Visar alla blogginlägg från: november 2017

Lärande med digitala verktyg

Heter Mediotekets eventdag för förskolan. En inspirerande dag.

Vi fick lyssna på lite olika föreläsare som alla pratade om digitaliseringen av förskolan.

Tobias Gyllensvärd, IT strateg i Skärholmen berättade om sitt arbete med digitaliseringen.tobias

Viktiga ord på vägen: Nätverka och samarbeta med de som gör dig bättre! Jag kunde inte ha sagt det bättre själv. Att nätverka och hålla sig ajour med vad som är på agendan är viktigare än någonsin när det gäller digitaliseringen. Att läsa bloggar, att skriva bloggar, att ta del av forskning, att läsa allt man kommer över som kan vara av intresse och att samarbeta med de som gör dig bättre är ett vinnande koncept.

Man måste även ha ett tydligt syfte med det digitala arbetet med barnen.

När berikar tekniken och när berövar den? Detta pratas det ofta om i förskolan. När, var, hur är det ok att använda tex iPaden? Hur gör vi den pedagogisk? En kollega berättade för mig om en förskola som hade använt iPaden till att lägga pärlplattor på. Det lät ju först heeeelt galet? Varför i hela fridens namn ska man lägga pärlplatta digitalt i iPaden när man kan göra det IRL?(In real life) Jo, här kommer twisten. När barnen hade lagt pärlplattan fick de skriva ut den på papper för att sedan göra den på riktigt efter sin ritning. Att räkna ut var på pärlplattan tex den gula och den röda pärlan ska sättas visade sig vara rätt så svårt. Det krävdes ett stort mått av tålamod och noggrannhet. Digital kompetens, matematik, finmotorik och samarbete övas på ett genialt sätt!medioteket

Vi höll också i en workshop under dagen som handlade om att programmera med och utan digitala verktyg. De var välbesökta. Vi berättade om olika sätt att lära ut programmering utan digitala verktyg och sedan fick deltagarna prova själva att programmera med digitala verktyg. De använde Blue-Bot och Tactile Reader och Osmo Coding with Awbie. Inte så lätt som det ser ut tydligen! :)

Summan av dagen var ändå att oj vilken kompetens det finns i staden. Det som alla visade upp, inspirerande miljöer, roliga appar, verktyg att använda i förskolan gav mersmak av digitaliseringen!

Tack medioteket!

Jenny och Oona

Oppiminen digitaalisten työkalujen kanssa

 

Osallistuimme Medioteketin inspiroivaan päivään, jossa käsiteltiin oppimista esikoulussa digitaalisten työkalujen kanssa. Saimme kuunnella eri luennoitsijoita, jotka puhuivat aiheesta. Tobias Gyllensvärd, IT-strategi Skärholmenista, kertoi hänen työstään digitalisoinnin parissa. Tässä tulee muutamia tärkeitä asioita: Verkostoidu ja tee yhteistyötä niiden kanssa, jotka tekevät sinusta paremman! En olisi osannut itse sanoa sitä paremmin. Verkostoituminen ja itsensä pitäminen ajantasalla on tärkeämpää kuin koskaan kun puhutaan digitalisoimisesta. Blogien, erilaisten tutkimusten ja muiden mielenkiintoisten tekstien lukeminen, sekä yhteistyö niiden kanssa, jotka tekevät sinusta paremman, on voittamaton konsepti.

Digitaliselle työskentelylle lasten kanssa on oltava selkeä päämäärä. Milloin tekniikka rikastuttaa ja milloin se riistää? Tästä puhutaan usein esikouluissa. Milloin, missä ja miten on ok käyttää esimerkiksi iPadia? Miten teemme siitä pedagogisen? Yksi työkaveri kertoi esikoulusta, joka oli käyttänyt iPadia Hamahelmialustoiden täyttämiseen. Se kuulosti ensin ihan hullulta. Miksi tehdä alustoja digitaalisesti iPadilla kun sen voi tehdä IRL (in real life)? Kun lapset olivat täyttäneet helmialustan iPadillä, he saivat tulostaa kuvan ja tehdä oikean hamahelmikuvan heidän piirrustuksen mukaan. Sen huomaaminen, että missä joku tietyn helmen paikka on, osoittautui yllättävän hankalaksi. Siihen tarvittiin suuri määrä kärsivällisyyttä sekä tarkkuutta. Digitaalista osaamista, matematiikkaa, hienomotoriikkaa sekä yhteistyötä harjoitellaan nerokkaalla tavalla.

Me pidimme workshoppeja päivän aikana. Aiheena oli ohjelmointi sekä digitaalisia työkaluja käyttämällä, että ilman niitä. Me kerroimme ja näytimme ensin eri tapoja ohjelmoida ilman digitalisia työkaluja ja sen jälkeen osallistujat saivat kokeilla itse muutamia digitaalisia työkaluja. He saivat kokeilla Blue-Botia, Tactile Readeria sekä Osmo Coding with Awbieta. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi! Päivän yhteenvetona voi sanoa, että kaupungista löytyy aivan valtavasti osaamista. Inspiroivat ympäristöt, hauskat apit ja esikoulussa käytettävät työkalut saivat haluamaan lisää työskentelyä digitalisoinnin parissa!

Kiitos Medioteket!

 

/Jenny ja Oona

Mediauppfostran i förskolan

IMG_0358

I Finland finns ordet mediakasvatus-mediauppfostran. Kanske ett ord vi ska låna?

Barn matas med mängder av bilder och filmer på nätet. De lär sig skapa film, redigera bilder, hämta information via digitala verktyg men lär de sig hantera allt de ser? Kan de tänka kritiskt och faktiskt förstå? Hur lär vi barnen på förskolan att vara källkritiska? Jag tror inte det finns någon manual på det än men jag försöker ändå.

När barnen i min grupp skulle ta med sig en bild på ett djur från sin närmiljö tog ett barn med sig en bild på en bäver. Bävern i sig var ett självklart val eftersom att det finns gott om bävrar i vår närmiljö men bilden som kom till förskolan var hämtad från internet och föreställde en bäver och en glass. Det ser faktiskt ut som om bävern äter en glass.

Barnen skrattade först åt bilden och sa att det var en tokig bäver som äter glass.

– För bävrar äter ju bark, säger ett barn.

Förra året hade vi ett projekt om just bävrar så alla i gruppen vet ju om vad bävrar äter och inte är det glass!

Men barnet med bilden sa att hennes pappa hade minsann tagit bilden på bävern så det måste vara sant.

Vi tittade närmare på bilden…..

– Men vad tror ni? Frågar jag barnen. Är det en riktig bild? Finns det bävrar som äter strutglass?

– Nej någon har ritat glassen där, säger ett barn då.

– Ja den är inte sann, svara ett annat barn.

Vi går in på google och tittar på några foton som klart och tydligt inte är riktiga utan fotomontage. Detta verkar barnen tycka är både roligt och intressant. Vi pratar om vad vi ser och om vi ska tro på allt vi ser.

Jag frågar om de skulle vilja skapa egna foton och det vill de.

Barnen fick berätta vad de ville skulle hända på bilden och sedan regisserade vi barnen att ställa sig på ett speciellt sätt för att sedan ta bilden. Tex ett barn ville lyfta en stor tiger, hen fick stå med armarna i luften och låtsas lyfta tigern osv.

Efter det satte vi oss vid datorn och googlade fram olika djur som barnen ville ha med i sina bilder för att sedan klippa och klistra ihop dem.

Oj vad stolta barnen blev när bilderna var färdiga! Vi pratade och reflekterade kring dem, hände verkligen detta idag? Kunde du lyfta en tiger, mötte du en T-rex i skogen osv.IMG_0365

Ett steg i taget. Om vi lär barnen att inte bara konsumera bilder utan även producera så är vi nog på rätt spår i mediauppfostran och att arbeta med källkritik på förskolan.

Jenny och Oona

Mediakasvatus esikoulussa

Suomessa käytetään sanaa mediakasvatus, ehkä meidän pitäisi ottaa se käyttöön myös täällä Ruotsissa! Lapset näkevät valtavasti kuvia ja videoita internetissä. He oppivat tekemään videoita, muokkaamaan kuvia ja etsimään tietoa, mutta oppivatko he käsittelemään kaikkea sitä, mitä he näkevät? Osaavatko he ajatella kriittisesti ja tosiaan ymmärtää? Miten opetamme lapsia olemaan lähdekriittisiä esikoulussa? En usko, että siihen löytyy vielä ohjekirjaa, mutta yritän silti. Kun ryhmäni lasten tehtävänä oli ottaa mukaan kuva jostain eläimestä lähiympäristössämme, yksi lapsi toi kuvan majavasta. Majava itsessään oli itsestäänselvyys, sillä lähiympäristössämme on paljon majavia, mutta kuva, joka lapsella oli mukana oli otettu suoraan internetistä ja kuvassa oli majava joka syö jäätelöä. Lapset nauroivat kuvalle ja sanoivat että onpa jäätelöä syövä majava hassu.

– Majavathan syövät kaarnaa, sanoi yksi lapsista

Viime vuonna meillä oli projekti juuri majavista, joten kaikki lapset tietävät mitä majavat oikeasti syövät, eikä se ole jäätelöä! Mutta lapsi, joka oli tuonut kuva, sanoi että hänen isänsä oli toden totta ottanut kuvan ja sen pitää silloin olla oikea kuva. Katsoimme kuvaa lähemmin…

– Mutta mitä te luulette? kysyn lapsilta. Onko se oikea kuva? Syövätkö majavat jäätelöä?

– Ei, joku on piirtänyt jäätelön siihen, sanoo yksi lapsista.

– Se ei ole oikea kuva, vastaa toinen.

Menimme Googleen ja katsomme joitakin kuvia, joista huomaa selvästi, että niitä on muokattu. Lasten mielestä se oli sekä hauskaa että mielenkiintoista. Keskustelemme siitä, mitä näemme ja voimmeko uskoa kaikkeen siihen. Kysyn lapsilta haluavatko he tehdä omia kuvia ja vastaus oli myöntävä. Lapset saivat kertoa, mitä he halusivat kuvassa tapahtuvan. Sitten autoimme lasta olemaan tietyssä asennossa kun otimme kuvan. Yksi lapsi halusi esimerkiksi nostaa ison tiikerin ja hän sai seistä kädet ilmassa ja esittää nostavansa sitä. Sen jälkeen istuimme tietokoneen ääreen ja googlasimme kuvia eri eläimistä, joita lapset halusivat mukaan kuviinsa ja he saivat leikata ja liimata kuvat yhteen. Lapset olivat niin ylpeitä kuvistaan kun ne olivat valmiita. Keskustelimme ja reflektoimme, tapahtuiko tämä ihan oikeasti? Pystyitkö sinä nostamaan tiikerin tai tapasitko T-Rexin ihan oikeasti? Otamme yhden askeleen kerrallaan. Jos opetamme lapsia tuottamaan kuvia pelkän kuluttamisen sijasta, olemme oikealla raiteella mediakasvatuksen ja lähdekritiikin kanssa työskentelyssä esikoulussa.

Jenny ja Oona

Programmering i projektet

IMG_0287

Frågor som vi ofta får höra är;

– Men hur får vi in digitaliseringen i projektet?

Digitalisering i förskolan är ju en sak men i projektet?

De flesta i förskolan arbetar med ett projektinriktat arbetssätt. Dvs vi jobbar med olika projekt och då kommer frågan HUR får vi in de digitala verktygen och programmeringen i det.

Alla använder vi oss av Ipaden till att söka kunskap om olika saker tillsammans med barnen. Vi sitter och söker bilder eller fakta om tex olika djur, länder, Beybladefigurer osv.

Att koppla ihop Ipaden med projektorn så att alla kan se sökresultatet är ett sätt att koppla ihop projektet med digitala verktyg.

Att ”skapa” en egen Bluebotmatta är en annan.

Barnen är inne i programmeringen av Bluebot igen. De tycker att det är så roligt att programmera den lilla blåa roboten, ibland så att den går åt ”rätt” håll men lika mycket så att den går åt helt ”fel” håll så att barnen ligger på golvet och vrider sig av skratt:)

Barnens projektuppgift var att ta med en bild av ett djur i sin närmiljö. För att koppla ihop programmering med projektet lät jag barnen skapa en egen djur-bluebotmatta. De tecknade och skrev namnet på sina djur på ett stort papper. Jag skapade 15cm stora rutor över mattan sedan plastade jag in ”mattan” i bokplast så att den ska hålla.

När vi ska jobba i tex projektet kan barnen ta fram sin egen djurmatta och programmera Blueboten så att den går till ett speciellt djur.

– Vem har gjort ekorren, ropar barnen.

– Det har Klara gjort, svarar några barn.

Klara kommer fram till mattan och tittar.

– Åh ni har kommit till min ekorre säger hon och så berättar hon vad hon vet om ”sin” ekorre.

Ett enkelt sätt att koppla ihop projekt och programmering. Sedan kan man ju skapa mattemattor, språkmattor, naturvetenskapsmattor, rörelsemattor, bara fantasin sätter gränser.

Jenny och Oona

Ohjelmointi projektissa

Kuulemme usein kysymyksiä kuten:

-Miten saamme digitalisoinnin mukaan projektiin? Digitalisointi esikoulussa on yksi asia, mutta entäs projektissa?

Useimmissa esikoulussa on projektilähtöinen työskentelytapa. Toisin sanoen työskentelemme erilaisten projektien parissa, ja silloin herää kysymys, miten saamme digitaaliset työkalut ja ohjelmoinnin mukaan projektiin. Me kaikki käytämme iPadia kun etsimme kuvia tai tietoa esimerkiksi eläimistä, eri maista, Beybladeista jne. Se, että yhdistää iPadin projektoriin niin että kaikki voivat nähdä hakutuloksen, on yksi tapa yhdistää projekti ja digitaalinen työväline. Oman Blue-bot-maton tekeminen on toinen.

Lapset ovat innostuneet taas Blue-botin ohjelmoinnista. Heidän mielestä pienen sinisen robotin ohjelmointi on niin hauskaa, joskus silloin kun robotti menee ”oikeaan” suuntaan, mutta yhtä paljon silloin kun se menee ”väärään” suuntaan. Silloin lapset makaavat lattialla ja kierivät naurusta. Lasten projektitehtävänä oli ottaa kuva eläimestä heidän lähiympäristössään. Yhdistääkseni ohjelmoinnin projektin kanssa, annoin lasten tehdä oman eläinmaton Blue-botille. Kaikki lapset piirsivät oman eläimensä ja kirjoittivat sen nimen isolle paperille. Tein maton päälle 15cm kokoisia ruutuja, ja sen jälkeen päällystin maton kontaktimuovilla, jotta se kestäisi kauemmin.

Kun työskentelemme projektin parissa, voivat lapset ottaa eläinmaton esille ja ohjelmoida Blue-botin menemään yhden eläimen luota toiselle.

-Kuka on tehnyt oravan? huutavat lapset.

-Klara on tehnyt sen, vastaa muutama lapsi.

Klara tulee maton luokse ja katsoo.

-Te olette tulleet minun oravani luokse! sanoo hän, ja kertoo kaiken, mitä tietää ”hänen” oravastaan muille lapsille.

Yksinkertainen tapa yhdistää projekti ja ohjelmointi. Muita esimerkkejä maton teosta on matematiikka-, kieli-, luonnontiede- ja jumppamatot. Mattojen tekemisessä vain fantasia on rajana!

/Jenny ja Oona