AMOS REX Massless

IMG_1449

Nu har vi varit i Helsingfors och tittat på konst eller blivit översköljda med vågor av intryck. Helt underbart fantastiskt fantasifullt och ett måste om du är där. ”Det är omöjligt att förutspå hurudana utställningsutrymmen som framtidens konst kommer att kräva” och därför byggde man AMOS REX konstmuseum. Cool tanke….

Först går vi in i ett rum med digitala vågor på väggarna. Lugn musik kommer från högtalarna. Jag står ensam i rummet och blir uppslukad av vågorna. Det är nästan hypotiserande att se hur vågorna bildas av en serie streck på väggen.IMG_1467

Nästa rum är ett graffitimålat rum, speglar och projektioner vidgar rummet. Vi får i uppgift att färglägga ett djur eller blomma. Vi väljer varsin groda som sedan skannas in och syns ute på väggarna och golvet som en del av konsten. Om man lägger en hand på väggen bildas det blommor på den. Man interagerar med konstverket. En förskolegrupp barn sitter på golvet mot en vägg och bara tittar sig omkring med stora ögon medan en liten pojke försöker springa ikapp en krokodil på golvet.

Tredje rummet är Vortex of light Particles.

IMG_1482

– WOW, säger jag bara. Vatten som flödar från golvet och upp i taket där det bildar en enorm virvel.

Där lägger vi oss i ett par saccosäckar och bara tittar på flödet….

Sista rummet ville jag stanna kvar i. Crows heter den. En interaktiv digital installation som ger känslan av att vara omgiven av en flock kråkor som jaga varandra. Det står i broschyren att man som åskådare känner sig viktlös för var golvet möter väggen upplöser sig. Den känslan vill jag stanna kvar i!

”Det digitala kan rentav befria konstverket från en känsla av vikt” Massless(utan vikt)

#digitalkonst #teamlab #digitaltskapande #teamlabb

Jenny och Oona

AMOS REX Massless

Nyt olemme olleet Helsingissä ja käyneet katsomassa taidetta, tai voisi myös sanoa, että tulleet vaikutteiden aaltojen huuhtomiksi. Todella upeaa, fantastista, fantasiantäyteistä ja pakko nähdä, jos on Helsingissä. ”On mahdotonta tietää mitä tulevaisuuden taide näyttelytilalta vaatii” ja siksi AMOS REX taidemuseo rakennettiin. Cooli ajatus…

Ensimmäiseksi menemme huoneeseen, jossa on digitaalisia aaltoja seinillä. Kaiuttimista tulee rauhallista musiikkia. Seison yksin huoneessa ja aallot imaisevat minut mukaansa. On melkein hypnoottista nähdä aaltojen muodostuvan viivojen sarjoista seinällä.

Seuraavassa huoneessa on graffitimaalatut seinät, joita peilit ja heijastukset avartavat. Saamme tehtäväksi värittää eläimen tai kukan. Valitsemme kumpikin sammakon, joka värittämisen jälkeen skannataan näkymään seinille ja lattiaan osaksi taideteosta. Jos koskee seinää kädellä, siihen muodostuu kukkia. Taideteokseen integroituu. Päiväkotiryhmä istuu lattialla seinää vasten ja vain katsoo ympärilleen silmät suurina ja samaan aikaan yksi pieni poika yrittää juosta kiinni lattialla uivaa krokotiilia.

Kolmas huone on Vortex of Light Particles.

–  Sanon vain VAU! Vesi virtaa lattiasta ylös kattoon, missä se muodostaa pyörteen.

Menemme makaamaan säkkituoleihin ja vain katsomme virtaamista…

Haluaisin jäädä viimeiseen huoneeseen nimeltä Crows. Vuorovaikutteinen digitaalinen tilateos, joka herättää tunteen, että on toisiaan jahtaavien varisten ympäröimänä. Esitteessä sanotaan, että katsoja tuntee olonsa painottomaksi, kun lattia ja seinät liukenevat yhteen. Siihen tunteeseen haluan jäädä!

”Digitaalisuus saattaa jopa vapauttaa taideteoksen fyysisen painon tunteesta.” Massless (ilman painoa)

#digitaalinentaide #teamlab #digitaalinenluominen #teamlabb

Jenny ja Oona

Förståelse för sin omvärld

IMG_1292

 

Vi jobbar projektinriktat som så många andra och just nu har vi projektämne Närmiljö som vi utforskar genom ljud.

Barnen har fått ta med sig en ljudupplevelse från naturen i bild och textform. Alltifrån badplask till hästgnägg och getingsurr. Precis såna ljud man hör på sommaren:) Det är faktiskt lite mysigt att fortsätta prata om sådant som hände i somras när termometern börjar krypa neråt och galonbyxor och gummistövlar åker på. Att hålla kvar sommaren lite längre! Jag frågade barnen vad de fick för känsla i kroppen när de hörde sina ljud och jag fick så poetiskt beskrivande svar;

– Jättebra, jag nästan svimmar, det är så vackert.(koltrastsång)

– Bra, skönt. Det är att vara i ett skönt bad, jätteskönt vatten.(hästgnägg)

– Inte så roligt, dom sticks så mycket.(getingsurr)

Vi har varit på ljudspaning i skogen och upptäckt många olika sorters ljud som vi kategoriserade när vi kom till förskolan.IMG_1393

Jag skrev upp alla ljuden på små lappar och läst upp dem högt för barnen.

– Uggla, vad kan det vara för ljud?

– Ett naturljud för det hör till naturen, resonerade barnen.

– Någon som hamrar?

– Ett människoljud för det är en människa som gör hammaren, svarade ett barn.

– Oljud?

– Det är ett maskinljud för det låter så att det gör ont i öronen.

Barnen fortsatte att reflektera över ljuden……

– Lite konstigt, vi var i naturen och hörde mest maskinljud.

Bild15

Vi har även konstaterat att det finns oljud- ljud man inte tycker om och braljud- ljud man tycker om och att det handlar om tycke och smak, att det är helt upp till var och en vad man tycker om och inte tycker om för ljud.

Någon tycker om ljudet av vinden i bladen och någon annan om sorgliga sånger medan någon inte tycker om motorljud eller gnissel av dörrar.

Tänk vad spännande det är att arbeta i projekt med barnen, när man får grotta in sig i något ämne, vända ut och in på det och upptäcka att man blir överraskad varje gång av barnens sätt att tänka och deras sätt att skapa sig en förståelse för sin omvärld.

#projektinriktatarbetssätt #lovemyjob

Jenny och Oona

Oman ympäristönsä ymmärtäminen

 

Me työskentelemme projektilähtöisesti, kuten monet muutkin, ja tällä hetkellä projektimme aiheena lähiympäristö, jota tutkimme äänien kautta. Lapset ovat ottaneet mukaansa äänielämyksen luonnosta kuvan ja tekstin muodossa. Kaikkea veden loiskeesta hevosen hirnuntaan ja ampiaisen surinaan. Juuri niitä ääniä, joita kuulee kesällä :) On itseasiassa aika ihana jatkaa kesän tapahtumista puhumista kun lämpömittari alkaa laskea ja päälle pitää pukea kurahousut sekä kumisaappaat. Että voi jatkaa kesää vielä hetken! Kysyin lapsilta miltä heidän kropassa tuntui, kun he kuulivat heidän valitsemansa äänen, ja sain vastaukseksi niin runollisia kuvauksia:

– Niin hyvältä, melkein pyörryn, se on niin kaunista (mustarastaan laulu).

– Hyvältä, ihanalta. Se on kuin olisi ihanassa kylvyssä, ihanassa vedessä (hevosen hirnunta).

– Ei niin hauskalta, ne pistävät niin paljon (ampiaisen surina).

Olimme ääntenmetsästyksellä metsässä, ja havaitsimme monia erilaisia ääniä, jotka kategorisoimme, kun tulimme takaisin esikouluun.

– Pöllö, minkälainen ääni se on?

– Luonnonääni, sillä se kuuluu luontoon, järkeilivät lapset.

– Joku joka vasaroi?

– Ihmisääni, koska ihminen tekee vasaran, vastaa yksi lapsi.

– Melu?

– Se on koneen ääni, sillä se kuulostaa niin, että korviin sattuu.

Lapset jatkavat äänien reflektointia…

– Vähän outoa, että olimme luonnossa, mutta kuulimme eniten koneen tekemiä ääniä.

Totesimme myös, että löytyy sekä melua – ääntä, josta ei pidä, että hyvää ääntä – ääntä, josta pitää, ja että kyseessä on makuasia, on ihmisen mieltymyksistä kiinni, mistä äänistä hän pitää tai ei pidä.

Joku pitää siitä äänestä kun tuuli havistuttaa lehtiä ja toinen taas pitää surullisesta musiikista. Joku toinen ei taas pidä moottorin äänestä tai oven narinasta.

Ajatella, miten jännittävää on työskennellä lasten projektin parissa, kun saa paneutua johonkin aiheeseen, tutkia sitä läpikotaisin ja huomata, että joka kerta yllättyy lasten tavasta ajatella ja luoda ymmärrystä heidän ympäristöstään.

 

#projektilähtöinentyöskentely #lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Mikrovärld

IMG_1330En mikrovärld är precis som det låter en mini mini värld. En fantasi, en plats att drömma sig bort på, att hitta på en berättelse om, att leka i, att utmana sig i osv

Vi valde att bygga upp vår fantasivärld i en kartong för att lätt kunna flytta på den. Vi valde en skogsmiljö med naturmaterial i. Vi skrev ut en skogsbakgrund och klistrade fast den längst bak i kartongen. Vi plockade pinnar, stenar, kottar, kastanjer, snäckor osv som vi la i kartongen, vi hängde även upp en bit hönsnät (för den spännande effektens skull).

Vi tog bilder på mig med ett paraply (min fantasisaga) som vi skrev ut i olika storlekar, bilder på fjärilar, olika skalbaggar, en fladdermus mm.

Dessa arrangerade vi sedan i kartongen för att sedan rikta webbkameran mot scenen, kopplade ihop den med en dator och en webbsidan www.webbcamtoy.com

På sidan finns olika filter att använda tex old movie, spy cam, under water, snow mm.

Bild1

Sedan låter jag barnen leka i mikrovärlden och låter dem hitta på olika historier om vad som händer…. Hitta sitt favoritfilter osv… Du kan också låta dem rikta kameran mot varandra och höra skrattet när någon blir upp-och–ner vänd eller täkt av snö:)

Detta om något är ju språkutvecklande och samtidigt utvecklar barnen digital kompetens. Att få leka i en fantasi- mikrovärld och använda sig av digital teknik att ändra stämningen med låter som jag hade älskat att göra som barn. Att hitta på en historia…..som snabbt kan ändra sig när du byter ett filter…webcam-toy-photo16

Att få fäktas med en skalbagge lika stor som mig själv under vattnet…..det var min fantasi:) …..Tänk att få känna sig stor och stark! Att få låtsas vara med i en sci-fi film!

#digitalkomptens #språkutvecklande #sci-fifilm

Jenny och Oona

Mikromaailma

 

Mikromaailma on sellainen, miltä se kuulostaakin: mini mini maailma. Fantasia, paikka, jossa voi unelmoida, keksiä tarinan, leikkiä, haasta itsensä jne. Rakensimme meidän fantasiamaailman pahvilaatikkoon, jotta voisimme siirrellä sitä. Valitsimme metsämaiseman, jossa on käytetty luonnonmateriaaleja. Tulostimme kuvan metsästä taustakuvaksi ja liimasimme sen laatikon perälle. Keräsimme keppejä, kiviä, käpyjä, kastanjoita, simpukoita jne. jotka laitoimme laatikkoon. Laitoimme myös palan kanaverkkoa roikkumaan katosta (jännittävän efektin vuoksi). Otimme minusta kuvia sateenvarjon kanssa (minun fantasiatarina), jotka tulostimme eri kokoisina. Tulostimme myös kuvia perhosista, eri koppakuoriaisista, lepakosta jne. Nämä järjestimme sitten laatikkoon jonka jälkeen kohdistimme webbikameran näyttämöä kohti ja yhdistimme sen tietokoneen ja nettisivun www.webbcamtoy.com kanssa. Sivuilta löytyy käyttöön eri filttereitä, esimerkiksi vanha elokuva, vakoilukamera, veden alla, lumi jne. Sitten annan lasten leikkiä mikromaailmassa ja keksiä tarinoita siitä, mitä tapahtuu, sekä löytää heidän suosikkifiltterin jne. Voit myös antaa lasten kohdistaa kameran toisiansa kohti ja kuunnella naurua, kun joku lapsista käännetään ylösalaisin tai peittyy lumeen :) Tämä jos jokin kehittää kielenoppimista ja lapsen digitaalista osaamista. Itse olisin rakastanut fantasia-mikromaailmassa leikkimistä ja digitaalisen tekniikan käyttämistä tunnelman muuttamiseen lapsena. Keksiä tarina, joka muuttuu nopeasti vaihtamalla filtteriä… Voida miekkailla itseni kokoisen koppakuoriaisen kanssa veden alla… se oli minun fantasiani :) Ajatella, että voi tuntea itsensä isoksi ja vahvaksi! Voida kuvitella olevansa mukana scifi-elokuvassa!

 

#digitaalinenosaaminen #kielenkehitys #scifi-elokuva

 

Jenny ja Oona

Lpfö18

IMG_0358

”Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.”

                                                                                                                                                               Lpfö18

Så står det i läroplanen.

Ett stort ansvar vilar på våra axlar, vi som jobbar i förskolan.

Adekvat digital kompetens? Vad betyder det? En lämplig och användbar digital kompetens för barnen. Vad är lämpligt att kunna när man är 4 år? Ansvarsfullt förhållningssätt när man är 4år? Har jag som vuxen ett ansvarsfullt förhållningssätt till mina digitala enheter? Många frågor.

Jag menar, när jag tittar på en serie måste jag ju se klart den, alltså släpper jag inte min padda förrän helgen är slut! Jag vet inte? Ansvarsfullt?

I dessa valtider har man ju lärt sig att vara extra noga med att vara källkritisk, man delar inte inlägg hur som helst på tex Facebook(det gjorde inte jag innan heller) man tänker till ett varv till innan man delar. Är detta en källa som jag litar på osv. Att vara ansvarsfull och tänka kritiskt är så viktigt.

Vi som är vuxna minns ju hur det var förr, innan datorer och internet medan barnen som växer upp idag inte vet något annan är det som är nu. De kommer inte utmanas av samma saker som vi gjorde. Förändringen sker snabbare än någonsin. Men för oss händer det så fort. Det känns så svårt ibland.

Då ska vi tänk på Linda Liukas ord; ” It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nu är ett bra tillfälle att ta upp källkritik på med sina tonåringar hemma eller barnen på förskolan.

Låta barnen skapa egna fake news bilder! Har detta verkligen hänt? Träffade Victoria verkligen en T-rex i skogen idag????

Lite mediauppfostran tack!

Vi har en ny läroplan att förhålla oss till och jobba efter from 1a juli 2019. Välkommen!

#nyrevideradläroplan #Lpfö18

Jenny och Oona

Lpfö18

”Koulutuksen tulee antaa lapsille edellytykset kehittää adekvaattia digitaalista osaamista antamalla heille mahdollisuus kehittää ymmärrystä digitalisoinnista, jota he kohtaavat arjessaan. Lapsille on annettava mahdollisuus luoda perusta digitaalisen tekniikan kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumistavalle, jotta he voivat pitkällä tähtäimellä nähdä mahdollisuudet ja ymmärtää riskit sekä pystyä arvioimaan informaatiota.”

Vapaasti suomennettu Lpfö18:stä

Näin lukee opetussuunnitelmassa. Suuri vastuu lepää esikoulussa työskentelevien harteilla. Adekvaatti digitaalinen osaaminen? Mitä se tarkoittaa? Tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen digitaalinen osaaminen lapsille. Mitä on tarkoituksenmukaista osata kun on 4-vuotias? Vastuullinen suhtautumistapa kun on 4-vuotias? Onko minulla aikuisella vastuullinen suhtautumistapa minun digitaalisiin laitteisiin? Paljon kysymyksiä. Tarkoitan, että kun katson jotain sarjaa, minun täytyy katsoa se loppuun, en siis voi irroittautua pädiltäni ennen kuin viikonloppu on ohi! En tiedä? Vastuullista? Näinä vaaliaikoina on opittu olemaan erittäin tarkkoja lähdekritiikin suhteen. Facebookissa ei jaeta mitä tahansa vaan mietitään ennen jakamista. Onko tämä lähde, johon luotan jne. On niin tärkeää olla vastuullinen ja miettiä kriittisesti. Me, jotka olemme aikuisia, muistamme hyvin millaista oli ennen, ennen tietokoneita ja internetiä, kun taas nykyajan lapset eivät tiedä muusta kuin nykyisestä. He eivät tule kokemaan samoja haasteita kuin me. Muutos tapahtuu nopeammin kuin koskaan. Se tuntuu välillä vaikealta. Silloin voimme miettiä Linda Liukkaan sanoja: ”It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nyt on hyvä aika ottaa lähdekritiikki esille teini-ikäisten lasten kanssa kotona tai lasten kanssa esikoulussa. Nyt on hyvä aika antaa lasten luoda omia feikkiuutiskuvia! Onko tämä oikeasti tapahtunut? Tapasiko Victoria oikeasti T-Rexin metsässä tänään? Hieman mediakasvatusta, kiitos! Uusi opetussuunnitelma on tulossa ja sen mukaan työskennellään ensimmäinen heinäkuuta 2019 lähtien. Tervetuloa!

#uudistettuopetussuunnitelma #Lpfö18

Jenny ja Oona

TRÄD

IMG_1336

Att träda in i en skog, att vara vilse på en trolsk och mystisk plats och gradvis börja orientera sig, utforska, för att till sist bli en del av berättelsen.

Så har man beskrivit den interaktiva dansföreställningen TRÄD på Dansenshus. Jag var där med en barngrupp och en kollega och vi var med om en av de bästa upplevelserna ever!!!!

Innan vi ens kommit in till dansscenen fick vi en introduktion om vad vi skulle få vara med om. Vi fick vita t-shirts på oss och instruktioner om hur vi skulle agera i dansen på scenen. ”Följa John” var instruktionen.

Scenen var magisk, träd som växer, hänger från taket och elektroniskt ljud, musik kommer från högtalarna. Det skapas en futuristisk känsla i rummet. Vi ser dansarna som närmar sig oss. De tar kontakt genom blicken och genom kroppen. Det pratas med kroppen, inte med munnen. Ingen pratar alls. Det man hör är musiken….

Vi kryper, rullar, ålar, slingrar, lyfts, går, springer, hoppar oss igenom dansen. Följer dansarna i ”Följa John” leken. Vi springer genom en ”låtsas skog” som barnen kallade den. Vi dansar oss svettiga och lyckliga.

För lycka och glädje är vad jag ser i barnens ansikte när vi dansar fritt i ”skogen” efter föreställningen. Det är då det skrattas och vi tar ut svängarna. Vi leker flygplan som flyger och hästar som galopperar.

IMG_1333

OM ni har möjlighet att se, delta i denna interaktiva föreställning? DO IT!

Det blir så spännande när digitalt skapande vävs in i andra skapandeformer som barnen möter.

#dansenshus #TRÄD #digitaltskapande #dansistan

Jenny och Oona

Puu

Käyskennellä metsässä, olla eksyksissä lumotussa ja mystisessä paikassa ja asteittain alkaa suunnistamaan, tutkimaan ja lopuksi olla osana tarinaa.

Näin kuvaillaan Dansenshusin interaktiivista tanssiesitystä nimeltä TRÄD. Olin siellä lapsiryhmän ja kollegan kanssa ja se oli yksi parhaimmista elämyksistä ikinä!!!! Ennen kuin pääsimme edes näyttämön luokse, saimme ohjeistuksen siitä, mitä tuleman pitää. Saimme päällemme valkoiset t-paidat ja ohjeet siitä, mitä meidän tulee tehdä näyttämöllä. ”Seuraa johtajaa” oli ohjeistuksemme. Näyttämö oli maaginen, puu joka kasvaa, roikkuu katosta ja elektronista ääntä, musiikki tulee kaiuttimista. Huoneeseen tulee futuristinen tunne. Näemme tanssijat, jotka lähestyvät meitä. He ottavat kontaktia katseen ja kehon avulla. He puhuvat vartalolla, ei suulla. Kukaan ei puhu. Kuuluu vain musiikkia… Me ryömimme, kierimme, kiemurtelemme, nousemme, kävelemme, juoksemme, hypimme jne. koko tanssin ajan. Seuraamme tanssijoita ”Seuraa johtajaa”-leikissä. Me juoksemme läpi keskityn metsän, kuten lapset sitä nimittivät. Tanssimme itsemme hikisiksi ja onnellisiksi. Sillä se on onnea, jota näen lasten kasvoilla kun tanssimme vapaasti ”metsässä” esityksen jälkeen. Lapset nauravat. Leikimme lentokonetta joka lentää ja hevosia jotka laukkaavat. JOS teillä on mahdollista osallistua tähän interaktiiviseen esitykseen, tehkää se! Siitä tulee niin jännittävää kun digitaalinen luominen kudotaan muihin luomisen muotoihin, joita lapset kohtaavat.

#dansenshus #TRÄD #digitaltskapade #dansistan

Jenny ja Oona

Fortsättningen om mördarsnigeln

IMG_1351 Regnbågesnigel

Samtalen och tankarna kring matbordet har just nu handlat om mördarsniglar och andra djur.

– Jenny om jag äter kalkon är jag en kannibal då?

– Nej du är en köttätare svarar jag.

– Som en T-rex? Frågar barnet för att försöka förstå.

– Ja ungefär…. Alltså du äter ju kött om du äter kalkon på smörgåsen svarar jag och pekar på mellissmörgåsen.

– Men jag ska bli vegetarian när jag blir stor berättar hen sen.

– Ok, vet du vad du måste äta för att få i dig alla viktiga näringsämnen då frågar jag.

– Ja massor med grönsaker svarar hen, jag vill bara inte äta kött och vara kannibal.

– Och jag är flexiterian ropar ett annat barn, för jag äter grönsaker ibland.

Det är inte så lätt med alla nya preferens ord, vad man får, bör och ska äta osv…

Vilka spännande tankar som man får ta del av under måltiderna på förskolan ändå och tänk att dessa tankar kom ifrån att vi tog en skogspromenad och såg en snigel som såg ut som en bajskorv! :)

Vi jobbar vidare med tankarna om snigeln.

Vad kan det finnas mer för sniglar frågar jag barnen? Jag triggar deras fantasi genom att fråga; Kan ni hitta på en fantasisnigel!

Barnen brainstormar;

– Människoätandesnigel!

– Snigelkrokodilen!

– Regnbågesnigel!

– Rödsnigel!

– Bilsnigel!

Barnen tecknar sina sniglar och pratar intensivt om sniglarnas olika egenskaper.

Bild1 Bilsnigel

IMG_1357

– Människoätandesnigeln har jätte, jättemånga vassa tänder!

– Bilsnigeln blir en bil när den ska resa och kan simma i vattnet och åka egen båt.

Vem behöver Wikipedia och internet när det är så mycket roligare och utmanande att lyssna på barnens egna fakta beskrivningar av sina djur.

När barnen sprutade ur sig idéer om sniglar så tecknade ett barn en musikrobot med högtalarben och med konfetti som sprutar ut ur huvudet. Den roboten skulle man väl kunna sälja till vilken club som helst! Hur coolt vore inte det:)

IMG_1361 Musikrobot

#framtidsvision #digitaliseringiförskolan #smartabarn

Jenny och Oona

Jatkoa murhaajaetanalle

Keskustelut ja ajatukset ruokapöydän ääressä ovat juuri nyt liittyneet murhaajaetaniin ja muihin eläimiin.

– Jenny, jos minä syön kalkkunaa, olenko silloin kannibaali?

– Ei, olet lihansyöjä, vastaan.

– Kuten T-Rex? Lapset kysyvät ymmärtääkseen paremmin.

– Kutakuinkin.. Sinä siis syöt lihaa jos syöt kalkkunaa leivän päällä, vastaan ja osoitan voileipää.

– Mutta minusta tulee isona kasvissyöjä, kertoo hän sitten.

– Okei, tiedätkö mitä sinun pitää syödä jotta saisit kaikki tarvittavat ravintoaineet? Kysyn häneltä.

– Kyllä, paljon kasviksia, vastaa hän, en halua vain syödä lihaa ja olla kannibaali.

– Minä olen ”fleksitariaani”, huutaa toinen, koska syön välillä vihanneksia.

Ei ole niin helppoa kaikkien uusien mieltymyssanojen kansaa, mitä saa, pitää ja pitäisi syödä jne.

Mitä jännittäviä ajatuksia saa kuulla ruokailujen aikana esikoulussa ja ajatella, että nämä ajatukset nousivat siitä, kun olimme metsäkävelyllä ja näimme etanan joka näyttö kakkapökäleeltä! Keskustelemme lisää etanoista. Mitä muita etanoita voi olla, kysyn lapsilta? Haastan heidän mielikuvitusta kysymällä voivatko he keksiä mielikuvitusetanan! Lapset miettivät yhdessä:

– Ihmissyöjäetana!

– Etanakrokotiili!

– Sateenkaarietana!

– Punaetana!

– Autoetana!

Lapset piirtävät omat etanansa ja puhuvat intensiivisesti etanoiden eri ominaisuuksista.

– Ihmissyöjäetanalla on todella terävät hampaat

– Autoetanasta tulee auto kun se matkustaa ja se voi uida vedessä ja ajaa omaa venettä.

Kuka tarvitsee Wikipediaa ja internetiä kun on paljon hauskempaa ja haastavampaa kuunnella lasten omaa kuvailua heidän eläimistään. Kun lapset ideoivat heidän etanoitaan, yksi lapsista piirsi musikkirobotin kaiutinjaloilla ja päästä tulevalla konfetilla. Sitä robottia voisi myydä millä klubilla tahansa! Kuinka siistiä se olisi! :)

#tulevaisuudensuunnitelmat

#esikoulundigitalisointi #älykkäätlapset

Jenny ja Oona

Mördarsnigel och Wikipedia

IMG_1288

En tisdag morgon på förskolan frågade ett barn om inte vi kunde gå till skogen.

– Javisst svarade jag! Och tog alla åtta barn i gruppen och gick ut.

Det hade regnat tidigare så det var fortfarande blött ute. Gummistövlar och galonbyxor på!

Jag planerade att vi skulle gå vår ”vanliga” runda runt en fågelsjö och det tyckte barnen lät kul.

Vi hade knappt kommit in på grusvägen i skogen förrän ett barn ropar:

– Jenny en sniiiiiiiigel, kom och titta!

Alla samlades vi runt snigeln. En brun slemmig sak.

– En kladdsnigen, förklarade ett av barnen.

Utan skal, konstaterar de sedan.

– Den ser ut som en bajskorv, säger ett av barnen och alla skrattar till för det är precis vad vi alla tänker.

IMG_1289

Vi blir sittandes på grusvägen pratandes och filosoferandes.

Var är snigelns skal? Varför ska den gå över vägen? Vad är det för hål den har på sidan?

– Tänk om den blir överkörd av en cykel? Säger ett av barnen plötsligt.

Alla tittar sig omkring och ser då en cyklist komma farande.

– Akta sniiiiiiigeln! Ropar barnen till cyklisten som väjer allt vad hen kan.

Vi blir sittandes på grusvägen till dess att snigeln har vänt om och är på väg tillbaka in i skogen. Bort från den farliga grusvägen med cyklisten.

Vi fortsätter vår promenad och hittar en till snigel, väldigt lik den första fast lite mörkare. Är det samma sort? En kusin funderar barnen?

Väl tillbaka på förskolan samlar jag ihop barnens tankar och frågor och frågar sedan barnen hur vi kan ta reda på allt detta?

– Vi googlar ,svarar de världsvant!

Så det gör vi och jag läser på Wikipedia att det är en skogssnigel som även kallas för mördarsnigel för att den är kannibal och äter andra sniglar. Oj vad spännande en liten skogspromenad kunde bli.

IMG_1291

Och hålet i sidan på snigeln var lunghålet inte en skada som vi trodde.

Vi pratar också om källkritik när vi använder internet med barnen. Kan vi lita på att allt vi läser om på ”nätet” är sant? Är allt vi ser på datorn sant, har det hänt på riktigt? Viktiga frågor att samtala med barnen om idag.

Vi fortsätter med vår skogspromenad runt fågelsjön varje vecka och upptäcker varje gång något nytt spännande som vi kan forska vidare på.

Något nytt att träna oss på att vara källkritiska mot när vi letar efter fakta och information på internet.

#naturvetenskap #digitalaverktygiförskolan #källkritikiförskolan

Jenny och Oona

Muhaajaetana ja Wikipedia

Eräänä tiistaiaamuna esikoulussa yksi lapsi kysyi voisimmeko mennä metsään.

– Tottakai, vastasin ja otin kaikki ryhmän kahdeksan lasta ja lähdin heidän kanssa ulos.

Aiemmin oli satanut, joten ulkona oli vielä märkää. Saappaat ja kurahousut jalkaan! Suunnittelin, että kävelisimme meidän ”normaalin” reitin ympäri Fågelsjön, ja lasten mielestä se oli hyvä idea. Olimme tuskin päässeet edes metsän soratielle, kun yksi lapsi huusi:

– Jenny, etana, tule katsomaan!

Kaikki kerääntyivät etanan ympärille. Ruskea ja limainen.

– Tahmaetana, selitti yksi lapsista.

– Ilman kotiloa, he totesivat sitten.
– Se näyttää ihan kakkapökäleeltä, sanoo yksi lapsista ja kaikki nauraa, sillä juuri sitä me kaikki mietimme.

Me jäämme istumaan soratielle puhumaan ja filosofioimaan. Missä on etanan kotilo? Miksi se menee tien yli? Mikä tuo reikä se sivussa on?

– Mitä jos se jää pyörän yliajamaksi? Sanoo yksi lapsista yhtäkkiä.

Kaikki katsovat ympärilleen, ja näkevät pyöräilijän lähestyvän.

– Varo, etana! Huutavat lapset pyöräilijälle, joka kaartaa minkä pystyy.

Jäämme istumaan soratielle niin pitkäksi aikaa, että etana on kääntynyt ja on matkalla takaisin metsään. Pois vaaralliselta soratieltä pyöräilijöineen. Jatkamme kävelyämme, ja löydämme toisen etanan, joka on hyvin samanlainen kuin ensimmäinenkin, mutta tummempi. Onko se samaa lajia? Serkkuko, miettivät lapset. Palattuamme esikouluun kerään lasten ajatuksia ja kysymyksiä ja kysyn sitten lapsilta, miten voimme selvittää kaiken tämän?

– Googlaamme, vastaavat lapset.

Niin teemme, ja luen Wikipediasta, että se on metsäetana, jota kutsutaan myös murhaajaetanaksi, koska se on kannibaali ja syö muita etanoita. Oi kuinka jännittävä yhdestä metsäretkestä voikaan tulla. Ja etanan sivussa oleva reikä oli ilmareikä, ei vamma, kuten luulimme.

Puhumme myös lähdekritiikistä kun käytämme internetiä lasten kanssa. Voimmeko luottaa siihen, että kaikki mitä luemme netistä on totta? Onko kaikki mitä näemme tietokoneelta totta, onko se todella tapahtunut oikeasti? Tärkeitä kysymyksiä lasten kanssa puhuttavaksi tänä päivänä.

Jatkamme metsäretkeä Fågelsjön ympäri joka viikko ja löydämme joka kerta jotain uutta ja jännittävää, jonka tutkimista voimme jatkaa. Jotain uutta mitä harjoitella on olla lähdekriittinen kun etsimme faktaa ja informaatiota netistä.

#luonnontieteet #digitalisettyövälineetesikoulussa #lähdekritiikkiesikoulussa

Jenny ja Oona

Analog programmering

Eller programmering utan digitala verktyg som det betyder har vi jobbat med i veckan. När de nya yngre barnen kom in på avdelningen var ju alla våra robotar och digitala verktyg såååå spännande och nya för dem. Alla ville prova! Alla ville ”simma med delfinerna” i projiceringskuben på vilan och mata Awbie med jordgubbar i OSMO osv.

En eftermiddag hittade jag ”pilkort” ,kort med pilkommandon för analog programmering. Jag satte igång att bygga en bana och direkt kom det några nyfikna barn trippandes in i rummet.

– Vad gör du Jenny?

– Bygger en programmeringsbana svarar jag.

De tittar med spänning på bygget och jag ser att de ser pilarna och att de börjar förstå vad de ska göra.

Ett av de äldre barnen kommer fram och vill visa hur man gör. Han tittar på pilarna och siffrorna och pratar högt så att alla ska förstå.

– Tre steg fram….. två steg fram…..sväng åt det här hållet(han pekar åt höger)

Han går banan fram och de andra följer efter…

IMG_1305

Det håller dem sysselsatta en stund. Sedan börjar de göra förändringar i banan. Flytta några pilar hit och dit.

Vad händer då?

– En bugg, ropar ett av barnen.

– Du kan inte gå rakt fram utan den där pilen? Förklarar hen.

IMG_1304

– Oj, nu kan jag bara surra runt, ropar hen efter en stund.

IMG_1307

Barnen har upptäckt fel i banan och helt plötsligt blev det en ny lek…

Att skapa buggar i banan och sedan ska kompisarna hitta felet och ”göra rätt”. Det är här samtalet om datalogiskt tänkande kommer in.

Vem är det som programmerar en dator/robot? Hur måste vi tänka?

Det vi vet av denna lek är att vi måste vara precis i vår programmering. Alla pilar behövs annars blir det en bugg, ett fel och då kommer man inte rakt fram.

Ett lustfyllt lärande…

#digitaliseringiförskolan #programmering

Jenny och Oona

Analoginen ohjelmointi

Tai ohjelmointi ilman digitalisia työvälineita, sen parissa olemme työskennelleet tällä viikolla. Kun uudet lapset aloittivat ryhmässämme, olivat kaikki meidät robotit ja digitaliset työvälineet niiiin jännittäviä ja uusia heille. Kaikki halusivat kokeilla! Kaikki halusivat ”uida delfiinien kanssa” heijastuskuutiossa lepohetkellä ja syöttää Awbielle mansikoita OSMOssa jne. Yhtenä iltapäivänä löysin ”nuolikortit”, kortit, joissa on nuolisymbolit analogista ohjelmointia varten. Ryhdyin rakentamaan rataa ja huoneeseen sipsutteli heti muutama utelias lapsi.

– Mitä sinä teet Jenny?

– Rakennan ohjelmointirataa, vastaan.

He katsovat rakennelmaa jännittyneenä ja minä näen, että he näkevät nuolet, ja alkavat ymmärtämään, mitä heidän tulee tehdä. Yksi lapsista tulee eteen ja haluaa näyttää mitä pitää tehdä. Hän katsoo nuolia ja numeroita ja puhuu kovaan ääneen niin, että kaikki ymmärtävät.

– Kolme askelta eteenpäin… kaksi askelta eteenpäin… käänny tuohon suuntaan (osoittaa oikealle).

Hän kävelee radan läpi ja muut seuraavat perässä. He pysyvät toimeliaana jonkin aikaa. Sitten he ryhtyvät tekemään rataan muutoksia. Siirtävät muutaman nuolen eri paikkaan. Mitä sitten tapahtuu?

– Bugi, huutaa yksi lapsista.

– Et voi mennä suraan eteenpäin ilman tuota nuolta, hän selittää.

– Oi, nyt voin vain pyöriä ympäri, huutaa hän hetken päästä.

Lapset ovat huomanneet radassa virheen ja yhtäkkiä siitä tulee uusi leikki… He luovat rataan bugeja, virheitä, joita kavereiden pitää löytää ja tehdä sitten ”oikein”. Tässä vaiheessa keskustelu datalogisesta ajattelusta astuu mukaan kuvioon. Kuka on se, joka ohjelmoi tietokonetta tai robottia? Miten meidän pitää ajatella? Tiedämme tämän leikin ansiosta, että ohjelmoinnissa pitää olla erittäin tarkka. Kaikkia nuolia tarvitaan, muuten tulee bugi, virhe, ja silloin ei pääse menemään suoraan. Ilontäyteistä oppimista…

#esikoulundigitalisointi #ohjelmointi

Jenny ja Oona

Att lära av varandra

Bild11

– Jenny, vad är det där för robot frågar ett av barnen mig och pekar på roboten KUBO.

Snabbt kommer ett av de äldre barnen fram och berättar att det är en robot som man kan programmera med hjälp av pusselbitar.

– Jag kan visa dig, säger hen i nästa andetag och tittar på mig i hopp om att jag ska svara ja på frågan.

– Absolut säger jag, visa gärna hur man programmerar KUBO.

Barnen sätter sig tätt tätt intill varandra som om de ska dela en hemlighet.

Att låta barnen lära av varandra är ett fantastiskt bra sätt att introducera nya leksaker, lekar eller verktyg på förskolan. Att ge barnen ansvar för introduktionen av nytt material ger dem möjlighet att växa med uppgiften.

När vi redan hade två robotstationer igång på avdelningen samtidigt tänkte jag att nu räcker det för stunden men då kommer det ett barn med OSMO i handen och en iPad i den andra.

– Jenny jag vill spela OSMO med han som äter jordgubbar, säger barnet till mig.

– Okej, svarar jag. Fixar du det själv?

– Så klart jag gör, får jag till svar.

Barnet ifråga sitter och spelar en stund för sig själv tills några kompisar ser det och säger att det nog är deras tur nu.

– Kan ni spela det då, frågar hen sina kompisar.

– Nej, svara de och skakar på huvudena.

– Jag kan visa er, svarar hen då.

Jag sitter som en fluga på väggen och lyssnar och iakttar vad som händer vid bordet. Att växa med uppgiften…..Bild12

Efter en liten stund kommer barnet som nu inte får spela gående till mig med en uppgiven syn:

– Jag har inget att göra, suckar hen.

– Du kan väl rita nåt föreslår jag snabbt.

Efter en stund går jag fram till ritbordet och frågar vad barnet har ritat.

– Det ser du väl, det är ju Awbie(han som äter jordgubbar i spelet)

Får man inte spela spelet kan man ju alltid rita det i väntan på att det ska bli ens tur igen! :)

Bild10

#KUBO #OSMO #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Lapset oppivat toisiltaan 

– Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa KUBO-robottia.

Pian yksi vanhemmista lapsista tulee paikalle ja kertoo, että se on robotti, jonka voi ohjelmoida palapelin palasten avulla.

– Minä voin auttaa sinua, sanoo hän ja katsoo minua toiveikkaana, että vastaisin kyllä kysymykseen :)

– Ilman muuta, vastaan, näytä mieluusti miten KUBOa ohjelmoidaan.

Lapset istuvat vierivieren kuin he jakaisivat keskenään salaisuuden. Se, että antaa lasten oppia toisiltaan, on fantastisen hyvä tapa esitellä uusia leikkikaluja, leikkejä ja työvälineitä esikoulussa. Kun antaa lapselle vastuuta uuden materiaalin esittelystä, he saavat mahdollisuuden kasvaa tehtävän mukana.

Kun meillä oli jo kaksi robottipistettä käynnissä samanaikaisesti, ajattelin, että nyt riittää tällä erää, mutta sitten paikalle tuli lapsi  OSMO toisessa kädessä ja iPad toisessa.

– Jenny, minä haluan pelata OSMOa sillä joka syö mansikoita, sanoo lapsi minulle.

– Okei, vastaan. Onnistutko laittaman pelin kuntoon itse?

– Tottakai! saan vastaukseksi.

Kyseinen lapsi pelaa yksinään hetken kunnes muutama kaveri huomaa tämän ja sanoo, että nyt on heidän vuoro.

– Osaatteko edes pelata sitä? kysyy hän kavereiltaan.

– Ei, he vastaavat ja puistelevat päätään.

– Minä voin näyttää teille, hän vastaa

Minä olen kärpäsenä katossa ja kuuntelen mitä pöydän ympärillä tapahtuu. Tehtävän mukana kasvamista.. Hetken päästä ensiksi OSMOlla pelannut lapsi tulee luokseni lannsituneen näköisenä.

– Minulla ei ole mitään tekemistä, hän huokaa.

– Sinä voisit vaikka piirtää jotain, ehdotan nopeasti.

Hetken päästä menen piirrustuspöydän luokse ja kysyn mitä lapsi on piirtänyt.

– Etkö näe, se on Awbie (olento, joka syö mansikoita pelissä).

Jos ei saa pelata itse peliä, voi aina odotellessa piirtää sen kunnes on taas oma vuoro.

Jenny ja Oona

Tillbaka till Blue-Bot

Höstterminen är i gång och de flesta av oss har fått en ny barngrupp eller några nya barn i alla fall. Då dyker frågorna upp……

Hur tar vi oss vidare i digitaliseringen?

Ska man fortsätta där man slutade?

Eller ska man börja om?

Vad kan de här barnen? Vad har de fått prova på? Hur har deras lärande förändrats?

Vi fick halva avdelningen utbytt, nya yngre kompisar:)

De kom nyfiket intrippande på avdelningen med stora ögon. De har ju varit och lekt hos oss många gånger tidigare men nu skulle de ju äntligen få börja på riktigt!

De tittade nyfiket på vår bygghörna och konstaterade att;

– Såna där klossar har vi inte på vår gamla avdelning!

Byggandet kom igång. Först en borg sen ett sjukhus och sist en Blue-Bot bana. Att just de nya transparanta klossarna skulle inspirera till robot banbygge var en överraskning.IMG_1262

När barnen sedan på samlingen och under lunchen ivrigt berättade vad de gjort på semestern och var de hade varit någonstans kom vi på att vi kunde låta Blue-Bot besöka dessa ställen. Sagt och gjort vi tog fram världskartan och lät barnen programmera Blue-Bot på en semesterresa! Alla ställen var inte lika lätta att hitta. Spanien och Kroatien är ju lätta….landet och mormor och morfar var lite svårare att hitta:)

IMG_1254

Vi fortsätter alltså där barnen och vi slutade innan sommaren, jobbar vidare på deras kunskaper och tar tillvara på deras nyfikenhet.

Senare samma dag:

– Jenny, vad är det där för robot? Frågar ett av barnen och pekar på KUBO….fortsättning följer.

#blue-bot #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Takaisin Blue-Bottiin

 

Syyslukukausi on käynnissä ja suurin osa meistä on saanut uuden lapsiryhmän tai ainakin muutaman uuden lapsen. Silloin nousee esiin kysymyksiä..

Kuinka jatkamme työskentelyä digitalisoinnin parissa?

Jatkammeko siitä mihin jäimme keväällä?

Vai aloitammeko alusta?

Mitä uudet lapset osaavat? Mitä he ovat saaneet kokeilla? Kuinka heidän oppiminen on muuttunut?

Meidän ryhmäämme lapsista puolet ovat uusia :)

He hiipivät uteliaina ja silmät suurina osastollemme. He ovat olleet leikkimässä meidän luona useita kertoja, mutta vihdoin he aloittaisivat ihan oikeasti! He katsoivat uteliaina meidän rakentelunurkkausta ja totesivat:

-  Tuollaisia palikoita ei ole meidän vanhalla osastollamme!

He aloittivat rakentelun. Ensin linna, sitten sairaala ja lopuksi Blue-Bot-rata. Oli yllättävää, että juuri nämä uudet läpinäkyvät palikat inspiroivat rakentamaan robotille radan. Kun lapset sitten kertoivat innokkaina päiväpiirin ja lounaan yhteydessä siitä, mitä he olivat tehneet lomallaan ja missä kaikkialla he olivat olleet, keksimme, että voisimme antaa Blue-Botin vierailla näissä paikoissa. Tuumasta toimeen: otimme esille maailmankartan ja annoimme lasten ohjelmoida Blue-Botin lomamatkalle! Kaikkia paikkoja ei ollut yhtä helppoa löytää. Espanja ja Kroatia olivat helppoja, mutta mummin ja vaarin mökki oli vaikeampi löytää :)

Me jatkamme siis siitä, mihin me lopetimme ennen kesää ja hyödynnämme sekä heidän uteliaisuuttaan että heidän jo olemassa olevia taitojaan.

Myöhemmin samana päivänä:

- Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa   KUBOa.. Jatkoa seuraa!

 

#bluebot  #esikoulundigitalisointi 

 

Jenny ja Oona