Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Digital Kompetens

Medioteket- Förskolans eventdag 2018

46159206_1172156686281499_6746187526479806464_n

…..börjar med Ledarspåret på förmiddagen.

Här sitter chefer och pedagoger med ledande roller inom förskolan och lyssnar först på Katrin Jäverbring från Medioteket som pratar om de nya skrivningarna i Lpfö18 och om hur viktig digital kompetens är för barnen på förskolan. Det är alltid lika inspirerande att lyssna på Katrin när hon ger oss vinkar om hur vi kan jobba med just digital kompetens i förskolan.

Sedan lyssnade vi på när Michelle och Ellinor från Hässelby-Vällingby SDF DigitalStudion berättade om sitt arbete. Hur de började bygga upp studion dit pedagogerna fick komma för att utveckla sin digitala kompetens och hur de sedan går vidare med det. Spännande att höra om deras resa som faktiskt inte är så lång men Oj vad de har hunnit med mycket! Imponerande!

Jag reflekterar över vad mycket samlad kunskap och kompetens det finns här! Alla är så generösa med sitt material. Alla hjälps vi åt, alla är vi på väg åt samma håll mot digitaliseringen.

Vi fick även lyssna på Christel Jahge från Medioteket som berättade om skolplattformen men inte det som vi alla har hört om förut utan mer om HUR vi kommer att kunna använda verktygen i skolplattformen så småningom. Det tyckte jag var spännande, att få blicka in i framtiden.

Sedan hålls det workshops på eftermiddagen hela 12 st. Först till kvarn är det som gäller när man ska skriva upp sig! Hoppas, hoppas att man kommer med på det som intresserar en mest.

Jag och Oona håller i en av dessa. ”Kreativt digitalt skapande” heter vår workshop. Vi pratar först om varför det är viktigt med digitalkompetens för barnen i förskolan och sedan hur vi kan hjälpa barnen att öka sin digitala kompetens och öva sig i datalogiskt tänkande. För att sedan på själva workshopen låta deltagarna måla med robotbollen Sphero Sprk+ och programmera roboten KUBO.

IMG_6539

Bild1Själva lekandet, målandet, programmerandet är ju roligt i sig men vi måste ju även tänka till kring hur vi kan få in dessa verktyg, robotar i verksamheten utan att de blir ett extra verktyg som vi tar fram nångång ibland. Att kunna jobba med dem under projektet, ute i naturen eller i ateljén, det är utmaningen. Det är kul att bolla idéer med andra pedagoger och få idéer och inspiration att ta med hem till förskolan.

#längelevekollegialtlärande #medioteket

Jenny och Oona

Medioteket – Förskolans eventdag 2018

….. alkoi aamupäivän ohjelmalla nimeltä Ledarspåret.

Täällä istuu johtajat sekä johtavissa rooleissa olevat pedagogit esikouluista ja kuuntelevat ensin Medioteketin Katrin Jäverbringiä, joka puhuu esikoulun uuden opetussuunnitelman Lpfö18 uusista osista ja siitä, kuinka tärkeää digitaalinen osaaminen on esikoulun lapsille.   On aina yhtä inspiroivaa kuunnella Katrinia kun hän antaa meille vinkkejä siitä, kuinka työskennellä digitaalisen osaamisen parissa esikoulussa.

Sen jälkeen kuuntelimme, kun Michelle ja Ellinor Hässelby-Vällingbyn DigitalStudiosta kertoivat heidän työstään. Kuinka he alkoivat rakentamaan studiota, johon pedagogit saivat tulla kehittämään omaa digitaalista osaamistaan ja kuinka he sitten menivät eteenpäin. Jännittävää kuulla heidän matkastaan, joka ei oikeastaan ole niin pitkä, mutta oi miten paljon he ovat ehtineet siinä ajassa! Vaikuttavaa!

Mietin kuinka paljon tietoa ja osaamista on kerääntynyt tänne! Ja kaikki ovat niin anteliaita materiaaleissaan. Kaikki auttavat toisiaan, kaikki ovat menossa samaan suuntaan kohti digitalisointia.

Saimme myös kuunnella Medioteketin Christel Jahgea, joka kertoi skolplattformenista, mutta ei sitä asiaa, mitä kaikki ovat jo kuulleet, vaan sitä MITEN me pystymme pian käyttämään skolplattformenin eri toimintoja. Mielestäni se oli jännittävää, saada katsoa tulevaisuuteen.

Sen jälkeen iltapäivällä pidettiin 12 työpajaa. Nopeus on valttia, kun ilmoittautuu niihin! Toivottavasti, toivottavasti pääsee mukaan siihen työpajaan, joka kiinnostaa itseä eniten.

Minä ja Oona pidimme niistä yhden. ”Kreativt digitalt skapande” oli meidän työpajan nimi. Puhuimme ensin siitä, miksi lasten digitaalinen osaaminen esikoulussa on niin tärkeää ja sen jälkeen siitä, kuinka voimme auttaa lasta lisäämään digitaalista osaamista ja harjoitella datalogista ajattelua. Itse työpajassa osallistujat saivat maalata robottipallo Sphero Sprk+:lla ja ohjelmoida KUBO-robottia.

Leikkiminen, maalaus ja ohjelmointi ovat itsessään hauskaa, mutta meidän täytyy myös ajatella, kuinka saamme nämä robotit mukaan toimintaan ilman, että niistä tulee extratyövälineitä, jotka otetaan esille vain silloin tällöin. Haasteena on, että saa ne mukaan projektiin, ulos luontoon tai ateljeehen. On kiva vaihtaa ajatuksia muiden pedagogien kanssa ja saada uusia ideoita ja inspiraatiota kotiinviemiseksi esikouluun.

#kauaneläköönyhteisöllinenoppiminen #medioteket

Jenny ja Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet är ett statligt svenskt museum i Stockholm, vilket behandlar det svenska kulturarvet inom musik, teater och dans.

Museet, som tidigare hetta Musik- och teatermuseet ligger i en 400 år gammal byggnad. Det fick vi veta när vi besökte museet förra veckan och jag tror nog mest att det var jag och min kollega som tappade hakorna och bara;

– Va, 400 år gammalt!                                                                                                                                                                                                          Medan barnen mest undrade när de skulle få dansa:)

Detta är numera mitt absoluta favoritmuseum! Tänk att få dansa, spela instrument, svara på kluriga frågor, leta efter en sengångare, spela teater, spela dockteater, prova kostymer, klättra i 400år gamla trappor och mycket, mycket mer.

Vi gick till museet med en grupp 5åringar och eftersom att det öppnar först kl 11 tog vi med oss matsäck som vi åt på plats. När alla var mätta och belåtna var det dags att upptäcka museet. Vi fick en introduktion så att vi visste hur vi skulle gå för att inte missa något, det finns ju 3 våningar:) Vi började med dansen. När ni går hit ta på er gymnastikskor! De två första rummen är nämligen dansrum. I första rummet sitter det en kinect kontroll i taket som gör att man ser sig själv på väggen när man dansar. Andra rummet är det olika dansare projicerade på 5 olika platser i rummet. Vi körde danceoke med dem dvs karaoke fast med dans. Super roligt med olika stilar och olika tempon. Vi låg stundtals på golvet eller så försökte vi steppa….. Det blev svettigt! Mitt i allt dansande ställde sig ett barn och pekade upp mot taket samtidigt som hen räknade. Jag frågade;

– Vad gör du?

– Jag räknar 1,2,3,4,5, 5 stycken projektorer!

IMG_1576

Ett barn mitt i digitaliseringen som kom på att bilderna på väggarna måste ju vara projicerade från någonstans. WOW!

Vi gick vidare…. till musiken.

Vi provade spela både harpa, trummor och xylofon innan vi gick in i en ljudskog. Ett av barnen beskriver rummet såhär;

– Som en massa elgitarrer!

IMG_1603

Precis så, tänker jag då. En massa strängar som sitter fast från golv till tak med ljusslingor i sig. Och när man sedan drar i strängarna vibrerar golvet i takt till musiken.

Sedan kommer vi till dockteater delen. Vi hittar några bekanta ansikten från olika föreställningar som vi sett bla Sirkka från Syster från havet och Lillan och katten från Kattresan.

Jag hittade gamla minnen från när jag var liten också.

Anita och Televinken! Televinken är en marionettdocka som hade ett program med tant Anita på 70-talet.

Vilka minnen! :)

Sedan hittade vi tre handdockor som vi kunde spela teater med. Vilken lycka! Som ni förstår finns det ju supermycket mer att göra, titta på, undersöka och experimentera med på museet men det tänkte jag att ni skulle få uppleva själva!

Som sagt var, mitt nya favvo museum i Stockholm. Gå dit!

Om inte annat så för att hälsa på Televinken :)

IMG_1625

#föddpå70talet #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny och Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet on valtiollinen ruotsalainen museo Tukholmassa, joka on omistettu ruotsalaiselle musiikin, teatterin ja tanssin kulttuuriperinnölle.

Museo, jonka nimi oli aiemmin Musik- och teatermuseet, sijaitsee 400 vuotta vanhassa rakennuksessa. Opimme tämän, kun kävimme museossa viime viikolla, mutta luulen että minä ja työkaverini olimme enemmän vaikuttuneita tästä tiedosta kuin lapset:

– Mitä, 400 vuotta vanha!

Lapsia kiinnosti lähinnä se, milloin he saisivat tanssia :)

Tämä on nykyään minun ehdoton suosikkimuseoni! Ajattele, että saa tanssia, soittaa instrumentteja, selvittää vastauksia hankaliin kysymyksiin, etsiä laiskiaista, tehdä teatteria, tehdä nukketeatteria, kokeilla pukuja, kiivetä 400 vuotta vanhoja portaita ja paljon paljon muuta. Menimme museoon viisi vuotiaista lapsista koostuvan ryhmän kanssa, ja koska museo aukeaa vasta kello 11, otimme eväät mukaan ja söimme ne paikan päällä.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, oli aika ryhtyä tutkimaan museota tarkemmin. Saimme aluksi pienen perehdytyksen, jotta tietäisimme, minne kaikkialle meidän on mentävä, jottemme jää mistään paitsi, sillä museossa on kolme kerrosta :)

Aloitimme tanssilla. Kun tulette tänne, laittakaa jumppakengät jalkaan! Kaksi ensimmäistä huonetta ovat nimittäin tanssihuoneita. Ensimmäisen huoneen katossa on kinect liikeohjain, jonka avulla näkee itsensä seinällä tanssimassa. Toisessa huoneessa on viidelle eri seinille heijastettuja tanssijoita. Tanssimme danceokea heidän kanssaan (karaokea laulun sijaan tanssilla). Superhauskaa erilaisilla tyyleillä ja tahdeilla. Makasimme hetkittäin lattialla tai yritimme stepata… Se oli hikistä hommaa! Kesken kaiken yksi lapsista seisahtui ja osoitti kattoon ja laski samanaikaisesti. Kysyin häneltä:

– Mitä sinä teet?

– Minä lasken 1,2,3,4,5, 5 projektoria!

Yksi lapsi, joka keskellä digitalisointia ymmärsi, että seinän kuvat täytyy heijastua jostakin. WAU!

Jatkoimme eteenpäin… musiikkiin.

Kokeilimme soittaa harppua, rumpuja ja ksylofonia ennen kuin menimme sisään äänimetsään. Yksi lapsista kuvaili huonetta näin:

– Kuin monta sähkökitaraa!

Aivan niin, ajattelin silloin. Monta kieltä, joissa on kiinni valokaapeleita, ja jotka ovat kiinni katossa ja lattiassa. Ja kun vetää kielistä, lattia tärisee musiikin tahdissa.

Seuraavaksi tulemme nukketeatteriosaan. Löydämme muutamia tuttuja kasvoja erilaisista esityksistä, joita olemme nähneet, kuten Sirkka Syster från havet-esityksestä ja Lillanin ja kissan Kattresan-esityksestä.

IMG_1619

Löysin myös vanhoja muistoja ajalta, jolloin olin pieni. Anita ja Televinken! Televinken on marionettinukke, jolla oli ohjelma Anita-tädin kanssa 70-luvulla.

Mitä muistoja! :)

Sitten löysimme kolme käsinukkea, joilla pystyimme esittämään teatteria. Mikä onni! Kuten varmasti ymmärrätte, museosta löytyy superpaljon enemmän tekemistä, näkemistä, tutkittavaa ja kokeiltavaa, mutta ajattelin, että jätän jotain koettavaa myös teille! Kuten sanottu, minun uusi lempimuseoni Tukholmassa. Menkää käymään! Jos ei muuta, niin moikkaamaan Televinkeniä :)

#syntynyt70luvulla #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny ja Oona

Ett kollegialt lärande

Bild1

Vi har förmånen att få hålla i nätverksträffar för finska pedagoger i staden. Vi jobbar som ni vet mycket med digitaliseringen som vi ju brinner för. Så igår var det dags för en träff med källkritiska bilder på schemat.

Dessa pedagoger är vana att jobba med digitala verktyg men det är inte så lätt som det ser ut alla gånger…….

De fick två uppgifter;

Första var att skapa en analog bild med digitalt tagna bilder.

De fick följande instruktioner:

  1. Hitta på vad som ska hända i din bild, tex träffar du någon?
  2. Fundera ut var bilden ska tas
  3. Be en kollega ta bilden på dig
  4. Gå in på en sökmotor på datorn tex Google och hitta bilden som föreställer tex vem du träffar.
  5. Skriv ut bilderna
  6. Klipp och klistra ihop bilderna

Bild2

Andra uppgiften var att jobba i appen PicCollage och digitalt skapa en källkritisk bild.

  1. Fundera ut vad som ska hända i din bild tex ska du stå i öknen eller vid Eiffeltornet i Paris?
  2. Ta en bakgrundsbild eller ladda ner en till iPaden.
  3. Be en kollega ta en bild på dig, använd greenscreen om ni har
  4. Öppna upp appen PicCollage och börja skapa din bild

Bild3

De fick även fundera på om dessa två sätt kan vara bra för barnen att skapa källkritiska bilder och i så fall varför?

Pedagogerna svarade bla;

”Att skapa bilderna analogt dvs klippa och klistra är mer konkret för barnen, bra att börja analogt med skapandet av bilder och ett sätt för barnen att skapa sig en verklighetsuppfattning.

Att skapa digitalt bilder går snabbare, kan lättare delas med vårdnadshavare och är mångsidigt.”IMG_1532

Det är fantastiskt givande att hålla i dessa träffar, byta erfarenheter och inspirera/inspireras av varandra. Att som pedagog få möjlighet att ”prova själv” och lyfta upp problem och svårigheter med kollegor innan det är dags att låta barngruppen skapa är ett sätt att utvecklas tillsammans pedagoger emellan.

#längelevekollegialtlärande

Jenny och Oona

Kollegiaalinen oppiminen

Meillä on etuna, että saamme pitää verkostotapaamisia Tukholma kaupungin suomenkielisille pedagogeille. Kuten tiedätte, työskentelemme paljon digitalisoinnin parissa. Joten viime viikolla oli aika tapaamiselle, jossa käsiteltiin lähdekriittisiä kuvia. Nämä pedagogit ovat tottuneita työskentelemään digitalisten työvälineiden kanssa, mutta aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää…

He saivat kaksi tehtävää:

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä analoginen kuva käyttäen digitalisesti otettuja kuvia.

He saivat seuraavat ohjeet:

Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

  1. Keksi mitä kuvassasi tapahtuu, esim. tapaatko jonkun?
  2. Mieti, missä kuva otetaan
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta
  4. Mene tietokoneen hakuohjelmaan, esim. google ja etsi kuva, joka esittää esim. sitä hahmoa kenet sinä tapaat
  5. Tulosta kuvat
  6. Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

Toisena tehtävänä oli käyttää PicCollage-appia ja tehdä lähdekriittinen kuva.

  1. Mieti, mitä kuvassa tapahtuu, esim. seisotko autiomaassa vai Eiffel-tornin vieressä Pariisissa?
  2. Ota taustakuva tai lataa kuva iPadille
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta (käytä greenscreeniä jos teillä on)
  4. Avaa PicCollage-appi ja aloita kuvan tekeminen

He saivat myös miettiä, voisiko nämä olla hyviä tapoja antaa lasten tehdä lähdekriittisiä kuvia ja siinä tapauksessa miksi?

Pedagogit vastasivat muun muassa näin:

”Kuvien luominen analogisesti, toisin sanoen leikkaamalla ja liimaamalla, on konkreettisempaa lapsille, hyvä aloittaa kuvien luominen analogisesti ja se on yksi tapa kehittää lasten todellisuudentajua. Digitaalinen luominen sujuu nopeammin, on helpompi jakaa huoltajille ja on monipuolinen.”

Näiden tapaamisten pitäminen on fantastisen antoisaa, saa vaihtaa kokemuksia ja sekä inspiroida muita, että inspiroitua muista. Se, että pedagogi saa mahdollisuuden kokeilla itse ja nostaa esiin ongelmia sekä vaikeuksia kollegoiden kesken ennen, kuin on lapsiryhmän vuoro kokeilla, on yksi tapa kehittyä yhdessä muiden pedagogien kanssa

#kauaneläköönkollegiaalinenoppiminen

Jenny ja Oona

Mikrovärld

IMG_1330En mikrovärld är precis som det låter en mini mini värld. En fantasi, en plats att drömma sig bort på, att hitta på en berättelse om, att leka i, att utmana sig i osv

Vi valde att bygga upp vår fantasivärld i en kartong för att lätt kunna flytta på den. Vi valde en skogsmiljö med naturmaterial i. Vi skrev ut en skogsbakgrund och klistrade fast den längst bak i kartongen. Vi plockade pinnar, stenar, kottar, kastanjer, snäckor osv som vi la i kartongen, vi hängde även upp en bit hönsnät (för den spännande effektens skull).

Vi tog bilder på mig med ett paraply (min fantasisaga) som vi skrev ut i olika storlekar, bilder på fjärilar, olika skalbaggar, en fladdermus mm.

Dessa arrangerade vi sedan i kartongen för att sedan rikta webbkameran mot scenen, kopplade ihop den med en dator och en webbsidan www.webbcamtoy.com

På sidan finns olika filter att använda tex old movie, spy cam, under water, snow mm.

Bild1

Sedan låter jag barnen leka i mikrovärlden och låter dem hitta på olika historier om vad som händer…. Hitta sitt favoritfilter osv… Du kan också låta dem rikta kameran mot varandra och höra skrattet när någon blir upp-och–ner vänd eller täkt av snö:)

Detta om något är ju språkutvecklande och samtidigt utvecklar barnen digital kompetens. Att få leka i en fantasi- mikrovärld och använda sig av digital teknik att ändra stämningen med låter som jag hade älskat att göra som barn. Att hitta på en historia…..som snabbt kan ändra sig när du byter ett filter…webcam-toy-photo16

Att få fäktas med en skalbagge lika stor som mig själv under vattnet…..det var min fantasi:) …..Tänk att få känna sig stor och stark! Att få låtsas vara med i en sci-fi film!

#digitalkomptens #språkutvecklande #sci-fifilm

Jenny och Oona

Mikromaailma

 

Mikromaailma on sellainen, miltä se kuulostaakin: mini mini maailma. Fantasia, paikka, jossa voi unelmoida, keksiä tarinan, leikkiä, haasta itsensä jne. Rakensimme meidän fantasiamaailman pahvilaatikkoon, jotta voisimme siirrellä sitä. Valitsimme metsämaiseman, jossa on käytetty luonnonmateriaaleja. Tulostimme kuvan metsästä taustakuvaksi ja liimasimme sen laatikon perälle. Keräsimme keppejä, kiviä, käpyjä, kastanjoita, simpukoita jne. jotka laitoimme laatikkoon. Laitoimme myös palan kanaverkkoa roikkumaan katosta (jännittävän efektin vuoksi). Otimme minusta kuvia sateenvarjon kanssa (minun fantasiatarina), jotka tulostimme eri kokoisina. Tulostimme myös kuvia perhosista, eri koppakuoriaisista, lepakosta jne. Nämä järjestimme sitten laatikkoon jonka jälkeen kohdistimme webbikameran näyttämöä kohti ja yhdistimme sen tietokoneen ja nettisivun www.webbcamtoy.com kanssa. Sivuilta löytyy käyttöön eri filttereitä, esimerkiksi vanha elokuva, vakoilukamera, veden alla, lumi jne. Sitten annan lasten leikkiä mikromaailmassa ja keksiä tarinoita siitä, mitä tapahtuu, sekä löytää heidän suosikkifiltterin jne. Voit myös antaa lasten kohdistaa kameran toisiansa kohti ja kuunnella naurua, kun joku lapsista käännetään ylösalaisin tai peittyy lumeen :) Tämä jos jokin kehittää kielenoppimista ja lapsen digitaalista osaamista. Itse olisin rakastanut fantasia-mikromaailmassa leikkimistä ja digitaalisen tekniikan käyttämistä tunnelman muuttamiseen lapsena. Keksiä tarina, joka muuttuu nopeasti vaihtamalla filtteriä… Voida miekkailla itseni kokoisen koppakuoriaisen kanssa veden alla… se oli minun fantasiani :) Ajatella, että voi tuntea itsensä isoksi ja vahvaksi! Voida kuvitella olevansa mukana scifi-elokuvassa!

 

#digitaalinenosaaminen #kielenkehitys #scifi-elokuva

 

Jenny ja Oona

Lpfö18

IMG_0358

”Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.”

                                                                                                                                                               Lpfö18

Så står det i läroplanen.

Ett stort ansvar vilar på våra axlar, vi som jobbar i förskolan.

Adekvat digital kompetens? Vad betyder det? En lämplig och användbar digital kompetens för barnen. Vad är lämpligt att kunna när man är 4 år? Ansvarsfullt förhållningssätt när man är 4år? Har jag som vuxen ett ansvarsfullt förhållningssätt till mina digitala enheter? Många frågor.

Jag menar, när jag tittar på en serie måste jag ju se klart den, alltså släpper jag inte min padda förrän helgen är slut! Jag vet inte? Ansvarsfullt?

I dessa valtider har man ju lärt sig att vara extra noga med att vara källkritisk, man delar inte inlägg hur som helst på tex Facebook(det gjorde inte jag innan heller) man tänker till ett varv till innan man delar. Är detta en källa som jag litar på osv. Att vara ansvarsfull och tänka kritiskt är så viktigt.

Vi som är vuxna minns ju hur det var förr, innan datorer och internet medan barnen som växer upp idag inte vet något annan är det som är nu. De kommer inte utmanas av samma saker som vi gjorde. Förändringen sker snabbare än någonsin. Men för oss händer det så fort. Det känns så svårt ibland.

Då ska vi tänk på Linda Liukas ord; ” It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nu är ett bra tillfälle att ta upp källkritik på med sina tonåringar hemma eller barnen på förskolan.

Låta barnen skapa egna fake news bilder! Har detta verkligen hänt? Träffade Victoria verkligen en T-rex i skogen idag????

Lite mediauppfostran tack!

Vi har en ny läroplan att förhålla oss till och jobba efter from 1a juli 2019. Välkommen!

#nyrevideradläroplan #Lpfö18

Jenny och Oona

Lpfö18

”Koulutuksen tulee antaa lapsille edellytykset kehittää adekvaattia digitaalista osaamista antamalla heille mahdollisuus kehittää ymmärrystä digitalisoinnista, jota he kohtaavat arjessaan. Lapsille on annettava mahdollisuus luoda perusta digitaalisen tekniikan kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumistavalle, jotta he voivat pitkällä tähtäimellä nähdä mahdollisuudet ja ymmärtää riskit sekä pystyä arvioimaan informaatiota.”

Vapaasti suomennettu Lpfö18:stä

Näin lukee opetussuunnitelmassa. Suuri vastuu lepää esikoulussa työskentelevien harteilla. Adekvaatti digitaalinen osaaminen? Mitä se tarkoittaa? Tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen digitaalinen osaaminen lapsille. Mitä on tarkoituksenmukaista osata kun on 4-vuotias? Vastuullinen suhtautumistapa kun on 4-vuotias? Onko minulla aikuisella vastuullinen suhtautumistapa minun digitaalisiin laitteisiin? Paljon kysymyksiä. Tarkoitan, että kun katson jotain sarjaa, minun täytyy katsoa se loppuun, en siis voi irroittautua pädiltäni ennen kuin viikonloppu on ohi! En tiedä? Vastuullista? Näinä vaaliaikoina on opittu olemaan erittäin tarkkoja lähdekritiikin suhteen. Facebookissa ei jaeta mitä tahansa vaan mietitään ennen jakamista. Onko tämä lähde, johon luotan jne. On niin tärkeää olla vastuullinen ja miettiä kriittisesti. Me, jotka olemme aikuisia, muistamme hyvin millaista oli ennen, ennen tietokoneita ja internetiä, kun taas nykyajan lapset eivät tiedä muusta kuin nykyisestä. He eivät tule kokemaan samoja haasteita kuin me. Muutos tapahtuu nopeammin kuin koskaan. Se tuntuu välillä vaikealta. Silloin voimme miettiä Linda Liukkaan sanoja: ”It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nyt on hyvä aika ottaa lähdekritiikki esille teini-ikäisten lasten kanssa kotona tai lasten kanssa esikoulussa. Nyt on hyvä aika antaa lasten luoda omia feikkiuutiskuvia! Onko tämä oikeasti tapahtunut? Tapasiko Victoria oikeasti T-Rexin metsässä tänään? Hieman mediakasvatusta, kiitos! Uusi opetussuunnitelma on tulossa ja sen mukaan työskennellään ensimmäinen heinäkuuta 2019 lähtien. Tervetuloa!

#uudistettuopetussuunnitelma #Lpfö18

Jenny ja Oona

Mördarsnigel och Wikipedia

IMG_1288

En tisdag morgon på förskolan frågade ett barn om inte vi kunde gå till skogen.

– Javisst svarade jag! Och tog alla åtta barn i gruppen och gick ut.

Det hade regnat tidigare så det var fortfarande blött ute. Gummistövlar och galonbyxor på!

Jag planerade att vi skulle gå vår ”vanliga” runda runt en fågelsjö och det tyckte barnen lät kul.

Vi hade knappt kommit in på grusvägen i skogen förrän ett barn ropar:

– Jenny en sniiiiiiiigel, kom och titta!

Alla samlades vi runt snigeln. En brun slemmig sak.

– En kladdsnigen, förklarade ett av barnen.

Utan skal, konstaterar de sedan.

– Den ser ut som en bajskorv, säger ett av barnen och alla skrattar till för det är precis vad vi alla tänker.

IMG_1289

Vi blir sittandes på grusvägen pratandes och filosoferandes.

Var är snigelns skal? Varför ska den gå över vägen? Vad är det för hål den har på sidan?

– Tänk om den blir överkörd av en cykel? Säger ett av barnen plötsligt.

Alla tittar sig omkring och ser då en cyklist komma farande.

– Akta sniiiiiiigeln! Ropar barnen till cyklisten som väjer allt vad hen kan.

Vi blir sittandes på grusvägen till dess att snigeln har vänt om och är på väg tillbaka in i skogen. Bort från den farliga grusvägen med cyklisten.

Vi fortsätter vår promenad och hittar en till snigel, väldigt lik den första fast lite mörkare. Är det samma sort? En kusin funderar barnen?

Väl tillbaka på förskolan samlar jag ihop barnens tankar och frågor och frågar sedan barnen hur vi kan ta reda på allt detta?

– Vi googlar ,svarar de världsvant!

Så det gör vi och jag läser på Wikipedia att det är en skogssnigel som även kallas för mördarsnigel för att den är kannibal och äter andra sniglar. Oj vad spännande en liten skogspromenad kunde bli.

IMG_1291

Och hålet i sidan på snigeln var lunghålet inte en skada som vi trodde.

Vi pratar också om källkritik när vi använder internet med barnen. Kan vi lita på att allt vi läser om på ”nätet” är sant? Är allt vi ser på datorn sant, har det hänt på riktigt? Viktiga frågor att samtala med barnen om idag.

Vi fortsätter med vår skogspromenad runt fågelsjön varje vecka och upptäcker varje gång något nytt spännande som vi kan forska vidare på.

Något nytt att träna oss på att vara källkritiska mot när vi letar efter fakta och information på internet.

#naturvetenskap #digitalaverktygiförskolan #källkritikiförskolan

Jenny och Oona

Muhaajaetana ja Wikipedia

Eräänä tiistaiaamuna esikoulussa yksi lapsi kysyi voisimmeko mennä metsään.

– Tottakai, vastasin ja otin kaikki ryhmän kahdeksan lasta ja lähdin heidän kanssa ulos.

Aiemmin oli satanut, joten ulkona oli vielä märkää. Saappaat ja kurahousut jalkaan! Suunnittelin, että kävelisimme meidän ”normaalin” reitin ympäri Fågelsjön, ja lasten mielestä se oli hyvä idea. Olimme tuskin päässeet edes metsän soratielle, kun yksi lapsi huusi:

– Jenny, etana, tule katsomaan!

Kaikki kerääntyivät etanan ympärille. Ruskea ja limainen.

– Tahmaetana, selitti yksi lapsista.

– Ilman kotiloa, he totesivat sitten.
– Se näyttää ihan kakkapökäleeltä, sanoo yksi lapsista ja kaikki nauraa, sillä juuri sitä me kaikki mietimme.

Me jäämme istumaan soratielle puhumaan ja filosofioimaan. Missä on etanan kotilo? Miksi se menee tien yli? Mikä tuo reikä se sivussa on?

– Mitä jos se jää pyörän yliajamaksi? Sanoo yksi lapsista yhtäkkiä.

Kaikki katsovat ympärilleen, ja näkevät pyöräilijän lähestyvän.

– Varo, etana! Huutavat lapset pyöräilijälle, joka kaartaa minkä pystyy.

Jäämme istumaan soratielle niin pitkäksi aikaa, että etana on kääntynyt ja on matkalla takaisin metsään. Pois vaaralliselta soratieltä pyöräilijöineen. Jatkamme kävelyämme, ja löydämme toisen etanan, joka on hyvin samanlainen kuin ensimmäinenkin, mutta tummempi. Onko se samaa lajia? Serkkuko, miettivät lapset. Palattuamme esikouluun kerään lasten ajatuksia ja kysymyksiä ja kysyn sitten lapsilta, miten voimme selvittää kaiken tämän?

– Googlaamme, vastaavat lapset.

Niin teemme, ja luen Wikipediasta, että se on metsäetana, jota kutsutaan myös murhaajaetanaksi, koska se on kannibaali ja syö muita etanoita. Oi kuinka jännittävä yhdestä metsäretkestä voikaan tulla. Ja etanan sivussa oleva reikä oli ilmareikä, ei vamma, kuten luulimme.

Puhumme myös lähdekritiikistä kun käytämme internetiä lasten kanssa. Voimmeko luottaa siihen, että kaikki mitä luemme netistä on totta? Onko kaikki mitä näemme tietokoneelta totta, onko se todella tapahtunut oikeasti? Tärkeitä kysymyksiä lasten kanssa puhuttavaksi tänä päivänä.

Jatkamme metsäretkeä Fågelsjön ympäri joka viikko ja löydämme joka kerta jotain uutta ja jännittävää, jonka tutkimista voimme jatkaa. Jotain uutta mitä harjoitella on olla lähdekriittinen kun etsimme faktaa ja informaatiota netistä.

#luonnontieteet #digitalisettyövälineetesikoulussa #lähdekritiikkiesikoulussa

Jenny ja Oona

Att lära av varandra

Bild11

– Jenny, vad är det där för robot frågar ett av barnen mig och pekar på roboten KUBO.

Snabbt kommer ett av de äldre barnen fram och berättar att det är en robot som man kan programmera med hjälp av pusselbitar.

– Jag kan visa dig, säger hen i nästa andetag och tittar på mig i hopp om att jag ska svara ja på frågan.

– Absolut säger jag, visa gärna hur man programmerar KUBO.

Barnen sätter sig tätt tätt intill varandra som om de ska dela en hemlighet.

Att låta barnen lära av varandra är ett fantastiskt bra sätt att introducera nya leksaker, lekar eller verktyg på förskolan. Att ge barnen ansvar för introduktionen av nytt material ger dem möjlighet att växa med uppgiften.

När vi redan hade två robotstationer igång på avdelningen samtidigt tänkte jag att nu räcker det för stunden men då kommer det ett barn med OSMO i handen och en iPad i den andra.

– Jenny jag vill spela OSMO med han som äter jordgubbar, säger barnet till mig.

– Okej, svarar jag. Fixar du det själv?

– Så klart jag gör, får jag till svar.

Barnet ifråga sitter och spelar en stund för sig själv tills några kompisar ser det och säger att det nog är deras tur nu.

– Kan ni spela det då, frågar hen sina kompisar.

– Nej, svara de och skakar på huvudena.

– Jag kan visa er, svarar hen då.

Jag sitter som en fluga på väggen och lyssnar och iakttar vad som händer vid bordet. Att växa med uppgiften…..Bild12

Efter en liten stund kommer barnet som nu inte får spela gående till mig med en uppgiven syn:

– Jag har inget att göra, suckar hen.

– Du kan väl rita nåt föreslår jag snabbt.

Efter en stund går jag fram till ritbordet och frågar vad barnet har ritat.

– Det ser du väl, det är ju Awbie(han som äter jordgubbar i spelet)

Får man inte spela spelet kan man ju alltid rita det i väntan på att det ska bli ens tur igen! :)

Bild10

#KUBO #OSMO #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Lapset oppivat toisiltaan 

– Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa KUBO-robottia.

Pian yksi vanhemmista lapsista tulee paikalle ja kertoo, että se on robotti, jonka voi ohjelmoida palapelin palasten avulla.

– Minä voin auttaa sinua, sanoo hän ja katsoo minua toiveikkaana, että vastaisin kyllä kysymykseen :)

– Ilman muuta, vastaan, näytä mieluusti miten KUBOa ohjelmoidaan.

Lapset istuvat vierivieren kuin he jakaisivat keskenään salaisuuden. Se, että antaa lasten oppia toisiltaan, on fantastisen hyvä tapa esitellä uusia leikkikaluja, leikkejä ja työvälineitä esikoulussa. Kun antaa lapselle vastuuta uuden materiaalin esittelystä, he saavat mahdollisuuden kasvaa tehtävän mukana.

Kun meillä oli jo kaksi robottipistettä käynnissä samanaikaisesti, ajattelin, että nyt riittää tällä erää, mutta sitten paikalle tuli lapsi  OSMO toisessa kädessä ja iPad toisessa.

– Jenny, minä haluan pelata OSMOa sillä joka syö mansikoita, sanoo lapsi minulle.

– Okei, vastaan. Onnistutko laittaman pelin kuntoon itse?

– Tottakai! saan vastaukseksi.

Kyseinen lapsi pelaa yksinään hetken kunnes muutama kaveri huomaa tämän ja sanoo, että nyt on heidän vuoro.

– Osaatteko edes pelata sitä? kysyy hän kavereiltaan.

– Ei, he vastaavat ja puistelevat päätään.

– Minä voin näyttää teille, hän vastaa

Minä olen kärpäsenä katossa ja kuuntelen mitä pöydän ympärillä tapahtuu. Tehtävän mukana kasvamista.. Hetken päästä ensiksi OSMOlla pelannut lapsi tulee luokseni lannsituneen näköisenä.

– Minulla ei ole mitään tekemistä, hän huokaa.

– Sinä voisit vaikka piirtää jotain, ehdotan nopeasti.

Hetken päästä menen piirrustuspöydän luokse ja kysyn mitä lapsi on piirtänyt.

– Etkö näe, se on Awbie (olento, joka syö mansikoita pelissä).

Jos ei saa pelata itse peliä, voi aina odotellessa piirtää sen kunnes on taas oma vuoro.

Jenny ja Oona

Tillbaka till Blue-Bot

Höstterminen är i gång och de flesta av oss har fått en ny barngrupp eller några nya barn i alla fall. Då dyker frågorna upp……

Hur tar vi oss vidare i digitaliseringen?

Ska man fortsätta där man slutade?

Eller ska man börja om?

Vad kan de här barnen? Vad har de fått prova på? Hur har deras lärande förändrats?

Vi fick halva avdelningen utbytt, nya yngre kompisar:)

De kom nyfiket intrippande på avdelningen med stora ögon. De har ju varit och lekt hos oss många gånger tidigare men nu skulle de ju äntligen få börja på riktigt!

De tittade nyfiket på vår bygghörna och konstaterade att;

– Såna där klossar har vi inte på vår gamla avdelning!

Byggandet kom igång. Först en borg sen ett sjukhus och sist en Blue-Bot bana. Att just de nya transparanta klossarna skulle inspirera till robot banbygge var en överraskning.IMG_1262

När barnen sedan på samlingen och under lunchen ivrigt berättade vad de gjort på semestern och var de hade varit någonstans kom vi på att vi kunde låta Blue-Bot besöka dessa ställen. Sagt och gjort vi tog fram världskartan och lät barnen programmera Blue-Bot på en semesterresa! Alla ställen var inte lika lätta att hitta. Spanien och Kroatien är ju lätta….landet och mormor och morfar var lite svårare att hitta:)

IMG_1254

Vi fortsätter alltså där barnen och vi slutade innan sommaren, jobbar vidare på deras kunskaper och tar tillvara på deras nyfikenhet.

Senare samma dag:

– Jenny, vad är det där för robot? Frågar ett av barnen och pekar på KUBO….fortsättning följer.

#blue-bot #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Takaisin Blue-Bottiin

 

Syyslukukausi on käynnissä ja suurin osa meistä on saanut uuden lapsiryhmän tai ainakin muutaman uuden lapsen. Silloin nousee esiin kysymyksiä..

Kuinka jatkamme työskentelyä digitalisoinnin parissa?

Jatkammeko siitä mihin jäimme keväällä?

Vai aloitammeko alusta?

Mitä uudet lapset osaavat? Mitä he ovat saaneet kokeilla? Kuinka heidän oppiminen on muuttunut?

Meidän ryhmäämme lapsista puolet ovat uusia :)

He hiipivät uteliaina ja silmät suurina osastollemme. He ovat olleet leikkimässä meidän luona useita kertoja, mutta vihdoin he aloittaisivat ihan oikeasti! He katsoivat uteliaina meidän rakentelunurkkausta ja totesivat:

-  Tuollaisia palikoita ei ole meidän vanhalla osastollamme!

He aloittivat rakentelun. Ensin linna, sitten sairaala ja lopuksi Blue-Bot-rata. Oli yllättävää, että juuri nämä uudet läpinäkyvät palikat inspiroivat rakentamaan robotille radan. Kun lapset sitten kertoivat innokkaina päiväpiirin ja lounaan yhteydessä siitä, mitä he olivat tehneet lomallaan ja missä kaikkialla he olivat olleet, keksimme, että voisimme antaa Blue-Botin vierailla näissä paikoissa. Tuumasta toimeen: otimme esille maailmankartan ja annoimme lasten ohjelmoida Blue-Botin lomamatkalle! Kaikkia paikkoja ei ollut yhtä helppoa löytää. Espanja ja Kroatia olivat helppoja, mutta mummin ja vaarin mökki oli vaikeampi löytää :)

Me jatkamme siis siitä, mihin me lopetimme ennen kesää ja hyödynnämme sekä heidän uteliaisuuttaan että heidän jo olemassa olevia taitojaan.

Myöhemmin samana päivänä:

- Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa   KUBOa.. Jatkoa seuraa!

 

#bluebot  #esikoulundigitalisointi 

 

Jenny ja Oona

Projiceringskub

Bild1

Så var höstterminen igång. Många är tillbaka på förskolorna, utvilade efter semestern, redo för nya utmaningar. Ny läroplan på g och bloggen kommer som vanligt ut på fredagar! Nu KÖÖÖÖÖÖR vi!

Innan sommaren gjorde jag och min kollega färdigt vår projiceringskub på förskolan. Själva snickeriarbetet hade vi lejt bort till en snickare så vi skulle bara sätta fast tyget. Vi hade ett par lakan och ”myggnätstyg” att jobba med. Vi vände och vred på kuben, projicerade undervattensbilder för att se hur det skulle bli om vi satte tyg där eller om det blev bättre där…osv… ni fattar?

IMG_1239

Vi bestämde oss för att två sidor skulle få vitt bomullstyg på sig och taket och en tredje sida skulle få ”myggnät”. Vi hade sett att man på ett ”myggnät” kunde projicera igenom nätet och ändå fastnade bilden på ”myggnätet”. Vi använde oss av en häftpistol för att få fast tygerna.

Vi tömde projektorrummet på alla möbler och lät endast en stor grön matta ligga kvar. Sedan klädde in väggar och fönster med vitt tyg och papper. Detta för att vi ska kunna projicera överallt.

Vi har köpt en liten projektor som vi tänker är enkel att flytta runt på så att man kan projicera bilder/filmer från olika vinklar.

Rummet som kuben står i är i minsta laget, alla önskar vi oss större lokaler men vem gör inte det! :)

Jag började med att projicera en undervattensfilm på kuben med olika fiskar och hajar, jag hörde på barnen att de blev imponerade.

– Wow, va coolt!

– Häftigt ju!

– Åh, vad fint vattnet är.

– Titta där är Nemo! Och en sköldpadda!

Efter det spelade jag upp en film med dykare och delfiner.

DSCN2506

Det tog exakt 30 sekunder för de två barnen som var där inne att börja leka att även de var dykare. De blåste upp sina munnar som om de höll andan allt medan de simmade med delfinerna. Den leken höll på fram till mellis och sen tyckte några andra barn att det minsann var deras tur att simma!

Dagen efter ville jag prova något annat och det var min tur att ha läsvilan så jag la in lite mysiga kuddar och filtar i kuben och satte igång en undervattensfilm med meditationsmusik på. Barnen kom in och satte sig eller la sig ner och tittade på filmen, stämningen var lugn, samtalen var lågmälda och jag undrade bara varför jag inte satt ihop kuben tidigare! :)

Vi läste säkert 3 kapitel ur ”Stora boken om Sandvargen” innan något av barnen ens frågade;

– När är vilan slut?

Jag hade älskat att få leka i kuben som barn. Jag älskade nämligen att titta på naturprogrammet ”Ett med naturen” med programledaren Arne Weise. Jag kan fortfarande fastna för naturdokumentärer men då på Netflix! :)

#digitaliseringiförskolan #naturvetenskap  # älskarmitt80tal

Jenny och Oona

Heijastuskuutio

Syyslukukausi on taas käynnissä. Monet ovat palanneet takaisin esikouluun, levänneinä loman jälkeen, valmiina uusiin haasteisiin. Uusi opettussuunnitelma on tuloillaan ja blogi tulee taas ulos perjantaisin kuten aiemminkin!

Ennen kesää teimme kolleganin kanssa haijastuskuution. Puuseppä kasasi kuution ja meille jäi vain kankaan kiinnitys. Meillä oli sitä varten muutama lakana ja ”hyttysverkkoa”. Me kääntelimme kuutiota ja heijastimme vedenalaista maisemaa nähdäksemme miten kankaiden eri sijoittelu vaikuttaa heijastamiseen. Me päätimme, että kahdelle sivulle tulee valkoista puuvillakangasta ja kattoon sekä kolmannelle sivulle tulee ”hyttysverkkoa”. Käytimme kankaiden kiinnittämiseen niittipistoolia. Tyhjensimme koko projektorihuoneen kaikista huonekaluista, vain vihreä matto sai jäädä paikoilleen lattialle. Sen jälkeen peitimme seinät ja ikkunat valkoisella kankaalla ja paperilla, jotta voisimme heijastaa kaikkialle. Olemme ostaneet pienen projektorin, jota on helppo siirtää niin, että kuvia tai videoita voi heijastaa eri kulmista. Huone, jossa kuutio on, on erittäin pieni ja toivoisimmekin isompia huoneita, kuten varmasti kaikki muutkin! :)

Aloitin heijastamalla kuutioon vedenalaista maailmaa, jossa eri kalat ja hait uiskentelivat. Kuulin lasten olevan erittäin vaikuttuneita.

– Vau, miten coolia!

– Mahtavaa!

– Oi, onpa vesi kaunista.

– Katso, tuolla on Nemo! Ja kilpikonna!

Sen jälkeen näytin videon, jossa oli sukeltajia ja delfiinejä. Kesti tasan 30 sekunttia enen kuin kuution sisällä olevat kaksi lasta alkoivat leikkiä olevansa sukeltajia. He puhalsivat suunsa täyteen kuin olisivat pidätelleet hengitystä samalla kun he uivat delfiinien kanssa. Leikki jatkui välipalaan asti ja välipalan jälkeen oli muutaman muun lapsen mielestä jo vihdoin heidän vuoronsa päästä uimaan!

Seuraavana päivänä halusin kokeilla jotain muuta ja oli minun vuoroni pitää lepohetken lukutuokio. Laitoin tyynyjä ja vilttejä kuution lattialle ja käynnistin vedenalaisen videon, jonka taustalla soi meditointimusiikkia. Lapset tulivat sisään ja istuutuivat tai menivät makuulle lattialle ja katsoivat videota. Tunnelma oli rauhallinen, keskustelut hiljaisia ja minä mietin vain sitä, miksen ollut rakentanut kuutiota aiemmin! :)

Me luimme varmasti kolme kappaletta kirjasta ”Stora boken om Sandvargen” ennen kuin kukaan lapsista edes kysyi koska lepohetki loppuu! Minä olisin rakastanut leikkiä lapsena kuutiossa. Rakastin nimittäin katsoa luonto-ohjelmaa ”Ett med naturen”. Voin vieläkin juuttua luontodokumentteihin, mutta nykyyään Netflixissä! :)

Jenny ja Oona

Filosofiska tankar

IMG_1159

Då har vi äntligen kommit igång med den nya filmen. Barnen har tecknat, klippt och klistrat olika saker till filmen men nu är ju inte teckningarna i sig slutprodukten utan filmen är det, så nu är vi mitt uppe i det digitala skapandet. Igår filmade vi nog 7 st olika sätt som koltrasten Pipis hade dött på. Ganska sorgligt stundtals och ganska komiskt stundtals… Efter att ett av barnen hade filmat klart hens scen började hen prata om vilken musik som skulle spelas i bakgrunden. Hen gillade en av låtarna från förra filmen LÄNK så vi lyssnade på den igen och ja, det var en bra låt! Barnet ifråga hade ett helhetstänk till sin scen, hur slutproduktionen skulle se ut! Wow! Inte ens 5år än…. Man kan inte annat än att bli imponerad!

Under luncherna denna vecka har samtalen handlat om naturvetenskap;

– Jenny, vad händer om hjärtat inte orkar pumpa runt blodet? frågar ett av barnen.

– Det hände min morfar, berättar ett annat.

Vi tittar på en bild av ett människoskelett, barnen börjar diskutera och fråga;

– Varför sitter hjärtat där uppe där det är så trångt(bakom revbenen), där nere finns det ju mycket mer plats(pekar under revbenen)Skelett-Mensch-drawing

Vi pratar om de viktiga organen i kroppen och hur vi kan skydda dem med skelettet i kroppen och hjälm på huvudet osv. Barnen återkommer till….- Annars kan man ju dö!

Vi behöver tydligen filmen om Pipis liv(död) och följande veckor av frågor- och svarluncher för att bearbeta och skapa oss en förståelse för döden. Kan låta lite deppigt men nejdå det är vi vuxna som har det synsättet, inte barnen. Deras frågor är ofta finurliga eller rakt på sak.

När vi var på en skogspromenad i veckan såg vi en koltrast som flög iväg och genast sa ett av barnen;

– Undrar om det var Pipis? Jag menar hon kanske lever igen, alltså hon kanske bara dog lite?

– Nej, svarar kompisen bestämt, den fågeln ser du väl är mindre än Pipis!

Jag tyckte i alla fall att det var en härlig filosofisk tanke från en blivande 5åring, döden kanske inte är så bestämd och definitiv som vi vuxna tycks tro!

#längelevelivet #digitaltskapande #lovemyjob

Jenny och Oona

Filosofisia ajatuksia

Olemme vihdoin päässeet vauhtiin uuden filmin kanssa. Lapset ovat piirtäneet, leikanneet ja liimanneet erilaisia asioita filmiä varten, mutta tällä kertaa piirrustukset eivät ole lopputuotos, vaan filmi, joten olemme keskellä digitaalista luomisprosessia. Tänään kuvasimme seitsemän eri vaihtoehtoa siitä, miten Pipis oli kuollut. Hetkittäin aika surullista, mutta hetkittäin aika koomista.. Sen jälkeen kun yksi lapsista oli kuvannut hänen kohtauksensa valmiiksi, alkoi hän puhumaan siitä, minkälaista musiikkia soitettaisiin taustalla. Hän piti yhdestä viime filmin kappaleesta, joten kuuntelimme sen uudestaan ja kyllä, se oli hyvä kappale! Kyseisellä lapsella oli kokonaiskuva hänen kohtauksestaan, miltä lopputulos tulee näyttämään! Wau! Eikä lapsi ole vielä edes 5 vuotta.. Ei voi muuta kuin olla vaikuttunut!

Tällä viikolla lounaskeskustelut ovat liittyneet luonnontieteisiin:

– Jenny, mitä tapahtuu, jos sydän ei enää jaksa pumpata verta? kysyy yksi lapsista.

– Niin tapahtui minun vaarille, kertoo toinen.

Me katsomme kuvaa ihmisen luurangosta, lapset alkavat keskustella ja kysyä:

– Miksi sydän on noin ylhäällä, tuolla on niin ahdasta (kylkiluiden takana), tuolla alhaalla on paljon enemmän tilaa (osoittaa kylkiluiden alapuolelle).

Me puhumme kehon tärkeistä elimistä ja siitä, kuinka voimme suojella niitä luurangon avulla sekä käyttämällä kypärää jne. Lapset palaavat taas tähän: -Muuten voi kuolla!

Tarvitsemme selvästi filmin Pipiksen elämästä (ja kuolemasta) ja sitä seuraavat viikot kysymys- ja vastauslounaita, jotta voimme käsitellä ja ymmärtää kuolemaa. Tämä voi kuulostaa hieman masentavalta, mutta ei, se on meidän aikuisten tapa nähdä asia, ei lasten. Heidän kysymykset ovat näppäriä ja suoria.

Kun me olimme alkuviikosta metsäretkellä ja näimme mustarastaan lentävän tiehensä, sanoi yksi lapsi heti:

– Olikohan se Pipis? Tarkoitan, että hän ehkä hän elää taas, hän ehkä kuoli vain vähän?

– Ei, vastaa yksi kavereista päättäväisesti, tuo lintu näyttää pienemmältä kuin Pipis!

Minun mielestäni se oli ihana filosofinen ajatus tulevalta viisivuotiaalta, kuolema ei ehkä olekaan niin lopullinen kuten me aikuiset uskomme!

Jenny ja Oona