Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Digitalisering i förskolan

Datorspaning

Bild1Bild2

Att få upp ögonen på barnen om vad som faktiskt är digitalt i vår värld är spännande. Vi pratar mycket om digitaliseringen i barngruppen, vi programmerar och jobbar med robotar men vet de om vad som faktiskt är datorer runt omkring oss?

Jag visade barnen en bild på flera av våra vanligaste datorer hemma. Det var en mobiltelefon, en robotgräsklippare, en bil, en kaffemaskin och ett kök. Jag frågade om de visste vad dessa hade gemensamt;

– Man kan använda dem!

– Jag har sån (kaffemaskin)

Det är sant svarade jag men alla dessa saker är faktiskt datorer!

– Va? Svarade barnen med varsin rynka i pannan:)

Jag förklarade att det fanns mikrokontrollers i dessa maskiner som gör dem till datorer och att det är vi människor som programmerar vad de olika datorerna ska göra. Tex när vattnet ska bli varmt i kaffemaskinen eller när spisen ska bli varm i köket osv.

Vi gick på datorspaning på förskolan och vi började i det stora lekrummet!

– Där Jenny, där uppe är en dator, musikspelaren!

– Absolut det är en dator med en display som visar vilken låt som spelas, svarade jag!

– Och där Jenny, projektorn måste ju vara en dator, säger ett barn med alvar i rösten.

IMG_1385

– Såklart att den är det, svarar jag.

Nu blir barnen ivriga och springer från rum till rum.

– Torkskåpet!

– iPaden!

– KUBO!

När de sprang hela vägen till köket blev de tysta en stund. Det fanns många blinkande lampor och olika displayer med siffror på.

– Oj vad många datorer det finns i köket, reflekterade barnen tillsammans.

Detta är ju barnens vardag, den digitaliserade vardagen som de ska få möjlighet att utveckla en förståelse för som det så fint står i nya Lpfö18. Vi hjälper till på traven och öppnar deras ögon för den då!

#digitalisering #Lpfö18

Jenny och Oona

Tietokonejahti

On jännittävää avata lasten silmät sille, mikä todella on digitaalista meidän maailmassamme. Puhumme paljon digitalisoinnista esikoulussa. Me ohjelmoimme ja työskentelemme robottien parissa, mutta tietävätkö lapset mitkä kaikki ovat oikeasti tietokoneita ympärillämme?

Näytin lapsille kuvan muutamasta tavallisimmasta tietokoneesta meidän kodeissamme. Kuvassa oli kännykkä, robottiruohonleikkuri, auto, kahvinkeitin ja keittiö. Kysyin lapsilta, tietävätkö he mikä näitä laitteita yhdistää:

– Niitä voi käyttää!

– Minulla on sellainen (kahvinkeitin)

Se pitää paikkansa, mutta kaikki nämä laitteet ovat itseasiassa tietokoneita!

– Mitä? Vastasivat lapset otsat rypyssä :)

Minä selitin, että näissä laitteissa on mikrokontrollit, jotka tekevät laitteista tietokoneita ja että me ihmiset ohjelmoimme tietokoneet tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi jotta vedestä tulee lämmintä kahvinkeittimessä tai jotta liedestä tulee kuuma keittiössä.

Lähdimme tietokonejahtiin ja aloitimme isosta leikkihuoneesta!

– Tuolla Jenny, tuolla ylhäällä on tietokone, musiikkisoitin!

– Kyllä, se on tietokone näytöllä, joka näyttää mitä kappaletta soitetaan, vastaan!

– Ja tuolla Jenny, projektorin täytyy olla tietokone, sanoo yksi lapsista vakavalla äänellä.

– Tietysti se on, minä vastaan.

Nyt lapsista tulee innokkaita ja he juoksevat huoneesta toiseen.

– Kuivauskaappi!

– iPadi!

– KUBO!

Kun he juoksivat koko keittiöön, tuli hetkeksi hiljaista. Siellä oli paljon vilkkuvia valoja ja erilaisia numeronäyttöjä.

– Oi miten paljon tietokoneita keittiössä on, pohtivat lapset yhdessä.

Tämä on lasten arkipäivää, digitalisoitua arkipäivää, jonka ymmärtämistä heidän on saatava mahdollisuus kehittää, kuten uudessa Lpfö18:ssa niin hienosti lukee. Me autamme heitä avaamaan silmänsä!

#digitalisointi #Lpfö18

Jenny ja Oona

Medioteket- Förskolans eventdag 2018

46159206_1172156686281499_6746187526479806464_n

…..börjar med Ledarspåret på förmiddagen.

Här sitter chefer och pedagoger med ledande roller inom förskolan och lyssnar först på Katrin Jäverbring från Medioteket som pratar om de nya skrivningarna i Lpfö18 och om hur viktig digital kompetens är för barnen på förskolan. Det är alltid lika inspirerande att lyssna på Katrin när hon ger oss vinkar om hur vi kan jobba med just digital kompetens i förskolan.

Sedan lyssnade vi på när Michelle och Ellinor från Hässelby-Vällingby SDF DigitalStudion berättade om sitt arbete. Hur de började bygga upp studion dit pedagogerna fick komma för att utveckla sin digitala kompetens och hur de sedan går vidare med det. Spännande att höra om deras resa som faktiskt inte är så lång men Oj vad de har hunnit med mycket! Imponerande!

Jag reflekterar över vad mycket samlad kunskap och kompetens det finns här! Alla är så generösa med sitt material. Alla hjälps vi åt, alla är vi på väg åt samma håll mot digitaliseringen.

Vi fick även lyssna på Christel Jahge från Medioteket som berättade om skolplattformen men inte det som vi alla har hört om förut utan mer om HUR vi kommer att kunna använda verktygen i skolplattformen så småningom. Det tyckte jag var spännande, att få blicka in i framtiden.

Sedan hålls det workshops på eftermiddagen hela 12 st. Först till kvarn är det som gäller när man ska skriva upp sig! Hoppas, hoppas att man kommer med på det som intresserar en mest.

Jag och Oona håller i en av dessa. ”Kreativt digitalt skapande” heter vår workshop. Vi pratar först om varför det är viktigt med digitalkompetens för barnen i förskolan och sedan hur vi kan hjälpa barnen att öka sin digitala kompetens och öva sig i datalogiskt tänkande. För att sedan på själva workshopen låta deltagarna måla med robotbollen Sphero Sprk+ och programmera roboten KUBO.

IMG_6539

Bild1Själva lekandet, målandet, programmerandet är ju roligt i sig men vi måste ju även tänka till kring hur vi kan få in dessa verktyg, robotar i verksamheten utan att de blir ett extra verktyg som vi tar fram nångång ibland. Att kunna jobba med dem under projektet, ute i naturen eller i ateljén, det är utmaningen. Det är kul att bolla idéer med andra pedagoger och få idéer och inspiration att ta med hem till förskolan.

#längelevekollegialtlärande #medioteket

Jenny och Oona

Medioteket – Förskolans eventdag 2018

….. alkoi aamupäivän ohjelmalla nimeltä Ledarspåret.

Täällä istuu johtajat sekä johtavissa rooleissa olevat pedagogit esikouluista ja kuuntelevat ensin Medioteketin Katrin Jäverbringiä, joka puhuu esikoulun uuden opetussuunnitelman Lpfö18 uusista osista ja siitä, kuinka tärkeää digitaalinen osaaminen on esikoulun lapsille.   On aina yhtä inspiroivaa kuunnella Katrinia kun hän antaa meille vinkkejä siitä, kuinka työskennellä digitaalisen osaamisen parissa esikoulussa.

Sen jälkeen kuuntelimme, kun Michelle ja Ellinor Hässelby-Vällingbyn DigitalStudiosta kertoivat heidän työstään. Kuinka he alkoivat rakentamaan studiota, johon pedagogit saivat tulla kehittämään omaa digitaalista osaamistaan ja kuinka he sitten menivät eteenpäin. Jännittävää kuulla heidän matkastaan, joka ei oikeastaan ole niin pitkä, mutta oi miten paljon he ovat ehtineet siinä ajassa! Vaikuttavaa!

Mietin kuinka paljon tietoa ja osaamista on kerääntynyt tänne! Ja kaikki ovat niin anteliaita materiaaleissaan. Kaikki auttavat toisiaan, kaikki ovat menossa samaan suuntaan kohti digitalisointia.

Saimme myös kuunnella Medioteketin Christel Jahgea, joka kertoi skolplattformenista, mutta ei sitä asiaa, mitä kaikki ovat jo kuulleet, vaan sitä MITEN me pystymme pian käyttämään skolplattformenin eri toimintoja. Mielestäni se oli jännittävää, saada katsoa tulevaisuuteen.

Sen jälkeen iltapäivällä pidettiin 12 työpajaa. Nopeus on valttia, kun ilmoittautuu niihin! Toivottavasti, toivottavasti pääsee mukaan siihen työpajaan, joka kiinnostaa itseä eniten.

Minä ja Oona pidimme niistä yhden. ”Kreativt digitalt skapande” oli meidän työpajan nimi. Puhuimme ensin siitä, miksi lasten digitaalinen osaaminen esikoulussa on niin tärkeää ja sen jälkeen siitä, kuinka voimme auttaa lasta lisäämään digitaalista osaamista ja harjoitella datalogista ajattelua. Itse työpajassa osallistujat saivat maalata robottipallo Sphero Sprk+:lla ja ohjelmoida KUBO-robottia.

Leikkiminen, maalaus ja ohjelmointi ovat itsessään hauskaa, mutta meidän täytyy myös ajatella, kuinka saamme nämä robotit mukaan toimintaan ilman, että niistä tulee extratyövälineitä, jotka otetaan esille vain silloin tällöin. Haasteena on, että saa ne mukaan projektiin, ulos luontoon tai ateljeehen. On kiva vaihtaa ajatuksia muiden pedagogien kanssa ja saada uusia ideoita ja inspiraatiota kotiinviemiseksi esikouluun.

#kauaneläköönyhteisöllinenoppiminen #medioteket

Jenny ja Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet är ett statligt svenskt museum i Stockholm, vilket behandlar det svenska kulturarvet inom musik, teater och dans.

Museet, som tidigare hetta Musik- och teatermuseet ligger i en 400 år gammal byggnad. Det fick vi veta när vi besökte museet förra veckan och jag tror nog mest att det var jag och min kollega som tappade hakorna och bara;

– Va, 400 år gammalt!                                                                                                                                                                                                          Medan barnen mest undrade när de skulle få dansa:)

Detta är numera mitt absoluta favoritmuseum! Tänk att få dansa, spela instrument, svara på kluriga frågor, leta efter en sengångare, spela teater, spela dockteater, prova kostymer, klättra i 400år gamla trappor och mycket, mycket mer.

Vi gick till museet med en grupp 5åringar och eftersom att det öppnar först kl 11 tog vi med oss matsäck som vi åt på plats. När alla var mätta och belåtna var det dags att upptäcka museet. Vi fick en introduktion så att vi visste hur vi skulle gå för att inte missa något, det finns ju 3 våningar:) Vi började med dansen. När ni går hit ta på er gymnastikskor! De två första rummen är nämligen dansrum. I första rummet sitter det en kinect kontroll i taket som gör att man ser sig själv på väggen när man dansar. Andra rummet är det olika dansare projicerade på 5 olika platser i rummet. Vi körde danceoke med dem dvs karaoke fast med dans. Super roligt med olika stilar och olika tempon. Vi låg stundtals på golvet eller så försökte vi steppa….. Det blev svettigt! Mitt i allt dansande ställde sig ett barn och pekade upp mot taket samtidigt som hen räknade. Jag frågade;

– Vad gör du?

– Jag räknar 1,2,3,4,5, 5 stycken projektorer!

IMG_1576

Ett barn mitt i digitaliseringen som kom på att bilderna på väggarna måste ju vara projicerade från någonstans. WOW!

Vi gick vidare…. till musiken.

Vi provade spela både harpa, trummor och xylofon innan vi gick in i en ljudskog. Ett av barnen beskriver rummet såhär;

– Som en massa elgitarrer!

IMG_1603

Precis så, tänker jag då. En massa strängar som sitter fast från golv till tak med ljusslingor i sig. Och när man sedan drar i strängarna vibrerar golvet i takt till musiken.

Sedan kommer vi till dockteater delen. Vi hittar några bekanta ansikten från olika föreställningar som vi sett bla Sirkka från Syster från havet och Lillan och katten från Kattresan.

Jag hittade gamla minnen från när jag var liten också.

Anita och Televinken! Televinken är en marionettdocka som hade ett program med tant Anita på 70-talet.

Vilka minnen! :)

Sedan hittade vi tre handdockor som vi kunde spela teater med. Vilken lycka! Som ni förstår finns det ju supermycket mer att göra, titta på, undersöka och experimentera med på museet men det tänkte jag att ni skulle få uppleva själva!

Som sagt var, mitt nya favvo museum i Stockholm. Gå dit!

Om inte annat så för att hälsa på Televinken :)

IMG_1625

#föddpå70talet #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny och Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet on valtiollinen ruotsalainen museo Tukholmassa, joka on omistettu ruotsalaiselle musiikin, teatterin ja tanssin kulttuuriperinnölle.

Museo, jonka nimi oli aiemmin Musik- och teatermuseet, sijaitsee 400 vuotta vanhassa rakennuksessa. Opimme tämän, kun kävimme museossa viime viikolla, mutta luulen että minä ja työkaverini olimme enemmän vaikuttuneita tästä tiedosta kuin lapset:

– Mitä, 400 vuotta vanha!

Lapsia kiinnosti lähinnä se, milloin he saisivat tanssia :)

Tämä on nykyään minun ehdoton suosikkimuseoni! Ajattele, että saa tanssia, soittaa instrumentteja, selvittää vastauksia hankaliin kysymyksiin, etsiä laiskiaista, tehdä teatteria, tehdä nukketeatteria, kokeilla pukuja, kiivetä 400 vuotta vanhoja portaita ja paljon paljon muuta. Menimme museoon viisi vuotiaista lapsista koostuvan ryhmän kanssa, ja koska museo aukeaa vasta kello 11, otimme eväät mukaan ja söimme ne paikan päällä.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, oli aika ryhtyä tutkimaan museota tarkemmin. Saimme aluksi pienen perehdytyksen, jotta tietäisimme, minne kaikkialle meidän on mentävä, jottemme jää mistään paitsi, sillä museossa on kolme kerrosta :)

Aloitimme tanssilla. Kun tulette tänne, laittakaa jumppakengät jalkaan! Kaksi ensimmäistä huonetta ovat nimittäin tanssihuoneita. Ensimmäisen huoneen katossa on kinect liikeohjain, jonka avulla näkee itsensä seinällä tanssimassa. Toisessa huoneessa on viidelle eri seinille heijastettuja tanssijoita. Tanssimme danceokea heidän kanssaan (karaokea laulun sijaan tanssilla). Superhauskaa erilaisilla tyyleillä ja tahdeilla. Makasimme hetkittäin lattialla tai yritimme stepata… Se oli hikistä hommaa! Kesken kaiken yksi lapsista seisahtui ja osoitti kattoon ja laski samanaikaisesti. Kysyin häneltä:

– Mitä sinä teet?

– Minä lasken 1,2,3,4,5, 5 projektoria!

Yksi lapsi, joka keskellä digitalisointia ymmärsi, että seinän kuvat täytyy heijastua jostakin. WAU!

Jatkoimme eteenpäin… musiikkiin.

Kokeilimme soittaa harppua, rumpuja ja ksylofonia ennen kuin menimme sisään äänimetsään. Yksi lapsista kuvaili huonetta näin:

– Kuin monta sähkökitaraa!

Aivan niin, ajattelin silloin. Monta kieltä, joissa on kiinni valokaapeleita, ja jotka ovat kiinni katossa ja lattiassa. Ja kun vetää kielistä, lattia tärisee musiikin tahdissa.

Seuraavaksi tulemme nukketeatteriosaan. Löydämme muutamia tuttuja kasvoja erilaisista esityksistä, joita olemme nähneet, kuten Sirkka Syster från havet-esityksestä ja Lillanin ja kissan Kattresan-esityksestä.

IMG_1619

Löysin myös vanhoja muistoja ajalta, jolloin olin pieni. Anita ja Televinken! Televinken on marionettinukke, jolla oli ohjelma Anita-tädin kanssa 70-luvulla.

Mitä muistoja! :)

Sitten löysimme kolme käsinukkea, joilla pystyimme esittämään teatteria. Mikä onni! Kuten varmasti ymmärrätte, museosta löytyy superpaljon enemmän tekemistä, näkemistä, tutkittavaa ja kokeiltavaa, mutta ajattelin, että jätän jotain koettavaa myös teille! Kuten sanottu, minun uusi lempimuseoni Tukholmassa. Menkää käymään! Jos ei muuta, niin moikkaamaan Televinkeniä :)

#syntynyt70luvulla #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny ja Oona

Ett kollegialt lärande

Bild1

Vi har förmånen att få hålla i nätverksträffar för finska pedagoger i staden. Vi jobbar som ni vet mycket med digitaliseringen som vi ju brinner för. Så igår var det dags för en träff med källkritiska bilder på schemat.

Dessa pedagoger är vana att jobba med digitala verktyg men det är inte så lätt som det ser ut alla gånger…….

De fick två uppgifter;

Första var att skapa en analog bild med digitalt tagna bilder.

De fick följande instruktioner:

  1. Hitta på vad som ska hända i din bild, tex träffar du någon?
  2. Fundera ut var bilden ska tas
  3. Be en kollega ta bilden på dig
  4. Gå in på en sökmotor på datorn tex Google och hitta bilden som föreställer tex vem du träffar.
  5. Skriv ut bilderna
  6. Klipp och klistra ihop bilderna

Bild2

Andra uppgiften var att jobba i appen PicCollage och digitalt skapa en källkritisk bild.

  1. Fundera ut vad som ska hända i din bild tex ska du stå i öknen eller vid Eiffeltornet i Paris?
  2. Ta en bakgrundsbild eller ladda ner en till iPaden.
  3. Be en kollega ta en bild på dig, använd greenscreen om ni har
  4. Öppna upp appen PicCollage och börja skapa din bild

Bild3

De fick även fundera på om dessa två sätt kan vara bra för barnen att skapa källkritiska bilder och i så fall varför?

Pedagogerna svarade bla;

”Att skapa bilderna analogt dvs klippa och klistra är mer konkret för barnen, bra att börja analogt med skapandet av bilder och ett sätt för barnen att skapa sig en verklighetsuppfattning.

Att skapa digitalt bilder går snabbare, kan lättare delas med vårdnadshavare och är mångsidigt.”IMG_1532

Det är fantastiskt givande att hålla i dessa träffar, byta erfarenheter och inspirera/inspireras av varandra. Att som pedagog få möjlighet att ”prova själv” och lyfta upp problem och svårigheter med kollegor innan det är dags att låta barngruppen skapa är ett sätt att utvecklas tillsammans pedagoger emellan.

#längelevekollegialtlärande

Jenny och Oona

Kollegiaalinen oppiminen

Meillä on etuna, että saamme pitää verkostotapaamisia Tukholma kaupungin suomenkielisille pedagogeille. Kuten tiedätte, työskentelemme paljon digitalisoinnin parissa. Joten viime viikolla oli aika tapaamiselle, jossa käsiteltiin lähdekriittisiä kuvia. Nämä pedagogit ovat tottuneita työskentelemään digitalisten työvälineiden kanssa, mutta aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää…

He saivat kaksi tehtävää:

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä analoginen kuva käyttäen digitalisesti otettuja kuvia.

He saivat seuraavat ohjeet:

Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

  1. Keksi mitä kuvassasi tapahtuu, esim. tapaatko jonkun?
  2. Mieti, missä kuva otetaan
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta
  4. Mene tietokoneen hakuohjelmaan, esim. google ja etsi kuva, joka esittää esim. sitä hahmoa kenet sinä tapaat
  5. Tulosta kuvat
  6. Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

Toisena tehtävänä oli käyttää PicCollage-appia ja tehdä lähdekriittinen kuva.

  1. Mieti, mitä kuvassa tapahtuu, esim. seisotko autiomaassa vai Eiffel-tornin vieressä Pariisissa?
  2. Ota taustakuva tai lataa kuva iPadille
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta (käytä greenscreeniä jos teillä on)
  4. Avaa PicCollage-appi ja aloita kuvan tekeminen

He saivat myös miettiä, voisiko nämä olla hyviä tapoja antaa lasten tehdä lähdekriittisiä kuvia ja siinä tapauksessa miksi?

Pedagogit vastasivat muun muassa näin:

”Kuvien luominen analogisesti, toisin sanoen leikkaamalla ja liimaamalla, on konkreettisempaa lapsille, hyvä aloittaa kuvien luominen analogisesti ja se on yksi tapa kehittää lasten todellisuudentajua. Digitaalinen luominen sujuu nopeammin, on helpompi jakaa huoltajille ja on monipuolinen.”

Näiden tapaamisten pitäminen on fantastisen antoisaa, saa vaihtaa kokemuksia ja sekä inspiroida muita, että inspiroitua muista. Se, että pedagogi saa mahdollisuuden kokeilla itse ja nostaa esiin ongelmia sekä vaikeuksia kollegoiden kesken ennen, kuin on lapsiryhmän vuoro kokeilla, on yksi tapa kehittyä yhdessä muiden pedagogien kanssa

#kauaneläköönkollegiaalinenoppiminen

Jenny ja Oona

Mikrovärld

IMG_1330En mikrovärld är precis som det låter en mini mini värld. En fantasi, en plats att drömma sig bort på, att hitta på en berättelse om, att leka i, att utmana sig i osv

Vi valde att bygga upp vår fantasivärld i en kartong för att lätt kunna flytta på den. Vi valde en skogsmiljö med naturmaterial i. Vi skrev ut en skogsbakgrund och klistrade fast den längst bak i kartongen. Vi plockade pinnar, stenar, kottar, kastanjer, snäckor osv som vi la i kartongen, vi hängde även upp en bit hönsnät (för den spännande effektens skull).

Vi tog bilder på mig med ett paraply (min fantasisaga) som vi skrev ut i olika storlekar, bilder på fjärilar, olika skalbaggar, en fladdermus mm.

Dessa arrangerade vi sedan i kartongen för att sedan rikta webbkameran mot scenen, kopplade ihop den med en dator och en webbsidan www.webbcamtoy.com

På sidan finns olika filter att använda tex old movie, spy cam, under water, snow mm.

Bild1

Sedan låter jag barnen leka i mikrovärlden och låter dem hitta på olika historier om vad som händer…. Hitta sitt favoritfilter osv… Du kan också låta dem rikta kameran mot varandra och höra skrattet när någon blir upp-och–ner vänd eller täkt av snö:)

Detta om något är ju språkutvecklande och samtidigt utvecklar barnen digital kompetens. Att få leka i en fantasi- mikrovärld och använda sig av digital teknik att ändra stämningen med låter som jag hade älskat att göra som barn. Att hitta på en historia…..som snabbt kan ändra sig när du byter ett filter…webcam-toy-photo16

Att få fäktas med en skalbagge lika stor som mig själv under vattnet…..det var min fantasi:) …..Tänk att få känna sig stor och stark! Att få låtsas vara med i en sci-fi film!

#digitalkomptens #språkutvecklande #sci-fifilm

Jenny och Oona

Mikromaailma

 

Mikromaailma on sellainen, miltä se kuulostaakin: mini mini maailma. Fantasia, paikka, jossa voi unelmoida, keksiä tarinan, leikkiä, haasta itsensä jne. Rakensimme meidän fantasiamaailman pahvilaatikkoon, jotta voisimme siirrellä sitä. Valitsimme metsämaiseman, jossa on käytetty luonnonmateriaaleja. Tulostimme kuvan metsästä taustakuvaksi ja liimasimme sen laatikon perälle. Keräsimme keppejä, kiviä, käpyjä, kastanjoita, simpukoita jne. jotka laitoimme laatikkoon. Laitoimme myös palan kanaverkkoa roikkumaan katosta (jännittävän efektin vuoksi). Otimme minusta kuvia sateenvarjon kanssa (minun fantasiatarina), jotka tulostimme eri kokoisina. Tulostimme myös kuvia perhosista, eri koppakuoriaisista, lepakosta jne. Nämä järjestimme sitten laatikkoon jonka jälkeen kohdistimme webbikameran näyttämöä kohti ja yhdistimme sen tietokoneen ja nettisivun www.webbcamtoy.com kanssa. Sivuilta löytyy käyttöön eri filttereitä, esimerkiksi vanha elokuva, vakoilukamera, veden alla, lumi jne. Sitten annan lasten leikkiä mikromaailmassa ja keksiä tarinoita siitä, mitä tapahtuu, sekä löytää heidän suosikkifiltterin jne. Voit myös antaa lasten kohdistaa kameran toisiansa kohti ja kuunnella naurua, kun joku lapsista käännetään ylösalaisin tai peittyy lumeen :) Tämä jos jokin kehittää kielenoppimista ja lapsen digitaalista osaamista. Itse olisin rakastanut fantasia-mikromaailmassa leikkimistä ja digitaalisen tekniikan käyttämistä tunnelman muuttamiseen lapsena. Keksiä tarina, joka muuttuu nopeasti vaihtamalla filtteriä… Voida miekkailla itseni kokoisen koppakuoriaisen kanssa veden alla… se oli minun fantasiani :) Ajatella, että voi tuntea itsensä isoksi ja vahvaksi! Voida kuvitella olevansa mukana scifi-elokuvassa!

 

#digitaalinenosaaminen #kielenkehitys #scifi-elokuva

 

Jenny ja Oona

Lpfö18

IMG_0358

”Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.”

                                                                                                                                                               Lpfö18

Så står det i läroplanen.

Ett stort ansvar vilar på våra axlar, vi som jobbar i förskolan.

Adekvat digital kompetens? Vad betyder det? En lämplig och användbar digital kompetens för barnen. Vad är lämpligt att kunna när man är 4 år? Ansvarsfullt förhållningssätt när man är 4år? Har jag som vuxen ett ansvarsfullt förhållningssätt till mina digitala enheter? Många frågor.

Jag menar, när jag tittar på en serie måste jag ju se klart den, alltså släpper jag inte min padda förrän helgen är slut! Jag vet inte? Ansvarsfullt?

I dessa valtider har man ju lärt sig att vara extra noga med att vara källkritisk, man delar inte inlägg hur som helst på tex Facebook(det gjorde inte jag innan heller) man tänker till ett varv till innan man delar. Är detta en källa som jag litar på osv. Att vara ansvarsfull och tänka kritiskt är så viktigt.

Vi som är vuxna minns ju hur det var förr, innan datorer och internet medan barnen som växer upp idag inte vet något annan är det som är nu. De kommer inte utmanas av samma saker som vi gjorde. Förändringen sker snabbare än någonsin. Men för oss händer det så fort. Det känns så svårt ibland.

Då ska vi tänk på Linda Liukas ord; ” It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nu är ett bra tillfälle att ta upp källkritik på med sina tonåringar hemma eller barnen på förskolan.

Låta barnen skapa egna fake news bilder! Har detta verkligen hänt? Träffade Victoria verkligen en T-rex i skogen idag????

Lite mediauppfostran tack!

Vi har en ny läroplan att förhålla oss till och jobba efter from 1a juli 2019. Välkommen!

#nyrevideradläroplan #Lpfö18

Jenny och Oona

Lpfö18

”Koulutuksen tulee antaa lapsille edellytykset kehittää adekvaattia digitaalista osaamista antamalla heille mahdollisuus kehittää ymmärrystä digitalisoinnista, jota he kohtaavat arjessaan. Lapsille on annettava mahdollisuus luoda perusta digitaalisen tekniikan kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumistavalle, jotta he voivat pitkällä tähtäimellä nähdä mahdollisuudet ja ymmärtää riskit sekä pystyä arvioimaan informaatiota.”

Vapaasti suomennettu Lpfö18:stä

Näin lukee opetussuunnitelmassa. Suuri vastuu lepää esikoulussa työskentelevien harteilla. Adekvaatti digitaalinen osaaminen? Mitä se tarkoittaa? Tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen digitaalinen osaaminen lapsille. Mitä on tarkoituksenmukaista osata kun on 4-vuotias? Vastuullinen suhtautumistapa kun on 4-vuotias? Onko minulla aikuisella vastuullinen suhtautumistapa minun digitaalisiin laitteisiin? Paljon kysymyksiä. Tarkoitan, että kun katson jotain sarjaa, minun täytyy katsoa se loppuun, en siis voi irroittautua pädiltäni ennen kuin viikonloppu on ohi! En tiedä? Vastuullista? Näinä vaaliaikoina on opittu olemaan erittäin tarkkoja lähdekritiikin suhteen. Facebookissa ei jaeta mitä tahansa vaan mietitään ennen jakamista. Onko tämä lähde, johon luotan jne. On niin tärkeää olla vastuullinen ja miettiä kriittisesti. Me, jotka olemme aikuisia, muistamme hyvin millaista oli ennen, ennen tietokoneita ja internetiä, kun taas nykyajan lapset eivät tiedä muusta kuin nykyisestä. He eivät tule kokemaan samoja haasteita kuin me. Muutos tapahtuu nopeammin kuin koskaan. Se tuntuu välillä vaikealta. Silloin voimme miettiä Linda Liukkaan sanoja: ”It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nyt on hyvä aika ottaa lähdekritiikki esille teini-ikäisten lasten kanssa kotona tai lasten kanssa esikoulussa. Nyt on hyvä aika antaa lasten luoda omia feikkiuutiskuvia! Onko tämä oikeasti tapahtunut? Tapasiko Victoria oikeasti T-Rexin metsässä tänään? Hieman mediakasvatusta, kiitos! Uusi opetussuunnitelma on tulossa ja sen mukaan työskennellään ensimmäinen heinäkuuta 2019 lähtien. Tervetuloa!

#uudistettuopetussuunnitelma #Lpfö18

Jenny ja Oona

TRÄD

IMG_1336

Att träda in i en skog, att vara vilse på en trolsk och mystisk plats och gradvis börja orientera sig, utforska, för att till sist bli en del av berättelsen.

Så har man beskrivit den interaktiva dansföreställningen TRÄD på Dansenshus. Jag var där med en barngrupp och en kollega och vi var med om en av de bästa upplevelserna ever!!!!

Innan vi ens kommit in till dansscenen fick vi en introduktion om vad vi skulle få vara med om. Vi fick vita t-shirts på oss och instruktioner om hur vi skulle agera i dansen på scenen. ”Följa John” var instruktionen.

Scenen var magisk, träd som växer, hänger från taket och elektroniskt ljud, musik kommer från högtalarna. Det skapas en futuristisk känsla i rummet. Vi ser dansarna som närmar sig oss. De tar kontakt genom blicken och genom kroppen. Det pratas med kroppen, inte med munnen. Ingen pratar alls. Det man hör är musiken….

Vi kryper, rullar, ålar, slingrar, lyfts, går, springer, hoppar oss igenom dansen. Följer dansarna i ”Följa John” leken. Vi springer genom en ”låtsas skog” som barnen kallade den. Vi dansar oss svettiga och lyckliga.

För lycka och glädje är vad jag ser i barnens ansikte när vi dansar fritt i ”skogen” efter föreställningen. Det är då det skrattas och vi tar ut svängarna. Vi leker flygplan som flyger och hästar som galopperar.

IMG_1333

OM ni har möjlighet att se, delta i denna interaktiva föreställning? DO IT!

Det blir så spännande när digitalt skapande vävs in i andra skapandeformer som barnen möter.

#dansenshus #TRÄD #digitaltskapande #dansistan

Jenny och Oona

Puu

Käyskennellä metsässä, olla eksyksissä lumotussa ja mystisessä paikassa ja asteittain alkaa suunnistamaan, tutkimaan ja lopuksi olla osana tarinaa.

Näin kuvaillaan Dansenshusin interaktiivista tanssiesitystä nimeltä TRÄD. Olin siellä lapsiryhmän ja kollegan kanssa ja se oli yksi parhaimmista elämyksistä ikinä!!!! Ennen kuin pääsimme edes näyttämön luokse, saimme ohjeistuksen siitä, mitä tuleman pitää. Saimme päällemme valkoiset t-paidat ja ohjeet siitä, mitä meidän tulee tehdä näyttämöllä. ”Seuraa johtajaa” oli ohjeistuksemme. Näyttämö oli maaginen, puu joka kasvaa, roikkuu katosta ja elektronista ääntä, musiikki tulee kaiuttimista. Huoneeseen tulee futuristinen tunne. Näemme tanssijat, jotka lähestyvät meitä. He ottavat kontaktia katseen ja kehon avulla. He puhuvat vartalolla, ei suulla. Kukaan ei puhu. Kuuluu vain musiikkia… Me ryömimme, kierimme, kiemurtelemme, nousemme, kävelemme, juoksemme, hypimme jne. koko tanssin ajan. Seuraamme tanssijoita ”Seuraa johtajaa”-leikissä. Me juoksemme läpi keskityn metsän, kuten lapset sitä nimittivät. Tanssimme itsemme hikisiksi ja onnellisiksi. Sillä se on onnea, jota näen lasten kasvoilla kun tanssimme vapaasti ”metsässä” esityksen jälkeen. Lapset nauravat. Leikimme lentokonetta joka lentää ja hevosia jotka laukkaavat. JOS teillä on mahdollista osallistua tähän interaktiiviseen esitykseen, tehkää se! Siitä tulee niin jännittävää kun digitaalinen luominen kudotaan muihin luomisen muotoihin, joita lapset kohtaavat.

#dansenshus #TRÄD #digitaltskapade #dansistan

Jenny ja Oona

Mördarsnigel och Wikipedia

IMG_1288

En tisdag morgon på förskolan frågade ett barn om inte vi kunde gå till skogen.

– Javisst svarade jag! Och tog alla åtta barn i gruppen och gick ut.

Det hade regnat tidigare så det var fortfarande blött ute. Gummistövlar och galonbyxor på!

Jag planerade att vi skulle gå vår ”vanliga” runda runt en fågelsjö och det tyckte barnen lät kul.

Vi hade knappt kommit in på grusvägen i skogen förrän ett barn ropar:

– Jenny en sniiiiiiiigel, kom och titta!

Alla samlades vi runt snigeln. En brun slemmig sak.

– En kladdsnigen, förklarade ett av barnen.

Utan skal, konstaterar de sedan.

– Den ser ut som en bajskorv, säger ett av barnen och alla skrattar till för det är precis vad vi alla tänker.

IMG_1289

Vi blir sittandes på grusvägen pratandes och filosoferandes.

Var är snigelns skal? Varför ska den gå över vägen? Vad är det för hål den har på sidan?

– Tänk om den blir överkörd av en cykel? Säger ett av barnen plötsligt.

Alla tittar sig omkring och ser då en cyklist komma farande.

– Akta sniiiiiiigeln! Ropar barnen till cyklisten som väjer allt vad hen kan.

Vi blir sittandes på grusvägen till dess att snigeln har vänt om och är på väg tillbaka in i skogen. Bort från den farliga grusvägen med cyklisten.

Vi fortsätter vår promenad och hittar en till snigel, väldigt lik den första fast lite mörkare. Är det samma sort? En kusin funderar barnen?

Väl tillbaka på förskolan samlar jag ihop barnens tankar och frågor och frågar sedan barnen hur vi kan ta reda på allt detta?

– Vi googlar ,svarar de världsvant!

Så det gör vi och jag läser på Wikipedia att det är en skogssnigel som även kallas för mördarsnigel för att den är kannibal och äter andra sniglar. Oj vad spännande en liten skogspromenad kunde bli.

IMG_1291

Och hålet i sidan på snigeln var lunghålet inte en skada som vi trodde.

Vi pratar också om källkritik när vi använder internet med barnen. Kan vi lita på att allt vi läser om på ”nätet” är sant? Är allt vi ser på datorn sant, har det hänt på riktigt? Viktiga frågor att samtala med barnen om idag.

Vi fortsätter med vår skogspromenad runt fågelsjön varje vecka och upptäcker varje gång något nytt spännande som vi kan forska vidare på.

Något nytt att träna oss på att vara källkritiska mot när vi letar efter fakta och information på internet.

#naturvetenskap #digitalaverktygiförskolan #källkritikiförskolan

Jenny och Oona

Muhaajaetana ja Wikipedia

Eräänä tiistaiaamuna esikoulussa yksi lapsi kysyi voisimmeko mennä metsään.

– Tottakai, vastasin ja otin kaikki ryhmän kahdeksan lasta ja lähdin heidän kanssa ulos.

Aiemmin oli satanut, joten ulkona oli vielä märkää. Saappaat ja kurahousut jalkaan! Suunnittelin, että kävelisimme meidän ”normaalin” reitin ympäri Fågelsjön, ja lasten mielestä se oli hyvä idea. Olimme tuskin päässeet edes metsän soratielle, kun yksi lapsi huusi:

– Jenny, etana, tule katsomaan!

Kaikki kerääntyivät etanan ympärille. Ruskea ja limainen.

– Tahmaetana, selitti yksi lapsista.

– Ilman kotiloa, he totesivat sitten.
– Se näyttää ihan kakkapökäleeltä, sanoo yksi lapsista ja kaikki nauraa, sillä juuri sitä me kaikki mietimme.

Me jäämme istumaan soratielle puhumaan ja filosofioimaan. Missä on etanan kotilo? Miksi se menee tien yli? Mikä tuo reikä se sivussa on?

– Mitä jos se jää pyörän yliajamaksi? Sanoo yksi lapsista yhtäkkiä.

Kaikki katsovat ympärilleen, ja näkevät pyöräilijän lähestyvän.

– Varo, etana! Huutavat lapset pyöräilijälle, joka kaartaa minkä pystyy.

Jäämme istumaan soratielle niin pitkäksi aikaa, että etana on kääntynyt ja on matkalla takaisin metsään. Pois vaaralliselta soratieltä pyöräilijöineen. Jatkamme kävelyämme, ja löydämme toisen etanan, joka on hyvin samanlainen kuin ensimmäinenkin, mutta tummempi. Onko se samaa lajia? Serkkuko, miettivät lapset. Palattuamme esikouluun kerään lasten ajatuksia ja kysymyksiä ja kysyn sitten lapsilta, miten voimme selvittää kaiken tämän?

– Googlaamme, vastaavat lapset.

Niin teemme, ja luen Wikipediasta, että se on metsäetana, jota kutsutaan myös murhaajaetanaksi, koska se on kannibaali ja syö muita etanoita. Oi kuinka jännittävä yhdestä metsäretkestä voikaan tulla. Ja etanan sivussa oleva reikä oli ilmareikä, ei vamma, kuten luulimme.

Puhumme myös lähdekritiikistä kun käytämme internetiä lasten kanssa. Voimmeko luottaa siihen, että kaikki mitä luemme netistä on totta? Onko kaikki mitä näemme tietokoneelta totta, onko se todella tapahtunut oikeasti? Tärkeitä kysymyksiä lasten kanssa puhuttavaksi tänä päivänä.

Jatkamme metsäretkeä Fågelsjön ympäri joka viikko ja löydämme joka kerta jotain uutta ja jännittävää, jonka tutkimista voimme jatkaa. Jotain uutta mitä harjoitella on olla lähdekriittinen kun etsimme faktaa ja informaatiota netistä.

#luonnontieteet #digitalisettyövälineetesikoulussa #lähdekritiikkiesikoulussa

Jenny ja Oona

Analog programmering

Eller programmering utan digitala verktyg som det betyder har vi jobbat med i veckan. När de nya yngre barnen kom in på avdelningen var ju alla våra robotar och digitala verktyg såååå spännande och nya för dem. Alla ville prova! Alla ville ”simma med delfinerna” i projiceringskuben på vilan och mata Awbie med jordgubbar i OSMO osv.

En eftermiddag hittade jag ”pilkort” ,kort med pilkommandon för analog programmering. Jag satte igång att bygga en bana och direkt kom det några nyfikna barn trippandes in i rummet.

– Vad gör du Jenny?

– Bygger en programmeringsbana svarar jag.

De tittar med spänning på bygget och jag ser att de ser pilarna och att de börjar förstå vad de ska göra.

Ett av de äldre barnen kommer fram och vill visa hur man gör. Han tittar på pilarna och siffrorna och pratar högt så att alla ska förstå.

– Tre steg fram….. två steg fram…..sväng åt det här hållet(han pekar åt höger)

Han går banan fram och de andra följer efter…

IMG_1305

Det håller dem sysselsatta en stund. Sedan börjar de göra förändringar i banan. Flytta några pilar hit och dit.

Vad händer då?

– En bugg, ropar ett av barnen.

– Du kan inte gå rakt fram utan den där pilen? Förklarar hen.

IMG_1304

– Oj, nu kan jag bara surra runt, ropar hen efter en stund.

IMG_1307

Barnen har upptäckt fel i banan och helt plötsligt blev det en ny lek…

Att skapa buggar i banan och sedan ska kompisarna hitta felet och ”göra rätt”. Det är här samtalet om datalogiskt tänkande kommer in.

Vem är det som programmerar en dator/robot? Hur måste vi tänka?

Det vi vet av denna lek är att vi måste vara precis i vår programmering. Alla pilar behövs annars blir det en bugg, ett fel och då kommer man inte rakt fram.

Ett lustfyllt lärande…

#digitaliseringiförskolan #programmering

Jenny och Oona

Analoginen ohjelmointi

Tai ohjelmointi ilman digitalisia työvälineita, sen parissa olemme työskennelleet tällä viikolla. Kun uudet lapset aloittivat ryhmässämme, olivat kaikki meidät robotit ja digitaliset työvälineet niiiin jännittäviä ja uusia heille. Kaikki halusivat kokeilla! Kaikki halusivat ”uida delfiinien kanssa” heijastuskuutiossa lepohetkellä ja syöttää Awbielle mansikoita OSMOssa jne. Yhtenä iltapäivänä löysin ”nuolikortit”, kortit, joissa on nuolisymbolit analogista ohjelmointia varten. Ryhdyin rakentamaan rataa ja huoneeseen sipsutteli heti muutama utelias lapsi.

– Mitä sinä teet Jenny?

– Rakennan ohjelmointirataa, vastaan.

He katsovat rakennelmaa jännittyneenä ja minä näen, että he näkevät nuolet, ja alkavat ymmärtämään, mitä heidän tulee tehdä. Yksi lapsista tulee eteen ja haluaa näyttää mitä pitää tehdä. Hän katsoo nuolia ja numeroita ja puhuu kovaan ääneen niin, että kaikki ymmärtävät.

– Kolme askelta eteenpäin… kaksi askelta eteenpäin… käänny tuohon suuntaan (osoittaa oikealle).

Hän kävelee radan läpi ja muut seuraavat perässä. He pysyvät toimeliaana jonkin aikaa. Sitten he ryhtyvät tekemään rataan muutoksia. Siirtävät muutaman nuolen eri paikkaan. Mitä sitten tapahtuu?

– Bugi, huutaa yksi lapsista.

– Et voi mennä suraan eteenpäin ilman tuota nuolta, hän selittää.

– Oi, nyt voin vain pyöriä ympäri, huutaa hän hetken päästä.

Lapset ovat huomanneet radassa virheen ja yhtäkkiä siitä tulee uusi leikki… He luovat rataan bugeja, virheitä, joita kavereiden pitää löytää ja tehdä sitten ”oikein”. Tässä vaiheessa keskustelu datalogisesta ajattelusta astuu mukaan kuvioon. Kuka on se, joka ohjelmoi tietokonetta tai robottia? Miten meidän pitää ajatella? Tiedämme tämän leikin ansiosta, että ohjelmoinnissa pitää olla erittäin tarkka. Kaikkia nuolia tarvitaan, muuten tulee bugi, virhe, ja silloin ei pääse menemään suoraan. Ilontäyteistä oppimista…

#esikoulundigitalisointi #ohjelmointi

Jenny ja Oona

Att lära av varandra

Bild11

– Jenny, vad är det där för robot frågar ett av barnen mig och pekar på roboten KUBO.

Snabbt kommer ett av de äldre barnen fram och berättar att det är en robot som man kan programmera med hjälp av pusselbitar.

– Jag kan visa dig, säger hen i nästa andetag och tittar på mig i hopp om att jag ska svara ja på frågan.

– Absolut säger jag, visa gärna hur man programmerar KUBO.

Barnen sätter sig tätt tätt intill varandra som om de ska dela en hemlighet.

Att låta barnen lära av varandra är ett fantastiskt bra sätt att introducera nya leksaker, lekar eller verktyg på förskolan. Att ge barnen ansvar för introduktionen av nytt material ger dem möjlighet att växa med uppgiften.

När vi redan hade två robotstationer igång på avdelningen samtidigt tänkte jag att nu räcker det för stunden men då kommer det ett barn med OSMO i handen och en iPad i den andra.

– Jenny jag vill spela OSMO med han som äter jordgubbar, säger barnet till mig.

– Okej, svarar jag. Fixar du det själv?

– Så klart jag gör, får jag till svar.

Barnet ifråga sitter och spelar en stund för sig själv tills några kompisar ser det och säger att det nog är deras tur nu.

– Kan ni spela det då, frågar hen sina kompisar.

– Nej, svara de och skakar på huvudena.

– Jag kan visa er, svarar hen då.

Jag sitter som en fluga på väggen och lyssnar och iakttar vad som händer vid bordet. Att växa med uppgiften…..Bild12

Efter en liten stund kommer barnet som nu inte får spela gående till mig med en uppgiven syn:

– Jag har inget att göra, suckar hen.

– Du kan väl rita nåt föreslår jag snabbt.

Efter en stund går jag fram till ritbordet och frågar vad barnet har ritat.

– Det ser du väl, det är ju Awbie(han som äter jordgubbar i spelet)

Får man inte spela spelet kan man ju alltid rita det i väntan på att det ska bli ens tur igen! :)

Bild10

#KUBO #OSMO #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Lapset oppivat toisiltaan 

– Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa KUBO-robottia.

Pian yksi vanhemmista lapsista tulee paikalle ja kertoo, että se on robotti, jonka voi ohjelmoida palapelin palasten avulla.

– Minä voin auttaa sinua, sanoo hän ja katsoo minua toiveikkaana, että vastaisin kyllä kysymykseen :)

– Ilman muuta, vastaan, näytä mieluusti miten KUBOa ohjelmoidaan.

Lapset istuvat vierivieren kuin he jakaisivat keskenään salaisuuden. Se, että antaa lasten oppia toisiltaan, on fantastisen hyvä tapa esitellä uusia leikkikaluja, leikkejä ja työvälineitä esikoulussa. Kun antaa lapselle vastuuta uuden materiaalin esittelystä, he saavat mahdollisuuden kasvaa tehtävän mukana.

Kun meillä oli jo kaksi robottipistettä käynnissä samanaikaisesti, ajattelin, että nyt riittää tällä erää, mutta sitten paikalle tuli lapsi  OSMO toisessa kädessä ja iPad toisessa.

– Jenny, minä haluan pelata OSMOa sillä joka syö mansikoita, sanoo lapsi minulle.

– Okei, vastaan. Onnistutko laittaman pelin kuntoon itse?

– Tottakai! saan vastaukseksi.

Kyseinen lapsi pelaa yksinään hetken kunnes muutama kaveri huomaa tämän ja sanoo, että nyt on heidän vuoro.

– Osaatteko edes pelata sitä? kysyy hän kavereiltaan.

– Ei, he vastaavat ja puistelevat päätään.

– Minä voin näyttää teille, hän vastaa

Minä olen kärpäsenä katossa ja kuuntelen mitä pöydän ympärillä tapahtuu. Tehtävän mukana kasvamista.. Hetken päästä ensiksi OSMOlla pelannut lapsi tulee luokseni lannsituneen näköisenä.

– Minulla ei ole mitään tekemistä, hän huokaa.

– Sinä voisit vaikka piirtää jotain, ehdotan nopeasti.

Hetken päästä menen piirrustuspöydän luokse ja kysyn mitä lapsi on piirtänyt.

– Etkö näe, se on Awbie (olento, joka syö mansikoita pelissä).

Jos ei saa pelata itse peliä, voi aina odotellessa piirtää sen kunnes on taas oma vuoro.

Jenny ja Oona