Visar alla blogginlägg från: maj 2019

Digital agenda igen…

Förra veckan fick vi möjligheten att lyssna på David JP Phillips som föreläste om Storytelling. Med miljontals visningar på bägge sina TED-talks är Davis en världsprofil inom modern kommunikation. .

Hur man får sin publik att lyssna, hur man får dem att engagera sig och hur man får dem att känna olika känslor är det som David lyfter fram. Jag hörde honom i London när jag var där och blev så inspirerad. Hans unika sätt att blanda humor, allvar och vetenskap gör att föreläsningarna alltid är konkreta och fyllda med användbara verktyg samtidigt som de är underhållande och trollbindande.  Eftersom att vi är ute och föreläser och håller i olika nätverk är det ju bra om vår publik lyssnar på vad vi har att säga och kommer ihåg det:) David gav oss olika tips på hur vi kan använda, trigga olika signalsubstanser i hjärna tex dopamin, oxytocin och endorfin för att få lyssnarna mer fokuserade, generösa och mer öppna. Alltså använda olika storys för att skapa en känsla hos lyssnaren, känslan i sig frigör substansen i hjärnan. Snacka om biokemi på hög nivå. Coolt :)

David började hela föreläsningen med att förklara för oss hur man skapar en värdeökning på ett föremål med hjälp av storytelling. Ge föremålet en historia så ökar värdet, en emotionell ökning. Spännande och så sant.

Så därför såldes tex Michael Jacksons röda Thrillerjacka för nära 2 miljoner dollar. Att kändisars kläder kan säljas för en massa pengar beror ju på att det finns en historia bakom plagget.untitled

Jag lyssnade koncentrerat och engagerat och tog till mig att jag är en endorfin junkie.. Vid träning produceras endorfiner och jag älskar ju att träna mig svettig om och om igen!

Att David är en expert på presentationsteknik råder det ingen tvekan om.

En fröjd at lyssna på… :) Om ni vill lyssna till David så finns det en länk HÄR till hans Ted Talk på youtube.

#davidjpphillips #storytelling

Jenny och Sanna

Digital agenda jälleen…

Viime viikolla meillä oli mahdollisuus kuunnella David JP Phillipsiä, joka luennoi tarinankerronnasta. Phillipsin molemmilla TED-puheilla on miljoonia katselukertoja, hän on tunnettu modernin kommunikaation tutkija ja luennoitsija.

Phillips nostaa esiin mm. miten saada yleisö kuuntelemaan, miten saada heidät omistautumaan ja miten saada heidät tuntemaan erilaisia tunteita. Kuuntelin häntä jo Lontoossa ja inspiroiduin hänen puheistaan kovasti. Hänellä on ainutlaatuinen kyky yhdistää huumoria, vakavaa asiaa ja tieteellistä tietoa. Näin ollen hänen luentonsa ovat aina konkreettisia ja täynnä käytännöllisiä työkaluja samalla kun ne ovat viihdyttäviä ja kiehtovia. Koska mekin luennoimme ja pidämme verkostotapaamisia, olisi hyvä, jos yleisö kuuntelisi mitä meillä on kerrottavana ja vielä muistaisi sen.

Phillips antoi puheessaan vinkkejä, miten voimme käyttää ja laukaista erilaisia aivojen välittäjäaineita kuten dopamiinia, oksitosiinia ja endorfiineja siten, että kuuntelijoista tulee esimerkiksi keskittyneempiä, anteliaampia tai avoimempia. Siis miten käyttää erilaisia tarinoita luomaan tunteita kuulijassa ja tunteet taas vapauttavat välittäjäaineita aivoissa… Siis korkean tason biokemiaa, miten siistiä!

Phillips aloitti luentonsa selittämällä, miten tavaroiden arvo saadaan nousemaan tarinoiden avulla. Anna esineelle tarina, niin arvo nousee. Jännittävää ja niin totta. Tämän takia esimerkiksi Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideolla käyttämä punainen takki myytiin lähes kahdella miljoonalla dollarilla, takilla on tarina.

Kuuntelin keskittyneesti ja kiinnostuneena ja tajusin olevani endorfiinikoukussa. Treenatessa vapautuu endorfiineja ja minä rakastan treenata itseni hikeen uudelleen ja uudelleen.

Ei ole epäilystäkään siitä, että David JP Phillips on asiantuntija esiintymistekniikassa. Häntä on ilo kuunnella. Jos haluatte kuunnella hänen luentoaan, tässä linkki hänen TED-puheeseensa YouTubessa.

#davidjpphillips #storytelling

Jenny ja Sanna

Förskolans dag

Bild1

Varje år firar vi Förskolans dag med korvlucka och tipsrunda! I år ville vi göra något nytt….. Några av oss pedagoger hade varit med på en inspirations dag för förskolan som handlade om Normkreativa byggstenar. Där inspirerades vi mycket av barnens fria skapande som tyvärr inte alltid får så mycket plats i förskolan. Vi skapar ofta med barnen men då med ett tydligt tema eller en uppgift i syfte.

Nu bestämde vi oss för att ha en vernissage på just förskolans dag för att visa upp barnen fria skapande alster.

Inför skapandet blev barnen erbjudna att välja en låda med material i som de sedan skulle skapa något av.

  • Måla med tex penslar, stämplar, bilar
  • Lera med lerverktyg, stickor, makaroner
  • Skapa med återvinnings- och naturmaterial

IMG_2135

Barnen har fått skapa sina konstverk under flera tillfällen. De äldsta barnen fick använda limpistol när de skapade 3d verken. Vilken härlig vecka vi hade när barnens kreativitet sprudlade… Några målade fantastiska tavlor andra skapade vattenrutschbanor i lera eller en häst, hund eller en höbalsdubbeldäckarbil! Fattar ni? Fantasin hade inga gränser. Det blev en spretig vernissage, ingen ”röd tråd” i skapande som syntes tydligt men vi som vet vi vet. Det fria skapandet var ju den ”röda tråden”

IMG_2169

Under själva dagen hade vi spänt fast stora kartongskivor på staketet, en till varje avdelning som skulle fyllas med färg av barnen. En gemensam tavla!

När vi sedan ställde ut konstverken så samlade vi alla målningar på samma vägg och alla lerskapelser på samma bord och alla 3d konstverk på en och samma plats. En gemensam vernissage för hela förskolan med andra ord.2

Men inget firande utan korvlucka!

#längeleveförskolan #förskolansdag

Jenny och Sanna

Esikoulun päivä

Joka vuosi juhlimme Esikoulun päivää makkarakioskin ja tietokilpailun merkeissä. Tänä vuonna halusimme tehdä jotakin uutta. Jotkut meistä pedagogeista olivat olleet esikoulun inspiraatiopäivillä, jossa inspiroiduimme lasten vapaasta luovasta toiminnasta, joka valitettavasti jää esikoulussa usein vähemmälle huomiolle. Luovaa toimintaa on kyllä, mutta silloin meillä on useimmiten jokin selkeä teema tai tehtävä.

Nyt päätimme pitää näyttelyn esikoulun päivänä, jotta voisimme esitellä lasten vapaan luomisen tuotokset.

Lapset saivat valita laatikon, jonka sisällön avulla he tekisivät teoksensa. Laatikoissa oli mm.

  • maaleja, pensseleitä, leimasimia, autoja jne.
  • savea, työkaluja saven muokkaukseen, tikkuja, makaroneja
  • kierrätys- ja luonnonmateriaaleja

Taideteoksia ei tehty kerralla valmiiksi vaan niiden valmistamiseen käytettiin aikaa. Vanhimmat lapset saivat myös käyttää liimapistoolia tehdessään 3D-teoksiaan.

Mikä ihana viikko, lasten luovuus sai kukkia. Jotkut maalasivat fantastisia taulua, toiset tekivät vesiliukumäen tai hevosen, koiran tai kaksikerrosbussin, jonka kyydissä on heinäpaaleja! Ymmärrättekö? Mielikuvituksella ei ollut mitään rajaa! Näyttelystä tuli rönsyilevä, ei mitään selkeää ”punaista lankaa”. Vapaa luominen oli juuri se ”punainen lanka”.

Juhlapäivänä kiinnitimme suuria kartonkeja aitaan, jokaiselle osastolle oma kartonki. Osaston lapset saivat sitten maalata kartongin täyteen, tehdä yhteisen taulun.

Kun kokosimme näyttelyn, kokosimme kaikki maalaukset samalle seinälle, kaikki savityöt samaan pöytään ja kaikki 3D-teokset samaan paikkaan. Yhteinen näyttely koko esikoululle.

Mutta ei juhlaa ilman makkarakioskia!

#eläköönesikoulu #esikoulunpäivä

Jenny ja Sanna

Digital agenda

IMG_20190514_130330_940

Digital agenda är ett forum som fokuserar på förskolans frågor och arbete kring digitaliseringen här i staden. Vi fick möjlighet att prata inför 70 st ledare i förskolan typ biträdande förskolechefer mfl om varför vi ska använda digitala verktyg i förskolan.

Så spännande att vinka det jag brinner för till just cheferna. Om jag föreläser så gör jag det till mina kollegor, till oss på golvet. Vi som står och går i samma saker.. galonbyxor, blöta strumpor, snoriga näsor och borttappade vantar… Ni vet vilka ni är:)

Nu fick jag chansen att berätta om hur min vardag ser ut med digitala verktyg i barngruppen.

Jag tog så klart upp de nya skrivningarna i läroplanen där det står att;

  • barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiska och ansvarsfullt förhållningssätt till digitala verktyg osv…

Ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt? Så står det. Vi har en hel generation vuxna människor som har problem med sociala medier och digitala verktyg(läs mobiltelefoner) Ändå förväntar vi oss att barnen på förskolan ska kunna grundlägga ett ansvarsfullt förhållningssätt. Att vi vuxna har svårt at förhålla oss till dessa kan ha att göra med att vi inte har haft tillgång till dessa verktyg när vi var små, att vi inte haft möjlighet att lära oss handskas med dem.

Jag menar när jag börjar titta på en serie på Netflix så lägger jag inte ner min Ipad förrän serien är slut och ja, det kan ta heeeeela helgen. Ansvarsfullt förhållningssätt? Tror inte det!

Men om vi tränar barnen på just det… Förhållningssättet….

Jag menar att det man vill bli bra på måste man ju träna på.

Om man vill bli bra på att springa 1 mil måste man ju träna på just det, att springa 1 mil. Om man vill lära sig att cykla måste man ju träna på att cykla.

Samma måste ju gälla ”ett ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik” Att låta barnen träna på att vara just kritiska till den digitala tekniken och till olika digitala medieformer. Svårare kan det väl inte vara?

Vi lyfte exempel på hur man kan göra barnen till producenter av tex film på förskolan medan de oftast är konsumenter av film hemma. Visa att förskolans användning av olika digitala verktyg ofta skiljer sig åt mot hur de används hemma.

Sist men inte minst pratade vi om hur viktigt det var att ha med sig cheferna på tåget… Det digitala.. Låta dem ta plats i förarsätet och låt dem skapa rimliga förutsättningar för oss i vårt arbeta med barnen.

För nu när den nya läroplanen kommer är det inte frågan om ifall att vi vill eller kan använda digitala verktyg utan det är vår arbetsuppgift!

Tuut nu kör vi:)

Jenny och Sanna

Digital agenda

Digital agenda on foorumi, joka keskittyy digitalisointiin liittyviin kysymyksiin Tukholmassa. Saimme mahdollisuuden puhua noin seitsemänkymmentä esikoulun apulaisrehtorille ynnä muille siitä, miksi käytämme digitaalisia työkaluja esikoulussa.

On niin jännittävää puhua lempiaiheestani esimiehille. Yleensä luennoin kollegoilleni ruohonjuuritasolla. Meille, jotka työskentelemme päivittäin kurahousujen, märkien sukkien, vuotavien nenien ja kadonneiden hanskojen kanssa… te tiedätte kyllä keitä olette. Nyt sain mahdollisuuden kertoa, miten arki ryhmässäni digitaalisten työkalujen kanssa toimii.

Otin luonnollisesti esiin opetussuunnitelman uudet kirjoitukset, joiden mukaan lapselle on annettava mahdollisuus luoda perusta kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumiselle digitaalisiin työkaluihin jne.

Kriittinen ja vastuullinen suhtautumistapa? Niin siellä lukee. Meillä on kokonainen sukupolvi aikuisia ihmisiä, joilla on ongelmia sosiaalisen median ja digitaalisten työkalujen (lue: matkapuhelinten) kanssa. Kuitenkin odotamme, että lapset esikoulussa osaisivat luoda perustan vastuulliselle suhtautumiselle. Meidän aikuisten vaikeudet suhtautua vastuullisesti digitaalisiin työkaluihin saattaa johtua siitä, että meillä ei ole ollut tällaisia työkaluja käytettävissä, kun olimme pieniä. Meillä ei ole ollut mahdollisuutta oppia käsittelemään niitä.

Tarkoitan sitä, että kun alan katsomaan sarjaa Netflixistä, en voi laskea iPadia kädestäni ennen kuin sarja on loppu ja kyllä, siinä voi mennä koko viikonloppu. Vastuullinen suhtautumistapa? Enpä usko.

Mutta jos harjoittelemmekin lasten kanssa juuri sitä, suhtautumistapaa. Koska sitä, missä haluaa tulla hyväksi, pitää harjoitella. Jos haluaa jaksaa juosta 10 kilometriä, on alettava juosta 10 kilometriä. Jos haluaa oppia polkemaan pyörällä, on harjoiteltava pyörällä ajamista.

Saman täytyy päteä ”vastuulliseen suhtautumiseen digitaaliseen tekniikkaan”. Annetaan lasten harjoitella olemaan kriittisiä suhteessa digitaaliseen tekniikkaan ja erilaisiin digitaalisiin medioihin. Ei kai se voi olla sen vaikeampaa?

Nostimme esiin, miten lapsista voi tehdä esimerkiksi elokuvan tuottajia esikoulussa, kun he useimmiten kotona ovat elokuvan kuluttajia, katsojia. Halusimme osoittaa, että digitaalisten työkalujen käyttö esikoulussa eroaa usein merkittävästi siitä, miten niitä käytetään kotona.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä puhuimme siitä, kuinka tärkeää on saada johtajat mukaan kyytiin… digitaalisuuden kyytiin. Antaa heidän ottaa kuljettajan paikka ja luoda näin ollen riittävät edellytykset meille lasten kanssa työskentelyyn.

Sillä nyt, kun uusi opetussuunnitelman astuu voimaan, ei ole kyse siitä, haluammeko tai osaammeko käyttää digitaalisia työkaluja vaan se on meidän työtehtävämme.

Nyt mennään!

Jenny ja Sanna

Digitaliseringsansvar

9789138327364

Vi har en ny läroplan på g…. som ska implementeras i höst i våra verksamheter…och vi har alla olika ansvarsområden!

Vem gör vad? Detta pratar vi mycket om på förskolan. Men det vi ofta tyckt glömma bort är faktiskt våra rektorers (tidigare förskolechefer) ansvarsområden.

Rektorn har ett särskilt ansvar för att

  • en god och tillgänglig miljö utformas, med tillgång till såväl digitala som andra lärverktyg,

Men javisst ser rektorerna till att vi har verktygen men glöm inte att ge oss pedagoger tid för att samtala, reflektera och dela med oss av våra erfarenheter och kunskaper i digitala verktyg till varandra. Det är så viktigt att nå ut till alla kollegor på sin förskola så att vi har en gemensam grund och synsätt till digitala verktyg. För om man tex på en avdelning ”bara” använder lärplattan för att kolla på film blir det riktigt orättvist ur likvärdig utbildningssyn sätt.

När några barn får spela in film, lära sig producera så tittar några andra barn på film, konsumerar.

Detta är frågor vi måste lyfta och förhålla oss till.

Vad gör vi för att stärka barnens förmågor att vara digitala producenter?

Har vi kunnat utveckla eller fördjupa en aktivitet med hjälp av digital teknik?

Men även bilden av digitaliseringen i förskolan som vi läser om i media idag är något vi behöver lyfta.

Hur barnen inte ska få sitta i sandlådan längre eller ”pyssla” utan bli stillasittande vid varsin lärplatta.” Ur Expressen

IMG_33291

Denna bild måste vi ändra på så att vi får en samsyn. Berätta hur det faktiskt ser ut.

Så här ser det ut på min förskola! Barnen skapar film, samtalar och skapar egna källkritiska bilder, programmerar olika botar, ritar på lärplattan, skapa musik mm.

Bild1

De är inte stillasittande med en lärplatta framför sig….. och de leker i sandlåda och pysslar i ateljén och går till skogen men de tar med sig sina digitala verktyg som berikar och kompletterar deras verksamhet.

Så ”bring it on!” #nyaläroplanen #digitalisering #digitaltskapande #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Digitalisointivastuu

Olemme saamassa uuden opetussuunnitelman, joka astuu voimaan esikouluissa syksyllä. Ja kaikilla meillä on omat vastuualueemme!

Kuka tekee mitäkin? Tästä puhumme esikoulussa paljon. Se, mikä usein keskusteluista unohtuu, on rehtoreiden (aiemmin esikoulun johtaja) vastuualueet.

Rehtorilla on erityinen vastuu siitä, että

  • Muodostuu toimintaympäristö, jossa saatavilla sekä digitaalisia että muita opetusmateriaaleja

Tietenkin rehtorit pitävät huolen, että meillä on työkaluja, mutta on myös tärkeä antaa meille aikaa keskustella, reflektoida sekä jakaa kokemuksiamme ja taitoja liittyen digitaalisten työkalujen käyttöön. Meidän tulee tavoittaa kaikki kollegat esikoulussa, jotta meille muodostuu yhtenäinen perusta ja näkökulma digitaalisiin työkaluihin.

Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta on epäreilua, jos esimerkiksi jollakin osastolla käytetään iPadia vain lastenohjelmien katsomiseen, kun taas toiset lapset saavat itse kuvata elokuvaa. Elokuvan tekijöistä tulee tällöin digitaalisen sisällön tuottajia, kun taas katsojat pelkästään kuluttavat digitaalisia sisältöjä.

Seuraavat kysymykset pitää nostaa esille ja päättää, miten niihin suhtaudutaan:

  • Miten voimme vahvistaa lasten taitoja, jotta heistä tulee digitaalisen sisällön tuottajia pelkän kuluttamisen sijaan?
  • Voimmeko kehittää tai syventää aktiviteetteja digitaalisen tekniikan avulla?

Myös sitä kuvaa, mikä mediassa tänä päivänä annetaan esikoulujen digitalisoinnista, on syytä kohottaa.

”Lapset eivät saa enää istua hiekkalaatikolla tai askarrella, vaan he istuvat paikoillaan jokainen oman iPadinsa luona”.

-Expressen

Tätä kuvaa meidän täytyy muuttaa, jotta pääsemme yksimielisyyteen. Meidän pitää kertoa, mitä digitalisointi esikoulussa oikeasti tarkoittaa.

Tältä se näyttää minun esikoulussani: lapset tekevät elokuvia, keskustelevat ja luovat omia lähdekriittisiä kuvia, ohjelmoivat erilaisia robotteja, piirtävät iPadilla, tekevät musiikkia jne.

He eivät istu paikoillaan iPad edessään… ja he leikkivät edelleen hiekkalaatikolla, askartelevat ateljeessa ja käyvät metsässä. Mukana heillä on digitaalisia työkaluja rikastamassa ja täydentämässä toimintaa.

Joten antaa tulla #uusiopetussuunnitelma #digitalisointi #digitaalinenluovatoiminta #lpfö2018

Jenny ja Sanna

Arkdes

IMG_2069

Som första pris i  Pepparkakshus tävlingen fick vi en guidad visning på Arkdes (Statens centrum för arkitektur och design) och en workshop för hela avdelningen

Vi började med en samling i ateljén på Arkdes där vi fick veta vi att vi skulle få ”gå” i taket?? Vi förstod ingenting… Barnen gissade hejvilt att vi nog skulle få gå på händer eller ha lera på fötterna så att vi klistrades fast i taket osv… Men nej då, vi fick varsin spegel att hålla under ögonen, vilandes på näsryggen och sedan gå med blicken fäst i taket.

– Det blev snurrigt, sa ett av barnen efteråt.

– Spännande!

– Roligt!

Sedan fick vi en visning och en massa kunskap om hur man byggde hus förr i tiden. Att det var munkar som kom till oss och lärde oss hur man bygger broar och valv utan något klister som barnen beskrev det.

– Magiskt, tyckte ett barn att det var.

Tyckte jag med för den delen och genialiskt!

IMG_2080

Nu var det dags för oss att bygga egna städer. Vi delade in barngruppen i grupper om 3 barn var. Vi fick en vit kvadratisk kartongbit att bygga på och olikfärgade papper att limma på. Grönt för gräs, svart för asfalt och blått för vatten osv. Små träklossar fungerade som husmoduler och de fick man stapla på varandra om man ville ha höghus.

Wow säger jag igen. Så kul att få bygga en stad och samtala med barnen om vad de tycker ska finnas för något i staden… Bostadshus, parker med fontäner, hotell, bilvägar och en tonfisk att fiska upp ur fontänen… Underbar fantasi…

När vi var färdiga trollade Arkdes pedagogen igen genom att sätta ihop alla våra städer till en storstad… Wow hörde jag flera barn säga.. Som magi igen.

Bild1

Detta var en workshop jag kommer att minnas och ta med mig till förskolan för att jobba vidare med. En utmaning för barnen, ett sätt att utveckla sandlådebyggandet.

#kreativtskapande #arkdes

Jenny och Sanna

ArkDes

Palkintona Piparkakkutalo-kilpailun voitosta saimme opastetun kierroksen ArkDesissä sekä workshopin koko osastolle.

Aloitimme kokoontumisella ateljeessa. Siellä saimme tietää, että pääsisimme ”kävelemään” katossa. Emme ymmärtäneet mitään… Lapset arvailivat, että ehkä kävelisimme käsillä tai jalkoihin laitettaisiin savea, jolla jalat liimattaisiin kiinni kattoon jne. Mutta ei sentään, saimme kukin oman peilin, jota pidimme silmien alla, lepäämässä nenän päällä. Sitten lähdimme kävelemään katse kiinnitettynä kattoon.

– Pää meni pyörälle, sanoi yksi lapsista jälkeenpäin.

– Jännittävää!

– Kivaa!

Seuraavaksi meille esiteltiin, miten taloja rakennettiin ennen vanhaan. Kerrottiin, että munkit tulivat ja opettivat meille, miten rakennetaan siltoja ja holveja ilman liimaa, niin kuin lapset sitä kuvailivat.

– Maagista, sanoi eräs lapsista.

Minun mielestäni myös, ja nerokasta!

Nyt oli meidän aika rakentaa omia kaupunkeja. Lapset jaettiin kolmen lapsen ryhmiin. Kukin ryhmä sai valkoisen pahvineliön, jonka päälle rakennettiin sekä värillisiä papereita liimattavaksi. Vihreää ruohoksi, mustaa asvaltiksi sekä sinistä vedeksi jne. Pienet puupalikat toimivat talomoduuleina. Jos halusi rakentaa kerrostalon, palikoita pinottiin päällekkäin.

Vau, sanon taas. On hauskaa rakentaa kaupunkia lasten kanssa ja keskustella, mitä kaupungissa tulisi heidän mielestään olla. Asuntoja, puistoja, joissa on suihkulähteitä, hotelleja, autoteitä ja tonnikala, jota voi kalastaa suihkulähteestä. Mahtavaa mielikuvituksen käyttöä!

Kun olimme valmiita, taikoi ArkDesin pedagogi kaupunkimme yhteen yhdeksi isoksi suurkaupungiksi. Vau, sanoivat monet lapsista… kuin taikuutta taas.

Tämän workshopin tulen muistamaan ja vien mukanani esikouluun, jotta voimme työskennellä lasten kanssa eteenpäin. Haastetta lapsille, eräs tapa kehittää hiekkalaatikkoleikkejä.

#luovatoiminta #arkdes

Jenny ja Sanna