Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Digitalt skapande

Förskolans eventdag 2019

IMG_2272

För tredje året besökte jag Mediotekets event dag. Alltid lika spännande och intressant.

-Digital kompetens, är vi överens? Det börjar Katrin Jäverbring att fråga oss på morgonen.

Katrin visar oss några artiklar som funnits med i nyhetsflödet där journalister och alla utom pedagoger raljerar över digitala verktyg i förskolan. Ni vet! Ni har sett dem!

Så vad är facit då? Vad/hur gör vi?

Kommunikation!  Vi pedagoger måste bli bättre på att berätta, visa, kommunicera med vårdnadshavarna om vad vi faktiskt gör med de digitala verktygen. Visa på vad det faktiskt står i läroplanen eller som Katrin uttryckte sig; Vad det inte står i Läroplanen.

Surfplattor står det inget om och ändå är det dem som föräldrarna är mest rädda för att vi ska använda. Det står inget om att det skulle vara förbjudet att använda dem heller.

Rädslan hos föräldrarna för att de nya flashiga digitala verktygen ska konkurrera ut våra gamla analoga verktyg är det vi har att förhålla oss till. Som om vi skulle städa undan alla pussel från hyllorna och lägga dit en iPad??? Eller inte gå till skogen utan bara projicera skogen inne på en kub???

Men som Katrin även sa att vi välkomnar en skärmtids diskussion på förskolan oss kollegor emellan. Vad betyder skärmtid för dig? Det kan ju betyda något helt annat för mig.

Men även med föräldrarna. Att tex undersöka en skalbagge med ett webbägg, är det skärmtid? Att skapa källkritiska bilder med en greenscreen, är det skärmtid? Jag tror nog att med skärmtid menar föräldrarna det de låter barnen göra hemma, titta på film på iPaden eller spela spel. Det är ju stilla sittandet som är boven i dramat! Det finns det ju undersökningar på.

IMG_2276

Sedan fick vi lyssna på Johan och Marie från Mitt i cityförskolor som berättade om sin digitala resa. De berättade om sina framgångar men även när det inte gått lika bra. Hur de ofta under resans gång stannat upp och reflekterat, tänkt till: Vad har vi gjort, vad har vi för resultat? De pratade om en lägsta nivå för vad man som pedagog ska kunna digitalt. Typ öppna sin mail… Det kanske är/blir ett anställnings kriterium?

Sedan kom Katrin in och drog en tågmetafor.

Alla vi pedagoger ska med på det digitala tåget som man ända kan kalla digitaliseringen i förskolan för. Men vi som klev på först på tåget ska vi bara sitta och vänta nu på att alla ska kliva på… då är ju risken att vi kliver av… Nej det kommer flera tåg… Dvs, vi som redan jobbar med digitaliseringen måste få fortsätta utvecklas och de som börjar nu får gör det i sin takt.

IMG_2278

Jag var sedan på en spännande workshop som handlade om att skapa musik med appen GarageBand. Det såg så lätt ut när Josef från Medioteket klickade på olika instrument, accord och ändrade tempo osv men vi får väl se om jag minns hur man gör när jag väl kommer till förskolan.

#skapaenhitlåt #garageband #medioteket #digitaliseringiförskolan #förskolanseventdagmedioteket

Jenny och Sanna

Esikoulun tapahtumapäivä 2019

Olin mukana esikoulun tapahtumapäivässä kolmatta kertaa. Aina yhtä jännittävää ja mielenkiintoista.

– Digitaalinen kompetenssi, oletteko samaa mieltä? kysyy Katrin Jäverbring meiltä aamulla.

Katrin näytti meille joitakin uutisvirrassa näkyneitä artikkeleja, joissa toimittajat ja kaikki muut paitsi pedagogit haukkuvat digitaaliset työkalut esikoulussa. Tiedätte kyllä, olette varmasti nähneet niitä!

Mikä on ratkaisu? Mitä meidän pitäisi tehdä?

Kommunikointi! Meidän pedagogien pitää kommunikoida huoltajien kanssa paremmin näyttääksemme, mitä me digitaalisten työkalujen kanssa oikeastaan teemme. Näyttää, mitä opetussuunnitelma sanoo digitaalisista työkaluista, tai kuten Katrin asian ilmaisi, mitä opetussuunnitelmassa ei sanota.

Ipadeista opetussuunnitelmassa ei puhuta mitään. Niiden käyttämisestä vanhemmat ovat kuitenkin eniten huolissaan. Opetussuunnitelmassa ei ole kuitenkaan myöskään kielletty niiden käyttämistä.

Vanhemmilla on pelko siitä, että uudet, hienot digitaaliset laitteet korvaavat toiminnassa vanhat analogiset työkalut. Että me poistaisimme hyllyiltä kaikki palapelit ja laittaisimme tilalle iPadin? Tai että lopettaisimme metsäretket ja pelkästään heijastaisimme metsän kuvan kuutioon? Ehkä ei kuitenkaan.

Mutta kuten Katrin totesi, on keskustelu ruutuajasta tervetullutta myös pedagogien kesken. Mitä ruutuaika tarkoittaa sinulle? Minulle se voi tarkoittaa jotakin aivan muuta.

Asiasta tulisi keskustella myös vanhempien kanssa. Koppakuoriaisen tutkiminen mikroskoopilla, onko se ruutuaikaa? Lähdekriittisten kuvien tekeminen green screenin avulla, onko se ruutuaikaa? Luulen, että vanhemmat tarkoittavat ruutuajalla sitä mitä lapset tekevät kotona, katsovat ohjelmia iPadilla tai pelaavat pelejä. Paikallaan istuminen on tämän näytelmän roisto, siitä on olemassa tutkimuksiakin.

Seuraavaksi saimme kuulla, kun Johan ja Marie Mitt i city- esikouluista kertoivat digitaalisesta matkastaan. He kertoivat onnistumisistaan mutta myös niistä kerroista, kun kaikki ei sujunut hyvin. Kuinka he usein matkan varrella ovat pysähtyneet reflektoimaan ja miettimään: mitä olemme tehneet, mitä tuloksia olemme saavuttaneet? He ovat puhuneet työyhteisössään siitä, mikä on pedagogin matalin digitaalisen osaamisen taso. Kenties se, että osaa avata sähköpostin tai tallentaa dokumentin. Digitaalisesta osaamisesta saattaa tulla tulevaisuudessa yksi työhönottokriteereistä.

Tämän jälkeen Katrin kertoi junavertauksen. Kaikkien pedagogien tulee hypätä digitalisointijunan kyytiin. Me, jotka hyppäsimme junaan ensimmäisinä, istummeko me vain paikoillamme ja odotamme, että loputkin pääsevät kyytiin? Siinä piilee riski, että jäämme pois kyydistä. Meidän, jotka jo työskentelemme digitalisoinnin kanssa, tulee jatkaa kehittymistä ja ne, jotka aloittavat vasta nyt, voivat tehdä sen omaan tahtiinsa. Jokaiselle riittää junavaunuja.

Lopuksi pääsin mukaan mielenkiintoiseen workshopiin, jossa tehtiin musiikkia GarageBand-apin avulla. Kun Mediotekin Josef klikkaili eri instrumentteja, sointuja ja vaihteli tempoa, kaikki näytti kovin helpolta. Katsotaan, miten hyvin muistan kaiken, kun pääsen esikoululle kokeilemaan lasten kanssa.

#luohittibiisi #garageband #medioteket #digitalisointi

Jenny ja Sanna

 

Tre sätt…

…att arbeta med byggnader!

IMG_2263

Vi arbetar just nu med byggnader på en massa olika sätt på min avdelning. Barnen har tagit med bilder på byggnader i sin närmiljö och byggnader de tycker är fina och byggnader de har sett under tex sin semester osv.

Vi har suttit och samtalat om vad en byggnad är..

– Jag har med mig en bild av en bänk….den är byggd, då är den en byggnad! Berättar ett barn.

Helt logiskt ju!

Men vi forskar vidare om vad en byggnad kan vara genom att söka på ”nätet”.

En byggnad definieras i plan- och bygglagen så som en varaktig konstruktion som består av tak eller av tak och väggar och som är varaktigt placerad på mark eller helt eller delvis under mark eller är varaktigt placerad på en viss plats i vatten samt är avsedd att vara konstruerad så att människor kan uppehålla sig i den.[

                                                         Ur Wikipedia

Ni vet ju att barnen hos mig har byggt en hel del med pinnar och då använt sig av sina tidigare erfarenheter om hur de har byggt med kaplastavar. Vi spinner vidare på samma tema…bygg och konstruktion på olika sätt.

En förmiddag skapade vi tre olika grupper inne på avdelningen och tänkte att de skulle få arbeta med byggnader…

En grupp fick i uppgift att rita av Wenner Gren center. (barnen är väldigt intresserade av höga hus) Vi ställde en dator med bilden av huset på bordet så att alla barn kunde se. Denna grupp var självgående, utan att en vuxen behövdes för att barnen skulle kunna arbeta.

Nästa grupp fick i uppgift att måla av Stockholms skyline. Vi projicerade bilden på ett stort papper på staffliet och barnen fick sedan måla på den. Det tog en stund att klura ut hur man skulle stå för att inte skapa en skugga där man skulle måla. Barnen pratade om hur fint det var att vi har vatten runt vår stad. (det fanns båtar på bilden). De reflekterade även över att de fanns många torn, kyrkor och byggnadsställningar i Stockholm.

IMG_2258

Sista gruppen fick bygga vidare med kaplastavar. De fick olika bilder av byggnader projicerade på väggen som en bakgrund och nu kom byggandet på höjden igång. Att rama in en aktivitet med bild som här skapar massor av inspiration till barnen. De stod på två stolar var för att nå upp och bygga på höjden. Jag projicerade bilder av New Yorks skyline, Twin Towers i Kuala Lumpur och Turning Torso i Malmö. (Vi siktar högt!)

IMG_2259

Dessa aktiviteter har vi fortsatt med under veckan för att alla barn ska hinna prova på allt. Målningen tar ju tid och det är meningen. Det är något man kan ha kvar på staffliet under en hel vecka och när barnen blir sugna på att måla kan de be en vuxen sätter igång projektorn med skylinen på så kan de måla vidare.

Jag gillar verkligen dessa aktiviteter som löper under en lite längre tid. Man hinner dokumentera, reflektera och fundera en massa tillsammans i personalgruppen… Blev detta bra? Vad kan vi göra bättre nästa gång? Är detta något som barnen tyckte var kul? Lärde barnen sig något? Fanns det något att lära?

Frågorna haglar…. Men en sak är säker ialla fall… bygga mer det vill barnen göra, kanske Tors Torn nästa gång?

#byggochkonstruktion #älskarmittstockholm #digitaliseringförskolan

Jenny och Sanna

Kolme tapaa työskennellä rakennusten kanssa

Meidän osastomme lapset työskentelevät juuri nyt monella tapaa rakennusten kanssa. Lapset ovat ottaneet mukaan kuvia lähiympäristönsä rakennuksista; rakennuksista, jotka ovat heidän mielestään hienoja; rakennuksista, joita he ovat nähneet lomillaan jne.

Istuimme ja keskustelimme siitä, mikä on rakennus?

– Minulla on mukana kuva penkistä. Se on rakennettu, joten se on rakennus, kertoo eräs lapsista.

Täysin loogista. Jatkamme kuitenkin tutkimista etsimällä tietoa internetistä.


Rakennus on erillinen, kiinteä, omalla sisäänkäynnillä varustettu rakennelma, joka sisältää katettua, yleensä seinien erottamaa tilaa.

                                                                                                                                  Wikipedia

Tehän muistatte, että osastoni lapset ovat rakentaneet paljon kepeillä ja käyttäneet apuna aiempia kokemuksiaan kapla-palikoilla rakentamisesta. Pyörittelemme samaa teemaa edelleen… rakentelua ja rakentamista eri tavoilla.

Yhtenä aamupäivänä jaoimme lapset kolmeen eri ryhmään, joissa he työskentelivät rakennusten parissa. Yksi ryhmistä sai tehtäväksi piirtää Wenner-Gren Centerin (lapsia kiinnostavat korkea talot). Lapset näkivät kuvan rakennuksesta tietokoneelta, joka asetettiin pöydälle siten, että kaikki lapset näkivät sen. Tämä ryhmä toimi itsenäisesti, he eivät tarvinneet aikuisen apua työskentelyyn.

Seuraava ryhmä sai tehtäväkseen maalata Tukholman horisontin. Heijastimme kuvan telineellä olevalle suurelle paperille ja lapset saivat tämän jälkeen maalata paperiin. Kesti hetken keksiä, miten voi maalata niin ettei maalaajan varjo peitä paperia. Lapset keskustelivat siitä, miten hienoa on, kun kaupungin ympärillä on vettä (heijastetussa kuvassa näkyi veneitä). Lapset huomasivat myös, että Tukholmassa on monia torneja, kirkkoja ja rakennustelineitä.

Viimeinen ryhmä sai rakentaa kapla-palikoilla. Seinälle heijastettiin taustaksi kuvia erilaisista rakennuksista ja sitten aloitettiin rakentaminen kohti korkeuksia. Aktiviteetin rajaaminen kuvan avulla, kuten tässä tehtiin, antaa inspiraatiota lapsille. Lapset seisoivat tuoleilla ylettääkseen rakentaa korkeammalle. Heijastin seinälle kuvia New Yorkin horisontista, Kuala Lumpurin Twin Towersista ja Malmön Turning Torsosta; me tähtäämme ylös!

Näitä aktiviteetteja olemme jatkaneet viikon ajan, jotta kaikki lapset ehtisivät kokeilla kaikkea. Maalaaminen vie aikaa ja se on tarkoituskin. Maalausteline voi olla paikallaan koko viikon ja kun lapset haluavat maalata, he voivat pyytää aikuista käynnistämään projektorin ja jatkaa horisontin maalaamista.

Pidän todella näistä aktiviteeteista, jotka kestävät pidemmän aikaa. Ehtii dokumentoida, reflektoida ja pohtia yhdessä henkilökunnan kanssa. Tuliko tästä hyvä? Mitä voimme parantaa ensi kerralla? Oliko tämä jotain, mistä lapset pitivät? Oppivatko lapset jotakin? Oliko lapsille jotain opittavaa?

Kysymyksiä satelee, mutta yksi asia on varmaa. Lisää rakentamista, sitä lapset haluavat. Ehkä ensi kerralla Tors Torn?

#rakentelu #rakastukholma #digitalisointiesikoulussa’

Jenny ja Sanna

3 år och 100 blogginlägg senare…….

keyboard-171845_960_720

Jag trodde väl aldrig att jag skulle skriva 100stycken blogginlägg när jag började skriva.

Men tydligen hade jag mycket att berätta.

Inläggen i sig har varit till för att inspirera andra inom förskolan och visa på vad vi gör på min förskola tex hur vi arbetar med digitala verktyg. På senare tid har det väl handlat mer om när man ska använda det digitala och hur vi förhåller oss till det. Men även hur vi förhåller oss till dem som är negativt inställda till att digitala verktyg kommer in och används av barnen på förskolan.

På resan har barngrupperna jag jobbat i blivit mutimodala. Barnen använder sig gärna av film för att tex skapa sig en förståelse för kastanjer eller stora livsfrågor som döden osv. För att det ska kunna hända behöver verktyget iPad och de olika apparna för filminspelning vara kända för barnen. Vi provar oss fram när vi skapar med barnen, ibland lyckas vi och ibland blir det fel men det gör inget. Hos oss är vi inte rädda att misslyckas utan ser det som ett sätt att lära oss tillsammans med barnen. Men många gånger är det dock vi vuxna som är rädda för att göra fel och då vågar vi inte ens försöka… vi sätter krokben på oss själva och digitaliseringen.IMG_2252

För barnen spelar det ingen roll om de arbetar med analoga eller digitala verktyg. De kan springa och hämta ett webbägg för att titta på något som är väldigt litet (en myra). Men de kan lika gärna fråga efter en vanlig analog lupp att använda.                                                                                      Vi vuxna söker information och fakta med barnen på ”nätet” men vi försöker samtidigt visa på att vi kan hämta information och fakta genom våra böcker på förskolan eller på biblioteket. Det digitala utesluter ju inte det analoga. De är ju verktyg som kompletterar varandra. Som berikar vår verksamhet.

Tänk att barnens och vår syn på digitaliseringen har vidgats från att nästan bara handla om programmering i början. Vi arbetade med robotar och analog programmering till att nu filma och arbeta med källkritik osv. Under resans gång har vi provat många olika robotar som finns recenserade här i bloggen, några riktigt bra och några mindre bra.

Bild1

Jag har berättat om förskolans många traditioner och hur vi på vår förskola gör då. Från julpyssel med digital julstämning, FN veckan och Halloween stämning.

Bettmässan i London har bidragit till några inlägg och inspiration för oss också. Vilka digitala verktyg är det som används ute på förskolorna utanför Sveriges gränser?

Vi har tagit upp klimatfrågan med barnen och arbetat med hur vi kan minska matsvinnet. Även källsortering kom vi in på och vi som många andra arbetar med hållbar utveckling.

”En hållbar utveckling är en utveckling som tillfredsställer dagens behov utan att äventyra kommande generationers möjligheter att tillfredsställa sina behov”.

Ur Brundtlandrapporten

Det är bara att skrolla ner efter detta inlägg så hittar ni 99stycken inlägg att hämta mer inspiration från.

Vet inte om det blir en 101?

#förskolebloggen #återblick #slutapåtopp #digitaliseringiförskolan

Jenny och Sanna

Kolme vuotta ja 100 blogia myöhemmin

En koskaan uskonut kirjoittavani sataa blogitekstiä aloittaessani blogin kirjoituksen. Ilmeisesti minulla kuitenkin oli paljon kerrottavaa.

Blogi oli tarkoitettu inspiroimaan muita esikoulussa työskenteleviä näyttämällä, miten minun esikoulussani työskennellään esimerkiksi digitaalisten työkalujen kanssa. Viime aikoina blogissa on käsitelty enemmän sitä, milloin digitaalisia työkaluja tulisi käyttää ja miten suhtaudumme niihin. Ja myös sitä, miten suhtaudumme heihin, jotka pitävät digitaalisten työkalujen käyttöä esikoulussa negatiivisena asiana.

Matkan varrella lapsiryhmäni ovat tulleet yhä multimodaalisemmiksi. Lapset tekevät mielellään videoita ymmärtääkseen vaikkapa kastanjoita tai suuria kysymyksiä, kuten kuolemaa. Jotta lapset voivat tehdä videoita, pitää iPadin käytön sekä videoimiseen tarvittavien appien olla tuttuja lapsille. Lasten kanssa luodessa perille päästään kokeilemalla; joskus onnistutaan ja jos joskus epäonnistutaan, se ei haittaa. Me emme pelkää epäonnistumista vaan näemme sen tapana oppia yhdessä lasten kanssa. Monesti kuitenkin juuri me aikuiset pelkäämme tehdä väärin ja siksi emme uskalla edes yrittää.

Lapsille ei ole merkitystä työskentelevätkö he analogisten vai digitaalisten työkalujen kanssa. He voivat juosta ja hakea pienoismikroskoopin tutkiakseen jotakin oikein pientä, esimerkiksi muurahaista. Yhtä hyvin he voivat hakea tutkimusvälineeksi tavallisen luupin. Me aikuiset etsimme yhdessä lasten kanssa tietoa ”netistä” mutta pyrimme myös näyttämään, että tietoa voi löytää myös esikoulun sekä kirjaston kirjoista. Digitaalisen ei tarvitse poissulkea analogista vaan työkalut täydentävät toisiaan; rikastavat toimintaa.

Ajatelkaa, miten meidän ja lasten näkemykset digitalisoinnista ovat laajentuneet alun lähes pelkästä ohjelmoinnista. Työskentelimme robottien ohjelmoinnin ja analogisen ohjelmoinnin kanssa ja nykyään teemme mm. omia videoita ja harjoittelemme lähdekriittisyyttä. Matkan varrella olemme kokeilleet monia erilaisia robotteja (joiden arvosteluja löytyy aiemmista blogeista), joista toiset olivat parempia ja toiset huonompia.

Olen kertonut esikoulun monista perinteistä ja miten perinteitä esikoulussa kunnioitetaan; jouluaskarteluista digitaaliseen joulutunnelmaan, YK:n viikosta Halloweeniin.

BETT-messut Lontoossa ovat tarjonneet inspiraatiota blogiin ja työhön. Mitä digitaalisia työkaluja muiden maiden esikouluissa käytetään?

Ilmastokysymystä on käsitelty lasten kanssa ja harjoiteltu ruokahävikin vähentämistä. Myös jätteiden lajittelu on aloitettu ja yhdessä monien muiden kanssa työskentelemme kestävän kehityksen parissa.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”

                                                                                                              – Gro Harlem Bruntland

                                                                             

Siitä vain rullaamaan tästä blogista alaspäin ja löydätte 99 blogia, joista voitte ammentaa inspiraatiota.

En tiedä, tuleeko blogia numero 101.

#förskolebloggen #katsaus #lopetetaanhuipulla

Jenny ja Sanna

En digitalare ateljé

mandala

På vilka olika sätt kan barnen utforskar naturmaterial på?

Detta gratis, i överflöd i skogen material.

Vi på förskolan är rätt så duktiga på att samla naturmaterial till barnen så att de kan skapa med det i ateljén. Det blir många kastanje- och ekollonkonstverk, lövfrotage, osv nu på hösten… Men vad gör vi sedan….med materialet som blir över??? (vi kan tex ta det till byggrummet eller…..)

Jag tänker, låt oss skapa en digitalare ateljé!

mandala 1

Lägg ett papper på golvet, projicera en mandala på pappret och låt sedan barnen skapa med naturmaterialet i mandalan. Ett nytt sätt att utforska naturmaterial på! När ni är färdiga kan ni fotografera konstverken för att på det sättet spara dem.

mandala 2

Älskade höst med sina färger och fina höstpromenader med barnen i krispig höstkyla. Känner ni känslan?

Om man vill göra något annat än lövfrotage kan jag tipsa om en digitalare hösttavla: Vi målar en hösttavla med robotbollen Sphero sparks och några höstiga lönnlöv som vi i för hand har pressat och torkat.

IMG_2241

Vi använder oss av färgerna vi såg i skogen (gult, rött, orange, guld) när vi plockade löven. Jag tejpar fast löven på pappret och barnen styr sedan robotbollen Sphero genom färgerna med hjälp av iPaden. När barnen känner sig klara lyfter jag bort löven och sim sala bim… En digitalare hösttavla

IMG_2243

Ett annat sätt, ett nytt sätt att tänka om hösten, om den digitalare ateljén.

#endigitalareförskola #lovemyjob

Jenny och Sanna

Digitaalisempi ateljee

 Millä eri tavoin lapset voivat tutkia luonnonmateriaaleja? Tätä ilmaista, metsästä runsain mitoin löytyvää materiaalia.

 Me esikoulussa olemme melko taitavia keräämään lapsille luonnonmateriaalia, jota he voivat käyttää apuna luovassa toiminnassa. Monia kastanja- ja tammenterhoteoksia, lehtien värittämistä paperin läpi jne. näin syksyllä. Mutta mitä sitten teemme kaikella ylijääneellä materiaalilla?  Ehkä ne voi viedä rakenteluhuoneeseen tai…

Ehkä voimme luoda digitaalisemman ateljeen!

 Aseta paperi lattialle, heijasta mandala projektorin avulla paperille ja anna lasten tehdä mandala luonnonmateriaaleista. Uusi tapa tutkia ja hyödyntää luonnonmateriaalia. Kun mandala on valmis, teoksen voi valokuvata, jotta siitä jää muisto.

 Kävelyt lasten kanssa kirpeässä syksyn säässä syksyn väriloistoa ihaillen. Saatteko kiinni tunteesta?

 Jos haluaa tehdä lasten kanssa muuta kuin perinteisiä syysaskarteluja, voin antaa vinkin digitaalisemmasta syystaulusta. Me maalasimme syksyisen taulun käyttäen apuna Sphero-robottipalloa sekä kuivattuja ja prässättyjä vaahteranlehtiä. Käytimme taulussa värejä, joita näimme syksyisessä metsässä poimiessamme lehtiä: keltaista, oranssia, punaista ja kultaa. Teippasin lehdet kiinni paperiin, jonka jälkeen lapset ohjasivat robottipalloa iPadin avulla paperin päällä levittäen värejä ympäriinsä. Kun lapset olivat valmiita, nostin pois lehdet ja simsalabim, taulu oli valmis.

 Erilainen, uusi tapa ajatella syksyä ja digitaalisempaa ateljeeta.

 

#digitaalisempiesikoulu #lovemyjob

 

Jenny ja Sanna

 

Naturvetenskap i förskolan

20190909_085157x

Vi har läst Susanne Kjällander och Bim Riddersporres bok Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund där vi fastnade för kapitlet om transduktion. En transduktionskedja är en visuellt målande bild av hur barnen lär sig, tydliggör och skapar mening i sitt eget lärande. Vi pedagoger visualiserar barns lärande i en kedjeform för att förstå vilka konsekvenser dessa kedjor får för deras meningsskapande.

Jag tänker på barnens forskande om kastanjer på förskolegården för ett par blogginlägg sedan.

 

Här kommer kedjan…

1 Barnen började med att hitta en taggig kastanj för att sedan öppna kastanjen och hitta en omogen vit kastanj och undersöka den med hjälp av ett ljusbord, en lupp och ett webbägg. Barnen använde ord som; wow, coolt, ”som en drake” osv när de undersökte kastanjen. De bad varandra titta på vad de hade ”hittat” för spännande sak i luppen osv.

2 De tog foto med hjälp av webbägget och Ipaden.

3 Sedan ville barnen teckna av de olika stegen i mognadsprocessen av kastanjen, en grön, en vit och en brun kastanj. Under tiden de tecknade pratade de om de olika färgernas betydelse.

– Den är i skalet, det gröna.

– Den vita är inte klar.

– Den ska ju vara brun, då är den färdig.

4 Barnen upptäckte sedan att den vita kastanjen mognade och blev brun och de ville skapa en film om detta (för att skapa sig en större, djupare förståelse) med hjälp av iPaden och appen iMotion.

5 För att i sista kedjan skapa olika lekar utomhus på gården med alla kastanjer. Barnen samlade kastanjer under en hel vecka (allt eftersom de ramlade ner) och kom på nya användningsområden för dem i sina lekar och skapande.

Bild19

Barnen har genom olika tillvägagångssätt skapa sig en förståelse för det naturvetenskapliga lärandet. De har gestaltat kastanjen både genom fysiska material (naturmaterial, papper, penna) och digitala material (webbägg, foto, film)

Det är så roligt att följa barnens upptäckter, ahaupplevelser och det är ju så att man lär ju så länge man lever! (visste inte att kastanjen kunde mognar utanför skalet!)

#lovemyjob #digitaliseringiförskolan #naturvetenskap

Jenny och Sanna

Luonnontiedettä esikoulussa
Olemme lukeneet Susanne Kjällanderin ja Bim Riddersporren kirjaa Digitalisering i
förskolan på vetenskaplig grund ja kiinnitimme huomiota kappaleeseen
transduktiosta. Transduktio-ketju on visuaalinen kuvaus lapsen oppimisesta, miten
lapsi selventää ja luo merkityksiä omassa oppimisessaan. Me pedagogit
visualisoimme lapsen oppimisen ketjun muotoon ymmärtääksemme, miten lapset
rakentavat merkityksiä. Havainnollistaaksemme transduktio-ketjua käytämme
esimerkkinä kastanjoita, joiden tutkimisesta kerroimme muutaman viikon
takaisessa blogissa.
Lenkki 1
Lapset löysivät piikikkään hevoskastanjan, joka avattiin ja huomattiin, että
kastanja on kypsymätön. Lapset tutkivat kastanjaa valopöydän, luupin ja
pienoismikroskoopin avulla. Lapset kommentoivat kastanjaa mm. sanoilla “vau”,
“cool”, “kuin lohikäärme”. He pyysivät toisiaan katsomaan, mitä löydöksiä olivat
tutkimusvälineiden avulla tehneet.

Lenkki 2
Lapset valokuvasivat kastanjaa pienoismikroskoopin ja iPadin avulla.

Lenkki 3
Lapset piirsivät kastanjan eri kypsymisvaiheet: vihreän, valkoisen ja ruskean
kastanjan. Piirtäessään lapset keskustelivat eri värien merkityksistä:
– Vihreä on kuoressa.
– Valkoinen ei ole vielä valmis.
– Sen pitää olla ruskea, sitten se on valmis.

Lenkki 4
Lapset huomasivat, että valkoinen kastanja alkaa ajan myötä tummua. He
halusivat kuvata kypsymisestä videon iPadin ja iMovie-apin avulla (saavuttaakseen
laajempaa ja syvempää ymmärrystä).

Lenkki 5
Ketjun viimeisenä lenkkinä on lasten erilaiset ulkoleikit kastanjoilla. Lapset
keräsivät kastanjoita viikon ajan ja keksivät uusia käyttötarkoituksia niille leikissä
ja luovassa toiminnassa.
Lapset ovat kehittäneet erilaisten lähestymistapojen kautta ymmärrystä
luonnontieteellisestä oppimisesta. He ovat hahmottaneet kastanjaa sekä
perinteisen materiaalin avulla (luonnonmateriaalit, kynä, paperi) että digitaalisen
materiaalin avulla (pienoismikroskooppi, valokuvaus, video).
On hienoa seurata lasten havaintoja ja ahaa-elämyksiä. Ja oppia ikä kaikki;
aiemmin en tiennyt, että kastanja kypsyy myös kuoren ulkopuolella.
#lovemyjob #digitalisointiesikoulussa #luonnontiede
Jenny ja Sanna

Utforskande del 2

Att här händer det något viktigt, så slutade jag ett blogginlägg för ett par veckor sedan. Jag tar upp tråden och fortsätter….

Några barn hade hittat kastanjer och undersökt dem på ljusbordet med ett webbägg bla. Det sista detta barn gjorde då var att rita av den vita omogna kastanjen. Vi har sedan dess ritat av många kastanjer, öppnat upp kastanjerna och förvånats över att ibland är de bruna(kastanjebruna) när vi öppnar dem och ibland är de vita.

När vi en dag hade öppnat en kastanj och hittat en vit omogen så la barnet kastanjen i sin ficka och gick och lekte. Efter en liten stund kom barnet springande till mig och ropade;

– Jeeeenny, den är inte vit längre!

– Vilken då? ropade jag tillbaka.

– Kastanjen!

Barnet kom fram och höll kastanjen i sin hand. Den var nu lite orange/brun. Nästan lite smutsig. Vi tittade på den och undersökte den. Vi tyckte att den kändes lite hårdare.

– Tror du den kommer bli brun? Frågar barnet mig sedan.

– Ingen aning, svarade jag ärligt.

Verkligen ingen aning. Så vi gjorde ett experiment.

Vi plockade ner ett par kastanjer och la de vita omogna kastanjerna i fönstret på förskolan. Efter 15 min gick vi tillbaka och tog en bild och efter 2 timmar tog vi en annan bild osv…

Och ja! Den blev mer och mer kastanjebrun.

Och dagen efter var den heeeeelt brun.

– Är den mogen nu Jenny, frågade barnet mig dagen efter.

– Det skulle jag tro svarade jag.

– Fast du vet att man inte kan äta de här kastanjerna va? frågade jag barnet.

– Ja ja, det vet jag men jag tror att hästar kan det för det heter ju hästkastanj det har min mamma sagt.

Detta måste vi undersöka………..

(Alldeles riktig, vi läste på nätet att hästkastanjerna är giftiga för människor men inte för hästar!) Så nu vet vi och ni det!

#manlärsignågotnyttvarjedag #lovemyjob #naturkunskap

Jenny och Sanna

Tutkimista osa 2

Tässä tapahtuu nyt jotakin tärkeää, näihin sanoihin lopetin blogipostaukseni pari viikkoa sitten. Nyt jatketaan samasta aiheesta…

Lapset olivat löytäneet kastanjoita ja tutkineet niitä mm. pienoismikroskoopin avulla valopöydällä. Viimeiseksi lapset piirsivät valkoisen kypsymättömän kastanjan. Tämän jälkeen olemme piirtäneet monia kastanjoita, avanneet niitä ja ihmetelleet, miten ne joskus ovat (kastanjan)ruskeita ja joskus taas valkoisia.

Eräänä päivänä olimme avanneet kastanjan kuoren ja löytäneet sisältä valkoisen kypsymättömän kastanjan. Lapsi laittoi kastanjan takaisin kuoreen ja lähti leikkimään. Hetken kuluttua lapsi tuli juosten luokseni.

– Jenny, se ei ole enää valkoinen!

– Mikä?

– Kastanja!

Lapsi tuli luokseni ja piti kastanjaa kädessään. Se oli nyt hiukan oranssinruskea, vähän likaisen näköinen. Katsoimme ja tutkimme kastanjaa. Meistä se tuntui vähän kovemmalta.

– Luuletko, että siitä tulee ruskea? kysyi lapsi minulta.

– Ei aavistustakaan, vastasin rehellisesti.

Minulla ei todellakaan ollut aavistustakaan. Niinpä teimme pienen kokeen. Keräsimme muutaman kastanjan ja laitoimme valkoiset kastanjat esikoulun ikkunalaudalle. 15 minuutin kuluttua menimme takaisin ja otimme kastanjoista kuvan. Kahden tunnin kuluttua tästä otimme taas kuvan ja niin edelleen… ja kyllä, kastanjat muuttuivat aina vain ruskeammiksi. Ja seuraavana päivänä ne olivat jo kokonaan ruskeita.

– Ovatko ne kypsiä nyt Jenny? kysyi lapsi minulta seuraavana päivänä.

– Kyllä minä luulisin, vastasin.

– Tiesithän, että näitä kastanjoita ei voi syödä? kysyin lapselta.

– Joo joo, tiedän kyllä mutta luulen, että hevoset voivat syödä niitä, koska sen nimi on hevoskastanja, äiti on kertonut.

Tätä täytyy tutkia. Ja aivan totta, luimme netistä, että hevoskastanjat ovat myrkyllisiä ihmisille mutta eivät hevosille. Joten nyt tiedämme tämänkin!

#jokapäiväoppiijotakinuutta #lovemyjob #luonnontiede

Jenny ja Sanna

För digitalisering i förskolan

Okej då! Jag ger mig in i debatten….

Såg på Svt Opinion live härom kvällen. Debatten handlade om skärmens vara eller icke vara på förskolan!

Oj oj oj, var ska jag börja? Vi har ju en ny läroplan, det blir svårt att strunta i den. De nya skrivningarna om digitalisering talar sitt tydliga språk. Vi på förskolan ska ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens och hur vi gör det måste vi kunna förmedla. Vi(pedagoger)måste bli bättre på att kommunicera med föräldrar om vad detta betyder och innebär för deras barn på förskolan och att skärmtid inte = digitalisering i förskolan. Kom ihåg att digitalisering innebär så mycket mer än ”bara” iPads. Men som de flesta debattörer vill framhålla så sitter ju bara barnen på förskolan med en iPad i handen och ”spelar” något spel eller lägger ett pussel. Men om man läser i läroplanen så står det ju faktiskt inget om iPads?

Men vi som vet, vi vet. Här kommer några exempel på hur vi faktiskt jobbar med digitaliseringen i förskolan!

Exempel 1.

Barnen lär sig tillsammans att programmera en robot på en världskartamatta på golvet. De kryper runt och rör sig tillsammans med boten runt om i ”världen”. Samtalar om olika länder osv.

Exempel 2.

Barnen plockar kastanjer på förskole gården, tar in dem och lägger på ett ljusbord. Ett undersökande av kastanjen börjar. De plockar fram ett webbägg och kopplar ägget till en iPad så att alla runt ljusbordet ska kunna se den förstorade kastanjen.

IMG_2207

Exempel 3

Barnen har läst sagan om Rödluvan och kan den utan och innan. De vill spela in en film. För någon vill vara Rödluva och någon vill vara varg. Lite skrämmande och lite spännande. Vi jobbar med greenscreen för att få till de olika miljöerna. (stuga i skogen, blommor i en glänta i skogen osv)

IMG_2025

Exempel 4

Barnen har vernissage på förskolan. De vill gärna berätta om sina verk för alla som kommer och tittar. De skapar QRkoder där de berättar om sina konstverk så att besökarna kan scanna av koden och lyssna på beskrivningen.

Exempel 5

Barnen jobbar med programmering. De lär sig programmera en robot men parallellt jobbar de även med analog programmering i form av programmeringsdans. De programmerar varandra med hjälp av rörelsekort och väljer sedan en låt att dansa till.

Exempel 6

Barnen har skapat källkritiska bilder och samtalat om dem. De har använt sig av greenscreen och sedan ”klippt in sig” i olika miljöer osv Har detta verkligen hänt? Ska vi tro på allt som vi läser/ser i media idag? Ett sätt att lära ut källkritik på förskolan.

Så kom igen…. Var någonstans såg ni i mina exempel stillasittande barn med en iPad i handen?

Bild1

Så om igen, vi måste bli bättre på att kommunicera med vårdnadshavarna och ni pedagoger som ännu inte har börjat er digitaliseringsresa… Det är hög tid nu!

#digitaliseringiförskolan #nyläroplan

Jenny och Sanna

Esikoulun digitalisoinnin puolesta

Hyvä on, nyt minun on liityttävä väittelyyn.

Katsoin SVT Opinion Live-ohjelmaa tässä eräänä iltana. Keskustelu käsitteli ”ruudun” käyttämistä esikoulussa – kyllä vai ei.

Voi voi, mistä aloittaisin? Meillä on uusi opetussuunnitelma, sitä ei oikein voi olla noudattamatta. Opetussuunnitelmassa kerrotaan digitalisointiin liittyvistä tavoitteista selkeästi. Meidän tulee luoda lapsille edellytyksiä kehittää asianmukaista digitaalista kompetenssia ja meidän täytyy myös osata kertoa, miten me tämän asian kanssa työskentelemme. Meidän (pedagogien) täytyy parantaa kommunikointia vanhempien kanssa tämän osalta. Mitä digitalisointi tarkoittaa esikoulussa ja heidän lastensa kohdalla? Meidän on muistutettava, että digitalisointi esikoulussa EI tarkoita ruutuaikaa. Digitalisointi on paljon muutakin kuin iPadit. Suurin osa esikoulun digitalisoinnin vastustajista haluaa nostaa esiin sen, että lapset vain istuvat esikoulussa iPad kädessä ja ”pelaavat” jotakin peliä tai tekevät palapeliä. Mutta kun luemme opetussuunnitelmaa, siellä ei lue mitään iPadeista.

Mutta tietäjät tietävät. Tässä tulee muutama esimerkki siitä, miten esikouluissa työskennellään digitalisaation kanssa.

Esimerkki 1.

Lapset opettelevat yhdessä ohjelmoimaan robottia maailman karttaa kuvaavan maton päällä. He ryömivät ympäri mattoa ja liikkuvat yhdessä robotin kanssa ”ympäri maailman” sekä keskustelevat eri maista.

Esimerkki 2.

Lapset poimivat esikoulun pihalta kastanjoita, tuovat ne sisälle ja tutkivat niitä valopöydällä. Lapset hakevat pienoismikroskoopin, kytkevät mikroskoopin iPadiin, jotta kaikki lapset valopöydän ympärillä näkevät suurennetun kastanjan.

Esimerkki 3.

Lapset ovat lukeneet sadun Punahilkasta ja osaavat sen etu- ja takaperin. He haluavat tehdä sadusta elokuvan. Joku haluaa olla Punahilkka, joku taas susi. Jännittävää ja vähän pelottavaakin. Green screenin avulla luomme erilaiset tapahtumapaikat satuun; metsän, kukkakedon ja isoäidin mökin.

Esimerkki 4.

Esikoulun lapsilla on näyttely. He haluavat mielellään kertoa tekemistään taideteoksista. He tekevät QR-koodeja, joissa kuvailevat teoksistaan. Katsojat voivat skannata koodin puhelimellaan ja kuunnella lapsen kuvauksen.

Esimerkki 5.

Lapset työskentelevät ohjelmoinnin parissa. He oppivat ohjelmoimaan robottia mutta he harjoittelevat myös analogista ohjelmointia ohjelmointitanssin avulla. Lapset ”ohjelmoivat” toisiaan liikekorttien avulla ja valitsevat sitten kappaleen, jonka tahdissa tanssivat.

Esimerkki 6.

Lapset ovat tehneet lähdekriittisiä kuvia ja keskustelleet niistä. He ovat kuvanneet itsensä green screeniä apuna käyttäen ja sitten ”leikanneet” kuvansa erilaisiin ympäristöihin. Onko tämä todella tapahtunut? Voimmeko uskoa kaiken, mitä näemme mainoksissa, televisiossa, internetissä? Näin voi opettaa lähdekriittisyyttä esikoulussa.

Siis oikeasti… Missä yllämainituista esimerkeistä näette paikallaan istuvia lapsia tuijottamassa iPadia?

Siis vielä kerran, meidän täytyy kommunikoida vanhempien kanssa paremmin, kun on kyse digitalisoinnista. Ja te pedagogit, jotka ette ole vielä digitalisointimatkaa aloittaneet, nyt on korkea aika!

#esikouludigitalisointi #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

Fortsättning adekvat digital kompetens

När vi nu har kickat igång höstterminen gör vi det med en repetition på vårt digitaliseringsnätverk i enheten.

Vi ville se till att alla behärskar sina iPads och att alla vet vilka appar vi använder och hur.

Och hur var det nu igen med animation? Hur gjorde man nu igen?

Kan även de allra minsta på förskolan spela in film?

Ja med visst kan de det! Vi startade igång med en animations nätverksträff och visst tog det en stund för de flesta att hitta ”rätt” knapp för inspelning och ljud osv. Men åh vad härligt att höra sina kollegor skratta och grymta som grisar när de spelar in en film om grisar för de allra minsta på förskolan.

IMG_2197

Nu när vår nya läroplan med de nya digitaliseringsskrivningarna har börjat gälla så kan vi inte längre säga;

– De där(digitalisering) får någon annan göra! Jag är inte så bra på det.

Det gäller oss alla i förskolan att vara up-to date! Vi pedagoger måste skaffa oss adekvat digital kompetens för förskolan!

Vi tänker nog att de nya skrivningarna handlar om barnens adekvata digitala kompetens inte vår egen kompetens. Men det går ju hand i hand.

När barnen utforskar och upptäcker genom att filma, använda internet, rita, måla, bygga, använda webbägg, projicera bilder, ta bilder, redigera bilder osv så är det ju klart att även vi måste kunna dessa språk. Hjälpa dem att använda dessa verktyg.

IMG_2201

Barnen blir både konsumenter och producenter av visuell förskolekultur, med fokus på just barnen och på vad de gör. Multimodalt lärande mao.

Med multimodala texter avses hur andra resurser än tal och skrift används för att skapa betydelse, till exempel bilder och ljud.

                                                                            Hämtat från Skolverket

Men med allt multimodalt som kan postas överallt på tex internet så måste vi även ta ett ansvar för att prata om integritet och vem som äger bilden/verket. Vem får jag fota? Vem har skapat verket? Osv.

Vi måste prata om Copyright-upphovsrätt med barnen.

Vi skriver ju namn på barnens alster, men varför då egentligen?

Jo för att visa vem som gjort den och i förlängningen vem som äger den! Eller hur? Berätta, prata och kanske viktigast av allt att tänka på hur vi själva gör. Fråga barnen om du får fotografera dem, om du får skriva deras namn på verken osv. Vi ska sätta ord på att materialet ägs av någon. De är upphovsmän till sina verk även om man kanske inte ofta ser det så. På så sätt skapas även respekt för andras verk, vad andra har skapat och om hur man får ”låna” bilder man hittar på nätet osv.

Allt detta har ju med digital kompetens att göra.  Ge barnen möjlighet att grundlägga ett kritiskt förhållningssätt till digital teknik och medier är precis det vi gör. Vi ger barnen en möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen.

Alla dessa 100 språk………………………………………

#mutimodaltlärande #naturvetenskap #endigitalareförskola #lovemyjob

Jenny och Sanna

Jatkoa asianmukaiseen digitaaliseen kompetenssiin

Nyt kun syyslukukausi on potkaistu käyntiin, käynnistimme myös yksikkömme digitalisointiverkoston jo opitun kertauksella. Halusimme varmistaa, että kaikki hallitsevat iPadien käytön ja tietävät, mitä appeja käytetään ja milloin.

Mitenkäs animaation tekeminen menikään? Voivatko esikoulun pienimmätkin lapset kuvata elokuvia? No tottakai he voivat!  Ensimmäinen verkostotapaamisemme käynnistyi animaatioiden teolla. Kesti tietenkin hetken, ennen kuin kaikki löysivät oikeat napit kuvaamiseen, äänille jne. Mutta pian sain jo kuulla naurua ja röhkimistä, kun kollegat kuvasivat elokuvaa porsaista kaikkein pienimmille esikoululaisille.

Nyt kun uusi opetussuunnitelma digitalisointikirjoituksineen on astunut voimaan, emme voi enää sanoa: ”Joku muu saa tehdä tämän (digitaalisten työkalujen käytön). Minä en ole tässä niin hyvä!” Nyt meidän kaikkien on oltava ajan tasalla! Meidän pedagogien on hankittava esikoulussa tarvittavaa asianmukaista digitaalista osaamista.

Meidän tulee huomioida, että opetussuunnitelman kirjoitukset eivät koske vain lasten asianmukaista digitaalista osaamista vaan myös omaa osaamistamme. Ne kulkevat käsi kädessä.

Kun lapset tutkivat ja havainnoivat videoimalla, käyttämällä internetiä, piirtämällä, maalaamalla, rakentamalla, käyttämällä mikroskooppia, heijastamalla kuvia, ottamalla kuvia, muokkaamalla kuvia jne. on selvää, että meidän pitää myös osata näitä kieliä. Meidän on osattava auttaa heitä käyttämään näitä työkaluja.

Lapsista tulee sekä kuluttajia että tuottajia visuaaliseen esikoulukulttuuriin, jonka keskiössä ovat lapset ja se, mitä he tekevät. Toisin sanoen multimodaalista oppimista.

Multimodaaliset tekstit tarkoittavat sitä, kuinka muita resursseja kuin puhetta ja kirjoitusta käytetään merkityksen luomiseen; esimerkiksi kuvia ja ääniä.

Skolverket

Kaiken tämän monikanavaisen viestitulvan keskellä meidän pitää myös huolehtia, että puhumme myös integriteetistä ja kuka omistaa kuvan tai teoksen. Ketä saan valokuvata? Kuka on teoksen tekijä? Meidän on puhuttava lasten kanssa tekijänoikeuksista.

Me nimeämme lasten teokset, mutta miksi oikeastaan teemme niin? Osoittaaksemme, kuka teoksen on tehnyt ja kuka sen omistaa, eikö vain? Kerro, puhu ja mikä tärkeintä mieti, miten itse toimit. Kysy lapsilta saatko kuvata heitä, saako heidän teoksiinsa kirjoittaa heidän nimensä jne. Meidän tulee sanoittaa lapsille, että materiaalin omistaa aina joku. Heillä on tekijänoikeus omiin teoksiinsa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään. Voiko esimerkiksi internetistä ladata mitä tahansa kuvia mistä tahansa? Näistä asioista pitää lasten kanssa keskustella, jotta voidaan oppia kunnioittamaan toisten teoksia.

Kaikella tätä yhdistää digitaalinen osaaminen. Anna lapsille mahdollisuus luoda perusteet kriittiselle suhtautumiselle medioihin ja digitaaliseen tekniikkaan ­­- tätä me juuri teemme. Annamme lapsille mahdollisuuksia kehittää ymmärrystä digitalisaatioon, jonka he kohtaavat arjessa.

Kaikki nämä 100 kieltä……

#multimodaalinenoppiminen #luonnontiede #digitaalisempiesikoulu #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Digital agenda

IMG_20190514_130330_940

Digital agenda är ett forum som fokuserar på förskolans frågor och arbete kring digitaliseringen här i staden. Vi fick möjlighet att prata inför 70 st ledare i förskolan typ biträdande förskolechefer mfl om varför vi ska använda digitala verktyg i förskolan.

Så spännande att vinka det jag brinner för till just cheferna. Om jag föreläser så gör jag det till mina kollegor, till oss på golvet. Vi som står och går i samma saker.. galonbyxor, blöta strumpor, snoriga näsor och borttappade vantar… Ni vet vilka ni är:)

Nu fick jag chansen att berätta om hur min vardag ser ut med digitala verktyg i barngruppen.

Jag tog så klart upp de nya skrivningarna i läroplanen där det står att;

  • barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiska och ansvarsfullt förhållningssätt till digitala verktyg osv…

Ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt? Så står det. Vi har en hel generation vuxna människor som har problem med sociala medier och digitala verktyg(läs mobiltelefoner) Ändå förväntar vi oss att barnen på förskolan ska kunna grundlägga ett ansvarsfullt förhållningssätt. Att vi vuxna har svårt at förhålla oss till dessa kan ha att göra med att vi inte har haft tillgång till dessa verktyg när vi var små, att vi inte haft möjlighet att lära oss handskas med dem.

Jag menar när jag börjar titta på en serie på Netflix så lägger jag inte ner min Ipad förrän serien är slut och ja, det kan ta heeeeela helgen. Ansvarsfullt förhållningssätt? Tror inte det!

Men om vi tränar barnen på just det… Förhållningssättet….

Jag menar att det man vill bli bra på måste man ju träna på.

Om man vill bli bra på att springa 1 mil måste man ju träna på just det, att springa 1 mil. Om man vill lära sig att cykla måste man ju träna på att cykla.

Samma måste ju gälla ”ett ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik” Att låta barnen träna på att vara just kritiska till den digitala tekniken och till olika digitala medieformer. Svårare kan det väl inte vara?

Vi lyfte exempel på hur man kan göra barnen till producenter av tex film på förskolan medan de oftast är konsumenter av film hemma. Visa att förskolans användning av olika digitala verktyg ofta skiljer sig åt mot hur de används hemma.

Sist men inte minst pratade vi om hur viktigt det var att ha med sig cheferna på tåget… Det digitala.. Låta dem ta plats i förarsätet och låt dem skapa rimliga förutsättningar för oss i vårt arbeta med barnen.

För nu när den nya läroplanen kommer är det inte frågan om ifall att vi vill eller kan använda digitala verktyg utan det är vår arbetsuppgift!

Tuut nu kör vi:)

Jenny och Sanna

Digital agenda

Digital agenda on foorumi, joka keskittyy digitalisointiin liittyviin kysymyksiin Tukholmassa. Saimme mahdollisuuden puhua noin seitsemänkymmentä esikoulun apulaisrehtorille ynnä muille siitä, miksi käytämme digitaalisia työkaluja esikoulussa.

On niin jännittävää puhua lempiaiheestani esimiehille. Yleensä luennoin kollegoilleni ruohonjuuritasolla. Meille, jotka työskentelemme päivittäin kurahousujen, märkien sukkien, vuotavien nenien ja kadonneiden hanskojen kanssa… te tiedätte kyllä keitä olette. Nyt sain mahdollisuuden kertoa, miten arki ryhmässäni digitaalisten työkalujen kanssa toimii.

Otin luonnollisesti esiin opetussuunnitelman uudet kirjoitukset, joiden mukaan lapselle on annettava mahdollisuus luoda perusta kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumiselle digitaalisiin työkaluihin jne.

Kriittinen ja vastuullinen suhtautumistapa? Niin siellä lukee. Meillä on kokonainen sukupolvi aikuisia ihmisiä, joilla on ongelmia sosiaalisen median ja digitaalisten työkalujen (lue: matkapuhelinten) kanssa. Kuitenkin odotamme, että lapset esikoulussa osaisivat luoda perustan vastuulliselle suhtautumiselle. Meidän aikuisten vaikeudet suhtautua vastuullisesti digitaalisiin työkaluihin saattaa johtua siitä, että meillä ei ole ollut tällaisia työkaluja käytettävissä, kun olimme pieniä. Meillä ei ole ollut mahdollisuutta oppia käsittelemään niitä.

Tarkoitan sitä, että kun alan katsomaan sarjaa Netflixistä, en voi laskea iPadia kädestäni ennen kuin sarja on loppu ja kyllä, siinä voi mennä koko viikonloppu. Vastuullinen suhtautumistapa? Enpä usko.

Mutta jos harjoittelemmekin lasten kanssa juuri sitä, suhtautumistapaa. Koska sitä, missä haluaa tulla hyväksi, pitää harjoitella. Jos haluaa jaksaa juosta 10 kilometriä, on alettava juosta 10 kilometriä. Jos haluaa oppia polkemaan pyörällä, on harjoiteltava pyörällä ajamista.

Saman täytyy päteä ”vastuulliseen suhtautumiseen digitaaliseen tekniikkaan”. Annetaan lasten harjoitella olemaan kriittisiä suhteessa digitaaliseen tekniikkaan ja erilaisiin digitaalisiin medioihin. Ei kai se voi olla sen vaikeampaa?

Nostimme esiin, miten lapsista voi tehdä esimerkiksi elokuvan tuottajia esikoulussa, kun he useimmiten kotona ovat elokuvan kuluttajia, katsojia. Halusimme osoittaa, että digitaalisten työkalujen käyttö esikoulussa eroaa usein merkittävästi siitä, miten niitä käytetään kotona.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä puhuimme siitä, kuinka tärkeää on saada johtajat mukaan kyytiin… digitaalisuuden kyytiin. Antaa heidän ottaa kuljettajan paikka ja luoda näin ollen riittävät edellytykset meille lasten kanssa työskentelyyn.

Sillä nyt, kun uusi opetussuunnitelman astuu voimaan, ei ole kyse siitä, haluammeko tai osaammeko käyttää digitaalisia työkaluja vaan se on meidän työtehtävämme.

Nyt mennään!

Jenny ja Sanna

Digitaliseringsansvar

9789138327364

Vi har en ny läroplan på g…. som ska implementeras i höst i våra verksamheter…och vi har alla olika ansvarsområden!

Vem gör vad? Detta pratar vi mycket om på förskolan. Men det vi ofta tyckt glömma bort är faktiskt våra rektorers (tidigare förskolechefer) ansvarsområden.

Rektorn har ett särskilt ansvar för att

  • en god och tillgänglig miljö utformas, med tillgång till såväl digitala som andra lärverktyg,

Men javisst ser rektorerna till att vi har verktygen men glöm inte att ge oss pedagoger tid för att samtala, reflektera och dela med oss av våra erfarenheter och kunskaper i digitala verktyg till varandra. Det är så viktigt att nå ut till alla kollegor på sin förskola så att vi har en gemensam grund och synsätt till digitala verktyg. För om man tex på en avdelning ”bara” använder lärplattan för att kolla på film blir det riktigt orättvist ur likvärdig utbildningssyn sätt.

När några barn får spela in film, lära sig producera så tittar några andra barn på film, konsumerar.

Detta är frågor vi måste lyfta och förhålla oss till.

Vad gör vi för att stärka barnens förmågor att vara digitala producenter?

Har vi kunnat utveckla eller fördjupa en aktivitet med hjälp av digital teknik?

Men även bilden av digitaliseringen i förskolan som vi läser om i media idag är något vi behöver lyfta.

Hur barnen inte ska få sitta i sandlådan längre eller ”pyssla” utan bli stillasittande vid varsin lärplatta.” Ur Expressen

IMG_33291

Denna bild måste vi ändra på så att vi får en samsyn. Berätta hur det faktiskt ser ut.

Så här ser det ut på min förskola! Barnen skapar film, samtalar och skapar egna källkritiska bilder, programmerar olika botar, ritar på lärplattan, skapa musik mm.

Bild1

De är inte stillasittande med en lärplatta framför sig….. och de leker i sandlåda och pysslar i ateljén och går till skogen men de tar med sig sina digitala verktyg som berikar och kompletterar deras verksamhet.

Så ”bring it on!” #nyaläroplanen #digitalisering #digitaltskapande #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Digitalisointivastuu

Olemme saamassa uuden opetussuunnitelman, joka astuu voimaan esikouluissa syksyllä. Ja kaikilla meillä on omat vastuualueemme!

Kuka tekee mitäkin? Tästä puhumme esikoulussa paljon. Se, mikä usein keskusteluista unohtuu, on rehtoreiden (aiemmin esikoulun johtaja) vastuualueet.

Rehtorilla on erityinen vastuu siitä, että

  • Muodostuu toimintaympäristö, jossa saatavilla sekä digitaalisia että muita opetusmateriaaleja

Tietenkin rehtorit pitävät huolen, että meillä on työkaluja, mutta on myös tärkeä antaa meille aikaa keskustella, reflektoida sekä jakaa kokemuksiamme ja taitoja liittyen digitaalisten työkalujen käyttöön. Meidän tulee tavoittaa kaikki kollegat esikoulussa, jotta meille muodostuu yhtenäinen perusta ja näkökulma digitaalisiin työkaluihin.

Koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta on epäreilua, jos esimerkiksi jollakin osastolla käytetään iPadia vain lastenohjelmien katsomiseen, kun taas toiset lapset saavat itse kuvata elokuvaa. Elokuvan tekijöistä tulee tällöin digitaalisen sisällön tuottajia, kun taas katsojat pelkästään kuluttavat digitaalisia sisältöjä.

Seuraavat kysymykset pitää nostaa esille ja päättää, miten niihin suhtaudutaan:

  • Miten voimme vahvistaa lasten taitoja, jotta heistä tulee digitaalisen sisällön tuottajia pelkän kuluttamisen sijaan?
  • Voimmeko kehittää tai syventää aktiviteetteja digitaalisen tekniikan avulla?

Myös sitä kuvaa, mikä mediassa tänä päivänä annetaan esikoulujen digitalisoinnista, on syytä kohottaa.

”Lapset eivät saa enää istua hiekkalaatikolla tai askarrella, vaan he istuvat paikoillaan jokainen oman iPadinsa luona”.

-Expressen

Tätä kuvaa meidän täytyy muuttaa, jotta pääsemme yksimielisyyteen. Meidän pitää kertoa, mitä digitalisointi esikoulussa oikeasti tarkoittaa.

Tältä se näyttää minun esikoulussani: lapset tekevät elokuvia, keskustelevat ja luovat omia lähdekriittisiä kuvia, ohjelmoivat erilaisia robotteja, piirtävät iPadilla, tekevät musiikkia jne.

He eivät istu paikoillaan iPad edessään… ja he leikkivät edelleen hiekkalaatikolla, askartelevat ateljeessa ja käyvät metsässä. Mukana heillä on digitaalisia työkaluja rikastamassa ja täydentämässä toimintaa.

Joten antaa tulla #uusiopetussuunnitelma #digitalisointi #digitaalinenluovatoiminta #lpfö2018

Jenny ja Sanna