Visar alla blogginlägg med kategorin:
Förskola

Fantasivetenskap del 2

symaskin

 

Att arbeta som medforskande pedagog är inte alltid så lätt men när vi arbetar tematiskt med barnen blir uppdraget mer spännande och djupgående både för barnen och för oss pedagoger.

Att tillsammans med barnen sätta ord på det som händer runt omkring oss, att dela upplevelser med barnen, lyssna på deras funderingar och ta dem på allvar är ett viktigt uppdrag/jobb.

Frågor som kommer upp är;

Vilka lärprocesser är barnen inne i nu? Vad försöker de förstå?

När Lisa klär ut sig i tigermantel och möter Kalle med paljettvingar, vad händer då? Vad blir det för möte? Vad kommer de att upptäcka? osv…

De flesta har ju en utklädningshörna på förskolan, men har vi funderat på vad vi har i den? Vad får barnen klä ut sig till?  Vad tillåter vi pedagoger barnen att leka? Begränsar vi barnens fantasi genom att ”bara” ha typiska pojk- och flick- kläder?

Under en av mellandagarna i julas hittade min kollega massa tyg som vi beställt för läääääänge sedan men inte gjort något med. Det var olika paljett tyger och olika djurmönstertyger. Hon började sy mantlar av dem.

Några långa och några korta mantlar blev det.

Sen fick barnen syn på dem.IMG_0522

Några började direkt leka prinsar och prinsessor, några vilda djur på savannen, ett par brandmän, en Batman och en annan superhjälte dök upp. Hund och kattfamiljer, hästar och en flygande dinosaurie. Nu gäller det som pedagog att hitta en egen mantel att ta på sig och dyka in i barnens fantasivärld som sagt var det är inte alltid så lätt att vara medforskande/medlekande pedagog!

 

IMG_0533

IMG_0535

Men tänk att en och samma mantel kan bli så många olika saker hos ett barn. Det är bara fantasin som begränsar oss.

IMG_0527 Två brandmän i paljettmantlar.

 

Mer utklädningskläder, eller jag menar fler mantlar till förskolan!

Vill ni läsa om Fantasivetenskap del 1 ? Länk

//Jenny och Oona

Fantasiatiede osa 2

Mukana tutkivana pedagogina työskentely ei aina ole niin helppoa, mutta kun työskentelee erilaisten teemojen parissa, tulee tehtävästä paljon jännittävämpi ja syvällisempi sekä lapsille, että meille pedagogeille. On erittäin tärkeää, että saa yhdessä lasten kanssa sanoittaa sen, mitä ympärillä tapahtuu, jakaa elämyksiä lasten kanssa, sekä kuunnella heidän mietteitään ja ottaa ne tosissaan.

Kysymyksiä, joita tulee esille on muun muassa: Minkälainen on lasten oppimisprosessi juuri nyt? Mitä he yrittävät ymmärtää? Kun Lisa pukeutuu tiikeriviittaan ja tapaa Kallen, jolla on paljettisiivet, mitä silloin tapahtuu? Minkälainen kohtaaminen siitä tulee? Mitä lapset tulevat havaitsemaan? Useimmilla esikouluilla on roolivaatenurkkaus, mutta olemmeko miettineet mitä vaatteita nurkkaus sisältää? Minkälaisiin vaatteisiin lapset saavat pukeutua? Minkälaisia leikkejä me pedagogit annamme lasten leikkiä? Rajoitammeko me lasten fantasiaa pelkillä poikien ja tyttöjen roolivaatteilla?

Välipäivinä yksi kollegoistani löysi valtavasti kankaita, joita olimme tilanneet aikoja sitten, mutta joita emme olleet käyttäneet. Kankaita oli erilaisilla paljeteilla sekä eläinkuvioilla. Hän ryhtyi ompelemaan niistä viittoja. Kankaista tuli muutama lyhyt ja muutama pitkä viitta. Sitten lapset näkivät viitat. Jotkut alkoivat leikkimään prinssejä ja prinsessoja, jotkut villieläimiä savannilla. Myös pari palomiestä, Batman ja yksi toinen supersankari ilmestyi leikkeihin, sekä pian myös koira- ja kissaperheitä, hevosia ja lentävä dinosaurus. Nyt pitää löytää viitta myös pedagogille, jotta pääsee sukeltamaan lasten fantasiamaailmaan. Kuten sanottu, ei aina ole niin helppoa olla mukana tutkiva ja leikkivä pedagogi.

Mutta mieti, että yksi ja sama viitta voi olla samanaikaisesti niin monta eri asiaa lapselle. Vain fantasia on rajana. Lisää roolivaatteita, tai oikeastaan viittoja esikouluun!

Haluatteko lukea osan yksi? Tässä siihen linkki!

//Jenny ja Oona

Fantasivetenskap

IMG_0517

 

Att jobba med barns fantasi och skapande är vi bra på i förskolan. Att spinna vidare på deras idéer och hjälpa dem att genomföra/slutföra dem.

Nu tillbaka till en dag i höstas när vi än en gång gick på en promenad denna gång till stranden och ett barn hittade en ”klo”.

Min tanke här var att låta barnen utveckla och förverkliga sina skapande idéer och att jag ska vara någon sorts assistent som ger dem verktyg att jobba vidare.

– Jenny, Jenny jag har hittat en klo! ropar ett barn.

– Du har hittat vaddå, svarar jag frågande.

– Jag tror det är en klo, en djurklo. En klo som ett djur har tappat.

– Det kan vara en kräftklo, föreslår en kompis.

– Eller en skorpiongifttagg?

Än en gång far barnens fantasi iväg och jag njuter. Att höra deras diskussioner och resonemang angående en ”klo” de har hittat.

– Vi är ju på stranden, det måste vara en kräftklo! Kräftor lever i vattnet, resonerar ett barn.

Vi tar med ”klon” till förskolan och undersöker den.

Jag vet ju mycket väl vad det är men barnen frågar faktiskt inte mig om det. Jag låter mig dras in i deras fantasivärld och förundras över deras kreativitet.IMG_0520

Det är definitivt en klo tror barnen. De får i uppgift att rita djuret som klon sitter på….. Men först tar jag en bild av ”klon” och skriver ut den, klipper ut den och limmar fast den på ett papper.

Kanske det ändå är ett horn från en enhörning???

Att få möjligheten att följa barnen på detta sätt, att få tillgång till deras fantasivärld och att få sitta med vid dessa diskussioner är den medforskande pedagogens jobb. Ett fantastiskt roligt jobb tycker jag!IMG_0519

#lovemyjob

Jenny och Oona

Fantasiatiede

Olemme esikouluissa hyviä työskentelemään lasten fantasian ja askartelujen parissa. Me autamme lapsia pyörittämään ajatuksiaan ja sekä toteuttamaan, että viemään niitä loppuun asti.

Nyt takaisin erääseen syksyiseen päivään, jolloin olimme kävelyllä rannalla ja lapset löysivät ”kynnen”. Ajatukseni oli, että lapset voivat pyöritellä ideoitaan yhdessä ja minun roolini olisi olla jonkinlainen assistentti, joka antaa työkaluja työskentelyyn sekä auttaa lapsia kehittämään ja toteuttamaan heidän ideoitaan.

– Jenny, Jenny, minä löysin kynnen! yksi lapsista huutaa.

– Sinä olet löytänyt minkä? vastaan kysyvästi.

– Luulen, että se on kynsi, eläimen kynsi. Kynsi, jonka joku eläin on menettänyt.

– Se voi olla ravun saksi, ehdottaa toinen lapsi.

– Tai skorpionin pistin? sanoo kolmas.

Lasten mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja minä nautin siitä kun saan kuunnella heidän keskusteluaan ja ajatuksenjuoksua ”kynttä” koskien.

-Me olemme rannalla, sen täytyy olla ravun saksi! Ravut asuvat vedessä, miettii yksi lapsista.

Otamme ”kynnen” mukaan esikouluun ja tutkimme sitä.

Minä tiedän oikein hyvin mikä ”kynsi” oikeasti on, mutta lapset eivät edes kysy minulta siitä. Annan itselleni luvan tempautua mukaan lasten fantasiamaailmaan ja ihmettelen heidän luovuuttaan. Se on todellakin kynsi, uskovat lapset. He saavat tehtäväkseen piirtää eläimen, jolle kynsi kuuluu. Mutta ensin otan kuvan kynnestä, tulostan ja leikkaan sen ja lopuksi liimaan sen paperille. Ehkä se on kuitenkin yksisarvisen sarvi!

Lasten mukana tutkivan pedagogin työhön kuuluu, että saa mahdollisuuden seurata lapsia tällä tavalla, pääsyn heidän fantasiamaailmaansa ja kuulla kaikki nämä keskustelut!

Fantastisen hauska työ minun mielestäni!

#lovemyjob

Jenny ja Oona

Kultur på förskolan

IMG_0506

Så var luciafirandet för i år avklarat, pust, och nu återstår inte många dagar av året på förskolan men ett måste är väl ändå att klämma in lite julpyssel att hänga i granen. Vi skapar lite julstämning, äter jullunch och önskar alla en god jul och gott nytt år och allt det där.

Nu får ni se hur barnens pepparkaksdjur blev. Barnen har fått göra kristyr och spritsa på sina pepparkaksdjur och även hunnit sätta ihop huset till dem. Det känns lite som att ”knyta ihop säcken” för projektet när vi skapade detta pepparkaksprojekt. Jag upplevde att barnen tyckte det var roligt att ”göra” sina djur igen. Barn brukar ju gilla att se, göra saker om och om igen…. Övning ger färdighet!IMG_0505

Vi har under hösten läst en serie böcker med barnen som heter Kommissarie Gordon. I böckerna löser Gordon och Paddy mysterier på löpande band. När vi sedan såg att boken fanns som teaterföreställning på Teater Pero gick vi så klart dit och såg den. En fantastisk föreställning som engagerade barnen från första stund.

28075211d6824084961c071e8b76c06b_L Bild från Teater Peros hemsida.
     
  En fängslande deckare om ett nattligt nötmysterium. Från 4 år
                                                                                      

Om inte detta vore nog så… kommer nu Kommissarie Gordon som film på SF biografer i jul!

I förskolan pratar vi ofta om hur vi förbereder barnen för en kulturupplevelse. Här har vi ett exempel. Först läser vi boken sen ser vi teatern och sist får barnen en möjlighet att se filmen tillsammans med sina föräldrar.

Det ska bli spännande att höra vad barnen tyckte om filmen! Var den lika bra som teatern? Fick de med samma saker som i boken?

Nästa år när alla är tillbaka från julledigheten kan vi prata och reflektera om vad de minns från filmen, teatern, boken?

En tanke som slog mig; Ska vi göra en saga med barnen som vi sedan skapar en teater om för att till sist göra en film om? Behöver nog en post-it lapp med en påminnelse om det till nästa år!

Mvh en pedagog i behov av lite julledighet :)

Kultturielämyksiä esikoulussa

Nyt kun Lucia on ohi ja enää ei ole montaa päivää jäljellä vuodesta, täytyy vielä ehtiä tehdä joulukuuseen koristeita. Luomme joulutunnelmaa, syömme joululounasta ja toivotamme kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Saatte nähdä, millaisia lasten piparkakuista tuli. Lapset ovat saaneet koristella piparkakkueläimensä ja koota niille talon. Tuntuu siltä, että piparkakkuprojektin myötä päätämme koko eläinprojektin. Minusta tuntuu siltä, lapsista oli hauskaa tehdä taas eläimensä. Lapset yleensä pitävät siitä, että voivat nähdä ja tehdä asioita uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus tekee mestarin!

Syksyn aikana olemme lukeneet kirjasarjaa, jonka nimi on Komisario Gordon. Kirjoissa seikkailevat Gordon ja Paddy selvittävät mysteereitä jatkuvalla syötöllä. Kun sitten huomasimme, että kirjasta on tehty teatteriversio Teater Perossa, menimme tietysti katsomaan sitä. Fantastinen esitys, joka osallisti lapset heti ensi hetkestä lähtien. Eikä tässä vielä kaikki, nyt Komisario Gordonista on tulossa jouluna elokuva!

Puhumme usein esikoulussa siitä, miten lapsia valmistellaan kulttuurielämystä varten. Tässä on yksi esimerkki: ensin luemme kirjan, sen jälkeen käymme teatterissa ja lopuksi lapsilla on mahdollisuus nähdä elokuva yhdessä vanhempiensa kanssa.

On jännittävää kuulla, mitä lapset tykkäsivät elokuvasta. Oliko se yhtä hyvä kuin teatteri? Oliko elokuvassa mukana samoja asioita kuin kirjoissa?

Ensi vuonna kun kaikki ovat palanneet takasin joululomalta, voimme puhua ja reflektoida, mitä he muistavat elokuvasta, teatterista ja kirjoista.

Sain tästä ajatuksen: Pitäisikö meidän tehdä lasten kanssa satu aiheesta, jonka voisi sitten esittää teatterina ja lopuksi kuvata? Tarvitsen varmasti post-it-lapun muistutukseksi!

Terveisin loman tarpeessa oleva pedagogi

Digital julstämning

20171208_124134_resized Julstämning på kontoret

Så var det dags att börja julpyssla och sjunga luciasånger.

Hur utvecklar vi pysslet?

Hur ser den digitala tekniken ut i julpysslet på förskolan?

Hur får vi in julstämning på förskolan?

Ett förslag är att besöka ArkDes utställning Pepparkakshus 2017. I år var temat Gränslöst.

Ett sätt att utveckla och utmana den annars så traditionella pepparkaksbakandet innan Lucia med barnen på förskolan.

IMG_0479 OBS! Ett bygge från utställningen!

Jag personligen är inte så förtjust i att baka på förskolan utan håller mig hellre till pysslet men när vi kopplade ihop projektet med bakandet var jag med!

Barnen fick i uppgift att skapa ”sitt djur” från närmiljön i pepparkaka.

– Men vi har ju ingen ”kräft” form? Säger ett barn olyckligt då.

– Och ingen ”får” form heller, säger en annan.

Då frågar jag barnen hur de tycker att vi ska göra då?

– Köpa en form, föreslår ett barn.

– Vi kan väl rita en form? Säger ett annat barn.

Det var ett riktigt bra förslag resonerade vi oss fram till för vi har ju papper, penna och sax.

IMG_0486IMG_0490

Vi tar fram våra djurbilder och börjar teckna av konturerna. Eftersom barnen redan har jobbat med djuren sedan augustimånad är det nu inga problem att teckna av dem. De som först tyckte att det var svårt, har fått självförtroende att teckna. Övning ger färdighet!

Sedan hjälper vi pedagoger till att klippa ut djuren och tar tillfället i akt att jobba med positiva och negativa bilder.

Pepparkaksdjuren kommer att få kristyr på sig så småningom…. Och ett hus att bo i.

Barnen bakade även ”husväggar” som vi ska foga samman med hjälp av socker och kristyr så fortsättning följer….

Men för att ni ska få julstämningsinspiration vill jag dela med mig redan nu, innan lucia!

För att skapa lite mer mysig julstämning när ni pysslar med barnen kan vi föreslå att man laddar ner en app/eller youtubear tex en sprakande eldstad eller ett snöigt fönster! Eller varför inte projicera ett ljus som brinner på väggen under luciatåget då vi sjunger ”Tänd ett ljus”

Använd då en projektor som är kopplad med iPaden eller iPhonen.

Trevlig Lucia

Jenny och Oonaljus

TIPS!

Instagramtävling – ArkDes utmanar hela landet

Har du också bakat något gränslöst? Eller känner du dig inspirerad att gå hem och vara med i tävlingen? Du har fortfarande chansen! Var med och tävla på instagram. Ladda upp en bild på ditt pepparkakshus med hashtagg #arkdespepparkakshus senast 12 december kl. 24.00.

Digitaalinen joulutunnelma

Nyt on taas aika jouluaskartelujen ja Lucia-laulujen. Miten kehitämme askartelua? Miten digitaalinen tekniikka näyttäytyy esikoulun jouluaskarteluissa? Miten päästä joulutunnelmaan esikoulussa?

Yksi ehdotus on, että käy ArkDesin näyttelyssä nimeltä Pepparkakshus 2017. Tänä vuonna tema on Gränslöst – Rajaton. Yksi tapa kehittää ja haastaa muuten niin perinteistä piparkakkujen leivontaa ennen Luciaa.

Henkilökohtaisesti en ole niin innostunut esikoulussa leipomisesta, vaan mielummin keskityn askarteluun, mutta siinä vaiheessa kun yhdistimme projektin ja leipomisen, olin mukana!

Lapset saivat tehtäväkseen tehdä lähiympäristön eläimensä piparkakkutaikinasta.

–                     Mutta meillä ei ole ravun muottia! sanoo yksi lapsista onnettomana.

–                     Eikä lammasmuottia, sanoo toinen.

Kysyn lapsilta mitä meidän pitäisi heidän mielestä tehdä?

–                     Ostaa muotteja, ehdottaa yksi lapsi.

–                     Eikö me voida piirtää muotteja? sanoo toinen.

Päädyimme siihen, että se oli erittäin hyvä idea, sillä esikoulusta löytyy paperia, kyniä ja saksia. Otamme esille eläinkuvamme, ja alamme piirtää ääriviivoja.Koska lapset ovat työskennelleet eläinten parissa jo elokuusta lähtien, ei piirtämisen kanssa ole mitään ongelmia. Ne lapset, joiden mielestä piirtäminen oli kauden alussa vaikeaa, ovat saaneet lisää itseluottamusta. Harjoitus tekee mestarin. Me pedagogit autamme lapsia leikkaamaan eläimet, ja samalla käytämme tilaisuuden hyödyksi ja työskentelemme myös positiivisten ja negatiivisten kuvien kanssa.

Piparkakkueläimet tulevat pian saamaan kuorrutuksen. Ja talon, jossa asua. Lapset leipoivat taloon seinät, jotka yhdistämme toisiinsa sokerin ja kuorrutteen avulla, eli jatkoa seuraa…

Mutta jotta saisitte joulumieleen inspiraatiota, haluan jakaa tämän teidän kanssanne jo nyt, ennen Luciaa! Luodakseen hieman kodikkaamman joulutunnelman kun askartelette, ehdotamme että lataatte apin tai etsitte YouTubesta videon esimerkiksi loimuavasta takasta tai lumisesta ikkunasta ja heijastatte sen seinälle! Tai miksi ei heijastaisi palavaa kynttilää seinälle samalla kun Lucia-kulkue laulaa ”Sytytä kynttilä”. Käytä silloin projektoria, joka on yhdistetty iPadin tai iPhonen kanssa.

Hyvää Luciaa!

Jenny ja Oona

Sagan om ägget

IMG_0942

Ett barn ropar; – Jenny, jag har hittat ett ägg!

– Ett ägg? Åh,har du hittat ett fågelägg? svarar jag hen.

– Det vet jag inte? svarar barnet. Kanske är det ett fågelägg?

De andra barnen samlas runt och tittar med stort intresse på fyndet.

– Det där ser ut som ett dinosaurieägg!

– Nej, som ett T-rex ägg.

– Eller som ett fjärilsägg.IMG_0401

Förslagen var många och frågorna hopade sig….

Vems är ägget? Var är mamman? Vad har hänt med ägget? Varför är det trasigt?

Väl tillbaka på förskolan får barnen i uppgift att teckna vad som kommit ur ägget. De får använda kolpennor. Ett nytt material att arbeta med för dessa barn och som kräver en viss teknik. Barnen övar sig ett par gånger innan de sätter igång att teckna uppgiften. För att alla skulle se ägget och få inspiration använde vi digitalteknik.ägg

Vi projicerade bilden av ägget på en filmduk med hjälp av iPaden och en projektor och extra ljus i form av en ficklampa för att belysa ägget mer dramatiskt.

Barnens teckningar blev helt fantastiska och fantasifulla!IMG_0451

Vem kom ur ägget?

En robot, en fjäril, en alicorn, en drake, en kyckling, en människa, en sköldpadda och en häst mm

Här är ett exempel på hur tekniken faktiskt berikar barnens vardag.

Som en fortsättning på uppgiften kan barnen nu få berätta vad som verkligen hände med ägget! Att få berätta en historia…

Jenny och OonaIMG_0405

Satu munasta

Lapsi huutaa: -Jenny, minä olen löytänyt munan!

-Munan? Oi, oletko löytänyt linnunmunan? vastaan hänelle.

-En tiedä! Vastaa lapsi. Ehkä se on linnunmuna!

Muut lapset kerääntyvät munan ympärille ja katsovat löytöä suurella mielenkiinnolla.

-Näyttää dinosauruksen munalta!

-Ei vaan T-rexin munalta.

-Tai perhosen munalta.

Ehdotuksia ja kysymyksiä tuli monia.

Kenen muna se on? Missä äiti on? Mitä munalle on tapahtunut? Miksi se on mennyt rikki?

Palattuamme takaisin esikouluun, lapset saavat tehtäväkseen piirtää sen, mitä munasta on tullut ulos. He saavat käyttää hiilikyniä. Hiilikynät ovat uusi materiaali näille lapsille, ja niiden käyttö vaatii erityistä tekniikkaa. Lapset harjoittelevat muutaman kerran ennen kun he käyvät tehtävän kimppuun.

Jotta kaikki näkisivät munan ja saisivat inspiraatiota, käytämme digitaalista tekniikkaa. Me heijastimme munan kuvan filmikankaalle iPadin ja projektorin avulla. Käytimme myös taskulamppua saadaksemme dramaattisemman valaistuksen munalle. Lasten piirrustuksista tuli aivan fantastisia ja mielikuvituksellisia.

Mikä munasta sitten kuoriutui?

Robotti, perhonen, siivekäs yksisarvinen, lohikäärme, kana, ihminen, kilpikonna, hevonen ja niin edelleen. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten tekniikka rikastuttaa lasten arkea. Tehtävä jatkuu sillä, että lapset saavat kertoa, mitä munalle todella tapahtui!

Jenny ja Oona

Lärande med digitala verktyg

Heter Mediotekets eventdag för förskolan. En inspirerande dag.

Vi fick lyssna på lite olika föreläsare som alla pratade om digitaliseringen av förskolan.

Tobias Gyllensvärd, IT strateg i Skärholmen berättade om sitt arbete med digitaliseringen.tobias

Viktiga ord på vägen: Nätverka och samarbeta med de som gör dig bättre! Jag kunde inte ha sagt det bättre själv. Att nätverka och hålla sig ajour med vad som är på agendan är viktigare än någonsin när det gäller digitaliseringen. Att läsa bloggar, att skriva bloggar, att ta del av forskning, att läsa allt man kommer över som kan vara av intresse och att samarbeta med de som gör dig bättre är ett vinnande koncept.

Man måste även ha ett tydligt syfte med det digitala arbetet med barnen.

När berikar tekniken och när berövar den? Detta pratas det ofta om i förskolan. När, var, hur är det ok att använda tex iPaden? Hur gör vi den pedagogisk? En kollega berättade för mig om en förskola som hade använt iPaden till att lägga pärlplattor på. Det lät ju först heeeelt galet? Varför i hela fridens namn ska man lägga pärlplatta digitalt i iPaden när man kan göra det IRL?(In real life) Jo, här kommer twisten. När barnen hade lagt pärlplattan fick de skriva ut den på papper för att sedan göra den på riktigt efter sin ritning. Att räkna ut var på pärlplattan tex den gula och den röda pärlan ska sättas visade sig vara rätt så svårt. Det krävdes ett stort mått av tålamod och noggrannhet. Digital kompetens, matematik, finmotorik och samarbete övas på ett genialt sätt!medioteket

Vi höll också i en workshop under dagen som handlade om att programmera med och utan digitala verktyg. De var välbesökta. Vi berättade om olika sätt att lära ut programmering utan digitala verktyg och sedan fick deltagarna prova själva att programmera med digitala verktyg. De använde Blue-Bot och Tactile Reader och Osmo Coding with Awbie. Inte så lätt som det ser ut tydligen! :)

Summan av dagen var ändå att oj vilken kompetens det finns i staden. Det som alla visade upp, inspirerande miljöer, roliga appar, verktyg att använda i förskolan gav mersmak av digitaliseringen!

Tack medioteket!

Jenny och Oona

Oppiminen digitaalisten työkalujen kanssa

 

Osallistuimme Medioteketin inspiroivaan päivään, jossa käsiteltiin oppimista esikoulussa digitaalisten työkalujen kanssa. Saimme kuunnella eri luennoitsijoita, jotka puhuivat aiheesta. Tobias Gyllensvärd, IT-strategi Skärholmenista, kertoi hänen työstään digitalisoinnin parissa. Tässä tulee muutamia tärkeitä asioita: Verkostoidu ja tee yhteistyötä niiden kanssa, jotka tekevät sinusta paremman! En olisi osannut itse sanoa sitä paremmin. Verkostoituminen ja itsensä pitäminen ajantasalla on tärkeämpää kuin koskaan kun puhutaan digitalisoimisesta. Blogien, erilaisten tutkimusten ja muiden mielenkiintoisten tekstien lukeminen, sekä yhteistyö niiden kanssa, jotka tekevät sinusta paremman, on voittamaton konsepti.

Digitaliselle työskentelylle lasten kanssa on oltava selkeä päämäärä. Milloin tekniikka rikastuttaa ja milloin se riistää? Tästä puhutaan usein esikouluissa. Milloin, missä ja miten on ok käyttää esimerkiksi iPadia? Miten teemme siitä pedagogisen? Yksi työkaveri kertoi esikoulusta, joka oli käyttänyt iPadia Hamahelmialustoiden täyttämiseen. Se kuulosti ensin ihan hullulta. Miksi tehdä alustoja digitaalisesti iPadilla kun sen voi tehdä IRL (in real life)? Kun lapset olivat täyttäneet helmialustan iPadillä, he saivat tulostaa kuvan ja tehdä oikean hamahelmikuvan heidän piirrustuksen mukaan. Sen huomaaminen, että missä joku tietyn helmen paikka on, osoittautui yllättävän hankalaksi. Siihen tarvittiin suuri määrä kärsivällisyyttä sekä tarkkuutta. Digitaalista osaamista, matematiikkaa, hienomotoriikkaa sekä yhteistyötä harjoitellaan nerokkaalla tavalla.

Me pidimme workshoppeja päivän aikana. Aiheena oli ohjelmointi sekä digitaalisia työkaluja käyttämällä, että ilman niitä. Me kerroimme ja näytimme ensin eri tapoja ohjelmoida ilman digitalisia työkaluja ja sen jälkeen osallistujat saivat kokeilla itse muutamia digitaalisia työkaluja. He saivat kokeilla Blue-Botia, Tactile Readeria sekä Osmo Coding with Awbieta. Se ei ollutkaan niin helppoa kuin luulisi! Päivän yhteenvetona voi sanoa, että kaupungista löytyy aivan valtavasti osaamista. Inspiroivat ympäristöt, hauskat apit ja esikoulussa käytettävät työkalut saivat haluamaan lisää työskentelyä digitalisoinnin parissa!

Kiitos Medioteket!

 

/Jenny ja Oona

Mediauppfostran i förskolan

IMG_0358

I Finland finns ordet mediakasvatus-mediauppfostran. Kanske ett ord vi ska låna?

Barn matas med mängder av bilder och filmer på nätet. De lär sig skapa film, redigera bilder, hämta information via digitala verktyg men lär de sig hantera allt de ser? Kan de tänka kritiskt och faktiskt förstå? Hur lär vi barnen på förskolan att vara källkritiska? Jag tror inte det finns någon manual på det än men jag försöker ändå.

När barnen i min grupp skulle ta med sig en bild på ett djur från sin närmiljö tog ett barn med sig en bild på en bäver. Bävern i sig var ett självklart val eftersom att det finns gott om bävrar i vår närmiljö men bilden som kom till förskolan var hämtad från internet och föreställde en bäver och en glass. Det ser faktiskt ut som om bävern äter en glass.

Barnen skrattade först åt bilden och sa att det var en tokig bäver som äter glass.

– För bävrar äter ju bark, säger ett barn.

Förra året hade vi ett projekt om just bävrar så alla i gruppen vet ju om vad bävrar äter och inte är det glass!

Men barnet med bilden sa att hennes pappa hade minsann tagit bilden på bävern så det måste vara sant.

Vi tittade närmare på bilden…..

– Men vad tror ni? Frågar jag barnen. Är det en riktig bild? Finns det bävrar som äter strutglass?

– Nej någon har ritat glassen där, säger ett barn då.

– Ja den är inte sann, svara ett annat barn.

Vi går in på google och tittar på några foton som klart och tydligt inte är riktiga utan fotomontage. Detta verkar barnen tycka är både roligt och intressant. Vi pratar om vad vi ser och om vi ska tro på allt vi ser.

Jag frågar om de skulle vilja skapa egna foton och det vill de.

Barnen fick berätta vad de ville skulle hända på bilden och sedan regisserade vi barnen att ställa sig på ett speciellt sätt för att sedan ta bilden. Tex ett barn ville lyfta en stor tiger, hen fick stå med armarna i luften och låtsas lyfta tigern osv.

Efter det satte vi oss vid datorn och googlade fram olika djur som barnen ville ha med i sina bilder för att sedan klippa och klistra ihop dem.

Oj vad stolta barnen blev när bilderna var färdiga! Vi pratade och reflekterade kring dem, hände verkligen detta idag? Kunde du lyfta en tiger, mötte du en T-rex i skogen osv.IMG_0365

Ett steg i taget. Om vi lär barnen att inte bara konsumera bilder utan även producera så är vi nog på rätt spår i mediauppfostran och att arbeta med källkritik på förskolan.

Jenny och Oona

Mediakasvatus esikoulussa

Suomessa käytetään sanaa mediakasvatus, ehkä meidän pitäisi ottaa se käyttöön myös täällä Ruotsissa! Lapset näkevät valtavasti kuvia ja videoita internetissä. He oppivat tekemään videoita, muokkaamaan kuvia ja etsimään tietoa, mutta oppivatko he käsittelemään kaikkea sitä, mitä he näkevät? Osaavatko he ajatella kriittisesti ja tosiaan ymmärtää? Miten opetamme lapsia olemaan lähdekriittisiä esikoulussa? En usko, että siihen löytyy vielä ohjekirjaa, mutta yritän silti. Kun ryhmäni lasten tehtävänä oli ottaa mukaan kuva jostain eläimestä lähiympäristössämme, yksi lapsi toi kuvan majavasta. Majava itsessään oli itsestäänselvyys, sillä lähiympäristössämme on paljon majavia, mutta kuva, joka lapsella oli mukana oli otettu suoraan internetistä ja kuvassa oli majava joka syö jäätelöä. Lapset nauroivat kuvalle ja sanoivat että onpa jäätelöä syövä majava hassu.

– Majavathan syövät kaarnaa, sanoi yksi lapsista

Viime vuonna meillä oli projekti juuri majavista, joten kaikki lapset tietävät mitä majavat oikeasti syövät, eikä se ole jäätelöä! Mutta lapsi, joka oli tuonut kuva, sanoi että hänen isänsä oli toden totta ottanut kuvan ja sen pitää silloin olla oikea kuva. Katsoimme kuvaa lähemmin…

– Mutta mitä te luulette? kysyn lapsilta. Onko se oikea kuva? Syövätkö majavat jäätelöä?

– Ei, joku on piirtänyt jäätelön siihen, sanoo yksi lapsista.

– Se ei ole oikea kuva, vastaa toinen.

Menimme Googleen ja katsomme joitakin kuvia, joista huomaa selvästi, että niitä on muokattu. Lasten mielestä se oli sekä hauskaa että mielenkiintoista. Keskustelemme siitä, mitä näemme ja voimmeko uskoa kaikkeen siihen. Kysyn lapsilta haluavatko he tehdä omia kuvia ja vastaus oli myöntävä. Lapset saivat kertoa, mitä he halusivat kuvassa tapahtuvan. Sitten autoimme lasta olemaan tietyssä asennossa kun otimme kuvan. Yksi lapsi halusi esimerkiksi nostaa ison tiikerin ja hän sai seistä kädet ilmassa ja esittää nostavansa sitä. Sen jälkeen istuimme tietokoneen ääreen ja googlasimme kuvia eri eläimistä, joita lapset halusivat mukaan kuviinsa ja he saivat leikata ja liimata kuvat yhteen. Lapset olivat niin ylpeitä kuvistaan kun ne olivat valmiita. Keskustelimme ja reflektoimme, tapahtuiko tämä ihan oikeasti? Pystyitkö sinä nostamaan tiikerin tai tapasitko T-Rexin ihan oikeasti? Otamme yhden askeleen kerrallaan. Jos opetamme lapsia tuottamaan kuvia pelkän kuluttamisen sijasta, olemme oikealla raiteella mediakasvatuksen ja lähdekritiikin kanssa työskentelyssä esikoulussa.

Jenny ja Oona

Programmering i projektet

IMG_0287

Frågor som vi ofta får höra är;

– Men hur får vi in digitaliseringen i projektet?

Digitalisering i förskolan är ju en sak men i projektet?

De flesta i förskolan arbetar med ett projektinriktat arbetssätt. Dvs vi jobbar med olika projekt och då kommer frågan HUR får vi in de digitala verktygen och programmeringen i det.

Alla använder vi oss av Ipaden till att söka kunskap om olika saker tillsammans med barnen. Vi sitter och söker bilder eller fakta om tex olika djur, länder, Beybladefigurer osv.

Att koppla ihop Ipaden med projektorn så att alla kan se sökresultatet är ett sätt att koppla ihop projektet med digitala verktyg.

Att ”skapa” en egen Bluebotmatta är en annan.

Barnen är inne i programmeringen av Bluebot igen. De tycker att det är så roligt att programmera den lilla blåa roboten, ibland så att den går åt ”rätt” håll men lika mycket så att den går åt helt ”fel” håll så att barnen ligger på golvet och vrider sig av skratt:)

Barnens projektuppgift var att ta med en bild av ett djur i sin närmiljö. För att koppla ihop programmering med projektet lät jag barnen skapa en egen djur-bluebotmatta. De tecknade och skrev namnet på sina djur på ett stort papper. Jag skapade 15cm stora rutor över mattan sedan plastade jag in ”mattan” i bokplast så att den ska hålla.

När vi ska jobba i tex projektet kan barnen ta fram sin egen djurmatta och programmera Blueboten så att den går till ett speciellt djur.

– Vem har gjort ekorren, ropar barnen.

– Det har Klara gjort, svarar några barn.

Klara kommer fram till mattan och tittar.

– Åh ni har kommit till min ekorre säger hon och så berättar hon vad hon vet om ”sin” ekorre.

Ett enkelt sätt att koppla ihop projekt och programmering. Sedan kan man ju skapa mattemattor, språkmattor, naturvetenskapsmattor, rörelsemattor, bara fantasin sätter gränser.

Jenny och Oona

Ohjelmointi projektissa

Kuulemme usein kysymyksiä kuten:

-Miten saamme digitalisoinnin mukaan projektiin? Digitalisointi esikoulussa on yksi asia, mutta entäs projektissa?

Useimmissa esikoulussa on projektilähtöinen työskentelytapa. Toisin sanoen työskentelemme erilaisten projektien parissa, ja silloin herää kysymys, miten saamme digitaaliset työkalut ja ohjelmoinnin mukaan projektiin. Me kaikki käytämme iPadia kun etsimme kuvia tai tietoa esimerkiksi eläimistä, eri maista, Beybladeista jne. Se, että yhdistää iPadin projektoriin niin että kaikki voivat nähdä hakutuloksen, on yksi tapa yhdistää projekti ja digitaalinen työväline. Oman Blue-bot-maton tekeminen on toinen.

Lapset ovat innostuneet taas Blue-botin ohjelmoinnista. Heidän mielestä pienen sinisen robotin ohjelmointi on niin hauskaa, joskus silloin kun robotti menee ”oikeaan” suuntaan, mutta yhtä paljon silloin kun se menee ”väärään” suuntaan. Silloin lapset makaavat lattialla ja kierivät naurusta. Lasten projektitehtävänä oli ottaa kuva eläimestä heidän lähiympäristössään. Yhdistääkseni ohjelmoinnin projektin kanssa, annoin lasten tehdä oman eläinmaton Blue-botille. Kaikki lapset piirsivät oman eläimensä ja kirjoittivat sen nimen isolle paperille. Tein maton päälle 15cm kokoisia ruutuja, ja sen jälkeen päällystin maton kontaktimuovilla, jotta se kestäisi kauemmin.

Kun työskentelemme projektin parissa, voivat lapset ottaa eläinmaton esille ja ohjelmoida Blue-botin menemään yhden eläimen luota toiselle.

-Kuka on tehnyt oravan? huutavat lapset.

-Klara on tehnyt sen, vastaa muutama lapsi.

Klara tulee maton luokse ja katsoo.

-Te olette tulleet minun oravani luokse! sanoo hän, ja kertoo kaiken, mitä tietää ”hänen” oravastaan muille lapsille.

Yksinkertainen tapa yhdistää projekti ja ohjelmointi. Muita esimerkkejä maton teosta on matematiikka-, kieli-, luonnontiede- ja jumppamatot. Mattojen tekemisessä vain fantasia on rajana!

/Jenny ja Oona

Digitala hösttavlor

IMG_0279

Som alla vet så jobbar vi på förskolan med hösten nu. Alla går vi i skogen, pratar-, läser- ,skapar- ,leker höst!

Men det är kanske dags att hitta på nya sätt att skapa, att dokumentera hösten. Digitalt?

Vi gick ut i skogen och pratade, sjöng, och lekte i höstiga skogen. Barnen fick i uppgift att samla fem stycken naturmaterial som de tyckte var typiskt höstiga. En vild diskussion startade.Bild1

– Vad är höstigt? En blomma? En kotte? En pinne? Frågade barnen.

– Ta bara det ni tycker är höstigt, finns inga fel bara rätt! Svarade jag barnen.

De samlade på sig naturmaterial, diskuterade mellan varandra, bytte med varandra, kastade bort saker, plockade tillbaka och höll på så hela promenaden.

Väl på förskolan la vi upp vårt material på svart papper och barnen fick arrangera sina konstverk. Ett löv där, ett ekollon där, en pinne osv.

Sedan tog vi fram kameran och tog bilder på dem som vi skrev ut och satte på väggen. Voila!Bild320171027_083438

En digital hösttavla som inte finns kvar i verkligheten utan bara digitalt. (och så klart på väggen i pappersform)

Man behöver alltså inte bara limma fast löv, ekollon eller rönnbär på papper utan vi kan också använda digitala verktyg för att dokumentera hösten! Dessutom kan vi diskutera och reflektera länge kring bilderna som sitter på väggen medan de torkade löven eller rönnbären lätt blir till ”skräp” efter ett par veckor på väggen.(när de har trillat av)

Tekniken ska komplettera och berika det vi redan har på förskolan, tekniken ska inte ersätta något!

Jenny och Oona

20171027_083309

Digitaaliset syystaulut

Kuten me kaikki tiedämme, esikoulussa työskennellään nyt syksyn parissa. Kaikki me käymme metsässä, puhumme ja luemme syksystä sekä teemme syysaskarteluja. On ehkä kuitenkin aika keksiä uusia tapoja askarrella ja dokumentoida syksyä. Digitaalisesti? Kävelimme metsään ja puhuimme, lauloimme ja leikimme syksyisessä metsässä. Lapset saivat tehtäväkseen kerätä viisi luonnonmateriaalia, jotka heidän mielestä olivat syksyisiä. Alkoi villi keskustelu.

– Mikä on syksyistä? Kukka? Käpy? Keppi? Kysyivät lapset.

– Ottakaa vain jotain, mikä teidän mielestänne on syksyistä, ei ole vääriä vastauksia, vain oikeita! vastasin lapsille

He keräsivät luonnonmateriaaleja, keskustelivat ja vaihtoivat niitä keskenään, heittivät pois ja ottivat taas takaisin koko kävelyn ajan. Esikoulussa laitoimme keräämämme materiaalin mustille papereille ja lapset saivat luoda taideteoksensa. Yksi lehti sinne, tammenterho tänne ja niin edelleen. Sitten otimme esille kameran, kuvasimme taideteokset ja laitoimme printatut kuvat seinälle. Voilà! Digitaalinen syystaulu, jota ei enää ole olemassa muuten kuin digitaalisesti (ja tietysti seinällä paperimuodossa). Ei siis tarvitse vain liimata lehtiä, tammenterhoja tai pihlajanmarjojapaperille, vaan voimme myös käyttää digitaalisia työkaluja dokumentoidaksemme syksyä! Sitä paitsi voimme keskustella seinillä olevista kuvista pidempään, kun taas liimatut lehdet ja pihlajanmarjat muuttuvat parissa viikossa ”roskaksi”, joka varisee lattialle. Tekniikan tarkoitus on täydentää ja rikastaa jo olemassa olevaa toimintaamme, ei korvata sitä.

/Jenny ja OonaBild2

Digital naturupplevelse

IMG_0229

 

Det är en regnig dag på förskolan och en grupp barn ska gå ut. Japp! Det är min grupps tur att ha projekt ute. Jipeee!Bara att dra på sig regnstället och gummistövlarna.

Det är en fantastiskt fin regndag då det är heeeelt vindstilla, så vindstilla att regnet regnar lodrätt och inte vågrätt av blåsten. Skogen håller på att byta färg från grön till gul-orange-röd i topparna. Vackert är det!

Vi, barnen och jag går och småpratar på vägen till skogen.

– Titta Jenny en mask, en daggmask ropar ett barn.

– Nej det är ju Pelle Jöns! ropar ett annat.

Båda har ju rätt. Masken Pelle Jöns har vi sjungit om på samlingen och pratat om under projektet. Barnens projektuppgift på hösten var att ta med en bild på ett djur från deras närmiljö. Alltså var det ett barn som tog med sig en bild på en daggmask. Barnen flockas kring masken som är väldigt lång där den ligger på asfalten. Vi lyfter upp den och låter den slingra i våra händer.

– Hur känns det att hålla i en daggmask?

– Slingrigt och kallt, svarar ett barn.

– Jättekallt, svarar ett annat.IMG_0230

Vi räddar säkert 10 maskar från att bli nertrampade eller överkörda av cyklar på vår skogspromenad. Vi lyfter försiktigt maskarna till säkerhet i gräset. Långt ifrån ”metare, letare och skator och små höns” som vi sjunger om i sången om Pelle Jöns.

Väl tillbaka på förskolan tecknar vi maskar. Långa och slingriga.

Vi tar fram Ipaden och tittar in i appen Tripp Trapp Träd från UR och hittar en trädstam med trollerikraft.

552x414bb

IMG_0258

Vi kopplar in projektorn så att alla kan se vad som händer på skärmen.

Barnen drar med fingret över stammen på trädet och olika insekter kommer då fram som i ett trolleri. Och OM man bara drar med ett finger blir det en DAGGMASK! Vilken lycka! Och om man bara trycker med ett finger blir det en myra. Barnen skriker av lycka när hela väggen är full av slingrande maskar och krypande myror.

IMG_0289

Vi skapade en digital natur inne på avdelningen en regnig eftermiddag medan kläderna torkade i torkskåpet!

Jenny och Oona

Digitaalinen luontoelämys

On sateinen päivä esikoulussa ja yksi ryhmä lapsia on menossa ulos. Kyllä! On minun ryhmän vuoro projektityöskentelyyn ulkona. Jipii! Sadevaatteet ja kumisaappaat vain päälle!

Sadepäivä on hieno ja aivan tuuleton. Niin tuuleton, että sataa täysin pystysuoraan. Metsä on ruvennut vaihtamaan väriä vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Niin kaunista! Me juttelemme matkalla metsään.

-Katso Jenny, mato! Kastemato! huutaa yksi lapsista.

-Ei, se on Pelle Jöns! huutaa toinen.

Kumpikin on oikeassa. Olemme laulaneet ja puhuneet mato Pelle Jönsistä projektin aikana. Lasten projektitehtävä syksyllä oli ottaa kuva jostain eläimestä heidän lähiympäristössään. Yksi lapsi otti mukaan kuvan kastemadosta.

Lapset kerääntyvät löytämämme madon ympärille. Mato on erittäin pitkä ja makaa asfaltilla. Me nostamme sen ylös ja annamme sen luikerrella käsissämme.

-Miltä tuntuu pidellä kastematoa?

-Kiemurtelevalta ja kylmältä, vastaa yksi lapsista.

-Tosi kylmältä, sanoo toinen.

Pelastamme ainakin kymmenen matoa matkalla metsään. Me nostamme ne varovasti ruohikolle, etteivät ne jäisi pyörän tai kengän alle.

Kun tulemme takaisin esikouluun, piirtävät lapset matoja. Pitkiä ja kiemurtelevia. Otamme esille iPadin ja katsomme UR:n Tripp Trapp Träd-appia, ja löydämme sieltä puunrungon, jolla on taikavoimia. Yhdistämme iPadin projektoriin, jotta kaikki lapset näkisivät näytön. Lapset vetävät sormella puunrunkoa ja erilaisia hyönteisiä tulee esiin kuin taikaiskusta. Jos vetää vain yhdellä sormella, ilmestyy näytölle kastemato! Mikä onni! Ja jos painaa näyttöä vain yhdellä sormella, tulee näytölle muurahainen. Lapset kirkuvat onnesta kun seinä täyttyy madoista ja muurahaisista. Me luomme digitaalisen luonnon osaston sisätiloissa eräänä sateisena iltapäivänä samaan aikaan kun vaatteet kuivuu kuivauskaapissa.

Jenny ja Oona