Visar alla blogginlägg från: april 2019

Filmskapande

IMG_2030

Nu har vi klippt ihop vår film ”Rödluvan och båda vargarna” som barnen bestämde att den skulle heta. Vi använde appen iMovie för att redigera filmen, lägga till musik och ljudeffekter.

Vi skulle börja med att lägga alla scener i rätt ordning men först skrattade barnen så att de trillade omkull när de såg slutet som första scenen….. Flams trams ni vet! :)

Det finns en oumbärlig funktion när man spelar in film med barn, det är att kunna höja rösterna. Barnen pratar inte alltid så högt så att kunna höja ljudet på replikerna och sänka bakgrundsmusiken är guld värt.

Det finns över 60 st ljudeffekter i appen iMotion att välja på men ”monster ryter” var ett självklart val när vargarna skulle äta upp rödluvan. När barnen såg filmen första gången med ljudet på såg jag hur de hoppade till när monstret röt även om de varit med och lagt in ljudet.

IMG_2032

Jag och Sanna var och föreläste på SETTmässan och pratade då om hur lätt det faktiskt är att filma med Ipads idag och att redigera filmen i de här apparna tillsammans med barnen.

Vi jämförde med hur det var när vi filmade med digitala kameror på förskolan och redigeringsmöjligheterna var =0.

IMG_2026

Vi la även in eftertexter med alla barnens namn och alla olika roller de spelade och varje gång den kommer ropar barnen glatt;

– Där är mitt namn! Jag är med:)

Det är fantastiskt att få jobba så här kreativt med barnen på förskolan.

Om ni vill läsa mer om Multimodalt lärande!

Jag hoppas att jag lyckas inspirera några pedagoger att börja filma med barnen. Man lär sig under tiden man filmar och vi behöver inte kunna allt på en gång!

#digitaltskapande #multimodaltlärande

Jenny och Sanna

Elokuvan tekeminen

Nyt lasten nimeämä elokuva ”Punahilkka ja molemmat sudet” on leikattu valmiiksi. Käytimme appia iMovie elokuvan muokkaamiseen, musiikin ja äänitehosteiden lisäämiseen.

Meidän piti aloittaa laittamalla kaikki kohtaukset oikeaan järjestykseen. Nähtyään aluksi elokuvan loppukohtauksen ensimmäisenä kohtauksena, lapset nauroivat niin kovasti että kaatuivat lattialle … vähän pelleilyä!

Eräs korvaamaton ominaisuus, kun tehdään elokuvaa lasten kanssa, on äänenvoimakkuuden lisääminen. Lapset puhuvat usein hiljaa, joten repliikkien äänenvoimakkuuden lisäämisen ja taustamusiikin vaimentamisen mahdollisuus on kullanarvoista.

iMotion-apista löytyy yli 60 ääniefektiä valittavaksi. ”Hirviö karjuu” oli itsestään selvä valinta, kun sudet ovat syömässä Punahilkkaa. Kun lapset näkivät elokuvan ensimmäistä kertaa äänien kanssa näin, kuinka he pomppasivat kuullessaan hirviön karjaisun, vaikka he olivat olleet mukana kun äänitehoste lisättiin.

Minä ja Sanna luennoimme SETT-messuilla ja puhuimme siitä, miten helppoa tänä päivänä on kuvata iPadien kanssa ja muokata videoita lasten kanssa erilaisten appien avulla. Vertasimme siihen aikaan, kun kuvasimme esikoulussa digitaalikameroilla; muokkausmahdollisuudet olivat aika tasan nolla.

Teimme elokuvaamme myös lopputekstit, jossa luki kaikkien lasten nimet ja eri roolit. Joka kerran kun lopputekstit tulevat, huutavat lapset iloisena:

– Tuossa on minun nimeni. Minä olen mukana!

On fantastista työskennellä lasten kanssa esikoulussa näin luovalla tavalla.

Täältä voitte lukea lisää multimodaalisesta oppimisesta.

Toivon, että onnistun inspiroimaan joitakin pedagogeja aloittamaan lasten kanssa kuvaamisen. Kaikkea ei tarvitse osta kerralla vaan tekemällä oppii!

#digitaalinenluovatoiminta #multimodaalinenoppiminen

Jenny ja Sanna

SETTmässan 2019

Så här dagen efter mässan känner vi oss alla nog lite bakis. (huvudet fullt av intryck)

Vi fick med oss mycket inspiration och träffade många gamla men även nya vänner.

Det är så kul att se och höra vad alla håller på med ute på sina förskolor.

Temat för i år var ”Co-create and educate” med skapande i fokus.

Vi inspirerades av alla påhittiga idéer hur man kan kombinera analoga och digitala verktyg. Bla att projicera en mandala bild på golvet för att sedan fylla i bilden med olika naturmaterial eller vad man nu kan hitta för material på en förskola. Kul idè, måste till min förskola och testa.

En reflektion som jag funderade på vägen hem var att jag såg väldigt många VR glasögon, precis som jag såg på BETT mässan i London. En tydlig trend år 2019. Att plocka in VR i klassrummet är nog nästa grej! Vet inte om vi i förskolan är riktigt redo ännu, vi har ju fått lite annat att tänka på ……

Bild2

Som Katrin Jäverbring från Medioteket föreläste om i Trappan i Stockholms montern så har vi ju senaste tiden fått tampas med tidningsartiklar där skribenter(läs inte pedagoger) har raljerat över att den nya läroplanen.

Från och med första juli i år är det obligatoriskt och inskrivet i läroplanen att barn ska ”få förutsättningar att utveckla digital kompetens”, och att ”de ska använda digitala verktyg” i förskolan. Det betyder i princip att förskollärare vare sig de vill eller inte tvingas byta ut en del av den tid våra barn tillbringar i sandlådan, på pysselstunden eller med legobygge, mot stillasittande stirrande framför skärm.

                                                                                                             Ur Expressen DEBATT

Vi har inte samma bild av vad som sker på förskolan. Jag ser inga stillasittande barn med hängande huvuden över iPaden. Jag ser aktiva och utforskande barn som tillsammans med mig och mina kollegor upptäcker nya sätt att lära sig saker på, hittar nya sätt att lösa problem på och lär sig uttrycka sig med hjälp av digitala verktyg. Alla dessa digitala verktyg som berikar och kompletterar vår verksamhet och gör våra barn till producenter snarare än konsumenter.

IMG_2055

Jag orkade inte ens svara på inlägget som skrevs på sociala medier. Någon som inte har samma bild om vad digitalisering innebär för barnen i förskolan, någon som inte ens jobbar med det, ska få ordet???? Slösa med utrymme i mediabruset….

Nästa gång det dyker upp en artikel måste jag nog berätta om vad barnen faktiskt gör på förskolan. Så att vi tillslut kan dela bild av vad digitalisering i förskolan är!

Digitalisering – Digitalisointi hette vår föreläsning för i år. Vi berättade om vår finska digitala resa. Vi jämförde svenska läroplanens skrivningar om digitalisering mot den finska läroplanens. I finska läroplanen står det mer detaljerat vad om hur vi ska jobba medan i svenska Lpfö står det bara vad vi ska göra, inte hur. En liten tanke :)

Efter vår föreläsning fick man prova på att skapa källkritiska bilder med green screen i Labbet. Vi visade på ett sätt att ta upp källkritik med barnen på förskolan. Att manipulera bilder kan man göra både analogt och digitalt. Att arbeta parallellt med dessa tror vi är viktigt för att skapa en större förståelse hos barnen.

Bild1

#SETT2019 #nyläroplan #digitalisering

Jenny ja Sanna

SETT-messut 2019

Näin päivä messujen jälkeen päämme ovat hiukan pyörällä. Saimme mukaamme runsaasti inspiraatiota ja tapasimme monia vanhoja ja uusia ystäviä. On todella mielenkiintoista nähdä ja kuulla mitä muissa esikouluissa on meneillään.

Teema tämän vuoden messuilla oli ”Co-create and Educate”; keskiössä luova toiminta.

Me inspiroiduimme kaikista kekseliäistä ideoista yhdistää analogisia ja digitaalisia työkaluja. Esimerkiksi mandalan heijastaminen lattialla olevaan suureen paperiin, jonka jälkeen kuvio täytetään erilaisilla luonnonmateriaaleilla tai muulla esikoulusta löytyvällä materiaalilla. Kiva idea, tätä täytyy kokeilla.

Kotimatkalla mietin, että messuilla näkyi paljon VR-laseja, aivan kuten Lontoon BETT-messuilla. Selkeä trendi vuonna 2019. Virtuaalitodellisuus luokkahuoneessa on kenties seuraava askel. En ole varma, olemmeko esikoulussa vielä valmiita tähän, meillä on ollut hiukan muuta ajateltavaa…

Viime aikoina olemme saaneet lukea lehtiartikkeleita, joissa kirjoittajat (jotka eivät ole pedagogeja), ovat pilkanneet uutta läroplania. Tästä puhui myös Katrin Jäverbring Medioteketistä Tukholman messuosastolla pitämällään luennolla.

”Heinäkuun alusta alkaen on pakollista ja läroplaniin kirjattua, että ’lasten tulee saada edellytyksiä kehittää digitaalista kompetenssia’, ja että ’heidän tulee käyttää digitaalisia työkaluja’ esikoulussa. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että esikoulunopettajan tulee, halusi hän tai ei, vaihtaa osa lasten hiekkalaatikkoleikkeihin, askarteluhetkiin ja legoleikkeihin käytetystä ajasta paikallaan ruudun edessä istumiseksi.”

                                                                                                             Expressen DEBATT

Meillä ei ole sama käsitys siitä, mitä esikoulussa tapahtuu. Minä en näe yhtään paikallaan istuvaa lasta, joka pää painuksissa katsoo iPadia. Minä näen aktiivisia ja tutkivia lapsia, jotka yhdessä minun ja kollegoideni kanssa keksivät uusia tapoja oppia, löytävät uusia keinoja ratkaista ongelmia ja oppivat ilmaisemaan itseään erilaisten digitaalisten työkalujen avulla. Kaikki nämä digitaaliset työkalut rikastavat ja täydentävät toimintaamme ja tekevät lapsista kuluttajien sijaan tuottajia.

En jaksanut edes vastata artikkeleihin liittyviin kirjoituksiin sosiaalisessa mediassa. Ihminen, jolla ei ole käsitystä siitä mitä digitalisointi esikoulussa merkitsee, saa puheenvuoron? Joku, joka ei edes työskentele asian kanssa. Se on tilan tuhlausta mediatulvassa.

Seuraavan kerran kun tuollainen artikkeli ilmaantuu, on minun kerrottava mitä lapset esikoulussa oikeasti tekevät. Jotta voisimme lopulta jakaa saman käsityksen siitä, mitä digitalisointi esikoulussa tarkoittaa!

Digitalisering – Digitalisointi oli luentomme nimi tänä vuonna. Kerroimme suomenkielisestä digitalisointi-matkastamme. Vertailimme mm. Ruotsin läroplanin kirjoitusta digitalisoinnista Suomen varhaiskasvatussuunnitelman vastaavaan kohtaan. Suomalaisessa versiossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten meidän tulee työskennellä, kun taas ruotsalaisessa kerrotaan mitä pitää tehdä, ei miten. Tässä vähän ajateltavaa…

Luentomme jälkeen siirryimme ”Labbetiin”, jossa messuvieraat saivat kokeilla lähdekriittisten kuvien luomista green screenin avulla. Näytimme yhden tavan, jonka avulla voi keskustella lähdekritiikistä lasten kanssa esikoulussa. Kuvien manipulointia voi tehdä sekä analogisesti että digitaalisesti. Näiden kahden tavan yhdistäminen on tärkeää, koska se lisää lasten ymmärrystä.

#SETT2019 #uusiläroplan #digitalisointi

Green screen del2

Bild10

Årets första blogginlägg handlade om green screen och här kommer del 2. Nu ska vi låta barnen bli producenter av film istället för att bara vara konsumenter! Vi hade en idé om att låta barnen skapa en egen film med hjälp av green screen så vi började med att fråga barnen om vad de ville skapa för film, vad den skulle handla om. Det är inte lätt för 18 st 4-6 åringar att komma överens eller ens komma på vad filmen skulle handla om så jag gav dem ett allternativ;

– Ni kan ju göra en film av en saga som ni redan kan, föreslog jag.

Jag såg riktigt hur de började tänka febrilt på någon saga allihop.

– Rödluvan och vargen, skrek ett barn högt då.

– Okej, svarade jag.

– Tycker ni andra att det är en bra saga att göra en film av?

– Jaaaaa, ropade alla barn tillbaka.

Vi började med att skapa en storyboard. Detta hade barnen gjort tidigare då vi skapade filmen om koltrasten Pipis liv med stop motion teknik.(animations teknik)

Vi tog ett stort papper och delade in det i rutor som skulle symbolisera de olika scenerna vi skulle spela in. Sedan fick barnen berätta sagan tillsammans och vi hjälptes åt att rita i scenrutorna. Rödluvan, vargen, mormor osv.

Men den stora frågan var ju egentligen vem/ vilka som skulle spela de olika rollerna. Vi gick laget runt och barnen fick säga vad de ville göra i filmen. Ett par rödluvor, många vargar och en kameraman…. Okej ingen mormor alltså…. Jag fick förklara att vissa roller kunde vi inte vara utan för då skulle inte sagan gå vidare. Men vi kan ju ändra mormor till morfar och vips hade vi tillsatt rollen.Bild1

Måste erkänna att vi fick dela in gruppen i två filmteam. Nio barn i varje. Det blev mer hanterbart då.

Vi gick ut i parken och övade in våra repliker som barnen tyckte var viktiga att säga…. – Varför har du så stora ögon morfar osv… Vi pedagoger fick hjälpa till med replikerna så att barnen inte glömde någon viktig del i handlingen att säga.

Väl inne på förskolan satte vi oss med iPaden i knät och letade bakgrundsbilder till appen Greenscreen by do ink.

Barnen tog med sig rekvisita till sina olika roller, ett barn skulle sköta iPaden(kameraman) och ett annat barn höll ordning på korgen med saften(scenograf) som Rödluvan skulle bära genom skogen. Alla hade sina jobb att sköta under filminspelningen.

Vi kopplade ihop iPaden med projektorn så att barnen kunde se sig själv när vi spelade in.

Bild2

WOW säger jag bara. De barnen som i vanliga fall var lite tysta tog helt plötsligt plats och spelade sina roller med inlevelse. Jag fick plötsligt se en ny sida hos dessa barn. Och hur de hjälptes åt att hitta lösningar… Ett barn ville gärna spela varg men var för blyg för att prata men hens kompis vågade prata men ville inte synas på filmen så vi fick använda oss av dubbning av röster.

Nu är filmen färdig inspelad men som en råkopia. Nu ska vi klippa ihop den i appen iMovie och lägga på musik….

Fortsättning följer…

#filmskapande #språkutvecklande #lovemyjob

Jenny och Sanna

Green screen osa 2

Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus käsitteli green screen-työskentelyä ja tässä tulee toinen osa. Nyt lapset saavat olla elokuvan tuottajia kuluttajien sijaan! Ideanamme oli antaa lasten luoda oma elokuva green screenin avulla. Aloitimme kysymällä lapsilta, millaisen elokuvan he haluaisivat tehdä, mitä elokuva voisi käsitellä? 18 4-6-vuotiaan ei ole helppoa päästä yksimielisyyteen tai edes keksiä, mitä elokuva voisi käsitellä, joten tein heille ehdotuksen:

– Voittehan tehdä elokuvan sadusta, jonka olette nähneet.

– Näin, kuinka lapset alkoivat nopeasti miettiä satua yhdessä.

– Punahilkka ja susi, huusi eräs lapsista kovaan ääneen.

– Okei, vastasin. Onko se kaikkien mielestä satu, josta voisi tehdä elokuvan?

– Joooo, huusivat kaikki lapset yhteen ääneen.

Aloitimme luomalla kuvakäsikirjoituksen. Käsikirjoituksen tekeminen oli lapsille tuttua, harjoittelimme sitä jo mustarastas Pipin elämästä kertovan stop motion-animaation (animaatiotekniikka) teossa.

Otimme suuren paperin ja jaoimme sen ruutuihin, jotka kuvasivat elokuvan eri kohtauksia. Sen jälkeen lapset saivat kertoa sadun yhdessä ja autoimme heitä piirtämään kuvat kohtausruutuihin. Punahilkka, susi, isoäiti jne.

Suuri kysymys kuului, kuka tai ketkä esittäisivät eri rooleja? Kysyimme kaikilta lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä elokuvassa. Pari punahilkkaa, monta sutta sekä yksi kuvaaja. Ei lainkaan isoäitiä… jouduin selittämään lapsille, että tietyt roolihahmot on oltava sadussa, muuten satu ei etene. Mutta voimme kai sentään muuttaa isoäidin isoisäksi ja hupsis, rooli oli täytetty.

Täytyy tunnustaa että jaoimme ryhmän kahteen filmiryhmään, yhdeksän lasta molemmissa. Pienemmät ryhmät olivat helpommin hallittavissa.

Lähdimme puistoon ja harjoittelimme lasten mielestä tärkeimpiä repliikkejä, kuten ”Miksi sinulla on niin isot silmät?)” jne. Me pedagogit autoimme lapsia, jotta lhe eivät unohtaisi sanoa mitään sadun kannalta oleellista. Sisällä esikoulussa istuimme iPadit sylissä ja etsimme taustakuvia Green Screen by Do Ink – appiin.

Lapset ottivat mukaan rooleihinsa liittyvää rekvisiittaa, yksi lapsista hoitaisi iPadia (kameramies) ja toinen lapsi huolehti Punahilkan mehukorista (lavastaja). Kaikilla oli omat roolinsa elokuvan teossa.

Yhdistimme iPadin projektoriin, jotta lapset näkivät itsensä kun kuvasimme.

Vau, sanon vaan. Ne lapset, jotka tavallisesti ovat vähän hiljaisia, ottivat yhtäkkiä paikkansa ja esittivät roolinsa eläytyen. Sain nähdä kokonaan uuden puolen näistä lapsista. Ja miten lapset auttoivat ratkaisujen löytämisessä: eräs lapsi halusi esittää sutta, mutta hän oli liian ujo puhuakseen. Hänen kaverinsa taas uskalsi puhua mutta ei halunnut näkyä elokuvassa. Näin päädyimme käyttämään äänen dubbausta.

Nyt elokuvasta on kuvattu valmiiksi ns. raakakopio. Nyt leikkaamme elokuvan apissa iMovie ja lisäämme musiikin…

Jatkoa seuraa…

#felokuvanteko #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny och Sanna

Bibliotekskultur

IMG_2019

 När jag var liten gick vi jämt till biblioteket. Med mamma och pappa och med dagis(för det hette så då) Vi lånade böcker, läste tidningar, träffade kompisar och gick på sagostunder där. Det fanns till och med ett litet bibliotek i den lilla förorten som jag växte upp i. Där hade de en låda med finska böcker man fick låna. Förra veckan var vi på Finlandinstitutets bibliotek. Det största finska biblioteket i Sverige. Jag skaffade mig mitt första finska bibliotekskort. Nu kan jag låna böcker på finska men även låna finska filmer. Man streamar filmen hem. Sist jag lånade film på biblioteket var när mina barn var små och då fick man med sig ett VHS band eller en cd skiva.. hahaha

När vi tittade på utbudet av böcker fastnade jag för idén om tvillingböcker. Här kan man prata om en språkutvecklande idé. Det är alltså samma bok på finska och på svenska som i ett paket. Man kan alltså läsa böckerna parallellt så att det blir en djupare förståelse för barnen som är tvåspråkiga.

Det fanns även böcker som var tvåspråkiga. Alltså på samma sida stod texten på båda språken. Också en smart idé.

IMG_2023

Nog har det skett en utveckling på biblioteken, ett digitalare bibliotek kan man säga. Man kan ju låna ljudböcker att lyssna på i mobilen på väg till jobbet och visst kan det vara smidigt att läsa en bok på iPaden när man tex är på semester. Då kan man ju ha med sig flera böcker utan att de tar någon plats. Men nog är det ändå mysigast att krypa upp i en soffa och läsa en riktig bok tillsammans med någon. Det är något speciellt med en lånebok i alla fall, doften av en lånebok är ett av mina barndomsminnen.

#språkutvecklande #finlandsinstitutet #bibliotekskultur #barndomsminne

Jenny och Sanna

Kirjastokulttuuria

Kun olin pieni, kävin säännöllisesti kirjastossa äidin, isän ja päiväkodin kanssa (koska siksi esikouluja siihen aikaan kutsuttiin). Lainasimme kirjoja, luimme lehtiä, tapasimme kavereita ja kävimme satutunneilla. Siinäkin pienessä lähiössä, jossa minä kasvoin, oli pieni kirjasto. Kirjastossa oli pieni laatikko, jossa oli suomalaisia kirjoja, joita sai lainata.

Viime viikolla olimme Suomi-instituutin kirjastossa. Se on suurin suomenkielinen kirjasto Ruotsissa. Hankin ensimmäisen suomalaisen kirjastokorttini. Nyt voin lainata suomalaisia kirjoja sekä suomalaisia elokuvia. Elokuvat voi katsoa kotona suoraan tietokoneelta tai tabletilta. Viimeksi kun lainasin elokuvan kirjastosta, lapseni olivat pieniä ja silloin kirjastosta sai mukaan VHS-kasetin tai dvd-levyn… hah!

Katsoessamme kirjatarjontaa kiinnitin huomioni ”kaksoskirjoihin”. Kaksoskirjat tarkoittavat samaa kirjaa sekä suomeksi että ruotsiksi yhdessä paketissa. Kirjoja voi siis lukea rinnakkain, joka auttaa syventämään ymmärrystä kaksikielisillä lapsilla. Tätä voi kutsua kieltä kehittäväksi ideaksi!

Kirjastosta löytyy myös kirjoja, jotka ovat valmiiksi kaksikielisiä. Eli samalla sivulla on teksti molemmilla kielillä. Tämä on myös hyvä idea.

Kirjastot ovat kehittyneet ajan mukana digitaaliseen suuntaan. Kirjastosta voi lainata äänikirjoja, joita voi kuunnella puhelimesta työmatkoilla ja lomalla voi olla kätevää lukea kirjaa iPadilta. Tällöin lomalukemiset eivät vie tilaa matkatavaroista. Kaikkein ihaninta on kuitenkin käpertyä sohvaan ja lukea kirjaa yhdessä ääneen. Joka tapauksessa kirjaston kirjoissa on jotain erityistä, niiden tuoksu vie suoraan lapsuuteen.

#kielenkehitys #suomiinstituutti #kirjastokulttuuri #lapsuusmuisto

Jenny ja Sanna