Visar alla blogginlägg från: januari 2018

Pusselstrategier

IMG_0566

Pussel har ju alltid varit en given aktivitet på förskolan genom alla tider. Jag pusslade när jag gick på förskola(dagis) även på fritids la vi pussel.

Som pedagog har jag väl egentligen inte tyckt så mycket om pussel utan spelar hellre spel med barnen tills nu.

Jag hittade ett gammalt Pettson och Findus pussel inslängt i ett förråd på förskolan och tänkte nu ska jag ge barnen en ordentlig utmaning, något att bita i. Detta kommer att ta lååååång tid för dem att lägga om de ens kommer att lyckas. Vi började med att vända alla bitar rätt, alla 104 stycken! Japp, ett 104 bitar pussel till två stycken blivande fem åringar. Utmaning kallas det!

Vi pratade om bilden på locket av kartongen. Himmel högst upp och gräs på marken osv. Vi hittade hörnbitarna och la dem i rätt hörn och började sedan att bygga.

Jösses vilken fart det blev på barnen. De pratade om vad de såg på de olika pusselbitarna och hjälptes åt att lägga dem rätt! Vilket teamwork!

– Om man gör kanterna först så har man bara mitten kvar, förklarar ett av barnen logiskt. Hen hade helt klart en pusselstrategi.

Det var väldigt spännande att lyssna på resonemangen och se hur bilden växte fram på bordet.

– Titta Jenny jag har hittat Findus ansikte, säger ett av barnen.

– Jag har en höna tror jag, säger det andra barnet.

Vi tittar på bilden på locket av lådan och konstaterar att Findus är i mitten av bilden och hönan till höger. Vi pratar om prepositioner, höger, vänster osv. Vi hjälptes åt att lägga pusslet, när barnen bad om hjälp hjälpte jag till annars satt jag och observerade och gav glada tillrop:)

Nu blev ju pusslandet en utmaning för mig som pedagog och inte bara en lugn aktivitet efter vilan. Barnen hade helt klart olika strategier i hur de skulle lägga ett pussel.

Den ena la ramen först medan den andra hittade figurerna och byggde dem färdigt först. Spännande!IMG_0530

Det lustiga är att dessa barn inte brukar lägga pussel annars men efter denna eftermiddag bestämde vi oss för att lägga detta pussel varje dag i en hel vecka så att vi skulle bli experter på Pettson och Findus!

Övning ger färdighet!

#lovemyjob

Jenny och Oona

Palapelistrategioita

Palapelit ovat olleet antoisa aktiviteetti esikouluissa kautta aikojen ja minäkin tein palapelejä kun olin pienenä esikoulussa. Pedagogina en oikeastaan ole tahan asti tykännyt palapeleistä, vaan mielummin pelannut pelejä asten kanssa. Löysin vanhan Pettson ja Findus-palapelin esikoulun varastosta ja ajattelin antaa lapsille kunnon haasteen. Palapelin tekemiseen tulee menemään pitkä aika, jos he edes onnistuvat siinä. Aloitimme kääntämällä kaikki 104 palaa oikein päin. Kyllä, 104 palan palapeli tuleville viisivuotiaille. Sitä kutsutaan haasteeksi.

Aloitimme puhumalla kannen kuvasta: taivas on ylhäällä, ruoho maassa, ja niin edelleen. Löysimme kulmapalat, laitoimme ne oikeisiin kohtiin ja aloitimme palapelin tekemisen. Jestas millä vauhdilla lapset kävivät hommiin. He puhuivat palojen kuvista ja auttoivat toisiaan laittamaan ne oikeisiin pakkoihin. Mitä tiimityöskentelyä!

– Jos tekee reunat ensin, on vain keskiosa jäljellä, selittää yksi lapsista loogisesti. Hänellä oli selkeä palapelisysteemi.

Oli jännittävää kuunnella keskustelua ja nähdä kuinka palapeli kasvoi pöydällä.

– Katso Jenny, olen löytänyt Finduksen kasvot, sanoo yksi lapsista.

– Luulen, että minulla on kana, sanoo toinen lapsi.

Katsomme kannen kuvaa ja toteamme, että Findus on kuvassa keskellä ja kana oikealla. Puhumme prepositioista, kuten oikea ja vasen. Kun lapset pyysivät apua, autoin heitä, muun ajan havainnoin ja kannustin lapsia.

Palapelin teosta tuli minullekin haaste, eikä vain rauhallinen aktiviteetti levon jälkeen. Lapsilla oli täysin erilaiset strategiat palapelin tekoon. Yksi teki ensin reunoja ja toinen etsi palapelin hahmoja ja teki ne ensin valmiiksi. Jännittävää! Hauskinta oli, että nämä lapset eivät yleensä tee palapelejä, mutta tämän iltapäivän jälkeen päätimme tehdä tämän saman palapelin joka päivä yhden viikon ajan, jotta voisimme tulle Pettson ja Findus- experttejä. Harjoitus tekee mestarin!

#lovemyjob

Jenny ja Oona

Fantasivetenskap del 2

symaskin

 

Att arbeta som medforskande pedagog är inte alltid så lätt men när vi arbetar tematiskt med barnen blir uppdraget mer spännande och djupgående både för barnen och för oss pedagoger.

Att tillsammans med barnen sätta ord på det som händer runt omkring oss, att dela upplevelser med barnen, lyssna på deras funderingar och ta dem på allvar är ett viktigt uppdrag/jobb.

Frågor som kommer upp är;

Vilka lärprocesser är barnen inne i nu? Vad försöker de förstå?

När Lisa klär ut sig i tigermantel och möter Kalle med paljettvingar, vad händer då? Vad blir det för möte? Vad kommer de att upptäcka? osv…

De flesta har ju en utklädningshörna på förskolan, men har vi funderat på vad vi har i den? Vad får barnen klä ut sig till?  Vad tillåter vi pedagoger barnen att leka? Begränsar vi barnens fantasi genom att ”bara” ha typiska pojk- och flick- kläder?

Under en av mellandagarna i julas hittade min kollega massa tyg som vi beställt för läääääänge sedan men inte gjort något med. Det var olika paljett tyger och olika djurmönstertyger. Hon började sy mantlar av dem.

Några långa och några korta mantlar blev det.

Sen fick barnen syn på dem.IMG_0522

Några började direkt leka prinsar och prinsessor, några vilda djur på savannen, ett par brandmän, en Batman och en annan superhjälte dök upp. Hund och kattfamiljer, hästar och en flygande dinosaurie. Nu gäller det som pedagog att hitta en egen mantel att ta på sig och dyka in i barnens fantasivärld som sagt var det är inte alltid så lätt att vara medforskande/medlekande pedagog!

 

IMG_0533

IMG_0535

Men tänk att en och samma mantel kan bli så många olika saker hos ett barn. Det är bara fantasin som begränsar oss.

IMG_0527 Två brandmän i paljettmantlar.

 

Mer utklädningskläder, eller jag menar fler mantlar till förskolan!

Vill ni läsa om Fantasivetenskap del 1 ? Länk

//Jenny och Oona

Fantasiatiede osa 2

Mukana tutkivana pedagogina työskentely ei aina ole niin helppoa, mutta kun työskentelee erilaisten teemojen parissa, tulee tehtävästä paljon jännittävämpi ja syvällisempi sekä lapsille, että meille pedagogeille. On erittäin tärkeää, että saa yhdessä lasten kanssa sanoittaa sen, mitä ympärillä tapahtuu, jakaa elämyksiä lasten kanssa, sekä kuunnella heidän mietteitään ja ottaa ne tosissaan.

Kysymyksiä, joita tulee esille on muun muassa: Minkälainen on lasten oppimisprosessi juuri nyt? Mitä he yrittävät ymmärtää? Kun Lisa pukeutuu tiikeriviittaan ja tapaa Kallen, jolla on paljettisiivet, mitä silloin tapahtuu? Minkälainen kohtaaminen siitä tulee? Mitä lapset tulevat havaitsemaan? Useimmilla esikouluilla on roolivaatenurkkaus, mutta olemmeko miettineet mitä vaatteita nurkkaus sisältää? Minkälaisiin vaatteisiin lapset saavat pukeutua? Minkälaisia leikkejä me pedagogit annamme lasten leikkiä? Rajoitammeko me lasten fantasiaa pelkillä poikien ja tyttöjen roolivaatteilla?

Välipäivinä yksi kollegoistani löysi valtavasti kankaita, joita olimme tilanneet aikoja sitten, mutta joita emme olleet käyttäneet. Kankaita oli erilaisilla paljeteilla sekä eläinkuvioilla. Hän ryhtyi ompelemaan niistä viittoja. Kankaista tuli muutama lyhyt ja muutama pitkä viitta. Sitten lapset näkivät viitat. Jotkut alkoivat leikkimään prinssejä ja prinsessoja, jotkut villieläimiä savannilla. Myös pari palomiestä, Batman ja yksi toinen supersankari ilmestyi leikkeihin, sekä pian myös koira- ja kissaperheitä, hevosia ja lentävä dinosaurus. Nyt pitää löytää viitta myös pedagogille, jotta pääsee sukeltamaan lasten fantasiamaailmaan. Kuten sanottu, ei aina ole niin helppoa olla mukana tutkiva ja leikkivä pedagogi.

Mutta mieti, että yksi ja sama viitta voi olla samanaikaisesti niin monta eri asiaa lapselle. Vain fantasia on rajana. Lisää roolivaatteita, tai oikeastaan viittoja esikouluun!

Haluatteko lukea osan yksi? Tässä siihen linkki!

//Jenny ja Oona

Fantasivetenskap

IMG_0517

 

Att jobba med barns fantasi och skapande är vi bra på i förskolan. Att spinna vidare på deras idéer och hjälpa dem att genomföra/slutföra dem.

Nu tillbaka till en dag i höstas när vi än en gång gick på en promenad denna gång till stranden och ett barn hittade en ”klo”.

Min tanke här var att låta barnen utveckla och förverkliga sina skapande idéer och att jag ska vara någon sorts assistent som ger dem verktyg att jobba vidare.

– Jenny, Jenny jag har hittat en klo! ropar ett barn.

– Du har hittat vaddå, svarar jag frågande.

– Jag tror det är en klo, en djurklo. En klo som ett djur har tappat.

– Det kan vara en kräftklo, föreslår en kompis.

– Eller en skorpiongifttagg?

Än en gång far barnens fantasi iväg och jag njuter. Att höra deras diskussioner och resonemang angående en ”klo” de har hittat.

– Vi är ju på stranden, det måste vara en kräftklo! Kräftor lever i vattnet, resonerar ett barn.

Vi tar med ”klon” till förskolan och undersöker den.

Jag vet ju mycket väl vad det är men barnen frågar faktiskt inte mig om det. Jag låter mig dras in i deras fantasivärld och förundras över deras kreativitet.IMG_0520

Det är definitivt en klo tror barnen. De får i uppgift att rita djuret som klon sitter på….. Men först tar jag en bild av ”klon” och skriver ut den, klipper ut den och limmar fast den på ett papper.

Kanske det ändå är ett horn från en enhörning???

Att få möjligheten att följa barnen på detta sätt, att få tillgång till deras fantasivärld och att få sitta med vid dessa diskussioner är den medforskande pedagogens jobb. Ett fantastiskt roligt jobb tycker jag!IMG_0519

#lovemyjob

Jenny och Oona

Fantasiatiede

Olemme esikouluissa hyviä työskentelemään lasten fantasian ja askartelujen parissa. Me autamme lapsia pyörittämään ajatuksiaan ja sekä toteuttamaan, että viemään niitä loppuun asti.

Nyt takaisin erääseen syksyiseen päivään, jolloin olimme kävelyllä rannalla ja lapset löysivät ”kynnen”. Ajatukseni oli, että lapset voivat pyöritellä ideoitaan yhdessä ja minun roolini olisi olla jonkinlainen assistentti, joka antaa työkaluja työskentelyyn sekä auttaa lapsia kehittämään ja toteuttamaan heidän ideoitaan.

– Jenny, Jenny, minä löysin kynnen! yksi lapsista huutaa.

– Sinä olet löytänyt minkä? vastaan kysyvästi.

– Luulen, että se on kynsi, eläimen kynsi. Kynsi, jonka joku eläin on menettänyt.

– Se voi olla ravun saksi, ehdottaa toinen lapsi.

– Tai skorpionin pistin? sanoo kolmas.

Lasten mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja minä nautin siitä kun saan kuunnella heidän keskusteluaan ja ajatuksenjuoksua ”kynttä” koskien.

-Me olemme rannalla, sen täytyy olla ravun saksi! Ravut asuvat vedessä, miettii yksi lapsista.

Otamme ”kynnen” mukaan esikouluun ja tutkimme sitä.

Minä tiedän oikein hyvin mikä ”kynsi” oikeasti on, mutta lapset eivät edes kysy minulta siitä. Annan itselleni luvan tempautua mukaan lasten fantasiamaailmaan ja ihmettelen heidän luovuuttaan. Se on todellakin kynsi, uskovat lapset. He saavat tehtäväkseen piirtää eläimen, jolle kynsi kuuluu. Mutta ensin otan kuvan kynnestä, tulostan ja leikkaan sen ja lopuksi liimaan sen paperille. Ehkä se on kuitenkin yksisarvisen sarvi!

Lasten mukana tutkivan pedagogin työhön kuuluu, että saa mahdollisuuden seurata lapsia tällä tavalla, pääsyn heidän fantasiamaailmaansa ja kuulla kaikki nämä keskustelut!

Fantastisen hauska työ minun mielestäni!

#lovemyjob

Jenny ja Oona