Visar alla blogginlägg från: december 2019

Lucia på två språk

20191213_083410

Ulkona kylmä on…..(Ute är mörkt och kallt) så sjunger de finsktalande barnen i luciatåget på förskolan.

I år fick jag följa med min kollega till hennes förskola och titta på Lucia firandet. Jag räknade 4st lucior, 2st tärnor, 1 stjärngosse, 4st pepparkaksgubbar och 15st tomtar. Precis enligt tradition mao.

Några av barnen sprang in medan några hade svårt att släppa mamma och pappa i hallen på förskolan. Förväntan och spänning låg i luften.

Innan tåget startade lekte och stimmade barnen omkring och då hör jag två barn prata bredvid mig;

– Minä olen tähtipoika(jag är stjärngosse)förklarar en pojke till sin kompis som är tomte. Jag ser att tomten tittar lite undrande på sin kompis med struten på huvudet men det är ju inte så konstigt när jag tittar mig omkring och upptäcker att det faktiskt bara finns en enda stjärngosse.

Tåget startar och barnen skrider in… En liten stund är det som om barnen sjunger i kanon eftersom de inte sjunger i samma takt. Men stämningen är på topp och nog kommer det en liten tår i mitt öga. Barnen sjunger på både finska och svenska för att till sist önska alla en God Jul, Hyvää joulua!

#luciatåg #luciakulkue #stjärngosse #tähtipoika

Jenny ja Sanna

Lucia kahdella kielellä

Ulkona kylmä on… laulavat suomenkieliset lapset esikoulun luciakulkueessa. Tänä vuonna sain kutsun kollegani esikouluun katsomaan heidän kaksikielistä Lucia-juhlaansa. Laskin kulkueesta 4 Luciaa, 2 ”tärnaa”, 1 tähtipojan, 4 piparkakku-ukkoa sekä 15 tonttua. Toisin sanoen täysin perinteiden mukaista.

Osa lapsista tuli juosten, kun taas osan oli vaikea päästää irti vanhemmistaan eteisessä. Jännitystä ja odotusta oli ilmassa.

Ennen kulkueen lähtöä lapset leikkivät ja juoksivat ympäriinsä. Kuulin kahden lapsen puhuvan vieressäni:

– Minä olen tähtipoika (stjärngosse), selittää poika kaverilleen, joka on pukeutunut tontuksi.

Näen, kuinka tonttu katsoo tötteröpäistä kaveriaan mietteliäänä. Ihmettely johtunee siitä, että koko lapsijoukossa on vain yksi ainoa tähtipoika.

Kulkue lähtee liikkeelle ja lapset tulevat sisään. Aluksi kuulostaa siltä, kuin lapset laulaisivat kaanonissa, koska he laulavat eri tahtiin. Tunnelma on kuitenkin katossa ja huomaan silmänurkkani kyyneltyvän. Lapset laulavat laulut sekä suomeksi että ruotsiksi ja lopuksi he toivottavat kaikille hyvää joulua, god jul!

#luciatåg #luciakulkue #stjärngosse #tähtipoika

Jenny ja Sanna

Finlands självständighetsdag

original

Den 6 december firar Finland sin 102:a självständighetsdag. Jag tänker att nog är det hög tid för mig att börja fira mitt lands självständighet!

Tänk att vi har ett grannland som faktiskt har legat i krig för inte så länge sedan. (fortsättningskriget)

Jag fick ett tips från en kollega att man kan skapa (klippa och klistra) självständighets ljus med barnen på förskolan. Sagt och gjort. Att ha en anledning att öva sig på att klippa(finmotorik) att ”lura” barnen till att träna sig på något som faktiskt att ganska svårt är toppen ju. Att sedan berätta om att just Finland legat i krig och att ett annat land har velat äga dem är spännande tycker många. Jag berättar på samlingen att vi ska låta våra ljus ”brinna” i fönstret på fredag för att hedra minnet av dem som miste livet i kampen för självständighet, både i det första och andra världskriget.

20191203_130051x

Det tyckte barnen var fint och vi fortsätter att prata om livet och döden under lunchen. Ett barn berättar om när hens gammelmormor dog och ett annat om när deras hund dog. Någon frågar vad som händer efter man har dött då svara ett barn;

– Man brinner upp och blir till aska, det blev min gammelfarfar.

Jag förklarar snabbt att det detta barn pratar om kallas ”att bli kremerad” och att det är ett sätt att begrava en död person. (som ett alternativ till jordbegravning) Det lät bara så hemskt att man brinner upp och jag fick bilder av djävulen som står i ett brinnande hav… man har ju olika referensramar. Jag hade Marvels filmen Thor: Ragnarök…

20191205_223608x

Det svänger snabbt från självständighetsljus till djävulen! (Surtur)

#Finland #självständighet #skapande #Marvel #älskarsuperhjältar

Jenny och Sanna

Suomen itsenäisyyspäivä

Kuudes joulukuuta juhlittiin 102-vuotiasta itsenäistä Suomea. Mielestäni minun on korkea aika alkaa juhlistaa maani itsenäisyyttä! Ajatella, että meillä on naapurimaa, joka on ollut sodassa vielä 75 vuotta sitten (jatkosota 1941-1944).

Kollegani kertoi, että Suomessa on tapana asettaa itsenäisyyspäivänä ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää ja antoi vinkin kynttiläaskartelusta, jonka voi tehdä lasten kanssa esikoulussa. Sanottu ja tehty. On aina hienoa, kun on syy saada lapset harjoittelemaan hienomotorisia taitoja kuten leikkaamista (joka on oikeastaan aika vaikeaa). Kerroin lapsille, kuinka Suomi on ollut sodassa ja toinen valtio on halunnut omistaa Suomen. Tämä oli monen lapsen mielestä jännittävää. Kerron piirissä, että laitamme kynttilät perjantaina ikkunaan kunnioittaaksemme niiden muistoa, jotka menettivät henkensä sodissa itsenäisyyden säilyttämiseksi.

Jatkoimme lounaalla keskustelua elämästä ja kuolemasta. Eräs lapsista kertoi, että hänen isomummonsa on kuollut ja toinen lapsi kertoi, että heidän koiransa on kuollut. Joku kysyi mitä tapahtuu, kun on kuollut, johon toinen lapsi vastasi:

– Sitten palaa tuhkaksi, niin kävi minun isovaarilleni.

Selitän nopeasti, että tätä kutsutaan tuhkaukseksi ja että se on yksi tapa haudata kuollut ihminen, siis vaihtoehto perinteiselle hautaamiselle. Tuhkaksi palaminen kuulosti mielestäni kauhealta ja nosti mieleeni kuvia paholaisesta, joka seisoo tulimeressä… kaikilla kun on omat viitekehyksemme. Minun oli tällä kertaa Marvel-elokuva Thor: Ragnarök . Nopeasti vaihtuu aihe itsenäisyyspäivän kynttilöistä paholaiseen!

#suomi #itsenäisyyspäivä #luovatoiminta #marvel #rakastansupersankareita

Jenny ja Sanna

Förskolans eventdag 2019

IMG_2272

För tredje året besökte jag Mediotekets event dag. Alltid lika spännande och intressant.

-Digital kompetens, är vi överens? Det börjar Katrin Jäverbring att fråga oss på morgonen.

Katrin visar oss några artiklar som funnits med i nyhetsflödet där journalister och alla utom pedagoger raljerar över digitala verktyg i förskolan. Ni vet! Ni har sett dem!

Så vad är facit då? Vad/hur gör vi?

Kommunikation!  Vi pedagoger måste bli bättre på att berätta, visa, kommunicera med vårdnadshavarna om vad vi faktiskt gör med de digitala verktygen. Visa på vad det faktiskt står i läroplanen eller som Katrin uttryckte sig; Vad det inte står i Läroplanen.

Surfplattor står det inget om och ändå är det dem som föräldrarna är mest rädda för att vi ska använda. Det står inget om att det skulle vara förbjudet att använda dem heller.

Rädslan hos föräldrarna för att de nya flashiga digitala verktygen ska konkurrera ut våra gamla analoga verktyg är det vi har att förhålla oss till. Som om vi skulle städa undan alla pussel från hyllorna och lägga dit en iPad??? Eller inte gå till skogen utan bara projicera skogen inne på en kub???

Men som Katrin även sa att vi välkomnar en skärmtids diskussion på förskolan oss kollegor emellan. Vad betyder skärmtid för dig? Det kan ju betyda något helt annat för mig.

Men även med föräldrarna. Att tex undersöka en skalbagge med ett webbägg, är det skärmtid? Att skapa källkritiska bilder med en greenscreen, är det skärmtid? Jag tror nog att med skärmtid menar föräldrarna det de låter barnen göra hemma, titta på film på iPaden eller spela spel. Det är ju stilla sittandet som är boven i dramat! Det finns det ju undersökningar på.

IMG_2276

Sedan fick vi lyssna på Johan och Marie från Mitt i cityförskolor som berättade om sin digitala resa. De berättade om sina framgångar men även när det inte gått lika bra. Hur de ofta under resans gång stannat upp och reflekterat, tänkt till: Vad har vi gjort, vad har vi för resultat? De pratade om en lägsta nivå för vad man som pedagog ska kunna digitalt. Typ öppna sin mail… Det kanske är/blir ett anställnings kriterium?

Sedan kom Katrin in och drog en tågmetafor.

Alla vi pedagoger ska med på det digitala tåget som man ända kan kalla digitaliseringen i förskolan för. Men vi som klev på först på tåget ska vi bara sitta och vänta nu på att alla ska kliva på… då är ju risken att vi kliver av… Nej det kommer flera tåg… Dvs, vi som redan jobbar med digitaliseringen måste få fortsätta utvecklas och de som börjar nu får gör det i sin takt.

IMG_2278

Jag var sedan på en spännande workshop som handlade om att skapa musik med appen GarageBand. Det såg så lätt ut när Josef från Medioteket klickade på olika instrument, accord och ändrade tempo osv men vi får väl se om jag minns hur man gör när jag väl kommer till förskolan.

#skapaenhitlåt #garageband #medioteket #digitaliseringiförskolan #förskolanseventdagmedioteket

Jenny och Sanna

Esikoulun tapahtumapäivä 2019

Olin mukana esikoulun tapahtumapäivässä kolmatta kertaa. Aina yhtä jännittävää ja mielenkiintoista.

– Digitaalinen kompetenssi, oletteko samaa mieltä? kysyy Katrin Jäverbring meiltä aamulla.

Katrin näytti meille joitakin uutisvirrassa näkyneitä artikkeleja, joissa toimittajat ja kaikki muut paitsi pedagogit haukkuvat digitaaliset työkalut esikoulussa. Tiedätte kyllä, olette varmasti nähneet niitä!

Mikä on ratkaisu? Mitä meidän pitäisi tehdä?

Kommunikointi! Meidän pedagogien pitää kommunikoida huoltajien kanssa paremmin näyttääksemme, mitä me digitaalisten työkalujen kanssa oikeastaan teemme. Näyttää, mitä opetussuunnitelma sanoo digitaalisista työkaluista, tai kuten Katrin asian ilmaisi, mitä opetussuunnitelmassa ei sanota.

Ipadeista opetussuunnitelmassa ei puhuta mitään. Niiden käyttämisestä vanhemmat ovat kuitenkin eniten huolissaan. Opetussuunnitelmassa ei ole kuitenkaan myöskään kielletty niiden käyttämistä.

Vanhemmilla on pelko siitä, että uudet, hienot digitaaliset laitteet korvaavat toiminnassa vanhat analogiset työkalut. Että me poistaisimme hyllyiltä kaikki palapelit ja laittaisimme tilalle iPadin? Tai että lopettaisimme metsäretket ja pelkästään heijastaisimme metsän kuvan kuutioon? Ehkä ei kuitenkaan.

Mutta kuten Katrin totesi, on keskustelu ruutuajasta tervetullutta myös pedagogien kesken. Mitä ruutuaika tarkoittaa sinulle? Minulle se voi tarkoittaa jotakin aivan muuta.

Asiasta tulisi keskustella myös vanhempien kanssa. Koppakuoriaisen tutkiminen mikroskoopilla, onko se ruutuaikaa? Lähdekriittisten kuvien tekeminen green screenin avulla, onko se ruutuaikaa? Luulen, että vanhemmat tarkoittavat ruutuajalla sitä mitä lapset tekevät kotona, katsovat ohjelmia iPadilla tai pelaavat pelejä. Paikallaan istuminen on tämän näytelmän roisto, siitä on olemassa tutkimuksiakin.

Seuraavaksi saimme kuulla, kun Johan ja Marie Mitt i city- esikouluista kertoivat digitaalisesta matkastaan. He kertoivat onnistumisistaan mutta myös niistä kerroista, kun kaikki ei sujunut hyvin. Kuinka he usein matkan varrella ovat pysähtyneet reflektoimaan ja miettimään: mitä olemme tehneet, mitä tuloksia olemme saavuttaneet? He ovat puhuneet työyhteisössään siitä, mikä on pedagogin matalin digitaalisen osaamisen taso. Kenties se, että osaa avata sähköpostin tai tallentaa dokumentin. Digitaalisesta osaamisesta saattaa tulla tulevaisuudessa yksi työhönottokriteereistä.

Tämän jälkeen Katrin kertoi junavertauksen. Kaikkien pedagogien tulee hypätä digitalisointijunan kyytiin. Me, jotka hyppäsimme junaan ensimmäisinä, istummeko me vain paikoillamme ja odotamme, että loputkin pääsevät kyytiin? Siinä piilee riski, että jäämme pois kyydistä. Meidän, jotka jo työskentelemme digitalisoinnin kanssa, tulee jatkaa kehittymistä ja ne, jotka aloittavat vasta nyt, voivat tehdä sen omaan tahtiinsa. Jokaiselle riittää junavaunuja.

Lopuksi pääsin mukaan mielenkiintoiseen workshopiin, jossa tehtiin musiikkia GarageBand-apin avulla. Kun Mediotekin Josef klikkaili eri instrumentteja, sointuja ja vaihteli tempoa, kaikki näytti kovin helpolta. Katsotaan, miten hyvin muistan kaiken, kun pääsen esikoululle kokeilemaan lasten kanssa.

#luohittibiisi #garageband #medioteket #digitalisointi

Jenny ja Sanna