Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Digitalisering i förskolan

Mediauppfostran i förskolan

IMG_0358

I Finland finns ordet mediakasvatus-mediauppfostran. Kanske ett ord vi ska låna?

Barn matas med mängder av bilder och filmer på nätet. De lär sig skapa film, redigera bilder, hämta information via digitala verktyg men lär de sig hantera allt de ser? Kan de tänka kritiskt och faktiskt förstå? Hur lär vi barnen på förskolan att vara källkritiska? Jag tror inte det finns någon manual på det än men jag försöker ändå.

När barnen i min grupp skulle ta med sig en bild på ett djur från sin närmiljö tog ett barn med sig en bild på en bäver. Bävern i sig var ett självklart val eftersom att det finns gott om bävrar i vår närmiljö men bilden som kom till förskolan var hämtad från internet och föreställde en bäver och en glass. Det ser faktiskt ut som om bävern äter en glass.

Barnen skrattade först åt bilden och sa att det var en tokig bäver som äter glass.

– För bävrar äter ju bark, säger ett barn.

Förra året hade vi ett projekt om just bävrar så alla i gruppen vet ju om vad bävrar äter och inte är det glass!

Men barnet med bilden sa att hennes pappa hade minsann tagit bilden på bävern så det måste vara sant.

Vi tittade närmare på bilden…..

– Men vad tror ni? Frågar jag barnen. Är det en riktig bild? Finns det bävrar som äter strutglass?

– Nej någon har ritat glassen där, säger ett barn då.

– Ja den är inte sann, svara ett annat barn.

Vi går in på google och tittar på några foton som klart och tydligt inte är riktiga utan fotomontage. Detta verkar barnen tycka är både roligt och intressant. Vi pratar om vad vi ser och om vi ska tro på allt vi ser.

Jag frågar om de skulle vilja skapa egna foton och det vill de.

Barnen fick berätta vad de ville skulle hända på bilden och sedan regisserade vi barnen att ställa sig på ett speciellt sätt för att sedan ta bilden. Tex ett barn ville lyfta en stor tiger, hen fick stå med armarna i luften och låtsas lyfta tigern osv.

Efter det satte vi oss vid datorn och googlade fram olika djur som barnen ville ha med i sina bilder för att sedan klippa och klistra ihop dem.

Oj vad stolta barnen blev när bilderna var färdiga! Vi pratade och reflekterade kring dem, hände verkligen detta idag? Kunde du lyfta en tiger, mötte du en T-rex i skogen osv.IMG_0365

Ett steg i taget. Om vi lär barnen att inte bara konsumera bilder utan även producera så är vi nog på rätt spår i mediauppfostran och att arbeta med källkritik på förskolan.

Jenny och Oona

Mediakasvatus esikoulussa

Suomessa käytetään sanaa mediakasvatus, ehkä meidän pitäisi ottaa se käyttöön myös täällä Ruotsissa! Lapset näkevät valtavasti kuvia ja videoita internetissä. He oppivat tekemään videoita, muokkaamaan kuvia ja etsimään tietoa, mutta oppivatko he käsittelemään kaikkea sitä, mitä he näkevät? Osaavatko he ajatella kriittisesti ja tosiaan ymmärtää? Miten opetamme lapsia olemaan lähdekriittisiä esikoulussa? En usko, että siihen löytyy vielä ohjekirjaa, mutta yritän silti. Kun ryhmäni lasten tehtävänä oli ottaa mukaan kuva jostain eläimestä lähiympäristössämme, yksi lapsi toi kuvan majavasta. Majava itsessään oli itsestäänselvyys, sillä lähiympäristössämme on paljon majavia, mutta kuva, joka lapsella oli mukana oli otettu suoraan internetistä ja kuvassa oli majava joka syö jäätelöä. Lapset nauroivat kuvalle ja sanoivat että onpa jäätelöä syövä majava hassu.

– Majavathan syövät kaarnaa, sanoi yksi lapsista

Viime vuonna meillä oli projekti juuri majavista, joten kaikki lapset tietävät mitä majavat oikeasti syövät, eikä se ole jäätelöä! Mutta lapsi, joka oli tuonut kuva, sanoi että hänen isänsä oli toden totta ottanut kuvan ja sen pitää silloin olla oikea kuva. Katsoimme kuvaa lähemmin…

– Mutta mitä te luulette? kysyn lapsilta. Onko se oikea kuva? Syövätkö majavat jäätelöä?

– Ei, joku on piirtänyt jäätelön siihen, sanoo yksi lapsista.

– Se ei ole oikea kuva, vastaa toinen.

Menimme Googleen ja katsomme joitakin kuvia, joista huomaa selvästi, että niitä on muokattu. Lasten mielestä se oli sekä hauskaa että mielenkiintoista. Keskustelemme siitä, mitä näemme ja voimmeko uskoa kaikkeen siihen. Kysyn lapsilta haluavatko he tehdä omia kuvia ja vastaus oli myöntävä. Lapset saivat kertoa, mitä he halusivat kuvassa tapahtuvan. Sitten autoimme lasta olemaan tietyssä asennossa kun otimme kuvan. Yksi lapsi halusi esimerkiksi nostaa ison tiikerin ja hän sai seistä kädet ilmassa ja esittää nostavansa sitä. Sen jälkeen istuimme tietokoneen ääreen ja googlasimme kuvia eri eläimistä, joita lapset halusivat mukaan kuviinsa ja he saivat leikata ja liimata kuvat yhteen. Lapset olivat niin ylpeitä kuvistaan kun ne olivat valmiita. Keskustelimme ja reflektoimme, tapahtuiko tämä ihan oikeasti? Pystyitkö sinä nostamaan tiikerin tai tapasitko T-Rexin ihan oikeasti? Otamme yhden askeleen kerrallaan. Jos opetamme lapsia tuottamaan kuvia pelkän kuluttamisen sijasta, olemme oikealla raiteella mediakasvatuksen ja lähdekritiikin kanssa työskentelyssä esikoulussa.

Jenny ja Oona

Digitala hösttavlor

IMG_0279

Som alla vet så jobbar vi på förskolan med hösten nu. Alla går vi i skogen, pratar-, läser- ,skapar- ,leker höst!

Men det är kanske dags att hitta på nya sätt att skapa, att dokumentera hösten. Digitalt?

Vi gick ut i skogen och pratade, sjöng, och lekte i höstiga skogen. Barnen fick i uppgift att samla fem stycken naturmaterial som de tyckte var typiskt höstiga. En vild diskussion startade.Bild1

– Vad är höstigt? En blomma? En kotte? En pinne? Frågade barnen.

– Ta bara det ni tycker är höstigt, finns inga fel bara rätt! Svarade jag barnen.

De samlade på sig naturmaterial, diskuterade mellan varandra, bytte med varandra, kastade bort saker, plockade tillbaka och höll på så hela promenaden.

Väl på förskolan la vi upp vårt material på svart papper och barnen fick arrangera sina konstverk. Ett löv där, ett ekollon där, en pinne osv.

Sedan tog vi fram kameran och tog bilder på dem som vi skrev ut och satte på väggen. Voila!Bild320171027_083438

En digital hösttavla som inte finns kvar i verkligheten utan bara digitalt. (och så klart på väggen i pappersform)

Man behöver alltså inte bara limma fast löv, ekollon eller rönnbär på papper utan vi kan också använda digitala verktyg för att dokumentera hösten! Dessutom kan vi diskutera och reflektera länge kring bilderna som sitter på väggen medan de torkade löven eller rönnbären lätt blir till ”skräp” efter ett par veckor på väggen.(när de har trillat av)

Tekniken ska komplettera och berika det vi redan har på förskolan, tekniken ska inte ersätta något!

Jenny och Oona

20171027_083309

Digitaaliset syystaulut

Kuten me kaikki tiedämme, esikoulussa työskennellään nyt syksyn parissa. Kaikki me käymme metsässä, puhumme ja luemme syksystä sekä teemme syysaskarteluja. On ehkä kuitenkin aika keksiä uusia tapoja askarrella ja dokumentoida syksyä. Digitaalisesti? Kävelimme metsään ja puhuimme, lauloimme ja leikimme syksyisessä metsässä. Lapset saivat tehtäväkseen kerätä viisi luonnonmateriaalia, jotka heidän mielestä olivat syksyisiä. Alkoi villi keskustelu.

– Mikä on syksyistä? Kukka? Käpy? Keppi? Kysyivät lapset.

– Ottakaa vain jotain, mikä teidän mielestänne on syksyistä, ei ole vääriä vastauksia, vain oikeita! vastasin lapsille

He keräsivät luonnonmateriaaleja, keskustelivat ja vaihtoivat niitä keskenään, heittivät pois ja ottivat taas takaisin koko kävelyn ajan. Esikoulussa laitoimme keräämämme materiaalin mustille papereille ja lapset saivat luoda taideteoksensa. Yksi lehti sinne, tammenterho tänne ja niin edelleen. Sitten otimme esille kameran, kuvasimme taideteokset ja laitoimme printatut kuvat seinälle. Voilà! Digitaalinen syystaulu, jota ei enää ole olemassa muuten kuin digitaalisesti (ja tietysti seinällä paperimuodossa). Ei siis tarvitse vain liimata lehtiä, tammenterhoja tai pihlajanmarjojapaperille, vaan voimme myös käyttää digitaalisia työkaluja dokumentoidaksemme syksyä! Sitä paitsi voimme keskustella seinillä olevista kuvista pidempään, kun taas liimatut lehdet ja pihlajanmarjat muuttuvat parissa viikossa ”roskaksi”, joka varisee lattialle. Tekniikan tarkoitus on täydentää ja rikastaa jo olemassa olevaa toimintaamme, ei korvata sitä.

/Jenny ja OonaBild2

Digital naturupplevelse

IMG_0229

 

Det är en regnig dag på förskolan och en grupp barn ska gå ut. Japp! Det är min grupps tur att ha projekt ute. Jipeee!Bara att dra på sig regnstället och gummistövlarna.

Det är en fantastiskt fin regndag då det är heeeelt vindstilla, så vindstilla att regnet regnar lodrätt och inte vågrätt av blåsten. Skogen håller på att byta färg från grön till gul-orange-röd i topparna. Vackert är det!

Vi, barnen och jag går och småpratar på vägen till skogen.

– Titta Jenny en mask, en daggmask ropar ett barn.

– Nej det är ju Pelle Jöns! ropar ett annat.

Båda har ju rätt. Masken Pelle Jöns har vi sjungit om på samlingen och pratat om under projektet. Barnens projektuppgift på hösten var att ta med en bild på ett djur från deras närmiljö. Alltså var det ett barn som tog med sig en bild på en daggmask. Barnen flockas kring masken som är väldigt lång där den ligger på asfalten. Vi lyfter upp den och låter den slingra i våra händer.

– Hur känns det att hålla i en daggmask?

– Slingrigt och kallt, svarar ett barn.

– Jättekallt, svarar ett annat.IMG_0230

Vi räddar säkert 10 maskar från att bli nertrampade eller överkörda av cyklar på vår skogspromenad. Vi lyfter försiktigt maskarna till säkerhet i gräset. Långt ifrån ”metare, letare och skator och små höns” som vi sjunger om i sången om Pelle Jöns.

Väl tillbaka på förskolan tecknar vi maskar. Långa och slingriga.

Vi tar fram Ipaden och tittar in i appen Tripp Trapp Träd från UR och hittar en trädstam med trollerikraft.

552x414bb

IMG_0258

Vi kopplar in projektorn så att alla kan se vad som händer på skärmen.

Barnen drar med fingret över stammen på trädet och olika insekter kommer då fram som i ett trolleri. Och OM man bara drar med ett finger blir det en DAGGMASK! Vilken lycka! Och om man bara trycker med ett finger blir det en myra. Barnen skriker av lycka när hela väggen är full av slingrande maskar och krypande myror.

IMG_0289

Vi skapade en digital natur inne på avdelningen en regnig eftermiddag medan kläderna torkade i torkskåpet!

Jenny och Oona

Digitaalinen luontoelämys

On sateinen päivä esikoulussa ja yksi ryhmä lapsia on menossa ulos. Kyllä! On minun ryhmän vuoro projektityöskentelyyn ulkona. Jipii! Sadevaatteet ja kumisaappaat vain päälle!

Sadepäivä on hieno ja aivan tuuleton. Niin tuuleton, että sataa täysin pystysuoraan. Metsä on ruvennut vaihtamaan väriä vihreästä keltaiseen, oranssiin ja punaiseen. Niin kaunista! Me juttelemme matkalla metsään.

-Katso Jenny, mato! Kastemato! huutaa yksi lapsista.

-Ei, se on Pelle Jöns! huutaa toinen.

Kumpikin on oikeassa. Olemme laulaneet ja puhuneet mato Pelle Jönsistä projektin aikana. Lasten projektitehtävä syksyllä oli ottaa kuva jostain eläimestä heidän lähiympäristössään. Yksi lapsi otti mukaan kuvan kastemadosta.

Lapset kerääntyvät löytämämme madon ympärille. Mato on erittäin pitkä ja makaa asfaltilla. Me nostamme sen ylös ja annamme sen luikerrella käsissämme.

-Miltä tuntuu pidellä kastematoa?

-Kiemurtelevalta ja kylmältä, vastaa yksi lapsista.

-Tosi kylmältä, sanoo toinen.

Pelastamme ainakin kymmenen matoa matkalla metsään. Me nostamme ne varovasti ruohikolle, etteivät ne jäisi pyörän tai kengän alle.

Kun tulemme takaisin esikouluun, piirtävät lapset matoja. Pitkiä ja kiemurtelevia. Otamme esille iPadin ja katsomme UR:n Tripp Trapp Träd-appia, ja löydämme sieltä puunrungon, jolla on taikavoimia. Yhdistämme iPadin projektoriin, jotta kaikki lapset näkisivät näytön. Lapset vetävät sormella puunrunkoa ja erilaisia hyönteisiä tulee esiin kuin taikaiskusta. Jos vetää vain yhdellä sormella, ilmestyy näytölle kastemato! Mikä onni! Ja jos painaa näyttöä vain yhdellä sormella, tulee näytölle muurahainen. Lapset kirkuvat onnesta kun seinä täyttyy madoista ja muurahaisista. Me luomme digitaalisen luonnon osaston sisätiloissa eräänä sateisena iltapäivänä samaan aikaan kun vaatteet kuivuu kuivauskaapissa.

Jenny ja Oona

En världsutställning för barn

#bordercrossning

I Bordercrossing använder vi digital teknik för att utforska, experimentera och skapa i mötet med naturen.

Kan regnsmatter eller höstlövsprassel förvandlas till musik? Kan en liten bit mossa bli ett fantastiskt konstverk med hjälp av digital teknik? Och vad händer när vi gör naturen digital?

 Detta får man veta mer om när man besöker utställningen Bordercrossing i Handeln. Ett samarbete mellan Reggio Emilia Institutet och Haninge kommun.

Utställningen har redan varit i New York och har alltså landat nu här i Sverige.

Man möts av kreativt inspirerande miljöer. De är skapade med ibland enkla medel och ibland lite mer tekniska….. Jag menar alltså att man själv kan skapa dessa på förskolan utan problem! :)

Jag var där med min son och utforskade naturen med hjälp av digital teknik som webbkameror, digitala mikroskop, ljusbord och surfplattor.

Vi provade på allt man fick prova på….

Bla målade vi med ljus och skapade denna fina tavla i ett alldeles mörkt rum. Klart att just det här kräver lite mer avancerad teknik men oj vad kul det var! Tänk att låta barnen på förskolan prova på detta! Att inte ”bara” måla med pensel och färg utan med ljus och digital teknik.ljus

Vi lekte med ett webbägg i ett plasttråg fyllt med sand som stod på ett ljusbord.IMG_0136

Min son fastnade vid en webbkamera som skapade micro-macro bilder. Alltså man skapar en micro scen som man filmar med en webbkamera som är ansluten till en projektor som projicerar bilden på väggen i macro! Fattar ni?IMG_0149

Jag hade velat ta bilder på alla inspirerande installationer som de hade skapat men som sagt var… GÅ DIT och bli inspirerad.

#digitaltskapande #reggioemilia

http://haninge.se/bordercrossing

// Jenny och Oona

Maailmannäyttely lapsille! #bordercrossing

Bordercrossingissa käytetään digitaalista tekniikkaa luonnon tutkimiseen.

Voiko sateenropinan tai syyslehtien kahinan muuttaa musiikiksi? Voiko pieni pala sammalta muuttua fantastiseksi taideteokseksi digitaalisen tekniikan avulla? Mitä tapahtuu kun teemme luonnosta digitaalisen?

Tätä ja paljon muuta on tiedossa, kun käy tutustumassa Bordercrossing-näyttelyyn Handelnissa. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Reggio Emilia Institutetin ja Haningen kunnan kanssa. Näyttely on nähty jo New Yorkissa, ja nyt se on saapunut Ruotsiin. Sieltä löytyy luovia ja inspiroivia ympäristöjä, jotka on luotu sekä yksinkertaisilla että enemmän tekniikkaa vaativilla tavoilla. Kaiken voi myös itse luoda esikouluun ilman sen suurempia vaikeuksia.

Kävin näyttelyssä poikani kanssa ja tutkin luontoa digitaalisen tekniikan, kuten webbikameran, digitaalisen mikroskoopin, valopöydän ja pädin avulla. Kokeilimme kaikkea, mitä sai kokeilla…

Maalasimme esimerkiksi valolla, ja loimme aiemmin kuvassa näkyvän hienon taulun aivan pimeässä huoneessa. Tämä tietysti vaatii kehittyneenpää tekniikkaa, mutta se oli kyllä niin hauskaa! Ajatella, jos lapset pääsisivät kokeilemaan

tätä! Että saisi maalata valon ja digitaalisen tekniikan avulla, eikä ”pelkästään” siveltimen ja maalin kanssa.

Leikimme suurentavan webbikameran kanssa hiekalla täytetyllä muovikaukalolla, joka oli aseteltu valopyödän päälle.

Poikani innostui webbikamerasta, joka loi mikro-makro-kuvia. Ensin luodaan mikro-näyttämö, joka filmataan webbikameralla, joka on yhdistetty projektoriin, ja joka vuorostaan heijastaa kuvan seinälle ”makrona”! Ymmärrättekö?

Olisin halunnut ottaa kuvia kaikista inspiroivista installaatioista, mutta kuten sanottu… Menkää sinne ja inspiroitukaa!

 

http://haninge.se/bordercrossing

 

// Jenny ja Oona

 

Det var en gång….

IMG_0131

Att arbeta språkutvecklande med digitala verktyg…..

….är både spännande och kreativt. Att hitta dessa verktyg och använda dem i barngruppen är en utmaning. Vi reste till Helsingfors på en studieresa och hittade ett gammalt verktyg, tärningar! Det låter kanske inte speciellt digitalt men vänta lite. Tärningarna i sig har olika motiv som man ska berätta en saga utifrån. Börja med att rulla ut en tärning, titta på bilden, vad föreställer den? Starta er saga med ”Det var en gång”….. sen tar nästa barn vid och fortsätter sagan genom att slå nästa tärning och berätta fortsättningen….osv… väv ihop bilderna till en gemensam saga.

Ja men detta var ju inte digitalt tänker ni nu men vänta lite till.

Ta nu fram en Ipad eller en inspelningsbar mikrofon (Easi-speak) och låt barnen spela in sin berättelse. Det kan ta några gånger för dem att komma igång med berättandet men ge inte upp. Låt dem sedan lyssna på sin gemensamma saga och reflektera tillsammans. Kanske vill ni fortsätta genom att rita sagan eller varför inte skapa en liten film i tex iMotion.

Vi måste låta barnen prova olika digitala verktyg och appar, låta dem utveckla alla sina kompetenser och då även den digitala.

Varför inte låta din egen digitala kompetens utvecklas tillsammans med barnens?

Våga tillsammans utmana era kompetenser!

Jenny och Oona

IMG_0168

Klicka på länken och se filmen:)

Digitaalisten työvälineiden käyttö kielenkehityksessä…

…on sekä jännittävää, että luovaa. Näiden työkalujen löytäminen ja käyttäminen lapsiryhmässä voi olla haastavaa. Me matkustimme opintokäynnille Helsinkiin ja löysimme uudestaan vanhan työvälineen, nopat! Ne eivät varmasti kuulosta erityisen digitaaliselta, mutta odota vähän. Noppien jokaisella sivulla on eri kuva, ja niiden avulla on tarkoitus keksiä ja kertoa satu. Aloita heittämällä yhtä noppaa, katso kuvaa ja mieti, mitä kuva esittää. Aloita satu esimerkiksi sanoilla ”Olipa kerran…” ja kerro sadun alku. Sitten on seuraavan lapsen vuoro heittää noppaa ja jatkaa satua. Kuvista kehittyy yhteinen satu. Nyt te mietitte, ettei tämä ole digitaalista, mutta odottakaa vielä hetki. Ota nyt esiin iPad tai äänittävä mikrofoni (esim. Easispeak) ja anna lasten äänittää satu nauhalle. Alkuun pääsemiseen voi tarvita muutaman kerran, mutta älä luovuta! Anna lasten kuunnella satu ja reflektoida sitä yhdessä äänittämisen jälkeen. Jatkaa voi vaikka piirtämällä sadun tai tekemällä pienen videon esimerkiksi iMotionilla.                                                                Meidän täytty antaa lasten kokeilla erilaisia digitaalisia työvälineitä ja appeja, sekä antaa heidän kehittää osaamistaan, myös digitaalista sellaista.     Samalla voitte myös yhdessä kehittää ja haastaa omaa osaamistanne!

Jenny ja Oona

Lupp+Ipad

IMG_0382

Tillbaka från semestern…… hjärnan ska jobba igen…..

Digitalisering och programmering. Det är det vi håller på med fast vi började med  programmering och kodning och fastnade där ett tag men nu har vi gått vidare. Det känns som om vi måste tydliggöra att digitaliseringen inte bara handlar om programmering utan om allt omkring det också. Om igen, tekniken ska komplettera och berika vår verksamhet inte ersätta något!

Barnen ska utveckla förståelse,  en förmåga att använda teknik och ett förhållningssätt till digital teknik. Vi har vidgat våra vyer och använt oss av ett gammalt verktyg och lagt till ett nytt.  Lupp + Ipad. Ett fantastiskt sätt att undersöka saker med. Vi får in: naturvetenskap, språkutveckling, teknik, samtal kring källkritik och digitala verktyg mm.

Vi gick ut med barnen på gården och lät dem samla in saker de ville titta närmare på.

En sten blev ett berg

Ett bär blev ett jätte äpple

Ett höstlöv blev ett spännande mönster

Med tekniken kan vi på ett enkelt sätt ta bilder i naturen som vi sedan tar med oss in till barngruppen på förskolan. Vi kan projicera dem på väggen med en projektor så att alla kan se och samtala kring dem.

Vi välkomnar digitaliseringen  i förskolan för det gör vårt jobb så mycket roligare och utmanande!

/Jenny och Oona

IMG_0389

Takaisin töissä loman jälkeen! Aivot pääsee taas työskentelemään..

Digitalisointi ja ohjelmointi, se on se, mitä me teemme. Me aloitimme ohjelmoinnilla ja koodauksella, joihin jumituimme joksikin aikaa, mutta nyt olemme jatkaneet eteenpäin. Tuntuu siltä, että meidän täytyy selventää, että digitalisointi ei ole pelkästään ohjelmointia, vaan paljon kaikkea muutakin. Tekniikka täydentää ja rikastaa toimintaamme, se ei korvaa sitä.

Lapset saavat kehittää ymmärrystään sekä kykyä käyttää tekniikkaa. Me olemme laajentaneet näkökulmaa käyttämällä vanhaa työvälinettä ja yhdistämällä siihen jotain uutta: luuppi + iPad. Fantastinen tapa tutkia asioita. Luupin ja iPadin kanssa työskentelyyn saa mukaan luonnontieteet, kielenkehityksen, tekniikan, keskustelut lähdekritiikistä, digitaalisia työkaluja jne.

Me menimme pihalle lasten kanssa, ja keräsimme asioita, joita he halusivat tutkia lähemmin.

Kivestä tuli vuoriIMG_0386

Marjasta tuli iso omena

Syyslehdestä muodostui jännittävä kuvio

Tekniikan avulla voimme ottaa luonnossa kuvia, jotka voimme ottaa mukaan esikouluryhmään. Kuvat voi heijastaa seinälle projektorilla niin, että kaikki näkevät ne ja voivat keskustella kuvista.

Me toivotamme digitalisoinnin tervetulleeksi esikouluun, sillä se tekee meidän työstämme niin paljon hauskempaa ja haastavampaa!

/Jenny ja Oona

Arla morgonstund

20170609_100722_resized (002)

Jag sitter vid frukost bordet på förskolan en tidig onsdagsmorgon. Ett par barn har kommit och jag börjar bre smörgåsar åt dem.

– Vill du ha ost på den? frågar jag ett av barnen.

– Ja tack, svarar hen.

– Vill du ha mjölk eller vatten att dricka till?

– Mjölk!

Då utropar ett av barnen.

– Oj Jenny, det är ett robotspel på mjölken.

– Nej det är en kod, säger den andra.

Wow! Dessa barn är mitt uppe i digitaliseringen på förskolan. De har arbetat med att programmera Blue-botar och dansat programmeringsdans på samlingen. De vet vad det handlar om. De är snabblärda och nyfikna, en bra combo om man ska lära sig nåt nytt!

Arla har på baksidan av sin kartong tryckt upp en spelplan där en robot ska ta sig till en drake. Sedan finns det tre stycken olika lösningar på problemet och man ska hitta den rätta så klart. Kul!

Barnen vid frukostbordet ville iofs göra sina egna koder och inte följa Arlas så det var vad vi gjorde.

Dessa barn är vana vid att jobba med koder och kommandon så de skapade pilar som visade vägen. Kan man inte läsa eller skriva kommer man på egna sätt att lösa problemet.

– Pilar kan ju alla läsa Jenny, förklarade barnen.

Underbart! #lovemyjob

Jenny och Oonaheader-play-301f7a96f13cd5eb119e9e0533fc3486

Bild från Linda Liukas bok ”Hej Ruby”

Arlan aamuhetki

Istun esikoulussa aamupalapöydässä aikaisena keskiviikkoaamuna. Muutama lapsi on tullut ja alan voitelemaan heille voileipiä.

– Haluatko juustoa? Kysyn yhdeltä lapselta.

– Kyllä kiitos, hän vastaa.

– Haluatko maitoa vai vettä?

– Maitoa!

Silloin yksi lapsista huutaa:

– Katso Jenny, maitotölkissä on robottipeli!

– Ei, se on koodi, sanoo toinen lapsi.

Wau! Nämä lapset ovat keskellä esikoulun digilalisointia. He ovat ohjelmoineet Blue-Bot-robottia ja tanssineet ohjelmointitansseja tuokioilla. He tietävät mistä tässä on kyse. Nyt he ovat uteliaita ja nopeita oppimaan, hyvä yhdistelmä jos haluaa oppii jotain uutta.

Arla on painanut tölkin takapuolelle pelialustan, jossa robotin pitää päästä lohikäärmeen luokse. Ongelmaan löytyy kolme eri ratkaisua, joista pitää löytää se oikea.

Aamupalapöydän ääressä olevat lapset halusivat tehdä omia koodeja, Arlan valmiiden sijaan. Nämä lapset ovat niin tottuneita työskentelemään koodien ja käskyjen kanssa, että he piirsivät omat nuolet, jotka näyttivät tien lohikäärmeen luokse. Jos ei osaa lukea tai kirjoittaa, pitää löytää joku muu tapa, jolla ratkaista ongelma.

– Kaikki ymmärtävät nuolia Jenny, lapset selittivät.

Upeaa! #lovemyjob

Jenny ja Oona