Visar alla blogginlägg från: augusti 2018

Analog programmering

Eller programmering utan digitala verktyg som det betyder har vi jobbat med i veckan. När de nya yngre barnen kom in på avdelningen var ju alla våra robotar och digitala verktyg såååå spännande och nya för dem. Alla ville prova! Alla ville ”simma med delfinerna” i projiceringskuben på vilan och mata Awbie med jordgubbar i OSMO osv.

En eftermiddag hittade jag ”pilkort” ,kort med pilkommandon för analog programmering. Jag satte igång att bygga en bana och direkt kom det några nyfikna barn trippandes in i rummet.

– Vad gör du Jenny?

– Bygger en programmeringsbana svarar jag.

De tittar med spänning på bygget och jag ser att de ser pilarna och att de börjar förstå vad de ska göra.

Ett av de äldre barnen kommer fram och vill visa hur man gör. Han tittar på pilarna och siffrorna och pratar högt så att alla ska förstå.

– Tre steg fram….. två steg fram…..sväng åt det här hållet(han pekar åt höger)

Han går banan fram och de andra följer efter…

IMG_1305

Det håller dem sysselsatta en stund. Sedan börjar de göra förändringar i banan. Flytta några pilar hit och dit.

Vad händer då?

– En bugg, ropar ett av barnen.

– Du kan inte gå rakt fram utan den där pilen? Förklarar hen.

IMG_1304

– Oj, nu kan jag bara surra runt, ropar hen efter en stund.

IMG_1307

Barnen har upptäckt fel i banan och helt plötsligt blev det en ny lek…

Att skapa buggar i banan och sedan ska kompisarna hitta felet och ”göra rätt”. Det är här samtalet om datalogiskt tänkande kommer in.

Vem är det som programmerar en dator/robot? Hur måste vi tänka?

Det vi vet av denna lek är att vi måste vara precis i vår programmering. Alla pilar behövs annars blir det en bugg, ett fel och då kommer man inte rakt fram.

Ett lustfyllt lärande…

#digitaliseringiförskolan #programmering

Jenny och Oona

Analoginen ohjelmointi

Tai ohjelmointi ilman digitalisia työvälineita, sen parissa olemme työskennelleet tällä viikolla. Kun uudet lapset aloittivat ryhmässämme, olivat kaikki meidät robotit ja digitaliset työvälineet niiiin jännittäviä ja uusia heille. Kaikki halusivat kokeilla! Kaikki halusivat ”uida delfiinien kanssa” heijastuskuutiossa lepohetkellä ja syöttää Awbielle mansikoita OSMOssa jne. Yhtenä iltapäivänä löysin ”nuolikortit”, kortit, joissa on nuolisymbolit analogista ohjelmointia varten. Ryhdyin rakentamaan rataa ja huoneeseen sipsutteli heti muutama utelias lapsi.

– Mitä sinä teet Jenny?

– Rakennan ohjelmointirataa, vastaan.

He katsovat rakennelmaa jännittyneenä ja minä näen, että he näkevät nuolet, ja alkavat ymmärtämään, mitä heidän tulee tehdä. Yksi lapsista tulee eteen ja haluaa näyttää mitä pitää tehdä. Hän katsoo nuolia ja numeroita ja puhuu kovaan ääneen niin, että kaikki ymmärtävät.

– Kolme askelta eteenpäin… kaksi askelta eteenpäin… käänny tuohon suuntaan (osoittaa oikealle).

Hän kävelee radan läpi ja muut seuraavat perässä. He pysyvät toimeliaana jonkin aikaa. Sitten he ryhtyvät tekemään rataan muutoksia. Siirtävät muutaman nuolen eri paikkaan. Mitä sitten tapahtuu?

– Bugi, huutaa yksi lapsista.

– Et voi mennä suraan eteenpäin ilman tuota nuolta, hän selittää.

– Oi, nyt voin vain pyöriä ympäri, huutaa hän hetken päästä.

Lapset ovat huomanneet radassa virheen ja yhtäkkiä siitä tulee uusi leikki… He luovat rataan bugeja, virheitä, joita kavereiden pitää löytää ja tehdä sitten ”oikein”. Tässä vaiheessa keskustelu datalogisesta ajattelusta astuu mukaan kuvioon. Kuka on se, joka ohjelmoi tietokonetta tai robottia? Miten meidän pitää ajatella? Tiedämme tämän leikin ansiosta, että ohjelmoinnissa pitää olla erittäin tarkka. Kaikkia nuolia tarvitaan, muuten tulee bugi, virhe, ja silloin ei pääse menemään suoraan. Ilontäyteistä oppimista…

#esikoulundigitalisointi #ohjelmointi

Jenny ja Oona

Att lära av varandra

Bild11

– Jenny, vad är det där för robot frågar ett av barnen mig och pekar på roboten KUBO.

Snabbt kommer ett av de äldre barnen fram och berättar att det är en robot som man kan programmera med hjälp av pusselbitar.

– Jag kan visa dig, säger hen i nästa andetag och tittar på mig i hopp om att jag ska svara ja på frågan.

– Absolut säger jag, visa gärna hur man programmerar KUBO.

Barnen sätter sig tätt tätt intill varandra som om de ska dela en hemlighet.

Att låta barnen lära av varandra är ett fantastiskt bra sätt att introducera nya leksaker, lekar eller verktyg på förskolan. Att ge barnen ansvar för introduktionen av nytt material ger dem möjlighet att växa med uppgiften.

När vi redan hade två robotstationer igång på avdelningen samtidigt tänkte jag att nu räcker det för stunden men då kommer det ett barn med OSMO i handen och en iPad i den andra.

– Jenny jag vill spela OSMO med han som äter jordgubbar, säger barnet till mig.

– Okej, svarar jag. Fixar du det själv?

– Så klart jag gör, får jag till svar.

Barnet ifråga sitter och spelar en stund för sig själv tills några kompisar ser det och säger att det nog är deras tur nu.

– Kan ni spela det då, frågar hen sina kompisar.

– Nej, svara de och skakar på huvudena.

– Jag kan visa er, svarar hen då.

Jag sitter som en fluga på väggen och lyssnar och iakttar vad som händer vid bordet. Att växa med uppgiften…..Bild12

Efter en liten stund kommer barnet som nu inte får spela gående till mig med en uppgiven syn:

– Jag har inget att göra, suckar hen.

– Du kan väl rita nåt föreslår jag snabbt.

Efter en stund går jag fram till ritbordet och frågar vad barnet har ritat.

– Det ser du väl, det är ju Awbie(han som äter jordgubbar i spelet)

Får man inte spela spelet kan man ju alltid rita det i väntan på att det ska bli ens tur igen! :)

Bild10

#KUBO #OSMO #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Lapset oppivat toisiltaan 

– Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa KUBO-robottia.

Pian yksi vanhemmista lapsista tulee paikalle ja kertoo, että se on robotti, jonka voi ohjelmoida palapelin palasten avulla.

– Minä voin auttaa sinua, sanoo hän ja katsoo minua toiveikkaana, että vastaisin kyllä kysymykseen :)

– Ilman muuta, vastaan, näytä mieluusti miten KUBOa ohjelmoidaan.

Lapset istuvat vierivieren kuin he jakaisivat keskenään salaisuuden. Se, että antaa lasten oppia toisiltaan, on fantastisen hyvä tapa esitellä uusia leikkikaluja, leikkejä ja työvälineitä esikoulussa. Kun antaa lapselle vastuuta uuden materiaalin esittelystä, he saavat mahdollisuuden kasvaa tehtävän mukana.

Kun meillä oli jo kaksi robottipistettä käynnissä samanaikaisesti, ajattelin, että nyt riittää tällä erää, mutta sitten paikalle tuli lapsi  OSMO toisessa kädessä ja iPad toisessa.

– Jenny, minä haluan pelata OSMOa sillä joka syö mansikoita, sanoo lapsi minulle.

– Okei, vastaan. Onnistutko laittaman pelin kuntoon itse?

– Tottakai! saan vastaukseksi.

Kyseinen lapsi pelaa yksinään hetken kunnes muutama kaveri huomaa tämän ja sanoo, että nyt on heidän vuoro.

– Osaatteko edes pelata sitä? kysyy hän kavereiltaan.

– Ei, he vastaavat ja puistelevat päätään.

– Minä voin näyttää teille, hän vastaa

Minä olen kärpäsenä katossa ja kuuntelen mitä pöydän ympärillä tapahtuu. Tehtävän mukana kasvamista.. Hetken päästä ensiksi OSMOlla pelannut lapsi tulee luokseni lannsituneen näköisenä.

– Minulla ei ole mitään tekemistä, hän huokaa.

– Sinä voisit vaikka piirtää jotain, ehdotan nopeasti.

Hetken päästä menen piirrustuspöydän luokse ja kysyn mitä lapsi on piirtänyt.

– Etkö näe, se on Awbie (olento, joka syö mansikoita pelissä).

Jos ei saa pelata itse peliä, voi aina odotellessa piirtää sen kunnes on taas oma vuoro.

Jenny ja Oona

Tillbaka till Blue-Bot

Höstterminen är i gång och de flesta av oss har fått en ny barngrupp eller några nya barn i alla fall. Då dyker frågorna upp……

Hur tar vi oss vidare i digitaliseringen?

Ska man fortsätta där man slutade?

Eller ska man börja om?

Vad kan de här barnen? Vad har de fått prova på? Hur har deras lärande förändrats?

Vi fick halva avdelningen utbytt, nya yngre kompisar:)

De kom nyfiket intrippande på avdelningen med stora ögon. De har ju varit och lekt hos oss många gånger tidigare men nu skulle de ju äntligen få börja på riktigt!

De tittade nyfiket på vår bygghörna och konstaterade att;

– Såna där klossar har vi inte på vår gamla avdelning!

Byggandet kom igång. Först en borg sen ett sjukhus och sist en Blue-Bot bana. Att just de nya transparanta klossarna skulle inspirera till robot banbygge var en överraskning.IMG_1262

När barnen sedan på samlingen och under lunchen ivrigt berättade vad de gjort på semestern och var de hade varit någonstans kom vi på att vi kunde låta Blue-Bot besöka dessa ställen. Sagt och gjort vi tog fram världskartan och lät barnen programmera Blue-Bot på en semesterresa! Alla ställen var inte lika lätta att hitta. Spanien och Kroatien är ju lätta….landet och mormor och morfar var lite svårare att hitta:)

IMG_1254

Vi fortsätter alltså där barnen och vi slutade innan sommaren, jobbar vidare på deras kunskaper och tar tillvara på deras nyfikenhet.

Senare samma dag:

– Jenny, vad är det där för robot? Frågar ett av barnen och pekar på KUBO….fortsättning följer.

#blue-bot #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Takaisin Blue-Bottiin

 

Syyslukukausi on käynnissä ja suurin osa meistä on saanut uuden lapsiryhmän tai ainakin muutaman uuden lapsen. Silloin nousee esiin kysymyksiä..

Kuinka jatkamme työskentelyä digitalisoinnin parissa?

Jatkammeko siitä mihin jäimme keväällä?

Vai aloitammeko alusta?

Mitä uudet lapset osaavat? Mitä he ovat saaneet kokeilla? Kuinka heidän oppiminen on muuttunut?

Meidän ryhmäämme lapsista puolet ovat uusia :)

He hiipivät uteliaina ja silmät suurina osastollemme. He ovat olleet leikkimässä meidän luona useita kertoja, mutta vihdoin he aloittaisivat ihan oikeasti! He katsoivat uteliaina meidän rakentelunurkkausta ja totesivat:

-  Tuollaisia palikoita ei ole meidän vanhalla osastollamme!

He aloittivat rakentelun. Ensin linna, sitten sairaala ja lopuksi Blue-Bot-rata. Oli yllättävää, että juuri nämä uudet läpinäkyvät palikat inspiroivat rakentamaan robotille radan. Kun lapset sitten kertoivat innokkaina päiväpiirin ja lounaan yhteydessä siitä, mitä he olivat tehneet lomallaan ja missä kaikkialla he olivat olleet, keksimme, että voisimme antaa Blue-Botin vierailla näissä paikoissa. Tuumasta toimeen: otimme esille maailmankartan ja annoimme lasten ohjelmoida Blue-Botin lomamatkalle! Kaikkia paikkoja ei ollut yhtä helppoa löytää. Espanja ja Kroatia olivat helppoja, mutta mummin ja vaarin mökki oli vaikeampi löytää :)

Me jatkamme siis siitä, mihin me lopetimme ennen kesää ja hyödynnämme sekä heidän uteliaisuuttaan että heidän jo olemassa olevia taitojaan.

Myöhemmin samana päivänä:

- Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa   KUBOa.. Jatkoa seuraa!

 

#bluebot  #esikoulundigitalisointi 

 

Jenny ja Oona

Projiceringskub

Bild1

Så var höstterminen igång. Många är tillbaka på förskolorna, utvilade efter semestern, redo för nya utmaningar. Ny läroplan på g och bloggen kommer som vanligt ut på fredagar! Nu KÖÖÖÖÖÖR vi!

Innan sommaren gjorde jag och min kollega färdigt vår projiceringskub på förskolan. Själva snickeriarbetet hade vi lejt bort till en snickare så vi skulle bara sätta fast tyget. Vi hade ett par lakan och ”myggnätstyg” att jobba med. Vi vände och vred på kuben, projicerade undervattensbilder för att se hur det skulle bli om vi satte tyg där eller om det blev bättre där…osv… ni fattar?

IMG_1239

Vi bestämde oss för att två sidor skulle få vitt bomullstyg på sig och taket och en tredje sida skulle få ”myggnät”. Vi hade sett att man på ett ”myggnät” kunde projicera igenom nätet och ändå fastnade bilden på ”myggnätet”. Vi använde oss av en häftpistol för att få fast tygerna.

Vi tömde projektorrummet på alla möbler och lät endast en stor grön matta ligga kvar. Sedan klädde in väggar och fönster med vitt tyg och papper. Detta för att vi ska kunna projicera överallt.

Vi har köpt en liten projektor som vi tänker är enkel att flytta runt på så att man kan projicera bilder/filmer från olika vinklar.

Rummet som kuben står i är i minsta laget, alla önskar vi oss större lokaler men vem gör inte det! :)

Jag började med att projicera en undervattensfilm på kuben med olika fiskar och hajar, jag hörde på barnen att de blev imponerade.

– Wow, va coolt!

– Häftigt ju!

– Åh, vad fint vattnet är.

– Titta där är Nemo! Och en sköldpadda!

Efter det spelade jag upp en film med dykare och delfiner.

DSCN2506

Det tog exakt 30 sekunder för de två barnen som var där inne att börja leka att även de var dykare. De blåste upp sina munnar som om de höll andan allt medan de simmade med delfinerna. Den leken höll på fram till mellis och sen tyckte några andra barn att det minsann var deras tur att simma!

Dagen efter ville jag prova något annat och det var min tur att ha läsvilan så jag la in lite mysiga kuddar och filtar i kuben och satte igång en undervattensfilm med meditationsmusik på. Barnen kom in och satte sig eller la sig ner och tittade på filmen, stämningen var lugn, samtalen var lågmälda och jag undrade bara varför jag inte satt ihop kuben tidigare! :)

Vi läste säkert 3 kapitel ur ”Stora boken om Sandvargen” innan något av barnen ens frågade;

– När är vilan slut?

Jag hade älskat att få leka i kuben som barn. Jag älskade nämligen att titta på naturprogrammet ”Ett med naturen” med programledaren Arne Weise. Jag kan fortfarande fastna för naturdokumentärer men då på Netflix! :)

#digitaliseringiförskolan #naturvetenskap  # älskarmitt80tal

Jenny och Oona

Heijastuskuutio

Syyslukukausi on taas käynnissä. Monet ovat palanneet takaisin esikouluun, levänneinä loman jälkeen, valmiina uusiin haasteisiin. Uusi opettussuunnitelma on tuloillaan ja blogi tulee taas ulos perjantaisin kuten aiemminkin!

Ennen kesää teimme kolleganin kanssa haijastuskuution. Puuseppä kasasi kuution ja meille jäi vain kankaan kiinnitys. Meillä oli sitä varten muutama lakana ja ”hyttysverkkoa”. Me kääntelimme kuutiota ja heijastimme vedenalaista maisemaa nähdäksemme miten kankaiden eri sijoittelu vaikuttaa heijastamiseen. Me päätimme, että kahdelle sivulle tulee valkoista puuvillakangasta ja kattoon sekä kolmannelle sivulle tulee ”hyttysverkkoa”. Käytimme kankaiden kiinnittämiseen niittipistoolia. Tyhjensimme koko projektorihuoneen kaikista huonekaluista, vain vihreä matto sai jäädä paikoilleen lattialle. Sen jälkeen peitimme seinät ja ikkunat valkoisella kankaalla ja paperilla, jotta voisimme heijastaa kaikkialle. Olemme ostaneet pienen projektorin, jota on helppo siirtää niin, että kuvia tai videoita voi heijastaa eri kulmista. Huone, jossa kuutio on, on erittäin pieni ja toivoisimmekin isompia huoneita, kuten varmasti kaikki muutkin! :)

Aloitin heijastamalla kuutioon vedenalaista maailmaa, jossa eri kalat ja hait uiskentelivat. Kuulin lasten olevan erittäin vaikuttuneita.

– Vau, miten coolia!

– Mahtavaa!

– Oi, onpa vesi kaunista.

– Katso, tuolla on Nemo! Ja kilpikonna!

Sen jälkeen näytin videon, jossa oli sukeltajia ja delfiinejä. Kesti tasan 30 sekunttia enen kuin kuution sisällä olevat kaksi lasta alkoivat leikkiä olevansa sukeltajia. He puhalsivat suunsa täyteen kuin olisivat pidätelleet hengitystä samalla kun he uivat delfiinien kanssa. Leikki jatkui välipalaan asti ja välipalan jälkeen oli muutaman muun lapsen mielestä jo vihdoin heidän vuoronsa päästä uimaan!

Seuraavana päivänä halusin kokeilla jotain muuta ja oli minun vuoroni pitää lepohetken lukutuokio. Laitoin tyynyjä ja vilttejä kuution lattialle ja käynnistin vedenalaisen videon, jonka taustalla soi meditointimusiikkia. Lapset tulivat sisään ja istuutuivat tai menivät makuulle lattialle ja katsoivat videota. Tunnelma oli rauhallinen, keskustelut hiljaisia ja minä mietin vain sitä, miksen ollut rakentanut kuutiota aiemmin! :)

Me luimme varmasti kolme kappaletta kirjasta ”Stora boken om Sandvargen” ennen kuin kukaan lapsista edes kysyi koska lepohetki loppuu! Minä olisin rakastanut leikkiä lapsena kuutiossa. Rakastin nimittäin katsoa luonto-ohjelmaa ”Ett med naturen”. Voin vieläkin juuttua luontodokumentteihin, mutta nykyyään Netflixissä! :)

Jenny ja Oona