Visar alla blogginlägg från: mars 2019

Kapten Reko IRL

IMG_2005

Så blev det äntligen dags för oss att åka till Skansen och träffa Kapten Reko.

Vi samlades på förskolan redan kl 8:00. Vi åkte två olika bussar genom stan vilket barnen tyckte var spännande.

När vi var framme fick vi tåga upp till Bragehallen i ett låååångt led.(det ligger bakom Lillskansen) Vi gick in och satte oss och åt en frukt i väntan på Kaptenen. Och så äntligen efter att alla barnen hade ropat;

– KAPTEN REKOOO!

Så kom hon.

Hon frågade oss frågor ur spelet som vi hade övat på;

– Hur många grader ska det vara i kylskåpet?

– 5 GRADER, ropade alla barn tillbaka.

– Kan man äta en brun banan?

– JAAAAAAA! Osv

Sedan sjöng hon en svängig låt för oss och visade hur mycket vatten det ryms i ett badkar.(om man slänger en avokado så slösar man 200 liter vatten, det är vad som behövs för att odla en avokado!)

Bild3

Efter det delades vi in i grupper och fick följa med varsin Skansenpedagog som tog oss med på 4 olika uppdrag.

I första uppdraget fick vi lära oss lite om grisar. Vi träffade grisarna Seglora, Vera och Viveka. Tydligen älskar de gurka och morötter som vi fick mata dem med. Vi fick även lära oss var skinkan kommer ifrån på grisen vilket barnen fnissade åt.(rumpan)

– Var ska man förvara korv? Frågade Skansenpedagogen oss.

– I kylskåpet, svarade barnen och vips hade vi klarat vårt första uppdrag:)

IMG_1977

I andra uppdraget fick vi träffa de två kossorna Gerta och Valentina och se vart juvret sitter på en ko(vart mjölken kommer ifrån)Vi fick även lukta på gammal mjölk, fyyyy vad äckligt:(

– Hur ska man göra för att veta om mjölken går att dricka?

– Titta, lukta, smaka! Svarade barnen som rinnande vatten och vips hade vi klarat andra uppdraget.

Tredje uppdraget handlade om hönorna och deras ägg.

– Hur kan vi kontrollera om ett ägg är färskt?

– Lägg det i ett glas vatten och om det flyter är det gammalt men om det sjunker går det att äta, svarade barnen.

Bild2

Wow vad barnen har lärt sig mycket och vad de kommer ihåg! Jag blev verkligen imponerad. Check på uppdrag nr tre med andra ord.

Sista uppdraget handlade om bondens jobb på åkern.

– Vad heter maskinen som bonden använder för att skörda säden med?

Det var tyst ett tag bland de tänkande barnen…

– Skördetröska, svarade ett av barn då, klart och tydligt. #stoltpedagog

Jag sträckte på mig lite extra här:)

Sedan fick vi prova att göra mjöl(vi använde en mortel) Det var ganska svårt tyckte barnen och dessutom var vi ju alla hungriga nu.

Bild1

Vi gick tillbaka till Kapten Reko för att redovisa att vi klarat av alla uppdragen.

Kapten Reko dubbade oss till Rekohjältar och hon sjöng en sång och showade för oss. Sedan fick vi ta bilder med henne. #starstruck #kaptenreko #skansen #klimatfrågan #gretathunberg

Nu kurrade det ordentligt i våra magar och vi promenerade ner till Sollidenterassen där pannkakorna väntade på oss. Energinivån hos oss ökade med 100 % efter sylt(socker)chocken. Vi stannade till bakom terrassen i en lekpark och lekte av oss innan vi var tvungna att påbörja resan hem till förskolan. Och det är så klart nu som solen tittar fram….när man ska sitta en timme på bussen och inte när man promenerar runt på Skansen. Pust…..

Vi är så nöjda med dagen och peppade att föra Kapten Rekos budskap vidare: SLÄNG INTE MATEN! …till alla vi känner och inte känner för den delen också. Det är ju barnens framtid som står på spel här.

Utbildningen ska ge barnen möjlighet att tillägna sig ett ekologiskt och varsamt förhållningssätt till sin omgivande miljö och till natur och samhälle. Barnen ska också ges möjlighet att utveckla kunskaper om hur de olika val som människor gör kan bidra till en hållbar utveckling,

 Ur Lpfö18

Jenny och Sanna

 

Kapteeni Reko in real life

Tuli viimein aika matkustaa Skansenille tapaamaan Kapteeni Rekoa. Kokoonnuimme esikoululle jo kello kahdeksan. Matkustimme kahdella bussilla kaupungin läpi. Tämä oli lasten mielestä jännittävää. Päästyämme perille marssimme Brage-hallin luo pitkässä jonossa (halli sijaitsee Lillskansenin takana). Istuimme alas ja söimme hedelmät odotellessamme Kapteenia. Ja vihdoin, kun lapset olivat huutaneet hänen nimeään, hän saapui paikalle.

Hän kysyi meiltä pelistä, jota olimme pelanneet:

– Kuinka monta astetta jääkaapissa tulee olla?

– Viisi astetta, huusivat lapset takaisin.

– Voiko ruskean banaanin syödä?

– KYLLÄ! Ja niin edespäin.

Seuraavaksi hän lauloi meille svengaavan kappaleen ja näytti, kuinka paljon vettä mahtuu kylpyammeeseen: noin 200 litraa. Jos heittää avokadon roskikseen, tuhlaa 200 litraa vettä, koska niin paljon vettä kuluu yhden avokadon viljelyyn.

Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Jokainen ryhmä sai oman Skansen-pedagogin, joka tuli mukaamme suorittamaan neljää erilaista tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä opimme hiukan porsaista. Tapasimme porsaat Segloran, Veran ja Vivekan. Porsaat ilmeisesti rakastavat kurkkua ja porkkanaa, joita syötimme heille. Saimme myös tietää, mistä porsaan osasta kinkku tehdään. Tämä tieto sai lapset tirskumaan, koska vastaus kuuluu: takapuolesta.

– Missä makkaraa säilytetään? Kysyi Skansen-pedagogi meiltä.

– Jääkaapissa, vastasivat lapset ja näin olimme selvittäneet ensimmäisen tehtävän.

Toisessa tehtävässä tapasimme kaksi lehmää, Gertan ja Valentinan ja saimme nähdä, missä utareet sijaitsevat (siis mistä maito tulee). Pääsimme myös haistamaan vanhentunutta maitoa, yök miten ällöttävää!

– Mistä tietää, että maito on juotavaa?

– Katso, haista, maista! Vastasivat lapset kuin vettä vain, ja toinen tehtävä oli suoritettu.

Kolmas tehtävä käsitteli kanoja ja niiden munia.

– Mistä tiedämme, että muna on tuore?

– Laita se vesilasiin. Jos se kelluu, se on vanha mutta jos se uppoaa, sen voi syödä, lapset vastasivat.

Vau, miten paljon lapset ovat oppineet ja mitä kaikkea he muistavat. Olin todella vaikuttunut. Kolmas tehtävä suoritettu.

Viimeisessä tehtävässä oli kyse maanviljelijän työstä pellolla.

– Mikä on nimeltään kone, jota maanviljelijä käyttää viljan keruuseen?

Lapset ajattelivat hetken hiljaa.

– Leikkuupuimuri, vastasi yksi lapsista selkeällä äänellä. #ylpeäpedagogi.

Tässä kohtaa pullistuin ylpeydestä.

Tämän jälkeen saimme kokeilla tehdä jauhoja morttelilla. Se oli lasten mielestä aika vaikeaa ja alkoi olla jo nälkäkin. Palasimme takaisin Kapteeni Rekon luo kertomaan, että kaikki tehtävät oli suoritettu. Kapteeni Reko löi meidät Reko-sankareiksi ja lauloi meille. Sitten oli kuvien ottamisen vuoro. #starstruck #kapteenireko #skansen #ilmastokysymys #gretathunberg

Nyt alkoivat mahat kurista toden teolla ja kävelimme Solliden-terassille, jossa letut odottivat meitä. Energiatasomme nousi noin 100%, kiitos hillon (sokerin). Ruoan jälkeen leikimme hetken leikkipuistossa. Sitten olikin jo pakko lähteä takaisin esikoululle. Ja tietenkin aurinko tulee esille juuri silloin, kun meillä on edessä tunnin matka bussissa, ei silloin kun kävelemme ympäri Skansenia. Huokaus…

Olemme niin tyytyväisiä päivään ja innokkaita viemään Kapteeni Rekon sanomaa eteenpäin kaikille, jotka tunnemme ja myös tuntemattomille: RUOKAA EI SAA HEITTÄÄ POIS! Kyseessä on lasten tulevaisuus.

 

Opetuksen tulee antaa lapsille mahdollisuuksia omaksua ekologinen näkökulma ympäristöön, luontoon ja yhteiskuntaan. Lapselle on myös annettava mahdollisuuksia kehittää tietämystä siitä, miten ihmisten tekemät erilaiset valinnat vaikuttavat kestävään kehitykseen.

 

                                                                                                                 Lpfö18

Jenny ja Sanna

 

Klimatfrågan

Bild1

Som jag skrev för ett par veckor sedan spelar vi just nu Kapten Reko med de blivande skolbarnen på förskolan.

 ”Kapten Reko och Rekospelet är ett utbildningsmaterial som syftar till att lära barn i förskolan/förskoleklass och vuxna i deras närhet varför man inte ska slänga maten och vad man kan göra för att minska matsvinnet.”                                                                                             Hämtat från kfstockholm.se  

Bild2

Under spelets gång har vi bla lärt oss att ta lagom med mat på tallriken så att vi inte behöver slänga bort mat, vi har lärt oss hur vi ska förvara maten så att den håller längre, vi har lärt oss hur vi kan kontrollera på ett smart sätt att maten går att äta utan att titta på bäst-före-datumet(titta-lukta-smaka) och vi har lärt oss återvinna förpackningar.

 

IMG_1946 Det ska vara + 5grader i kylskåpet!

Spelet i sig tar inte så lång tid att spela men barnen har fått uppdrag att göra hemma tex kontrollera om de har en grönsakslåda i sitt kylskåp hemma och om hur många grader de har i sitt kylskåp osv. Vi har haft många spännande diskussioner som har väckt min nyfikenhet om hur barnen tänker kring klimatfrågan. Har de någon uppfattning om vad som händer i världen på jorden?

Bild3

– Vad tycker ni om spelet, frågade jag barnen lite allmänt.

– Alla borde spela det, fick jag till svar av ett barn.

– Varför då, frågade jag då.

– Så att de inte slänger maten, kom det som svar.

– Varför då, fortsatte jag att fråga.

– Det är inte bra för miljön, svarade hen då.

Så kloka svar! Jag blir imponerad av barnen som verkar vilja förstå hur vi människor kan påverka miljön och livet på jorden.                                Jag blir väldigt glad när jag hör ett barn tillrättavisa ett annat barn;

– Du måste rita på båda sidorna av pappret för annars tar skogen slut och ekorren har ingenstans att bo.

Jag menar, det finns ju vuxna människor som inte tror att miljön är i fara? Världsledare som misstror larmrapporter om hur det står till med moder jord.(läs Trump) Som tror att vi kan slösa på jordens resurser eftersom att de typ är oändliga?? Men dessa barn som medvetet nu vid 5 års ålder ritar på båda sidorna av pappret är ju morgondagens ledare. Hoppas att de minns spelet när de väl ska styra Sverige, världen om ett par år :) Att de minns hur vi jobbade med klimatfrågan redan på förskolan.

Som en avslutning eller final i spelandet har vi blivit inbjudna till Skansen där vi ska få träffa Kapten Reko i egen hög person, göra tre stycken uppdrag på Skansen och äta pannkakslunch! Vi är alla väldigt förväntansfulla inför detta! Fortsättning följer…..

#kaptenreko #klimatfrågan #gretathunberg #lovemyjob

Jenny och Sanna

Ilmastokysymys

Kuten kirjoitin pari viikkoa sitten, pelaamme juuri tulevien esikoululuokkalaisten kanssa esikoulussa Kapteeni Rekoa.

”Kapteeni Reko ja Reko-peli on koulutusmateriaali, jonka tarkoituksena on opettaa lapsia ja esikoulussa / esikoululuokalla ja aikuisia heidän lähipiirissään miksi ruokaa ei tulisi heittää pois ja mitä voidaan tehdä ruokahävikin vähentämiseksi.” –Konsumentföreningen Stockholm

Pelatessa olemme oppineet mm. ottamaan sopivan määrän ruokaa lautaselle, ettei tarvitse heittää ruokaa pois sekä oppineet, miten ruokaa tulisi säilyttää, jotta se säilyisi pidempään. Lisäksi olemme oppineet, että ruokaa voi usein syödä vielä parasta ennen-päiväyksen jälkeenkin (katso-haista-maista). Olemme myös oppineet kierrättämään ruokapakkauksia.

Peli itsessään ei vie paljon aikaa mutta lapset ovat saaneet myös kotitehtäviä, esimerkiksi tarkistaa onko heidän jääkaapissaan vihanneslokero ja kuinka monta astetta jääkaapissa on. Olemme käyneet monia jännittäviä keskusteluja, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan sitä, mitä lapset ajattelevat ilmastokysymyksistä. Onko heillä jonkinlainen käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtuu?

– Mitä piditte pelistä? kysyn lapsilta yleisesti.

– Kaikkien pitäisi pelata sitä, sain vastaukseksi yhdeltä lapsista.

– Miksi? kysyn seuraavaksi.

– Ettei kukaan heitä ruokaa pois, minulle vastataan.

– Miksi? minä jatkan.

– Sei ei ole hyväksi ympäristölle, lapsi vastaa.

Miten viisaita vastauksia! Lapset, jotka näyttävät haluavan ymmärtää miten me ihmiset voimme vaikuttaa ympäristöön ja elämään maan päällä, tekevät minuun vaikutuksen. Tulen iloiseksi, kun kuulen lapsen sanovat toiselle lapselle:

– Sinun pitää piirtää molemmille puolille paperia, muuten metsät loppuvat eikä oravilla ole enää asuinpaikkoja.

Kuitenkin on olemassa aikuisia ihmisiä, joiden mielestä ympäristö ei ole vaarassa. Suurvaltojen johtajia, jotka epäilevät hätäraportteja, joissa kerrotaan äiti maan tilasta (lue: Trump). Heitä, jotka uskovat, että voimme tuhlata maapallon resursseja, koska ne ovat loputtomia. Mutta nämä lapset, jotka viiden vuoden iässä piirtävät molemmille puolille paperia, he ovat tulevaisuuden johtajia. Toivottavasti he muistavat pelin, kun he ovat Ruotsin tai maailman ohjaimissa muutaman vuoden kuluttua. Muistavat, että me työskentelimme ilmastokysymysten kanssa jo esikoulussa.

Kun Reko-peli oli pelattu loppuun, saimme kutsun Skansenille tapaamaan Kapteeni Rekoa, tekemään tehtäviä ja syömään pannukakku-lounasta. Tätä me kaikki odotamme kovasti! Jatkoa seuraa…

#kaptenreko #ilmastokysymys #gretathunberg #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Berikande och kompletterande material

20190304_141255

Vad ska barnen få möta för material på förskolan/avdelningen?

Det är en fråga som vi alla ställer oss så fort vi får ny barngrupp, en ny kollega, ny lokal, ny Lpfö eller när vi märker att barnen inte använder leksakerna på ”rätt” sätt. Vad behöver vi ändra på tänker vi då? Vårt förhållningssätt, materialet eller möbleringen?

På min avdelning har vi alltid haft tänket att barnen ska få möta, få tillgång till sådant de inte har hemma. Tex en overhead apparat, olika typer av klossar, ljusbord, massa kaplastavar, en projiceringskub mm.

Det barnen redan har hemma kan de ju leka med där tänker vi.

En eftermiddag sitter två barn och leker med tågbanan. Jag tänker då att jag ska inspirera dem lite mer genom att projicera en POV¹ film från ett tåg på projiceringskuben i rummet.

20190304_142216

Det tar max två minuter så sitter alla barn i rummet i kuben och leker ”ut och resa” leken tillsammans. Jag hör hur en berättar röst säger;

– Det fanns en toalett och en restaurangvagn här på tåget. Som om hen försöker få med de andra barnen i leken.

– Snart ska vi kliva av, ropar ett barn.

– Jenny vart är vi? Frågar ett barn mig när hen tittar på landskapet som susar förbi på kuben.

– Vi reser genom Italien, berättar jag då.

– Åh där har jag varit, svarar ett barn.

Det är ju sånt här barnen ska få möta på förskolan. Saker de inte har hemma. Få möjlighet att utveckla sina lekar tillsammans med andra. Att få använda digitala verktyg som berikar och kompletterar verksamheten kan jag inte säga tillräckligt ofta tycker jag!

– Vart är vi på väg? Kommer en kollega in och frågar med sin Kristian Luuk röst imitation. ”På spåret” ironin är hög här!

Barnen fortsätter sin resa och kommer överens om att tåget måste åka mot Sverige och förskolan för mellanmålsvagnen har precis kommit in i rummet.

¹POV point of view (filmad från förarsätet)

#digitalaverktyg #lovemyjob #påspåret

Jenny och Sanna

Rikastava ja täydentävä materiaali

Millaista materiaalia lapsilla tulisi olla osastolla tai esikoulussa?

Tällainen kysymys esitetään, kun saamme uuden lapsiryhmän, uuden kollegan, uudet tilat, uuden opetussuunnitelman tai kun huomaamme, että lapset eivät käytä leikkikaluja ”oikealla” tavalla. Mitä meidän täytyy muuttaa, mietimme silloin. Suhtautumistapaamme, materiaaleja vai kenties kalustusta?

Minun osastollani on aina ollut ajatus, että lapsille tulee tarjota sellaista mitä heillä ei ole kotona. Esimerkiksi piirtoheitin, erilaisia palikoita, valopöytä, kasoittain kapla-palikoita, heijastuskuutio ym. Niillä leikkikaluilla mitä lapsella on kotona, hän voi leikkiä kotona.

Eräänä iltapäivänä kaksi lasta leikkivät junaradalla. Ajattelen, että voin inspiroida leikkiä heijastamalla POV[1]-filmin junasta huoneessa olevaan heijastuskuutioon. Parin minuutin kuluttua kaikki huoneessa olevat lapset istuvat kuution sisällä ja leikkivät matkustusleikkiä. Kuulen, kuinka yksi lapsi sanoo kertojan äänellä aivan kuin houkutellakseen muita lapsia mukaan leikkiin:

– Täällä junassa on vessa ja ravintolavaunu.

– Kohta jäädään pois, huutaa yksi lapsista.

– Jenny, missä me ollaan? kysyy eräs lapsi katsellessaan ohikiitäviä maisemia kuutiossa.

– Me matkustamme läpi Italian, kerron.

– Siellä minä olen käynyt, kertoo eräs lapsista.

Tällaista lapsen tulisi olla mahdollista tehdä esikoulussa. Asioita, joita ei voi tehdä kotona. Saada mahdollisuus kehittää leikkejä yhdessä toisten kanssa. Saada käyttää digitaalisia työkaluja, jotka rikastavat ja täydentävät toimintaa. Tämän asian tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa!

– Minne olemme menossa? Kollegani tulee sisään huoneeseen ja kysyy kysymyksen imitoiden Kristian Luukia. ”På spåret”-ohjelmaa on selvästi katsottu!

Lapset jatkavat matkaansa ja pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että junan täytyy lähteä kohti Ruotsia, koska välipalavaunu on juuri tullut sisään huoneeseen.

#digitaalisettyökalut #lovemyjob #påspåret

Jenny ja Sanna

[1] POV: Point of View (kuvattu kuljettajan paikalta)

Kollegialt lärande 2

Nu har vi haft ett nätverk för finska pedagoger. Denna gång för att diskutera det vi (jag och Oona) hörde på Bettmässan i London.

Vi jobbade i små diskussionsgrupper med frågor som;

När ska vi välja analoga eller digitala verktyg i förskolan?   

  office-3277872_960_720keyboard-171845_960_720                   

– Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

Det svaret fick vi på en föreläsning på Bettmässan.

Men HUR vet man vilket det är då? Som Katrin Jäverbring skriver i sin bok En digitalare förskola;

En del av pedagogens viktiga digitala kompetens och professionella bedömning är även att se när, var och hur digital teknik kan tillföra något till barnens lärande, och när det är lika bra eller kanske till och med bättre utan.”

Vi fortsätter med frågorna:

Ge exempel på hur barnen kan vara konsumenter resp producenter av digitala medier. Hur arbetar vi med det i förskolan?

- Om man är konsument läser man boken om man är producent skriver man en bok istället.

- Konsumenten spelar bara spelet.

- Pedagogen har en viktig roll i hur vi använder digitala verktyg i förskolan.

- En aktiv vs passiv konsumering av digitala verktyg – vi diskuterar och reflekterar.

- Vi spelar andra spel på lärplattan än vad barnen spelar hemma. Med en pedagogisk-lärande tanke bakom.

Digitalt skapande – Vad är det?

Hur kan vi få in digital teknik i skapandet?

- Vi spelar in sånger på iPaden som vi sedan kan lyssna på..

- Vi jobbar med green screen. Skapar bilder och film.

- Barnen dansar balett medan vi projicerar en balettföreställning på väggen som inspiration.

- Vi spelar in egna filmer.

- Vi skapar känsloböcker på iPaden av bilder på barnens ansiktsuttryck.

IMG_1159

Ge exempel på en aktivitet på förskolan som går att göra analogt och digitalt? Berätta hur ni tänker.

- Vi läser böcker digitalt och analogt. För små barn läser vi mer analogt då de gärna sitter i knät eller nära, nära. För de större barnen kan det fungera bra att läsa en bok och projicera bilden på väggen med hjälp av en projektor så att alla kan se.

- Skriva på ett papper eller på en dator.

- Rita på iPaden eller på ett papper.

IMG_1076

Alla dessa diskussioner som förs runt omkring i arbetslagen på förskolorna runt om i landet är så viktiga. För en likvärdig förskola och för en gemensam grund att stå på. Den nya läroplanen ska implementeras och vi måste diskutera och reflektera över hur vi gör med den nya digitala tekniken som redan är inne i förskolan.

Jag läste en artikel där Malin Nielsen berättade om sin avhandling där hon tar upp hur vi använder digitala verktyg i förskolan. Hon tar upp att det faktiskt finns rätt dåliga appar på lärplattan där det inte handlar om något lärande för barnen. Tex när man spelar memory på en lärplatta. När själva momentet dra och släppa blir det roliga i spelet och inte att minnas var paret finns. Eller att ens vänta på sin tur osv. Då sker det mer lärande och utveckling när man spelar IRL på bordet med faktiska kort. Spänningen stiger när kompisen missar just det där paret som man vet var de finns. Jag är en tävlingsmänniska och försöker alltid spela på riktigt även med barnen på förskolan fast jag måste ju erkänna att deras minne är oftast bättre än mitt.

#digitaltskapande #minnesträning #nyläroplan

Jenny och Sanna

Kollegiaalinen oppiminen 2

Tapasimme jälleen suomenkielisiä pedagogeja verkostotapaamisessa. Tällä kertaa keskustelimme siitä, mitä minä ja Oona kuulimme BETT-messuilla Lontoossa.

Keskustelimme pienryhmissä mm. seuraavista kysymyksistä:

Milloin valita analoginen, milloin taas digitaalinen työkalu esikoulussa? Luento BETT-messuilla antoi kysymykseen seuraavanlaisen vastauksen: -Valitse työkalu, joka motivoi eniten lasta oppimaan.

Mutta miten tiedetään, kumpi se sitten on? Katrin Jäverbring kirjoittaa kirjassaan ”En digitalare förskola”: ”Yksi tärkeä osa pedagogin digitaalista osaamista ja ammatillista arviointia on myös nähdä, miten ja milloin digitaalinen tekniikka tuo jotakin lisää lasten oppimiseen ja milloin on yhtä hyvä tai jopa parempi tehdä ilman.”

Antakaa esimerkkejä, miten lapset ovat digitaalisten medioiden kuluttajia tai tuottajia? Miten tämän asian kanssa työskennellään esikoulussa?

- Kuluttaja lukee kirjaa, tuottaa taas tekee itse kirjaa

- Kuluttaja vain pelaa pelejä

- Pedagogilla on tärkeä rooli siinä, miten käytämme digitaalisia työkaluja esikoulussa

- Aktiivinen kuluttaminen vs. passiivinen kuluttaminen – keskustellaan, reflektoidaan yhdessä

- Esikoulussa käytetään erilaisia appeja kuin kotona – taustalla ajatus pedagogisesta oppimisesta

Digitaalinen luova toiminta – mitä se on? Miten voimme hyödyntää digitaalista tekniikka luovassa toiminnassa?

 – Nauhoitetaan lauluja iPadilla ja kuunnellaan niitä

- Työskennellään green screenin kanssa

- Lapset tanssivat balettia, projektorilla heijastetaan seinälle kuva balettiesityksestä inspiraatioksi

- Tehdään omia elokuvia

- Tehdään iPadin avulla tunnekirjoja, joihin valokuvattu lasten kasvoista erilaisia ilmeitä

Antakaa esimerkkejä esikoulun toiminnoista, joita voi tehdä sekä analogisesti että digitaalisesti? Kertokaa ajatuksistanne?

 – Luetaan kirjoja analogisesti ja digitaalisesti. Pienten lasten kanssa on helpompi lukea perinteisesti, koska he haluavat mielellään istua sylissä tai olla lähellä. Isompien lasten kanssa voi vaikka heijastaa kirjan kuvat seinälle, jotta kaikki varmasti näkevät.

- Kirjoitetaan paperille tai tietokoneelle

- Piirretään paperiin tai iPadiin

 Kaikki tällaiset keskustelut, joita käydään työyksiköissä ympäri maan, ovat hyvin tärkeitä. Niillä pyritään tasavertaiseen esikouluun ja yhteiseen maaperään, jolla seisoa. Uusi opetussuunnitelma pannaan täytäntöön ja meidän täytyy keskustella ja reflektoida, miten toimimme uuden digitaalisen tekniikan kanssa, jota esikoulussa on jo saatavilla.

Luin artikkelin, jossa Malin Nielsen kertoi väitöskirjastaan, jonka aiheena oli digitaalisten työkalujen käyttö varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että monet esikouluissa käytettävistä apeista ovat suorastaan huonoja, ne on suunniteltu enemmän pelaamista kuin oppimista varten. Yksi esimerkki on muistipelin pelaaminen tabletilla, jossa korttien nopeasti klikkailemisesta tulee pelin tärkein osuus, ei siitä, että muistetaan missä on parit. Digitaalisesta versiosta puuttuu myös esimerkiksi konkreettinen oman vuoron odotus. Tällöin enemmän oppimista tapahtuu, kun pelataan konkreettisilla muistipelikorteilla. Jännitys kohoaa, kun kaveri nostaa väärän kortin ja sinä tiedät, missä on pari. Minä olen kilpailuhenkinen ja yritän aina pelata tosissani myös lasten kanssa. Pakko tunnustaa, että lasten muisti on usein parempi kuin minun.

#digitaalinenluovatoiminta #muistiharjoittelu #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

Gemensamt skapande

Bild12

Vi har varit på Finlandsinstitutet med barngruppen och tittat på Kustaa Saksis utställning av unika gobelänger tillverkade med vävtekniken Jacquard.

Kustaa är en finsk designer och tvärvetenskaplig textilkonstnär som har inspirerats av sin sjukdom migrän när han skapade dessa konstverk.

Vi fick gå in i ett stort rum där alla konstverken hängande på väggarna. Vi satte oss på golvet mitt i rummet så att vi kunde se alla gobelänger.

Sedan fick vi en introduktion om vem konstnären var och hur han hade gått till väga med sitt skapande.

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA Vävstol??

Jag hade redan läst innan att han hade använt sig av en vävteknik och i mina ögon hade han ju suttit vid en STOR vävstol och vävt dessa konstverk fast i själva verket så skapades dessa med en dator som sedan programmerat en vävmaskin att tillverka konstverken. Digital teknik alltså! Efter det fick vi varsin kalejdoskop lupp att titta på konstverken med. Mönstret rörde sig och det blev många av samma sak.….IMG_1904

– Jenny det finns många av dig nu, säger ett barn till mig, medan hen tittar på mig igenom luppen.

Spännande upptäckt. Vi tittar vidare på konstverken och såg olika saker allihopa. Någon såg en djungel medan någon annan såg ett träd eller ett lejon. Allt i samma bild.

Vi fick sedan gå in i en ateljé och tillsammans rita med oljepastellkritor en teckning inspirerad av konstverken vi precis tittat på. Några barn ritade mönster medan några valde att rita sin familj eller ett hus osv. Vi var fyra stycken runt ett papper så vi samarbetade om ytan och färgerna. Det blev verkligen ett spännande skapande och barnen lyssnade noga på vad färgerna heter på finska:)

– Keltainen, gul på svenska berättade Mia som höll i work shopen.

IMG_1916

När vi var klara fick vi ta med våra konstverk till förskolan där vi kan inspirera andra genom vårat gemensamma skapande.

#gemensamtskapande #finskkultur #språkutveckling #lovemyjob

Jenny och Sanna

Yhteinen luova toiminta

Olimme lapsiryhmän kanssa Suomi-instituutissa katsomassa Kustaa Saksin näyttelyä, jossa oli esillä ranskalaisella Jacquard-kudontatekniikalla luotuja ryijyjä. Saksi on suomalainen graafikko, tekstiilisuunnittelija ja –taiteilija. Näyttelyn teokset ovat saaneet inspiraation taiteilijan migreenin oireista.

Menimme sisään suureen huoneeseen, jonka seinillä taideteokset roikkuivat. Istuimme lattialla huoneen keskellä, josta näimme kaikki ryijyt. Seuraavaksi saimme kuulla taiteilijasta ja siitä, miten teokset olivat syntyneet. Olin lukenut, että taiteilija on käyttänyt töissään kudontatekniikkaa ja näin silmissäni, kuinka hän on istunut suurien kangaspuiden ääressä ja kutonut teoksiaan. Todellisuudessa mallit luotiin tietokoneella, jonka ohjelmoi kudontalaitteen valmistamaan teoksen. Siis digitaalista tekniikkaa! Tämän jälkeen saimme kaikki omat pienet kaleidoskooppi-luupit, joiden avulla tarkastelimme taideteoksia. Kuviot liikkuivat ja sama kohta toistui monta kertaa.

– Jenny, sinua on nyt monta, sanoin eräs lapsi minulle katsellessaan minua luupin läpi.

Jännittävä havainto. Katsomme edelleen taideteoksia ja näemme kaikki erilaisia asioita. Joku näki viidakon, kun taas joku toinen näki puun tai leijonan. Ja kaikki samassa teoksessa.

Tämän jälkeen pääsimme käymään ateljeessa, jossa saimme kaikki yhdessä piirtää öljypastelliliiduilla taideteoksen, joka sai inspiraatiota äsken näkemistämme taideteoksista. Jotkut lapsista piirsivät kuvioita, kun taas toiset piirsivät esimerkiksi perheensä tai kotinsa. Neljä lasta jakoi aina yhden paperin ja värit. Tällainen luova toiminta oli todella jännittävää ja lapset kuuntelivat tarkasti, kun workshopin vetäjä Mia kertoi, mitä värit ovat suomeksi: -Keltainen, ruotsiksi gul.

Kun olimme valmiita, saimme ottaa taideteoksemme mukaan esikoululle, missä voimme inspiroida muita yhteisten tuotoksiemme kautta.

#yhteinenluovatoiminta #suomalainenkulttuuri #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny ja Sanna