Julstämning 2018

Så var det dags för lite julstämning 2018 på förskolan. Hur gör vi då?

Jo, vi går till ArkDes och tittar på vårt pepparkakshus. (Läs mer HÄR) Tänk att vi har ställt ut vårt hus på ett museum. Stort!

Vi samlades på förskolan kl 9 och alla hade matsäck med sig. Vi var nog alla lite uppspelta och pirriga. Hur skulle det se ut? Var huset helt? Hur många andra hus skulle det finnas?

Vi hoppade av tunnelbanan vid Östermalmstorg och promenerade genom stan till Skeppsholmen. Man kommer lätt in i julstämning när man går förbi alla fina julskyltningar och de stora älgarna utanför Dramaten.

– Jag tror de hade en stege för att tända lamporna på älgen!

– Jag tror inte att det är riktiga horn på älgen!

Barnen har många frågor och funderingar på vägen…..

Vi leker den obligatoriska leken ”Bockarna Bruse” när vi går över Skeppsbron, alltid lika uppskattat.

Väl inne på museet får vi bråttom att titta på alla pepparkakshus och DÄR…. där står vårt robotpepparkakshus med pepparkakshänder och glasyrben. Vi blir alla stolta och lite malliga.

– Ja, alltså det här huset har vi gjort, talar barnen om för alla som går förbi. Även jag måste tala om för alla vuxna som jobbar på museet att;

– Jo vi är ju alltså här för att titta på vårt hus!

IMG_2454

IMG_1746

Vilken fin jultradition vi har skapat tillsammans med barnen. Vi kommer verkligen in i julstämning efter att ha gått runt en förmiddag i pepparkaksdoft och hungern gör sig påmind. Vi äter vår medhavda matsäck i matsäcksrummet bakom utställningen. Kalla pannkakor, hamburgare, pastasallad med köttbullar och risgrynsgröt:) Väl tillbaka på förskolan börjar vi skapa julkort med granar på och baka pepparkaksljud. (alltså en pepparkaka i form av ett ljud från närmiljön) Alltså typ; en hammare(ljudet av en hammare) en uggla(ljudet av en hoande uggla) en bil(ljudet av en bil) en geting(ljudet av en surrande geting) osv.

IMG_2460

Vi får in projektet i julbaket i år igen:)

Igår firade vi Lucia…. Och ute är mörkt och kallt… femte fålen apelgrå…och han bakar några med socker på….osv

God Jul och Gott Nytt År önskar Jenny och Oona

Joulutunnelmaa 2018

On taas aika luoda esikouluun joulutunnelmaa. Miten me teemme?

Joo, menenne ArkDesiin ja katsomme meidän piparkakkutaloa (Lue lisää täältä). Ajatella, että meidän talo on esillä museossa. Se on suurta!

Me kokoonnuimme esikoulussa kello 9 ja kaikilla oli eväät mukana. Me kaikki olimme vähän jännittyneitä. Miltä se näyttää? Onko se vielä ehjä? Kuinka monta muuta taloa siellä on?

Nousimme metrosta Östermalmstorgilla ja kävelimme kaupungin läpi Skeppsholmeniin. Kun kävelee kaikkien hienojen joulukoristeiden ja Dramatenin isojen hirvien ohi, pääsee helposti joulutunnelmaan.

– Minä luulen, että heillä oli tikkaat, jotta he voivat sytyttää hirven lamput!

– Minä luulen, ettei hirven sarvet ole aitoja!

Lapset esittävät matkalla monia kysymyksiä ja ajatuksia…

Leikimme pakollista leikkiä ”Kolme pientä pukkia” kun kävelemme Skeppsbron yli, aina yhtä arvostettua.

Sisällä museossa meillä on kiire katsoa kaikkia piparkakkutaloja ja TUOLLA… tuolla on meidän piparkakkutalo piparkakkukäsineen ja kuorrutejalkoineen. Olemme kaikki ylpeitä ja hieman ylimielisiä.

– Kyllä, siis me olemme tehneet tuon talon, kertovat lapset kaikille, jotka kävelevät ohi. Myös minun täytyy kertoa museossa työskenteleville aikuisille:

– Me siis olemme täällä katsomassa meidän taloa!

Minkä ihanan jouluperinteen olemme luoneet yhdessä lasten kanssa. Pääsemme todellakin joulutunnelmaan käveltyämme aamupäivän piparkakun tuoksussa ja nälkä muistuttaa meitä olemassaolostaan. Syömme mukana olevat eväät näyttelyn takana. Kylmiä pannukakkuja, hampurilaista, pastasalaattia lihapullilla ja riisipuuroa :)

Kun palaamme takaisin esikoululle, aloitamme joulukorttien askartelun ja piparkakkuäänien leipomisen. (eli lähialueen ääni piparkakun muodossa) Eli esimerkiksi vasara (vasaran ääni), pöllö (huhuilevan pöllön ääni), auto (auon ääni), ampiainen (pörräävän ampiaisen ääni) jne. Saamme projektin yhdistettyä joululeivontaan tänäkin vuona :)

Eilen vietimme Luciaa… Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa… viides hevonen läikikkään harmaa… ja hän leipoo muutaman jossa on sokeria päällä…

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Toivoo Jenny ja Oona

Datorspaning

Bild1Bild2

Att få upp ögonen på barnen om vad som faktiskt är digitalt i vår värld är spännande. Vi pratar mycket om digitaliseringen i barngruppen, vi programmerar och jobbar med robotar men vet de om vad som faktiskt är datorer runt omkring oss?

Jag visade barnen en bild på flera av våra vanligaste datorer hemma. Det var en mobiltelefon, en robotgräsklippare, en bil, en kaffemaskin och ett kök. Jag frågade om de visste vad dessa hade gemensamt;

– Man kan använda dem!

– Jag har sån (kaffemaskin)

Det är sant svarade jag men alla dessa saker är faktiskt datorer!

– Va? Svarade barnen med varsin rynka i pannan:)

Jag förklarade att det fanns mikrokontrollers i dessa maskiner som gör dem till datorer och att det är vi människor som programmerar vad de olika datorerna ska göra. Tex när vattnet ska bli varmt i kaffemaskinen eller när spisen ska bli varm i köket osv.

Vi gick på datorspaning på förskolan och vi började i det stora lekrummet!

– Där Jenny, där uppe är en dator, musikspelaren!

– Absolut det är en dator med en display som visar vilken låt som spelas, svarade jag!

– Och där Jenny, projektorn måste ju vara en dator, säger ett barn med alvar i rösten.

IMG_1385

– Såklart att den är det, svarar jag.

Nu blir barnen ivriga och springer från rum till rum.

– Torkskåpet!

– iPaden!

– KUBO!

När de sprang hela vägen till köket blev de tysta en stund. Det fanns många blinkande lampor och olika displayer med siffror på.

– Oj vad många datorer det finns i köket, reflekterade barnen tillsammans.

Detta är ju barnens vardag, den digitaliserade vardagen som de ska få möjlighet att utveckla en förståelse för som det så fint står i nya Lpfö18. Vi hjälper till på traven och öppnar deras ögon för den då!

#digitalisering #Lpfö18

Jenny och Oona

Tietokonejahti

On jännittävää avata lasten silmät sille, mikä todella on digitaalista meidän maailmassamme. Puhumme paljon digitalisoinnista esikoulussa. Me ohjelmoimme ja työskentelemme robottien parissa, mutta tietävätkö lapset mitkä kaikki ovat oikeasti tietokoneita ympärillämme?

Näytin lapsille kuvan muutamasta tavallisimmasta tietokoneesta meidän kodeissamme. Kuvassa oli kännykkä, robottiruohonleikkuri, auto, kahvinkeitin ja keittiö. Kysyin lapsilta, tietävätkö he mikä näitä laitteita yhdistää:

– Niitä voi käyttää!

– Minulla on sellainen (kahvinkeitin)

Se pitää paikkansa, mutta kaikki nämä laitteet ovat itseasiassa tietokoneita!

– Mitä? Vastasivat lapset otsat rypyssä :)

Minä selitin, että näissä laitteissa on mikrokontrollit, jotka tekevät laitteista tietokoneita ja että me ihmiset ohjelmoimme tietokoneet tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi jotta vedestä tulee lämmintä kahvinkeittimessä tai jotta liedestä tulee kuuma keittiössä.

Lähdimme tietokonejahtiin ja aloitimme isosta leikkihuoneesta!

– Tuolla Jenny, tuolla ylhäällä on tietokone, musiikkisoitin!

– Kyllä, se on tietokone näytöllä, joka näyttää mitä kappaletta soitetaan, vastaan!

– Ja tuolla Jenny, projektorin täytyy olla tietokone, sanoo yksi lapsista vakavalla äänellä.

– Tietysti se on, minä vastaan.

Nyt lapsista tulee innokkaita ja he juoksevat huoneesta toiseen.

– Kuivauskaappi!

– iPadi!

– KUBO!

Kun he juoksivat koko keittiöön, tuli hetkeksi hiljaista. Siellä oli paljon vilkkuvia valoja ja erilaisia numeronäyttöjä.

– Oi miten paljon tietokoneita keittiössä on, pohtivat lapset yhdessä.

Tämä on lasten arkipäivää, digitalisoitua arkipäivää, jonka ymmärtämistä heidän on saatava mahdollisuus kehittää, kuten uudessa Lpfö18:ssa niin hienosti lukee. Me autamme heitä avaamaan silmänsä!

#digitalisointi #Lpfö18

Jenny ja Oona

Pepparkakshusutställning ArkDes 2018

IMG_1631

Vi har besökt pepparkakshusutställningen på ArkDes två år i rad med vår barngrupp så i år skulle vi själva delta. Alltså ställa ut ett pepparkakshus!

Vi tittade på ArkDes hemsida och såg att temat för i år var Lyxigt! Vad är lyxigt för dig? Frågade vi barnen då;

– Varje fredag äter jag fredagsgodis, lyxigt.

– Att bo på taket är lyxigt..

– Fint hus är dyrt.

– En glass på lördag betyder lyxigt.

– Att äta ett pepparkakshus med blåbärsglasyr på är lyxigt.

Sedan fick de rita var sitt ”lyxigt” hus som vi hade en omröstning om. Det stod tillslut mellan tre olika hus. Robothuset med glasyrben och pepparkaksarmar vann med 4 röster medan de andra två fick två röster var. Ett demokratiskt val blev det! Alla var nöja med det.

Ett av barnen kallade faktiskt barnet vars husmodell vann för arkitekten. Det kändes stort att barnen använder så pass avancerade ord när vi pratar om ett pepparkakshus! Men till saken hör ju att för 1,5 år sedan hade vi projektämne Närmiljö då vi tittade närmare på just arkitekturen runt omkring oss. Kul att barnen kommer ihåg!

IMG_1634

Hur skulle vi gå till väga nu då? Vi bestämde oss för att låta barnen brottas med byggandet ett tag med hjälp av papper, sax och tejp!

– Hur många väggar behövs för att bygga detta hus?

– Hur många takbitar?

– Kan roboten stå på sina glasyrben?

Barnen satt och klippte och tejpade ett tag… alla var engagerade och ville vara med i processen.

Det blev matematik på hög nivå. Vi diskuterade rektanglar, trianglar, cm och cm².

– Två eller fyra takbitar Jenny tror jag, ropade ett barn.

– Fyra för annars snöar det in, svarar ett annat barn då.

Det var spännande att höra deras resonemang. Vi testade deras olika förslag för att vara säkra på att det inte kommer att snöa in! Problemet med glasyrbenen löste barnen på ett smart sätt. För inte kan robothuset stå på sina glasyrben, ”den kommer att krascha då” resonerade barnen, huset måste helt enkelt sitta ner kom de på.

När alla bitar var färdigritade så var det dags för bakandet av husdelarna. Det var inte lätt att kavla ut degen på bakplåtspapper men barnen hjälptes åt. En höll i pappret och den andra kavlade. Samarbetsövning. När alla bitar var färdig utskurna gräddades de och sedan fick de svalna lite.IMG_1664

I väntan på att pepparkakshus delarna skulle svalna så rörde vi ihop kristyren. En ljusblå, en vit, en lila och en rosa fylld spritspåse blev det.

Arkitekten talade om hur hen hade tänkt och rådfrågade sina kompisar om de gillade hens idéer.

Alla barn hjälptes åt att spritsa kristyr på husdelarna men även smaka av kristyren som såg sååååå god ut!

IMG_1682

Vi vuxna smälte sockret och satte ihop huset efter barnens instruktioner. Barnen stod runt omkring oss och ett av barnen höll andan som för att hjälpa oss att koncentrera oss när vi försiktigt tryckte ihop väggarna mot varandra.

Det var nu vi började ångra oss… Varför gör vi det här? Tänk om det går sönder? Tänk om…. Tänk om….. Katastroftankarna om huset bara vällde in! Men det var bara att bita ihop och ånga på:)

Huset satt nu ner med en massa nonstop som dekoration och en massa god kristyr överallt! Barnen och vi pedagoger var nöjda.IMG_1688

Men hur tänkte arkitekten och de andra barnen kring lyxigt hus då?

Det är lyx att ha ett hus som kan gå, att ha ett robothus. Om man flyttar kan huset gå dit så behöver man inte sakna huset och om man vill så kan huset gå till stranden så vaknar man där.

IMG_1710

Wow vilket drömhus! Ett sånt hus vill jag bo i!

#arkdes #byggochkonstruktion #matematikiforskolan #pepparkakshustavling

Jenny och Oona

Piparkakkunäyttely ArkDes 2018

Olemme käyneet ArkDesin piparkakkutalonäyttelyssä kaksi vuotta peräkkäin, ja tänä vuonna päätimme osallistua näyttelyyn omalla piparkakkutalolla! Katsoimme ArkDesin kotisivuja ja näimme, että tämän vuoden teemana on luksus! Kysyimme lapsilta, mikä on heille luksusta:

– Syön joka perjantain perjantaikarkkia, luksusta.

– On luksusta asua katolla…

– Hieno talo on kallis.

– Jätski lauantaina tarkoitta luksusta.

– On luksusta syödä mustikkakuorrutteista piparkakkutaloa.

Sitten kaikki lapset saivat piirtää oman luksustalon, joista sitten äänestettiin voittaja. Äänestys oli tasainen kolmen talon kohdalla. Robottitalo kuorrutejaloilla ja piparkakkukäsillä voitti neljällä äänellä, kun taas kaksi muuta taloa saivat kumpikin kaksi ääntä. Siitä tuli demokraattinen vaali! Kaikki olivat tyytyväisiä.

Yksi lapsista kutsui voittajatalon suunnitellutta lasta arkkitehdiksi. Tuntui isolta asialta, että lapset käyttivät niin monimutkaista sanaa, kun puhuimme piparkakkutalosta! Asiaan liittyy tietysti se, että meillä oli 1,5 vuotta sitten projektin aiheena lähiympäristö, jolloin tutkimme lähemmin juuri meitä ympäröivää arkkitehtuuria. Hauskaa, että lapset muistivat!

Kuinka jatkamme nyt? Päätimme antaa lasten painia rakentamisen parissa ensin paperin, saksien ja teipin kanssa.

– Kuinka monta seinää tarvitaan tämän talon rakentamiseen?

– Kuinka monta kattopalaa?

– Voiko robotti seistä kuorrutusjaloilla?

Lapset leikkasivat ja teippasivat jonkin aikaa… Kaikki olivat sitoutuneita ja halusivat olla mukana prosessissa. Siitä tuli korkean tason matematiikkaa. Keskustelimme suorakulmioista, kolmioista, senttimetreistä ja neliösenttimetreistä.

– Kaksi tai neljä kattopalaa, luulisin, huusi yksi lapsista.

– Neljä, sillä muuten sinne sataa sisään, vastasi toinen lapsi.

Oli jännittävää kuulla heidän ajatustenvaihtoa. Kokeilimme erilaisia ehdotuksia ollaksemme varmoja, ettei sisään tule satamaan lunta! Kuorrutejalkojen ongelma ratkaistiin fiksulla tavalla. Koska robottitalo ei voi seistä (se tulee menemään silloin rikki, miettivät lapset), päätyivät lapset siihen, että talon täytyy yksinkertaisesti istua.

Kun kaikki palat oli piirretty valmiiksi, oli aika ryhtyä leipomaan talon paloja. Ei ollut helppoa kaulia taikinaa leivinpaperin päällä, mutta lapset auttoivat toisiaan. Yksi piti kiinni paperista ja toinen kauli taikinaa. Yhteistyöharjoitus. Kun kaikki palat oli leikattu, paistomme ne, ja annoimme niiden sitten jäähtyä. Odotellessamme piparkakkutalon osien jäähtymistä, sekoitimme kuorrutukset valmiiksi. Pursotinpussit täytettiin vaaleansinisellä, valkoisella, liilalla ja vaaleanpunaisella kuorrutteella.

Arkkitehti kertoi, mitä oli ajatellut, ja kysyi, pitivätkö hänen kaverit hänen ajatuksestaan. Kaikki lapset auttoivat pursottamaan kuorrutetta talon paloille ja tietysti myös maistamaan kuorrutetta, joka näytti niiiin hyvältä!

Me aikuiset sulatimme sokerin ja painoimme talon osat yhteen lasten ohjeiden mukaisesti. Lapset seisoivat meidän ympärillä, ja yksi lapsista pidätteli henkeä kuin auttaakseen meitä keskittymään, kun varovasti painoimme seinät kiinni toisiinsa. Nyt aloimme katua… Miksi teemme tämän? Mitä jos se menee rikki? Mitä jos… Mitä jos… Katastrofiajatukset kumpuilivat, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa :) Talo oli nyt paikoillaan ja koristeita sekä kuorrutetta oli joka paikassa! Sekä lapset että me aikuiset olimme tyytyväisiä. Mutta mitä ajattelivat itse arkkitehti ja muut lapset luksustalosta? On luksusta, että on talo, joka voi kävellä, että on robottitalo. Jos muuttaa voi talo kävellä sinne niin, ettei tarvitse kaivata taloa ja jos haluaa, voi talo kävellä rannalle ja sitten herää siellä. Wau mikä unelmatalo! Sellaisessa talossa haluan asua!

#arkdes #rakentaminenjakonstruktio #matematiikkaesikoulussa #piparkakkutalokilpailu

Jenny ja Oona

Medioteket- Förskolans eventdag 2018

46159206_1172156686281499_6746187526479806464_n

…..börjar med Ledarspåret på förmiddagen.

Här sitter chefer och pedagoger med ledande roller inom förskolan och lyssnar först på Katrin Jäverbring från Medioteket som pratar om de nya skrivningarna i Lpfö18 och om hur viktig digital kompetens är för barnen på förskolan. Det är alltid lika inspirerande att lyssna på Katrin när hon ger oss vinkar om hur vi kan jobba med just digital kompetens i förskolan.

Sedan lyssnade vi på när Michelle och Ellinor från Hässelby-Vällingby SDF DigitalStudion berättade om sitt arbete. Hur de började bygga upp studion dit pedagogerna fick komma för att utveckla sin digitala kompetens och hur de sedan går vidare med det. Spännande att höra om deras resa som faktiskt inte är så lång men Oj vad de har hunnit med mycket! Imponerande!

Jag reflekterar över vad mycket samlad kunskap och kompetens det finns här! Alla är så generösa med sitt material. Alla hjälps vi åt, alla är vi på väg åt samma håll mot digitaliseringen.

Vi fick även lyssna på Christel Jahge från Medioteket som berättade om skolplattformen men inte det som vi alla har hört om förut utan mer om HUR vi kommer att kunna använda verktygen i skolplattformen så småningom. Det tyckte jag var spännande, att få blicka in i framtiden.

Sedan hålls det workshops på eftermiddagen hela 12 st. Först till kvarn är det som gäller när man ska skriva upp sig! Hoppas, hoppas att man kommer med på det som intresserar en mest.

Jag och Oona håller i en av dessa. ”Kreativt digitalt skapande” heter vår workshop. Vi pratar först om varför det är viktigt med digitalkompetens för barnen i förskolan och sedan hur vi kan hjälpa barnen att öka sin digitala kompetens och öva sig i datalogiskt tänkande. För att sedan på själva workshopen låta deltagarna måla med robotbollen Sphero Sprk+ och programmera roboten KUBO.

IMG_6539

Bild1Själva lekandet, målandet, programmerandet är ju roligt i sig men vi måste ju även tänka till kring hur vi kan få in dessa verktyg, robotar i verksamheten utan att de blir ett extra verktyg som vi tar fram nångång ibland. Att kunna jobba med dem under projektet, ute i naturen eller i ateljén, det är utmaningen. Det är kul att bolla idéer med andra pedagoger och få idéer och inspiration att ta med hem till förskolan.

#längelevekollegialtlärande #medioteket

Jenny och Oona

Medioteket – Förskolans eventdag 2018

….. alkoi aamupäivän ohjelmalla nimeltä Ledarspåret.

Täällä istuu johtajat sekä johtavissa rooleissa olevat pedagogit esikouluista ja kuuntelevat ensin Medioteketin Katrin Jäverbringiä, joka puhuu esikoulun uuden opetussuunnitelman Lpfö18 uusista osista ja siitä, kuinka tärkeää digitaalinen osaaminen on esikoulun lapsille.   On aina yhtä inspiroivaa kuunnella Katrinia kun hän antaa meille vinkkejä siitä, kuinka työskennellä digitaalisen osaamisen parissa esikoulussa.

Sen jälkeen kuuntelimme, kun Michelle ja Ellinor Hässelby-Vällingbyn DigitalStudiosta kertoivat heidän työstään. Kuinka he alkoivat rakentamaan studiota, johon pedagogit saivat tulla kehittämään omaa digitaalista osaamistaan ja kuinka he sitten menivät eteenpäin. Jännittävää kuulla heidän matkastaan, joka ei oikeastaan ole niin pitkä, mutta oi miten paljon he ovat ehtineet siinä ajassa! Vaikuttavaa!

Mietin kuinka paljon tietoa ja osaamista on kerääntynyt tänne! Ja kaikki ovat niin anteliaita materiaaleissaan. Kaikki auttavat toisiaan, kaikki ovat menossa samaan suuntaan kohti digitalisointia.

Saimme myös kuunnella Medioteketin Christel Jahgea, joka kertoi skolplattformenista, mutta ei sitä asiaa, mitä kaikki ovat jo kuulleet, vaan sitä MITEN me pystymme pian käyttämään skolplattformenin eri toimintoja. Mielestäni se oli jännittävää, saada katsoa tulevaisuuteen.

Sen jälkeen iltapäivällä pidettiin 12 työpajaa. Nopeus on valttia, kun ilmoittautuu niihin! Toivottavasti, toivottavasti pääsee mukaan siihen työpajaan, joka kiinnostaa itseä eniten.

Minä ja Oona pidimme niistä yhden. ”Kreativt digitalt skapande” oli meidän työpajan nimi. Puhuimme ensin siitä, miksi lasten digitaalinen osaaminen esikoulussa on niin tärkeää ja sen jälkeen siitä, kuinka voimme auttaa lasta lisäämään digitaalista osaamista ja harjoitella datalogista ajattelua. Itse työpajassa osallistujat saivat maalata robottipallo Sphero Sprk+:lla ja ohjelmoida KUBO-robottia.

Leikkiminen, maalaus ja ohjelmointi ovat itsessään hauskaa, mutta meidän täytyy myös ajatella, kuinka saamme nämä robotit mukaan toimintaan ilman, että niistä tulee extratyövälineitä, jotka otetaan esille vain silloin tällöin. Haasteena on, että saa ne mukaan projektiin, ulos luontoon tai ateljeehen. On kiva vaihtaa ajatuksia muiden pedagogien kanssa ja saada uusia ideoita ja inspiraatiota kotiinviemiseksi esikouluun.

#kauaneläköönyhteisöllinenoppiminen #medioteket

Jenny ja Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet är ett statligt svenskt museum i Stockholm, vilket behandlar det svenska kulturarvet inom musik, teater och dans.

Museet, som tidigare hetta Musik- och teatermuseet ligger i en 400 år gammal byggnad. Det fick vi veta när vi besökte museet förra veckan och jag tror nog mest att det var jag och min kollega som tappade hakorna och bara;

– Va, 400 år gammalt!                                                                                                                                                                                                          Medan barnen mest undrade när de skulle få dansa:)

Detta är numera mitt absoluta favoritmuseum! Tänk att få dansa, spela instrument, svara på kluriga frågor, leta efter en sengångare, spela teater, spela dockteater, prova kostymer, klättra i 400år gamla trappor och mycket, mycket mer.

Vi gick till museet med en grupp 5åringar och eftersom att det öppnar först kl 11 tog vi med oss matsäck som vi åt på plats. När alla var mätta och belåtna var det dags att upptäcka museet. Vi fick en introduktion så att vi visste hur vi skulle gå för att inte missa något, det finns ju 3 våningar:) Vi började med dansen. När ni går hit ta på er gymnastikskor! De två första rummen är nämligen dansrum. I första rummet sitter det en kinect kontroll i taket som gör att man ser sig själv på väggen när man dansar. Andra rummet är det olika dansare projicerade på 5 olika platser i rummet. Vi körde danceoke med dem dvs karaoke fast med dans. Super roligt med olika stilar och olika tempon. Vi låg stundtals på golvet eller så försökte vi steppa….. Det blev svettigt! Mitt i allt dansande ställde sig ett barn och pekade upp mot taket samtidigt som hen räknade. Jag frågade;

– Vad gör du?

– Jag räknar 1,2,3,4,5, 5 stycken projektorer!

IMG_1576

Ett barn mitt i digitaliseringen som kom på att bilderna på väggarna måste ju vara projicerade från någonstans. WOW!

Vi gick vidare…. till musiken.

Vi provade spela både harpa, trummor och xylofon innan vi gick in i en ljudskog. Ett av barnen beskriver rummet såhär;

– Som en massa elgitarrer!

IMG_1603

Precis så, tänker jag då. En massa strängar som sitter fast från golv till tak med ljusslingor i sig. Och när man sedan drar i strängarna vibrerar golvet i takt till musiken.

Sedan kommer vi till dockteater delen. Vi hittar några bekanta ansikten från olika föreställningar som vi sett bla Sirkka från Syster från havet och Lillan och katten från Kattresan.

Jag hittade gamla minnen från när jag var liten också.

Anita och Televinken! Televinken är en marionettdocka som hade ett program med tant Anita på 70-talet.

Vilka minnen! :)

Sedan hittade vi tre handdockor som vi kunde spela teater med. Vilken lycka! Som ni förstår finns det ju supermycket mer att göra, titta på, undersöka och experimentera med på museet men det tänkte jag att ni skulle få uppleva själva!

Som sagt var, mitt nya favvo museum i Stockholm. Gå dit!

Om inte annat så för att hälsa på Televinken :)

IMG_1625

#föddpå70talet #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny och Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet on valtiollinen ruotsalainen museo Tukholmassa, joka on omistettu ruotsalaiselle musiikin, teatterin ja tanssin kulttuuriperinnölle.

Museo, jonka nimi oli aiemmin Musik- och teatermuseet, sijaitsee 400 vuotta vanhassa rakennuksessa. Opimme tämän, kun kävimme museossa viime viikolla, mutta luulen että minä ja työkaverini olimme enemmän vaikuttuneita tästä tiedosta kuin lapset:

– Mitä, 400 vuotta vanha!

Lapsia kiinnosti lähinnä se, milloin he saisivat tanssia :)

Tämä on nykyään minun ehdoton suosikkimuseoni! Ajattele, että saa tanssia, soittaa instrumentteja, selvittää vastauksia hankaliin kysymyksiin, etsiä laiskiaista, tehdä teatteria, tehdä nukketeatteria, kokeilla pukuja, kiivetä 400 vuotta vanhoja portaita ja paljon paljon muuta. Menimme museoon viisi vuotiaista lapsista koostuvan ryhmän kanssa, ja koska museo aukeaa vasta kello 11, otimme eväät mukaan ja söimme ne paikan päällä.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, oli aika ryhtyä tutkimaan museota tarkemmin. Saimme aluksi pienen perehdytyksen, jotta tietäisimme, minne kaikkialle meidän on mentävä, jottemme jää mistään paitsi, sillä museossa on kolme kerrosta :)

Aloitimme tanssilla. Kun tulette tänne, laittakaa jumppakengät jalkaan! Kaksi ensimmäistä huonetta ovat nimittäin tanssihuoneita. Ensimmäisen huoneen katossa on kinect liikeohjain, jonka avulla näkee itsensä seinällä tanssimassa. Toisessa huoneessa on viidelle eri seinille heijastettuja tanssijoita. Tanssimme danceokea heidän kanssaan (karaokea laulun sijaan tanssilla). Superhauskaa erilaisilla tyyleillä ja tahdeilla. Makasimme hetkittäin lattialla tai yritimme stepata… Se oli hikistä hommaa! Kesken kaiken yksi lapsista seisahtui ja osoitti kattoon ja laski samanaikaisesti. Kysyin häneltä:

– Mitä sinä teet?

– Minä lasken 1,2,3,4,5, 5 projektoria!

Yksi lapsi, joka keskellä digitalisointia ymmärsi, että seinän kuvat täytyy heijastua jostakin. WAU!

Jatkoimme eteenpäin… musiikkiin.

Kokeilimme soittaa harppua, rumpuja ja ksylofonia ennen kuin menimme sisään äänimetsään. Yksi lapsista kuvaili huonetta näin:

– Kuin monta sähkökitaraa!

Aivan niin, ajattelin silloin. Monta kieltä, joissa on kiinni valokaapeleita, ja jotka ovat kiinni katossa ja lattiassa. Ja kun vetää kielistä, lattia tärisee musiikin tahdissa.

Seuraavaksi tulemme nukketeatteriosaan. Löydämme muutamia tuttuja kasvoja erilaisista esityksistä, joita olemme nähneet, kuten Sirkka Syster från havet-esityksestä ja Lillanin ja kissan Kattresan-esityksestä.

IMG_1619

Löysin myös vanhoja muistoja ajalta, jolloin olin pieni. Anita ja Televinken! Televinken on marionettinukke, jolla oli ohjelma Anita-tädin kanssa 70-luvulla.

Mitä muistoja! :)

Sitten löysimme kolme käsinukkea, joilla pystyimme esittämään teatteria. Mikä onni! Kuten varmasti ymmärrätte, museosta löytyy superpaljon enemmän tekemistä, näkemistä, tutkittavaa ja kokeiltavaa, mutta ajattelin, että jätän jotain koettavaa myös teille! Kuten sanottu, minun uusi lempimuseoni Tukholmassa. Menkää käymään! Jos ei muuta, niin moikkaamaan Televinkeniä :)

#syntynyt70luvulla #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny ja Oona

Halloween

Bild1

Efter FNveckan, en vecka där vi uppmärksammar solidaritet, respekt och gemenskap i hela världen vänder vi oss nu mot de mörka krafterna och fira Halloween.

Jag minns inte ens när det blev självklart att vi på förskolan skulle fira det. När jag var liten firade vi inte det alls… Att klä ut sig är ju roligt och vi på vår förskola ser det hela som en maskerad så man får komma utklädd precis som man vill. Generellt sett skulle jag nog säga att även 2018 är killarnas outfits fokuserade på egenskaper såsom styrka,  snabbhet (läs superhjältar)medans tjejernas outfits tyvärr fortfarande fokuserar mer på utseende (läs söta hundar, leoparder, Elsa) osv . Ni fattar? Har vi inte kommit längre? Jag skulle vilja se Wonderwoman,  eller att tjejerna väljer att klä ut sig som Batman eller Spiderman.

superheroes-1560256_960_720

Jag tänker ofta på att jag ska var en god förebild för barnen på förskolan. Att jag som tjej pratar om vad jag gör, mina egenskaper inte hur jag ser ut. Jag cyklar och tränar för att bli stark och snabb. Vi provar vår styrka mot varandra genom att bryta arm efter lunchen på förskolan. Barnen säger ofta då något i stil med;

– Min pappa är superstark.

Tyvärr hör jag aldrig någon som säger ; – Min mamma är superstark.

Tror dock att det kommer förändras i och med att det är så populärt att gå på gym nu. Det är mer som en livsstil! Att tjejer styrketränar är vanligt. Jag är ju stark, starkare än mina barns pappa i alla fall!

Så frågar man mina barn hoppas jag att de säger;

-Min mamma är superstark!

Vad gör vi förutom att ha maskerad då? Jo vi pysslar olika monster av toarullar, silkespappersspöken och ljuslyktor. Vi har Halloweendisco med läskig musik(Ghostbusters, Thriller osv) och halloweentipsrunda med ficklampa… Frågor som; Var kan du hitta ett monster? Vilka färger kan ett monster ha? Vad kan du klä ut dig till på Halloween? Osv

IMG_1546

Sen får barnen snoriga popcorn till mellis! :) (gröna popcorn)

Jag tittar på så många olika vampyrserier på Netflix så jag ser döden överallt. Alltid är det någon som står och lurar i mörkret. Mörkrädd som jag är, är jag glad att Halloween är över!

Snart är det Lucia och då får vi klä ut oss igen! :)

#genusiförskolan #starkatjejer #halloween

Jenny och Oona

Halloween

YK-viikon jälkeen, viikon, jolloin huomioimme solidaarisuutta, kunnioitusta sekä yhteisöllisyyttä koko maailmassa, käännyimme nyt kohti pimeitä voimia ja vietimme halloweenia. En edes muista, milloin halloweenin juhlimisesta tuli itsestäänselvyys esikoulussa. Kun olin pieni, emme juhlineet sitä ollenkaan… Pukeutuminen naamiaisasuun on hauskaa ja me esikoulussa näemme koko halloweenin naamiaisina, joten kaikki saavat pukeutua miten haluavat. Yleisesti voin todeta, että jopa vuonna 2018 ovat poikien asut keskittyneet ominaisuuksiin kuten voima ja nopeus (lue: supersankareita) kun taas tyttöjen asut valitettavasti keskittyvät enemmän ulkonäköön (lue: söpöjä koiria ja leopardeja, Elsa) jne. Te ymmärrätte? Emmekö ole päässeet pidemmälle? Haluaisin nähdä Ihmenaisen tai että tytöt pukeutuisivat Batmaniksi tai Hämähäkkimieheksi.

Mietin usein, että minun on oltava hyvä esikuva esikoulun lapsille. Että minä tyttönä puhun siitä, mitä teen ja minkälaisia ominaisuuksia minulla on sen sijaan että puhuisin siitä, miltä minä näytän. Pyöräilen ja treenaan, jotta minusta tulisi vahva ja nopea. Me mittelemme voimiamme vääntämällä kättä esikoulussa lounaan jälkeen. Lapset sanovat usein jotain tähän tyyliin:

– Minun isä on supervahva.

Valitettavasti en koskaan kuule kenenkään sanovan, että minun äitini on supervahva.

Luulen kylläkin tämän muuttuvan, koska nykyään on niin suosittua käydä salilla. Se on enemmänkin elämäntapa! On tavallista, että tytöt nostelevat painoja. Minä olen vahva, ainakin vahvempi kuin lasteni isä! Eli jos minun lapsilta kysytään, he toivottavasti vastaavat:

– Minun äitini on supervahva!

Mitä sitten teemme naamiaisten lisäksi? Askartelemme erilaisia hirviöitä vessapaperirullista, teemme silkkipaperikummituksia ja lyhtyjä. Meillä on halloweendisko pelottavalla musiikilla (Ghostbusters, Thriller jne) ja halloweentietokilpailu taskulampun kanssa. Kysymyksiä kuten: Mistä voit löytää hirviön? Minkä värinen hirviö voi olla? Miksikä voit pukeutua halloweeninä? jne. Sitten lapset saavat räkäpopcornia välipalalla! :) (vihreää popcornia)

Katson niin montaa eri vamppyyrisarjaa Netflixistä, että näen kuolemaa joka puolella. Aina on joku, joka seisoo ja väijyy pimeydessä. Koska pelkään pimeää, olen iloinen, että halloween on ohi! Kohta on Lucia ja saamme taas pukeutua! :)

#genusiesikoulussa #vahvattytöt #halloween

Jenny ja Oona

FN vecka

IMG_1537

Förra veckan firade vi FN vecka genom att uppmärksamma FNs arbete, allas lika värde och rättigheter. Ett spännande arbete med många tankar….

När jag var liten var det naturligt att prata om krig och fred, man demonstrerade mot krig i olika länder och ställde upp och var solidarisk med sina medsystrar i andra länder. Men idag då? Vad har barnen på förskolan för bild av världen och om krig och fred?

Om vi tar ner frågan om krig och fred till förskolebarnens nivå…. Fred i barngruppen kontra krig i barngruppen.

Barnen började associera krig med bråk och fred med att vara vänner.

– Att hålla sams är ju som fred! resonerar ett barn.

– Jag leker krig ibland och skjuter då, berättar ett annat barn.

Stora frågor som inte är så lätta att svara på.

IMG_1541

Det här gör vi på FN veckan: Vi pratar om olika länder och språk, vi äter mat från andra länder under veckan och vi pysslar som vi alltid gör i förskolan…

Vi skapar olika fredsduvor(som barnen kallade för koltrastar?), vi målar flaggor och vi sjunger sånger på olika språk under samlingen mm. Det blir en extra fin stämning och gemenskap när man pratar om fred och om att hålla sams och att visa respekt för varandra.

IMG_1538

FN-dagen är en dag för att uppmärksamma och reflektera kring allt som FN gör i världen. Tillsammans skapar vi en bättre värld genom att varje dag arbeta för fred, utveckling och mänskliga rättigheter.

Från  FN förbundet

Hur gör ni?

#peaceonearth #FN #YK

Jenny och Oona

Bild1

YK-viikko

Viime viikolla vietettiin YK-viikkoa huomioimalla YK:n tekemä työ, kaikkien ihmisten samanarvoisuus ja oikeudet. Jännittävä työ ja paljon ajatuksia… Kun olin pieni, oli luonnollista puhua sodasta ja rauhasta, oli mielenosoituksia eri maiden sotia vastaan ja oltiin solidaarisia eri maiden kanssasiskojen kanssa. Mutta nykypäivänä sitten? Millainen kuva esikoulun lapsilla on maailmasta sekä sodasta ja rauhasta?

Jos otamme kysymyksen sodasta ja rauhasta esikoululapsien tasolle… Rauha lapsiryhmässä vastaan sota lapsiryhmässä. Lapset alkavat assosioida sotaa riidan kanssa ja rauhaa ystävinä olemisen kansa.

– Sovussa oleminen on kuin rauha! Perustelee yksi lapsista.

– Leikin välillä sotaa ja silloin ammun, sanoo toinen lapsi.

Isoja kysymyksiä, joihin ei ole niin helppo vastata.

Tätä teemme YK-viikolla: Puhumme eri maista ja kielistä, syömme ruokaa eri maista ja askartelemme, kuten aina. Me teemme erilaisia rauhankyyhkyjä (joita lapset kutsuivat mustarastaiksi), maalasimme eri maiden lippuja, lauloimme lauluja eri kielillä jne. Muodostui ekstrahieno tunnelma ja yhteisöllisyys, kun puhuimme rauhasta, sovussa olemisesta sekä toisten kunnioittamisesta.

YK:n päivä on päivä, jolloin huomioidaan ja reflektoidaan kaikkea, mitä YK tekee maailmalla. Yhdessä luomme paremman maailman työskentelemällä päivittäin rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien puolesta.

Vapaasti käännetty FN förbundetista

Miten te teette?

#peaceonearth #YK

Jenny ja Oona

Ett kollegialt lärande

Bild1

Vi har förmånen att få hålla i nätverksträffar för finska pedagoger i staden. Vi jobbar som ni vet mycket med digitaliseringen som vi ju brinner för. Så igår var det dags för en träff med källkritiska bilder på schemat.

Dessa pedagoger är vana att jobba med digitala verktyg men det är inte så lätt som det ser ut alla gånger…….

De fick två uppgifter;

Första var att skapa en analog bild med digitalt tagna bilder.

De fick följande instruktioner:

  1. Hitta på vad som ska hända i din bild, tex träffar du någon?
  2. Fundera ut var bilden ska tas
  3. Be en kollega ta bilden på dig
  4. Gå in på en sökmotor på datorn tex Google och hitta bilden som föreställer tex vem du träffar.
  5. Skriv ut bilderna
  6. Klipp och klistra ihop bilderna

Bild2

Andra uppgiften var att jobba i appen PicCollage och digitalt skapa en källkritisk bild.

  1. Fundera ut vad som ska hända i din bild tex ska du stå i öknen eller vid Eiffeltornet i Paris?
  2. Ta en bakgrundsbild eller ladda ner en till iPaden.
  3. Be en kollega ta en bild på dig, använd greenscreen om ni har
  4. Öppna upp appen PicCollage och börja skapa din bild

Bild3

De fick även fundera på om dessa två sätt kan vara bra för barnen att skapa källkritiska bilder och i så fall varför?

Pedagogerna svarade bla;

”Att skapa bilderna analogt dvs klippa och klistra är mer konkret för barnen, bra att börja analogt med skapandet av bilder och ett sätt för barnen att skapa sig en verklighetsuppfattning.

Att skapa digitalt bilder går snabbare, kan lättare delas med vårdnadshavare och är mångsidigt.”IMG_1532

Det är fantastiskt givande att hålla i dessa träffar, byta erfarenheter och inspirera/inspireras av varandra. Att som pedagog få möjlighet att ”prova själv” och lyfta upp problem och svårigheter med kollegor innan det är dags att låta barngruppen skapa är ett sätt att utvecklas tillsammans pedagoger emellan.

#längelevekollegialtlärande

Jenny och Oona

Kollegiaalinen oppiminen

Meillä on etuna, että saamme pitää verkostotapaamisia Tukholma kaupungin suomenkielisille pedagogeille. Kuten tiedätte, työskentelemme paljon digitalisoinnin parissa. Joten viime viikolla oli aika tapaamiselle, jossa käsiteltiin lähdekriittisiä kuvia. Nämä pedagogit ovat tottuneita työskentelemään digitalisten työvälineiden kanssa, mutta aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää…

He saivat kaksi tehtävää:

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä analoginen kuva käyttäen digitalisesti otettuja kuvia.

He saivat seuraavat ohjeet:

Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

  1. Keksi mitä kuvassasi tapahtuu, esim. tapaatko jonkun?
  2. Mieti, missä kuva otetaan
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta
  4. Mene tietokoneen hakuohjelmaan, esim. google ja etsi kuva, joka esittää esim. sitä hahmoa kenet sinä tapaat
  5. Tulosta kuvat
  6. Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

Toisena tehtävänä oli käyttää PicCollage-appia ja tehdä lähdekriittinen kuva.

  1. Mieti, mitä kuvassa tapahtuu, esim. seisotko autiomaassa vai Eiffel-tornin vieressä Pariisissa?
  2. Ota taustakuva tai lataa kuva iPadille
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta (käytä greenscreeniä jos teillä on)
  4. Avaa PicCollage-appi ja aloita kuvan tekeminen

He saivat myös miettiä, voisiko nämä olla hyviä tapoja antaa lasten tehdä lähdekriittisiä kuvia ja siinä tapauksessa miksi?

Pedagogit vastasivat muun muassa näin:

”Kuvien luominen analogisesti, toisin sanoen leikkaamalla ja liimaamalla, on konkreettisempaa lapsille, hyvä aloittaa kuvien luominen analogisesti ja se on yksi tapa kehittää lasten todellisuudentajua. Digitaalinen luominen sujuu nopeammin, on helpompi jakaa huoltajille ja on monipuolinen.”

Näiden tapaamisten pitäminen on fantastisen antoisaa, saa vaihtaa kokemuksia ja sekä inspiroida muita, että inspiroitua muista. Se, että pedagogi saa mahdollisuuden kokeilla itse ja nostaa esiin ongelmia sekä vaikeuksia kollegoiden kesken ennen, kuin on lapsiryhmän vuoro kokeilla, on yksi tapa kehittyä yhdessä muiden pedagogien kanssa

#kauaneläköönkollegiaalinenoppiminen

Jenny ja Oona

AMOS REX Massless

IMG_1449

Nu har vi varit i Helsingfors och tittat på konst eller blivit översköljda med vågor av intryck. Helt underbart fantastiskt fantasifullt och ett måste om du är där. ”Det är omöjligt att förutspå hurudana utställningsutrymmen som framtidens konst kommer att kräva” och därför byggde man AMOS REX konstmuseum. Cool tanke….

Först går vi in i ett rum med digitala vågor på väggarna. Lugn musik kommer från högtalarna. Jag står ensam i rummet och blir uppslukad av vågorna. Det är nästan hypotiserande att se hur vågorna bildas av en serie streck på väggen.IMG_1467

Nästa rum är ett graffitimålat rum, speglar och projektioner vidgar rummet. Vi får i uppgift att färglägga ett djur eller blomma. Vi väljer varsin groda som sedan skannas in och syns ute på väggarna och golvet som en del av konsten. Om man lägger en hand på väggen bildas det blommor på den. Man interagerar med konstverket. En förskolegrupp barn sitter på golvet mot en vägg och bara tittar sig omkring med stora ögon medan en liten pojke försöker springa ikapp en krokodil på golvet.

Tredje rummet är Vortex of light Particles.

IMG_1482

– WOW, säger jag bara. Vatten som flödar från golvet och upp i taket där det bildar en enorm virvel.

Där lägger vi oss i ett par saccosäckar och bara tittar på flödet….

Sista rummet ville jag stanna kvar i. Crows heter den. En interaktiv digital installation som ger känslan av att vara omgiven av en flock kråkor som jaga varandra. Det står i broschyren att man som åskådare känner sig viktlös för var golvet möter väggen upplöser sig. Den känslan vill jag stanna kvar i!

”Det digitala kan rentav befria konstverket från en känsla av vikt” Massless(utan vikt)

#digitalkonst #teamlab #digitaltskapande #teamlabb

Jenny och Oona

AMOS REX Massless

Nyt olemme olleet Helsingissä ja käyneet katsomassa taidetta, tai voisi myös sanoa, että tulleet vaikutteiden aaltojen huuhtomiksi. Todella upeaa, fantastista, fantasiantäyteistä ja pakko nähdä, jos on Helsingissä. ”On mahdotonta tietää mitä tulevaisuuden taide näyttelytilalta vaatii” ja siksi AMOS REX taidemuseo rakennettiin. Cooli ajatus…

Ensimmäiseksi menemme huoneeseen, jossa on digitaalisia aaltoja seinillä. Kaiuttimista tulee rauhallista musiikkia. Seison yksin huoneessa ja aallot imaisevat minut mukaansa. On melkein hypnoottista nähdä aaltojen muodostuvan viivojen sarjoista seinällä.

Seuraavassa huoneessa on graffitimaalatut seinät, joita peilit ja heijastukset avartavat. Saamme tehtäväksi värittää eläimen tai kukan. Valitsemme kumpikin sammakon, joka värittämisen jälkeen skannataan näkymään seinille ja lattiaan osaksi taideteosta. Jos koskee seinää kädellä, siihen muodostuu kukkia. Taideteokseen integroituu. Päiväkotiryhmä istuu lattialla seinää vasten ja vain katsoo ympärilleen silmät suurina ja samaan aikaan yksi pieni poika yrittää juosta kiinni lattialla uivaa krokotiilia.

Kolmas huone on Vortex of Light Particles.

–  Sanon vain VAU! Vesi virtaa lattiasta ylös kattoon, missä se muodostaa pyörteen.

Menemme makaamaan säkkituoleihin ja vain katsomme virtaamista…

Haluaisin jäädä viimeiseen huoneeseen nimeltä Crows. Vuorovaikutteinen digitaalinen tilateos, joka herättää tunteen, että on toisiaan jahtaavien varisten ympäröimänä. Esitteessä sanotaan, että katsoja tuntee olonsa painottomaksi, kun lattia ja seinät liukenevat yhteen. Siihen tunteeseen haluan jäädä!

”Digitaalisuus saattaa jopa vapauttaa taideteoksen fyysisen painon tunteesta.” Massless (ilman painoa)

#digitaalinentaide #teamlab #digitaalinenluominen #teamlabb

Jenny ja Oona

Förståelse för sin omvärld

IMG_1292

 

Vi jobbar projektinriktat som så många andra och just nu har vi projektämne Närmiljö som vi utforskar genom ljud.

Barnen har fått ta med sig en ljudupplevelse från naturen i bild och textform. Alltifrån badplask till hästgnägg och getingsurr. Precis såna ljud man hör på sommaren:) Det är faktiskt lite mysigt att fortsätta prata om sådant som hände i somras när termometern börjar krypa neråt och galonbyxor och gummistövlar åker på. Att hålla kvar sommaren lite längre! Jag frågade barnen vad de fick för känsla i kroppen när de hörde sina ljud och jag fick så poetiskt beskrivande svar;

– Jättebra, jag nästan svimmar, det är så vackert.(koltrastsång)

– Bra, skönt. Det är att vara i ett skönt bad, jätteskönt vatten.(hästgnägg)

– Inte så roligt, dom sticks så mycket.(getingsurr)

Vi har varit på ljudspaning i skogen och upptäckt många olika sorters ljud som vi kategoriserade när vi kom till förskolan.IMG_1393

Jag skrev upp alla ljuden på små lappar och läst upp dem högt för barnen.

– Uggla, vad kan det vara för ljud?

– Ett naturljud för det hör till naturen, resonerade barnen.

– Någon som hamrar?

– Ett människoljud för det är en människa som gör hammaren, svarade ett barn.

– Oljud?

– Det är ett maskinljud för det låter så att det gör ont i öronen.

Barnen fortsatte att reflektera över ljuden……

– Lite konstigt, vi var i naturen och hörde mest maskinljud.

Bild15

Vi har även konstaterat att det finns oljud- ljud man inte tycker om och braljud- ljud man tycker om och att det handlar om tycke och smak, att det är helt upp till var och en vad man tycker om och inte tycker om för ljud.

Någon tycker om ljudet av vinden i bladen och någon annan om sorgliga sånger medan någon inte tycker om motorljud eller gnissel av dörrar.

Tänk vad spännande det är att arbeta i projekt med barnen, när man får grotta in sig i något ämne, vända ut och in på det och upptäcka att man blir överraskad varje gång av barnens sätt att tänka och deras sätt att skapa sig en förståelse för sin omvärld.

#projektinriktatarbetssätt #lovemyjob

Jenny och Oona

Oman ympäristönsä ymmärtäminen

 

Me työskentelemme projektilähtöisesti, kuten monet muutkin, ja tällä hetkellä projektimme aiheena lähiympäristö, jota tutkimme äänien kautta. Lapset ovat ottaneet mukaansa äänielämyksen luonnosta kuvan ja tekstin muodossa. Kaikkea veden loiskeesta hevosen hirnuntaan ja ampiaisen surinaan. Juuri niitä ääniä, joita kuulee kesällä :) On itseasiassa aika ihana jatkaa kesän tapahtumista puhumista kun lämpömittari alkaa laskea ja päälle pitää pukea kurahousut sekä kumisaappaat. Että voi jatkaa kesää vielä hetken! Kysyin lapsilta miltä heidän kropassa tuntui, kun he kuulivat heidän valitsemansa äänen, ja sain vastaukseksi niin runollisia kuvauksia:

– Niin hyvältä, melkein pyörryn, se on niin kaunista (mustarastaan laulu).

– Hyvältä, ihanalta. Se on kuin olisi ihanassa kylvyssä, ihanassa vedessä (hevosen hirnunta).

– Ei niin hauskalta, ne pistävät niin paljon (ampiaisen surina).

Olimme ääntenmetsästyksellä metsässä, ja havaitsimme monia erilaisia ääniä, jotka kategorisoimme, kun tulimme takaisin esikouluun.

– Pöllö, minkälainen ääni se on?

– Luonnonääni, sillä se kuuluu luontoon, järkeilivät lapset.

– Joku joka vasaroi?

– Ihmisääni, koska ihminen tekee vasaran, vastaa yksi lapsi.

– Melu?

– Se on koneen ääni, sillä se kuulostaa niin, että korviin sattuu.

Lapset jatkavat äänien reflektointia…

– Vähän outoa, että olimme luonnossa, mutta kuulimme eniten koneen tekemiä ääniä.

Totesimme myös, että löytyy sekä melua – ääntä, josta ei pidä, että hyvää ääntä – ääntä, josta pitää, ja että kyseessä on makuasia, on ihmisen mieltymyksistä kiinni, mistä äänistä hän pitää tai ei pidä.

Joku pitää siitä äänestä kun tuuli havistuttaa lehtiä ja toinen taas pitää surullisesta musiikista. Joku toinen ei taas pidä moottorin äänestä tai oven narinasta.

Ajatella, miten jännittävää on työskennellä lasten projektin parissa, kun saa paneutua johonkin aiheeseen, tutkia sitä läpikotaisin ja huomata, että joka kerta yllättyy lasten tavasta ajatella ja luoda ymmärrystä heidän ympäristöstään.

 

#projektilähtöinentyöskentely #lovemyjob

 

Jenny ja Oona