Digital utveckling

Kan vi vara utan den i förskolan?

En dag satt jag på förskolan och spelade Tripp trapp träd på en iPad med några barn. Ett av barnen ryggade plötsligt tillbaka när vi kom in på ett spel som går ut på att man ritar en insekt på paddan som sedan börjar krypa eller flyga över skärmen. Det barnet kände helt klart obehag av insekter.

Vi spelade ett tag till och ju vanare hen blev så satt hen närmare och närmare paddan och kunde undersöka insekten mer och mer. Så här är ju det digitala verktyget och tekniken superbra! Hen kunde här få möjlighet att undersöka insekter på för hen ett ”säkert” avstånd.

1280px-International_Space_Station_after_undocking_of_STS-132

Eller när vi pratade om rymden och frågan om hur man går på toaletten i rymden kom upp. Hur gjorde vi förr i tiden? Innan digital teknik fanns i förskolan? Vi hade tagit ett lexikon och slagit upp ordet rymdstation och hoppats på att svaret på just vår fråga stod i den boken. Nu för tiden går vi till Youtube och letar. Och mycket riktigt, det finns en film om hur man går på toaletten i viktlöst tillstånd. Detta tycker ju jag är lika spännande som barnen

Samtidigt ska vi komma ihåg att en viktig del av att vara digitalt kompetent som pedagog är att veta när det är lämpligt eller inte att använda digitala verktyg.

Jag kan ju tycka att det är roligt att visa barnen att man faktiskt kan slå upp saker i böcker också… tyvärr är ju våra faktaböcker på förskolan inte så uppdaterade nuförtiden. Men ändå om vi tex ska ta redan på fakta om en dinosaurie så går det ju lika bra att leta i en bok.illustrated-dinosaurs-chart

Och nu för tiden om barnen vill lära sig saker om tex kastanjer kan de ju teckna kastanjer, undersöka kastanjer med webbägg, leka med kastanjer, skapa film om kastanjer osv… Barnen använder multimodalt lärande som ett av flera verktyg i förskolan.

Det är så här barnen på min avdelning gör för att utforska kastanjer. De är inte främmande inför digital teknik, de ser inga hinder bara möjligheter.

Vi kan absolut inte vara utan digital teknik på förskolan!1 Vi måste bara vara digitalt kompetenta nog att avväga när vi ska använda det digitala och när vi inte ska det!

Jag efterlyser fler nätverk ute på förskolorna där ett ständigt samtal förs mellan pedagoger angående digital teknik för att vi ska kunna säkerställa ett pedagogiskt förhållningsätt till tekniken.

#lovemyjob #multimodaltlärande #digitalutveckling

Jenny och Sanna

Digitaalinen kehitys

Voiko esikoulussa olla ilman digitaalista tekniikkaa?

Eräänä päivänä pelasin Tripp Trapp Träd-peliä iPadilla muutaman lapsen kanssa. Aloitimme pelin, jossa näytölle ilmestyy sormen painalluksella hyönteinen, joka sitten alkaa liikkua näytöllä. Yksi lapsista vetäytyi välittömästi taaksepäin, hän ei selvästikään pitänyt hyönteisistä.

Pelasimme vielä hetken ja perääntynyt lapsi tuli pikkuhiljaa lähemmäs ja   lähemmäs iPadia ja uskaltautui tutkimaan hyönteisiä. Tässä suhteessa tekniikka ja digitaaliset työkalut ovat loistavia. Lapsi sai mahdollisuuden tutkia hyönteisiä sopivan etäisyyden päästä.

Tai kun puhuimme avaruudesta ja mietimme sitä, miten avaruudessa käydään vessassa. Miten aiemmin tehtiin? Ennen kuin digitaalista tekniikkaa oli saatavilla esikoulussa. Ehkä olisimme ottaneet esiin tietosanakirjan ja etsineet sieltä sanan avaruusasema ja toivoneet, että vastaus löytyisi sieltä. Nykyisin menemme YouTubeen ja etsimme sieltä. Ja aivan oikein, sieltä löytyy video, jossa kerrotaan miten painottomassa tilassa käydään vessassa. Tämä on minun ja lasten mielestä yhtä jännittävää!

Samanaikaisesti meidän tulee muistaa, että tärkeä osa pedagogin digitaalista osaamista on tietää, milloin digitaalisten työkalujen käyttö kannattaa ja milloin ei.

Mielestäni lapsille on tärkeää näyttää, että kirjoistakin voi etsiä tietoa. Valitettavasti esikoulun tietokirjat eivät ole nykyään kovinkaan ajan tasalla. Mutta jos esimerkiksi etsimme tietoa dinosauruksista, voimme yhtä hyvin etsiä kirjasta.

Nykyään kun lapset haluavat oppia esimerkiksi kastanjoista, he voivat  piirtää kastanjoita, tutkia niitä pienoismikroskoopeilla, leikkiä kastanjoilla, kuvata niistä filmi jne. Näin lapset minun osastollani tutkivat kastanjoita. He eivät vierasta digitaalista tekniikkaa. He eivät näe esteitä, vaan mahdollisuuksia. Lapset käyttävät työkaluna multimodaalista oppimista.

Me emme missään nimessä voi olla ilman digitaalista tekniikkaa esikoulussa! Meillä täytyy vain olla tarpeeksi digitaalista osaamista punnitaksemme, milloin digitaalisten työkalujen käyttö kannattaa ja milloin ei.

Minä toivon, että esikouluissa käytäisiin pedagogien kesken jatkuvaa keskustelua digitaalisesta tekniikasta. Näitä keskusteluja tarvitaan varmistamaan pedagoginen suhtautumistapa tekniikkaan.

#lovemyjob #multimodaalinenoppiminen #digitaalinenkehitys

Jenny ja Sanna

Utforskande del 2

Att här händer det något viktigt, så slutade jag ett blogginlägg för ett par veckor sedan. Jag tar upp tråden och fortsätter….

Några barn hade hittat kastanjer och undersökt dem på ljusbordet med ett webbägg bla. Det sista detta barn gjorde då var att rita av den vita omogna kastanjen. Vi har sedan dess ritat av många kastanjer, öppnat upp kastanjerna och förvånats över att ibland är de bruna(kastanjebruna) när vi öppnar dem och ibland är de vita.

När vi en dag hade öppnat en kastanj och hittat en vit omogen så la barnet kastanjen i sin ficka och gick och lekte. Efter en liten stund kom barnet springande till mig och ropade;

– Jeeeenny, den är inte vit längre!

– Vilken då? ropade jag tillbaka.

– Kastanjen!

Barnet kom fram och höll kastanjen i sin hand. Den var nu lite orange/brun. Nästan lite smutsig. Vi tittade på den och undersökte den. Vi tyckte att den kändes lite hårdare.

– Tror du den kommer bli brun? Frågar barnet mig sedan.

– Ingen aning, svarade jag ärligt.

Verkligen ingen aning. Så vi gjorde ett experiment.

Vi plockade ner ett par kastanjer och la de vita omogna kastanjerna i fönstret på förskolan. Efter 15 min gick vi tillbaka och tog en bild och efter 2 timmar tog vi en annan bild osv…

Och ja! Den blev mer och mer kastanjebrun.

Och dagen efter var den heeeeelt brun.

– Är den mogen nu Jenny, frågade barnet mig dagen efter.

– Det skulle jag tro svarade jag.

– Fast du vet att man inte kan äta de här kastanjerna va? frågade jag barnet.

– Ja ja, det vet jag men jag tror att hästar kan det för det heter ju hästkastanj det har min mamma sagt.

Detta måste vi undersöka………..

(Alldeles riktig, vi läste på nätet att hästkastanjerna är giftiga för människor men inte för hästar!) Så nu vet vi och ni det!

#manlärsignågotnyttvarjedag #lovemyjob #naturkunskap

Jenny och Sanna

Tutkimista osa 2

Tässä tapahtuu nyt jotakin tärkeää, näihin sanoihin lopetin blogipostaukseni pari viikkoa sitten. Nyt jatketaan samasta aiheesta…

Lapset olivat löytäneet kastanjoita ja tutkineet niitä mm. pienoismikroskoopin avulla valopöydällä. Viimeiseksi lapset piirsivät valkoisen kypsymättömän kastanjan. Tämän jälkeen olemme piirtäneet monia kastanjoita, avanneet niitä ja ihmetelleet, miten ne joskus ovat (kastanjan)ruskeita ja joskus taas valkoisia.

Eräänä päivänä olimme avanneet kastanjan kuoren ja löytäneet sisältä valkoisen kypsymättömän kastanjan. Lapsi laittoi kastanjan takaisin kuoreen ja lähti leikkimään. Hetken kuluttua lapsi tuli juosten luokseni.

– Jenny, se ei ole enää valkoinen!

– Mikä?

– Kastanja!

Lapsi tuli luokseni ja piti kastanjaa kädessään. Se oli nyt hiukan oranssinruskea, vähän likaisen näköinen. Katsoimme ja tutkimme kastanjaa. Meistä se tuntui vähän kovemmalta.

– Luuletko, että siitä tulee ruskea? kysyi lapsi minulta.

– Ei aavistustakaan, vastasin rehellisesti.

Minulla ei todellakaan ollut aavistustakaan. Niinpä teimme pienen kokeen. Keräsimme muutaman kastanjan ja laitoimme valkoiset kastanjat esikoulun ikkunalaudalle. 15 minuutin kuluttua menimme takaisin ja otimme kastanjoista kuvan. Kahden tunnin kuluttua tästä otimme taas kuvan ja niin edelleen… ja kyllä, kastanjat muuttuivat aina vain ruskeammiksi. Ja seuraavana päivänä ne olivat jo kokonaan ruskeita.

– Ovatko ne kypsiä nyt Jenny? kysyi lapsi minulta seuraavana päivänä.

– Kyllä minä luulisin, vastasin.

– Tiesithän, että näitä kastanjoita ei voi syödä? kysyin lapselta.

– Joo joo, tiedän kyllä mutta luulen, että hevoset voivat syödä niitä, koska sen nimi on hevoskastanja, äiti on kertonut.

Tätä täytyy tutkia. Ja aivan totta, luimme netistä, että hevoskastanjat ovat myrkyllisiä ihmisille mutta eivät hevosille. Joten nyt tiedämme tämänkin!

#jokapäiväoppiijotakinuutta #lovemyjob #luonnontiede

Jenny ja Sanna

För digitalisering i förskolan

Okej då! Jag ger mig in i debatten….

Såg på Svt Opinion live härom kvällen. Debatten handlade om skärmens vara eller icke vara på förskolan!

Oj oj oj, var ska jag börja? Vi har ju en ny läroplan, det blir svårt att strunta i den. De nya skrivningarna om digitalisering talar sitt tydliga språk. Vi på förskolan ska ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens och hur vi gör det måste vi kunna förmedla. Vi(pedagoger)måste bli bättre på att kommunicera med föräldrar om vad detta betyder och innebär för deras barn på förskolan och att skärmtid inte = digitalisering i förskolan. Kom ihåg att digitalisering innebär så mycket mer än ”bara” iPads. Men som de flesta debattörer vill framhålla så sitter ju bara barnen på förskolan med en iPad i handen och ”spelar” något spel eller lägger ett pussel. Men om man läser i läroplanen så står det ju faktiskt inget om iPads?

Men vi som vet, vi vet. Här kommer några exempel på hur vi faktiskt jobbar med digitaliseringen i förskolan!

Exempel 1.

Barnen lär sig tillsammans att programmera en robot på en världskartamatta på golvet. De kryper runt och rör sig tillsammans med boten runt om i ”världen”. Samtalar om olika länder osv.

Exempel 2.

Barnen plockar kastanjer på förskole gården, tar in dem och lägger på ett ljusbord. Ett undersökande av kastanjen börjar. De plockar fram ett webbägg och kopplar ägget till en iPad så att alla runt ljusbordet ska kunna se den förstorade kastanjen.

IMG_2207

Exempel 3

Barnen har läst sagan om Rödluvan och kan den utan och innan. De vill spela in en film. För någon vill vara Rödluva och någon vill vara varg. Lite skrämmande och lite spännande. Vi jobbar med greenscreen för att få till de olika miljöerna. (stuga i skogen, blommor i en glänta i skogen osv)

IMG_2025

Exempel 4

Barnen har vernissage på förskolan. De vill gärna berätta om sina verk för alla som kommer och tittar. De skapar QRkoder där de berättar om sina konstverk så att besökarna kan scanna av koden och lyssna på beskrivningen.

Exempel 5

Barnen jobbar med programmering. De lär sig programmera en robot men parallellt jobbar de även med analog programmering i form av programmeringsdans. De programmerar varandra med hjälp av rörelsekort och väljer sedan en låt att dansa till.

Exempel 6

Barnen har skapat källkritiska bilder och samtalat om dem. De har använt sig av greenscreen och sedan ”klippt in sig” i olika miljöer osv Har detta verkligen hänt? Ska vi tro på allt som vi läser/ser i media idag? Ett sätt att lära ut källkritik på förskolan.

Så kom igen…. Var någonstans såg ni i mina exempel stillasittande barn med en iPad i handen?

Bild1

Så om igen, vi måste bli bättre på att kommunicera med vårdnadshavarna och ni pedagoger som ännu inte har börjat er digitaliseringsresa… Det är hög tid nu!

#digitaliseringiförskolan #nyläroplan

Jenny och Sanna

Esikoulun digitalisoinnin puolesta

Hyvä on, nyt minun on liityttävä väittelyyn.

Katsoin SVT Opinion Live-ohjelmaa tässä eräänä iltana. Keskustelu käsitteli ”ruudun” käyttämistä esikoulussa – kyllä vai ei.

Voi voi, mistä aloittaisin? Meillä on uusi opetussuunnitelma, sitä ei oikein voi olla noudattamatta. Opetussuunnitelmassa kerrotaan digitalisointiin liittyvistä tavoitteista selkeästi. Meidän tulee luoda lapsille edellytyksiä kehittää asianmukaista digitaalista kompetenssia ja meidän täytyy myös osata kertoa, miten me tämän asian kanssa työskentelemme. Meidän (pedagogien) täytyy parantaa kommunikointia vanhempien kanssa tämän osalta. Mitä digitalisointi tarkoittaa esikoulussa ja heidän lastensa kohdalla? Meidän on muistutettava, että digitalisointi esikoulussa EI tarkoita ruutuaikaa. Digitalisointi on paljon muutakin kuin iPadit. Suurin osa esikoulun digitalisoinnin vastustajista haluaa nostaa esiin sen, että lapset vain istuvat esikoulussa iPad kädessä ja ”pelaavat” jotakin peliä tai tekevät palapeliä. Mutta kun luemme opetussuunnitelmaa, siellä ei lue mitään iPadeista.

Mutta tietäjät tietävät. Tässä tulee muutama esimerkki siitä, miten esikouluissa työskennellään digitalisaation kanssa.

Esimerkki 1.

Lapset opettelevat yhdessä ohjelmoimaan robottia maailman karttaa kuvaavan maton päällä. He ryömivät ympäri mattoa ja liikkuvat yhdessä robotin kanssa ”ympäri maailman” sekä keskustelevat eri maista.

Esimerkki 2.

Lapset poimivat esikoulun pihalta kastanjoita, tuovat ne sisälle ja tutkivat niitä valopöydällä. Lapset hakevat pienoismikroskoopin, kytkevät mikroskoopin iPadiin, jotta kaikki lapset valopöydän ympärillä näkevät suurennetun kastanjan.

Esimerkki 3.

Lapset ovat lukeneet sadun Punahilkasta ja osaavat sen etu- ja takaperin. He haluavat tehdä sadusta elokuvan. Joku haluaa olla Punahilkka, joku taas susi. Jännittävää ja vähän pelottavaakin. Green screenin avulla luomme erilaiset tapahtumapaikat satuun; metsän, kukkakedon ja isoäidin mökin.

Esimerkki 4.

Esikoulun lapsilla on näyttely. He haluavat mielellään kertoa tekemistään taideteoksista. He tekevät QR-koodeja, joissa kuvailevat teoksistaan. Katsojat voivat skannata koodin puhelimellaan ja kuunnella lapsen kuvauksen.

Esimerkki 5.

Lapset työskentelevät ohjelmoinnin parissa. He oppivat ohjelmoimaan robottia mutta he harjoittelevat myös analogista ohjelmointia ohjelmointitanssin avulla. Lapset ”ohjelmoivat” toisiaan liikekorttien avulla ja valitsevat sitten kappaleen, jonka tahdissa tanssivat.

Esimerkki 6.

Lapset ovat tehneet lähdekriittisiä kuvia ja keskustelleet niistä. He ovat kuvanneet itsensä green screeniä apuna käyttäen ja sitten ”leikanneet” kuvansa erilaisiin ympäristöihin. Onko tämä todella tapahtunut? Voimmeko uskoa kaiken, mitä näemme mainoksissa, televisiossa, internetissä? Näin voi opettaa lähdekriittisyyttä esikoulussa.

Siis oikeasti… Missä yllämainituista esimerkeistä näette paikallaan istuvia lapsia tuijottamassa iPadia?

Siis vielä kerran, meidän täytyy kommunikoida vanhempien kanssa paremmin, kun on kyse digitalisoinnista. Ja te pedagogit, jotka ette ole vielä digitalisointimatkaa aloittaneet, nyt on korkea aika!

#esikouludigitalisointi #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

Fortsättning adekvat digital kompetens

När vi nu har kickat igång höstterminen gör vi det med en repetition på vårt digitaliseringsnätverk i enheten.

Vi ville se till att alla behärskar sina iPads och att alla vet vilka appar vi använder och hur.

Och hur var det nu igen med animation? Hur gjorde man nu igen?

Kan även de allra minsta på förskolan spela in film?

Ja med visst kan de det! Vi startade igång med en animations nätverksträff och visst tog det en stund för de flesta att hitta ”rätt” knapp för inspelning och ljud osv. Men åh vad härligt att höra sina kollegor skratta och grymta som grisar när de spelar in en film om grisar för de allra minsta på förskolan.

IMG_2197

Nu när vår nya läroplan med de nya digitaliseringsskrivningarna har börjat gälla så kan vi inte längre säga;

– De där(digitalisering) får någon annan göra! Jag är inte så bra på det.

Det gäller oss alla i förskolan att vara up-to date! Vi pedagoger måste skaffa oss adekvat digital kompetens för förskolan!

Vi tänker nog att de nya skrivningarna handlar om barnens adekvata digitala kompetens inte vår egen kompetens. Men det går ju hand i hand.

När barnen utforskar och upptäcker genom att filma, använda internet, rita, måla, bygga, använda webbägg, projicera bilder, ta bilder, redigera bilder osv så är det ju klart att även vi måste kunna dessa språk. Hjälpa dem att använda dessa verktyg.

IMG_2201

Barnen blir både konsumenter och producenter av visuell förskolekultur, med fokus på just barnen och på vad de gör. Multimodalt lärande mao.

Med multimodala texter avses hur andra resurser än tal och skrift används för att skapa betydelse, till exempel bilder och ljud.

                                                                            Hämtat från Skolverket

Men med allt multimodalt som kan postas överallt på tex internet så måste vi även ta ett ansvar för att prata om integritet och vem som äger bilden/verket. Vem får jag fota? Vem har skapat verket? Osv.

Vi måste prata om Copyright-upphovsrätt med barnen.

Vi skriver ju namn på barnens alster, men varför då egentligen?

Jo för att visa vem som gjort den och i förlängningen vem som äger den! Eller hur? Berätta, prata och kanske viktigast av allt att tänka på hur vi själva gör. Fråga barnen om du får fotografera dem, om du får skriva deras namn på verken osv. Vi ska sätta ord på att materialet ägs av någon. De är upphovsmän till sina verk även om man kanske inte ofta ser det så. På så sätt skapas även respekt för andras verk, vad andra har skapat och om hur man får ”låna” bilder man hittar på nätet osv.

Allt detta har ju med digital kompetens att göra.  Ge barnen möjlighet att grundlägga ett kritiskt förhållningssätt till digital teknik och medier är precis det vi gör. Vi ger barnen en möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen.

Alla dessa 100 språk………………………………………

#mutimodaltlärande #naturvetenskap #endigitalareförskola #lovemyjob

Jenny och Sanna

Jatkoa asianmukaiseen digitaaliseen kompetenssiin

Nyt kun syyslukukausi on potkaistu käyntiin, käynnistimme myös yksikkömme digitalisointiverkoston jo opitun kertauksella. Halusimme varmistaa, että kaikki hallitsevat iPadien käytön ja tietävät, mitä appeja käytetään ja milloin.

Mitenkäs animaation tekeminen menikään? Voivatko esikoulun pienimmätkin lapset kuvata elokuvia? No tottakai he voivat!  Ensimmäinen verkostotapaamisemme käynnistyi animaatioiden teolla. Kesti tietenkin hetken, ennen kuin kaikki löysivät oikeat napit kuvaamiseen, äänille jne. Mutta pian sain jo kuulla naurua ja röhkimistä, kun kollegat kuvasivat elokuvaa porsaista kaikkein pienimmille esikoululaisille.

Nyt kun uusi opetussuunnitelma digitalisointikirjoituksineen on astunut voimaan, emme voi enää sanoa: ”Joku muu saa tehdä tämän (digitaalisten työkalujen käytön). Minä en ole tässä niin hyvä!” Nyt meidän kaikkien on oltava ajan tasalla! Meidän pedagogien on hankittava esikoulussa tarvittavaa asianmukaista digitaalista osaamista.

Meidän tulee huomioida, että opetussuunnitelman kirjoitukset eivät koske vain lasten asianmukaista digitaalista osaamista vaan myös omaa osaamistamme. Ne kulkevat käsi kädessä.

Kun lapset tutkivat ja havainnoivat videoimalla, käyttämällä internetiä, piirtämällä, maalaamalla, rakentamalla, käyttämällä mikroskooppia, heijastamalla kuvia, ottamalla kuvia, muokkaamalla kuvia jne. on selvää, että meidän pitää myös osata näitä kieliä. Meidän on osattava auttaa heitä käyttämään näitä työkaluja.

Lapsista tulee sekä kuluttajia että tuottajia visuaaliseen esikoulukulttuuriin, jonka keskiössä ovat lapset ja se, mitä he tekevät. Toisin sanoen multimodaalista oppimista.

Multimodaaliset tekstit tarkoittavat sitä, kuinka muita resursseja kuin puhetta ja kirjoitusta käytetään merkityksen luomiseen; esimerkiksi kuvia ja ääniä.

Skolverket

Kaiken tämän monikanavaisen viestitulvan keskellä meidän pitää myös huolehtia, että puhumme myös integriteetistä ja kuka omistaa kuvan tai teoksen. Ketä saan valokuvata? Kuka on teoksen tekijä? Meidän on puhuttava lasten kanssa tekijänoikeuksista.

Me nimeämme lasten teokset, mutta miksi oikeastaan teemme niin? Osoittaaksemme, kuka teoksen on tehnyt ja kuka sen omistaa, eikö vain? Kerro, puhu ja mikä tärkeintä mieti, miten itse toimit. Kysy lapsilta saatko kuvata heitä, saako heidän teoksiinsa kirjoittaa heidän nimensä jne. Meidän tulee sanoittaa lapsille, että materiaalin omistaa aina joku. Heillä on tekijänoikeus omiin teoksiinsa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään. Voiko esimerkiksi internetistä ladata mitä tahansa kuvia mistä tahansa? Näistä asioista pitää lasten kanssa keskustella, jotta voidaan oppia kunnioittamaan toisten teoksia.

Kaikella tätä yhdistää digitaalinen osaaminen. Anna lapsille mahdollisuus luoda perusteet kriittiselle suhtautumiselle medioihin ja digitaaliseen tekniikkaan ­­- tätä me juuri teemme. Annamme lapsille mahdollisuuksia kehittää ymmärrystä digitalisaatioon, jonka he kohtaavat arjessa.

Kaikki nämä 100 kieltä……

#multimodaalinenoppiminen #luonnontiede #digitaalisempiesikoulu #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Adekvat digital kompetens

20190909_093202

Hur går vi vidare med digitaliseringen i förskolan? Hur ser vi till att vi är up-to-date med barnens adekvata digitala kompetens? Deras kunskaper och erfarenheter av digitaliseringen accelererar i full fart.

Vad kan/vet barnen idag som de inte kunde/visste för ett år sedan? Hur mäter man det?

Vad är de intresserade av?

Barnen som kommer från småbarnsavdelningen till storbarn har ju redan jobbat med programmering och olika botar så hur utmanar jag dem?

Det pågår ett ständigt observerande av barngruppen, ett lyssnande, ett frågande för att få veta, för att få svar.

Jag tänker så här, att det som upptar många barn och ungdomars funderingar och kanske oro är ju klimatfrågan och då är det ju nära till hands att forska kring naturvetenskap.

Att ta fram ett webbägg och undersöka tex kastanjer, insekter eller blad på ett ljusbord är ett sätt. Vad händer då? Vad ser barnen? Vad funderar/undrar de över?

IMG_2208

Att använda just webbägget kopplat till en iPad gör att barnen kan samtala och undersöka tillsammans. Man hör deras tankar sinsemellan när det sitter runt ljusbordet med iPaden framför sig.

Det här fantastiska kollegiala lärandet som sker mellan oss pedagoger på förskolan sker ju även på barnnivå. De lär av varandra.

Det är ju en av alla fantastiska fördelar med just förskola! Att vi är många tillsammans.

#lovemyjob #digitaliseringiförskolan #adekvatdigitalkompetens

Jenny och Sanna

Asianmukainen digitaalinen kompetenssi

Miten etenemme esikoulun digitalisoinnin kanssa? Miten huolehdimme siitä, että pysymme lasten digitaalisen osaamisen tasolla? Heidän osaamisensa ja kokemuksensa kiihtyvät kovaa vauhtia.

Mitä lapset tietävät ja osaavat nyt mitä he eivät tienneet tai osanneet vuosi sitten? Miten tätä tietämystä tai osaamista voidaan mitata?

Mistä lapset ovat kiinnostuneita? Pienten lasten osastoilta siirtyvät lapset ovat jo työskennelleet ohjelmoinnin ja erilaisten robottien kanssa, joten miten voin haastaa heitä?

Lapsiryhmää havainnoidaan ja kuunnellaan jatkuvasti; halutaan tietää ja saada vastauksia. Minun mielestäni monia lapsia mietityttää tällä hetkellä ilmastokysymykset.  Näihin kysymyksiin meidän on luontevaa paneutua luonnontieteiden avulla.

Eräs tapa perehtyä asiaan: otetaan esiin kannettava mikroskooppi, esimerkiksi ”webbägg” ja tutkitaan vaikkapa kastanjoita, hyönteisiä tai lehtiä valopöydällä. Mitä sitten tapahtuu? Mitä lapset näkevät? Mitä he pohtivat ja ihmettelevät?

Kannettava mikroskooppi kytkettynä iPadiin mahdollistaa tutkimisen ja keskustelun yhdessä. Lasten istuessa valopöydän ympärillä voi kuulla heidän keskinäiset ajatuksensa ja ideansa.

Tämä fantastinen kollegiaalinen oppiminen, joka tapahtuu pedagogien välillä, tapahtuu myös lasten tasolla. He oppivat toisiltaan. Tämä on yksi esikoulun monista hyvistä puolista; meitä on monta oppimassa yhdessä!

#lovemyjob #esikoulundigitalisointi #asianmukainendigitaalinenkompetenssi

Jenny ja Sanna

Utforskande

En morgon kommer ett barn inspringande till förskolan och ropar;

– Titta Jenny vad min mamma plockade åt mig idag!

Hen öppnar sin ryggsäck och häller ut ett gäng kastanjer på bordet.

– Wow vad fina, svarar jag.

– Får jag lägga dem på ljusbordet? frågar barnet.

– Javisst, svarar jag och nickar åt det hållet bordet står.

IMG_2193

Barnet hämtar en kompis och de går tillsammans bort till ljusbordet. De lägger ner kastanjerna och tar var sin lupp och börjar undersöka dem.

– Wow vad coolt, hör jag det ena barnet säga.

De visar mig hur coola spetsarna är på skalet och tycket att det ser ut som ryggen på en drake.

-Absolut, svarar jag och håller med.

IMG_2191

Sedan hittar de var sitt kalejdoskop och en tredje kompis kommer med och undersöker kastanjerna. De förundras över hur ”många” kastanjer de kan se i sina kalejdoskop. De riktar nu fokuset mot varandra och skrattar när de ser hur lustiga de själva ser ut.

Ett av barnen undrar om vi skulle kunna titta på kastanjebladen också och det gör vi enkelt genom att vi har ett kastanjeträd på gården. Vi springer ut och tittar på det.

När vi kommer in igen säger ett annat barn att hen vill öppna kastanjen. Skära i den och se om det finns en kastanj inuti.

– Ok, säger jag och hämtar en fruktkniv att skära med.

Vi skär i kastanjen och barnet får den vita omogna kastanjen i handen. Hen tittar lite besviket på mig och säger;

– Det var ju tråkigt att det inte var en kastanj i!

Jag tittar på barnet och då trillar polletten ner för mig.

Barnet såg framför sig att en kastanj är kastanjebrun och kunde inte förstå att det var samma fast omogen.

Vi satte oss ner och jag förklarade vad det var som hade hänt eller snarare det som inte hade hänt än………

Barn har ett fantastiskt sätt att undersöka saker på. De går systematiskt tillväga när de utforskar och är så härligt ärliga i sina funderingar och snabba svar.

IMG_2195

– Får jag rita kastanjen nu, frågar barnet tillslut.

– Självklart svarar jag.

Och jag ser hur barnet börjar rita den vita omogna kastanjen och tänker att här händer det något viktigt

”När barn lär prövar de sin kunskap och sina handlingar på nya sätt i nya sammanhang.”

(Selander 2017: Didaktiken efter Vygotskij) ur Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund, Kjällander, Riddersporre

#naturvetenskap

Jenny och Sanna

Tutkimista

Eräänä aamuna yksi lapsista tulee juosten esikouluun ja huutaa:

– Katso Jenny mitä äiti keräsi minulle tänään!

Hän avaa reppunsa ja kaataa kasan kastanjoita pöydälle.

– Vau miten hienoja, vastaan.

– Voinko laittaa ne valopöydälle? kysyy lapsi.

– Tottakai, vastaan ja nyökkään valopöytää kohti.

Lapsi hakee kaverin ja he menevät yhdessä valopöydän luokse. He laskevat kastanjat pöydälle, ottavat luupit käteen ja alkavat tutkia.

– Vau miten siistejä, kuulen toisen lapsista sanovan.

Lapset näyttävät minulle, miten hienoja kuoren piikit ovat. Lasten mielestä ne näyttävät lohikäärmeen selältä. Olen lasten kanssa samaa mieltä.

Seuraavaksi lapset ottavat kaleidoskoopit. Mukaan liittyy kolmaskin lapsi. He tutkivat kastanjoita kaleidoskoopeilla ja ihmettelevät, kuinka monta kastanjaa näkyy. Nyt he katselevat toisiaan kaleidoskoopin läpi ja nauravat nähdessään, miten hassuilta näyttävät.

Yksi lapsista pohtii, voisimmeko tutkia myös kastanjapuun lehteä. Sen voimme tehdä helposti, koska pihassamme on kastanjapuu. Juoksemme ulos katsomaan lehtiä.

Kun tulemme takaisin sisälle, kysyy yksi lapsista, voiko kastanjan avata? Leikata kuoren auki ja katsoa, onko sisällä kastanja.

– Selvä, minä sanon ja haen hedelmäveitsen.

Leikkaamme kastanjan auki ja lapsi saa valkoisen, kypsymättömän kastanjan käteensä. Hän katsoo minua pettyneenä.

– Harmi, ettei sisällä ollut kastanjaa!

Katson lasta ja saan ahaa-elämyksen. Lapsi näki mielessään ruskean kastanjan eikä ymmärtänyt, että hän piteli kädessään kastanjaa, joka ei ollut vielä kypsynyt valmiiksi. Istuimme alas ja selitin mitä on tapahtunut, tai pikemminkin mitä ei ollut vielä tapahtunut.

Lapsilla on fantastinen tapa tutkia asioita. He lähestyvät asioita systemaattisesti tutkiessaan asioita ja ovat ihanan rehellisiä pohdinnoissaan ja nopeissa vastuksissaan.

– Voinko piirtää kastanjan nyt? kysyy lapsi lopulta.

– Tietenkin, minä vastaan.

Ja minä näen lapsen piirtävän valkoista, kypsymätöntä kastanjaa ja ajattelen, että nyt tapahtuu jotakin tärkeää.

”Kun lapsi kokeilee uusia tietojaan ja taitojaan uusilla tavoilla uusissa yhteyksissä – tällöin tapahtuu oppimista

(Selander 2017: Didaktiken efter Vygotskij). Teoksessa Digitalisering i förskolan på vetenskapligt grund.

#luonnontiede

Jenny ja Sanna

Digitala strategier

IMG_2184

Ny termin, nya utmaningar heter det ju.

Nya barn väller in på avdelningen, tittar nyfiket på alla nya leksaker. Blickarna stannar som oftast på IKT hyllan med de olika botarna.

– Får jag leka med Blue-bot? frågar ett barn.

Absolut får du leka med botarna, svarar jag.

Jag tar fram den stora världskartamattan som barnet pekade på och det ansluter ett barn till.

– Vad är det där? frågar det ena barnet de andra och pekar på ett land.

– Indien.

– Bor du där? (- Kommer du där ifrån? menar barnet)

– Nej, nej Iran, skrattar barnet och håller sig för munnen.

Jag imponeras av hur snabbt barnen hittar på världskartan och känner igen sina länder.

Det ena barnets strategi för hur Blue-bot ska komma till rätt land är att räkna rutorna på kartan.

– 1, 2, 3 räknar hen och visar samtidigt sin kompis hur man gör.

IMG_2186

Det andra barnet har en annan strategi.

– Jag vill gå till… Vad heter den? Frågar hen mig.

– Vitryssland, svarar jag.

– Det var dit jag ville, svarar hen snabbt och säkert.

Hen håller Blue-boten i handen och hoppar med den i rutorna samtidigt som hen räknar.

Nu har även Tactile readern kommit fram och hen håller i ”svängbrickan” när det ska svängas.

Barnen har olika strategier för att lära sig nya saker. De är så hands-on. Logiska. Det ska bli spännande att följa den digitala utvecklingen hos denna nya barngrupp under deras sista år på förskolan.

Digitaliseringen ska synas och ta plats på våra förskolor, inte som ett litet inslag i verksamheten utan som en del i våra pedagogiska miljöer. Miljöer som inspirerar och utvecklar barnen på förskolan.

#nyläroplan #digitaliseringiförskolan

Jenny och Sanna

Digitaaliset strategiat

Uusi lukuvuosi, uudet strategiat.

Uudet lapset saapuvat osastolle, katselevat uteliaina uusia leikkikaluja. Katseet pysähtyvät usein hyllylle, jossa on erilaisia robotteja.

– Voinko leikkiä Blue-botilla? eräs lapsista kysyy.

– Tottakai, minä vastaan.

Otan esiin suuren maailman kartta-maton, jota lapsi osoitti. Mukaan liittyy toinenkin lapsi.

– Mikä maa tämä on? kysyy lapsi osoittaessaan maata toiselle lapselle.

– Intia.

– Asutko siellä? (eli tuletko sieltä, hän tarkoittaa)

– En, vaan Iranissa, toinen lapsi nauraa.

Vaikutun siitä, miten nopeasti lapset löytävät ja tunnistavat kartasta omat kotimaansa.

Toisen lapsen strategia ohjelmoida Blue-bot oikeaan maahan on laskea kartan ruudut.

– Yksi, kaksi, kolme hän laskee ja näyttää samanaikaisesti kaverilleen, miten hän tekee.

Toisella lapsella on toisenlainen strategia.

– Haluan mennä… mikä tuon maan nimi on? lapsi kysyy minulta.

– Valko-Venäjä, minä vastaan.

– Sinne minä haluan, hän vastaa nopeasti ja varmasti.

Hän pitää Blue-botia kädessään ja hyppelee sen kanssa ruutuja samanaikaisesti kun hän laskee.

Nyt on otettu esiin myös Blue-botin ohjelmointiin  tarkoitettu Tactile Reader. Lapsi ottaa käteensä “käännöslaatan”, kun on robotin aika kääntyä.

Lapsilla on erilaisia tapoja oppia uusia asioita. He ovat käytännöllisiä ja loogisia. On jännittävää seurata heidän digitaalisten taitojensa kehittymistä viimeisen esikouluvuoden aikana.

Digitalisoinnin tulee näkyä ja saada sijaa esikouluissamme, ei vain pienenä lisänä toimintaan vaan osana pedagogista ympäristöä. Ympäristöä, joka inspiroi ja kehittää lapsia esikoulussa.

#uusiopetussuunnitelma #esikoulundigitalisointi

Jenny ja Sanna

Skuggspelen

IMG_2177

Skuggspelen

Varje år samlas alla blivande skolbarn från vår förskoleenhet ute i Stora skuggan och deltar i en idrottsdag. Vi leker traditionella springlekar som ”sista paret ut” och ”pepparkakskull”. Dessa lekar har barnen ”övat” på hemma på sina förskolor innan den stora gemensamma idrottsdagen.

I år var det många förväntansfulla blivande skolbarn som kom till Stora Skuggan. Några var så peppade att de sprang runt ”värmde upp”med höga knän, armhävningar och sit ups. De berättade hur snabba och starka de var för de hade ju tränat inför denna dag.

Alla förskolor har en egen färg på sina tröjor, vi tex har röda tröjor för då är det lättare att identifiera alla barn efter färg=förskola. Det är ju många barn som springer runt i Stora skuggan samtidigt.

Vi leker även ”Ekorrarna byter bon” och vi kastar ärtpåsar i stora fat. Efter alla lekarna är alla väldigt hungriga och barnen har med sig egen matsäck som de äter tillsammans. Alla dukar upp och ropar till varandra vad de har med sig och frågar; – Vill du smaka? En mysig stund i solen.

Något som barnen verkligen ser fram emot är 600 meters loppet, det är det som barnen har övat inför. Man får nämligen en medalj när man sprungit färdigt.

När loppet ska börja är alla sjukt taggade och står i startgroparna. Jag berättar att 600meter är långt att springa så spara på era krafter, men det är det ingen som lyssnar på! Alla springer som om de är jagade av en björn.

Som sista lek leker vi med en färgglad fallskärm. En samarbetsövning som blir en fin avslutning.

När vi ska säga hejdå till varandra hör jag ett barn säga till ett annat barn;

– Det här var det roligaste dagen på förskolan, vi gör aldrig det här hos oss!

Så härligt att höra att denna dag är så uppskattad. Tanken är ju att förbereda barnen som ska till skolan vad som komma skall.

Vi önskar dem lycka till i skolan!

Detta var terminens sista blogginlägg.

Trevlig sommar!

Jenny och Sanna

Skuggspelen

Joka vuosi kokoontuvat kaikki yksikkömme tulevat koululaiset Stora skuggan-puistoon ja osallistuvat urheilupäivään. Leikimme perinteisiä juoksuleikkejä, joita lapset ovat harjoitelleet omissa esikouluissaan ennen yhteistä päivää.

Tänä vuonna Stora skugganiin saapui joukko odotusta täynnä olevia lapsia. Jotkut olivat niin innokkaita, että he lämmittelivät polvennostojuoksulla, punnerruksilla ja istumaannousuilla. He kertoivat, kuinka nopeita ja vahvoja he olivat, koska olivat harjoitelleet urheilupäivää varten.

Kaikilla esikouluilla oli oma väri paidassa tunnistamisen helpottamiseksi, esimerkiksi meidän esikoululla oli punaiset paidat. Paitojen avulla lapset on helpompi tunnistaa, kun he juoksevat ympäri puistoa.

Leikimme myös ”Oravat vaihtavat kotia” ja heitimme hernepusseja suureen vatiin. Leikkien jälkeen kaikki olivat kovin nälkäisiä ja lasten oli aika syödä mukanaan tuomansa eväät. Kaikki ottivat eväänsä esille ja huutelivat toisilleen mitä heillä oli eväänä ja kyselivät, haluaako kaveri maistaa. Viihtyisä eväshetki auringossa.

Lapset odottavat kovasti 600 metrin juoksua, jota he ovat myös harjoitelleet etukäteen. Juoksun loputtua saa nimittäin mitalin! Kun juoksu on alkamassa, seisovat lapset lahtökuopissa innokkaina. Kerron, että 600 metriä on pitkä matka, joten kannattaa säästellä voimia. Kukaan eikuitenkaan kuuntele minua. Kaikki juoksevat kuin karhun takaa-ajamina!

Viimeiseksi leikimme leikkivarjon kanssa. Yhteistyöharjoituksesta tulee hieno päätös päivälle. Kun olemme sanomassa heipat toisillemme, kuulen erään lapsen sanovan toiselle:

-Tämä oli kaikkein hauskin päivä esikoulussa, meillä ei koskaan tehdä tällaista!

Oli ihana kuulla, että lapset arvostivat urheilupäivää. Ajatuksena oli, että valmistelemme lapsia tulevaan koulu-uraan. Toivotamme lapsille onnea koulutielle!

Tämä oli lukukauden viimeinen blogi.

Ihanaa kesää kaikille!

Jenny ja Sanna

Förskolesummit 2019

20190603_091916

I måndags var vi på Förskolesummit som hålls på Stockholms universitet. Man kunde följa oss på Pedagogsthlms instagram där vi skapade instastorys under dagen. Det var så många spännande föreläsningar, möjligheter att få träffa andra pedagoger och utbyta erfarenheter. Se vad som händer i de andra stadsdelarna…

Vi började dagen med att lyssna till Anne-Li Lindgren som pratade om förskolans historia. Sjukt spännande och intressant(hade jag väl inte trott) Hon pratade om kvinnors rättigheter och hur ”att ta hand om barn” förr i tiden var en informell arbetsmarknad men på 50-talet började man få stadsbidrag för barnomsorgen så då expanderade den. Vi fick läsa/höra ett par barnobservation från år 1937. En tanke vurpa uppstod; Vad ger våra egna observationer från förskolan idag för historiskt perspektiv för kommande generationer?

Sedan lyssnade vi till Jonas Stier som föreläste om Interkulturellt förhållningssätt. Vi skrattade igenkännande och tog med oss lite tips; ”Bättre att ha en diskussion än att inte ha den alls”

Inför alla mässor och föreläsningar är det alltid viktigt att göra ett förarbete. Vem eller vilka ska föreläsa, har de skrivit om vad de ska prata om, finns det något utgivet på ämnet osv.. Ni fattar!20190603_095845

”Barns lärande med digitala verktyg i naturvetenskapen” hette Cecilia Caiman och Susanne Kjällanders föreläsning . Inför den gjorde jag min läxa. Jag hade slagit upp Susanne Kjällanders och Bim Riddersporres bok ”Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund” och hittade kapitel 4 där de just pratar om naturvetenskap och digitala verktyg. Spännande läsning – när det digitala lärandet får utrymme går det plötsligt att realisera det icke realiserbara! Att genomföra det icke genomförbara! Hur cool är inte den meningen.

Den föreläsningen var både fängslande, underhållande och inspirerande. Härligt att få ”höra” det live:) Nu vill vi bara ta med barnen ut i skogen med webbägg och undersöka naturen!

#förskolesummit #förskolan #hållbarframtid

Jenny och Sanna

Förskolesummit 2019

Maanantaina olimme Förskolesummitissa, joka järjestetään Tukholman

yliopistolla. Pedagog Stockholmin Instagram (@Pedagogsthlm) seurasi

päiväämme instastoryjen kautta. Niin monta jännittävää luentoa,

mahdollisuuksia tavata muita pedagogeja ja vaihtaa kokemuksia, kuulla

ja nähdä mitä muissa kaupunginosissa tapahtuu…

Aloitimme päivämme kuuntelemalla Anne-Li Lindgreniä, joka kertoi

esikoulun historiasta. Todella jännittävää ja mielenkiintoista, mitä en

kyllä olisi uskonut! Lindgren puhui naisten oikeuksista ja siitä, kuinka

lapsista huolehtiminen oli aluksi vapaamuotoista työtä, kunnes 1950-

luvulla aloitettu valtiontukien maksaminen laajensi ja ammatillisti alan.

Saimme kuulla ja lukea kaksi esimerkkiä lapsihavainnoinneista 1930-

luvulta. Aloin miettiä, millaisen historiallisen perspektiivin omat

havainnointimme esikoulusta tänä päivänä antavat tuleville sukupolville?

Seuraavaksi kuuntelimme Jonas Stieriä, joka luennoi interkulttuurisesta

suhtautumistavasta. Monet hänen kertomista esimerkeistään saivat

meidät nauramaan, koska tunnistimme tilanteet niin hyvin. Luennolla

kerrottiin myös keskustelujen merkityksestä, miten huonokin keskustelu

on tyhjää parempi.

Ennen messuja ja luentoja on aina hyvä tehdä vähän etukäteistyötä:

katsoa ketkä ovat luennoimassa, mitä he ovat aiheesta kirjoittaneet,

löytyykö aiheesta jotakin julkaisuja jne. Te tiedätte kyllä…

“Lapsen oppiminen luonnontieteissädigitaalisten työalujen avulla” oli

Cecilia Caimanin ja Susanne Kjälanderin luennon nimi. Tään

aiheeseen olin tutustunut aiemmin. Sain käsiini Susanne Kjällanderin ja

Bim Riddersporren toimittaman “Digitalisering i förskolan på vetenskaplig

grund”-kirjan (tutustumisen arvoinen, muuten) ja löysin luvun 4, jossa

Caiman ja Kjällander kertovat luonnontieteistä ja digitaalisista

työkaluista. Se oli mielenkiintoista luettavaa – miten digitaalinen

oppimisen saadessa tilaa, tulee ei-havainnointavasta yhtäkkiä

havainnoitavaa! Ei-toteutettavasta toteutettavaa!

Luento oli sekä vangitseva, viihdyttävä että inspiroiva. Mukava kuulla

lukemansa asiat “livenä”. Nyt haluan vain läteälasten kanssa metsää

Webb-äggin (kannettava web-kamera) kanssa ja tutkia luontoa!

#förskolesummit #esikoulu #kestävätulevaisuus

Jenny ja Sanna

Digital agenda igen…

Förra veckan fick vi möjligheten att lyssna på David JP Phillips som föreläste om Storytelling. Med miljontals visningar på bägge sina TED-talks är Davis en världsprofil inom modern kommunikation. .

Hur man får sin publik att lyssna, hur man får dem att engagera sig och hur man får dem att känna olika känslor är det som David lyfter fram. Jag hörde honom i London när jag var där och blev så inspirerad. Hans unika sätt att blanda humor, allvar och vetenskap gör att föreläsningarna alltid är konkreta och fyllda med användbara verktyg samtidigt som de är underhållande och trollbindande.  Eftersom att vi är ute och föreläser och håller i olika nätverk är det ju bra om vår publik lyssnar på vad vi har att säga och kommer ihåg det:) David gav oss olika tips på hur vi kan använda, trigga olika signalsubstanser i hjärna tex dopamin, oxytocin och endorfin för att få lyssnarna mer fokuserade, generösa och mer öppna. Alltså använda olika storys för att skapa en känsla hos lyssnaren, känslan i sig frigör substansen i hjärnan. Snacka om biokemi på hög nivå. Coolt :)

David började hela föreläsningen med att förklara för oss hur man skapar en värdeökning på ett föremål med hjälp av storytelling. Ge föremålet en historia så ökar värdet, en emotionell ökning. Spännande och så sant.

Så därför såldes tex Michael Jacksons röda Thrillerjacka för nära 2 miljoner dollar. Att kändisars kläder kan säljas för en massa pengar beror ju på att det finns en historia bakom plagget.untitled

Jag lyssnade koncentrerat och engagerat och tog till mig att jag är en endorfin junkie.. Vid träning produceras endorfiner och jag älskar ju att träna mig svettig om och om igen!

Att David är en expert på presentationsteknik råder det ingen tvekan om.

En fröjd at lyssna på… :) Om ni vill lyssna till David så finns det en länk HÄR till hans Ted Talk på youtube.

#davidjpphillips #storytelling

Jenny och Sanna

Digital agenda jälleen…

Viime viikolla meillä oli mahdollisuus kuunnella David JP Phillipsiä, joka luennoi tarinankerronnasta. Phillipsin molemmilla TED-puheilla on miljoonia katselukertoja, hän on tunnettu modernin kommunikaation tutkija ja luennoitsija.

Phillips nostaa esiin mm. miten saada yleisö kuuntelemaan, miten saada heidät omistautumaan ja miten saada heidät tuntemaan erilaisia tunteita. Kuuntelin häntä jo Lontoossa ja inspiroiduin hänen puheistaan kovasti. Hänellä on ainutlaatuinen kyky yhdistää huumoria, vakavaa asiaa ja tieteellistä tietoa. Näin ollen hänen luentonsa ovat aina konkreettisia ja täynnä käytännöllisiä työkaluja samalla kun ne ovat viihdyttäviä ja kiehtovia. Koska mekin luennoimme ja pidämme verkostotapaamisia, olisi hyvä, jos yleisö kuuntelisi mitä meillä on kerrottavana ja vielä muistaisi sen.

Phillips antoi puheessaan vinkkejä, miten voimme käyttää ja laukaista erilaisia aivojen välittäjäaineita kuten dopamiinia, oksitosiinia ja endorfiineja siten, että kuuntelijoista tulee esimerkiksi keskittyneempiä, anteliaampia tai avoimempia. Siis miten käyttää erilaisia tarinoita luomaan tunteita kuulijassa ja tunteet taas vapauttavat välittäjäaineita aivoissa… Siis korkean tason biokemiaa, miten siistiä!

Phillips aloitti luentonsa selittämällä, miten tavaroiden arvo saadaan nousemaan tarinoiden avulla. Anna esineelle tarina, niin arvo nousee. Jännittävää ja niin totta. Tämän takia esimerkiksi Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideolla käyttämä punainen takki myytiin lähes kahdella miljoonalla dollarilla, takilla on tarina.

Kuuntelin keskittyneesti ja kiinnostuneena ja tajusin olevani endorfiinikoukussa. Treenatessa vapautuu endorfiineja ja minä rakastan treenata itseni hikeen uudelleen ja uudelleen.

Ei ole epäilystäkään siitä, että David JP Phillips on asiantuntija esiintymistekniikassa. Häntä on ilo kuunnella. Jos haluatte kuunnella hänen luentoaan, tässä linkki hänen TED-puheeseensa YouTubessa.

#davidjpphillips #storytelling

Jenny ja Sanna