Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
appar

3 år och 100 blogginlägg senare…….

keyboard-171845_960_720

Jag trodde väl aldrig att jag skulle skriva 100stycken blogginlägg när jag började skriva.

Men tydligen hade jag mycket att berätta.

Inläggen i sig har varit till för att inspirera andra inom förskolan och visa på vad vi gör på min förskola tex hur vi arbetar med digitala verktyg. På senare tid har det väl handlat mer om när man ska använda det digitala och hur vi förhåller oss till det. Men även hur vi förhåller oss till dem som är negativt inställda till att digitala verktyg kommer in och används av barnen på förskolan.

På resan har barngrupperna jag jobbat i blivit mutimodala. Barnen använder sig gärna av film för att tex skapa sig en förståelse för kastanjer eller stora livsfrågor som döden osv. För att det ska kunna hända behöver verktyget iPad och de olika apparna för filminspelning vara kända för barnen. Vi provar oss fram när vi skapar med barnen, ibland lyckas vi och ibland blir det fel men det gör inget. Hos oss är vi inte rädda att misslyckas utan ser det som ett sätt att lära oss tillsammans med barnen. Men många gånger är det dock vi vuxna som är rädda för att göra fel och då vågar vi inte ens försöka… vi sätter krokben på oss själva och digitaliseringen.IMG_2252

För barnen spelar det ingen roll om de arbetar med analoga eller digitala verktyg. De kan springa och hämta ett webbägg för att titta på något som är väldigt litet (en myra). Men de kan lika gärna fråga efter en vanlig analog lupp att använda.                                                                                      Vi vuxna söker information och fakta med barnen på ”nätet” men vi försöker samtidigt visa på att vi kan hämta information och fakta genom våra böcker på förskolan eller på biblioteket. Det digitala utesluter ju inte det analoga. De är ju verktyg som kompletterar varandra. Som berikar vår verksamhet.

Tänk att barnens och vår syn på digitaliseringen har vidgats från att nästan bara handla om programmering i början. Vi arbetade med robotar och analog programmering till att nu filma och arbeta med källkritik osv. Under resans gång har vi provat många olika robotar som finns recenserade här i bloggen, några riktigt bra och några mindre bra.

Bild1

Jag har berättat om förskolans många traditioner och hur vi på vår förskola gör då. Från julpyssel med digital julstämning, FN veckan och Halloween stämning.

Bettmässan i London har bidragit till några inlägg och inspiration för oss också. Vilka digitala verktyg är det som används ute på förskolorna utanför Sveriges gränser?

Vi har tagit upp klimatfrågan med barnen och arbetat med hur vi kan minska matsvinnet. Även källsortering kom vi in på och vi som många andra arbetar med hållbar utveckling.

”En hållbar utveckling är en utveckling som tillfredsställer dagens behov utan att äventyra kommande generationers möjligheter att tillfredsställa sina behov”.

Ur Brundtlandrapporten

Det är bara att skrolla ner efter detta inlägg så hittar ni 99stycken inlägg att hämta mer inspiration från.

Vet inte om det blir en 101?

#förskolebloggen #återblick #slutapåtopp #digitaliseringiförskolan

Jenny och Sanna

Kolme vuotta ja 100 blogia myöhemmin

En koskaan uskonut kirjoittavani sataa blogitekstiä aloittaessani blogin kirjoituksen. Ilmeisesti minulla kuitenkin oli paljon kerrottavaa.

Blogi oli tarkoitettu inspiroimaan muita esikoulussa työskenteleviä näyttämällä, miten minun esikoulussani työskennellään esimerkiksi digitaalisten työkalujen kanssa. Viime aikoina blogissa on käsitelty enemmän sitä, milloin digitaalisia työkaluja tulisi käyttää ja miten suhtaudumme niihin. Ja myös sitä, miten suhtaudumme heihin, jotka pitävät digitaalisten työkalujen käyttöä esikoulussa negatiivisena asiana.

Matkan varrella lapsiryhmäni ovat tulleet yhä multimodaalisemmiksi. Lapset tekevät mielellään videoita ymmärtääkseen vaikkapa kastanjoita tai suuria kysymyksiä, kuten kuolemaa. Jotta lapset voivat tehdä videoita, pitää iPadin käytön sekä videoimiseen tarvittavien appien olla tuttuja lapsille. Lasten kanssa luodessa perille päästään kokeilemalla; joskus onnistutaan ja jos joskus epäonnistutaan, se ei haittaa. Me emme pelkää epäonnistumista vaan näemme sen tapana oppia yhdessä lasten kanssa. Monesti kuitenkin juuri me aikuiset pelkäämme tehdä väärin ja siksi emme uskalla edes yrittää.

Lapsille ei ole merkitystä työskentelevätkö he analogisten vai digitaalisten työkalujen kanssa. He voivat juosta ja hakea pienoismikroskoopin tutkiakseen jotakin oikein pientä, esimerkiksi muurahaista. Yhtä hyvin he voivat hakea tutkimusvälineeksi tavallisen luupin. Me aikuiset etsimme yhdessä lasten kanssa tietoa ”netistä” mutta pyrimme myös näyttämään, että tietoa voi löytää myös esikoulun sekä kirjaston kirjoista. Digitaalisen ei tarvitse poissulkea analogista vaan työkalut täydentävät toisiaan; rikastavat toimintaa.

Ajatelkaa, miten meidän ja lasten näkemykset digitalisoinnista ovat laajentuneet alun lähes pelkästä ohjelmoinnista. Työskentelimme robottien ohjelmoinnin ja analogisen ohjelmoinnin kanssa ja nykyään teemme mm. omia videoita ja harjoittelemme lähdekriittisyyttä. Matkan varrella olemme kokeilleet monia erilaisia robotteja (joiden arvosteluja löytyy aiemmista blogeista), joista toiset olivat parempia ja toiset huonompia.

Olen kertonut esikoulun monista perinteistä ja miten perinteitä esikoulussa kunnioitetaan; jouluaskarteluista digitaaliseen joulutunnelmaan, YK:n viikosta Halloweeniin.

BETT-messut Lontoossa ovat tarjonneet inspiraatiota blogiin ja työhön. Mitä digitaalisia työkaluja muiden maiden esikouluissa käytetään?

Ilmastokysymystä on käsitelty lasten kanssa ja harjoiteltu ruokahävikin vähentämistä. Myös jätteiden lajittelu on aloitettu ja yhdessä monien muiden kanssa työskentelemme kestävän kehityksen parissa.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”

                                                                                                              – Gro Harlem Bruntland

                                                                             

Siitä vain rullaamaan tästä blogista alaspäin ja löydätte 99 blogia, joista voitte ammentaa inspiraatiota.

En tiedä, tuleeko blogia numero 101.

#förskolebloggen #katsaus #lopetetaanhuipulla

Jenny ja Sanna

Filmskapande

IMG_2030

Nu har vi klippt ihop vår film ”Rödluvan och båda vargarna” som barnen bestämde att den skulle heta. Vi använde appen iMovie för att redigera filmen, lägga till musik och ljudeffekter.

Vi skulle börja med att lägga alla scener i rätt ordning men först skrattade barnen så att de trillade omkull när de såg slutet som första scenen….. Flams trams ni vet! :)

Det finns en oumbärlig funktion när man spelar in film med barn, det är att kunna höja rösterna. Barnen pratar inte alltid så högt så att kunna höja ljudet på replikerna och sänka bakgrundsmusiken är guld värt.

Det finns över 60 st ljudeffekter i appen iMotion att välja på men ”monster ryter” var ett självklart val när vargarna skulle äta upp rödluvan. När barnen såg filmen första gången med ljudet på såg jag hur de hoppade till när monstret röt även om de varit med och lagt in ljudet.

IMG_2032

Jag och Sanna var och föreläste på SETTmässan och pratade då om hur lätt det faktiskt är att filma med Ipads idag och att redigera filmen i de här apparna tillsammans med barnen.

Vi jämförde med hur det var när vi filmade med digitala kameror på förskolan och redigeringsmöjligheterna var =0.

IMG_2026

Vi la även in eftertexter med alla barnens namn och alla olika roller de spelade och varje gång den kommer ropar barnen glatt;

– Där är mitt namn! Jag är med:)

Det är fantastiskt att få jobba så här kreativt med barnen på förskolan.

Om ni vill läsa mer om Multimodalt lärande!

Jag hoppas att jag lyckas inspirera några pedagoger att börja filma med barnen. Man lär sig under tiden man filmar och vi behöver inte kunna allt på en gång!

#digitaltskapande #multimodaltlärande

Jenny och Sanna

Elokuvan tekeminen

Nyt lasten nimeämä elokuva ”Punahilkka ja molemmat sudet” on leikattu valmiiksi. Käytimme appia iMovie elokuvan muokkaamiseen, musiikin ja äänitehosteiden lisäämiseen.

Meidän piti aloittaa laittamalla kaikki kohtaukset oikeaan järjestykseen. Nähtyään aluksi elokuvan loppukohtauksen ensimmäisenä kohtauksena, lapset nauroivat niin kovasti että kaatuivat lattialle … vähän pelleilyä!

Eräs korvaamaton ominaisuus, kun tehdään elokuvaa lasten kanssa, on äänenvoimakkuuden lisääminen. Lapset puhuvat usein hiljaa, joten repliikkien äänenvoimakkuuden lisäämisen ja taustamusiikin vaimentamisen mahdollisuus on kullanarvoista.

iMotion-apista löytyy yli 60 ääniefektiä valittavaksi. ”Hirviö karjuu” oli itsestään selvä valinta, kun sudet ovat syömässä Punahilkkaa. Kun lapset näkivät elokuvan ensimmäistä kertaa äänien kanssa näin, kuinka he pomppasivat kuullessaan hirviön karjaisun, vaikka he olivat olleet mukana kun äänitehoste lisättiin.

Minä ja Sanna luennoimme SETT-messuilla ja puhuimme siitä, miten helppoa tänä päivänä on kuvata iPadien kanssa ja muokata videoita lasten kanssa erilaisten appien avulla. Vertasimme siihen aikaan, kun kuvasimme esikoulussa digitaalikameroilla; muokkausmahdollisuudet olivat aika tasan nolla.

Teimme elokuvaamme myös lopputekstit, jossa luki kaikkien lasten nimet ja eri roolit. Joka kerran kun lopputekstit tulevat, huutavat lapset iloisena:

– Tuossa on minun nimeni. Minä olen mukana!

On fantastista työskennellä lasten kanssa esikoulussa näin luovalla tavalla.

Täältä voitte lukea lisää multimodaalisesta oppimisesta.

Toivon, että onnistun inspiroimaan joitakin pedagogeja aloittamaan lasten kanssa kuvaamisen. Kaikkea ei tarvitse osta kerralla vaan tekemällä oppii!

#digitaalinenluovatoiminta #multimodaalinenoppiminen

Jenny ja Sanna

Green screen del2

Bild10

Årets första blogginlägg handlade om green screen och här kommer del 2. Nu ska vi låta barnen bli producenter av film istället för att bara vara konsumenter! Vi hade en idé om att låta barnen skapa en egen film med hjälp av green screen så vi började med att fråga barnen om vad de ville skapa för film, vad den skulle handla om. Det är inte lätt för 18 st 4-6 åringar att komma överens eller ens komma på vad filmen skulle handla om så jag gav dem ett allternativ;

– Ni kan ju göra en film av en saga som ni redan kan, föreslog jag.

Jag såg riktigt hur de började tänka febrilt på någon saga allihop.

– Rödluvan och vargen, skrek ett barn högt då.

– Okej, svarade jag.

– Tycker ni andra att det är en bra saga att göra en film av?

– Jaaaaa, ropade alla barn tillbaka.

Vi började med att skapa en storyboard. Detta hade barnen gjort tidigare då vi skapade filmen om koltrasten Pipis liv med stop motion teknik.(animations teknik)

Vi tog ett stort papper och delade in det i rutor som skulle symbolisera de olika scenerna vi skulle spela in. Sedan fick barnen berätta sagan tillsammans och vi hjälptes åt att rita i scenrutorna. Rödluvan, vargen, mormor osv.

Men den stora frågan var ju egentligen vem/ vilka som skulle spela de olika rollerna. Vi gick laget runt och barnen fick säga vad de ville göra i filmen. Ett par rödluvor, många vargar och en kameraman…. Okej ingen mormor alltså…. Jag fick förklara att vissa roller kunde vi inte vara utan för då skulle inte sagan gå vidare. Men vi kan ju ändra mormor till morfar och vips hade vi tillsatt rollen.Bild1

Måste erkänna att vi fick dela in gruppen i två filmteam. Nio barn i varje. Det blev mer hanterbart då.

Vi gick ut i parken och övade in våra repliker som barnen tyckte var viktiga att säga…. – Varför har du så stora ögon morfar osv… Vi pedagoger fick hjälpa till med replikerna så att barnen inte glömde någon viktig del i handlingen att säga.

Väl inne på förskolan satte vi oss med iPaden i knät och letade bakgrundsbilder till appen Greenscreen by do ink.

Barnen tog med sig rekvisita till sina olika roller, ett barn skulle sköta iPaden(kameraman) och ett annat barn höll ordning på korgen med saften(scenograf) som Rödluvan skulle bära genom skogen. Alla hade sina jobb att sköta under filminspelningen.

Vi kopplade ihop iPaden med projektorn så att barnen kunde se sig själv när vi spelade in.

Bild2

WOW säger jag bara. De barnen som i vanliga fall var lite tysta tog helt plötsligt plats och spelade sina roller med inlevelse. Jag fick plötsligt se en ny sida hos dessa barn. Och hur de hjälptes åt att hitta lösningar… Ett barn ville gärna spela varg men var för blyg för att prata men hens kompis vågade prata men ville inte synas på filmen så vi fick använda oss av dubbning av röster.

Nu är filmen färdig inspelad men som en råkopia. Nu ska vi klippa ihop den i appen iMovie och lägga på musik….

Fortsättning följer…

#filmskapande #språkutvecklande #lovemyjob

Jenny och Sanna

Green screen osa 2

Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus käsitteli green screen-työskentelyä ja tässä tulee toinen osa. Nyt lapset saavat olla elokuvan tuottajia kuluttajien sijaan! Ideanamme oli antaa lasten luoda oma elokuva green screenin avulla. Aloitimme kysymällä lapsilta, millaisen elokuvan he haluaisivat tehdä, mitä elokuva voisi käsitellä? 18 4-6-vuotiaan ei ole helppoa päästä yksimielisyyteen tai edes keksiä, mitä elokuva voisi käsitellä, joten tein heille ehdotuksen:

– Voittehan tehdä elokuvan sadusta, jonka olette nähneet.

– Näin, kuinka lapset alkoivat nopeasti miettiä satua yhdessä.

– Punahilkka ja susi, huusi eräs lapsista kovaan ääneen.

– Okei, vastasin. Onko se kaikkien mielestä satu, josta voisi tehdä elokuvan?

– Joooo, huusivat kaikki lapset yhteen ääneen.

Aloitimme luomalla kuvakäsikirjoituksen. Käsikirjoituksen tekeminen oli lapsille tuttua, harjoittelimme sitä jo mustarastas Pipin elämästä kertovan stop motion-animaation (animaatiotekniikka) teossa.

Otimme suuren paperin ja jaoimme sen ruutuihin, jotka kuvasivat elokuvan eri kohtauksia. Sen jälkeen lapset saivat kertoa sadun yhdessä ja autoimme heitä piirtämään kuvat kohtausruutuihin. Punahilkka, susi, isoäiti jne.

Suuri kysymys kuului, kuka tai ketkä esittäisivät eri rooleja? Kysyimme kaikilta lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä elokuvassa. Pari punahilkkaa, monta sutta sekä yksi kuvaaja. Ei lainkaan isoäitiä… jouduin selittämään lapsille, että tietyt roolihahmot on oltava sadussa, muuten satu ei etene. Mutta voimme kai sentään muuttaa isoäidin isoisäksi ja hupsis, rooli oli täytetty.

Täytyy tunnustaa että jaoimme ryhmän kahteen filmiryhmään, yhdeksän lasta molemmissa. Pienemmät ryhmät olivat helpommin hallittavissa.

Lähdimme puistoon ja harjoittelimme lasten mielestä tärkeimpiä repliikkejä, kuten ”Miksi sinulla on niin isot silmät?)” jne. Me pedagogit autoimme lapsia, jotta lhe eivät unohtaisi sanoa mitään sadun kannalta oleellista. Sisällä esikoulussa istuimme iPadit sylissä ja etsimme taustakuvia Green Screen by Do Ink – appiin.

Lapset ottivat mukaan rooleihinsa liittyvää rekvisiittaa, yksi lapsista hoitaisi iPadia (kameramies) ja toinen lapsi huolehti Punahilkan mehukorista (lavastaja). Kaikilla oli omat roolinsa elokuvan teossa.

Yhdistimme iPadin projektoriin, jotta lapset näkivät itsensä kun kuvasimme.

Vau, sanon vaan. Ne lapset, jotka tavallisesti ovat vähän hiljaisia, ottivat yhtäkkiä paikkansa ja esittivät roolinsa eläytyen. Sain nähdä kokonaan uuden puolen näistä lapsista. Ja miten lapset auttoivat ratkaisujen löytämisessä: eräs lapsi halusi esittää sutta, mutta hän oli liian ujo puhuakseen. Hänen kaverinsa taas uskalsi puhua mutta ei halunnut näkyä elokuvassa. Näin päädyimme käyttämään äänen dubbausta.

Nyt elokuvasta on kuvattu valmiiksi ns. raakakopio. Nyt leikkaamme elokuvan apissa iMovie ja lisäämme musiikin…

Jatkoa seuraa…

#felokuvanteko #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny och Sanna

Ett kollegialt lärande

Bild1

Vi har förmånen att få hålla i nätverksträffar för finska pedagoger i staden. Vi jobbar som ni vet mycket med digitaliseringen som vi ju brinner för. Så igår var det dags för en träff med källkritiska bilder på schemat.

Dessa pedagoger är vana att jobba med digitala verktyg men det är inte så lätt som det ser ut alla gånger…….

De fick två uppgifter;

Första var att skapa en analog bild med digitalt tagna bilder.

De fick följande instruktioner:

  1. Hitta på vad som ska hända i din bild, tex träffar du någon?
  2. Fundera ut var bilden ska tas
  3. Be en kollega ta bilden på dig
  4. Gå in på en sökmotor på datorn tex Google och hitta bilden som föreställer tex vem du träffar.
  5. Skriv ut bilderna
  6. Klipp och klistra ihop bilderna

Bild2

Andra uppgiften var att jobba i appen PicCollage och digitalt skapa en källkritisk bild.

  1. Fundera ut vad som ska hända i din bild tex ska du stå i öknen eller vid Eiffeltornet i Paris?
  2. Ta en bakgrundsbild eller ladda ner en till iPaden.
  3. Be en kollega ta en bild på dig, använd greenscreen om ni har
  4. Öppna upp appen PicCollage och börja skapa din bild

Bild3

De fick även fundera på om dessa två sätt kan vara bra för barnen att skapa källkritiska bilder och i så fall varför?

Pedagogerna svarade bla;

”Att skapa bilderna analogt dvs klippa och klistra är mer konkret för barnen, bra att börja analogt med skapandet av bilder och ett sätt för barnen att skapa sig en verklighetsuppfattning.

Att skapa digitalt bilder går snabbare, kan lättare delas med vårdnadshavare och är mångsidigt.”IMG_1532

Det är fantastiskt givande att hålla i dessa träffar, byta erfarenheter och inspirera/inspireras av varandra. Att som pedagog få möjlighet att ”prova själv” och lyfta upp problem och svårigheter med kollegor innan det är dags att låta barngruppen skapa är ett sätt att utvecklas tillsammans pedagoger emellan.

#längelevekollegialtlärande

Jenny och Oona

Kollegiaalinen oppiminen

Meillä on etuna, että saamme pitää verkostotapaamisia Tukholma kaupungin suomenkielisille pedagogeille. Kuten tiedätte, työskentelemme paljon digitalisoinnin parissa. Joten viime viikolla oli aika tapaamiselle, jossa käsiteltiin lähdekriittisiä kuvia. Nämä pedagogit ovat tottuneita työskentelemään digitalisten työvälineiden kanssa, mutta aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää…

He saivat kaksi tehtävää:

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä analoginen kuva käyttäen digitalisesti otettuja kuvia.

He saivat seuraavat ohjeet:

Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

  1. Keksi mitä kuvassasi tapahtuu, esim. tapaatko jonkun?
  2. Mieti, missä kuva otetaan
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta
  4. Mene tietokoneen hakuohjelmaan, esim. google ja etsi kuva, joka esittää esim. sitä hahmoa kenet sinä tapaat
  5. Tulosta kuvat
  6. Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

Toisena tehtävänä oli käyttää PicCollage-appia ja tehdä lähdekriittinen kuva.

  1. Mieti, mitä kuvassa tapahtuu, esim. seisotko autiomaassa vai Eiffel-tornin vieressä Pariisissa?
  2. Ota taustakuva tai lataa kuva iPadille
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta (käytä greenscreeniä jos teillä on)
  4. Avaa PicCollage-appi ja aloita kuvan tekeminen

He saivat myös miettiä, voisiko nämä olla hyviä tapoja antaa lasten tehdä lähdekriittisiä kuvia ja siinä tapauksessa miksi?

Pedagogit vastasivat muun muassa näin:

”Kuvien luominen analogisesti, toisin sanoen leikkaamalla ja liimaamalla, on konkreettisempaa lapsille, hyvä aloittaa kuvien luominen analogisesti ja se on yksi tapa kehittää lasten todellisuudentajua. Digitaalinen luominen sujuu nopeammin, on helpompi jakaa huoltajille ja on monipuolinen.”

Näiden tapaamisten pitäminen on fantastisen antoisaa, saa vaihtaa kokemuksia ja sekä inspiroida muita, että inspiroitua muista. Se, että pedagogi saa mahdollisuuden kokeilla itse ja nostaa esiin ongelmia sekä vaikeuksia kollegoiden kesken ennen, kuin on lapsiryhmän vuoro kokeilla, on yksi tapa kehittyä yhdessä muiden pedagogien kanssa

#kauaneläköönkollegiaalinenoppiminen

Jenny ja Oona

Projiceringskub

Bild1

Så var höstterminen igång. Många är tillbaka på förskolorna, utvilade efter semestern, redo för nya utmaningar. Ny läroplan på g och bloggen kommer som vanligt ut på fredagar! Nu KÖÖÖÖÖÖR vi!

Innan sommaren gjorde jag och min kollega färdigt vår projiceringskub på förskolan. Själva snickeriarbetet hade vi lejt bort till en snickare så vi skulle bara sätta fast tyget. Vi hade ett par lakan och ”myggnätstyg” att jobba med. Vi vände och vred på kuben, projicerade undervattensbilder för att se hur det skulle bli om vi satte tyg där eller om det blev bättre där…osv… ni fattar?

IMG_1239

Vi bestämde oss för att två sidor skulle få vitt bomullstyg på sig och taket och en tredje sida skulle få ”myggnät”. Vi hade sett att man på ett ”myggnät” kunde projicera igenom nätet och ändå fastnade bilden på ”myggnätet”. Vi använde oss av en häftpistol för att få fast tygerna.

Vi tömde projektorrummet på alla möbler och lät endast en stor grön matta ligga kvar. Sedan klädde in väggar och fönster med vitt tyg och papper. Detta för att vi ska kunna projicera överallt.

Vi har köpt en liten projektor som vi tänker är enkel att flytta runt på så att man kan projicera bilder/filmer från olika vinklar.

Rummet som kuben står i är i minsta laget, alla önskar vi oss större lokaler men vem gör inte det! :)

Jag började med att projicera en undervattensfilm på kuben med olika fiskar och hajar, jag hörde på barnen att de blev imponerade.

– Wow, va coolt!

– Häftigt ju!

– Åh, vad fint vattnet är.

– Titta där är Nemo! Och en sköldpadda!

Efter det spelade jag upp en film med dykare och delfiner.

DSCN2506

Det tog exakt 30 sekunder för de två barnen som var där inne att börja leka att även de var dykare. De blåste upp sina munnar som om de höll andan allt medan de simmade med delfinerna. Den leken höll på fram till mellis och sen tyckte några andra barn att det minsann var deras tur att simma!

Dagen efter ville jag prova något annat och det var min tur att ha läsvilan så jag la in lite mysiga kuddar och filtar i kuben och satte igång en undervattensfilm med meditationsmusik på. Barnen kom in och satte sig eller la sig ner och tittade på filmen, stämningen var lugn, samtalen var lågmälda och jag undrade bara varför jag inte satt ihop kuben tidigare! :)

Vi läste säkert 3 kapitel ur ”Stora boken om Sandvargen” innan något av barnen ens frågade;

– När är vilan slut?

Jag hade älskat att få leka i kuben som barn. Jag älskade nämligen att titta på naturprogrammet ”Ett med naturen” med programledaren Arne Weise. Jag kan fortfarande fastna för naturdokumentärer men då på Netflix! :)

#digitaliseringiförskolan #naturvetenskap  # älskarmitt80tal

Jenny och Oona

Heijastuskuutio

Syyslukukausi on taas käynnissä. Monet ovat palanneet takaisin esikouluun, levänneinä loman jälkeen, valmiina uusiin haasteisiin. Uusi opettussuunnitelma on tuloillaan ja blogi tulee taas ulos perjantaisin kuten aiemminkin!

Ennen kesää teimme kolleganin kanssa haijastuskuution. Puuseppä kasasi kuution ja meille jäi vain kankaan kiinnitys. Meillä oli sitä varten muutama lakana ja ”hyttysverkkoa”. Me kääntelimme kuutiota ja heijastimme vedenalaista maisemaa nähdäksemme miten kankaiden eri sijoittelu vaikuttaa heijastamiseen. Me päätimme, että kahdelle sivulle tulee valkoista puuvillakangasta ja kattoon sekä kolmannelle sivulle tulee ”hyttysverkkoa”. Käytimme kankaiden kiinnittämiseen niittipistoolia. Tyhjensimme koko projektorihuoneen kaikista huonekaluista, vain vihreä matto sai jäädä paikoilleen lattialle. Sen jälkeen peitimme seinät ja ikkunat valkoisella kankaalla ja paperilla, jotta voisimme heijastaa kaikkialle. Olemme ostaneet pienen projektorin, jota on helppo siirtää niin, että kuvia tai videoita voi heijastaa eri kulmista. Huone, jossa kuutio on, on erittäin pieni ja toivoisimmekin isompia huoneita, kuten varmasti kaikki muutkin! :)

Aloitin heijastamalla kuutioon vedenalaista maailmaa, jossa eri kalat ja hait uiskentelivat. Kuulin lasten olevan erittäin vaikuttuneita.

– Vau, miten coolia!

– Mahtavaa!

– Oi, onpa vesi kaunista.

– Katso, tuolla on Nemo! Ja kilpikonna!

Sen jälkeen näytin videon, jossa oli sukeltajia ja delfiinejä. Kesti tasan 30 sekunttia enen kuin kuution sisällä olevat kaksi lasta alkoivat leikkiä olevansa sukeltajia. He puhalsivat suunsa täyteen kuin olisivat pidätelleet hengitystä samalla kun he uivat delfiinien kanssa. Leikki jatkui välipalaan asti ja välipalan jälkeen oli muutaman muun lapsen mielestä jo vihdoin heidän vuoronsa päästä uimaan!

Seuraavana päivänä halusin kokeilla jotain muuta ja oli minun vuoroni pitää lepohetken lukutuokio. Laitoin tyynyjä ja vilttejä kuution lattialle ja käynnistin vedenalaisen videon, jonka taustalla soi meditointimusiikkia. Lapset tulivat sisään ja istuutuivat tai menivät makuulle lattialle ja katsoivat videota. Tunnelma oli rauhallinen, keskustelut hiljaisia ja minä mietin vain sitä, miksen ollut rakentanut kuutiota aiemmin! :)

Me luimme varmasti kolme kappaletta kirjasta ”Stora boken om Sandvargen” ennen kuin kukaan lapsista edes kysyi koska lepohetki loppuu! Minä olisin rakastanut leikkiä lapsena kuutiossa. Rakastin nimittäin katsoa luonto-ohjelmaa ”Ett med naturen”. Voin vieläkin juuttua luontodokumentteihin, mutta nykyyään Netflixissä! :)

Jenny ja Oona

Filmmusik

Bild2

– Hur vill du att musiken i din scen ska vara? frågar jag ett av barnen.

– Synd musik, så att man får tårar i ögonen. Mörk och långsam ska den vara.

I hens scen blir koltrasten Pipis skjuten av en jägare och dör. Hen lever sig in i hur det känns att se detta i filmen. Vi tittar på scenen ett par gånger och sen frågar jag hen om hen vill göra en egen låt, egen musik till scenen.

– Eh, ja det vill jag, svarar hen.

Jag tar fram iPaden och letar reda på appen garageband som används för att skapa egen musik.

Jag visar lite snabbt vad man kan välja mellan, färdiga slingor eller spela själv tex piano eller guitarr.

Hen väljer att spela piano själv. Hen provklinkar ett par gånger och säger sen att hen är klar.

Vi spelar in hennes mörka-långsamma-tårar i ögonen musik och när vi sedan visar kompisarna resultatet sitter de alldeles tysta och känner av den allvarliga stämningen.

Bild14

Alla valde ju dock inte sorgliga stycken att spela in, vi hade även en rocklåt och en hip hop låt…. men i de scenerna blev ju Pipis dödad av ett fallande bananskal resp en fallande strumpa:)

Ibland sorgligt och ibland komiskt, så är vår film….

Att arbeta med multimodalt skapande!

#multimodaltskapande #filmskapande #musikskapande #digitaltskapande

Jenny och Oona

Elokuvamusiikki

– Minkälaisen musiikin haluat sinun kohtaukseesi? kysyn yhdeltä lapsista.

– Surullista musiikkia, sellaista että silmiin tulee kyyneliä. Sen tulee olla tumma ja hidas.

Hänen kohtauksessaan mustarastas Pipis kuolee metsästäjän luotiin. Hän eläytyy siihen, miltä elokuvan katsominen tuntuu. Me katsomme kohtauksen muutaman kerran ja sitten kysyn häneltä haluaako hän tehdä oman kappaleen, oman musiikin kohtasta varten.

– Öö, kyllä haluan, hän vastaa.

Otan esille iPadin ja etsin apin nimeltä Garageband, jolla voi tehdä omaa musiikkia. Näytän nopeasti mitä voi valita: valmiita musiikkipätkiä tai voi soittaa itse esimerkiksi pianoa tai kitaraa. Hän päättää soittaa pianoa itse. Hän kokeilee ensin muutaman kerran ja sitten hän kertoo olevansa valmis. Me äänitämme hänen tumma-hidas-kyyneleet silmissä –musiikkinsa, ja kun näytämme kavereille lopputuloksen, istuvat he aivan hiljaa ja tunnelma on vakava. Kaikki eivät valinneet surullisia kappaleita, meillä oli myös rockia ja hip hopia.. Mutta niissä kohtauksissa Pipis kuolikin putoavaan banaaninkuoreen tai sukkaan :) Välillä surullista ja välillä koomista, sellainen on meidän elokuva…

Työskentelyä multimodaalisen luomisen parissa!

Jenny ja Oona

Att måla digitalt

Förra veckan målade vi vitsippor, vitsippor och vitsippor! :)

Ni vet hur vi blir på förskolan, alla barn ska få måla men i omgångar så vi målar samma sak i veckor…… Vi tittar på vitsippor från alla håll och kanter för att vara säkra på att vi sett hela blomman! Vi använde oss av vattenfärg och pensel och innan dess hade vi tecknat av blomman med färgpennor. Hur går vi vidare? Ett nytt material? Ett nytt verktyg?

Vi tar fram en iPad och letar fram en ritapp!

IMG_1076

På väggen i lekrummet finns redan en vit filmduk upphängd som man kan projicera på. Vi kopplar in projektorn och barnen sätter igång att rita!

– Vi ritar på väggen Jenny, skriker barnen av förtjusning och skrattar.

IMG_1081

Vi ökar barnens kreativitet genom att utmana dem finmotoriskt och erbjuda dem nya sätt, nya perspektiv, nya verktyg att jobba/skapa med. De skaffar sig kunskaper, lär sig nya begrepp och får erfarenheter.

Efter att de har ritat blomman med olika färgpennor på iPaden hittar de olika stämplar med hjärtan och stjärnor. De skapar fina mönster som jag måste komma och titta på stup i kvarten! :)

IMG_1036

Detta är ett sätt att komplettera det vi redan har på förskolan.

Vattenfärg+pensel och  iPad+ritapp

Vi ska inte ersätta något utan berika det vi redan har!

#lovemyjob

Jenny och Oona

Maalausta digitaalisesti

 

Viime viikolla maalasimme valkovuokkoja, valkovuokkoja ja valkovuokkoja! :)

Te tiedätte, miten tämä tapahtuu: kaikki lapset saavat maalata vuorollaan, joten maalaamme samaa asiaa viikkoja… Katsomme valkovuokkoja kaikista eri suunnista ja kulmista, jotta voimme olla varmoja, että näemme koko kukan! Käytimme vesivärejä ja siveltimiä ja sitä ennen olimme piirtäneet kukan värikynillä. Miten menemme eteenpäin? Käyttämällä uutta materiaalia? Tai uutta työvälinettä?

Otamme iPadin esille ja avaamme piirrustusapin!

Leikkihuoneen seinällä on jo valmiina valkokangas, johon voi heijastaa kuvan. Laitoimme projektorin päälle ja lapset alkoivat piirtämään!

-Me piirrämme seinälle Jenny, kiljuvat lapset ilosta ja nauravat.

Me lisäämme lasten luovuutta antamalla heille hienomotorisia haasteita ja tarjoamalla heille uusia tapoja, perspektiivejä sekä työvälineitä työskentelyä/askartelua varten. He hankkivat tietoa, oppivat uusia käsitteitä ja saavat uusia kokemuksia.

Sen jälkeen kun he ovat piirtäneet kukan iPadin värikynillä, lapset löytävät sydämen ja tähden muotoiset leimasimet. He luovat hienoja kuvioita, joita minun pitää tulla jatkuvasti katsomaan! :)

Tämä on yksi tapa täydentää sitä, mitä meillä jo on esikoulussa.

Vesivärit+siveltimet ja iPad+piirrustusappi

Me emme korvaa mitään vaan rikastamme sitä, mitä meillä jo on!

#lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Digital teknik

IMG_0871

Hur erbjuder vi pedagoger digital teknik till barnen?

Det är en fråga som vi alla brottas med på förskolan.

Vi vill ju att lärandet sker i meningsfulla och kreativa sammanhang. Vi vill uppmuntra barnen att vara producenter så som vi gjorde när barnen fick skapa en egen film(producera) istället för att bara titta på en film! (konsumera) LÄNK

Att ha digitala verktyg på förskolan är en demokrati fråga. Att alla ska få möjlighet att lära sig använda tekniken, att få möjlighet att förstå den osv.

Men vi måste alla tänka på hur vi använder tex lärplattan. Vad vill vi lära ut? Att kalla paddan lärplatta gör ju inte att den automatiskt lär ut något det är ju fortfarande vi pedagoger som måste fylla den med pedagogiskt material, avgöra när vi ska använda den och när vi inte ska det!

Jag använde mig av digital teknik under påskveckan när jag skulle söka efter påskpyssel inspiration på förskolan:)

Vi tittade i appen Pinterest som har hur mycket inspiration som helst. Jag satt med iPhonen i handen och skrollade sida upp och sida ner med barnen tills något av barnen ropade;

– Den vill jag göra!

Då kikade vi in på sidan och gick igenom vad vi kunde tyckas behöva för material för att skapa tex ett färgglatt påskägg i papper!

Hur gjorde vi innan internet?

Jo vi hade en pärm med olika mallar som låg under flikarna ”julpyssel” ”påskpyssel” och vi var noga med att inte göra samma pyssel två år i rad utan varierade oss!

Det är helt klart enklare nu att låta barnen vara med och ha inflytande över sin förskoleverksamhet. Att låta dem välja vad det ska göra för pyssel för just pyssel är väl ändå en förskole tradition av högsta rang!

 

- att alla barn får ett reellt inflytande på arbetssätt och verksamhetens innehåll.

                                                                                    Ur Barns inflytande Lpfö 98 reviderad 2016

Jenny och Oona

Digitaalinen tekniikka

Miten me pedagogit tarjoamme lapsille digitaalista tekniikkaa? Tämän kysymyksen parissa painitaan juuri nyt monissa esikouluissa. Me haluamme, että oppiminen tapahtuu mielekkäissä ja luovissa yhteyksissä. Haluamme kannustaa lapsia olemaan tuottajia, kuten silloin kuin lapset saivat tehdä oman filmin (tuottaa), pelkän katsomisen sijasta (kuluttaa)!

Digitaalisten työkalujen käyttö esikoulussa on demokratiakysymys. Kaikkien on saatava mahdollisuus oppia käyttämään ja ymmärtämään tekniikkaa jne. Meidän täytyy kuitenkin mietti miten me käytämme esimerkiksi tablettia. Meidän pedagogien tehtävänä on täyttää se pedagogisella materiaalilla, sekä päättää, koska sitä käytetään ja koska ei! Minä käytin digitaalista tekniikkaa pääsiäisviikolla, kun etsin inspiraatiota esikoulun pääsiäisaskarteluihin. Katsoimme Pinterest-appia, josta löytää vaikka kuinka paljon inspiraatiota. Istuin iPhone kädessä ja selailin sivustoa lasten kanssa, kunnes joku heistä huusi:

– Haluan tehdä tuon!

Katsoimme tarkemmin sivua, ja kävimme läpi mitä materiaalia tarvitsisimme tehdäksemme esimerkiksi värikkään pääsiäismunan paperista. Miten me teimme ennen internetiä? Meillä oli kansio, jossa oli erilaisia malleja välilehtien, kuten ”jouluaskartelu” ja ”pääsiäisaskartelu”

alla ja olimme erittäin tarkkoja siitä, ettei samaa askartelua tehty kahta vuotta peräkkäin. Nykyään on paljon helpompaa antaa lasten olla mukana päättämässä esikoulutoiminnasta.

- att alla barn får ett reellt inflytande på arbetssätt och verksamhetens innehåll.

                                                                              Ur Barns inflytande Lpfö 98 reviderad 2016

 

Jenny ja Oona

Digital naturupplevelse

IMG_0229

 

Det är en regnig dag på förskolan och en grupp barn ska gå ut. Japp! Det är min grupps tur att ha projekt ute. Jipeee!Bara att dra på sig regnstället och gummistövlarna.

Det är en fantastiskt fin regndag då det är heeeelt vindstilla, så vindstilla att regnet regnar lodrätt och inte vågrätt av blåsten. Skogen håller på att byta färg från grön till gul-orange-röd i topparna. Vackert är det!

Vi, barnen och jag går och småpratar på vägen till skogen.

– Titta Jenny en mask, en daggmask ropar ett barn.

– Nej det är ju Pelle Jöns! ropar ett annat.

Båda har ju rätt. Masken Pelle Jöns har vi sjungit om på samlingen och pratat om under projektet. Barnens projektuppgift på hösten var att ta med en bild på ett djur från deras närmiljö. Alltså var det ett barn som tog med sig en bild på en daggmask. Barnen flockas kring masken som är väldigt lång där den ligger på asfalten. Vi lyfter upp den och låter den slingra i våra händer.

– Hur känns det att hålla i en daggmask?

– Slingrigt och kallt, svarar ett barn.

– Jättekallt, svarar ett annat.IMG_0230

Vi räddar säkert 10 maskar från att bli nertrampade eller överkörda av cyklar på vår skogspromenad. Vi lyfter försiktigt maskarna till säkerhet i gräset. Långt ifrån ”metare, letare och skator och små höns” som vi sjunger om i sången om Pelle Jöns.

Väl tillbaka på förskolan tecknar vi maskar. Långa och slingriga.

Vi tar fram Ipaden och tittar in i appen Tripp Trapp Träd från UR och hittar en trädstam med trollerikraft.

552x414bb

IMG_0258

Vi kopplar in projektorn så att alla kan se vad som händer på skärmen.

Barnen drar med fingret över stammen på trädet och olika insekter kommer då fram som i ett trolleri. Och OM man bara drar med ett finger blir det en DAGGMASK! Vilken lycka! Och om man bara trycker med ett finger blir det en myra. Barnen skriker av lycka när hela väggen är full av slingrande maskar och krypande myror.

IMG_0289

Vi skapade en digital natur inne på avdelningen en regnig eftermiddag medan kläderna torkade i torkskåpet!

Jenny och Oona

Digitaalinen luontoelämys

On sateinen päivä esikoulussa ja yksi ryhmä lapsia on menossa ulos. Kyllä! On minun ryhmän vuoro projektityöskentelyyn ulkona. Jipii! Sadevaatteet ja kumisaappaat vain päälle!

Sadepäivä on hieno ja aivan tuuleton. Niin tuuleton, että sataa täysin pystysuoraan. Metsä on ruvennut vaihtamaan väriä vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Niin kaunista! Me juttelemme matkalla metsään.

-Katso Jenny, mato! Kastemato! huutaa yksi lapsista.

-Ei, se on Pelle Jöns! huutaa toinen.

Kumpikin on oikeassa. Olemme laulaneet ja puhuneet mato Pelle Jönsistä projektin aikana. Lasten projektitehtävä syksyllä oli ottaa kuva jostain eläimestä heidän lähiympäristössään. Yksi lapsi otti mukaan kuvan kastemadosta.

Lapset kerääntyvät löytämämme madon ympärille. Mato on erittäin pitkä ja makaa asfaltilla. Me nostamme sen ylös ja annamme sen luikerrella käsissämme.

-Miltä tuntuu pidellä kastematoa?

-Kiemurtelevalta ja kylmältä, vastaa yksi lapsista.

-Tosi kylmältä, sanoo toinen.

Pelastamme ainakin kymmenen matoa matkalla metsään. Me nostamme ne varovasti ruohikolle, etteivät ne jäisi pyörän tai kengän alle.

Kun tulemme takaisin esikouluun, piirtävät lapset matoja. Pitkiä ja kiemurtelevia. Otamme esille iPadin ja katsomme UR:n Tripp Trapp Träd-appia, ja löydämme sieltä puunrungon, jolla on taikavoimia. Yhdistämme iPadin projektoriin, jotta kaikki lapset näkisivät näytön. Lapset vetävät sormella puunrunkoa ja erilaisia hyönteisiä tulee esiin kuin taikaiskusta. Jos vetää vain yhdellä sormella, ilmestyy näytölle kastemato! Mikä onni! Ja jos painaa näyttöä vain yhdellä sormella, tulee näytölle muurahainen. Lapset kirkuvat onnesta kun seinä täyttyy madoista ja muurahaisista. Me luomme digitaalisen luonnon osaston sisätiloissa eräänä sateisena iltapäivänä samaan aikaan kun vaatteet kuivuu kuivauskaapissa.

Jenny ja Oona

SETT mässan

Så var det dags för SETT mässan i Kista.

Min första gång men absolut inte den sista.

Inspirerande möten, kreativt, spännande, utvecklande, lekfullt, roligt, osv osv

Vad härligt att få ta del av vad som händer på andra förskolor, jag känner en fantastisk kreativitet som sprids genom dessa möten. ”Åh det där vill jag också prova!”

Jag fastnade en lång stund i Mediotekets hörna där jag lekte, programmerade en robotboll som heter Sphero Sprk+ att köra genom en vattenbana. Utmaningen var dessutom på tid! Jo jag fixade det, dock med en rätt dålig tid, 37 sekunder men är ändå rätt nöjd att jag tog mig igenom banan och fattade hur man skulle göra!

IMG_0037

Jag hittade Ur´s Tripp Trapp Träd app på mässan. Den laddade jag ner så fort jag kom hem. Jag upplevde den pedagogisk och rolig! Får se vad barnen tycker om den på förskolan!pggt6kajl5irkgjs34lf

Sista saken som jag fastnade för var en jättestor Ipad som stod på golvet där flera barn kan arbeta samtidigt.

Fantastisk smart idé för förskolan där vi just arbetar många tillsammans, alla vill se och prova sig fram.

Jag hoppas att fler tar möjligheten att gå på mässan nästa år just för att hämta inspiration och inspirera andra.IMG_0027

Jenny

Vihdoinkin oli aika Kistan SETT-messujen. Minun ensimmäinen kerta, muttei missään nimessä viimeinen. Inspiroivat tapaamiset, luovaa, jännittävää, kehittävää, hauskaa jne. Oli upeaa nähdä, mitä muissa esikouluissa tapahtuu. Tunnen fantastista luovuutta, joka leviää näissä tapaamisissa. ”Tuota haluan myös kokeilla!”, ajattelin melkein koko ajan.

Jumituin pitkäksi aikaa Medioteketin nurkkaukseen, jossa ohjelmoin robottipalloa nimeltään Sphero Sprk+ ajamaan läpi vesiradan. Haastavuutta lisäsi se, että rata piti suorittaa tietyssä ajassa. Onnistuin siinä, vaikkakin aika oli aika huono, 37 sekuntia.  Olen kuitenkin tyytyväinen, että läpäisin koko radan ja että opin ohjamaan Spheroa!

Löysin myös UR:n Tripp Trapp Träd-apin messuilta. Latasin sen heti kotiin tultuani omalle pädilleni. Mielestäni appi on pedagoginen ja hauska. Saa nähdä, mitä lapset pitävät siitä esikoulussa.

Viimeinen asia, joka herätti kiinnostukseni, oli valtavan iso lattialla oleva iPad, jonka ääreen mahtui monta lasta työskentelemään samanaikaisesti. Fantastisen fiksu idea esikouluun, jossa yleensä työskennellään monen lapsen kanssa samanaikaisesi ja kaikki haluavat nähdä ja kokeilla. ¨

Toivottavasti moni teistä lähtee messuille ensi vuona saadakseen inspiraatiota sekä inspiroidakseen muita!

/Jenny