Visar alla blogginlägg från: oktober 2019

Digitalare lärmiljöer

20190304_141255-508x903[1]

Nu pratar vi inte om att synliggöra tekniken, det digitala utan att synliggöra vad tekniken låter oss göra med den.

Projektorn är ett bra exempel på teknik som möjliggör att vi kan skapa nya miljöer på ett enkelt sätt. Skapa rum i rummen.

Att projicera bilder på tex olika byggnader i byggrummet skapar inspiration att bygga. När vi utvecklar våra pedagogiska miljöer med digitala accenter, hjälper vi barnen att utveckla sin fantasi och föreställningsförmåga. Vi observerar vad som händer med barnet som bygger bredvid de kända byggkonstruktionerna? Att projicera konstverk på staffliet medan barnen målar skapar även det inspiration.

Om man har tillgång till en projiceringskub kan man projicera en tåg färd på kuben medan barnen bygger tågbana. (POV point of view, filmad från förarsätet) Det är ett sätt att rama in och inspirera till mer fantasifull lek.  Det ger ytterligare en dimension till byggandet som inte allt för sällan leder till rollekar med en konduktör och biljetter som måste skannas av osv. (vi har skrivit om det tidigare)

Att använda projektorn att spela memory med på väggen är ju ytterligare ett användningsområde.       Det skapar tillfälle för barnen att öva sig på samarbete och ger allt annat än stillasittande barn…

IMG_32921

Man sitter som pedagog och öppnar korten i iPaden när barnen trycker på korten på väggen. De andra barnen hjälper till genom att ropa;

– Ta den, neeeeej inte den…. Osv

Så dessa kritiker som kritiserar förskolan för att barnen kommer att bli stillasittande med en iPad i handen? Fattar inte vad de pratar om…

Barnen hoppar ju upp och ner… springer fram till väggen för att trycka. Nu blev ju iofs memory spelandet ingen lugn eftermiddags aktivitet men det blev en rolig eftermiddag i alla fall:) Allt måste ändå handla om att ju mer man lär sig om en miljö, desto bättre blir man på att hantera den, oavsett om det handlar om trafiken, skogen eller den digitala miljön.

Träna på det du vill bli bra på!

#endigitalareförskola

Jenny och Sanna

Digitaalisemmat oppimisympäristöt

Tällä kertaa puhumme siitä, miten tekniikka voi auttaa meitä oppimisympäristöjen luomisessa ja rikastamisessa.

Projektori on hyvä esimerkki tekniikasta, joka mahdollistaa uusien ympäristöjen luomisen helposti; projektorilla voi esimerkiksi luoda huoneen huoneeseen.

Projektorilla voi myös heijastaa kuvia erilaisista rakennuksista rakenteluhuoneeseen inspiroimaan rakenteluleikkiä. Kun kehitämme pedagogista ympäristöämme digitaalisilla välineillä, autamme lapsia kehittämään mielikuvitustaan. Me havainnoimme mitä tapahtuu lapsille, jotka rakentavat tunnettujen rakennusten vieressä. Maalatessaan lapset taas voivat saada inspiraatiota esimerkiksi maalaustelineeseen heijastetuista taideteoksista.

Jos saatavilla on heijastuskuutio, siihen voi heijastaa junamatkan sillä välin kun lapset rakentavat junarataa. Tämä on tapa kehystää ja inspiroida leikkiä. Usein tällainen leikin rikastaminen johtaa roolileikkiin, jossa on konduktööri, skannattavia matkalippuja jne. (Tästä olemme kirjoittaneet aiemmin).

Projektoria voi käyttää myös muistipelin pelaamisessa. Lapset pääsevät harjoittelemaan yhteistyötä ja liikkumaan. Kuva muistipelistä heijastetaan seinälle. Lapsi valitsee käännettävät kortit, pedagogi klikkaa vastaavat kortit iPadin näytöltä. Muut lapset auttavat huutelemalla ohjeita.

Kriitikoiden mielestä lapset muuttuvat paikallaan istuviksi iPadin tuijottajiksi, kun digitaalinen tekniikka tuodaan esikouluun. En ymmärrä mistä he puhuvat. Lapset hyppivät ylös ja alas, juoksevat seinän luo valitsemaan kortteja. Tällä tavalla muistipelin pelaaminen ei kylläkään ollut mikään rauhallinen iltapäiväaktiviteetti mutta hauskaa meillä kyllä oli.

Kaikki lähtee siitä, että mitä enemmän ympäristöstä oppii, sitä paremmin sitä oppii käsittelemään. Oli kyse sitten liikenteestä, metsästä tai digitaalisesta ympäristöstä.

Harjoittele sitä missä haluat tulla paremmaksi!

#digitaalisempiesikoulu

Jenny ja Sanna

Roboten i skolan

Så heter Linda Liukas nya bok om flickan Ruby. Det är den fjärde i ordningen och alla börjar med en saga och i slutet av varje bok finns det övningar att göra med barnen på ämnet som boken tar upp. Ämnen som Linda tagit upp i sina tidigare böcker är; programmering, hur en dator är konstruerad och internet.

hello-ruby---robotti-koulussa

Men nu till den nya boken.

Vi skrev för ett par veckor sedan om digital kompetens, om hur barnens kompetens ökar i ett rasande tempo och vi pedagoger måste hänga med. Minns ni?

Den nya boken förflyttar oss to-the-next-level av digitaliseringen.

I boken får vi frågan om en robot kan ha känslor eller känna igen känslor, detta är ju fortfarande begripligt och en högst adekvat digital kompetensnivå för ett förskolebarn.

Sagan i boken utspelar sig i skolan där roboten är med under lektioner med blandat resultat. Ibland fungerar det väldigt bra tex under mattelektionen. En robot kan ju räkna ut stora, svåra tal snabbt och enkelt medan bildlektionen blir svårare då ingen hade programmerat roboten att sluta rita mönster efter ett par mönsterritningar utan den fortsätter rita över hela klassrummet. Vi får veta att en robot lär sig på annat sätt än en människa. Roboten behöver kommandon.

När vi sedan kommer till övningarna längst bak i boken blir det snabbt överkurs. Vi får fundera på var det kan finnas AI i våra vardagliga saker hemma. Vi får lära oss nya ord och begrepp som datorseende som handlar om datoriserad bearbetning och analys av bilder och maskininlärning som handlar om metoder för att få datorer att ”lära” sig utifrån data utan att datorerna har programmerats just för den uppgiften.

2144882415_7a8d4999e7_z

Jag tänker att vi lär ju barnen att det är vi människor som programmerar robotar/datorer, att de inte kan göra något om inte en människa har programmerat dem att göra det. Men nu på överkurslektionen får vi lära oss att robotar/datorer kan lära sig förutse svar med hjälp av algoritmer och mängder av data.

Så alla sci fi filmer man sett om robotar som tar över världen är inte bara hitti-på utan vår framtid!

Det är ju mindblowing!43b1fe91b86249363e1592d1c8dc-1440817[1]

#maytheforcebewithyou #terminator #digitaliseringiförskolan #lindaliukas #helloruby

Jenny och Sanna

Robotti koulussa

Robotti koulussa on Linda Liukkaan uuden Ruby-kirjan nimi. Kirja on Ruby-kirjasarjan neljäs kirja. Kaikki kirjat alkavat sadulla ja kirjan lopusta löytyy harjoituksia liittyen satuun ja kirjan teemaan. Aikaisemmissa kirjoissa on käsitelty mm. tietokoneita, ohjelmointia sekä internetiä.

Mutta nyt uuteen kirjaan. Muistatteko kun kirjoitimme muutama viikko sitten digitaalisesta kompetenssista, siitä miten lasten osaaminen lisääntyy kiihtyvällä tahdilla ja meidän pedagogien täytyy pysyä mukana. Robotti koulussa – kirja ottaa suuren harppauksen digitalisoinnissa.

Kirjassa kysytään, voiko robotti tuntea tai tunnistaa tunteita. Tällainen pohdinta on vielä esikouluikäiselle lapselle ymmärrettävää ja kuuluu asianmukaiseen digitaaliseen osaamiseen.

Sadun tapahtumapaikkana on koulu, jossa robotti osallistuu oppitunteihin vaihtelevin tuloksin. Esimerkiksi matematiikantunnilla robotti suoriutuu todella hyvin. Robotti osaa laskea suuria, vaikeita lukuja nopeasti ja helposti. Kuvaamataidon tunnilla robotilla taas oli vaikeuksia, koska kukaan ei ohjelmoinut robottia lopettamaan kuvioiden piirtämistä vaan hän jatkoi ja jatkoi, kunnes koko luokka oli piirretty täyteen. Saamme tietää, että robotti oppii eri tavalla kuin ihminen; robotti tarvitsee ohjausta ja komentoja.

Kirjan lopussa olevat harjoitukset ovatkin sitten jo tasoltaan vähän haastavampia. Pääsemme pohtimaan missä kodin laitteissa on tekoälyä. Opimme uusia sanoja ja käsitteitä kuten konenäkö, joka tarkoittaa tietokoneella tehtävää kuvien analyysia ja kuvankäsittelyä. Tai koneoppiminen, joka kuvaa tietokoneiden kykyä oppia ratkomaan tehtäviä koneelle annetun opetusaineiston avulla.

Olemme opettaneet lapsille, että me ihmiset ohjelmoimme robotteja, että robotit eivät voi tehdä mitään, jos ihminen ei ole ohjelmoinut sitä. Mutta nyt opimme, että robotit voivat oppia ennustamaan vastauksia algoritmien ja opetusaineiston avulla.  Tajunnanräjäyttävää! Tieteiselokuvat, jossa robotit ottavat vallan, ei olekaan pelkkää tarinaa vaan tulevaisuutta…

#olkoonvoimakanssasi #terminator #digitalisointiesikoulussa #lindaliukas #helloruby

Jenny ja Sanna

Digital utveckling

Kan vi vara utan den i förskolan?

En dag satt jag på förskolan och spelade Tripp trapp träd på en iPad med några barn. Ett av barnen ryggade plötsligt tillbaka när vi kom in på ett spel som går ut på att man ritar en insekt på paddan som sedan börjar krypa eller flyga över skärmen. Det barnet kände helt klart obehag av insekter.

Vi spelade ett tag till och ju vanare hen blev så satt hen närmare och närmare paddan och kunde undersöka insekten mer och mer. Så här är ju det digitala verktyget och tekniken superbra! Hen kunde här få möjlighet att undersöka insekter på för hen ett ”säkert” avstånd.

1280px-International_Space_Station_after_undocking_of_STS-132

Eller när vi pratade om rymden och frågan om hur man går på toaletten i rymden kom upp. Hur gjorde vi förr i tiden? Innan digital teknik fanns i förskolan? Vi hade tagit ett lexikon och slagit upp ordet rymdstation och hoppats på att svaret på just vår fråga stod i den boken. Nu för tiden går vi till Youtube och letar. Och mycket riktigt, det finns en film om hur man går på toaletten i viktlöst tillstånd. Detta tycker ju jag är lika spännande som barnen

Samtidigt ska vi komma ihåg att en viktig del av att vara digitalt kompetent som pedagog är att veta när det är lämpligt eller inte att använda digitala verktyg.

Jag kan ju tycka att det är roligt att visa barnen att man faktiskt kan slå upp saker i böcker också… tyvärr är ju våra faktaböcker på förskolan inte så uppdaterade nuförtiden. Men ändå om vi tex ska ta redan på fakta om en dinosaurie så går det ju lika bra att leta i en bok.illustrated-dinosaurs-chart

Och nu för tiden om barnen vill lära sig saker om tex kastanjer kan de ju teckna kastanjer, undersöka kastanjer med webbägg, leka med kastanjer, skapa film om kastanjer osv… Barnen använder multimodalt lärande som ett av flera verktyg i förskolan.

Det är så här barnen på min avdelning gör för att utforska kastanjer. De är inte främmande inför digital teknik, de ser inga hinder bara möjligheter.

Vi kan absolut inte vara utan digital teknik på förskolan!1 Vi måste bara vara digitalt kompetenta nog att avväga när vi ska använda det digitala och när vi inte ska det!

Jag efterlyser fler nätverk ute på förskolorna där ett ständigt samtal förs mellan pedagoger angående digital teknik för att vi ska kunna säkerställa ett pedagogiskt förhållningsätt till tekniken.

#lovemyjob #multimodaltlärande #digitalutveckling

Jenny och Sanna

Digitaalinen kehitys

Voiko esikoulussa olla ilman digitaalista tekniikkaa?

Eräänä päivänä pelasin Tripp Trapp Träd-peliä iPadilla muutaman lapsen kanssa. Aloitimme pelin, jossa näytölle ilmestyy sormen painalluksella hyönteinen, joka sitten alkaa liikkua näytöllä. Yksi lapsista vetäytyi välittömästi taaksepäin, hän ei selvästikään pitänyt hyönteisistä.

Pelasimme vielä hetken ja perääntynyt lapsi tuli pikkuhiljaa lähemmäs ja   lähemmäs iPadia ja uskaltautui tutkimaan hyönteisiä. Tässä suhteessa tekniikka ja digitaaliset työkalut ovat loistavia. Lapsi sai mahdollisuuden tutkia hyönteisiä sopivan etäisyyden päästä.

Tai kun puhuimme avaruudesta ja mietimme sitä, miten avaruudessa käydään vessassa. Miten aiemmin tehtiin? Ennen kuin digitaalista tekniikkaa oli saatavilla esikoulussa. Ehkä olisimme ottaneet esiin tietosanakirjan ja etsineet sieltä sanan avaruusasema ja toivoneet, että vastaus löytyisi sieltä. Nykyisin menemme YouTubeen ja etsimme sieltä. Ja aivan oikein, sieltä löytyy video, jossa kerrotaan miten painottomassa tilassa käydään vessassa. Tämä on minun ja lasten mielestä yhtä jännittävää!

Samanaikaisesti meidän tulee muistaa, että tärkeä osa pedagogin digitaalista osaamista on tietää, milloin digitaalisten työkalujen käyttö kannattaa ja milloin ei.

Mielestäni lapsille on tärkeää näyttää, että kirjoistakin voi etsiä tietoa. Valitettavasti esikoulun tietokirjat eivät ole nykyään kovinkaan ajan tasalla. Mutta jos esimerkiksi etsimme tietoa dinosauruksista, voimme yhtä hyvin etsiä kirjasta.

Nykyään kun lapset haluavat oppia esimerkiksi kastanjoista, he voivat  piirtää kastanjoita, tutkia niitä pienoismikroskoopeilla, leikkiä kastanjoilla, kuvata niistä filmi jne. Näin lapset minun osastollani tutkivat kastanjoita. He eivät vierasta digitaalista tekniikkaa. He eivät näe esteitä, vaan mahdollisuuksia. Lapset käyttävät työkaluna multimodaalista oppimista.

Me emme missään nimessä voi olla ilman digitaalista tekniikkaa esikoulussa! Meillä täytyy vain olla tarpeeksi digitaalista osaamista punnitaksemme, milloin digitaalisten työkalujen käyttö kannattaa ja milloin ei.

Minä toivon, että esikouluissa käytäisiin pedagogien kesken jatkuvaa keskustelua digitaalisesta tekniikasta. Näitä keskusteluja tarvitaan varmistamaan pedagoginen suhtautumistapa tekniikkaan.

#lovemyjob #multimodaalinenoppiminen #digitaalinenkehitys

Jenny ja Sanna

Utforskande del 2

Att här händer det något viktigt, så slutade jag ett blogginlägg för ett par veckor sedan. Jag tar upp tråden och fortsätter….

Några barn hade hittat kastanjer och undersökt dem på ljusbordet med ett webbägg bla. Det sista detta barn gjorde då var att rita av den vita omogna kastanjen. Vi har sedan dess ritat av många kastanjer, öppnat upp kastanjerna och förvånats över att ibland är de bruna(kastanjebruna) när vi öppnar dem och ibland är de vita.

När vi en dag hade öppnat en kastanj och hittat en vit omogen så la barnet kastanjen i sin ficka och gick och lekte. Efter en liten stund kom barnet springande till mig och ropade;

– Jeeeenny, den är inte vit längre!

– Vilken då? ropade jag tillbaka.

– Kastanjen!

Barnet kom fram och höll kastanjen i sin hand. Den var nu lite orange/brun. Nästan lite smutsig. Vi tittade på den och undersökte den. Vi tyckte att den kändes lite hårdare.

– Tror du den kommer bli brun? Frågar barnet mig sedan.

– Ingen aning, svarade jag ärligt.

Verkligen ingen aning. Så vi gjorde ett experiment.

Vi plockade ner ett par kastanjer och la de vita omogna kastanjerna i fönstret på förskolan. Efter 15 min gick vi tillbaka och tog en bild och efter 2 timmar tog vi en annan bild osv…

Och ja! Den blev mer och mer kastanjebrun.

Och dagen efter var den heeeeelt brun.

– Är den mogen nu Jenny, frågade barnet mig dagen efter.

– Det skulle jag tro svarade jag.

– Fast du vet att man inte kan äta de här kastanjerna va? frågade jag barnet.

– Ja ja, det vet jag men jag tror att hästar kan det för det heter ju hästkastanj det har min mamma sagt.

Detta måste vi undersöka………..

(Alldeles riktig, vi läste på nätet att hästkastanjerna är giftiga för människor men inte för hästar!) Så nu vet vi och ni det!

#manlärsignågotnyttvarjedag #lovemyjob #naturkunskap

Jenny och Sanna

Tutkimista osa 2

Tässä tapahtuu nyt jotakin tärkeää, näihin sanoihin lopetin blogipostaukseni pari viikkoa sitten. Nyt jatketaan samasta aiheesta…

Lapset olivat löytäneet kastanjoita ja tutkineet niitä mm. pienoismikroskoopin avulla valopöydällä. Viimeiseksi lapset piirsivät valkoisen kypsymättömän kastanjan. Tämän jälkeen olemme piirtäneet monia kastanjoita, avanneet niitä ja ihmetelleet, miten ne joskus ovat (kastanjan)ruskeita ja joskus taas valkoisia.

Eräänä päivänä olimme avanneet kastanjan kuoren ja löytäneet sisältä valkoisen kypsymättömän kastanjan. Lapsi laittoi kastanjan takaisin kuoreen ja lähti leikkimään. Hetken kuluttua lapsi tuli juosten luokseni.

– Jenny, se ei ole enää valkoinen!

– Mikä?

– Kastanja!

Lapsi tuli luokseni ja piti kastanjaa kädessään. Se oli nyt hiukan oranssinruskea, vähän likaisen näköinen. Katsoimme ja tutkimme kastanjaa. Meistä se tuntui vähän kovemmalta.

– Luuletko, että siitä tulee ruskea? kysyi lapsi minulta.

– Ei aavistustakaan, vastasin rehellisesti.

Minulla ei todellakaan ollut aavistustakaan. Niinpä teimme pienen kokeen. Keräsimme muutaman kastanjan ja laitoimme valkoiset kastanjat esikoulun ikkunalaudalle. 15 minuutin kuluttua menimme takaisin ja otimme kastanjoista kuvan. Kahden tunnin kuluttua tästä otimme taas kuvan ja niin edelleen… ja kyllä, kastanjat muuttuivat aina vain ruskeammiksi. Ja seuraavana päivänä ne olivat jo kokonaan ruskeita.

– Ovatko ne kypsiä nyt Jenny? kysyi lapsi minulta seuraavana päivänä.

– Kyllä minä luulisin, vastasin.

– Tiesithän, että näitä kastanjoita ei voi syödä? kysyin lapselta.

– Joo joo, tiedän kyllä mutta luulen, että hevoset voivat syödä niitä, koska sen nimi on hevoskastanja, äiti on kertonut.

Tätä täytyy tutkia. Ja aivan totta, luimme netistä, että hevoskastanjat ovat myrkyllisiä ihmisille mutta eivät hevosille. Joten nyt tiedämme tämänkin!

#jokapäiväoppiijotakinuutta #lovemyjob #luonnontiede

Jenny ja Sanna