Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Digitalt skapande

Filosofiska tankar

IMG_1159

Då har vi äntligen kommit igång med den nya filmen. Barnen har tecknat, klippt och klistrat olika saker till filmen men nu är ju inte teckningarna i sig slutprodukten utan filmen är det, så nu är vi mitt uppe i det digitala skapandet. Igår filmade vi nog 7 st olika sätt som koltrasten Pipis hade dött på. Ganska sorgligt stundtals och ganska komiskt stundtals… Efter att ett av barnen hade filmat klart hens scen började hen prata om vilken musik som skulle spelas i bakgrunden. Hen gillade en av låtarna från förra filmen LÄNK så vi lyssnade på den igen och ja, det var en bra låt! Barnet ifråga hade ett helhetstänk till sin scen, hur slutproduktionen skulle se ut! Wow! Inte ens 5år än…. Man kan inte annat än att bli imponerad!

Under luncherna denna vecka har samtalen handlat om naturvetenskap;

– Jenny, vad händer om hjärtat inte orkar pumpa runt blodet? frågar ett av barnen.

– Det hände min morfar, berättar ett annat.

Vi tittar på en bild av ett människoskelett, barnen börjar diskutera och fråga;

– Varför sitter hjärtat där uppe där det är så trångt(bakom revbenen), där nere finns det ju mycket mer plats(pekar under revbenen)Skelett-Mensch-drawing

Vi pratar om de viktiga organen i kroppen och hur vi kan skydda dem med skelettet i kroppen och hjälm på huvudet osv. Barnen återkommer till….- Annars kan man ju dö!

Vi behöver tydligen filmen om Pipis liv(död) och följande veckor av frågor- och svarluncher för att bearbeta och skapa oss en förståelse för döden. Kan låta lite deppigt men nejdå det är vi vuxna som har det synsättet, inte barnen. Deras frågor är ofta finurliga eller rakt på sak.

När vi var på en skogspromenad i veckan såg vi en koltrast som flög iväg och genast sa ett av barnen;

– Undrar om det var Pipis? Jag menar hon kanske lever igen, alltså hon kanske bara dog lite?

– Nej, svarar kompisen bestämt, den fågeln ser du väl är mindre än Pipis!

Jag tyckte i alla fall att det var en härlig filosofisk tanke från en blivande 5åring, döden kanske inte är så bestämd och definitiv som vi vuxna tycks tro!

#längelevelivet #digitaltskapande #lovemyjob

Jenny och Oona

Filosofisia ajatuksia

Olemme vihdoin päässeet vauhtiin uuden filmin kanssa. Lapset ovat piirtäneet, leikanneet ja liimanneet erilaisia asioita filmiä varten, mutta tällä kertaa piirrustukset eivät ole lopputuotos, vaan filmi, joten olemme keskellä digitaalista luomisprosessia. Tänään kuvasimme seitsemän eri vaihtoehtoa siitä, miten Pipis oli kuollut. Hetkittäin aika surullista, mutta hetkittäin aika koomista.. Sen jälkeen kun yksi lapsista oli kuvannut hänen kohtauksensa valmiiksi, alkoi hän puhumaan siitä, minkälaista musiikkia soitettaisiin taustalla. Hän piti yhdestä viime filmin kappaleesta, joten kuuntelimme sen uudestaan ja kyllä, se oli hyvä kappale! Kyseisellä lapsella oli kokonaiskuva hänen kohtauksestaan, miltä lopputulos tulee näyttämään! Wau! Eikä lapsi ole vielä edes 5 vuotta.. Ei voi muuta kuin olla vaikuttunut!

Tällä viikolla lounaskeskustelut ovat liittyneet luonnontieteisiin:

– Jenny, mitä tapahtuu, jos sydän ei enää jaksa pumpata verta? kysyy yksi lapsista.

– Niin tapahtui minun vaarille, kertoo toinen.

Me katsomme kuvaa ihmisen luurangosta, lapset alkavat keskustella ja kysyä:

– Miksi sydän on noin ylhäällä, tuolla on niin ahdasta (kylkiluiden takana), tuolla alhaalla on paljon enemmän tilaa (osoittaa kylkiluiden alapuolelle).

Me puhumme kehon tärkeistä elimistä ja siitä, kuinka voimme suojella niitä luurangon avulla sekä käyttämällä kypärää jne. Lapset palaavat taas tähän: -Muuten voi kuolla!

Tarvitsemme selvästi filmin Pipiksen elämästä (ja kuolemasta) ja sitä seuraavat viikot kysymys- ja vastauslounaita, jotta voimme käsitellä ja ymmärtää kuolemaa. Tämä voi kuulostaa hieman masentavalta, mutta ei, se on meidän aikuisten tapa nähdä asia, ei lasten. Heidän kysymykset ovat näppäriä ja suoria.

Kun me olimme alkuviikosta metsäretkellä ja näimme mustarastaan lentävän tiehensä, sanoi yksi lapsi heti:

– Olikohan se Pipis? Tarkoitan, että hän ehkä hän elää taas, hän ehkä kuoli vain vähän?

– Ei, vastaa yksi kavereista päättäväisesti, tuo lintu näyttää pienemmältä kuin Pipis!

Minun mielestäni se oli ihana filosofinen ajatus tulevalta viisivuotiaalta, kuolema ei ehkä olekaan niin lopullinen kuten me aikuiset uskomme!

Jenny ja Oona

Multimodalt lärande

IMG_1101

Att arbeta digitalt lyfter och driver verksamheten framåt, leken förändras och ges nya dimensioner. Så skulle jag väl uttrycka mig angående digitaliseringen i förskolan.

Såklart att leken förändras när barnens värld förändras. Deras referensram blir större och leken hänger på, som snurrande tornadodiscokulan vi skrev om för ett par bloggar sedan. LÄNK

Ett tightare samarbete mellan avdelningarna på förskolan och även förskola- skola för att samtala om vad barnen redan har fått vara med om, vad barnen har för erfarenheter av tex digitala verktyg osv.

IMG_1095

Barnen i min grupp har snart redan hunnit med att göra 2 filmer, jobbat med greenscreen, programmerat robotar, tränat sitt datalogiska tänkande, undersökt närmiljön med webbägget, fotograferat med iPaden, målat med en robotboll, ritat i iPaden och lärt sig lite om källkritik(bilder) mm. (läs förskolebloggen så ser ni)

Vi vet att det ser olika ut på olika förskolor, alla har kommit olika långt i digitaliseringsarbetet.Bild10

Nu i veckan har vi skapat en storyboard till vår nya film, den om koltrasten Pipis liv. Alla barn som vill kommer att få berätta hur de tror att hon dog. Några berättar skämtsamt andra med allvar. En bearbetning, en reflektion, ett behov av att prata om döden och vi gör det med hjälp av en film. Ett multimodalt verktyg!

#livsfrågor #digitaliseringen #multimodalaverktyg

 

Med multimodala texter avses hur andra resurser än tal och skrift används för att skapa betydelse, till exempel bilder och ljud.

                                                                            Hämtat från Skolverket

Jenny och Oona

Multimodaalinen oppiminen

Kun työskentelee digitaalisesti, se ajaa toimintaa eteenpäin, leikki muuttuu ja siihen tulee uusia ulottuvuuksia. Niin sanoisin esikoulun digitalisoinnista. Tottakai lasten leikki muuttuu samalla kun heidän maailma muuttuu. Heidän viitekehyksensä laajenee ja leikki seuraa mukana, kuten pyörivän tornaadodiskopallon tapauksessa, josta kirjoitimme aiemmin. LÄNK

Tiiviimpi yhteistyö esikoulun ryhmien välillä sekä myös esikoulun ja koulun välillä, jotta voi keskustella, missä lapset ovat saaneet olla mukana ja mitä kokemuksia heillä jo on esimerkiksi digitalisista työvälineistä.

Ryhmäni lapset ovat jo ehtineet tehdä kaksi filmiä, työskennellä greenscreenin kanssa, ohjelmoida robotteja, harjoitella datalogista ajattelua, tutkia lähiympäristöä langattoman mikroskoopin avulla, ottaa kuvia iPadillä, maalata robottipallolla, piirtää iPadillä ja oppia hieman lähdekritiikistä.

Me tiedämme, että eri esikouluissa tämä näyttää erilaiselta, osa on päässyt digitalisointityössä pidemmälle kuin toiset.

Tällä viikolla olemme tehneet storyboardin uudelle filmillemme, joka käsittelee mustarastas Pipiksen elämää. Kaikki lapset jotka haluavat, tulevat kertomaan, miten he uskovat Pipiksen kuolleen.

Toiset kertovat leikkisästi, toiset taas enemmän tosissaan. Työstäminen, reflektointi, tarve puhua kuolemasta, ja me teemme sen filmin avulla. Multimodaalinen työkalu!

#elämänkysymyksiä # digitalisointi # multimodaalisettyövälinnet

Jenny ja Oona

Att måla digitalt

Förra veckan målade vi vitsippor, vitsippor och vitsippor! :)

Ni vet hur vi blir på förskolan, alla barn ska få måla men i omgångar så vi målar samma sak i veckor…… Vi tittar på vitsippor från alla håll och kanter för att vara säkra på att vi sett hela blomman! Vi använde oss av vattenfärg och pensel och innan dess hade vi tecknat av blomman med färgpennor. Hur går vi vidare? Ett nytt material? Ett nytt verktyg?

Vi tar fram en iPad och letar fram en ritapp!

IMG_1076

På väggen i lekrummet finns redan en vit filmduk upphängd som man kan projicera på. Vi kopplar in projektorn och barnen sätter igång att rita!

– Vi ritar på väggen Jenny, skriker barnen av förtjusning och skrattar.

IMG_1081

Vi ökar barnens kreativitet genom att utmana dem finmotoriskt och erbjuda dem nya sätt, nya perspektiv, nya verktyg att jobba/skapa med. De skaffar sig kunskaper, lär sig nya begrepp och får erfarenheter.

Efter att de har ritat blomman med olika färgpennor på iPaden hittar de olika stämplar med hjärtan och stjärnor. De skapar fina mönster som jag måste komma och titta på stup i kvarten! :)

IMG_1036

Detta är ett sätt att komplettera det vi redan har på förskolan.

Vattenfärg+pensel och  iPad+ritapp

Vi ska inte ersätta något utan berika det vi redan har!

#lovemyjob

Jenny och Oona

Maalausta digitaalisesti

 

Viime viikolla maalasimme valkovuokkoja, valkovuokkoja ja valkovuokkoja! :)

Te tiedätte, miten tämä tapahtuu: kaikki lapset saavat maalata vuorollaan, joten maalaamme samaa asiaa viikkoja… Katsomme valkovuokkoja kaikista eri suunnista ja kulmista, jotta voimme olla varmoja, että näemme koko kukan! Käytimme vesivärejä ja siveltimiä ja sitä ennen olimme piirtäneet kukan värikynillä. Miten menemme eteenpäin? Käyttämällä uutta materiaalia? Tai uutta työvälinettä?

Otamme iPadin esille ja avaamme piirrustusapin!

Leikkihuoneen seinällä on jo valmiina valkokangas, johon voi heijastaa kuvan. Laitoimme projektorin päälle ja lapset alkoivat piirtämään!

-Me piirrämme seinälle Jenny, kiljuvat lapset ilosta ja nauravat.

Me lisäämme lasten luovuutta antamalla heille hienomotorisia haasteita ja tarjoamalla heille uusia tapoja, perspektiivejä sekä työvälineitä työskentelyä/askartelua varten. He hankkivat tietoa, oppivat uusia käsitteitä ja saavat uusia kokemuksia.

Sen jälkeen kun he ovat piirtäneet kukan iPadin värikynillä, lapset löytävät sydämen ja tähden muotoiset leimasimet. He luovat hienoja kuvioita, joita minun pitää tulla jatkuvasti katsomaan! :)

Tämä on yksi tapa täydentää sitä, mitä meillä jo on esikoulussa.

Vesivärit+siveltimet ja iPad+piirrustusappi

Me emme korvaa mitään vaan rikastamme sitä, mitä meillä jo on!

#lovemyjob

 

Jenny ja Oona

En studie i vitsippor

sparrow-2770911_1920

Och så kom äntligen solen och värmen! Så fort visaren stiger över +10grader tar vi på oss solglasögonen och jeansjackan och leker att det är sommar! Medans övriga europa anser att +10grader är dunjackeväder:)

Så fort värmen kommer, kommer vitsipporna! Alla förskolebarns dröm. Oftast hela skogsgläntor, backar, väggrenar fulla av vita sippor som bara väntar på att barnen ska plocka dem. Vi går på plockpromenad där syftet är att få plocka blommor och sätta i vatten på förskolan för att på eftermiddagen få ta med dem hem.

IMG_0981

Så gjorde vi förra torsdagen. Gick en promenad och plockade vitsippor.

Vi tog med ett webbägg som är bluetooth kopplad med iPaden. Vi undersökte blommorna vi plockade och tog närbilder på dem.

Väl på förskolan fick barnen måla av blommorna med vattenfärg.

Tänk vad spännande en liten blomma kan bli i närbild, det är ju bara kronbladen som är vita, ”ändå heter den vitsippa” reflekterade ett barn.

IMG_1045

Barnen fortsatte att titta på naturen med hjälp av webbägget: en myra, en kotte, ett gammalt ekollon, grässtrån osv. Vi slutade använda ägget när vi hittade en död fågel. Barnen började prata om döden, om hur fågeln hade dött och om hur livet hade sett ut för den.

– Jenny, vi kan väl göra en film om fågelns liv!

Så stolt jag blir nu! Dessa barn har lärt sig ett nytt sätt att se sin omvärld och att skaffa sig kunskap. Detta kan vara ett sätt att prata och reflektera med barnen om livsfrågorna de möter i sin vardag. Om vi vill lära oss mer om något eller om vi bara vill äta popcorn och titta på film så skapar vi en film! Så jobbar vi!

Fortsättning följer………..

#slutpåvintern #lovemyjob #digitalaverktyg #filmskapande

Jenny och Oona

IMG_1528

Valkovuokkojen tutkimista

Vihdoinkin saatiin aurinkoa ja lämpöä! Heti kun lämpömittari nousee yli +10 asteen, otamme käyttöön aurinkolasit ja farkkutakin ja leikimme, että on kesä! Samaan aikaan muualla Euroopassa +10 astetta pidetään toppatakkikelinä. :)

Heti kun lämpö saapuu, ilmestyvät myös valkovuokot! Kaikkien esikoululasten unelma. Yleensä kaikki metsäaukeat, mäet ja tienreunustat ovat täynnä valkovuokkoja, jotka vain odottavat, että lapset tulisivat poimimaan niitä. Menemme keräyskävelyille, joiden tarkoituksena on saada poimia kukkia, laittaa ne veteen esikoulussa ja ottaa ne kotiin päivän päätteeksi.

Näin teimme myös viime viikon torstaina. Menimme kävelylle ja poimimme valkovuokkoja. Otimme mukaan langattoman mikroskoopin, joka on yhdistetty bluetoothilla iPadiin. Tutkimme keräämiämme kukkia ja otimme niistä lähikuvia. Esikoulussa lapset saivat maalata valkovuokkoja vesiväreillä. Pienestä kukasta tuli niin jännittävä lähikuvassa: vain terälehdet ovat valkoisia. ”Silti sen nimi on valkovuokko”, pohtii yksi lapsista.

Lapset jatkoivat luonnon tutkimista langattoman mikroskoopin avulla: muurahainen, käpy, vanha tammenterho, ruohonkorsi jne. Lopetimme mikroskoopin käytön kun löysimme kuolleen linnun. Lapset alkoivat puhua kuolemasta, siitä kuinka lintu oli kuollut ja minkälainen sen elämä oli ollut.

– Jenny, me voisimme tehdä linnun elämästä filmin!

Tulin niin ylpeäksi! Nämä lapset ovat oppineet uuden tavan nähdä ympäristönsä ja hankkia tietoa. Tämä voi olla yksi tapa puhua ja reflektoida lasten kanssa elämän suurista kysymyksistä, joita he kohtaavat arjessaan. Jos haluamme oppia lisää jostakin asiasta tai jos haluamme vain syödä popkornia ja katsoa filmejä, teemme itse filmin!

Jatkoa seuraa….

#talvenloppu #lovemyjob #digitaalisettyökalut #filmintekeminen

Jenny ja Oona

Digitalt skapande med robotboll

IMG_0771

 

Robotbollen Sphero eller ”Bollis” som barnen kallar den har vi använt flitigt i veckan.

I början lekte barnen med Sphero på samlingsmattan och styrde den med iPaden. Nu har de utvecklat leken till att bygga olika banor som Sphero ska ta sig igenom. Runt några klossar, under en stol och under en regnbågsbro, det gav visst en speciell poäng i deras lek:) De utför olika uppdrag med Sphero och får olika nya ”skills” att använda.

Barnen verkar förstå allt mycket fortare än jag som pedagog. De byter färg på Sphero och får den att göra olika ljud allt medan de skrattar tillsammans. Det är så smittande deras skratt, alla barn på avdelningen samlas tillslut i stora lekrummet för att titta vad deras kompisar har så roligt åt!

Vi ville hitta ett nytt användningsområde åt Sphero. Vi lyfte in den till ateljén. Vi vände upp och ner på ett bord så att vi fick en ”låda” att lägga papper i. Sedan hällde vi olika färger i små pölar på pappret och gav barnen i uppgift att köra Sphero igenom dem!IMG_0777

Först lite tveksamt frågar barnen om jag verkligen menar att de ska köra den rena robotbollen igenom färgen!

– Jo det menar jag! svarade jag då.

Och nu blev det fart på rullandet. Wow vad häftigt det var att observera barnen i deras kreativa process. Barnen turades om att ge kompisen kommandon:

– Kör genom den gula färgen!

– Kör genom den röda!

– Titta det blev ju oranges nu, ropar barnen.

Tavlan blev ett digitalt skapat konstverk av 15 barn!

IMG_1292

Redan efter lunchen frågade barnen om de inte kunde få måla med Sphero igen och så klart att de fick! Faktiskt använder vi just det bordet under lunchen till några barn att sitta vid men under bordet hänger det papper så att när någon blir sugen att rulla Bollis i färg så vänder vi bara på bordet.

#lovemyjob

Jenny och Oona

Digitalinen askartelu robottipallolla 

Robottipallo Sphero, tai ”Bollis” kuten lapset sitä kuitsuivat, on ollut meillä ahkerassa käytössä koko viikon. Aluksi lapset leikkivät Spherolla maton päällä ja ohjasivat sitä iPadillä. Nyt leikki on kehittynyt niin, että lapset rakentavat erilaisia ratoja, jotka Spheron pitää läpäistä. Muutaman palikan ympäri, sekä tuolin ja sateenkaarisillan alitse, leikkiin tuli mukaan tietty tarkoitus :) He suorittavat erilaisia tehtäviä Spherolla ja saavat uusia ”taitoja” käyttöönsä.

Lapset vaikuttivat ymmärtävän kaiken pedagogia nopeammin. He nauravat yhdessä heidän vaihtaessa Spheron väriä ja saadessaan sen tekemään erilaisia ääniä. Heidän naurunsa on niin tarttuvaa, että lopulta kaikki osaston lapset ovat kerääntyneet leikkihuoneeseen nähdäkseen, mikä kavereiden mielestä on niin hauskaa!

Me halusimme keksiä uuden käyttötavan Spherolle. Me nostimme sen ateljehen. Käänsimme yhden pöydistä ylösalaisin niin että saimme siitä ”laatikon”, johon laittaa paperi. Sitten kaadoimme eri värejä pieninä kasoina paperille ja annoin lapsille tehtäväksi ajaa Spherolla niiden läpi!

Lapset kysyivät ensin hieman epäillen, tarkoitinko tosissaan, että he ajaisivat puhtaan robottipallon värien keskeltä!

– Kyllä, juuri niin tarkoitan! vastasin.

Nyt tuli rullaamiseen vauhtia. Wau miten upeaa oli seurata lasten luovaa prosessia! Lapset vuorottelivat komentojen antamisessa:

– Aja keltaisen värin läpi!

– Aja punaisen läpi!

– Katso, siitä tuli oranssia, lapset huutavat

Taulusta tuli 15 lapsen digitaalisesti luotu taideteos!

Jo lounaan jälkeen lapset kysyivät, saisivatko he maalata taas Spherolla, ja tietysti he saivat! Käytämme juuri sitä pöytää lounaalla, mutta pöydän alla on on valmiina paperia, joten jos jonkun tekee mieli rullata Bollista väreissä, käännämme vain pöydän ympäri.

#lovemyjob

Jenny ja Oona

En världsutställning för barn

#bordercrossning

I Bordercrossing använder vi digital teknik för att utforska, experimentera och skapa i mötet med naturen.

Kan regnsmatter eller höstlövsprassel förvandlas till musik? Kan en liten bit mossa bli ett fantastiskt konstverk med hjälp av digital teknik? Och vad händer när vi gör naturen digital?

 Detta får man veta mer om när man besöker utställningen Bordercrossing i Handeln. Ett samarbete mellan Reggio Emilia Institutet och Haninge kommun.

Utställningen har redan varit i New York och har alltså landat nu här i Sverige.

Man möts av kreativt inspirerande miljöer. De är skapade med ibland enkla medel och ibland lite mer tekniska….. Jag menar alltså att man själv kan skapa dessa på förskolan utan problem! :)

Jag var där med min son och utforskade naturen med hjälp av digital teknik som webbkameror, digitala mikroskop, ljusbord och surfplattor.

Vi provade på allt man fick prova på….

Bla målade vi med ljus och skapade denna fina tavla i ett alldeles mörkt rum. Klart att just det här kräver lite mer avancerad teknik men oj vad kul det var! Tänk att låta barnen på förskolan prova på detta! Att inte ”bara” måla med pensel och färg utan med ljus och digital teknik.ljus

Vi lekte med ett webbägg i ett plasttråg fyllt med sand som stod på ett ljusbord.IMG_0136

Min son fastnade vid en webbkamera som skapade micro-macro bilder. Alltså man skapar en micro scen som man filmar med en webbkamera som är ansluten till en projektor som projicerar bilden på väggen i macro! Fattar ni?IMG_0149

Jag hade velat ta bilder på alla inspirerande installationer som de hade skapat men som sagt var… GÅ DIT och bli inspirerad.

#digitaltskapande #reggioemilia

http://haninge.se/bordercrossing

// Jenny och Oona

Maailmannäyttely lapsille! #bordercrossing

Bordercrossingissa käytetään digitaalista tekniikkaa luonnon tutkimiseen.

Voiko sateenropinan tai syyslehtien kahinan muuttaa musiikiksi? Voiko pieni pala sammalta muuttua fantastiseksi taideteokseksi digitaalisen tekniikan avulla? Mitä tapahtuu kun teemme luonnosta digitaalisen?

Tätä ja paljon muuta on tiedossa, kun käy tutustumassa Bordercrossing-näyttelyyn Handelnissa. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Reggio Emilia Institutetin ja Haningen kunnan kanssa. Näyttely on nähty jo New Yorkissa, ja nyt se on saapunut Ruotsiin. Sieltä löytyy luovia ja inspiroivia ympäristöjä, jotka on luotu sekä yksinkertaisilla että enemmän tekniikkaa vaativilla tavoilla. Kaiken voi myös itse luoda esikouluun ilman sen suurempia vaikeuksia.

Kävin näyttelyssä poikani kanssa ja tutkin luontoa digitaalisen tekniikan, kuten webbikameran, digitaalisen mikroskoopin, valopöydän ja pädin avulla. Kokeilimme kaikkea, mitä sai kokeilla…

Maalasimme esimerkiksi valolla, ja loimme aiemmin kuvassa näkyvän hienon taulun aivan pimeässä huoneessa. Tämä tietysti vaatii kehittyneenpää tekniikkaa, mutta se oli kyllä niin hauskaa! Ajatella, jos lapset pääsisivät kokeilemaan

tätä! Että saisi maalata valon ja digitaalisen tekniikan avulla, eikä ”pelkästään” siveltimen ja maalin kanssa.

Leikimme suurentavan webbikameran kanssa hiekalla täytetyllä muovikaukalolla, joka oli aseteltu valopyödän päälle.

Poikani innostui webbikamerasta, joka loi mikro-makro-kuvia. Ensin luodaan mikro-näyttämö, joka filmataan webbikameralla, joka on yhdistetty projektoriin, ja joka vuorostaan heijastaa kuvan seinälle ”makrona”! Ymmärrättekö?

Olisin halunnut ottaa kuvia kaikista inspiroivista installaatioista, mutta kuten sanottu… Menkää sinne ja inspiroitukaa!

 

http://haninge.se/bordercrossing

 

// Jenny ja Oona