Visar alla blogginlägg med kategorin:
Förskola

Digitalt+analogt skapande

IMG_1887

Som en fortsättning på förra veckans blogginlägg……att barnen inte gör någon skillnad på det digitala och IRL kommer här en koppling…..

Då var det dags för alla hjärtansdags pyssel på förskolan och eftersom att barnen inte gör någon skillnad på digitalt och analogt fick pysslet bli digitalt+klippa&klistra. Alla barn kan ju göra hjärtan/kärleks tecken med händerna så det var det som vi fotade. Barnens händer när de gör ett hjärta med dem. Sedan skrev vi ut dem så att barnen kunde använda dem att skapa sina egna alla hjärtansdags kort. Även vi måste ju utvecklas och inte skapa silkespappers hjärtan år ut och år in.

kärlek

Vad är det mer som har hänt då…… Vi får våran avdelning renoverad och under tiden får vi vara på andra avdelningar på förskolan. Vilket ju är spännande. Man ser hur andra har det. Som ett arbetsplatsbyte bara det att man har med sig sin barngrupp. Nya idéer föds, nytt material provas och nya rutiner skapas. Hur gör denna barngrupp när de ska måla ,vila , läsa bok mm. Barnen är som kalvar på grönbete, tycket allt är roligt på ”nya” avdelningen. De skuttar omkring och vet inte riktigt var de ska vara. Vi har haft mycket fokus på språk för att denna avdelning har många engelskspråkiga barn så vi har plockat fram alla språk vi kan…

– Hur säger man vatten nu igen på tyska?

– Wasser heter det Jenny, får jag snabbt till svar.

– Danke, svarar jag då.

– Vettä på finska va Jenny? säger ett barn mitt emot mig då.

– Water heter det, säger ett annat barn.

Så här fortsätter måltiderna för oss på den ”nya” avdelningen. Snart är vi tillbaka på vår avdelning med nymålade väggar och välpolerat golv. Låt oss fortsätta med våra nya vanor att prata olika språk med varandra. Berika varandras språk med nya ord och melodier. Låt oss komma ihåg att borta bra men hemma bäst. Vår avdelning är ju rätt mysig men liten när man jämför med den ”nya” stora avdelningen.

#digitaltskapande #språkutveckling #lovemyjob

Jenny och Sanna

Digitaalinen ja analoginen luova toiminta

Viime viikon blogissa kerroimme, miten nykyajan lapset eivät tutkimuksen mukaan tee eroa digitaalisen ja todellisen elämän välillä. Tässä blogissa tulee jatkoa tähän ajatukseen.

Oli ystävänpäiväaskartelun aika. Ja koska lapset eivät tee eroa digitaalisen ja analogisen maailman välillä, askartelu oli tällä kertaa digitaalinen, leikkaa ja liimaa. Kaikki lapset osaavat tehdä käsillään sydämen, joten valokuvasimme kaikkien lasten kädet sydämen muodossa. Kuvat tulostettiin ja lapset käyttivät kuvia tehdessään ystävänpäiväkortit. Myös meidän pedagogien täytyy kehittyä, eikä vain toistaa samaa paperisydänaskartelua vuodesta toiseen.

Mitä muuta on tapahtunut? Oma osastomme on remontissa ja se aikaa saamme olla esikoulun toisilla osastoilla. On jännittävä nähdä, millaista muilla osastoilla on. Kuin työpaikan vaihto siten, että lapsiryhmä on mukana. Syntyy uusia ideoita, kokeillaan uusia materiaaleja ja luodaan uusia rutiineja. Miten juuri tässä ryhmässä maalataan, levätään, luetaan kirjoja jne. Lapset ovat kuin vasikat kevätlaitumella, heidän mielestään kaikki uudella osastolla on hauskaa. He hyppelevät ympäriinsä eivätkä oikein tiedä missä olla.

Koska osastollamme on monta englanninkielistä lasta, olemme puhuneet paljon kielistä. Olemme harjoitelleet käyttämään kaikkia osaamiamme kieliä.

– Miten sanotaankaan vesi saksaksi?

– Se on ”wasser” Jenny, saan nopean vastauksen.

– Danke, minä vastaan.

– Vettä suomeksi; eikö niin Jenny? kysyy lapsi minua vastapäätä.

– Se on ”water”, sanoo eräs lapsista.

Näin jatkuvat ruokailut ”uudella” osastollamme. Pian pääsemme takaisin omalle osastollemme, jossa on vastamaalatut seinät ja puhtaaksi kiillotetut lattiat. Jatkakaamme siellä uutta tapaa puhua eri kielillä toistemme kanssa. Rikastetaan toistemme kieltä uusin sanoin ja melodioin. Muistakaamme että poissa on hyvä mutta kotona paras. Osastomme on hyvin viihtyisä mutta pieni verrattuna uuteen suureen osastoomme.

#digitaalinenluovatoiminta #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Bettmässan London 2019 del 2

IMG_0860

Vad såg vi? Vad hörde vi? Vad kände vi? Vad tar vi med oss hem?

Just där och då var intrycken så stora som jag skrev i förra bloggen så att jag både grät, skrattade och hade känslostormar under en och samma föreläsning!

Så här hemma på kammaren funderar jag mycket på vad vi såg? Trender som fortsätter är ju att barnen själva skapar, bygger ihop olika robotar och 3D printing är fortfarande stort. Till och med Bee-bot och Blue-Bot har fått utklädningskläder att ta på sig. Det kommer i en plåtlåda med olika aktiviteter tex Zoo, byggarbetsplats osv med aktivitetskort och olika figurer att leka med på en speciell matta. Vilken utveckling!zoo

Men vad samlades barnen på mässan kring då? Jo, VR glasögon. De stod i klunga runt en kompis som gick runt i Viritual Reality världen och väntade tålmodigt på sin tur att prova. Eller så stod de runt olika robotar och programmerade dem.IMG_1852

Vad hörde vi på föreläsningarna?

Mycket om AI (artificiell intelligens) Hur man kommer att kunna arbeta i skolor med AI och hur man kan lära sig av en AI. Det är spännande tankar. Men en AI kan aldrig ersätta en mänsklig hjärna. Det är också viktigt att komma ihåg.

Vad var viktigt att ta med sig från Bett då?

Jag minns bla från en av föreläsningarna vi lyssnade på så sa de ungefär så här;                                                                                                     ”Ungdomarna idag gör ingen skillnad på det digitala livet de lever och det verkliga livet”, in-real-life så att säga. Det är en tanke som vi ska komma ihåg. Det vi vuxna måste lära oss digitalt kommer så självklart för barnen. Det är deras verklighet. Vi säger ”skärmtid” när de sitter och chattar, de säger att de är sociala och umgås med varandra. Båda har vi rätt! En tanke vurpa!

Nu i dagarna har Katrin Jäverbring från Medioteket släppt en bok som heter En digitalare förskola. En bok som bör finnas på varje förskola att hålla i handen när just digitaliseringen känns lite svår för oss vuxna. En handbok som gör det mindre läskigt, lättare att förstå, en hands-on bok. Tack Katrin för den!9789127454200

Tack igen Bett och Lin för fantastiska dagar i London!

#digitaliseringiförskolan #endigitalareförskola #medioteket #bett

Jenny och Oona

Bett 2019 osa 2

Mitä me näimme? Mitä me kuulimme? Mitä me tunsimme? Mitä otamme mukaan kotiin?

Paikan päällä vaikutelmat olivat niin suuria, että kuten kirjoitin viime blogissa, sekä itkin, nauroin ja koin tunnemyrskyjä saman luennon aikana! Kotona ryhdyin miettimään, mitä me oikein näimme? Jatkuvia trendejä olivat edelleen lasten itse rakentamat tai tuunaamat robotit sekä 3D tulostus. Jopa Bee-Bot- ja Blue-Bot-robotit olivat saaneet pukeutumisvaatteita päälleen. Peltilaatikoissa tulee erilaisia teemoja (kuten eläintarha ja rakennustyömaa) aktiviteettikorteilla ja erilaisilla hahmoilla, joilla voi leikkiä erikoismatolla. Mikä kehitys!

Mutta minkä ääreen messuilla olevat lapset kerääntyivät? VR-lasien. He seisoivat kaverin ympärillä, joka käveli ympäri Virtual Reality-maailmaa, ja odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Tai sitten he seisoivat eri robottien ympärillä ja ohjelmoijat niitä.

Mitä kuulimme luennoilla? Paljon AI:sta (artificiell intelligens, tekoäly). Miten koulussa voidaan hyödyntää tekoälyä ja miten tekoälylta voi oppia. Jännittäviä ajatuksia. Mutta On tärkeä muistaa, ettei tekoäly voi koskaan korvata ihmisen aivoja.

Mikä oli tärkeintä ottaa mukaan Bett-messuilta? Muistan muun muassa yhden luennon, jossa sanottiin, että nykypäivän nuoret eivät tee eroa digitaalisen elämän ja oikean elämän välille. Se on ajatus, joka on hyvä muistaa. Se, mitä me aikuiset joudumme opettelemaan digitaalisesti, on itsestäänselvää lapsille. Se on heidän todellisuuttaan. Me sanomme ”ruutuaika” kun he istuvat ja chattailevat, he sanovat olevansa sosiaalisia ja seurustelevat toistensa kanssa. Me molemmat olemme oikeassa!

Medioteketin Katrin Jäverbring on julkaissut lähiaikoina kirjan nimeltä ”En digitalare förskola”, digitaalisempi esikoulu. Kirja pitäisi löytyä jokaisesta esikoulusta, jotta sitä voi lukea kun digitalisointi tuntuu meistä aikuisista vaikealta. Käsikirja, joka tekee siitä vähemmän pelottavaa ja helpompaa tajuta käytännön vinkeillä. Kiitos Katrin kirjasta!

Kiitos Bett ja Lin fantastisista päivistä Lontoossa!

#esikoulundigitalisointi #endigotalareflrskola

# medioteket #bett

Jenny ja Oona

Bettmässan London 2019

Bild15

Då var det dags för årets Bett mässa i London.

Tredje året för oss och nu skulle vi alltså få åka med Lin Education. Temat för i år var ”Mind the gap” ett känt uttryck för alla som någon gång åkt tunnelbanan i London. Temat syftar till klyftor som behöver överbryggas. Det kan handla om klyftor i digitalisering, mellan generationer, mellan människa och maskin eller mellan individer och grupper.

Vi började onsdagsmorgonen med frukost på planet och sen var det full fart i fyra dagar. Föreläsningar som avlöste varandra, nätverkande, reflektionsstunder, fotograferande, minnesanteckningar, möten, diskussioner och flera föreläsningar osv.

Vi började med att lyssna på Anna Rosling Rönnlund – svärdotter till Hans Rosling, som har tagit över efter sin svärfar och talade om hur klyftor i världen kan minskas genom en faktabaserad världsbild. Gapminder som Anna är medgrundare till är en svensk stiftelse som gör statistik rörande sociala, ekonomiska och miljörelaterade frågor lättillgänglig och enkel att förstå.

Är du fattig så ser ditt hem ganska likadant ut oavsett var i världen du bor och samma gäller om du är rik och allt där mitt emellan. Gå in på gapminder.org om du är intresserad av att se hur människor lever beroende av inkomst.

Vi fortsatte med Andreas Ekström som jag tror skrämde upp de flesta i rummet när han pratade om Sju sätt att äga världen där han beskriver digitaliseringens största utmaningar och konfliktområden. Han pratade bla om ”att äga vår tid” dvs att det är några få stora aktörer på nätet som äger sighterna vi hela tiden umgås runt, tittar på bilder och är sociala i. De bestämmer vad vi ska se…och inte se…. ”Nätneutralitet” Vad händer om vi inte har det? Om ni som jag inte riktigt är hundra på vad nätneutralitet är så läs om det i Wikipedia så förstår ni hur Andreas skrämde upp oss. En väckarklocka!Bild12

Dag 2 började vi med en föreläsning av David Philips och storytelling. Han fångade oss med sina berättarskills, jag grät, skrattade, hade djupa veck i pannan, blev arg, ledsen och lycklig… vilken känslostorm… Men det var ju det som var meningen. ”En story är som en kort förälskelse” så beskrev David det.

Vi fick med oss lite olika tips på hur vi skulle leverera en story som säljer, övertygar och skapar minnen hos den vi talar till.

Efter känslostormen åkte vi på ett skolbesök till Mayflower Primary School. En multikulturell inkluderande skola som jobbar språkutvecklande med Storytelling. Det var superkul att få se hur skolan ser ut i England och barnen var så glada när vi kom på besök, de hade övat in en svensk sång som de sjöng tillsammans för oss. De jobbade temainriktat i alla klasser och fick in storytelling i alla ämnen som jag förstod det.  På rasten lekte alla barnen på skolgården och mobiltelefonerna lyste med sin frånvaro! Wow!

IMG_1816

Sista föreläsningen för dagen höll fotografen Jonas Berg i. Han lärde oss hur vi ska tänka när vi tar en bild. Att bilden ska berätta en story! Har jag hört det förut idag tänkte jag här….:)

Här kommer några tips!

  1. När du tar en bild tänk då; Hur har jag inte sett detta tidigare?
  2. Ha humor i bilden!
  3. Jobba med reflektioner och ljus.

Så bra tips och efter detta blev inte något sig likt längre. Vi fotograferade varandra ur konstiga och otippade synvinklar, zoomade allt, jobbade med mobilernas ficklampor osv. Middagen hann bli kall innan alla hade tagit den perfekta bilden…..

Sista dagen började med Fredrik Reinfeldt som talade om hur han ser på världen om några år. Han pratade om grader av förvirring Sverige v England. Regeringskris och Brexit.

Linbana till Bettshow.20190125_142116

Vi tittade runt efter nya digitala verktyg till förskolan men hittade faktiskt inget speciellt. Många söta små robotar fanns det ju med uppgiften att lära oss programmering men det har vi ju redan. Oona och jag gick istället och lyssnade på en föreläsning om när vi ska välja analoga eller digitala verktyg i undervisningen? Summan av det; Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

IMG_1844IMG_1841IMG_1863

Ett par AI (Artificiell Intelligens)föreläsningar hann vi också med. Vad som kommer i framtiden är alltid spännande att lyssna på fast i mina öron låter det som en ny Sci-fi film från Netflix.

Tack London, Bett och Lin för i år. Härligt sällskap hade man, många nya kontakter fick man och jag vill boka biljett till nästa år igen!

#bettshow #linedu #digitalisering

Jenny och Oona

Bett 2019

Oli taas aika tämän vuoden Lontoon Bett-messujen. Kolmas vuosi meille ja tällä kertaa saimme matkustaa Lin Educationin kanssa. Tämän vuoden teemana oli ”Mind the gap”, tunnettu ilmaus heille, jotka ovat joskus matkustaneet Lontoon metrolla. Aihe kohdistuu kuiluihin, jotka pitää kuroa umpeen. Se voi tarkoittaa kuilua digitalisoinnissa, sukupolvien välillä, ihmisten ja koneiden välillä tai yksilön ja ryhmän välillä.

Aloitimme keskiviikkoaamun lentokoneen aamupalalla ja sen jälkeen oli täysi vauhti päällä neljä päivää. Luentoja, verkostoitumista, reflektointihetkiä, kuvaamista, muistiinpanoja, palavereja, keskusteluja ja lisää luentoja.

Aloitimme kuuntelemalla Anna Roslig Rönnlundia, Hans Roslingin miniää, joka oli seurannut appensa jalanjälkiä, ja puhui siitä, kuinka maailman kuiluja voidaan pienentää faktapohjaisella maailmankuvalla. Gapminder, jonka yksi perustajista Anna on, on ruotsalainen säätiö, joka tekee helposti luettavia ja ymmärrettäviä tilastoja sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Jos olet köyhä, näyttää sinun kotisi aika samanlaiselta riippumatta siitä, missä päin maailmaa asut, ja sama koskee myös rikkaita ja kaikkia siltä väliltä. Mene katsomaan gapminder.org jos olet kiinnostunut näkemään, miten ihmiset asuvat tuloista riippuen.

Jatkoimme Andreas Ekströmin luennolla, joka varmasti säikäytti suurimman osan huoneessa olijoista, kun hän puhui seitsemästä tavasta omistaa maailma ja digitalisoinnin suurimmista haasteista ja konfliktialueista. Hän puhui mm. ”meidän ajan omistamisesta” toisin sanoen että muutama iso toimija netissä omistaa sivut, joita käytämme eniten, he omistavat paikan, jossa puhumme ja olemme sosiaalisia. He päättävät mitä me näemme ja mitä me emme näe. ”Nätneutralitet” (nettineutraalius), mitä tapahtuu jos meillä ei ole sitä? Jos ette ole aivan varmoja siitä, mitä ”nätneutralitet” tarkoittaa, voit mennä Wikipediaan lukemaan aiheesta ja ymmärrätte, kuinka Andreas säikäytti meidät. Herätyskello!

Toinen päivä alkoi David Philipsin luennolla aiheesta storytelling, tarinankerronta. Hän vangitsi meidät kertojantaidoillaan: nauroin, itkin, olin vihainen, surullinen ja onnellinen… Mikä tunnemyrsky… Mikä oli tarkoituskin. ”Tarina on kuin lyhyt ihastus” kuvaili David. Saimme vinkkejä siitä, kuinka tarjota tarina, joka myy, vakuuttaa ja luo muistoja kuulijassaan.

Tunnemyrskyn jälkeen menimme tutustumaan Mayflower Primary Schooliin. Monikulttuurinen koulu, joka työskentelee kielenkehityksen ja tarinankerronnan parissa. Oli superkivaa nähdä miltä englantilainen koulu näyttää, ja lapset olivat iloisia meidän vierailustamme. He olivat harjoitelleet ruotsalaisen laulun, jonka he esittivät meille. He työskentelivät teemajohtoisesti kaikilla luokilla ja ymmärtääkseni he saivat tarinankerronnan yhdistettyä kaikkiin aineisiin. Kaikki lapset leikkivät välitunnilla pihalla ja kännykät loistivat poissaolollaan! Wau!

Päivän viimeisen luennon piti valokuvaaja Jonas Berg. Hän opetti meille, mitä pitää miettiä kun ottaa kuvaa. Että kuva kertoo tarinan!

Tässä tulee muutama vinkki:

1. Kun otat kuvaa, ajattele, oletko nähnyt kuvan jo aiemmin.

2. Käytä huumoria kuvissa!

3. Käytä heijastuksia ja valoa.

Niin hyviä vinkkejä, ja tämän jälkeen kaikki muuttui. Me kuvasimme toisiamme oudoissa ja uusissa kuvakulmissa, zoomasimme kaiken, käytimme kännykän taskulamppua jne.Päivällinen ehti jäähtyä ennen kun kaikki olivat saaneet täydellisen kuvan…

Viimeinen päivä alkoi Fredrik Reinfeldtilla, joka puhui siitä, miltä maailma näyttää hänen mielestään muutaman vuoden päästä. Hän puhui hämmennyksestä koskien hallituskriisiä ja Brexitiä. Sen jälkeen otimme Linradan Bettshow’hun. Me kävelimme ympäri messuja ja etsimme uusia digitaalisia työkaluja esikouluun, mutta emme oikeastaan löytäneet mitään erityistä. Monia söpöjä robotteja, joilla voi opetella ohjelmoimaan, mutta meillä on jo sellaisia. Me menimme sen sijaan kuuntelemaan luentoa siitä, milloin valita analogisia tai digitalisia työkaluja opetuksessa. Loppukaneetti oli: valitse työväline, joka motivoi oppilaita eniten oppimaan. Ehdimme kuunnella myös pari luentoa AI:sta (Artificiell Intelligens). On aina jännittävää kuunnella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minun korviin se kuullostaan Netflixin Sci-fi-elokuvalta.

Kiitos Lontoo, Bett ja Lin tältä vuodelta. Mukavaa seuraa ja monia uusia kontakteja. Haluan varata liput myös ensi vuodelle!

#bettshow #Linedu #digitalisointi

Jenny ja Oona

Ta tillvara på varandras kompetenser

Bild01

Så här mitt i oxveckorna då vi ska/måste leva sparsamt och återanvända osv ska vi väl passa på att titta oss omkring efter ny kompetens bland våra arbetskollegor. Vad kan jag lära mig av min kollega? Vad kan min kollega som inte jag kan?

Min barngrupp på förskolan går nu sista terminen innan skolan och har kommit i tur att vara med i Kapten Reko vilket handlar om att;

”Lära barn i 5-6 års ålder och i förlängningen även deras föräldrar, lärare och andra vuxna om matsvinn och effekterna av det.”

Det är ju barnens framtid det handlar om, jordens resurser och hur vi tar hand om vår miljö.

IMG_1795

Jag började fundera på var jag hade sett ett liknande material och gick till min låda och hittade där ett material som jag fick med mig från min studieresa till Finland. En pysselbok med ett spel i som verkade intressant. Vilken tur att jag kan läsa finska för detta var ju ett fantastiskt bra material som fungerar lika bra i Sverige som i Finland. Hela materialet går ut på att man ska bli medveten om hur man kan spara på jordens resurser, vad vi kan återvinna, vad som kan/ska komposteras mm.

Tanken är nu att jag ska översätta spelet till svenska och sedan spela det med barnen på min avdelning. Om de tycker om spelet får vi skapa några fler spel och skicka vidare till andra avdelningar och andra förskolor osv….IMG_1796

Vi tar tillvara på varandras kompetenser, använder varandras superkrafter. Jag tänker att om man tex har letat på svenska internetsidor efter material om en viss sak så man kan fråga sin kollega som talar ett annat språk om hen kan titta efter om det finns material på hens språk! Sedan är det bara att översätta materialet. Vips så har vi skapat oss en ny idébank!

Jenny och Oona

Muiden osaamisen hyödyntäminen

Näin alkuvuodesta kun monet elävät säästeliäästi, on hyvä aika katsoa ympärilleen ja etsiä uutta osaamista työkavereilta. Mitä voin oppia kolleegalta? Mitä sellaista kollegani osaa, jota minä en osaa? Minun ryhmäni on viimeistä lukukautta esikoulussa ennen koulun alkua ja he ovat saaneet olla mukana Kapten Reko:ssa, jonka aiheena on opettaa 5-6-vuotiaille sekä samalla heidän vanhemmilleen, opettajille ja muille aikuisille ruokahävikistä ja sen vaikutuksista. Siinä on kyseessä lasten tulevaisuus, maapallon resurssit ja kuinka huolehdimme meidän ympäristöstämme.

Aloin miettiä, missä muualla olin nähnyt vastaavaa materiaalia ja löysin laatikostani materiaalin, jonka olin saanut opintokäynniltä Suomesta. Askartelukirja, jossa oli mielenkiintoiselta vaikuttava peli. Mikä onni, että osaan suomea, sillä tämä fantastisen hyvä materiaali toimii yhtä hyvin myös Ruotsissa. Koko materiaalin ideana on tietoisuuden lisääminen siitä, miten maapallon resursseja voi säästää, mitä voi kierrättää, mitä voi/pitäisi kierrättää jne. Ajatuksena on, että käännän pelin ruotsiksi ja pelaan sitä osastoni lasten kanssa. Jos he pitävät siitä, teemme siitä lisää kopioita ja lähetämme eteenpäin muille osastoille ja esikouluille jne.

Me hyödynnämme toistemme osaamista, käytämme toistemme supervoimia. Mietin, että jos on esimerkki etsinyt ruotsalaisilta nettisivuilta materiaalia jostain asiasta, voi kysyä toista kieltä puhuvalta kolleegalta, josko hän löytäisi materiaalia kyseisestä aiheesta omalla kielellään! Sitten onkin vuorossa vain materiaalin kääntäminen. Näin olemmekin luoneet uuden ideapankin!

Jenny ja Oona

Årets första blogginlägg 2019- Green screen

Bild1

Julklapparna är öppnade och granen har vi kastat ut… Dags att börja det nya året med en tillbaka blick:) Jo vi gick och vann ArkDes pepparkakshustävling i kategorin Upp till 12år. Vi var ett stolt gäng som tog emot en pokal och diplom. Hur toppar man detta kan man ju fråga sig? Ny termin nya utmaningar! Vi har lånat en green screen och ska göra en film. Ja fast film har ni ju redan gjort tänker ni då! Ja det stämmer men inte med green screen. Det ska bli en utmaning.Bild3 Men för att starta upp hela arbetet och få med barnen i tänket så får de börja med att skapa bilder med sina pepparkaksljud(ljud i form av pepparkakor) De får alltså jobba i greenscreen och ”klistra in sig” i en bild med sin pepparkaka. Appen vi använder i iPaden heter ”Greenscreen by Do Ink” och finns att hämta hem från App Store.   Ett barn hamrar med sin pepparkakshammare, ett barn kör ett pepparkakståg, ett barn sitter bredvid sin pepparkaksuggla osv.

Bild2

Frågor; Har detta hänt på riktigt?                                                                                                                                                                                                 – Nja nästan, svarar ett barn då?                                                                                                                                                                                            -Hur tänker du då? frågar jag.                                                                                                                                                                                                   -Jo, jag kan ju hamra med min pepparkakshammare men inte på riktigt!                                                                                                                      Jag upplever att barnen tycker detta är spännande. Att få trixa och manipulera med bilder. Vi reflekterar tillsammans med barnen, tittar på bilderna och samtalar. Det är viktigt att vara källkritisk. När barnen sedan ska gå hem visar de stolt sina bilder för sina föräldrar och fnissar fram;   – Idag har jag kört mitt pepparkakståg på en tågräls! Vi jobbar vidare med filmskapande. Barnen får dansa framför greenscreenen för att sedan klippas in i en sandanimation som de tidigare har fått skapa.

En rolig eftermiddags aktivitet verkar de tycka:)

Hur går vi vidare nu då? Vi måste skriva ett manus. Vad ska filmen handla om? Var ska den utspela sig? Vilka ska vara med i filmen? Ni hör ju, frågorna hopar sig:) Att låta barnen bli producenter av film istället för att bara vara konsumenter är ju ett av förskolans uppdrag.

Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       Lpfö18

 Att arbeta med film på förskolan kan även vara ett sätt att medvetet arbeta språkutvecklande eftersom att även det tystlåtna barnet brukar vilja ”låna ut” sin röst till en figur eller en karaktär i filmen. Fortsättning följer….. #greenscreen #lovemyjob #filmskapande #digitaliseringiförskolan Jenny och Oona

Vuoden ensimmäinen blogi 2019- Green screen

Joululahjat on avattu ja kuusi kannettu ulos… Aika aloittaa uusi vuosi katsomalla taaksepäin :) Me voitimme ArkDesin piparkakkukilpailun kategoriassa 12 vuotiaat ja nuoremmat. Ylpeä joukko otti vastaan pokaalin ja diplomin. Voi vain kysyä kuinka tämän voisi ylittää? Uusi lukukausi, uudet haasteet! Me olemme lainanneet green screenin ja aiomme tehdä elokuvan. Nyt te varmaan ajattelette, että mehän olemme jo tehneet elokuvan! Se pitää paikkansa, mutta emme tehneet elokuvaa green screenillä. Siitä tulee haaste. Mutta aloittaaksemme työskentelyn ja saadaksemme lapset mukaan ajatukseen, he saavat aloittaa tekemällä kuvia heidän piparkakkuäänistä (ääniä piparkakun muodossa). He saavat siis työskennellä green screenillä ja ”liimata” itsensä kuvaan piparkakun kanssa. Käytämme iPadilla appia nimeltä ”Greenscreen by Do Ink” ja sen voi ladata App Storesta. Yksi lapsi hakkaa hänen piparkakkuvasaralla, toinen lapsi ajaa piparkakkujunalla ja kolmas istuu hänen piparkakkujunansa vieressä. Kysymyksiä: onko tämä tapahtunut oikeasti? – Melkein, vastaa yksi lapsista. – Miten sinä ajattelet asiaa? kysyn. – Minä voin vasaroida minun piparkakkuvasaralla, mutta en oikeasti! Minusta tuntuu, että lasten mielestä tämä on jännittävää. Että saa manipuloida kuvia. Me reflektoimme yhdessä lasten kanssa, katsomme kuvia ja keskustelemme.  On tärkeää olla lähdekriittinen. Kun lapset sitten ovat lähdössä kotiin, he näyttävät ylpeänä kuvia vanhemmilleen ja tirskuvat: – Tänään olen ajanut piparkakkujunalla junaradalla! Jatkamme elokuvan tekemistä. Lapset saavat tanssia green screenin edessä. Tämä leikataan yhteen hiekka-animaation kanssa, jonka he ovat tehneet aikaisemmin. Vaikuttaa siltä, että tämä on lasten mielestä hauska iltapäiväaktiviteetti :) Miten jatkamme eteenpäin? Meidän täytyy kirjoittaa käsikirjoitus. Mitä elokuvassa tapahtuu? Missä se kuvataan? Ketkä ovat mukana? Kuten huomaatte, paljon kysymyksiä :) Esikoulun yksi tehtävistä on antaa lasten tehdä elokuva sen sijaan että he vain katsoisivat sen.

Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information. Lpfö18

Elokuvan kanssa työskentely voi olla yksi tapa työskennellä tietoisesti kieltäkehittävästi, sillä jopa hiljaisemmat lapset yleensä haluavat ”lainata” äänensä elokuvan hahmolle. Jatkoa seuraa… #greenscreen #lovemyjob #elokuvantekeminen #esikoulundigitalisointi

Jenny ja Oona

Julstämning 2018

Så var det dags för lite julstämning 2018 på förskolan. Hur gör vi då?

Jo, vi går till ArkDes och tittar på vårt pepparkakshus. (Läs mer HÄR) Tänk att vi har ställt ut vårt hus på ett museum. Stort!

Vi samlades på förskolan kl 9 och alla hade matsäck med sig. Vi var nog alla lite uppspelta och pirriga. Hur skulle det se ut? Var huset helt? Hur många andra hus skulle det finnas?

Vi hoppade av tunnelbanan vid Östermalmstorg och promenerade genom stan till Skeppsholmen. Man kommer lätt in i julstämning när man går förbi alla fina julskyltningar och de stora älgarna utanför Dramaten.

– Jag tror de hade en stege för att tända lamporna på älgen!

– Jag tror inte att det är riktiga horn på älgen!

Barnen har många frågor och funderingar på vägen…..

Vi leker den obligatoriska leken ”Bockarna Bruse” när vi går över Skeppsbron, alltid lika uppskattat.

Väl inne på museet får vi bråttom att titta på alla pepparkakshus och DÄR…. där står vårt robotpepparkakshus med pepparkakshänder och glasyrben. Vi blir alla stolta och lite malliga.

– Ja, alltså det här huset har vi gjort, talar barnen om för alla som går förbi. Även jag måste tala om för alla vuxna som jobbar på museet att;

– Jo vi är ju alltså här för att titta på vårt hus!

IMG_2454

IMG_1746

Vilken fin jultradition vi har skapat tillsammans med barnen. Vi kommer verkligen in i julstämning efter att ha gått runt en förmiddag i pepparkaksdoft och hungern gör sig påmind. Vi äter vår medhavda matsäck i matsäcksrummet bakom utställningen. Kalla pannkakor, hamburgare, pastasallad med köttbullar och risgrynsgröt:) Väl tillbaka på förskolan börjar vi skapa julkort med granar på och baka pepparkaksljud. (alltså en pepparkaka i form av ett ljud från närmiljön) Alltså typ; en hammare(ljudet av en hammare) en uggla(ljudet av en hoande uggla) en bil(ljudet av en bil) en geting(ljudet av en surrande geting) osv.

IMG_2460

Vi får in projektet i julbaket i år igen:)

Igår firade vi Lucia…. Och ute är mörkt och kallt… femte fålen apelgrå…och han bakar några med socker på….osv

God Jul och Gott Nytt År önskar Jenny och Oona

Joulutunnelmaa 2018

On taas aika luoda esikouluun joulutunnelmaa. Miten me teemme?

Joo, menenne ArkDesiin ja katsomme meidän piparkakkutaloa (Lue lisää täältä). Ajatella, että meidän talo on esillä museossa. Se on suurta!

Me kokoonnuimme esikoulussa kello 9 ja kaikilla oli eväät mukana. Me kaikki olimme vähän jännittyneitä. Miltä se näyttää? Onko se vielä ehjä? Kuinka monta muuta taloa siellä on?

Nousimme metrosta Östermalmstorgilla ja kävelimme kaupungin läpi Skeppsholmeniin. Kun kävelee kaikkien hienojen joulukoristeiden ja Dramatenin isojen hirvien ohi, pääsee helposti joulutunnelmaan.

– Minä luulen, että heillä oli tikkaat, jotta he voivat sytyttää hirven lamput!

– Minä luulen, ettei hirven sarvet ole aitoja!

Lapset esittävät matkalla monia kysymyksiä ja ajatuksia…

Leikimme pakollista leikkiä ”Kolme pientä pukkia” kun kävelemme Skeppsbron yli, aina yhtä arvostettua.

Sisällä museossa meillä on kiire katsoa kaikkia piparkakkutaloja ja TUOLLA… tuolla on meidän piparkakkutalo piparkakkukäsineen ja kuorrutejalkoineen. Olemme kaikki ylpeitä ja hieman ylimielisiä.

– Kyllä, siis me olemme tehneet tuon talon, kertovat lapset kaikille, jotka kävelevät ohi. Myös minun täytyy kertoa museossa työskenteleville aikuisille:

– Me siis olemme täällä katsomassa meidän taloa!

Minkä ihanan jouluperinteen olemme luoneet yhdessä lasten kanssa. Pääsemme todellakin joulutunnelmaan käveltyämme aamupäivän piparkakun tuoksussa ja nälkä muistuttaa meitä olemassaolostaan. Syömme mukana olevat eväät näyttelyn takana. Kylmiä pannukakkuja, hampurilaista, pastasalaattia lihapullilla ja riisipuuroa :)

Kun palaamme takaisin esikoululle, aloitamme joulukorttien askartelun ja piparkakkuäänien leipomisen. (eli lähialueen ääni piparkakun muodossa) Eli esimerkiksi vasara (vasaran ääni), pöllö (huhuilevan pöllön ääni), auto (auon ääni), ampiainen (pörräävän ampiaisen ääni) jne. Saamme projektin yhdistettyä joululeivontaan tänäkin vuona :)

Eilen vietimme Luciaa… Taivaalla tähtivyö kirkkaana loistaa… viides hevonen läikikkään harmaa… ja hän leipoo muutaman jossa on sokeria päällä…

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

Toivoo Jenny ja Oona

Datorspaning

Bild1Bild2

Att få upp ögonen på barnen om vad som faktiskt är digitalt i vår värld är spännande. Vi pratar mycket om digitaliseringen i barngruppen, vi programmerar och jobbar med robotar men vet de om vad som faktiskt är datorer runt omkring oss?

Jag visade barnen en bild på flera av våra vanligaste datorer hemma. Det var en mobiltelefon, en robotgräsklippare, en bil, en kaffemaskin och ett kök. Jag frågade om de visste vad dessa hade gemensamt;

– Man kan använda dem!

– Jag har sån (kaffemaskin)

Det är sant svarade jag men alla dessa saker är faktiskt datorer!

– Va? Svarade barnen med varsin rynka i pannan:)

Jag förklarade att det fanns mikrokontrollers i dessa maskiner som gör dem till datorer och att det är vi människor som programmerar vad de olika datorerna ska göra. Tex när vattnet ska bli varmt i kaffemaskinen eller när spisen ska bli varm i köket osv.

Vi gick på datorspaning på förskolan och vi började i det stora lekrummet!

– Där Jenny, där uppe är en dator, musikspelaren!

– Absolut det är en dator med en display som visar vilken låt som spelas, svarade jag!

– Och där Jenny, projektorn måste ju vara en dator, säger ett barn med alvar i rösten.

IMG_1385

– Såklart att den är det, svarar jag.

Nu blir barnen ivriga och springer från rum till rum.

– Torkskåpet!

– iPaden!

– KUBO!

När de sprang hela vägen till köket blev de tysta en stund. Det fanns många blinkande lampor och olika displayer med siffror på.

– Oj vad många datorer det finns i köket, reflekterade barnen tillsammans.

Detta är ju barnens vardag, den digitaliserade vardagen som de ska få möjlighet att utveckla en förståelse för som det så fint står i nya Lpfö18. Vi hjälper till på traven och öppnar deras ögon för den då!

#digitalisering #Lpfö18

Jenny och Oona

Tietokonejahti

On jännittävää avata lasten silmät sille, mikä todella on digitaalista meidän maailmassamme. Puhumme paljon digitalisoinnista esikoulussa. Me ohjelmoimme ja työskentelemme robottien parissa, mutta tietävätkö lapset mitkä kaikki ovat oikeasti tietokoneita ympärillämme?

Näytin lapsille kuvan muutamasta tavallisimmasta tietokoneesta meidän kodeissamme. Kuvassa oli kännykkä, robottiruohonleikkuri, auto, kahvinkeitin ja keittiö. Kysyin lapsilta, tietävätkö he mikä näitä laitteita yhdistää:

– Niitä voi käyttää!

– Minulla on sellainen (kahvinkeitin)

Se pitää paikkansa, mutta kaikki nämä laitteet ovat itseasiassa tietokoneita!

– Mitä? Vastasivat lapset otsat rypyssä :)

Minä selitin, että näissä laitteissa on mikrokontrollit, jotka tekevät laitteista tietokoneita ja että me ihmiset ohjelmoimme tietokoneet tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi jotta vedestä tulee lämmintä kahvinkeittimessä tai jotta liedestä tulee kuuma keittiössä.

Lähdimme tietokonejahtiin ja aloitimme isosta leikkihuoneesta!

– Tuolla Jenny, tuolla ylhäällä on tietokone, musiikkisoitin!

– Kyllä, se on tietokone näytöllä, joka näyttää mitä kappaletta soitetaan, vastaan!

– Ja tuolla Jenny, projektorin täytyy olla tietokone, sanoo yksi lapsista vakavalla äänellä.

– Tietysti se on, minä vastaan.

Nyt lapsista tulee innokkaita ja he juoksevat huoneesta toiseen.

– Kuivauskaappi!

– iPadi!

– KUBO!

Kun he juoksivat koko keittiöön, tuli hetkeksi hiljaista. Siellä oli paljon vilkkuvia valoja ja erilaisia numeronäyttöjä.

– Oi miten paljon tietokoneita keittiössä on, pohtivat lapset yhdessä.

Tämä on lasten arkipäivää, digitalisoitua arkipäivää, jonka ymmärtämistä heidän on saatava mahdollisuus kehittää, kuten uudessa Lpfö18:ssa niin hienosti lukee. Me autamme heitä avaamaan silmänsä!

#digitalisointi #Lpfö18

Jenny ja Oona

Pepparkakshusutställning ArkDes 2018

IMG_1631

Vi har besökt pepparkakshusutställningen på ArkDes två år i rad med vår barngrupp så i år skulle vi själva delta. Alltså ställa ut ett pepparkakshus!

Vi tittade på ArkDes hemsida och såg att temat för i år var Lyxigt! Vad är lyxigt för dig? Frågade vi barnen då;

– Varje fredag äter jag fredagsgodis, lyxigt.

– Att bo på taket är lyxigt..

– Fint hus är dyrt.

– En glass på lördag betyder lyxigt.

– Att äta ett pepparkakshus med blåbärsglasyr på är lyxigt.

Sedan fick de rita var sitt ”lyxigt” hus som vi hade en omröstning om. Det stod tillslut mellan tre olika hus. Robothuset med glasyrben och pepparkaksarmar vann med 4 röster medan de andra två fick två röster var. Ett demokratiskt val blev det! Alla var nöja med det.

Ett av barnen kallade faktiskt barnet vars husmodell vann för arkitekten. Det kändes stort att barnen använder så pass avancerade ord när vi pratar om ett pepparkakshus! Men till saken hör ju att för 1,5 år sedan hade vi projektämne Närmiljö då vi tittade närmare på just arkitekturen runt omkring oss. Kul att barnen kommer ihåg!

IMG_1634

Hur skulle vi gå till väga nu då? Vi bestämde oss för att låta barnen brottas med byggandet ett tag med hjälp av papper, sax och tejp!

– Hur många väggar behövs för att bygga detta hus?

– Hur många takbitar?

– Kan roboten stå på sina glasyrben?

Barnen satt och klippte och tejpade ett tag… alla var engagerade och ville vara med i processen.

Det blev matematik på hög nivå. Vi diskuterade rektanglar, trianglar, cm och cm².

– Två eller fyra takbitar Jenny tror jag, ropade ett barn.

– Fyra för annars snöar det in, svarar ett annat barn då.

Det var spännande att höra deras resonemang. Vi testade deras olika förslag för att vara säkra på att det inte kommer att snöa in! Problemet med glasyrbenen löste barnen på ett smart sätt. För inte kan robothuset stå på sina glasyrben, ”den kommer att krascha då” resonerade barnen, huset måste helt enkelt sitta ner kom de på.

När alla bitar var färdigritade så var det dags för bakandet av husdelarna. Det var inte lätt att kavla ut degen på bakplåtspapper men barnen hjälptes åt. En höll i pappret och den andra kavlade. Samarbetsövning. När alla bitar var färdig utskurna gräddades de och sedan fick de svalna lite.IMG_1664

I väntan på att pepparkakshus delarna skulle svalna så rörde vi ihop kristyren. En ljusblå, en vit, en lila och en rosa fylld spritspåse blev det.

Arkitekten talade om hur hen hade tänkt och rådfrågade sina kompisar om de gillade hens idéer.

Alla barn hjälptes åt att spritsa kristyr på husdelarna men även smaka av kristyren som såg sååååå god ut!

IMG_1682

Vi vuxna smälte sockret och satte ihop huset efter barnens instruktioner. Barnen stod runt omkring oss och ett av barnen höll andan som för att hjälpa oss att koncentrera oss när vi försiktigt tryckte ihop väggarna mot varandra.

Det var nu vi började ångra oss… Varför gör vi det här? Tänk om det går sönder? Tänk om…. Tänk om….. Katastroftankarna om huset bara vällde in! Men det var bara att bita ihop och ånga på:)

Huset satt nu ner med en massa nonstop som dekoration och en massa god kristyr överallt! Barnen och vi pedagoger var nöjda.IMG_1688

Men hur tänkte arkitekten och de andra barnen kring lyxigt hus då?

Det är lyx att ha ett hus som kan gå, att ha ett robothus. Om man flyttar kan huset gå dit så behöver man inte sakna huset och om man vill så kan huset gå till stranden så vaknar man där.

IMG_1710

Wow vilket drömhus! Ett sånt hus vill jag bo i!

#arkdes #byggochkonstruktion #matematikiforskolan #pepparkakshustavling

Jenny och Oona

Piparkakkunäyttely ArkDes 2018

Olemme käyneet ArkDesin piparkakkutalonäyttelyssä kaksi vuotta peräkkäin, ja tänä vuonna päätimme osallistua näyttelyyn omalla piparkakkutalolla! Katsoimme ArkDesin kotisivuja ja näimme, että tämän vuoden teemana on luksus! Kysyimme lapsilta, mikä on heille luksusta:

– Syön joka perjantain perjantaikarkkia, luksusta.

– On luksusta asua katolla…

– Hieno talo on kallis.

– Jätski lauantaina tarkoitta luksusta.

– On luksusta syödä mustikkakuorrutteista piparkakkutaloa.

Sitten kaikki lapset saivat piirtää oman luksustalon, joista sitten äänestettiin voittaja. Äänestys oli tasainen kolmen talon kohdalla. Robottitalo kuorrutejaloilla ja piparkakkukäsillä voitti neljällä äänellä, kun taas kaksi muuta taloa saivat kumpikin kaksi ääntä. Siitä tuli demokraattinen vaali! Kaikki olivat tyytyväisiä.

Yksi lapsista kutsui voittajatalon suunnitellutta lasta arkkitehdiksi. Tuntui isolta asialta, että lapset käyttivät niin monimutkaista sanaa, kun puhuimme piparkakkutalosta! Asiaan liittyy tietysti se, että meillä oli 1,5 vuotta sitten projektin aiheena lähiympäristö, jolloin tutkimme lähemmin juuri meitä ympäröivää arkkitehtuuria. Hauskaa, että lapset muistivat!

Kuinka jatkamme nyt? Päätimme antaa lasten painia rakentamisen parissa ensin paperin, saksien ja teipin kanssa.

– Kuinka monta seinää tarvitaan tämän talon rakentamiseen?

– Kuinka monta kattopalaa?

– Voiko robotti seistä kuorrutusjaloilla?

Lapset leikkasivat ja teippasivat jonkin aikaa… Kaikki olivat sitoutuneita ja halusivat olla mukana prosessissa. Siitä tuli korkean tason matematiikkaa. Keskustelimme suorakulmioista, kolmioista, senttimetreistä ja neliösenttimetreistä.

– Kaksi tai neljä kattopalaa, luulisin, huusi yksi lapsista.

– Neljä, sillä muuten sinne sataa sisään, vastasi toinen lapsi.

Oli jännittävää kuulla heidän ajatustenvaihtoa. Kokeilimme erilaisia ehdotuksia ollaksemme varmoja, ettei sisään tule satamaan lunta! Kuorrutejalkojen ongelma ratkaistiin fiksulla tavalla. Koska robottitalo ei voi seistä (se tulee menemään silloin rikki, miettivät lapset), päätyivät lapset siihen, että talon täytyy yksinkertaisesti istua.

Kun kaikki palat oli piirretty valmiiksi, oli aika ryhtyä leipomaan talon paloja. Ei ollut helppoa kaulia taikinaa leivinpaperin päällä, mutta lapset auttoivat toisiaan. Yksi piti kiinni paperista ja toinen kauli taikinaa. Yhteistyöharjoitus. Kun kaikki palat oli leikattu, paistomme ne, ja annoimme niiden sitten jäähtyä. Odotellessamme piparkakkutalon osien jäähtymistä, sekoitimme kuorrutukset valmiiksi. Pursotinpussit täytettiin vaaleansinisellä, valkoisella, liilalla ja vaaleanpunaisella kuorrutteella.

Arkkitehti kertoi, mitä oli ajatellut, ja kysyi, pitivätkö hänen kaverit hänen ajatuksestaan. Kaikki lapset auttoivat pursottamaan kuorrutetta talon paloille ja tietysti myös maistamaan kuorrutetta, joka näytti niiiin hyvältä!

Me aikuiset sulatimme sokerin ja painoimme talon osat yhteen lasten ohjeiden mukaisesti. Lapset seisoivat meidän ympärillä, ja yksi lapsista pidätteli henkeä kuin auttaakseen meitä keskittymään, kun varovasti painoimme seinät kiinni toisiinsa. Nyt aloimme katua… Miksi teemme tämän? Mitä jos se menee rikki? Mitä jos… Mitä jos… Katastrofiajatukset kumpuilivat, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa :) Talo oli nyt paikoillaan ja koristeita sekä kuorrutetta oli joka paikassa! Sekä lapset että me aikuiset olimme tyytyväisiä. Mutta mitä ajattelivat itse arkkitehti ja muut lapset luksustalosta? On luksusta, että on talo, joka voi kävellä, että on robottitalo. Jos muuttaa voi talo kävellä sinne niin, ettei tarvitse kaivata taloa ja jos haluaa, voi talo kävellä rannalle ja sitten herää siellä. Wau mikä unelmatalo! Sellaisessa talossa haluan asua!

#arkdes #rakentaminenjakonstruktio #matematiikkaesikoulussa #piparkakkutalokilpailu

Jenny ja Oona

Medioteket- Förskolans eventdag 2018

46159206_1172156686281499_6746187526479806464_n

…..börjar med Ledarspåret på förmiddagen.

Här sitter chefer och pedagoger med ledande roller inom förskolan och lyssnar först på Katrin Jäverbring från Medioteket som pratar om de nya skrivningarna i Lpfö18 och om hur viktig digital kompetens är för barnen på förskolan. Det är alltid lika inspirerande att lyssna på Katrin när hon ger oss vinkar om hur vi kan jobba med just digital kompetens i förskolan.

Sedan lyssnade vi på när Michelle och Ellinor från Hässelby-Vällingby SDF DigitalStudion berättade om sitt arbete. Hur de började bygga upp studion dit pedagogerna fick komma för att utveckla sin digitala kompetens och hur de sedan går vidare med det. Spännande att höra om deras resa som faktiskt inte är så lång men Oj vad de har hunnit med mycket! Imponerande!

Jag reflekterar över vad mycket samlad kunskap och kompetens det finns här! Alla är så generösa med sitt material. Alla hjälps vi åt, alla är vi på väg åt samma håll mot digitaliseringen.

Vi fick även lyssna på Christel Jahge från Medioteket som berättade om skolplattformen men inte det som vi alla har hört om förut utan mer om HUR vi kommer att kunna använda verktygen i skolplattformen så småningom. Det tyckte jag var spännande, att få blicka in i framtiden.

Sedan hålls det workshops på eftermiddagen hela 12 st. Först till kvarn är det som gäller när man ska skriva upp sig! Hoppas, hoppas att man kommer med på det som intresserar en mest.

Jag och Oona håller i en av dessa. ”Kreativt digitalt skapande” heter vår workshop. Vi pratar först om varför det är viktigt med digitalkompetens för barnen i förskolan och sedan hur vi kan hjälpa barnen att öka sin digitala kompetens och öva sig i datalogiskt tänkande. För att sedan på själva workshopen låta deltagarna måla med robotbollen Sphero Sprk+ och programmera roboten KUBO.

IMG_6539

Bild1Själva lekandet, målandet, programmerandet är ju roligt i sig men vi måste ju även tänka till kring hur vi kan få in dessa verktyg, robotar i verksamheten utan att de blir ett extra verktyg som vi tar fram nångång ibland. Att kunna jobba med dem under projektet, ute i naturen eller i ateljén, det är utmaningen. Det är kul att bolla idéer med andra pedagoger och få idéer och inspiration att ta med hem till förskolan.

#längelevekollegialtlärande #medioteket

Jenny och Oona

Medioteket – Förskolans eventdag 2018

….. alkoi aamupäivän ohjelmalla nimeltä Ledarspåret.

Täällä istuu johtajat sekä johtavissa rooleissa olevat pedagogit esikouluista ja kuuntelevat ensin Medioteketin Katrin Jäverbringiä, joka puhuu esikoulun uuden opetussuunnitelman Lpfö18 uusista osista ja siitä, kuinka tärkeää digitaalinen osaaminen on esikoulun lapsille.   On aina yhtä inspiroivaa kuunnella Katrinia kun hän antaa meille vinkkejä siitä, kuinka työskennellä digitaalisen osaamisen parissa esikoulussa.

Sen jälkeen kuuntelimme, kun Michelle ja Ellinor Hässelby-Vällingbyn DigitalStudiosta kertoivat heidän työstään. Kuinka he alkoivat rakentamaan studiota, johon pedagogit saivat tulla kehittämään omaa digitaalista osaamistaan ja kuinka he sitten menivät eteenpäin. Jännittävää kuulla heidän matkastaan, joka ei oikeastaan ole niin pitkä, mutta oi miten paljon he ovat ehtineet siinä ajassa! Vaikuttavaa!

Mietin kuinka paljon tietoa ja osaamista on kerääntynyt tänne! Ja kaikki ovat niin anteliaita materiaaleissaan. Kaikki auttavat toisiaan, kaikki ovat menossa samaan suuntaan kohti digitalisointia.

Saimme myös kuunnella Medioteketin Christel Jahgea, joka kertoi skolplattformenista, mutta ei sitä asiaa, mitä kaikki ovat jo kuulleet, vaan sitä MITEN me pystymme pian käyttämään skolplattformenin eri toimintoja. Mielestäni se oli jännittävää, saada katsoa tulevaisuuteen.

Sen jälkeen iltapäivällä pidettiin 12 työpajaa. Nopeus on valttia, kun ilmoittautuu niihin! Toivottavasti, toivottavasti pääsee mukaan siihen työpajaan, joka kiinnostaa itseä eniten.

Minä ja Oona pidimme niistä yhden. ”Kreativt digitalt skapande” oli meidän työpajan nimi. Puhuimme ensin siitä, miksi lasten digitaalinen osaaminen esikoulussa on niin tärkeää ja sen jälkeen siitä, kuinka voimme auttaa lasta lisäämään digitaalista osaamista ja harjoitella datalogista ajattelua. Itse työpajassa osallistujat saivat maalata robottipallo Sphero Sprk+:lla ja ohjelmoida KUBO-robottia.

Leikkiminen, maalaus ja ohjelmointi ovat itsessään hauskaa, mutta meidän täytyy myös ajatella, kuinka saamme nämä robotit mukaan toimintaan ilman, että niistä tulee extratyövälineitä, jotka otetaan esille vain silloin tällöin. Haasteena on, että saa ne mukaan projektiin, ulos luontoon tai ateljeehen. On kiva vaihtaa ajatuksia muiden pedagogien kanssa ja saada uusia ideoita ja inspiraatiota kotiinviemiseksi esikouluun.

#kauaneläköönyhteisöllinenoppiminen #medioteket

Jenny ja Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet är ett statligt svenskt museum i Stockholm, vilket behandlar det svenska kulturarvet inom musik, teater och dans.

Museet, som tidigare hetta Musik- och teatermuseet ligger i en 400 år gammal byggnad. Det fick vi veta när vi besökte museet förra veckan och jag tror nog mest att det var jag och min kollega som tappade hakorna och bara;

– Va, 400 år gammalt!                                                                                                                                                                                                          Medan barnen mest undrade när de skulle få dansa:)

Detta är numera mitt absoluta favoritmuseum! Tänk att få dansa, spela instrument, svara på kluriga frågor, leta efter en sengångare, spela teater, spela dockteater, prova kostymer, klättra i 400år gamla trappor och mycket, mycket mer.

Vi gick till museet med en grupp 5åringar och eftersom att det öppnar först kl 11 tog vi med oss matsäck som vi åt på plats. När alla var mätta och belåtna var det dags att upptäcka museet. Vi fick en introduktion så att vi visste hur vi skulle gå för att inte missa något, det finns ju 3 våningar:) Vi började med dansen. När ni går hit ta på er gymnastikskor! De två första rummen är nämligen dansrum. I första rummet sitter det en kinect kontroll i taket som gör att man ser sig själv på väggen när man dansar. Andra rummet är det olika dansare projicerade på 5 olika platser i rummet. Vi körde danceoke med dem dvs karaoke fast med dans. Super roligt med olika stilar och olika tempon. Vi låg stundtals på golvet eller så försökte vi steppa….. Det blev svettigt! Mitt i allt dansande ställde sig ett barn och pekade upp mot taket samtidigt som hen räknade. Jag frågade;

– Vad gör du?

– Jag räknar 1,2,3,4,5, 5 stycken projektorer!

IMG_1576

Ett barn mitt i digitaliseringen som kom på att bilderna på väggarna måste ju vara projicerade från någonstans. WOW!

Vi gick vidare…. till musiken.

Vi provade spela både harpa, trummor och xylofon innan vi gick in i en ljudskog. Ett av barnen beskriver rummet såhär;

– Som en massa elgitarrer!

IMG_1603

Precis så, tänker jag då. En massa strängar som sitter fast från golv till tak med ljusslingor i sig. Och när man sedan drar i strängarna vibrerar golvet i takt till musiken.

Sedan kommer vi till dockteater delen. Vi hittar några bekanta ansikten från olika föreställningar som vi sett bla Sirkka från Syster från havet och Lillan och katten från Kattresan.

Jag hittade gamla minnen från när jag var liten också.

Anita och Televinken! Televinken är en marionettdocka som hade ett program med tant Anita på 70-talet.

Vilka minnen! :)

Sedan hittade vi tre handdockor som vi kunde spela teater med. Vilken lycka! Som ni förstår finns det ju supermycket mer att göra, titta på, undersöka och experimentera med på museet men det tänkte jag att ni skulle få uppleva själva!

Som sagt var, mitt nya favvo museum i Stockholm. Gå dit!

Om inte annat så för att hälsa på Televinken :)

IMG_1625

#föddpå70talet #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny och Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet on valtiollinen ruotsalainen museo Tukholmassa, joka on omistettu ruotsalaiselle musiikin, teatterin ja tanssin kulttuuriperinnölle.

Museo, jonka nimi oli aiemmin Musik- och teatermuseet, sijaitsee 400 vuotta vanhassa rakennuksessa. Opimme tämän, kun kävimme museossa viime viikolla, mutta luulen että minä ja työkaverini olimme enemmän vaikuttuneita tästä tiedosta kuin lapset:

– Mitä, 400 vuotta vanha!

Lapsia kiinnosti lähinnä se, milloin he saisivat tanssia :)

Tämä on nykyään minun ehdoton suosikkimuseoni! Ajattele, että saa tanssia, soittaa instrumentteja, selvittää vastauksia hankaliin kysymyksiin, etsiä laiskiaista, tehdä teatteria, tehdä nukketeatteria, kokeilla pukuja, kiivetä 400 vuotta vanhoja portaita ja paljon paljon muuta. Menimme museoon viisi vuotiaista lapsista koostuvan ryhmän kanssa, ja koska museo aukeaa vasta kello 11, otimme eväät mukaan ja söimme ne paikan päällä.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, oli aika ryhtyä tutkimaan museota tarkemmin. Saimme aluksi pienen perehdytyksen, jotta tietäisimme, minne kaikkialle meidän on mentävä, jottemme jää mistään paitsi, sillä museossa on kolme kerrosta :)

Aloitimme tanssilla. Kun tulette tänne, laittakaa jumppakengät jalkaan! Kaksi ensimmäistä huonetta ovat nimittäin tanssihuoneita. Ensimmäisen huoneen katossa on kinect liikeohjain, jonka avulla näkee itsensä seinällä tanssimassa. Toisessa huoneessa on viidelle eri seinille heijastettuja tanssijoita. Tanssimme danceokea heidän kanssaan (karaokea laulun sijaan tanssilla). Superhauskaa erilaisilla tyyleillä ja tahdeilla. Makasimme hetkittäin lattialla tai yritimme stepata… Se oli hikistä hommaa! Kesken kaiken yksi lapsista seisahtui ja osoitti kattoon ja laski samanaikaisesti. Kysyin häneltä:

– Mitä sinä teet?

– Minä lasken 1,2,3,4,5, 5 projektoria!

Yksi lapsi, joka keskellä digitalisointia ymmärsi, että seinän kuvat täytyy heijastua jostakin. WAU!

Jatkoimme eteenpäin… musiikkiin.

Kokeilimme soittaa harppua, rumpuja ja ksylofonia ennen kuin menimme sisään äänimetsään. Yksi lapsista kuvaili huonetta näin:

– Kuin monta sähkökitaraa!

Aivan niin, ajattelin silloin. Monta kieltä, joissa on kiinni valokaapeleita, ja jotka ovat kiinni katossa ja lattiassa. Ja kun vetää kielistä, lattia tärisee musiikin tahdissa.

Seuraavaksi tulemme nukketeatteriosaan. Löydämme muutamia tuttuja kasvoja erilaisista esityksistä, joita olemme nähneet, kuten Sirkka Syster från havet-esityksestä ja Lillanin ja kissan Kattresan-esityksestä.

IMG_1619

Löysin myös vanhoja muistoja ajalta, jolloin olin pieni. Anita ja Televinken! Televinken on marionettinukke, jolla oli ohjelma Anita-tädin kanssa 70-luvulla.

Mitä muistoja! :)

Sitten löysimme kolme käsinukkea, joilla pystyimme esittämään teatteria. Mikä onni! Kuten varmasti ymmärrätte, museosta löytyy superpaljon enemmän tekemistä, näkemistä, tutkittavaa ja kokeiltavaa, mutta ajattelin, että jätän jotain koettavaa myös teille! Kuten sanottu, minun uusi lempimuseoni Tukholmassa. Menkää käymään! Jos ei muuta, niin moikkaamaan Televinkeniä :)

#syntynyt70luvulla #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny ja Oona