Digital agenda igen…

Förra veckan fick vi möjligheten att lyssna på David JP Phillips som föreläste om Storytelling. Med miljontals visningar på bägge sina TED-talks är Davis en världsprofil inom modern kommunikation. .

Hur man får sin publik att lyssna, hur man får dem att engagera sig och hur man får dem att känna olika känslor är det som David lyfter fram. Jag hörde honom i London när jag var där och blev så inspirerad. Hans unika sätt att blanda humor, allvar och vetenskap gör att föreläsningarna alltid är konkreta och fyllda med användbara verktyg samtidigt som de är underhållande och trollbindande.  Eftersom att vi är ute och föreläser och håller i olika nätverk är det ju bra om vår publik lyssnar på vad vi har att säga och kommer ihåg det:) David gav oss olika tips på hur vi kan använda, trigga olika signalsubstanser i hjärna tex dopamin, oxytocin och endorfin för att få lyssnarna mer fokuserade, generösa och mer öppna. Alltså använda olika storys för att skapa en känsla hos lyssnaren, känslan i sig frigör substansen i hjärnan. Snacka om biokemi på hög nivå. Coolt :)

David började hela föreläsningen med att förklara för oss hur man skapar en värdeökning på ett föremål med hjälp av storytelling. Ge föremålet en historia så ökar värdet, en emotionell ökning. Spännande och så sant.

Så därför såldes tex Michael Jacksons röda Thrillerjacka för nära 2 miljoner dollar. Att kändisars kläder kan säljas för en massa pengar beror ju på att det finns en historia bakom plagget.untitled

Jag lyssnade koncentrerat och engagerat och tog till mig att jag är en endorfin junkie.. Vid träning produceras endorfiner och jag älskar ju att träna mig svettig om och om igen!

Att David är en expert på presentationsteknik råder det ingen tvekan om.

En fröjd at lyssna på… :) Om ni vill lyssna till David så finns det en länk HÄR till hans Ted Talk på youtube.

#davidjpphillips #storytelling

Jenny och Sanna

Digital agenda jälleen…

Viime viikolla meillä oli mahdollisuus kuunnella David JP Phillipsiä, joka luennoi tarinankerronnasta. Phillipsin molemmilla TED-puheilla on miljoonia katselukertoja, hän on tunnettu modernin kommunikaation tutkija ja luennoitsija.

Phillips nostaa esiin mm. miten saada yleisö kuuntelemaan, miten saada heidät omistautumaan ja miten saada heidät tuntemaan erilaisia tunteita. Kuuntelin häntä jo Lontoossa ja inspiroiduin hänen puheistaan kovasti. Hänellä on ainutlaatuinen kyky yhdistää huumoria, vakavaa asiaa ja tieteellistä tietoa. Näin ollen hänen luentonsa ovat aina konkreettisia ja täynnä käytännöllisiä työkaluja samalla kun ne ovat viihdyttäviä ja kiehtovia. Koska mekin luennoimme ja pidämme verkostotapaamisia, olisi hyvä, jos yleisö kuuntelisi mitä meillä on kerrottavana ja vielä muistaisi sen.

Phillips antoi puheessaan vinkkejä, miten voimme käyttää ja laukaista erilaisia aivojen välittäjäaineita kuten dopamiinia, oksitosiinia ja endorfiineja siten, että kuuntelijoista tulee esimerkiksi keskittyneempiä, anteliaampia tai avoimempia. Siis miten käyttää erilaisia tarinoita luomaan tunteita kuulijassa ja tunteet taas vapauttavat välittäjäaineita aivoissa… Siis korkean tason biokemiaa, miten siistiä!

Phillips aloitti luentonsa selittämällä, miten tavaroiden arvo saadaan nousemaan tarinoiden avulla. Anna esineelle tarina, niin arvo nousee. Jännittävää ja niin totta. Tämän takia esimerkiksi Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideolla käyttämä punainen takki myytiin lähes kahdella miljoonalla dollarilla, takilla on tarina.

Kuuntelin keskittyneesti ja kiinnostuneena ja tajusin olevani endorfiinikoukussa. Treenatessa vapautuu endorfiineja ja minä rakastan treenata itseni hikeen uudelleen ja uudelleen.

Ei ole epäilystäkään siitä, että David JP Phillips on asiantuntija esiintymistekniikassa. Häntä on ilo kuunnella. Jos haluatte kuunnella hänen luentoaan, tässä linkki hänen TED-puheeseensa YouTubessa.

#davidjpphillips #storytelling

Jenny ja Sanna

Förskolans dag

Bild1

Varje år firar vi Förskolans dag med korvlucka och tipsrunda! I år ville vi göra något nytt….. Några av oss pedagoger hade varit med på en inspirations dag för förskolan som handlade om Normkreativa byggstenar. Där inspirerades vi mycket av barnens fria skapande som tyvärr inte alltid får så mycket plats i förskolan. Vi skapar ofta med barnen men då med ett tydligt tema eller en uppgift i syfte.

Nu bestämde vi oss för att ha en vernissage på just förskolans dag för att visa upp barnen fria skapande alster.

Inför skapandet blev barnen erbjudna att välja en låda med material i som de sedan skulle skapa något av.

  • Måla med tex penslar, stämplar, bilar
  • Lera med lerverktyg, stickor, makaroner
  • Skapa med återvinnings- och naturmaterial

IMG_2135

Barnen har fått skapa sina konstverk under flera tillfällen. De äldsta barnen fick använda limpistol när de skapade 3d verken. Vilken härlig vecka vi hade när barnens kreativitet sprudlade… Några målade fantastiska tavlor andra skapade vattenrutschbanor i lera eller en häst, hund eller en höbalsdubbeldäckarbil! Fattar ni? Fantasin hade inga gränser. Det blev en spretig vernissage, ingen ”röd tråd” i skapande som syntes tydligt men vi som vet vi vet. Det fria skapandet var ju den ”röda tråden”

IMG_2169

Under själva dagen hade vi spänt fast stora kartongskivor på staketet, en till varje avdelning som skulle fyllas med färg av barnen. En gemensam tavla!

När vi sedan ställde ut konstverken så samlade vi alla målningar på samma vägg och alla lerskapelser på samma bord och alla 3d konstverk på en och samma plats. En gemensam vernissage för hela förskolan med andra ord.2

Men inget firande utan korvlucka!

#längeleveförskolan #förskolansdag

Jenny och Sanna

Esikoulun päivä

Joka vuosi juhlimme Esikoulun päivää makkarakioskin ja tietokilpailun merkeissä. Tänä vuonna halusimme tehdä jotakin uutta. Jotkut meistä pedagogeista olivat olleet esikoulun inspiraatiopäivillä, jossa inspiroiduimme lasten vapaasta luovasta toiminnasta, joka valitettavasti jää esikoulussa usein vähemmälle huomiolle. Luovaa toimintaa on kyllä, mutta silloin meillä on useimmiten jokin selkeä teema tai tehtävä.

Nyt päätimme pitää näyttelyn esikoulun päivänä, jotta voisimme esitellä lasten vapaan luomisen tuotokset.

Lapset saivat valita laatikon, jonka sisällön avulla he tekisivät teoksensa. Laatikoissa oli mm.

  • maaleja, pensseleitä, leimasimia, autoja jne.
  • savea, työkaluja saven muokkaukseen, tikkuja, makaroneja
  • kierrätys- ja luonnonmateriaaleja

Taideteoksia ei tehty kerralla valmiiksi vaan niiden valmistamiseen käytettiin aikaa. Vanhimmat lapset saivat myös käyttää liimapistoolia tehdessään 3D-teoksiaan.

Mikä ihana viikko, lasten luovuus sai kukkia. Jotkut maalasivat fantastisia taulua, toiset tekivät vesiliukumäen tai hevosen, koiran tai kaksikerrosbussin, jonka kyydissä on heinäpaaleja! Ymmärrättekö? Mielikuvituksella ei ollut mitään rajaa! Näyttelystä tuli rönsyilevä, ei mitään selkeää ”punaista lankaa”. Vapaa luominen oli juuri se ”punainen lanka”.

Juhlapäivänä kiinnitimme suuria kartonkeja aitaan, jokaiselle osastolle oma kartonki. Osaston lapset saivat sitten maalata kartongin täyteen, tehdä yhteisen taulun.

Kun kokosimme näyttelyn, kokosimme kaikki maalaukset samalle seinälle, kaikki savityöt samaan pöytään ja kaikki 3D-teokset samaan paikkaan. Yhteinen näyttely koko esikoululle.

Mutta ei juhlaa ilman makkarakioskia!

#eläköönesikoulu #esikoulunpäivä

Jenny ja Sanna

Digital agenda

IMG_20190514_130330_940

Digital agenda är ett forum som fokuserar på förskolans frågor och arbete kring digitaliseringen här i staden. Vi fick möjlighet att prata inför 70 st ledare i förskolan typ biträdande förskolechefer mfl om varför vi ska använda digitala verktyg i förskolan.

Så spännande att vinka det jag brinner för till just cheferna. Om jag föreläser så gör jag det till mina kollegor, till oss på golvet. Vi som står och går i samma saker.. galonbyxor, blöta strumpor, snoriga näsor och borttappade vantar… Ni vet vilka ni är:)

Nu fick jag chansen att berätta om hur min vardag ser ut med digitala verktyg i barngruppen.

Jag tog så klart upp de nya skrivningarna i läroplanen där det står att;

  • barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiska och ansvarsfullt förhållningssätt till digitala verktyg osv…

Ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt? Så står det. Vi har en hel generation vuxna människor som har problem med sociala medier och digitala verktyg(läs mobiltelefoner) Ändå förväntar vi oss att barnen på förskolan ska kunna grundlägga ett ansvarsfullt förhållningssätt. Att vi vuxna har svårt at förhålla oss till dessa kan ha att göra med att vi inte har haft tillgång till dessa verktyg när vi var små, att vi inte haft möjlighet att lära oss handskas med dem.

Jag menar när jag börjar titta på en serie på Netflix så lägger jag inte ner min Ipad förrän serien är slut och ja, det kan ta heeeeela helgen. Ansvarsfullt förhållningssätt? Tror inte det!

Men om vi tränar barnen på just det… Förhållningssättet….

Jag menar att det man vill bli bra på måste man ju träna på.

Om man vill bli bra på att springa 1 mil måste man ju träna på just det, att springa 1 mil. Om man vill lära sig att cykla måste man ju träna på att cykla.

Samma måste ju gälla ”ett ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik” Att låta barnen träna på att vara just kritiska till den digitala tekniken och till olika digitala medieformer. Svårare kan det väl inte vara?

Vi lyfte exempel på hur man kan göra barnen till producenter av tex film på förskolan medan de oftast är konsumenter av film hemma. Visa att förskolans användning av olika digitala verktyg ofta skiljer sig åt mot hur de används hemma.

Sist men inte minst pratade vi om hur viktigt det var att ha med sig cheferna på tåget… Det digitala.. Låta dem ta plats i förarsätet och låt dem skapa rimliga förutsättningar för oss i vårt arbeta med barnen.

För nu när den nya läroplanen kommer är det inte frågan om ifall att vi vill eller kan använda digitala verktyg utan det är vår arbetsuppgift!

Tuut nu kör vi:)

Jenny och Sanna

Digital agenda

Digital agenda on foorumi, joka keskittyy digitalisointiin liittyviin kysymyksiin Tukholmassa. Saimme mahdollisuuden puhua noin seitsemänkymmentä esikoulun apulaisrehtorille ynnä muille siitä, miksi käytämme digitaalisia työkaluja esikoulussa.

On niin jännittävää puhua lempiaiheestani esimiehille. Yleensä luennoin kollegoilleni ruohonjuuritasolla. Meille, jotka työskentelemme päivittäin kurahousujen, märkien sukkien, vuotavien nenien ja kadonneiden hanskojen kanssa… te tiedätte kyllä keitä olette. Nyt sain mahdollisuuden kertoa, miten arki ryhmässäni digitaalisten työkalujen kanssa toimii.

Otin luonnollisesti esiin opetussuunnitelman uudet kirjoitukset, joiden mukaan lapselle on annettava mahdollisuus luoda perusta kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumiselle digitaalisiin työkaluihin jne.

Kriittinen ja vastuullinen suhtautumistapa? Niin siellä lukee. Meillä on kokonainen sukupolvi aikuisia ihmisiä, joilla on ongelmia sosiaalisen median ja digitaalisten työkalujen (lue: matkapuhelinten) kanssa. Kuitenkin odotamme, että lapset esikoulussa osaisivat luoda perustan vastuulliselle suhtautumiselle. Meidän aikuisten vaikeudet suhtautua vastuullisesti digitaalisiin työkaluihin saattaa johtua siitä, että meillä ei ole ollut tällaisia työkaluja käytettävissä, kun olimme pieniä. Meillä ei ole ollut mahdollisuutta oppia käsittelemään niitä.

Tarkoitan sitä, että kun alan katsomaan sarjaa Netflixistä, en voi laskea iPadia kädestäni ennen kuin sarja on loppu ja kyllä, siinä voi mennä koko viikonloppu. Vastuullinen suhtautumistapa? Enpä usko.

Mutta jos harjoittelemmekin lasten kanssa juuri sitä, suhtautumistapaa. Koska sitä, missä haluaa tulla hyväksi, pitää harjoitella. Jos haluaa jaksaa juosta 10 kilometriä, on alettava juosta 10 kilometriä. Jos haluaa oppia polkemaan pyörällä, on harjoiteltava pyörällä ajamista.

Saman täytyy päteä ”vastuulliseen suhtautumiseen digitaaliseen tekniikkaan”. Annetaan lasten harjoitella olemaan kriittisiä suhteessa digitaaliseen tekniikkaan ja erilaisiin digitaalisiin medioihin. Ei kai se voi olla sen vaikeampaa?

Nostimme esiin, miten lapsista voi tehdä esimerkiksi elokuvan tuottajia esikoulussa, kun he useimmiten kotona ovat elokuvan kuluttajia, katsojia. Halusimme osoittaa, että digitaalisten työkalujen käyttö esikoulussa eroaa usein merkittävästi siitä, miten niitä käytetään kotona.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä puhuimme siitä, kuinka tärkeää on saada johtajat mukaan kyytiin… digitaalisuuden kyytiin. Antaa heidän ottaa kuljettajan paikka ja luoda näin ollen riittävät edellytykset meille lasten kanssa työskentelyyn.

Sillä nyt, kun uusi opetussuunnitelman astuu voimaan, ei ole kyse siitä, haluammeko tai osaammeko käyttää digitaalisia työkaluja vaan se on meidän työtehtävämme.

Nyt mennään!

Jenny ja Sanna

Digitaliseringsansvar

9789138327364

Vi har en ny läroplan på g…. som ska implementeras i höst i våra verksamheter…och vi har alla olika ansvarsområden!

Vem gör vad? Detta pratar vi mycket om på förskolan. Men det vi ofta tyckt glömma bort är faktiskt våra rektorers (tidigare förskolechefer) ansvarsområden.

Rektorn har ett särskilt ansvar för att

  • en god och tillgänglig miljö utformas, med tillgång till såväl digitala som andra lärverktyg,

Men javisst ser rektorerna till att vi har verktygen men glöm inte att ge oss pedagoger tid för att samtala, reflektera och dela med oss av våra erfarenheter och kunskaper i digitala verktyg till varandra. Det är så viktigt att nå ut till alla kollegor på sin förskola så att vi har en gemensam grund och synsätt till digitala verktyg. För om man tex på en avdelning ”bara” använder lärplattan för att kolla på film blir det riktigt orättvist ur likvärdig utbildningssyn sätt.

När några barn får spela in film, lära sig producera så tittar några andra barn på film, konsumerar.

Detta är frågor vi måste lyfta och förhålla oss till.

Vad gör vi för att stärka barnens förmågor att vara digitala producenter?

Har vi kunnat utveckla eller fördjupa en aktivitet med hjälp av digital teknik?

Men även bilden av digitaliseringen i förskolan som vi läser om i media idag är något vi behöver lyfta.

Hur barnen inte ska få sitta i sandlådan längre eller ”pyssla” utan bli stillasittande vid varsin lärplatta.” Ur Expressen

IMG_33291

Denna bild måste vi ändra på så att vi får en samsyn. Berätta hur det faktiskt ser ut.

Så här ser det ut på min förskola! Barnen skapar film, samtalar och skapar egna källkritiska bilder, programmerar olika botar, ritar på lärplattan, skapa musik mm.

Bild1

De är inte stillasittande med en lärplatta framför sig….. och de leker i sandlåda och pysslar i ateljén och går till skogen men de tar med sig sina digitala verktyg som berikar och kompletterar deras verksamhet.

Så ”bring it on!” #nyaläroplanen #digitalisering #digitaltskapande #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Digitalisointivastuu

Olemme saamassa uuden opetussuunnitelman, joka astuu voimaan esikouluissa syksyllä. Ja kaikilla meillä on omat vastuualueemme!

Kuka tekee mitäkin? Tästä puhumme esikoulussa paljon. Se, mikä usein keskusteluista unohtuu, on rehtoreiden (aiemmin esikoulun johtaja) vastuualueet.

Rehtorilla on erityinen vastuu siitä, että

  • Muodostuu toimintaympäristö, jossa saatavilla sekä digitaalisia että muita opetusmateriaaleja

Tietenkin rehtorit pitävät huolen, että meillä on työkaluja, mutta on myös tärkeä antaa meille aikaa keskustella, reflektoida sekä jakaa kokemuksiamme ja taitoja liittyen digitaalisten työkalujen käyttöön. Meidän tulee tavoittaa kaikki kollegat esikoulussa, jotta meille muodostuu yhtenäinen perusta ja näkökulma digitaalisiin työkaluihin.

Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta on epäreilua, jos esimerkiksi jollakin osastolla käytetään iPadia vain lastenohjelmien katsomiseen, kun taas toiset lapset saavat itse kuvata elokuvaa. Elokuvan tekijöistä tulee tällöin digitaalisen sisällön tuottajia, kun taas katsojat pelkästään kuluttavat digitaalisia sisältöjä.

Seuraavat kysymykset pitää nostaa esille ja päättää, miten niihin suhtaudutaan:

  • Miten voimme vahvistaa lasten taitoja, jotta heistä tulee digitaalisen sisällön tuottajia pelkän kuluttamisen sijaan?
  • Voimmeko kehittää tai syventää aktiviteetteja digitaalisen tekniikan avulla?

Myös sitä kuvaa, mikä mediassa tänä päivänä annetaan esikoulujen digitalisoinnista, on syytä kohottaa.

”Lapset eivät saa enää istua hiekkalaatikolla tai askarrella, vaan he istuvat paikoillaan jokainen oman iPadinsa luona”.

-Expressen

Tätä kuvaa meidän täytyy muuttaa, jotta pääsemme yksimielisyyteen. Meidän pitää kertoa, mitä digitalisointi esikoulussa oikeasti tarkoittaa.

Tältä se näyttää minun esikoulussani: lapset tekevät elokuvia, keskustelevat ja luovat omia lähdekriittisiä kuvia, ohjelmoivat erilaisia robotteja, piirtävät iPadilla, tekevät musiikkia jne.

He eivät istu paikoillaan iPad edessään… ja he leikkivät edelleen hiekkalaatikolla, askartelevat ateljeessa ja käyvät metsässä. Mukana heillä on digitaalisia työkaluja rikastamassa ja täydentämässä toimintaa.

Joten antaa tulla #uusiopetussuunnitelma #digitalisointi #digitaalinenluovatoiminta #lpfö2018

Jenny ja Sanna

Arkdes

IMG_2069

Som första pris i  Pepparkakshus tävlingen fick vi en guidad visning på Arkdes (Statens centrum för arkitektur och design) och en workshop för hela avdelningen

Vi började med en samling i ateljén på Arkdes där vi fick veta vi att vi skulle få ”gå” i taket?? Vi förstod ingenting… Barnen gissade hejvilt att vi nog skulle få gå på händer eller ha lera på fötterna så att vi klistrades fast i taket osv… Men nej då, vi fick varsin spegel att hålla under ögonen, vilandes på näsryggen och sedan gå med blicken fäst i taket.

– Det blev snurrigt, sa ett av barnen efteråt.

– Spännande!

– Roligt!

Sedan fick vi en visning och en massa kunskap om hur man byggde hus förr i tiden. Att det var munkar som kom till oss och lärde oss hur man bygger broar och valv utan något klister som barnen beskrev det.

– Magiskt, tyckte ett barn att det var.

Tyckte jag med för den delen och genialiskt!

IMG_2080

Nu var det dags för oss att bygga egna städer. Vi delade in barngruppen i grupper om 3 barn var. Vi fick en vit kvadratisk kartongbit att bygga på och olikfärgade papper att limma på. Grönt för gräs, svart för asfalt och blått för vatten osv. Små träklossar fungerade som husmoduler och de fick man stapla på varandra om man ville ha höghus.

Wow säger jag igen. Så kul att få bygga en stad och samtala med barnen om vad de tycker ska finnas för något i staden… Bostadshus, parker med fontäner, hotell, bilvägar och en tonfisk att fiska upp ur fontänen… Underbar fantasi…

När vi var färdiga trollade Arkdes pedagogen igen genom att sätta ihop alla våra städer till en storstad… Wow hörde jag flera barn säga.. Som magi igen.

Bild1

Detta var en workshop jag kommer att minnas och ta med mig till förskolan för att jobba vidare med. En utmaning för barnen, ett sätt att utveckla sandlådebyggandet.

#kreativtskapande #arkdes

Jenny och Sanna

ArkDes

Palkintona Piparkakkutalo-kilpailun voitosta saimme opastetun kierroksen ArkDesissä sekä workshopin koko osastolle.

Aloitimme kokoontumisella ateljeessa. Siellä saimme tietää, että pääsisimme ”kävelemään” katossa. Emme ymmärtäneet mitään… Lapset arvailivat, että ehkä kävelisimme käsillä tai jalkoihin laitettaisiin savea, jolla jalat liimattaisiin kiinni kattoon jne. Mutta ei sentään, saimme kukin oman peilin, jota pidimme silmien alla, lepäämässä nenän päällä. Sitten lähdimme kävelemään katse kiinnitettynä kattoon.

– Pää meni pyörälle, sanoi yksi lapsista jälkeenpäin.

– Jännittävää!

– Kivaa!

Seuraavaksi meille esiteltiin, miten taloja rakennettiin ennen vanhaan. Kerrottiin, että munkit tulivat ja opettivat meille, miten rakennetaan siltoja ja holveja ilman liimaa, niin kuin lapset sitä kuvailivat.

– Maagista, sanoi eräs lapsista.

Minun mielestäni myös, ja nerokasta!

Nyt oli meidän aika rakentaa omia kaupunkeja. Lapset jaettiin kolmen lapsen ryhmiin. Kukin ryhmä sai valkoisen pahvineliön, jonka päälle rakennettiin sekä värillisiä papereita liimattavaksi. Vihreää ruohoksi, mustaa asvaltiksi sekä sinistä vedeksi jne. Pienet puupalikat toimivat talomoduuleina. Jos halusi rakentaa kerrostalon, palikoita pinottiin päällekkäin.

Vau, sanon taas. On hauskaa rakentaa kaupunkia lasten kanssa ja keskustella, mitä kaupungissa tulisi heidän mielestään olla. Asuntoja, puistoja, joissa on suihkulähteitä, hotelleja, autoteitä ja tonnikala, jota voi kalastaa suihkulähteestä. Mahtavaa mielikuvituksen käyttöä!

Kun olimme valmiita, taikoi ArkDesin pedagogi kaupunkimme yhteen yhdeksi isoksi suurkaupungiksi. Vau, sanoivat monet lapsista… kuin taikuutta taas.

Tämän workshopin tulen muistamaan ja vien mukanani esikouluun, jotta voimme työskennellä lasten kanssa eteenpäin. Haastetta lapsille, eräs tapa kehittää hiekkalaatikkoleikkejä.

#luovatoiminta #arkdes

Jenny ja Sanna

Filmskapande

IMG_2030

Nu har vi klippt ihop vår film ”Rödluvan och båda vargarna” som barnen bestämde att den skulle heta. Vi använde appen iMovie för att redigera filmen, lägga till musik och ljudeffekter.

Vi skulle börja med att lägga alla scener i rätt ordning men först skrattade barnen så att de trillade omkull när de såg slutet som första scenen….. Flams trams ni vet! :)

Det finns en oumbärlig funktion när man spelar in film med barn, det är att kunna höja rösterna. Barnen pratar inte alltid så högt så att kunna höja ljudet på replikerna och sänka bakgrundsmusiken är guld värt.

Det finns över 60 st ljudeffekter i appen iMotion att välja på men ”monster ryter” var ett självklart val när vargarna skulle äta upp rödluvan. När barnen såg filmen första gången med ljudet på såg jag hur de hoppade till när monstret röt även om de varit med och lagt in ljudet.

IMG_2032

Jag och Sanna var och föreläste på SETTmässan och pratade då om hur lätt det faktiskt är att filma med Ipads idag och att redigera filmen i de här apparna tillsammans med barnen.

Vi jämförde med hur det var när vi filmade med digitala kameror på förskolan och redigeringsmöjligheterna var =0.

IMG_2026

Vi la även in eftertexter med alla barnens namn och alla olika roller de spelade och varje gång den kommer ropar barnen glatt;

– Där är mitt namn! Jag är med:)

Det är fantastiskt att få jobba så här kreativt med barnen på förskolan.

Om ni vill läsa mer om Multimodalt lärande!

Jag hoppas att jag lyckas inspirera några pedagoger att börja filma med barnen. Man lär sig under tiden man filmar och vi behöver inte kunna allt på en gång!

#digitaltskapande #multimodaltlärande

Jenny och Sanna

Elokuvan tekeminen

Nyt lasten nimeämä elokuva ”Punahilkka ja molemmat sudet” on leikattu valmiiksi. Käytimme appia iMovie elokuvan muokkaamiseen, musiikin ja äänitehosteiden lisäämiseen.

Meidän piti aloittaa laittamalla kaikki kohtaukset oikeaan järjestykseen. Nähtyään aluksi elokuvan loppukohtauksen ensimmäisenä kohtauksena, lapset nauroivat niin kovasti että kaatuivat lattialle … vähän pelleilyä!

Eräs korvaamaton ominaisuus, kun tehdään elokuvaa lasten kanssa, on äänenvoimakkuuden lisääminen. Lapset puhuvat usein hiljaa, joten repliikkien äänenvoimakkuuden lisäämisen ja taustamusiikin vaimentamisen mahdollisuus on kullanarvoista.

iMotion-apista löytyy yli 60 ääniefektiä valittavaksi. ”Hirviö karjuu” oli itsestään selvä valinta, kun sudet ovat syömässä Punahilkkaa. Kun lapset näkivät elokuvan ensimmäistä kertaa äänien kanssa näin, kuinka he pomppasivat kuullessaan hirviön karjaisun, vaikka he olivat olleet mukana kun äänitehoste lisättiin.

Minä ja Sanna luennoimme SETT-messuilla ja puhuimme siitä, miten helppoa tänä päivänä on kuvata iPadien kanssa ja muokata videoita lasten kanssa erilaisten appien avulla. Vertasimme siihen aikaan, kun kuvasimme esikoulussa digitaalikameroilla; muokkausmahdollisuudet olivat aika tasan nolla.

Teimme elokuvaamme myös lopputekstit, jossa luki kaikkien lasten nimet ja eri roolit. Joka kerran kun lopputekstit tulevat, huutavat lapset iloisena:

– Tuossa on minun nimeni. Minä olen mukana!

On fantastista työskennellä lasten kanssa esikoulussa näin luovalla tavalla.

Täältä voitte lukea lisää multimodaalisesta oppimisesta.

Toivon, että onnistun inspiroimaan joitakin pedagogeja aloittamaan lasten kanssa kuvaamisen. Kaikkea ei tarvitse osta kerralla vaan tekemällä oppii!

#digitaalinenluovatoiminta #multimodaalinenoppiminen

Jenny ja Sanna

SETTmässan 2019

Så här dagen efter mässan känner vi oss alla nog lite bakis. (huvudet fullt av intryck)

Vi fick med oss mycket inspiration och träffade många gamla men även nya vänner.

Det är så kul att se och höra vad alla håller på med ute på sina förskolor.

Temat för i år var ”Co-create and educate” med skapande i fokus.

Vi inspirerades av alla påhittiga idéer hur man kan kombinera analoga och digitala verktyg. Bla att projicera en mandala bild på golvet för att sedan fylla i bilden med olika naturmaterial eller vad man nu kan hitta för material på en förskola. Kul idè, måste till min förskola och testa.

En reflektion som jag funderade på vägen hem var att jag såg väldigt många VR glasögon, precis som jag såg på BETT mässan i London. En tydlig trend år 2019. Att plocka in VR i klassrummet är nog nästa grej! Vet inte om vi i förskolan är riktigt redo ännu, vi har ju fått lite annat att tänka på ……

Bild2

Som Katrin Jäverbring från Medioteket föreläste om i Trappan i Stockholms montern så har vi ju senaste tiden fått tampas med tidningsartiklar där skribenter(läs inte pedagoger) har raljerat över att den nya läroplanen.

Från och med första juli i år är det obligatoriskt och inskrivet i läroplanen att barn ska ”få förutsättningar att utveckla digital kompetens”, och att ”de ska använda digitala verktyg” i förskolan. Det betyder i princip att förskollärare vare sig de vill eller inte tvingas byta ut en del av den tid våra barn tillbringar i sandlådan, på pysselstunden eller med legobygge, mot stillasittande stirrande framför skärm.

                                                                                                             Ur Expressen DEBATT

Vi har inte samma bild av vad som sker på förskolan. Jag ser inga stillasittande barn med hängande huvuden över iPaden. Jag ser aktiva och utforskande barn som tillsammans med mig och mina kollegor upptäcker nya sätt att lära sig saker på, hittar nya sätt att lösa problem på och lär sig uttrycka sig med hjälp av digitala verktyg. Alla dessa digitala verktyg som berikar och kompletterar vår verksamhet och gör våra barn till producenter snarare än konsumenter.

IMG_2055

Jag orkade inte ens svara på inlägget som skrevs på sociala medier. Någon som inte har samma bild om vad digitalisering innebär för barnen i förskolan, någon som inte ens jobbar med det, ska få ordet???? Slösa med utrymme i mediabruset….

Nästa gång det dyker upp en artikel måste jag nog berätta om vad barnen faktiskt gör på förskolan. Så att vi tillslut kan dela bild av vad digitalisering i förskolan är!

Digitalisering – Digitalisointi hette vår föreläsning för i år. Vi berättade om vår finska digitala resa. Vi jämförde svenska läroplanens skrivningar om digitalisering mot den finska läroplanens. I finska läroplanen står det mer detaljerat vad om hur vi ska jobba medan i svenska Lpfö står det bara vad vi ska göra, inte hur. En liten tanke :)

Efter vår föreläsning fick man prova på att skapa källkritiska bilder med green screen i Labbet. Vi visade på ett sätt att ta upp källkritik med barnen på förskolan. Att manipulera bilder kan man göra både analogt och digitalt. Att arbeta parallellt med dessa tror vi är viktigt för att skapa en större förståelse hos barnen.

Bild1

#SETT2019 #nyläroplan #digitalisering

Jenny ja Sanna

SETT-messut 2019

Näin päivä messujen jälkeen päämme ovat hiukan pyörällä. Saimme mukaamme runsaasti inspiraatiota ja tapasimme monia vanhoja ja uusia ystäviä. On todella mielenkiintoista nähdä ja kuulla mitä muissa esikouluissa on meneillään.

Teema tämän vuoden messuilla oli ”Co-create and Educate”; keskiössä luova toiminta.

Me inspiroiduimme kaikista kekseliäistä ideoista yhdistää analogisia ja digitaalisia työkaluja. Esimerkiksi mandalan heijastaminen lattialla olevaan suureen paperiin, jonka jälkeen kuvio täytetään erilaisilla luonnonmateriaaleilla tai muulla esikoulusta löytyvällä materiaalilla. Kiva idea, tätä täytyy kokeilla.

Kotimatkalla mietin, että messuilla näkyi paljon VR-laseja, aivan kuten Lontoon BETT-messuilla. Selkeä trendi vuonna 2019. Virtuaalitodellisuus luokkahuoneessa on kenties seuraava askel. En ole varma, olemmeko esikoulussa vielä valmiita tähän, meillä on ollut hiukan muuta ajateltavaa…

Viime aikoina olemme saaneet lukea lehtiartikkeleita, joissa kirjoittajat (jotka eivät ole pedagogeja), ovat pilkanneet uutta läroplania. Tästä puhui myös Katrin Jäverbring Medioteketistä Tukholman messuosastolla pitämällään luennolla.

”Heinäkuun alusta alkaen on pakollista ja läroplaniin kirjattua, että ’lasten tulee saada edellytyksiä kehittää digitaalista kompetenssia’, ja että ’heidän tulee käyttää digitaalisia työkaluja’ esikoulussa. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että esikoulunopettajan tulee, halusi hän tai ei, vaihtaa osa lasten hiekkalaatikkoleikkeihin, askarteluhetkiin ja legoleikkeihin käytetystä ajasta paikallaan ruudun edessä istumiseksi.”

                                                                                                             Expressen DEBATT

Meillä ei ole sama käsitys siitä, mitä esikoulussa tapahtuu. Minä en näe yhtään paikallaan istuvaa lasta, joka pää painuksissa katsoo iPadia. Minä näen aktiivisia ja tutkivia lapsia, jotka yhdessä minun ja kollegoideni kanssa keksivät uusia tapoja oppia, löytävät uusia keinoja ratkaista ongelmia ja oppivat ilmaisemaan itseään erilaisten digitaalisten työkalujen avulla. Kaikki nämä digitaaliset työkalut rikastavat ja täydentävät toimintaamme ja tekevät lapsista kuluttajien sijaan tuottajia.

En jaksanut edes vastata artikkeleihin liittyviin kirjoituksiin sosiaalisessa mediassa. Ihminen, jolla ei ole käsitystä siitä mitä digitalisointi esikoulussa merkitsee, saa puheenvuoron? Joku, joka ei edes työskentele asian kanssa. Se on tilan tuhlausta mediatulvassa.

Seuraavan kerran kun tuollainen artikkeli ilmaantuu, on minun kerrottava mitä lapset esikoulussa oikeasti tekevät. Jotta voisimme lopulta jakaa saman käsityksen siitä, mitä digitalisointi esikoulussa tarkoittaa!

Digitalisering – Digitalisointi oli luentomme nimi tänä vuonna. Kerroimme suomenkielisestä digitalisointi-matkastamme. Vertailimme mm. Ruotsin läroplanin kirjoitusta digitalisoinnista Suomen varhaiskasvatussuunnitelman vastaavaan kohtaan. Suomalaisessa versiossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten meidän tulee työskennellä, kun taas ruotsalaisessa kerrotaan mitä pitää tehdä, ei miten. Tässä vähän ajateltavaa…

Luentomme jälkeen siirryimme ”Labbetiin”, jossa messuvieraat saivat kokeilla lähdekriittisten kuvien luomista green screenin avulla. Näytimme yhden tavan, jonka avulla voi keskustella lähdekritiikistä lasten kanssa esikoulussa. Kuvien manipulointia voi tehdä sekä analogisesti että digitaalisesti. Näiden kahden tavan yhdistäminen on tärkeää, koska se lisää lasten ymmärrystä.

#SETT2019 #uusiläroplan #digitalisointi

Green screen del2

Bild10

Årets första blogginlägg handlade om green screen och här kommer del 2. Nu ska vi låta barnen bli producenter av film istället för att bara vara konsumenter! Vi hade en idé om att låta barnen skapa en egen film med hjälp av green screen så vi började med att fråga barnen om vad de ville skapa för film, vad den skulle handla om. Det är inte lätt för 18 st 4-6 åringar att komma överens eller ens komma på vad filmen skulle handla om så jag gav dem ett allternativ;

– Ni kan ju göra en film av en saga som ni redan kan, föreslog jag.

Jag såg riktigt hur de började tänka febrilt på någon saga allihop.

– Rödluvan och vargen, skrek ett barn högt då.

– Okej, svarade jag.

– Tycker ni andra att det är en bra saga att göra en film av?

– Jaaaaa, ropade alla barn tillbaka.

Vi började med att skapa en storyboard. Detta hade barnen gjort tidigare då vi skapade filmen om koltrasten Pipis liv med stop motion teknik.(animations teknik)

Vi tog ett stort papper och delade in det i rutor som skulle symbolisera de olika scenerna vi skulle spela in. Sedan fick barnen berätta sagan tillsammans och vi hjälptes åt att rita i scenrutorna. Rödluvan, vargen, mormor osv.

Men den stora frågan var ju egentligen vem/ vilka som skulle spela de olika rollerna. Vi gick laget runt och barnen fick säga vad de ville göra i filmen. Ett par rödluvor, många vargar och en kameraman…. Okej ingen mormor alltså…. Jag fick förklara att vissa roller kunde vi inte vara utan för då skulle inte sagan gå vidare. Men vi kan ju ändra mormor till morfar och vips hade vi tillsatt rollen.Bild1

Måste erkänna att vi fick dela in gruppen i två filmteam. Nio barn i varje. Det blev mer hanterbart då.

Vi gick ut i parken och övade in våra repliker som barnen tyckte var viktiga att säga…. – Varför har du så stora ögon morfar osv… Vi pedagoger fick hjälpa till med replikerna så att barnen inte glömde någon viktig del i handlingen att säga.

Väl inne på förskolan satte vi oss med iPaden i knät och letade bakgrundsbilder till appen Greenscreen by do ink.

Barnen tog med sig rekvisita till sina olika roller, ett barn skulle sköta iPaden(kameraman) och ett annat barn höll ordning på korgen med saften(scenograf) som Rödluvan skulle bära genom skogen. Alla hade sina jobb att sköta under filminspelningen.

Vi kopplade ihop iPaden med projektorn så att barnen kunde se sig själv när vi spelade in.

Bild2

WOW säger jag bara. De barnen som i vanliga fall var lite tysta tog helt plötsligt plats och spelade sina roller med inlevelse. Jag fick plötsligt se en ny sida hos dessa barn. Och hur de hjälptes åt att hitta lösningar… Ett barn ville gärna spela varg men var för blyg för att prata men hens kompis vågade prata men ville inte synas på filmen så vi fick använda oss av dubbning av röster.

Nu är filmen färdig inspelad men som en råkopia. Nu ska vi klippa ihop den i appen iMovie och lägga på musik….

Fortsättning följer…

#filmskapande #språkutvecklande #lovemyjob

Jenny och Sanna

Green screen osa 2

Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus käsitteli green screen-työskentelyä ja tässä tulee toinen osa. Nyt lapset saavat olla elokuvan tuottajia kuluttajien sijaan! Ideanamme oli antaa lasten luoda oma elokuva green screenin avulla. Aloitimme kysymällä lapsilta, millaisen elokuvan he haluaisivat tehdä, mitä elokuva voisi käsitellä? 18 4-6-vuotiaan ei ole helppoa päästä yksimielisyyteen tai edes keksiä, mitä elokuva voisi käsitellä, joten tein heille ehdotuksen:

– Voittehan tehdä elokuvan sadusta, jonka olette nähneet.

– Näin, kuinka lapset alkoivat nopeasti miettiä satua yhdessä.

– Punahilkka ja susi, huusi eräs lapsista kovaan ääneen.

– Okei, vastasin. Onko se kaikkien mielestä satu, josta voisi tehdä elokuvan?

– Joooo, huusivat kaikki lapset yhteen ääneen.

Aloitimme luomalla kuvakäsikirjoituksen. Käsikirjoituksen tekeminen oli lapsille tuttua, harjoittelimme sitä jo mustarastas Pipin elämästä kertovan stop motion-animaation (animaatiotekniikka) teossa.

Otimme suuren paperin ja jaoimme sen ruutuihin, jotka kuvasivat elokuvan eri kohtauksia. Sen jälkeen lapset saivat kertoa sadun yhdessä ja autoimme heitä piirtämään kuvat kohtausruutuihin. Punahilkka, susi, isoäiti jne.

Suuri kysymys kuului, kuka tai ketkä esittäisivät eri rooleja? Kysyimme kaikilta lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä elokuvassa. Pari punahilkkaa, monta sutta sekä yksi kuvaaja. Ei lainkaan isoäitiä… jouduin selittämään lapsille, että tietyt roolihahmot on oltava sadussa, muuten satu ei etene. Mutta voimme kai sentään muuttaa isoäidin isoisäksi ja hupsis, rooli oli täytetty.

Täytyy tunnustaa että jaoimme ryhmän kahteen filmiryhmään, yhdeksän lasta molemmissa. Pienemmät ryhmät olivat helpommin hallittavissa.

Lähdimme puistoon ja harjoittelimme lasten mielestä tärkeimpiä repliikkejä, kuten ”Miksi sinulla on niin isot silmät?)” jne. Me pedagogit autoimme lapsia, jotta lhe eivät unohtaisi sanoa mitään sadun kannalta oleellista. Sisällä esikoulussa istuimme iPadit sylissä ja etsimme taustakuvia Green Screen by Do Ink – appiin.

Lapset ottivat mukaan rooleihinsa liittyvää rekvisiittaa, yksi lapsista hoitaisi iPadia (kameramies) ja toinen lapsi huolehti Punahilkan mehukorista (lavastaja). Kaikilla oli omat roolinsa elokuvan teossa.

Yhdistimme iPadin projektoriin, jotta lapset näkivät itsensä kun kuvasimme.

Vau, sanon vaan. Ne lapset, jotka tavallisesti ovat vähän hiljaisia, ottivat yhtäkkiä paikkansa ja esittivät roolinsa eläytyen. Sain nähdä kokonaan uuden puolen näistä lapsista. Ja miten lapset auttoivat ratkaisujen löytämisessä: eräs lapsi halusi esittää sutta, mutta hän oli liian ujo puhuakseen. Hänen kaverinsa taas uskalsi puhua mutta ei halunnut näkyä elokuvassa. Näin päädyimme käyttämään äänen dubbausta.

Nyt elokuvasta on kuvattu valmiiksi ns. raakakopio. Nyt leikkaamme elokuvan apissa iMovie ja lisäämme musiikin…

Jatkoa seuraa…

#felokuvanteko #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny och Sanna

Bibliotekskultur

IMG_2019

 När jag var liten gick vi jämt till biblioteket. Med mamma och pappa och med dagis(för det hette så då) Vi lånade böcker, läste tidningar, träffade kompisar och gick på sagostunder där. Det fanns till och med ett litet bibliotek i den lilla förorten som jag växte upp i. Där hade de en låda med finska böcker man fick låna. Förra veckan var vi på Finlandinstitutets bibliotek. Det största finska biblioteket i Sverige. Jag skaffade mig mitt första finska bibliotekskort. Nu kan jag låna böcker på finska men även låna finska filmer. Man streamar filmen hem. Sist jag lånade film på biblioteket var när mina barn var små och då fick man med sig ett VHS band eller en cd skiva.. hahaha

När vi tittade på utbudet av böcker fastnade jag för idén om tvillingböcker. Här kan man prata om en språkutvecklande idé. Det är alltså samma bok på finska och på svenska som i ett paket. Man kan alltså läsa böckerna parallellt så att det blir en djupare förståelse för barnen som är tvåspråkiga.

Det fanns även böcker som var tvåspråkiga. Alltså på samma sida stod texten på båda språken. Också en smart idé.

IMG_2023

Nog har det skett en utveckling på biblioteken, ett digitalare bibliotek kan man säga. Man kan ju låna ljudböcker att lyssna på i mobilen på väg till jobbet och visst kan det vara smidigt att läsa en bok på iPaden när man tex är på semester. Då kan man ju ha med sig flera böcker utan att de tar någon plats. Men nog är det ändå mysigast att krypa upp i en soffa och läsa en riktig bok tillsammans med någon. Det är något speciellt med en lånebok i alla fall, doften av en lånebok är ett av mina barndomsminnen.

#språkutvecklande #finlandsinstitutet #bibliotekskultur #barndomsminne

Jenny och Sanna

Kirjastokulttuuria

Kun olin pieni, kävin säännöllisesti kirjastossa äidin, isän ja päiväkodin kanssa (koska siksi esikouluja siihen aikaan kutsuttiin). Lainasimme kirjoja, luimme lehtiä, tapasimme kavereita ja kävimme satutunneilla. Siinäkin pienessä lähiössä, jossa minä kasvoin, oli pieni kirjasto. Kirjastossa oli pieni laatikko, jossa oli suomalaisia kirjoja, joita sai lainata.

Viime viikolla olimme Suomi-instituutin kirjastossa. Se on suurin suomenkielinen kirjasto Ruotsissa. Hankin ensimmäisen suomalaisen kirjastokorttini. Nyt voin lainata suomalaisia kirjoja sekä suomalaisia elokuvia. Elokuvat voi katsoa kotona suoraan tietokoneelta tai tabletilta. Viimeksi kun lainasin elokuvan kirjastosta, lapseni olivat pieniä ja silloin kirjastosta sai mukaan VHS-kasetin tai dvd-levyn… hah!

Katsoessamme kirjatarjontaa kiinnitin huomioni ”kaksoskirjoihin”. Kaksoskirjat tarkoittavat samaa kirjaa sekä suomeksi että ruotsiksi yhdessä paketissa. Kirjoja voi siis lukea rinnakkain, joka auttaa syventämään ymmärrystä kaksikielisillä lapsilla. Tätä voi kutsua kieltä kehittäväksi ideaksi!

Kirjastosta löytyy myös kirjoja, jotka ovat valmiiksi kaksikielisiä. Eli samalla sivulla on teksti molemmilla kielillä. Tämä on myös hyvä idea.

Kirjastot ovat kehittyneet ajan mukana digitaaliseen suuntaan. Kirjastosta voi lainata äänikirjoja, joita voi kuunnella puhelimesta työmatkoilla ja lomalla voi olla kätevää lukea kirjaa iPadilta. Tällöin lomalukemiset eivät vie tilaa matkatavaroista. Kaikkein ihaninta on kuitenkin käpertyä sohvaan ja lukea kirjaa yhdessä ääneen. Joka tapauksessa kirjaston kirjoissa on jotain erityistä, niiden tuoksu vie suoraan lapsuuteen.

#kielenkehitys #suomiinstituutti #kirjastokulttuuri #lapsuusmuisto

Jenny ja Sanna

Kapten Reko IRL

IMG_2005

Så blev det äntligen dags för oss att åka till Skansen och träffa Kapten Reko.

Vi samlades på förskolan redan kl 8:00. Vi åkte två olika bussar genom stan vilket barnen tyckte var spännande.

När vi var framme fick vi tåga upp till Bragehallen i ett låååångt led.(det ligger bakom Lillskansen) Vi gick in och satte oss och åt en frukt i väntan på Kaptenen. Och så äntligen efter att alla barnen hade ropat;

– KAPTEN REKOOO!

Så kom hon.

Hon frågade oss frågor ur spelet som vi hade övat på;

– Hur många grader ska det vara i kylskåpet?

– 5 GRADER, ropade alla barn tillbaka.

– Kan man äta en brun banan?

– JAAAAAAA! Osv

Sedan sjöng hon en svängig låt för oss och visade hur mycket vatten det ryms i ett badkar.(om man slänger en avokado så slösar man 200 liter vatten, det är vad som behövs för att odla en avokado!)

Bild3

Efter det delades vi in i grupper och fick följa med varsin Skansenpedagog som tog oss med på 4 olika uppdrag.

I första uppdraget fick vi lära oss lite om grisar. Vi träffade grisarna Seglora, Vera och Viveka. Tydligen älskar de gurka och morötter som vi fick mata dem med. Vi fick även lära oss var skinkan kommer ifrån på grisen vilket barnen fnissade åt.(rumpan)

– Var ska man förvara korv? Frågade Skansenpedagogen oss.

– I kylskåpet, svarade barnen och vips hade vi klarat vårt första uppdrag:)

IMG_1977

I andra uppdraget fick vi träffa de två kossorna Gerta och Valentina och se vart juvret sitter på en ko(vart mjölken kommer ifrån)Vi fick även lukta på gammal mjölk, fyyyy vad äckligt:(

– Hur ska man göra för att veta om mjölken går att dricka?

– Titta, lukta, smaka! Svarade barnen som rinnande vatten och vips hade vi klarat andra uppdraget.

Tredje uppdraget handlade om hönorna och deras ägg.

– Hur kan vi kontrollera om ett ägg är färskt?

– Lägg det i ett glas vatten och om det flyter är det gammalt men om det sjunker går det att äta, svarade barnen.

Bild2

Wow vad barnen har lärt sig mycket och vad de kommer ihåg! Jag blev verkligen imponerad. Check på uppdrag nr tre med andra ord.

Sista uppdraget handlade om bondens jobb på åkern.

– Vad heter maskinen som bonden använder för att skörda säden med?

Det var tyst ett tag bland de tänkande barnen…

– Skördetröska, svarade ett av barn då, klart och tydligt. #stoltpedagog

Jag sträckte på mig lite extra här:)

Sedan fick vi prova att göra mjöl(vi använde en mortel) Det var ganska svårt tyckte barnen och dessutom var vi ju alla hungriga nu.

Bild1

Vi gick tillbaka till Kapten Reko för att redovisa att vi klarat av alla uppdragen.

Kapten Reko dubbade oss till Rekohjältar och hon sjöng en sång och showade för oss. Sedan fick vi ta bilder med henne. #starstruck #kaptenreko #skansen #klimatfrågan #gretathunberg

Nu kurrade det ordentligt i våra magar och vi promenerade ner till Sollidenterassen där pannkakorna väntade på oss. Energinivån hos oss ökade med 100 % efter sylt(socker)chocken. Vi stannade till bakom terrassen i en lekpark och lekte av oss innan vi var tvungna att påbörja resan hem till förskolan. Och det är så klart nu som solen tittar fram….när man ska sitta en timme på bussen och inte när man promenerar runt på Skansen. Pust…..

Vi är så nöjda med dagen och peppade att föra Kapten Rekos budskap vidare: SLÄNG INTE MATEN! …till alla vi känner och inte känner för den delen också. Det är ju barnens framtid som står på spel här.

Utbildningen ska ge barnen möjlighet att tillägna sig ett ekologiskt och varsamt förhållningssätt till sin omgivande miljö och till natur och samhälle. Barnen ska också ges möjlighet att utveckla kunskaper om hur de olika val som människor gör kan bidra till en hållbar utveckling,

 Ur Lpfö18

Jenny och Sanna

 

Kapteeni Reko in real life

Tuli viimein aika matkustaa Skansenille tapaamaan Kapteeni Rekoa. Kokoonnuimme esikoululle jo kello kahdeksan. Matkustimme kahdella bussilla kaupungin läpi. Tämä oli lasten mielestä jännittävää. Päästyämme perille marssimme Brage-hallin luo pitkässä jonossa (halli sijaitsee Lillskansenin takana). Istuimme alas ja söimme hedelmät odotellessamme Kapteenia. Ja vihdoin, kun lapset olivat huutaneet hänen nimeään, hän saapui paikalle.

Hän kysyi meiltä pelistä, jota olimme pelanneet:

– Kuinka monta astetta jääkaapissa tulee olla?

– Viisi astetta, huusivat lapset takaisin.

– Voiko ruskean banaanin syödä?

– KYLLÄ! Ja niin edespäin.

Seuraavaksi hän lauloi meille svengaavan kappaleen ja näytti, kuinka paljon vettä mahtuu kylpyammeeseen: noin 200 litraa. Jos heittää avokadon roskikseen, tuhlaa 200 litraa vettä, koska niin paljon vettä kuluu yhden avokadon viljelyyn.

Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Jokainen ryhmä sai oman Skansen-pedagogin, joka tuli mukaamme suorittamaan neljää erilaista tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä opimme hiukan porsaista. Tapasimme porsaat Segloran, Veran ja Vivekan. Porsaat ilmeisesti rakastavat kurkkua ja porkkanaa, joita syötimme heille. Saimme myös tietää, mistä porsaan osasta kinkku tehdään. Tämä tieto sai lapset tirskumaan, koska vastaus kuuluu: takapuolesta.

– Missä makkaraa säilytetään? Kysyi Skansen-pedagogi meiltä.

– Jääkaapissa, vastasivat lapset ja näin olimme selvittäneet ensimmäisen tehtävän.

Toisessa tehtävässä tapasimme kaksi lehmää, Gertan ja Valentinan ja saimme nähdä, missä utareet sijaitsevat (siis mistä maito tulee). Pääsimme myös haistamaan vanhentunutta maitoa, yök miten ällöttävää!

– Mistä tietää, että maito on juotavaa?

– Katso, haista, maista! Vastasivat lapset kuin vettä vain, ja toinen tehtävä oli suoritettu.

Kolmas tehtävä käsitteli kanoja ja niiden munia.

– Mistä tiedämme, että muna on tuore?

– Laita se vesilasiin. Jos se kelluu, se on vanha mutta jos se uppoaa, sen voi syödä, lapset vastasivat.

Vau, miten paljon lapset ovat oppineet ja mitä kaikkea he muistavat. Olin todella vaikuttunut. Kolmas tehtävä suoritettu.

Viimeisessä tehtävässä oli kyse maanviljelijän työstä pellolla.

– Mikä on nimeltään kone, jota maanviljelijä käyttää viljan keruuseen?

Lapset ajattelivat hetken hiljaa.

– Leikkuupuimuri, vastasi yksi lapsista selkeällä äänellä. #ylpeäpedagogi.

Tässä kohtaa pullistuin ylpeydestä.

Tämän jälkeen saimme kokeilla tehdä jauhoja morttelilla. Se oli lasten mielestä aika vaikeaa ja alkoi olla jo nälkäkin. Palasimme takaisin Kapteeni Rekon luo kertomaan, että kaikki tehtävät oli suoritettu. Kapteeni Reko löi meidät Reko-sankareiksi ja lauloi meille. Sitten oli kuvien ottamisen vuoro. #starstruck #kapteenireko #skansen #ilmastokysymys #gretathunberg

Nyt alkoivat mahat kurista toden teolla ja kävelimme Solliden-terassille, jossa letut odottivat meitä. Energiatasomme nousi noin 100%, kiitos hillon (sokerin). Ruoan jälkeen leikimme hetken leikkipuistossa. Sitten olikin jo pakko lähteä takaisin esikoululle. Ja tietenkin aurinko tulee esille juuri silloin, kun meillä on edessä tunnin matka bussissa, ei silloin kun kävelemme ympäri Skansenia. Huokaus…

Olemme niin tyytyväisiä päivään ja innokkaita viemään Kapteeni Rekon sanomaa eteenpäin kaikille, jotka tunnemme ja myös tuntemattomille: RUOKAA EI SAA HEITTÄÄ POIS! Kyseessä on lasten tulevaisuus.

 

Opetuksen tulee antaa lapsille mahdollisuuksia omaksua ekologinen näkökulma ympäristöön, luontoon ja yhteiskuntaan. Lapselle on myös annettava mahdollisuuksia kehittää tietämystä siitä, miten ihmisten tekemät erilaiset valinnat vaikuttavat kestävään kehitykseen.

 

                                                                                                                 Lpfö18

Jenny ja Sanna