Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Digital Kompetens

SETTmässan 2019

Så här dagen efter mässan känner vi oss alla nog lite bakis. (huvudet fullt av intryck)

Vi fick med oss mycket inspiration och träffade många gamla men även nya vänner.

Det är så kul att se och höra vad alla håller på med ute på sina förskolor.

Temat för i år var ”Co-create and educate” med skapande i fokus.

Vi inspirerades av alla påhittiga idéer hur man kan kombinera analoga och digitala verktyg. Bla att projicera en mandala bild på golvet för att sedan fylla i bilden med olika naturmaterial eller vad man nu kan hitta för material på en förskola. Kul idè, måste till min förskola och testa.

En reflektion som jag funderade på vägen hem var att jag såg väldigt många VR glasögon, precis som jag såg på BETT mässan i London. En tydlig trend år 2019. Att plocka in VR i klassrummet är nog nästa grej! Vet inte om vi i förskolan är riktigt redo ännu, vi har ju fått lite annat att tänka på ……

Bild2

Som Katrin Jäverbring från Medioteket föreläste om i Trappan i Stockholms montern så har vi ju senaste tiden fått tampas med tidningsartiklar där skribenter(läs inte pedagoger) har raljerat över att den nya läroplanen.

Från och med första juli i år är det obligatoriskt och inskrivet i läroplanen att barn ska ”få förutsättningar att utveckla digital kompetens”, och att ”de ska använda digitala verktyg” i förskolan. Det betyder i princip att förskollärare vare sig de vill eller inte tvingas byta ut en del av den tid våra barn tillbringar i sandlådan, på pysselstunden eller med legobygge, mot stillasittande stirrande framför skärm.

                                                                                                             Ur Expressen DEBATT

Vi har inte samma bild av vad som sker på förskolan. Jag ser inga stillasittande barn med hängande huvuden över iPaden. Jag ser aktiva och utforskande barn som tillsammans med mig och mina kollegor upptäcker nya sätt att lära sig saker på, hittar nya sätt att lösa problem på och lär sig uttrycka sig med hjälp av digitala verktyg. Alla dessa digitala verktyg som berikar och kompletterar vår verksamhet och gör våra barn till producenter snarare än konsumenter.

IMG_2055

Jag orkade inte ens svara på inlägget som skrevs på sociala medier. Någon som inte har samma bild om vad digitalisering innebär för barnen i förskolan, någon som inte ens jobbar med det, ska få ordet???? Slösa med utrymme i mediabruset….

Nästa gång det dyker upp en artikel måste jag nog berätta om vad barnen faktiskt gör på förskolan. Så att vi tillslut kan dela bild av vad digitalisering i förskolan är!

Digitalisering – Digitalisointi hette vår föreläsning för i år. Vi berättade om vår finska digitala resa. Vi jämförde svenska läroplanens skrivningar om digitalisering mot den finska läroplanens. I finska läroplanen står det mer detaljerat vad om hur vi ska jobba medan i svenska Lpfö står det bara vad vi ska göra, inte hur. En liten tanke :)

Efter vår föreläsning fick man prova på att skapa källkritiska bilder med green screen i Labbet. Vi visade på ett sätt att ta upp källkritik med barnen på förskolan. Att manipulera bilder kan man göra både analogt och digitalt. Att arbeta parallellt med dessa tror vi är viktigt för att skapa en större förståelse hos barnen.

Bild1

#SETT2019 #nyläroplan #digitalisering

Jenny ja Sanna

SETT-messut 2019

Näin päivä messujen jälkeen päämme ovat hiukan pyörällä. Saimme mukaamme runsaasti inspiraatiota ja tapasimme monia vanhoja ja uusia ystäviä. On todella mielenkiintoista nähdä ja kuulla mitä muissa esikouluissa on meneillään.

Teema tämän vuoden messuilla oli ”Co-create and Educate”; keskiössä luova toiminta.

Me inspiroiduimme kaikista kekseliäistä ideoista yhdistää analogisia ja digitaalisia työkaluja. Esimerkiksi mandalan heijastaminen lattialla olevaan suureen paperiin, jonka jälkeen kuvio täytetään erilaisilla luonnonmateriaaleilla tai muulla esikoulusta löytyvällä materiaalilla. Kiva idea, tätä täytyy kokeilla.

Kotimatkalla mietin, että messuilla näkyi paljon VR-laseja, aivan kuten Lontoon BETT-messuilla. Selkeä trendi vuonna 2019. Virtuaalitodellisuus luokkahuoneessa on kenties seuraava askel. En ole varma, olemmeko esikoulussa vielä valmiita tähän, meillä on ollut hiukan muuta ajateltavaa…

Viime aikoina olemme saaneet lukea lehtiartikkeleita, joissa kirjoittajat (jotka eivät ole pedagogeja), ovat pilkanneet uutta läroplania. Tästä puhui myös Katrin Jäverbring Medioteketistä Tukholman messuosastolla pitämällään luennolla.

”Heinäkuun alusta alkaen on pakollista ja läroplaniin kirjattua, että ’lasten tulee saada edellytyksiä kehittää digitaalista kompetenssia’, ja että ’heidän tulee käyttää digitaalisia työkaluja’ esikoulussa. Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että esikoulunopettajan tulee, halusi hän tai ei, vaihtaa osa lasten hiekkalaatikkoleikkeihin, askarteluhetkiin ja legoleikkeihin käytetystä ajasta paikallaan ruudun edessä istumiseksi.”

                                                                                                             Expressen DEBATT

Meillä ei ole sama käsitys siitä, mitä esikoulussa tapahtuu. Minä en näe yhtään paikallaan istuvaa lasta, joka pää painuksissa katsoo iPadia. Minä näen aktiivisia ja tutkivia lapsia, jotka yhdessä minun ja kollegoideni kanssa keksivät uusia tapoja oppia, löytävät uusia keinoja ratkaista ongelmia ja oppivat ilmaisemaan itseään erilaisten digitaalisten työkalujen avulla. Kaikki nämä digitaaliset työkalut rikastavat ja täydentävät toimintaamme ja tekevät lapsista kuluttajien sijaan tuottajia.

En jaksanut edes vastata artikkeleihin liittyviin kirjoituksiin sosiaalisessa mediassa. Ihminen, jolla ei ole käsitystä siitä mitä digitalisointi esikoulussa merkitsee, saa puheenvuoron? Joku, joka ei edes työskentele asian kanssa. Se on tilan tuhlausta mediatulvassa.

Seuraavan kerran kun tuollainen artikkeli ilmaantuu, on minun kerrottava mitä lapset esikoulussa oikeasti tekevät. Jotta voisimme lopulta jakaa saman käsityksen siitä, mitä digitalisointi esikoulussa tarkoittaa!

Digitalisering – Digitalisointi oli luentomme nimi tänä vuonna. Kerroimme suomenkielisestä digitalisointi-matkastamme. Vertailimme mm. Ruotsin läroplanin kirjoitusta digitalisoinnista Suomen varhaiskasvatussuunnitelman vastaavaan kohtaan. Suomalaisessa versiossa kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten meidän tulee työskennellä, kun taas ruotsalaisessa kerrotaan mitä pitää tehdä, ei miten. Tässä vähän ajateltavaa…

Luentomme jälkeen siirryimme ”Labbetiin”, jossa messuvieraat saivat kokeilla lähdekriittisten kuvien luomista green screenin avulla. Näytimme yhden tavan, jonka avulla voi keskustella lähdekritiikistä lasten kanssa esikoulussa. Kuvien manipulointia voi tehdä sekä analogisesti että digitaalisesti. Näiden kahden tavan yhdistäminen on tärkeää, koska se lisää lasten ymmärrystä.

#SETT2019 #uusiläroplan #digitalisointi

Green screen del2

Bild10

Årets första blogginlägg handlade om green screen och här kommer del 2. Nu ska vi låta barnen bli producenter av film istället för att bara vara konsumenter! Vi hade en idé om att låta barnen skapa en egen film med hjälp av green screen så vi började med att fråga barnen om vad de ville skapa för film, vad den skulle handla om. Det är inte lätt för 18 st 4-6 åringar att komma överens eller ens komma på vad filmen skulle handla om så jag gav dem ett allternativ;

– Ni kan ju göra en film av en saga som ni redan kan, föreslog jag.

Jag såg riktigt hur de började tänka febrilt på någon saga allihop.

– Rödluvan och vargen, skrek ett barn högt då.

– Okej, svarade jag.

– Tycker ni andra att det är en bra saga att göra en film av?

– Jaaaaa, ropade alla barn tillbaka.

Vi började med att skapa en storyboard. Detta hade barnen gjort tidigare då vi skapade filmen om koltrasten Pipis liv med stop motion teknik.(animations teknik)

Vi tog ett stort papper och delade in det i rutor som skulle symbolisera de olika scenerna vi skulle spela in. Sedan fick barnen berätta sagan tillsammans och vi hjälptes åt att rita i scenrutorna. Rödluvan, vargen, mormor osv.

Men den stora frågan var ju egentligen vem/ vilka som skulle spela de olika rollerna. Vi gick laget runt och barnen fick säga vad de ville göra i filmen. Ett par rödluvor, många vargar och en kameraman…. Okej ingen mormor alltså…. Jag fick förklara att vissa roller kunde vi inte vara utan för då skulle inte sagan gå vidare. Men vi kan ju ändra mormor till morfar och vips hade vi tillsatt rollen.Bild1

Måste erkänna att vi fick dela in gruppen i två filmteam. Nio barn i varje. Det blev mer hanterbart då.

Vi gick ut i parken och övade in våra repliker som barnen tyckte var viktiga att säga…. – Varför har du så stora ögon morfar osv… Vi pedagoger fick hjälpa till med replikerna så att barnen inte glömde någon viktig del i handlingen att säga.

Väl inne på förskolan satte vi oss med iPaden i knät och letade bakgrundsbilder till appen Greenscreen by do ink.

Barnen tog med sig rekvisita till sina olika roller, ett barn skulle sköta iPaden(kameraman) och ett annat barn höll ordning på korgen med saften(scenograf) som Rödluvan skulle bära genom skogen. Alla hade sina jobb att sköta under filminspelningen.

Vi kopplade ihop iPaden med projektorn så att barnen kunde se sig själv när vi spelade in.

Bild2

WOW säger jag bara. De barnen som i vanliga fall var lite tysta tog helt plötsligt plats och spelade sina roller med inlevelse. Jag fick plötsligt se en ny sida hos dessa barn. Och hur de hjälptes åt att hitta lösningar… Ett barn ville gärna spela varg men var för blyg för att prata men hens kompis vågade prata men ville inte synas på filmen så vi fick använda oss av dubbning av röster.

Nu är filmen färdig inspelad men som en råkopia. Nu ska vi klippa ihop den i appen iMovie och lägga på musik….

Fortsättning följer…

#filmskapande #språkutvecklande #lovemyjob

Jenny och Sanna

Green screen osa 2

Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus käsitteli green screen-työskentelyä ja tässä tulee toinen osa. Nyt lapset saavat olla elokuvan tuottajia kuluttajien sijaan! Ideanamme oli antaa lasten luoda oma elokuva green screenin avulla. Aloitimme kysymällä lapsilta, millaisen elokuvan he haluaisivat tehdä, mitä elokuva voisi käsitellä? 18 4-6-vuotiaan ei ole helppoa päästä yksimielisyyteen tai edes keksiä, mitä elokuva voisi käsitellä, joten tein heille ehdotuksen:

– Voittehan tehdä elokuvan sadusta, jonka olette nähneet.

– Näin, kuinka lapset alkoivat nopeasti miettiä satua yhdessä.

– Punahilkka ja susi, huusi eräs lapsista kovaan ääneen.

– Okei, vastasin. Onko se kaikkien mielestä satu, josta voisi tehdä elokuvan?

– Joooo, huusivat kaikki lapset yhteen ääneen.

Aloitimme luomalla kuvakäsikirjoituksen. Käsikirjoituksen tekeminen oli lapsille tuttua, harjoittelimme sitä jo mustarastas Pipin elämästä kertovan stop motion-animaation (animaatiotekniikka) teossa.

Otimme suuren paperin ja jaoimme sen ruutuihin, jotka kuvasivat elokuvan eri kohtauksia. Sen jälkeen lapset saivat kertoa sadun yhdessä ja autoimme heitä piirtämään kuvat kohtausruutuihin. Punahilkka, susi, isoäiti jne.

Suuri kysymys kuului, kuka tai ketkä esittäisivät eri rooleja? Kysyimme kaikilta lapsilta, mitä he haluaisivat tehdä elokuvassa. Pari punahilkkaa, monta sutta sekä yksi kuvaaja. Ei lainkaan isoäitiä… jouduin selittämään lapsille, että tietyt roolihahmot on oltava sadussa, muuten satu ei etene. Mutta voimme kai sentään muuttaa isoäidin isoisäksi ja hupsis, rooli oli täytetty.

Täytyy tunnustaa että jaoimme ryhmän kahteen filmiryhmään, yhdeksän lasta molemmissa. Pienemmät ryhmät olivat helpommin hallittavissa.

Lähdimme puistoon ja harjoittelimme lasten mielestä tärkeimpiä repliikkejä, kuten ”Miksi sinulla on niin isot silmät?)” jne. Me pedagogit autoimme lapsia, jotta lhe eivät unohtaisi sanoa mitään sadun kannalta oleellista. Sisällä esikoulussa istuimme iPadit sylissä ja etsimme taustakuvia Green Screen by Do Ink – appiin.

Lapset ottivat mukaan rooleihinsa liittyvää rekvisiittaa, yksi lapsista hoitaisi iPadia (kameramies) ja toinen lapsi huolehti Punahilkan mehukorista (lavastaja). Kaikilla oli omat roolinsa elokuvan teossa.

Yhdistimme iPadin projektoriin, jotta lapset näkivät itsensä kun kuvasimme.

Vau, sanon vaan. Ne lapset, jotka tavallisesti ovat vähän hiljaisia, ottivat yhtäkkiä paikkansa ja esittivät roolinsa eläytyen. Sain nähdä kokonaan uuden puolen näistä lapsista. Ja miten lapset auttoivat ratkaisujen löytämisessä: eräs lapsi halusi esittää sutta, mutta hän oli liian ujo puhuakseen. Hänen kaverinsa taas uskalsi puhua mutta ei halunnut näkyä elokuvassa. Näin päädyimme käyttämään äänen dubbausta.

Nyt elokuvasta on kuvattu valmiiksi ns. raakakopio. Nyt leikkaamme elokuvan apissa iMovie ja lisäämme musiikin…

Jatkoa seuraa…

#felokuvanteko #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny och Sanna

Berikande och kompletterande material

20190304_141255

Vad ska barnen få möta för material på förskolan/avdelningen?

Det är en fråga som vi alla ställer oss så fort vi får ny barngrupp, en ny kollega, ny lokal, ny Lpfö eller när vi märker att barnen inte använder leksakerna på ”rätt” sätt. Vad behöver vi ändra på tänker vi då? Vårt förhållningssätt, materialet eller möbleringen?

På min avdelning har vi alltid haft tänket att barnen ska få möta, få tillgång till sådant de inte har hemma. Tex en overhead apparat, olika typer av klossar, ljusbord, massa kaplastavar, en projiceringskub mm.

Det barnen redan har hemma kan de ju leka med där tänker vi.

En eftermiddag sitter två barn och leker med tågbanan. Jag tänker då att jag ska inspirera dem lite mer genom att projicera en POV¹ film från ett tåg på projiceringskuben i rummet.

20190304_142216

Det tar max två minuter så sitter alla barn i rummet i kuben och leker ”ut och resa” leken tillsammans. Jag hör hur en berättar röst säger;

– Det fanns en toalett och en restaurangvagn här på tåget. Som om hen försöker få med de andra barnen i leken.

– Snart ska vi kliva av, ropar ett barn.

– Jenny vart är vi? Frågar ett barn mig när hen tittar på landskapet som susar förbi på kuben.

– Vi reser genom Italien, berättar jag då.

– Åh där har jag varit, svarar ett barn.

Det är ju sånt här barnen ska få möta på förskolan. Saker de inte har hemma. Få möjlighet att utveckla sina lekar tillsammans med andra. Att få använda digitala verktyg som berikar och kompletterar verksamheten kan jag inte säga tillräckligt ofta tycker jag!

– Vart är vi på väg? Kommer en kollega in och frågar med sin Kristian Luuk röst imitation. ”På spåret” ironin är hög här!

Barnen fortsätter sin resa och kommer överens om att tåget måste åka mot Sverige och förskolan för mellanmålsvagnen har precis kommit in i rummet.

¹POV point of view (filmad från förarsätet)

#digitalaverktyg #lovemyjob #påspåret

Jenny och Sanna

Rikastava ja täydentävä materiaali

Millaista materiaalia lapsilla tulisi olla osastolla tai esikoulussa?

Tällainen kysymys esitetään, kun saamme uuden lapsiryhmän, uuden kollegan, uudet tilat, uuden opetussuunnitelman tai kun huomaamme, että lapset eivät käytä leikkikaluja ”oikealla” tavalla. Mitä meidän täytyy muuttaa, mietimme silloin. Suhtautumistapaamme, materiaaleja vai kenties kalustusta?

Minun osastollani on aina ollut ajatus, että lapsille tulee tarjota sellaista mitä heillä ei ole kotona. Esimerkiksi piirtoheitin, erilaisia palikoita, valopöytä, kasoittain kapla-palikoita, heijastuskuutio ym. Niillä leikkikaluilla mitä lapsella on kotona, hän voi leikkiä kotona.

Eräänä iltapäivänä kaksi lasta leikkivät junaradalla. Ajattelen, että voin inspiroida leikkiä heijastamalla POV[1]-filmin junasta huoneessa olevaan heijastuskuutioon. Parin minuutin kuluttua kaikki huoneessa olevat lapset istuvat kuution sisällä ja leikkivät matkustusleikkiä. Kuulen, kuinka yksi lapsi sanoo kertojan äänellä aivan kuin houkutellakseen muita lapsia mukaan leikkiin:

– Täällä junassa on vessa ja ravintolavaunu.

– Kohta jäädään pois, huutaa yksi lapsista.

– Jenny, missä me ollaan? kysyy eräs lapsi katsellessaan ohikiitäviä maisemia kuutiossa.

– Me matkustamme läpi Italian, kerron.

– Siellä minä olen käynyt, kertoo eräs lapsista.

Tällaista lapsen tulisi olla mahdollista tehdä esikoulussa. Asioita, joita ei voi tehdä kotona. Saada mahdollisuus kehittää leikkejä yhdessä toisten kanssa. Saada käyttää digitaalisia työkaluja, jotka rikastavat ja täydentävät toimintaa. Tämän asian tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa!

– Minne olemme menossa? Kollegani tulee sisään huoneeseen ja kysyy kysymyksen imitoiden Kristian Luukia. ”På spåret”-ohjelmaa on selvästi katsottu!

Lapset jatkavat matkaansa ja pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että junan täytyy lähteä kohti Ruotsia, koska välipalavaunu on juuri tullut sisään huoneeseen.

#digitaalisettyökalut #lovemyjob #påspåret

Jenny ja Sanna

[1] POV: Point of View (kuvattu kuljettajan paikalta)

Kollegialt lärande 2

Nu har vi haft ett nätverk för finska pedagoger. Denna gång för att diskutera det vi (jag och Oona) hörde på Bettmässan i London.

Vi jobbade i små diskussionsgrupper med frågor som;

När ska vi välja analoga eller digitala verktyg i förskolan?   

  office-3277872_960_720keyboard-171845_960_720                   

– Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

Det svaret fick vi på en föreläsning på Bettmässan.

Men HUR vet man vilket det är då? Som Katrin Jäverbring skriver i sin bok En digitalare förskola;

En del av pedagogens viktiga digitala kompetens och professionella bedömning är även att se när, var och hur digital teknik kan tillföra något till barnens lärande, och när det är lika bra eller kanske till och med bättre utan.”

Vi fortsätter med frågorna:

Ge exempel på hur barnen kan vara konsumenter resp producenter av digitala medier. Hur arbetar vi med det i förskolan?

- Om man är konsument läser man boken om man är producent skriver man en bok istället.

- Konsumenten spelar bara spelet.

- Pedagogen har en viktig roll i hur vi använder digitala verktyg i förskolan.

- En aktiv vs passiv konsumering av digitala verktyg – vi diskuterar och reflekterar.

- Vi spelar andra spel på lärplattan än vad barnen spelar hemma. Med en pedagogisk-lärande tanke bakom.

Digitalt skapande – Vad är det?

Hur kan vi få in digital teknik i skapandet?

- Vi spelar in sånger på iPaden som vi sedan kan lyssna på..

- Vi jobbar med green screen. Skapar bilder och film.

- Barnen dansar balett medan vi projicerar en balettföreställning på väggen som inspiration.

- Vi spelar in egna filmer.

- Vi skapar känsloböcker på iPaden av bilder på barnens ansiktsuttryck.

IMG_1159

Ge exempel på en aktivitet på förskolan som går att göra analogt och digitalt? Berätta hur ni tänker.

- Vi läser böcker digitalt och analogt. För små barn läser vi mer analogt då de gärna sitter i knät eller nära, nära. För de större barnen kan det fungera bra att läsa en bok och projicera bilden på väggen med hjälp av en projektor så att alla kan se.

- Skriva på ett papper eller på en dator.

- Rita på iPaden eller på ett papper.

IMG_1076

Alla dessa diskussioner som förs runt omkring i arbetslagen på förskolorna runt om i landet är så viktiga. För en likvärdig förskola och för en gemensam grund att stå på. Den nya läroplanen ska implementeras och vi måste diskutera och reflektera över hur vi gör med den nya digitala tekniken som redan är inne i förskolan.

Jag läste en artikel där Malin Nielsen berättade om sin avhandling där hon tar upp hur vi använder digitala verktyg i förskolan. Hon tar upp att det faktiskt finns rätt dåliga appar på lärplattan där det inte handlar om något lärande för barnen. Tex när man spelar memory på en lärplatta. När själva momentet dra och släppa blir det roliga i spelet och inte att minnas var paret finns. Eller att ens vänta på sin tur osv. Då sker det mer lärande och utveckling när man spelar IRL på bordet med faktiska kort. Spänningen stiger när kompisen missar just det där paret som man vet var de finns. Jag är en tävlingsmänniska och försöker alltid spela på riktigt även med barnen på förskolan fast jag måste ju erkänna att deras minne är oftast bättre än mitt.

#digitaltskapande #minnesträning #nyläroplan

Jenny och Sanna

Kollegiaalinen oppiminen 2

Tapasimme jälleen suomenkielisiä pedagogeja verkostotapaamisessa. Tällä kertaa keskustelimme siitä, mitä minä ja Oona kuulimme BETT-messuilla Lontoossa.

Keskustelimme pienryhmissä mm. seuraavista kysymyksistä:

Milloin valita analoginen, milloin taas digitaalinen työkalu esikoulussa? Luento BETT-messuilla antoi kysymykseen seuraavanlaisen vastauksen: -Valitse työkalu, joka motivoi eniten lasta oppimaan.

Mutta miten tiedetään, kumpi se sitten on? Katrin Jäverbring kirjoittaa kirjassaan ”En digitalare förskola”: ”Yksi tärkeä osa pedagogin digitaalista osaamista ja ammatillista arviointia on myös nähdä, miten ja milloin digitaalinen tekniikka tuo jotakin lisää lasten oppimiseen ja milloin on yhtä hyvä tai jopa parempi tehdä ilman.”

Antakaa esimerkkejä, miten lapset ovat digitaalisten medioiden kuluttajia tai tuottajia? Miten tämän asian kanssa työskennellään esikoulussa?

- Kuluttaja lukee kirjaa, tuottaa taas tekee itse kirjaa

- Kuluttaja vain pelaa pelejä

- Pedagogilla on tärkeä rooli siinä, miten käytämme digitaalisia työkaluja esikoulussa

- Aktiivinen kuluttaminen vs. passiivinen kuluttaminen – keskustellaan, reflektoidaan yhdessä

- Esikoulussa käytetään erilaisia appeja kuin kotona – taustalla ajatus pedagogisesta oppimisesta

Digitaalinen luova toiminta – mitä se on? Miten voimme hyödyntää digitaalista tekniikka luovassa toiminnassa?

 – Nauhoitetaan lauluja iPadilla ja kuunnellaan niitä

- Työskennellään green screenin kanssa

- Lapset tanssivat balettia, projektorilla heijastetaan seinälle kuva balettiesityksestä inspiraatioksi

- Tehdään omia elokuvia

- Tehdään iPadin avulla tunnekirjoja, joihin valokuvattu lasten kasvoista erilaisia ilmeitä

Antakaa esimerkkejä esikoulun toiminnoista, joita voi tehdä sekä analogisesti että digitaalisesti? Kertokaa ajatuksistanne?

 – Luetaan kirjoja analogisesti ja digitaalisesti. Pienten lasten kanssa on helpompi lukea perinteisesti, koska he haluavat mielellään istua sylissä tai olla lähellä. Isompien lasten kanssa voi vaikka heijastaa kirjan kuvat seinälle, jotta kaikki varmasti näkevät.

- Kirjoitetaan paperille tai tietokoneelle

- Piirretään paperiin tai iPadiin

 Kaikki tällaiset keskustelut, joita käydään työyksiköissä ympäri maan, ovat hyvin tärkeitä. Niillä pyritään tasavertaiseen esikouluun ja yhteiseen maaperään, jolla seisoa. Uusi opetussuunnitelma pannaan täytäntöön ja meidän täytyy keskustella ja reflektoida, miten toimimme uuden digitaalisen tekniikan kanssa, jota esikoulussa on jo saatavilla.

Luin artikkelin, jossa Malin Nielsen kertoi väitöskirjastaan, jonka aiheena oli digitaalisten työkalujen käyttö varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että monet esikouluissa käytettävistä apeista ovat suorastaan huonoja, ne on suunniteltu enemmän pelaamista kuin oppimista varten. Yksi esimerkki on muistipelin pelaaminen tabletilla, jossa korttien nopeasti klikkailemisesta tulee pelin tärkein osuus, ei siitä, että muistetaan missä on parit. Digitaalisesta versiosta puuttuu myös esimerkiksi konkreettinen oman vuoron odotus. Tällöin enemmän oppimista tapahtuu, kun pelataan konkreettisilla muistipelikorteilla. Jännitys kohoaa, kun kaveri nostaa väärän kortin ja sinä tiedät, missä on pari. Minä olen kilpailuhenkinen ja yritän aina pelata tosissani myös lasten kanssa. Pakko tunnustaa, että lasten muisti on usein parempi kuin minun.

#digitaalinenluovatoiminta #muistiharjoittelu #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

En likvärdig förskola

9789138327364

Det låter så fint men oj vad olika det ser ut i Stockholm eller i bara samma enhet hur långt man kommit i digitaliseringen. Nu är det inte långt kvar tills vi alla måste jobba med våran digitala kompetens. Vårt styrdokument Lpfö 18 säger det from 1 juli!

Några av oss har hållit på med programmering i ett par år men några ska faktiskt börja med det nu. Vilken tur att vi kan hjälpas åt, alla ska vi ju åt samma håll. Mot digitaliseringen.

Jag känner mig ödmjuk inför tanken att några ska börja nu med tex programmering, jag minns hur svårt jag tyckte det var i början och det fanns inte så många att fråga om man behövde hjälp med idéer eller om man körde fast. Nu är vi många som kan hjälpas åt och till för er som ligger i startgroparna:)

Att hitta på olika programmeringslekar eller Blue-bot banor har man ju blivit något av en expert på och det är ju så kul! Fortfarande.

Efter programmeringen vidgade vi vårt synfält och jobbade med digitaliseringen och vår digitala kompetens. Vi jobbade med projektorer och digitalt skapande. Och mycket av detta får jag dela med mig av idag i olika nätverk osv. Men att jag lär mig något nytt varje dag när jag är på jobbet det råder det ingen tvekan om, om det handlar om digital kompetens hos mig eller hos barnen blir jag alltid lika imponerad.

Vi ska ge barnen nya skills så att de kan förstå sin omvärld…..den digitaliserade vardagen…   Det är ju en svindlande tanke att vi ska förbereda barnen idag på att de ska jobba med jobb i framtiden som ännu inte finns!

Har sagt det förr i bloggen men här kommer det igen…. ”Alla vill ha digital skills, digital kompetens.

IMG_1390

Det viktiga är att förskolan är likvärdig, att barnen möter likvärdig verksamhet så att vi kan ge alla barn samma chans att lyckas i framtiden.

Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen.

                                                                                       Lpfö2018                                                                               

#digitaliseringiförskolan #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Tasavertainen esikoulu

Kuulostaa todella hienolta, kuitenkin käytännössä erot Tukholman ja jopa yksiköiden sisällä ovat suuria suhteessa siihen, miten pitkälle digitalisoinnissa ollaan päästy. Pian meidän kaikkien pitää kehittää digitaalista osaamista, todetaan meidän toimintaamme ohjaavassa dokumentissa (Lpfö 18) 1. heinäkuuta 2019 alkaen.

Jotkut meistä ovat puuhailleet ohjelmoinnin parissa jo parin vuoden ajan mutta jotkut ovat vasta nyt aloittamassa. Onneksi voimme auttaa niitä, jotka ovat vasta aloittamassa, olemmehan kaikki menossa samaan suuntaan, kohti digitalisaatiota.

Tunnen itseni nöyräksi kun ajattelen, että jotkut ovat nyt aloittamassa esimerkiksi ohjelmoinnin kanssa. Muistan, kuinka vaikeaa se minusta oli aluksi. Silloin ei vielä ollut montaa ihmistä, jolta olisi voinut saada apua ideointiin tai jos törmäsi ongelmiin. Nyt meitä on monta, jotka voivat auttaa teitä, jotka ovat vasta lähtökuopissa.

Näiden vuosien aikana on kehitytty erilaisten ohjelmointileikkien sekä Blue-bot-ratojen löytämisen asiantuntijoiksi. Ohjelmointi on edelleen tosi hauskaa!

Ohjelmoinnin jälkeen laajensimme näkökulmaamme työskentelemällä digitalisoinnin ja oman digitaalisen osaamisen parissa. Työskentelimme projektorien ja digitaalisen luovan toiminnan kanssa. Tätä osaamista saan jakaa paljon tänä päivänä erilaisissa verkostoissa jne. Opin kuitenkin työssäni jotakin uutta joka päivä, siitä ei ole epäilystäkään. Olen edelleen yhtä vaikuttunut, oli kyse sitten minun tai lasten digitaalisen osaamisen lisääntymisestä.

Meidän tulee antaa lapsille uusia taitoja, jotta he voivat ymmärtää ympäröivää maailmaa sekä arjen digitalisoitumista. On huimaavaa ajatella, että valmistamme lapsia tulevaisuuden töihin, joita ei ole vielä olemassakaan! Olen todennut tämän blogissa aiemminkin mutta tässä se taas tulee: ”Kaikki haluavat digitaalisia taitoja, digitaalista osaamista.”

Tärkeintä on, että esikoulu on tasavertainen. Lasten tulee saada tasavertaista toimintaa, jolloin kaikilla lapsilla on samat mahdollisuudet onnistua tulevaisuudessa.

 

“Koulutuksen tulee myös antaa lapsille edellytyksiä kehittää asianmukaista digitaalista osaamista siten, että heille annetaan mahdollisuus kehittää ymmärrystä arjessa kohtaamansa digitalisaatioon.”

                                                                                       Lpfö 2018

 

#digitalisointiesikoulussa #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Digitalt+analogt skapande

IMG_1887

Som en fortsättning på förra veckans blogginlägg……att barnen inte gör någon skillnad på det digitala och IRL kommer här en koppling…..

Då var det dags för alla hjärtansdags pyssel på förskolan och eftersom att barnen inte gör någon skillnad på digitalt och analogt fick pysslet bli digitalt+klippa&klistra. Alla barn kan ju göra hjärtan/kärleks tecken med händerna så det var det som vi fotade. Barnens händer när de gör ett hjärta med dem. Sedan skrev vi ut dem så att barnen kunde använda dem att skapa sina egna alla hjärtansdags kort. Även vi måste ju utvecklas och inte skapa silkespappers hjärtan år ut och år in.

kärlek

Vad är det mer som har hänt då…… Vi får våran avdelning renoverad och under tiden får vi vara på andra avdelningar på förskolan. Vilket ju är spännande. Man ser hur andra har det. Som ett arbetsplatsbyte bara det att man har med sig sin barngrupp. Nya idéer föds, nytt material provas och nya rutiner skapas. Hur gör denna barngrupp när de ska måla ,vila , läsa bok mm. Barnen är som kalvar på grönbete, tycket allt är roligt på ”nya” avdelningen. De skuttar omkring och vet inte riktigt var de ska vara. Vi har haft mycket fokus på språk för att denna avdelning har många engelskspråkiga barn så vi har plockat fram alla språk vi kan…

– Hur säger man vatten nu igen på tyska?

– Wasser heter det Jenny, får jag snabbt till svar.

– Danke, svarar jag då.

– Vettä på finska va Jenny? säger ett barn mitt emot mig då.

– Water heter det, säger ett annat barn.

Så här fortsätter måltiderna för oss på den ”nya” avdelningen. Snart är vi tillbaka på vår avdelning med nymålade väggar och välpolerat golv. Låt oss fortsätta med våra nya vanor att prata olika språk med varandra. Berika varandras språk med nya ord och melodier. Låt oss komma ihåg att borta bra men hemma bäst. Vår avdelning är ju rätt mysig men liten när man jämför med den ”nya” stora avdelningen.

#digitaltskapande #språkutveckling #lovemyjob

Jenny och Sanna

Digitaalinen ja analoginen luova toiminta

Viime viikon blogissa kerroimme, miten nykyajan lapset eivät tutkimuksen mukaan tee eroa digitaalisen ja todellisen elämän välillä. Tässä blogissa tulee jatkoa tähän ajatukseen.

Oli ystävänpäiväaskartelun aika. Ja koska lapset eivät tee eroa digitaalisen ja analogisen maailman välillä, askartelu oli tällä kertaa digitaalinen, leikkaa ja liimaa. Kaikki lapset osaavat tehdä käsillään sydämen, joten valokuvasimme kaikkien lasten kädet sydämen muodossa. Kuvat tulostettiin ja lapset käyttivät kuvia tehdessään ystävänpäiväkortit. Myös meidän pedagogien täytyy kehittyä, eikä vain toistaa samaa paperisydänaskartelua vuodesta toiseen.

Mitä muuta on tapahtunut? Oma osastomme on remontissa ja se aikaa saamme olla esikoulun toisilla osastoilla. On jännittävä nähdä, millaista muilla osastoilla on. Kuin työpaikan vaihto siten, että lapsiryhmä on mukana. Syntyy uusia ideoita, kokeillaan uusia materiaaleja ja luodaan uusia rutiineja. Miten juuri tässä ryhmässä maalataan, levätään, luetaan kirjoja jne. Lapset ovat kuin vasikat kevätlaitumella, heidän mielestään kaikki uudella osastolla on hauskaa. He hyppelevät ympäriinsä eivätkä oikein tiedä missä olla.

Koska osastollamme on monta englanninkielistä lasta, olemme puhuneet paljon kielistä. Olemme harjoitelleet käyttämään kaikkia osaamiamme kieliä.

– Miten sanotaankaan vesi saksaksi?

– Se on ”wasser” Jenny, saan nopean vastauksen.

– Danke, minä vastaan.

– Vettä suomeksi; eikö niin Jenny? kysyy lapsi minua vastapäätä.

– Se on ”water”, sanoo eräs lapsista.

Näin jatkuvat ruokailut ”uudella” osastollamme. Pian pääsemme takaisin omalle osastollemme, jossa on vastamaalatut seinät ja puhtaaksi kiillotetut lattiat. Jatkakaamme siellä uutta tapaa puhua eri kielillä toistemme kanssa. Rikastetaan toistemme kieltä uusin sanoin ja melodioin. Muistakaamme että poissa on hyvä mutta kotona paras. Osastomme on hyvin viihtyisä mutta pieni verrattuna uuteen suureen osastoomme.

#digitaalinenluovatoiminta #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Bettmässan London 2019 del 2

IMG_0860

Vad såg vi? Vad hörde vi? Vad kände vi? Vad tar vi med oss hem?

Just där och då var intrycken så stora som jag skrev i förra bloggen så att jag både grät, skrattade och hade känslostormar under en och samma föreläsning!

Så här hemma på kammaren funderar jag mycket på vad vi såg? Trender som fortsätter är ju att barnen själva skapar, bygger ihop olika robotar och 3D printing är fortfarande stort. Till och med Bee-bot och Blue-Bot har fått utklädningskläder att ta på sig. Det kommer i en plåtlåda med olika aktiviteter tex Zoo, byggarbetsplats osv med aktivitetskort och olika figurer att leka med på en speciell matta. Vilken utveckling!zoo

Men vad samlades barnen på mässan kring då? Jo, VR glasögon. De stod i klunga runt en kompis som gick runt i Viritual Reality världen och väntade tålmodigt på sin tur att prova. Eller så stod de runt olika robotar och programmerade dem.IMG_1852

Vad hörde vi på föreläsningarna?

Mycket om AI (artificiell intelligens) Hur man kommer att kunna arbeta i skolor med AI och hur man kan lära sig av en AI. Det är spännande tankar. Men en AI kan aldrig ersätta en mänsklig hjärna. Det är också viktigt att komma ihåg.

Vad var viktigt att ta med sig från Bett då?

Jag minns bla från en av föreläsningarna vi lyssnade på så sa de ungefär så här;                                                                                                     ”Ungdomarna idag gör ingen skillnad på det digitala livet de lever och det verkliga livet”, in-real-life så att säga. Det är en tanke som vi ska komma ihåg. Det vi vuxna måste lära oss digitalt kommer så självklart för barnen. Det är deras verklighet. Vi säger ”skärmtid” när de sitter och chattar, de säger att de är sociala och umgås med varandra. Båda har vi rätt! En tanke vurpa!

Nu i dagarna har Katrin Jäverbring från Medioteket släppt en bok som heter En digitalare förskola. En bok som bör finnas på varje förskola att hålla i handen när just digitaliseringen känns lite svår för oss vuxna. En handbok som gör det mindre läskigt, lättare att förstå, en hands-on bok. Tack Katrin för den!9789127454200

Tack igen Bett och Lin för fantastiska dagar i London!

#digitaliseringiförskolan #endigitalareförskola #medioteket #bett

Jenny och Oona

Bett 2019 osa 2

Mitä me näimme? Mitä me kuulimme? Mitä me tunsimme? Mitä otamme mukaan kotiin?

Paikan päällä vaikutelmat olivat niin suuria, että kuten kirjoitin viime blogissa, sekä itkin, nauroin ja koin tunnemyrskyjä saman luennon aikana! Kotona ryhdyin miettimään, mitä me oikein näimme? Jatkuvia trendejä olivat edelleen lasten itse rakentamat tai tuunaamat robotit sekä 3D tulostus. Jopa Bee-Bot- ja Blue-Bot-robotit olivat saaneet pukeutumisvaatteita päälleen. Peltilaatikoissa tulee erilaisia teemoja (kuten eläintarha ja rakennustyömaa) aktiviteettikorteilla ja erilaisilla hahmoilla, joilla voi leikkiä erikoismatolla. Mikä kehitys!

Mutta minkä ääreen messuilla olevat lapset kerääntyivät? VR-lasien. He seisoivat kaverin ympärillä, joka käveli ympäri Virtual Reality-maailmaa, ja odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Tai sitten he seisoivat eri robottien ympärillä ja ohjelmoijat niitä.

Mitä kuulimme luennoilla? Paljon AI:sta (artificiell intelligens, tekoäly). Miten koulussa voidaan hyödyntää tekoälyä ja miten tekoälylta voi oppia. Jännittäviä ajatuksia. Mutta On tärkeä muistaa, ettei tekoäly voi koskaan korvata ihmisen aivoja.

Mikä oli tärkeintä ottaa mukaan Bett-messuilta? Muistan muun muassa yhden luennon, jossa sanottiin, että nykypäivän nuoret eivät tee eroa digitaalisen elämän ja oikean elämän välille. Se on ajatus, joka on hyvä muistaa. Se, mitä me aikuiset joudumme opettelemaan digitaalisesti, on itsestäänselvää lapsille. Se on heidän todellisuuttaan. Me sanomme ”ruutuaika” kun he istuvat ja chattailevat, he sanovat olevansa sosiaalisia ja seurustelevat toistensa kanssa. Me molemmat olemme oikeassa!

Medioteketin Katrin Jäverbring on julkaissut lähiaikoina kirjan nimeltä ”En digitalare förskola”, digitaalisempi esikoulu. Kirja pitäisi löytyä jokaisesta esikoulusta, jotta sitä voi lukea kun digitalisointi tuntuu meistä aikuisista vaikealta. Käsikirja, joka tekee siitä vähemmän pelottavaa ja helpompaa tajuta käytännön vinkeillä. Kiitos Katrin kirjasta!

Kiitos Bett ja Lin fantastisista päivistä Lontoossa!

#esikoulundigitalisointi #endigotalareflrskola

# medioteket #bett

Jenny ja Oona

Årets första blogginlägg 2019- Green screen

Bild1

Julklapparna är öppnade och granen har vi kastat ut… Dags att börja det nya året med en tillbaka blick:) Jo vi gick och vann ArkDes pepparkakshustävling i kategorin Upp till 12år. Vi var ett stolt gäng som tog emot en pokal och diplom. Hur toppar man detta kan man ju fråga sig? Ny termin nya utmaningar! Vi har lånat en green screen och ska göra en film. Ja fast film har ni ju redan gjort tänker ni då! Ja det stämmer men inte med green screen. Det ska bli en utmaning.Bild3 Men för att starta upp hela arbetet och få med barnen i tänket så får de börja med att skapa bilder med sina pepparkaksljud(ljud i form av pepparkakor) De får alltså jobba i greenscreen och ”klistra in sig” i en bild med sin pepparkaka. Appen vi använder i iPaden heter ”Greenscreen by Do Ink” och finns att hämta hem från App Store.   Ett barn hamrar med sin pepparkakshammare, ett barn kör ett pepparkakståg, ett barn sitter bredvid sin pepparkaksuggla osv.

Bild2

Frågor; Har detta hänt på riktigt?                                                                                                                                                                                                 – Nja nästan, svarar ett barn då?                                                                                                                                                                                            -Hur tänker du då? frågar jag.                                                                                                                                                                                                   -Jo, jag kan ju hamra med min pepparkakshammare men inte på riktigt!                                                                                                                      Jag upplever att barnen tycker detta är spännande. Att få trixa och manipulera med bilder. Vi reflekterar tillsammans med barnen, tittar på bilderna och samtalar. Det är viktigt att vara källkritisk. När barnen sedan ska gå hem visar de stolt sina bilder för sina föräldrar och fnissar fram;   – Idag har jag kört mitt pepparkakståg på en tågräls! Vi jobbar vidare med filmskapande. Barnen får dansa framför greenscreenen för att sedan klippas in i en sandanimation som de tidigare har fått skapa.

En rolig eftermiddags aktivitet verkar de tycka:)

Hur går vi vidare nu då? Vi måste skriva ett manus. Vad ska filmen handla om? Var ska den utspela sig? Vilka ska vara med i filmen? Ni hör ju, frågorna hopar sig:) Att låta barnen bli producenter av film istället för att bara vara konsumenter är ju ett av förskolans uppdrag.

Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                       Lpfö18

 Att arbeta med film på förskolan kan även vara ett sätt att medvetet arbeta språkutvecklande eftersom att även det tystlåtna barnet brukar vilja ”låna ut” sin röst till en figur eller en karaktär i filmen. Fortsättning följer….. #greenscreen #lovemyjob #filmskapande #digitaliseringiförskolan Jenny och Oona

Vuoden ensimmäinen blogi 2019- Green screen

Joululahjat on avattu ja kuusi kannettu ulos… Aika aloittaa uusi vuosi katsomalla taaksepäin :) Me voitimme ArkDesin piparkakkukilpailun kategoriassa 12 vuotiaat ja nuoremmat. Ylpeä joukko otti vastaan pokaalin ja diplomin. Voi vain kysyä kuinka tämän voisi ylittää? Uusi lukukausi, uudet haasteet! Me olemme lainanneet green screenin ja aiomme tehdä elokuvan. Nyt te varmaan ajattelette, että mehän olemme jo tehneet elokuvan! Se pitää paikkansa, mutta emme tehneet elokuvaa green screenillä. Siitä tulee haaste. Mutta aloittaaksemme työskentelyn ja saadaksemme lapset mukaan ajatukseen, he saavat aloittaa tekemällä kuvia heidän piparkakkuäänistä (ääniä piparkakun muodossa). He saavat siis työskennellä green screenillä ja ”liimata” itsensä kuvaan piparkakun kanssa. Käytämme iPadilla appia nimeltä ”Greenscreen by Do Ink” ja sen voi ladata App Storesta. Yksi lapsi hakkaa hänen piparkakkuvasaralla, toinen lapsi ajaa piparkakkujunalla ja kolmas istuu hänen piparkakkujunansa vieressä. Kysymyksiä: onko tämä tapahtunut oikeasti? – Melkein, vastaa yksi lapsista. – Miten sinä ajattelet asiaa? kysyn. – Minä voin vasaroida minun piparkakkuvasaralla, mutta en oikeasti! Minusta tuntuu, että lasten mielestä tämä on jännittävää. Että saa manipuloida kuvia. Me reflektoimme yhdessä lasten kanssa, katsomme kuvia ja keskustelemme.  On tärkeää olla lähdekriittinen. Kun lapset sitten ovat lähdössä kotiin, he näyttävät ylpeänä kuvia vanhemmilleen ja tirskuvat: – Tänään olen ajanut piparkakkujunalla junaradalla! Jatkamme elokuvan tekemistä. Lapset saavat tanssia green screenin edessä. Tämä leikataan yhteen hiekka-animaation kanssa, jonka he ovat tehneet aikaisemmin. Vaikuttaa siltä, että tämä on lasten mielestä hauska iltapäiväaktiviteetti :) Miten jatkamme eteenpäin? Meidän täytyy kirjoittaa käsikirjoitus. Mitä elokuvassa tapahtuu? Missä se kuvataan? Ketkä ovat mukana? Kuten huomaatte, paljon kysymyksiä :) Esikoulun yksi tehtävistä on antaa lasten tehdä elokuva sen sijaan että he vain katsoisivat sen.

Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information. Lpfö18

Elokuvan kanssa työskentely voi olla yksi tapa työskennellä tietoisesti kieltäkehittävästi, sillä jopa hiljaisemmat lapset yleensä haluavat ”lainata” äänensä elokuvan hahmolle. Jatkoa seuraa… #greenscreen #lovemyjob #elokuvantekeminen #esikoulundigitalisointi

Jenny ja Oona

Medioteket- Förskolans eventdag 2018

46159206_1172156686281499_6746187526479806464_n

…..börjar med Ledarspåret på förmiddagen.

Här sitter chefer och pedagoger med ledande roller inom förskolan och lyssnar först på Katrin Jäverbring från Medioteket som pratar om de nya skrivningarna i Lpfö18 och om hur viktig digital kompetens är för barnen på förskolan. Det är alltid lika inspirerande att lyssna på Katrin när hon ger oss vinkar om hur vi kan jobba med just digital kompetens i förskolan.

Sedan lyssnade vi på när Michelle och Ellinor från Hässelby-Vällingby SDF DigitalStudion berättade om sitt arbete. Hur de började bygga upp studion dit pedagogerna fick komma för att utveckla sin digitala kompetens och hur de sedan går vidare med det. Spännande att höra om deras resa som faktiskt inte är så lång men Oj vad de har hunnit med mycket! Imponerande!

Jag reflekterar över vad mycket samlad kunskap och kompetens det finns här! Alla är så generösa med sitt material. Alla hjälps vi åt, alla är vi på väg åt samma håll mot digitaliseringen.

Vi fick även lyssna på Christel Jahge från Medioteket som berättade om skolplattformen men inte det som vi alla har hört om förut utan mer om HUR vi kommer att kunna använda verktygen i skolplattformen så småningom. Det tyckte jag var spännande, att få blicka in i framtiden.

Sedan hålls det workshops på eftermiddagen hela 12 st. Först till kvarn är det som gäller när man ska skriva upp sig! Hoppas, hoppas att man kommer med på det som intresserar en mest.

Jag och Oona håller i en av dessa. ”Kreativt digitalt skapande” heter vår workshop. Vi pratar först om varför det är viktigt med digitalkompetens för barnen i förskolan och sedan hur vi kan hjälpa barnen att öka sin digitala kompetens och öva sig i datalogiskt tänkande. För att sedan på själva workshopen låta deltagarna måla med robotbollen Sphero Sprk+ och programmera roboten KUBO.

IMG_6539

Bild1Själva lekandet, målandet, programmerandet är ju roligt i sig men vi måste ju även tänka till kring hur vi kan få in dessa verktyg, robotar i verksamheten utan att de blir ett extra verktyg som vi tar fram nångång ibland. Att kunna jobba med dem under projektet, ute i naturen eller i ateljén, det är utmaningen. Det är kul att bolla idéer med andra pedagoger och få idéer och inspiration att ta med hem till förskolan.

#längelevekollegialtlärande #medioteket

Jenny och Oona

Medioteket – Förskolans eventdag 2018

….. alkoi aamupäivän ohjelmalla nimeltä Ledarspåret.

Täällä istuu johtajat sekä johtavissa rooleissa olevat pedagogit esikouluista ja kuuntelevat ensin Medioteketin Katrin Jäverbringiä, joka puhuu esikoulun uuden opetussuunnitelman Lpfö18 uusista osista ja siitä, kuinka tärkeää digitaalinen osaaminen on esikoulun lapsille.   On aina yhtä inspiroivaa kuunnella Katrinia kun hän antaa meille vinkkejä siitä, kuinka työskennellä digitaalisen osaamisen parissa esikoulussa.

Sen jälkeen kuuntelimme, kun Michelle ja Ellinor Hässelby-Vällingbyn DigitalStudiosta kertoivat heidän työstään. Kuinka he alkoivat rakentamaan studiota, johon pedagogit saivat tulla kehittämään omaa digitaalista osaamistaan ja kuinka he sitten menivät eteenpäin. Jännittävää kuulla heidän matkastaan, joka ei oikeastaan ole niin pitkä, mutta oi miten paljon he ovat ehtineet siinä ajassa! Vaikuttavaa!

Mietin kuinka paljon tietoa ja osaamista on kerääntynyt tänne! Ja kaikki ovat niin anteliaita materiaaleissaan. Kaikki auttavat toisiaan, kaikki ovat menossa samaan suuntaan kohti digitalisointia.

Saimme myös kuunnella Medioteketin Christel Jahgea, joka kertoi skolplattformenista, mutta ei sitä asiaa, mitä kaikki ovat jo kuulleet, vaan sitä MITEN me pystymme pian käyttämään skolplattformenin eri toimintoja. Mielestäni se oli jännittävää, saada katsoa tulevaisuuteen.

Sen jälkeen iltapäivällä pidettiin 12 työpajaa. Nopeus on valttia, kun ilmoittautuu niihin! Toivottavasti, toivottavasti pääsee mukaan siihen työpajaan, joka kiinnostaa itseä eniten.

Minä ja Oona pidimme niistä yhden. ”Kreativt digitalt skapande” oli meidän työpajan nimi. Puhuimme ensin siitä, miksi lasten digitaalinen osaaminen esikoulussa on niin tärkeää ja sen jälkeen siitä, kuinka voimme auttaa lasta lisäämään digitaalista osaamista ja harjoitella datalogista ajattelua. Itse työpajassa osallistujat saivat maalata robottipallo Sphero Sprk+:lla ja ohjelmoida KUBO-robottia.

Leikkiminen, maalaus ja ohjelmointi ovat itsessään hauskaa, mutta meidän täytyy myös ajatella, kuinka saamme nämä robotit mukaan toimintaan ilman, että niistä tulee extratyövälineitä, jotka otetaan esille vain silloin tällöin. Haasteena on, että saa ne mukaan projektiin, ulos luontoon tai ateljeehen. On kiva vaihtaa ajatuksia muiden pedagogien kanssa ja saada uusia ideoita ja inspiraatiota kotiinviemiseksi esikouluun.

#kauaneläköönyhteisöllinenoppiminen #medioteket

Jenny ja Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet är ett statligt svenskt museum i Stockholm, vilket behandlar det svenska kulturarvet inom musik, teater och dans.

Museet, som tidigare hetta Musik- och teatermuseet ligger i en 400 år gammal byggnad. Det fick vi veta när vi besökte museet förra veckan och jag tror nog mest att det var jag och min kollega som tappade hakorna och bara;

– Va, 400 år gammalt!                                                                                                                                                                                                          Medan barnen mest undrade när de skulle få dansa:)

Detta är numera mitt absoluta favoritmuseum! Tänk att få dansa, spela instrument, svara på kluriga frågor, leta efter en sengångare, spela teater, spela dockteater, prova kostymer, klättra i 400år gamla trappor och mycket, mycket mer.

Vi gick till museet med en grupp 5åringar och eftersom att det öppnar först kl 11 tog vi med oss matsäck som vi åt på plats. När alla var mätta och belåtna var det dags att upptäcka museet. Vi fick en introduktion så att vi visste hur vi skulle gå för att inte missa något, det finns ju 3 våningar:) Vi började med dansen. När ni går hit ta på er gymnastikskor! De två första rummen är nämligen dansrum. I första rummet sitter det en kinect kontroll i taket som gör att man ser sig själv på väggen när man dansar. Andra rummet är det olika dansare projicerade på 5 olika platser i rummet. Vi körde danceoke med dem dvs karaoke fast med dans. Super roligt med olika stilar och olika tempon. Vi låg stundtals på golvet eller så försökte vi steppa….. Det blev svettigt! Mitt i allt dansande ställde sig ett barn och pekade upp mot taket samtidigt som hen räknade. Jag frågade;

– Vad gör du?

– Jag räknar 1,2,3,4,5, 5 stycken projektorer!

IMG_1576

Ett barn mitt i digitaliseringen som kom på att bilderna på väggarna måste ju vara projicerade från någonstans. WOW!

Vi gick vidare…. till musiken.

Vi provade spela både harpa, trummor och xylofon innan vi gick in i en ljudskog. Ett av barnen beskriver rummet såhär;

– Som en massa elgitarrer!

IMG_1603

Precis så, tänker jag då. En massa strängar som sitter fast från golv till tak med ljusslingor i sig. Och när man sedan drar i strängarna vibrerar golvet i takt till musiken.

Sedan kommer vi till dockteater delen. Vi hittar några bekanta ansikten från olika föreställningar som vi sett bla Sirkka från Syster från havet och Lillan och katten från Kattresan.

Jag hittade gamla minnen från när jag var liten också.

Anita och Televinken! Televinken är en marionettdocka som hade ett program med tant Anita på 70-talet.

Vilka minnen! :)

Sedan hittade vi tre handdockor som vi kunde spela teater med. Vilken lycka! Som ni förstår finns det ju supermycket mer att göra, titta på, undersöka och experimentera med på museet men det tänkte jag att ni skulle få uppleva själva!

Som sagt var, mitt nya favvo museum i Stockholm. Gå dit!

Om inte annat så för att hälsa på Televinken :)

IMG_1625

#föddpå70talet #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny och Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet on valtiollinen ruotsalainen museo Tukholmassa, joka on omistettu ruotsalaiselle musiikin, teatterin ja tanssin kulttuuriperinnölle.

Museo, jonka nimi oli aiemmin Musik- och teatermuseet, sijaitsee 400 vuotta vanhassa rakennuksessa. Opimme tämän, kun kävimme museossa viime viikolla, mutta luulen että minä ja työkaverini olimme enemmän vaikuttuneita tästä tiedosta kuin lapset:

– Mitä, 400 vuotta vanha!

Lapsia kiinnosti lähinnä se, milloin he saisivat tanssia :)

Tämä on nykyään minun ehdoton suosikkimuseoni! Ajattele, että saa tanssia, soittaa instrumentteja, selvittää vastauksia hankaliin kysymyksiin, etsiä laiskiaista, tehdä teatteria, tehdä nukketeatteria, kokeilla pukuja, kiivetä 400 vuotta vanhoja portaita ja paljon paljon muuta. Menimme museoon viisi vuotiaista lapsista koostuvan ryhmän kanssa, ja koska museo aukeaa vasta kello 11, otimme eväät mukaan ja söimme ne paikan päällä.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, oli aika ryhtyä tutkimaan museota tarkemmin. Saimme aluksi pienen perehdytyksen, jotta tietäisimme, minne kaikkialle meidän on mentävä, jottemme jää mistään paitsi, sillä museossa on kolme kerrosta :)

Aloitimme tanssilla. Kun tulette tänne, laittakaa jumppakengät jalkaan! Kaksi ensimmäistä huonetta ovat nimittäin tanssihuoneita. Ensimmäisen huoneen katossa on kinect liikeohjain, jonka avulla näkee itsensä seinällä tanssimassa. Toisessa huoneessa on viidelle eri seinille heijastettuja tanssijoita. Tanssimme danceokea heidän kanssaan (karaokea laulun sijaan tanssilla). Superhauskaa erilaisilla tyyleillä ja tahdeilla. Makasimme hetkittäin lattialla tai yritimme stepata… Se oli hikistä hommaa! Kesken kaiken yksi lapsista seisahtui ja osoitti kattoon ja laski samanaikaisesti. Kysyin häneltä:

– Mitä sinä teet?

– Minä lasken 1,2,3,4,5, 5 projektoria!

Yksi lapsi, joka keskellä digitalisointia ymmärsi, että seinän kuvat täytyy heijastua jostakin. WAU!

Jatkoimme eteenpäin… musiikkiin.

Kokeilimme soittaa harppua, rumpuja ja ksylofonia ennen kuin menimme sisään äänimetsään. Yksi lapsista kuvaili huonetta näin:

– Kuin monta sähkökitaraa!

Aivan niin, ajattelin silloin. Monta kieltä, joissa on kiinni valokaapeleita, ja jotka ovat kiinni katossa ja lattiassa. Ja kun vetää kielistä, lattia tärisee musiikin tahdissa.

Seuraavaksi tulemme nukketeatteriosaan. Löydämme muutamia tuttuja kasvoja erilaisista esityksistä, joita olemme nähneet, kuten Sirkka Syster från havet-esityksestä ja Lillanin ja kissan Kattresan-esityksestä.

IMG_1619

Löysin myös vanhoja muistoja ajalta, jolloin olin pieni. Anita ja Televinken! Televinken on marionettinukke, jolla oli ohjelma Anita-tädin kanssa 70-luvulla.

Mitä muistoja! :)

Sitten löysimme kolme käsinukkea, joilla pystyimme esittämään teatteria. Mikä onni! Kuten varmasti ymmärrätte, museosta löytyy superpaljon enemmän tekemistä, näkemistä, tutkittavaa ja kokeiltavaa, mutta ajattelin, että jätän jotain koettavaa myös teille! Kuten sanottu, minun uusi lempimuseoni Tukholmassa. Menkää käymään! Jos ei muuta, niin moikkaamaan Televinkeniä :)

#syntynyt70luvulla #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny ja Oona