Visar alla blogginlägg från: september 2019

För digitalisering i förskolan

Okej då! Jag ger mig in i debatten….

Såg på Svt Opinion live härom kvällen. Debatten handlade om skärmens vara eller icke vara på förskolan!

Oj oj oj, var ska jag börja? Vi har ju en ny läroplan, det blir svårt att strunta i den. De nya skrivningarna om digitalisering talar sitt tydliga språk. Vi på förskolan ska ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens och hur vi gör det måste vi kunna förmedla. Vi(pedagoger)måste bli bättre på att kommunicera med föräldrar om vad detta betyder och innebär för deras barn på förskolan och att skärmtid inte = digitalisering i förskolan. Kom ihåg att digitalisering innebär så mycket mer än ”bara” iPads. Men som de flesta debattörer vill framhålla så sitter ju bara barnen på förskolan med en iPad i handen och ”spelar” något spel eller lägger ett pussel. Men om man läser i läroplanen så står det ju faktiskt inget om iPads?

Men vi som vet, vi vet. Här kommer några exempel på hur vi faktiskt jobbar med digitaliseringen i förskolan!

Exempel 1.

Barnen lär sig tillsammans att programmera en robot på en världskartamatta på golvet. De kryper runt och rör sig tillsammans med boten runt om i ”världen”. Samtalar om olika länder osv.

Exempel 2.

Barnen plockar kastanjer på förskole gården, tar in dem och lägger på ett ljusbord. Ett undersökande av kastanjen börjar. De plockar fram ett webbägg och kopplar ägget till en iPad så att alla runt ljusbordet ska kunna se den förstorade kastanjen.

IMG_2207

Exempel 3

Barnen har läst sagan om Rödluvan och kan den utan och innan. De vill spela in en film. För någon vill vara Rödluva och någon vill vara varg. Lite skrämmande och lite spännande. Vi jobbar med greenscreen för att få till de olika miljöerna. (stuga i skogen, blommor i en glänta i skogen osv)

IMG_2025

Exempel 4

Barnen har vernissage på förskolan. De vill gärna berätta om sina verk för alla som kommer och tittar. De skapar QRkoder där de berättar om sina konstverk så att besökarna kan scanna av koden och lyssna på beskrivningen.

Exempel 5

Barnen jobbar med programmering. De lär sig programmera en robot men parallellt jobbar de även med analog programmering i form av programmeringsdans. De programmerar varandra med hjälp av rörelsekort och väljer sedan en låt att dansa till.

Exempel 6

Barnen har skapat källkritiska bilder och samtalat om dem. De har använt sig av greenscreen och sedan ”klippt in sig” i olika miljöer osv Har detta verkligen hänt? Ska vi tro på allt som vi läser/ser i media idag? Ett sätt att lära ut källkritik på förskolan.

Så kom igen…. Var någonstans såg ni i mina exempel stillasittande barn med en iPad i handen?

Bild1

Så om igen, vi måste bli bättre på att kommunicera med vårdnadshavarna och ni pedagoger som ännu inte har börjat er digitaliseringsresa… Det är hög tid nu!

#digitaliseringiförskolan #nyläroplan

Jenny och Sanna

Esikoulun digitalisoinnin puolesta

Hyvä on, nyt minun on liityttävä väittelyyn.

Katsoin SVT Opinion Live-ohjelmaa tässä eräänä iltana. Keskustelu käsitteli ”ruudun” käyttämistä esikoulussa – kyllä vai ei.

Voi voi, mistä aloittaisin? Meillä on uusi opetussuunnitelma, sitä ei oikein voi olla noudattamatta. Opetussuunnitelmassa kerrotaan digitalisointiin liittyvistä tavoitteista selkeästi. Meidän tulee luoda lapsille edellytyksiä kehittää asianmukaista digitaalista kompetenssia ja meidän täytyy myös osata kertoa, miten me tämän asian kanssa työskentelemme. Meidän (pedagogien) täytyy parantaa kommunikointia vanhempien kanssa tämän osalta. Mitä digitalisointi tarkoittaa esikoulussa ja heidän lastensa kohdalla? Meidän on muistutettava, että digitalisointi esikoulussa EI tarkoita ruutuaikaa. Digitalisointi on paljon muutakin kuin iPadit. Suurin osa esikoulun digitalisoinnin vastustajista haluaa nostaa esiin sen, että lapset vain istuvat esikoulussa iPad kädessä ja ”pelaavat” jotakin peliä tai tekevät palapeliä. Mutta kun luemme opetussuunnitelmaa, siellä ei lue mitään iPadeista.

Mutta tietäjät tietävät. Tässä tulee muutama esimerkki siitä, miten esikouluissa työskennellään digitalisaation kanssa.

Esimerkki 1.

Lapset opettelevat yhdessä ohjelmoimaan robottia maailman karttaa kuvaavan maton päällä. He ryömivät ympäri mattoa ja liikkuvat yhdessä robotin kanssa ”ympäri maailman” sekä keskustelevat eri maista.

Esimerkki 2.

Lapset poimivat esikoulun pihalta kastanjoita, tuovat ne sisälle ja tutkivat niitä valopöydällä. Lapset hakevat pienoismikroskoopin, kytkevät mikroskoopin iPadiin, jotta kaikki lapset valopöydän ympärillä näkevät suurennetun kastanjan.

Esimerkki 3.

Lapset ovat lukeneet sadun Punahilkasta ja osaavat sen etu- ja takaperin. He haluavat tehdä sadusta elokuvan. Joku haluaa olla Punahilkka, joku taas susi. Jännittävää ja vähän pelottavaakin. Green screenin avulla luomme erilaiset tapahtumapaikat satuun; metsän, kukkakedon ja isoäidin mökin.

Esimerkki 4.

Esikoulun lapsilla on näyttely. He haluavat mielellään kertoa tekemistään taideteoksista. He tekevät QR-koodeja, joissa kuvailevat teoksistaan. Katsojat voivat skannata koodin puhelimellaan ja kuunnella lapsen kuvauksen.

Esimerkki 5.

Lapset työskentelevät ohjelmoinnin parissa. He oppivat ohjelmoimaan robottia mutta he harjoittelevat myös analogista ohjelmointia ohjelmointitanssin avulla. Lapset ”ohjelmoivat” toisiaan liikekorttien avulla ja valitsevat sitten kappaleen, jonka tahdissa tanssivat.

Esimerkki 6.

Lapset ovat tehneet lähdekriittisiä kuvia ja keskustelleet niistä. He ovat kuvanneet itsensä green screeniä apuna käyttäen ja sitten ”leikanneet” kuvansa erilaisiin ympäristöihin. Onko tämä todella tapahtunut? Voimmeko uskoa kaiken, mitä näemme mainoksissa, televisiossa, internetissä? Näin voi opettaa lähdekriittisyyttä esikoulussa.

Siis oikeasti… Missä yllämainituista esimerkeistä näette paikallaan istuvia lapsia tuijottamassa iPadia?

Siis vielä kerran, meidän täytyy kommunikoida vanhempien kanssa paremmin, kun on kyse digitalisoinnista. Ja te pedagogit, jotka ette ole vielä digitalisointimatkaa aloittaneet, nyt on korkea aika!

#esikouludigitalisointi #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

Fortsättning adekvat digital kompetens

När vi nu har kickat igång höstterminen gör vi det med en repetition på vårt digitaliseringsnätverk i enheten.

Vi ville se till att alla behärskar sina iPads och att alla vet vilka appar vi använder och hur.

Och hur var det nu igen med animation? Hur gjorde man nu igen?

Kan även de allra minsta på förskolan spela in film?

Ja med visst kan de det! Vi startade igång med en animations nätverksträff och visst tog det en stund för de flesta att hitta ”rätt” knapp för inspelning och ljud osv. Men åh vad härligt att höra sina kollegor skratta och grymta som grisar när de spelar in en film om grisar för de allra minsta på förskolan.

IMG_2197

Nu när vår nya läroplan med de nya digitaliseringsskrivningarna har börjat gälla så kan vi inte längre säga;

– De där(digitalisering) får någon annan göra! Jag är inte så bra på det.

Det gäller oss alla i förskolan att vara up-to date! Vi pedagoger måste skaffa oss adekvat digital kompetens för förskolan!

Vi tänker nog att de nya skrivningarna handlar om barnens adekvata digitala kompetens inte vår egen kompetens. Men det går ju hand i hand.

När barnen utforskar och upptäcker genom att filma, använda internet, rita, måla, bygga, använda webbägg, projicera bilder, ta bilder, redigera bilder osv så är det ju klart att även vi måste kunna dessa språk. Hjälpa dem att använda dessa verktyg.

IMG_2201

Barnen blir både konsumenter och producenter av visuell förskolekultur, med fokus på just barnen och på vad de gör. Multimodalt lärande mao.

Med multimodala texter avses hur andra resurser än tal och skrift används för att skapa betydelse, till exempel bilder och ljud.

                                                                            Hämtat från Skolverket

Men med allt multimodalt som kan postas överallt på tex internet så måste vi även ta ett ansvar för att prata om integritet och vem som äger bilden/verket. Vem får jag fota? Vem har skapat verket? Osv.

Vi måste prata om Copyright-upphovsrätt med barnen.

Vi skriver ju namn på barnens alster, men varför då egentligen?

Jo för att visa vem som gjort den och i förlängningen vem som äger den! Eller hur? Berätta, prata och kanske viktigast av allt att tänka på hur vi själva gör. Fråga barnen om du får fotografera dem, om du får skriva deras namn på verken osv. Vi ska sätta ord på att materialet ägs av någon. De är upphovsmän till sina verk även om man kanske inte ofta ser det så. På så sätt skapas även respekt för andras verk, vad andra har skapat och om hur man får ”låna” bilder man hittar på nätet osv.

Allt detta har ju med digital kompetens att göra.  Ge barnen möjlighet att grundlägga ett kritiskt förhållningssätt till digital teknik och medier är precis det vi gör. Vi ger barnen en möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen.

Alla dessa 100 språk………………………………………

#mutimodaltlärande #naturvetenskap #endigitalareförskola #lovemyjob

Jenny och Sanna

Jatkoa asianmukaiseen digitaaliseen kompetenssiin

Nyt kun syyslukukausi on potkaistu käyntiin, käynnistimme myös yksikkömme digitalisointiverkoston jo opitun kertauksella. Halusimme varmistaa, että kaikki hallitsevat iPadien käytön ja tietävät, mitä appeja käytetään ja milloin.

Mitenkäs animaation tekeminen menikään? Voivatko esikoulun pienimmätkin lapset kuvata elokuvia? No tottakai he voivat!  Ensimmäinen verkostotapaamisemme käynnistyi animaatioiden teolla. Kesti tietenkin hetken, ennen kuin kaikki löysivät oikeat napit kuvaamiseen, äänille jne. Mutta pian sain jo kuulla naurua ja röhkimistä, kun kollegat kuvasivat elokuvaa porsaista kaikkein pienimmille esikoululaisille.

Nyt kun uusi opetussuunnitelma digitalisointikirjoituksineen on astunut voimaan, emme voi enää sanoa: ”Joku muu saa tehdä tämän (digitaalisten työkalujen käytön). Minä en ole tässä niin hyvä!” Nyt meidän kaikkien on oltava ajan tasalla! Meidän pedagogien on hankittava esikoulussa tarvittavaa asianmukaista digitaalista osaamista.

Meidän tulee huomioida, että opetussuunnitelman kirjoitukset eivät koske vain lasten asianmukaista digitaalista osaamista vaan myös omaa osaamistamme. Ne kulkevat käsi kädessä.

Kun lapset tutkivat ja havainnoivat videoimalla, käyttämällä internetiä, piirtämällä, maalaamalla, rakentamalla, käyttämällä mikroskooppia, heijastamalla kuvia, ottamalla kuvia, muokkaamalla kuvia jne. on selvää, että meidän pitää myös osata näitä kieliä. Meidän on osattava auttaa heitä käyttämään näitä työkaluja.

Lapsista tulee sekä kuluttajia että tuottajia visuaaliseen esikoulukulttuuriin, jonka keskiössä ovat lapset ja se, mitä he tekevät. Toisin sanoen multimodaalista oppimista.

Multimodaaliset tekstit tarkoittavat sitä, kuinka muita resursseja kuin puhetta ja kirjoitusta käytetään merkityksen luomiseen; esimerkiksi kuvia ja ääniä.

Skolverket

Kaiken tämän monikanavaisen viestitulvan keskellä meidän pitää myös huolehtia, että puhumme myös integriteetistä ja kuka omistaa kuvan tai teoksen. Ketä saan valokuvata? Kuka on teoksen tekijä? Meidän on puhuttava lasten kanssa tekijänoikeuksista.

Me nimeämme lasten teokset, mutta miksi oikeastaan teemme niin? Osoittaaksemme, kuka teoksen on tehnyt ja kuka sen omistaa, eikö vain? Kerro, puhu ja mikä tärkeintä mieti, miten itse toimit. Kysy lapsilta saatko kuvata heitä, saako heidän teoksiinsa kirjoittaa heidän nimensä jne. Meidän tulee sanoittaa lapsille, että materiaalin omistaa aina joku. Heillä on tekijänoikeus omiin teoksiinsa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään. Voiko esimerkiksi internetistä ladata mitä tahansa kuvia mistä tahansa? Näistä asioista pitää lasten kanssa keskustella, jotta voidaan oppia kunnioittamaan toisten teoksia.

Kaikella tätä yhdistää digitaalinen osaaminen. Anna lapsille mahdollisuus luoda perusteet kriittiselle suhtautumiselle medioihin ja digitaaliseen tekniikkaan ­­- tätä me juuri teemme. Annamme lapsille mahdollisuuksia kehittää ymmärrystä digitalisaatioon, jonka he kohtaavat arjessa.

Kaikki nämä 100 kieltä……

#multimodaalinenoppiminen #luonnontiede #digitaalisempiesikoulu #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Adekvat digital kompetens

20190909_093202

Hur går vi vidare med digitaliseringen i förskolan? Hur ser vi till att vi är up-to-date med barnens adekvata digitala kompetens? Deras kunskaper och erfarenheter av digitaliseringen accelererar i full fart.

Vad kan/vet barnen idag som de inte kunde/visste för ett år sedan? Hur mäter man det?

Vad är de intresserade av?

Barnen som kommer från småbarnsavdelningen till storbarn har ju redan jobbat med programmering och olika botar så hur utmanar jag dem?

Det pågår ett ständigt observerande av barngruppen, ett lyssnande, ett frågande för att få veta, för att få svar.

Jag tänker så här, att det som upptar många barn och ungdomars funderingar och kanske oro är ju klimatfrågan och då är det ju nära till hands att forska kring naturvetenskap.

Att ta fram ett webbägg och undersöka tex kastanjer, insekter eller blad på ett ljusbord är ett sätt. Vad händer då? Vad ser barnen? Vad funderar/undrar de över?

IMG_2208

Att använda just webbägget kopplat till en iPad gör att barnen kan samtala och undersöka tillsammans. Man hör deras tankar sinsemellan när det sitter runt ljusbordet med iPaden framför sig.

Det här fantastiska kollegiala lärandet som sker mellan oss pedagoger på förskolan sker ju även på barnnivå. De lär av varandra.

Det är ju en av alla fantastiska fördelar med just förskola! Att vi är många tillsammans.

#lovemyjob #digitaliseringiförskolan #adekvatdigitalkompetens

Jenny och Sanna

Asianmukainen digitaalinen kompetenssi

Miten etenemme esikoulun digitalisoinnin kanssa? Miten huolehdimme siitä, että pysymme lasten digitaalisen osaamisen tasolla? Heidän osaamisensa ja kokemuksensa kiihtyvät kovaa vauhtia.

Mitä lapset tietävät ja osaavat nyt mitä he eivät tienneet tai osanneet vuosi sitten? Miten tätä tietämystä tai osaamista voidaan mitata?

Mistä lapset ovat kiinnostuneita? Pienten lasten osastoilta siirtyvät lapset ovat jo työskennelleet ohjelmoinnin ja erilaisten robottien kanssa, joten miten voin haastaa heitä?

Lapsiryhmää havainnoidaan ja kuunnellaan jatkuvasti; halutaan tietää ja saada vastauksia. Minun mielestäni monia lapsia mietityttää tällä hetkellä ilmastokysymykset.  Näihin kysymyksiin meidän on luontevaa paneutua luonnontieteiden avulla.

Eräs tapa perehtyä asiaan: otetaan esiin kannettava mikroskooppi, esimerkiksi ”webbägg” ja tutkitaan vaikkapa kastanjoita, hyönteisiä tai lehtiä valopöydällä. Mitä sitten tapahtuu? Mitä lapset näkevät? Mitä he pohtivat ja ihmettelevät?

Kannettava mikroskooppi kytkettynä iPadiin mahdollistaa tutkimisen ja keskustelun yhdessä. Lasten istuessa valopöydän ympärillä voi kuulla heidän keskinäiset ajatuksensa ja ideansa.

Tämä fantastinen kollegiaalinen oppiminen, joka tapahtuu pedagogien välillä, tapahtuu myös lasten tasolla. He oppivat toisiltaan. Tämä on yksi esikoulun monista hyvistä puolista; meitä on monta oppimassa yhdessä!

#lovemyjob #esikoulundigitalisointi #asianmukainendigitaalinenkompetenssi

Jenny ja Sanna

Utforskande

En morgon kommer ett barn inspringande till förskolan och ropar;

– Titta Jenny vad min mamma plockade åt mig idag!

Hen öppnar sin ryggsäck och häller ut ett gäng kastanjer på bordet.

– Wow vad fina, svarar jag.

– Får jag lägga dem på ljusbordet? frågar barnet.

– Javisst, svarar jag och nickar åt det hållet bordet står.

IMG_2193

Barnet hämtar en kompis och de går tillsammans bort till ljusbordet. De lägger ner kastanjerna och tar var sin lupp och börjar undersöka dem.

– Wow vad coolt, hör jag det ena barnet säga.

De visar mig hur coola spetsarna är på skalet och tycket att det ser ut som ryggen på en drake.

-Absolut, svarar jag och håller med.

IMG_2191

Sedan hittar de var sitt kalejdoskop och en tredje kompis kommer med och undersöker kastanjerna. De förundras över hur ”många” kastanjer de kan se i sina kalejdoskop. De riktar nu fokuset mot varandra och skrattar när de ser hur lustiga de själva ser ut.

Ett av barnen undrar om vi skulle kunna titta på kastanjebladen också och det gör vi enkelt genom att vi har ett kastanjeträd på gården. Vi springer ut och tittar på det.

När vi kommer in igen säger ett annat barn att hen vill öppna kastanjen. Skära i den och se om det finns en kastanj inuti.

– Ok, säger jag och hämtar en fruktkniv att skära med.

Vi skär i kastanjen och barnet får den vita omogna kastanjen i handen. Hen tittar lite besviket på mig och säger;

– Det var ju tråkigt att det inte var en kastanj i!

Jag tittar på barnet och då trillar polletten ner för mig.

Barnet såg framför sig att en kastanj är kastanjebrun och kunde inte förstå att det var samma fast omogen.

Vi satte oss ner och jag förklarade vad det var som hade hänt eller snarare det som inte hade hänt än………

Barn har ett fantastiskt sätt att undersöka saker på. De går systematiskt tillväga när de utforskar och är så härligt ärliga i sina funderingar och snabba svar.

IMG_2195

– Får jag rita kastanjen nu, frågar barnet tillslut.

– Självklart svarar jag.

Och jag ser hur barnet börjar rita den vita omogna kastanjen och tänker att här händer det något viktigt

”När barn lär prövar de sin kunskap och sina handlingar på nya sätt i nya sammanhang.”

(Selander 2017: Didaktiken efter Vygotskij) ur Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund, Kjällander, Riddersporre

#naturvetenskap

Jenny och Sanna

Tutkimista

Eräänä aamuna yksi lapsista tulee juosten esikouluun ja huutaa:

– Katso Jenny mitä äiti keräsi minulle tänään!

Hän avaa reppunsa ja kaataa kasan kastanjoita pöydälle.

– Vau miten hienoja, vastaan.

– Voinko laittaa ne valopöydälle? kysyy lapsi.

– Tottakai, vastaan ja nyökkään valopöytää kohti.

Lapsi hakee kaverin ja he menevät yhdessä valopöydän luokse. He laskevat kastanjat pöydälle, ottavat luupit käteen ja alkavat tutkia.

– Vau miten siistejä, kuulen toisen lapsista sanovan.

Lapset näyttävät minulle, miten hienoja kuoren piikit ovat. Lasten mielestä ne näyttävät lohikäärmeen selältä. Olen lasten kanssa samaa mieltä.

Seuraavaksi lapset ottavat kaleidoskoopit. Mukaan liittyy kolmaskin lapsi. He tutkivat kastanjoita kaleidoskoopeilla ja ihmettelevät, kuinka monta kastanjaa näkyy. Nyt he katselevat toisiaan kaleidoskoopin läpi ja nauravat nähdessään, miten hassuilta näyttävät.

Yksi lapsista pohtii, voisimmeko tutkia myös kastanjapuun lehteä. Sen voimme tehdä helposti, koska pihassamme on kastanjapuu. Juoksemme ulos katsomaan lehtiä.

Kun tulemme takaisin sisälle, kysyy yksi lapsista, voiko kastanjan avata? Leikata kuoren auki ja katsoa, onko sisällä kastanja.

– Selvä, minä sanon ja haen hedelmäveitsen.

Leikkaamme kastanjan auki ja lapsi saa valkoisen, kypsymättömän kastanjan käteensä. Hän katsoo minua pettyneenä.

– Harmi, ettei sisällä ollut kastanjaa!

Katson lasta ja saan ahaa-elämyksen. Lapsi näki mielessään ruskean kastanjan eikä ymmärtänyt, että hän piteli kädessään kastanjaa, joka ei ollut vielä kypsynyt valmiiksi. Istuimme alas ja selitin mitä on tapahtunut, tai pikemminkin mitä ei ollut vielä tapahtunut.

Lapsilla on fantastinen tapa tutkia asioita. He lähestyvät asioita systemaattisesti tutkiessaan asioita ja ovat ihanan rehellisiä pohdinnoissaan ja nopeissa vastuksissaan.

– Voinko piirtää kastanjan nyt? kysyy lapsi lopulta.

– Tietenkin, minä vastaan.

Ja minä näen lapsen piirtävän valkoista, kypsymätöntä kastanjaa ja ajattelen, että nyt tapahtuu jotakin tärkeää.

”Kun lapsi kokeilee uusia tietojaan ja taitojaan uusilla tavoilla uusissa yhteyksissä – tällöin tapahtuu oppimista

(Selander 2017: Didaktiken efter Vygotskij). Teoksessa Digitalisering i förskolan på vetenskapligt grund.

#luonnontiede

Jenny ja Sanna