Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Förskola

Projiceringskub

Bild1

Så var höstterminen igång. Många är tillbaka på förskolorna, utvilade efter semestern, redo för nya utmaningar. Ny läroplan på g och bloggen kommer som vanligt ut på fredagar! Nu KÖÖÖÖÖÖR vi!

Innan sommaren gjorde jag och min kollega färdigt vår projiceringskub på förskolan. Själva snickeriarbetet hade vi lejt bort till en snickare så vi skulle bara sätta fast tyget. Vi hade ett par lakan och ”myggnätstyg” att jobba med. Vi vände och vred på kuben, projicerade undervattensbilder för att se hur det skulle bli om vi satte tyg där eller om det blev bättre där…osv… ni fattar?

IMG_1239

Vi bestämde oss för att två sidor skulle få vitt bomullstyg på sig och taket och en tredje sida skulle få ”myggnät”. Vi hade sett att man på ett ”myggnät” kunde projicera igenom nätet och ändå fastnade bilden på ”myggnätet”. Vi använde oss av en häftpistol för att få fast tygerna.

Vi tömde projektorrummet på alla möbler och lät endast en stor grön matta ligga kvar. Sedan klädde in väggar och fönster med vitt tyg och papper. Detta för att vi ska kunna projicera överallt.

Vi har köpt en liten projektor som vi tänker är enkel att flytta runt på så att man kan projicera bilder/filmer från olika vinklar.

Rummet som kuben står i är i minsta laget, alla önskar vi oss större lokaler men vem gör inte det! :)

Jag började med att projicera en undervattensfilm på kuben med olika fiskar och hajar, jag hörde på barnen att de blev imponerade.

– Wow, va coolt!

– Häftigt ju!

– Åh, vad fint vattnet är.

– Titta där är Nemo! Och en sköldpadda!

Efter det spelade jag upp en film med dykare och delfiner.

DSCN2506

Det tog exakt 30 sekunder för de två barnen som var där inne att börja leka att även de var dykare. De blåste upp sina munnar som om de höll andan allt medan de simmade med delfinerna. Den leken höll på fram till mellis och sen tyckte några andra barn att det minsann var deras tur att simma!

Dagen efter ville jag prova något annat och det var min tur att ha läsvilan så jag la in lite mysiga kuddar och filtar i kuben och satte igång en undervattensfilm med meditationsmusik på. Barnen kom in och satte sig eller la sig ner och tittade på filmen, stämningen var lugn, samtalen var lågmälda och jag undrade bara varför jag inte satt ihop kuben tidigare! :)

Vi läste säkert 3 kapitel ur ”Stora boken om Sandvargen” innan något av barnen ens frågade;

– När är vilan slut?

Jag hade älskat att få leka i kuben som barn. Jag älskade nämligen att titta på naturprogrammet ”Ett med naturen” med programledaren Arne Weise. Jag kan fortfarande fastna för naturdokumentärer men då på Netflix! :)

#digitaliseringiförskolan #naturvetenskap  # älskarmitt80tal

Jenny och Oona

Heijastuskuutio

Syyslukukausi on taas käynnissä. Monet ovat palanneet takaisin esikouluun, levänneinä loman jälkeen, valmiina uusiin haasteisiin. Uusi opettussuunnitelma on tuloillaan ja blogi tulee taas ulos perjantaisin kuten aiemminkin!

Ennen kesää teimme kolleganin kanssa haijastuskuution. Puuseppä kasasi kuution ja meille jäi vain kankaan kiinnitys. Meillä oli sitä varten muutama lakana ja ”hyttysverkkoa”. Me kääntelimme kuutiota ja heijastimme vedenalaista maisemaa nähdäksemme miten kankaiden eri sijoittelu vaikuttaa heijastamiseen. Me päätimme, että kahdelle sivulle tulee valkoista puuvillakangasta ja kattoon sekä kolmannelle sivulle tulee ”hyttysverkkoa”. Käytimme kankaiden kiinnittämiseen niittipistoolia. Tyhjensimme koko projektorihuoneen kaikista huonekaluista, vain vihreä matto sai jäädä paikoilleen lattialle. Sen jälkeen peitimme seinät ja ikkunat valkoisella kankaalla ja paperilla, jotta voisimme heijastaa kaikkialle. Olemme ostaneet pienen projektorin, jota on helppo siirtää niin, että kuvia tai videoita voi heijastaa eri kulmista. Huone, jossa kuutio on, on erittäin pieni ja toivoisimmekin isompia huoneita, kuten varmasti kaikki muutkin! :)

Aloitin heijastamalla kuutioon vedenalaista maailmaa, jossa eri kalat ja hait uiskentelivat. Kuulin lasten olevan erittäin vaikuttuneita.

– Vau, miten coolia!

– Mahtavaa!

– Oi, onpa vesi kaunista.

– Katso, tuolla on Nemo! Ja kilpikonna!

Sen jälkeen näytin videon, jossa oli sukeltajia ja delfiinejä. Kesti tasan 30 sekunttia enen kuin kuution sisällä olevat kaksi lasta alkoivat leikkiä olevansa sukeltajia. He puhalsivat suunsa täyteen kuin olisivat pidätelleet hengitystä samalla kun he uivat delfiinien kanssa. Leikki jatkui välipalaan asti ja välipalan jälkeen oli muutaman muun lapsen mielestä jo vihdoin heidän vuoronsa päästä uimaan!

Seuraavana päivänä halusin kokeilla jotain muuta ja oli minun vuoroni pitää lepohetken lukutuokio. Laitoin tyynyjä ja vilttejä kuution lattialle ja käynnistin vedenalaisen videon, jonka taustalla soi meditointimusiikkia. Lapset tulivat sisään ja istuutuivat tai menivät makuulle lattialle ja katsoivat videota. Tunnelma oli rauhallinen, keskustelut hiljaisia ja minä mietin vain sitä, miksen ollut rakentanut kuutiota aiemmin! :)

Me luimme varmasti kolme kappaletta kirjasta ”Stora boken om Sandvargen” ennen kuin kukaan lapsista edes kysyi koska lepohetki loppuu! Minä olisin rakastanut leikkiä lapsena kuutiossa. Rakastin nimittäin katsoa luonto-ohjelmaa ”Ett med naturen”. Voin vieläkin juuttua luontodokumentteihin, mutta nykyyään Netflixissä! :)

Jenny ja Oona

Barnens egna bilder

Bild19

Jag har länge tänkt på det här med barnens egna bilder och då menar jag när barnen tar egna bilder med kameran.  Vad intresserar dem? Vad är det de ser? Vad försöker de förstå?

Jag lät två barn, 4 resp 5 år gamla fotografera på förskolans gård helt själva en eftermiddag. Jag assisterade bara när något gick fel typ att barnen glömde bort vilken knapp de skulle trycka på! Hur tog de bilderna, vad var roligast att ta bilder på? Tar vi likadana bilder, jag och barnen? Många frågor som kom upp….

Det som slog mig först var nog att de var så entusiastiska i sitt fotograferande. De sprang hit och dit, klättrade, kröp, hoppade, sträckte på sig, bara för att kunna knäppa just den speciella bilden.

Att fotografera ett flygplan krävde tydligen att man skulle klättra upp på lekstugetaket, att fotografera en insekt krävde att man kröp in under bordet, att fotografera kompisens öga i närbild krävde att man var alldeles blixtstilla osv…….

IMG_1208

Det som fotograferades allra mest var nog förskolans nya griffeltavlor i form att djur som hängts upp på staketet.

När sedan en 3-åring fick kameran tog hen bilder på sina kompisar som poserade vant och även innehållet i en hink med sand var spännande:)

DSCN2500

Så vad lärde jag mig?

Att jag som vuxen har en idé, en tanke när jag fotograferar typ barnens lärande, -skapande, -görande, att dokumentera medan när barnen får en kamera i handen tar deras iver över att få fotografera så att de bara springer runt och fotograferar det som de ser för ögonblicket, för stunden.

Och medan barnen fotograferade allt de såg fotograferade jag barnen som fotograferade:) alltså deras görande!Bild17

#digitaltskapande

Trevlig midsommar / Jenny och Oona

Lasten omat valokuvat

 

Olen kauan miettinyt lasten omia kuvia, ja tarkoitan tällä sitä, kun lapset ottavat kuvia kameralla. Mikä heitä kiinnostaa? Mitä he näkevät? Mitä he yrittävät ymmärtää? Annoin kahden lapsen, neljä ja viisivuotiaan, valokuvata itse esikoulun pihalla eräänä iltapäivänä. Minä autoin vain silloin kun jokin meni pieleen, esimerkiksi kun lapset unohtivat mitä nappia heidän pitäisi painaa! Miten he ottivat kuvat, mitä oli hauskinta kuvata? Otammeko samanlaisia kuvia, minä ja lapset? Paljon kysymyksiä tuli ilmoille…

Ensimmäinen ajatukseni oli varmasti, että lapset olivat hyvin innostuneita valokuvauksesta. He juoksivat sinne tänne, kiipesivät, ryömivät, hyppivät ja kurottivat saadakseen napattua juuri tietyn kuvan.

Lentokoneen kuvaaminen vaati näemmä leikkimökin katolle kiipeämistä, hyönteisen kuvaaminen vaati pöydän alle ryömimistä, kaverin silmän kuvaaminen lähikuvaan taas vaati, että kumpikin oli aivan paikallaan jne.

Esikoulun uusia eläimen muotoisia aidassa roikkuvia liitutauluja kuvattiin kaikkein eniten. Kun sitten 3-vuotias sai kameran, otti hän kuvia tottuneesti poseeraavista kavereistaan ja myös ympärin sisältö oli jännittävää.

Joten mitä minä opin?

Että minulla aikuisena on idea, ajatus kun valokuvaan lasten oppimista, luomista, tekemistä, dokumentoin sillä aikaa kun lapsi saa kameran käteen ja hedän innostus valokuvaamisesta saa heidät juoksemaan ympäri ja kuvaamaan sen mitä he näkevät hetkessä.

Ja samalla kun lapset kuvasivat kaikkea mitä he näkivät, minä kuvasin lapsia, jotka kuvasivat, eli heidän tekemistään.

 

Hyvää juhannusta / Jenny ja Oona

Projektorläsning

9789163893179

Nu är det allt bra länge sedan jag skrev att jag skulle prova läsa bok med hjälp av projektorn, men nu är det gjort. Verktyg som berikar som sagt var.

Jag kopplar ihop min iPhone med projektorn, jag väljer telefonen för att den är så mycket smidigare att föra över bilderna när jag vill zooma in något i boken.

Alla kan se, ingen sitter i vägen, de som vill kan ligga ner.

Tror jag hade 16 barn i gruppen då, 4-5 åringar.

Vi släcker ner i lekrummet och drar ner rullgardinerna så att vi nästan får biomörker.

Alla sitter knäpptysta och förväntansfulla.

”Lillebror Kanin tycker inte om att bada. Särskilt inte i Djupsjön för den ser så läskig ut.” Så börjar Sagan om den underbara familjen kanin och Djupsjöns hemlighet.

En fantastisk saga som är sagolik, spännande, skrämmande, fantastisk, snillrika och skojiga, kort sagt oemotståndliga och tar upp så många känslor. Den är fantasifullt illustrerad med livfulla och detaljrika bilder. Varje sida har så många detaljer som du kan dramatisera genom att zooma in och använda din teaterröst för att skapa stämning. Barnen är en tacksam publik som lever sig in i sagan och nästan hoppar till när bilden med sjöodjuret dyker upp.

Bild15

Så, om du har många barn som ska lyssna, titta på en saga så rekommenderar jag projektorläsning….. så att alla kan se!

Ibland måste man dyka ner i djupet, trots att man inte vågar …

                             Ur ”Djupsjöns hemlighet”, den fjärde boken om familjen Kanin

 

#lovemyjob #teaterapanimig #

Jenny och Oona

Projektorilukemista

Jokin aika sitten kirjoitin, että aion kokeilla kirjan lukemista projektorin avulla. Nyt se on tehty. Työväline, joka rikastaa, kuten sanottu.

Yhdistän minun iPhonen projektoriin, koska sen kautta on helpompi tuoda kuvia, kun haluan zoomata jotain. Kaikki näkevät, kukaan ei ole tiellä, ne jotka haluavat voivat maata lattialla. Minulla oli ryhmässä 16 lasta, jotka ovat 4-5-vuotiaita.

Me sammutamme leikkihuoneen valot ja vedämme rullaverhot alas niin että huoneeseen tulee melkein yhtä pimeää kuin elokuvissa. Kaikki istuvat aivan hiljaa ja odottavaisina. ”Pikkuveli Kaniini ei pidä uimisesta. Varsinkaan Djupsjössä, koska se näyttää niin pelottavalta.”Näin alkaa satu Den underbara familjen Kanin och Djupsjöns hemlighet. Fantastinen satu joka on sadunomainen, jännittävä, fantastinen ja hauska, lyhyesti sanottuna vastustamaton ja se ottaa esille niin paljon eri tunteita. Se on kuvitettu mielikuvituksellisesti eloisilla ja yksityiskohtaisilla kuvilla. Jokaisella sivulla on niin paljon yksityiskohtia, joita voi dramatisoida zoomaamalla ja käyttämällä teatteriääntä luodaksesi tunnelman. Lapset ovat kiitollinen yleisö, joka eläytyy satuun ja melkein hyppäävät ilmaan kun kuva merihirviöstä ilmestyy.

Joten jos sinulla on monta lasta kuuntelemassa ja katsomassa satua, suosittelen projektorilukemista, jotta kaikki voivat nähdä!

”Väillä täytyy sukeltaa syvyyksiin, vaikka ei uskaltaisikaan…”

Kirjasta Djupsjöns hemlighet

Jenny ja Oona

Filosofiska tankar

IMG_1159

Då har vi äntligen kommit igång med den nya filmen. Barnen har tecknat, klippt och klistrat olika saker till filmen men nu är ju inte teckningarna i sig slutprodukten utan filmen är det, så nu är vi mitt uppe i det digitala skapandet. Igår filmade vi nog 7 st olika sätt som koltrasten Pipis hade dött på. Ganska sorgligt stundtals och ganska komiskt stundtals… Efter att ett av barnen hade filmat klart hens scen började hen prata om vilken musik som skulle spelas i bakgrunden. Hen gillade en av låtarna från förra filmen LÄNK så vi lyssnade på den igen och ja, det var en bra låt! Barnet ifråga hade ett helhetstänk till sin scen, hur slutproduktionen skulle se ut! Wow! Inte ens 5år än…. Man kan inte annat än att bli imponerad!

Under luncherna denna vecka har samtalen handlat om naturvetenskap;

– Jenny, vad händer om hjärtat inte orkar pumpa runt blodet? frågar ett av barnen.

– Det hände min morfar, berättar ett annat.

Vi tittar på en bild av ett människoskelett, barnen börjar diskutera och fråga;

– Varför sitter hjärtat där uppe där det är så trångt(bakom revbenen), där nere finns det ju mycket mer plats(pekar under revbenen)Skelett-Mensch-drawing

Vi pratar om de viktiga organen i kroppen och hur vi kan skydda dem med skelettet i kroppen och hjälm på huvudet osv. Barnen återkommer till….- Annars kan man ju dö!

Vi behöver tydligen filmen om Pipis liv(död) och följande veckor av frågor- och svarluncher för att bearbeta och skapa oss en förståelse för döden. Kan låta lite deppigt men nejdå det är vi vuxna som har det synsättet, inte barnen. Deras frågor är ofta finurliga eller rakt på sak.

När vi var på en skogspromenad i veckan såg vi en koltrast som flög iväg och genast sa ett av barnen;

– Undrar om det var Pipis? Jag menar hon kanske lever igen, alltså hon kanske bara dog lite?

– Nej, svarar kompisen bestämt, den fågeln ser du väl är mindre än Pipis!

Jag tyckte i alla fall att det var en härlig filosofisk tanke från en blivande 5åring, döden kanske inte är så bestämd och definitiv som vi vuxna tycks tro!

#längelevelivet #digitaltskapande #lovemyjob

Jenny och Oona

Filosofisia ajatuksia

Olemme vihdoin päässeet vauhtiin uuden filmin kanssa. Lapset ovat piirtäneet, leikanneet ja liimanneet erilaisia asioita filmiä varten, mutta tällä kertaa piirrustukset eivät ole lopputuotos, vaan filmi, joten olemme keskellä digitaalista luomisprosessia. Tänään kuvasimme seitsemän eri vaihtoehtoa siitä, miten Pipis oli kuollut. Hetkittäin aika surullista, mutta hetkittäin aika koomista.. Sen jälkeen kun yksi lapsista oli kuvannut hänen kohtauksensa valmiiksi, alkoi hän puhumaan siitä, minkälaista musiikkia soitettaisiin taustalla. Hän piti yhdestä viime filmin kappaleesta, joten kuuntelimme sen uudestaan ja kyllä, se oli hyvä kappale! Kyseisellä lapsella oli kokonaiskuva hänen kohtauksestaan, miltä lopputulos tulee näyttämään! Wau! Eikä lapsi ole vielä edes 5 vuotta.. Ei voi muuta kuin olla vaikuttunut!

Tällä viikolla lounaskeskustelut ovat liittyneet luonnontieteisiin:

– Jenny, mitä tapahtuu, jos sydän ei enää jaksa pumpata verta? kysyy yksi lapsista.

– Niin tapahtui minun vaarille, kertoo toinen.

Me katsomme kuvaa ihmisen luurangosta, lapset alkavat keskustella ja kysyä:

– Miksi sydän on noin ylhäällä, tuolla on niin ahdasta (kylkiluiden takana), tuolla alhaalla on paljon enemmän tilaa (osoittaa kylkiluiden alapuolelle).

Me puhumme kehon tärkeistä elimistä ja siitä, kuinka voimme suojella niitä luurangon avulla sekä käyttämällä kypärää jne. Lapset palaavat taas tähän: -Muuten voi kuolla!

Tarvitsemme selvästi filmin Pipiksen elämästä (ja kuolemasta) ja sitä seuraavat viikot kysymys- ja vastauslounaita, jotta voimme käsitellä ja ymmärtää kuolemaa. Tämä voi kuulostaa hieman masentavalta, mutta ei, se on meidän aikuisten tapa nähdä asia, ei lasten. Heidän kysymykset ovat näppäriä ja suoria.

Kun me olimme alkuviikosta metsäretkellä ja näimme mustarastaan lentävän tiehensä, sanoi yksi lapsi heti:

– Olikohan se Pipis? Tarkoitan, että hän ehkä hän elää taas, hän ehkä kuoli vain vähän?

– Ei, vastaa yksi kavereista päättäväisesti, tuo lintu näyttää pienemmältä kuin Pipis!

Minun mielestäni se oli ihana filosofinen ajatus tulevalta viisivuotiaalta, kuolema ei ehkä olekaan niin lopullinen kuten me aikuiset uskomme!

Jenny ja Oona

Att arbeta med stora livsfrågor

IMG_1048

 

Att ta sig an livsfrågor som döden är ett av våra jobb, tillhör uppdraget liksom. Barn möter liv och död varje dag. Vi ser döda djur i skogen, fåglar, daggmaskar, getingar, flugor, spindlar som barnen tränar på. Tränar på att handskas med döden. Barnens gammelmormor är sjuk och dör, någon grannes hund dör. Barn pratar ofta om döden, som för att skapa sig en förståelse om den.

När vi hittade den döda koltrasten Pipis (som vi döpte den till) upplevde barnen många olika känslor: förvånad, arg, fnissig, ledsen och andra tyckte det var spännande.

”Barns behov av att på olika sätt få reflektera över och dela sina tankar om livsfrågor med andra ska stödjas.”

                                         Läroplan för förskolan Lpfö 98 Reviderad 2016

 

Vi hittade Pipis en torsdag när vi skulle plocka vitsippor men barnen släppte inte tankarna kring henne(de kallade Pipis för hon). Under följande vecka kom tankarna om den döda fågeln tillbaka hos barnen så vi insåg att vi måste göra något men vad? Barnen föreslog att vi skulle begrava henne men som ni själva kan lista ut så fanns ju inte Pipis kvar där vi lämnat henne en vecka tidigare. Barnen misstänkte att en räv eller varg eller möjligtvis en tiger hade tagit henne.

Hur gör vi nu då när vi inte har något att begrava, frågade vi oss?

Barnen kom på att vi kunde begrava en bild av Pipis istället. Sagt och gjort, vi skrev ut en bild och gjorde ett plakat av pappkartong att sätta vid graven.

Vi grävde en liten grop och la ner bilden, alla öste lite jord över den och sedan ställde vi oss i en ring. Barnen regisserade hur vi skulle göra. Vi sjöng en sång…. Sommar, sommar och sol…. Och dansade runt i ringen. De som ville fick säga något:

– Hejdå Pipis!

– Vi kommer sakna dig lilla fågel!

– Piip piip!

– Jag saknar dig!pipis

Sedan gick vi vidare ut i skogen…

Men fågeln finns kvar i barnens tankar…. Vi håller ju på med en film om Pipis liv! Fortsättning följer…

#lovemyjob #digitaltskapande #Lpfö98reviderad2016

Jenny och Oona

Työskentelyä elämän suurten kysymysten parissa

Elämään liittyvien kysymysten käsittely kuuluu tehtäväämme esikoulussa, sillä lapset kohtaavat elämään ja kuolemaan liittyviä asioita päivittäin. Me näemme kuolleita eläimiä metsässä, lintuja, kastematoja, ampiaisia, kärpäsiä ja hämähäkkejä, joiden avulla lapset opettelevat käsittelemään kuolemaa. Lapsen isoäiti on sairas ja kuolee, jonkun naapurin koira kuolee. Lapset puhuvat usein kuolemasta, luodakseen itsellen ymmärryksen asiasta. Kun löysimme kuolleen mustarastas-Pipiksen (jonka nimiseksi kastoimme sen), herätti se lapsissa monia eri tunteita: ihmetystä, vihaa, hihitystä, surua ja joidenkin mielestä se oli jännittävää.

”Lapsen tarvetta saada reflektoida eri tavoin sekä jakaa ajatuksiaan toisten kanssa elämään liittyvissä kysymyksissä tulee tukea .”

                                   Esikoulun opetussuunnitelma Lpfö 98 Uusittu 2016

 

Löysimme Pipiksen eräänä torstaina kun olimme poimimassa valkovuokkoja, mutta lapset eivät unohtaneet sitä. Seuraavan viikon aikana lasten ajatukset palasivat yhä uudestaan metsässä olevaan kuolleeseen lintuun, joten me ymmärsimme että meidän pitäisi tehdä jotain. Mutta mitä? Lapset ehdottivat että voisimme haudata sen, mutta kuten varmasti ymmärrätte, Pipis ei enää ollut siellä minne olimme sen aiemmin jättäneet. Lapset epäilivät, että kettu, susi tai mahdollisesti tiikeri olisi vienyt sen.

Mitä me teemme nyt kun meillä ei ole mitään, mitä haudata? Lapset keksivät, että voisimme haudata kuvan Pipiksestä. Sanottu ja tehty, me tulostimme kuvan sekä teimme pahvista kyltin, jonka laittaisimme haudan viereen. Kaivoimme pienen kuopan, johon laitoimme kuvan ja kaikki ripottelivat multaa sen päälle. Lopuksi asetuimme rinkiin haudan ympärille. Lapset päättivät mitä me tekisimme seuraavaksi. Lauloimme laulun ”Sommar, sommar och sol” ja tanssimme ympäri piirissä. Halukkaan saivat sanoa jotain:

– Hei hei Pipis!

– Me tulemme kaipaamaan sinua, pikkuinen lintu!

– Tsirp tsirp!

– Minä tulen kaipaamaan sinua!

Sen jälkeen jatkoimme matkaan metsään. Mutta lintu pysyy lasten ajatuksissa, sillä teemme filmiä Pipiksen elämästä! Jatkoa seuraa!

#lovemyjob #digitaltskapande #Lpfö98reviderad2016

Jenny ja Oona

Nya strategier

Bild1

Nya strategier för hur vi lär ut och hur vi använder den digitala tekniken måste ingå i den digitala kompetensen hos oss pedagoger. Vi måste vara kreativa, lyhörda och uppfinningsrika för att hitta på nya sätt!

Jag ställde frågor till barnen om deras djur i projektet;

Vad vet/kan du om ditt djur?

Vad skulle du vilja veta mer om ditt djur?

Barnen hade en hel del obesvarade frågor, ca 14 stycken faktiskt:)

Allt ifrån ” kan en ekorre flyga?” till ”finns det lila får?”Polatouche-estonien

Så då frågade jag hur vi skulle få reda på svaren och barnen hade en tydlig strategi;

– Vi sätter upp frågorna på väggen och så frågar vi våra föräldrar!

– Men om inte de kan svaren då? frågade jag dem.

– Då frågar vi mormor eller morfar eller farmor eller farfar eller faster eller grannen osv svarade barnen.

Alltså satte vi upp alla 14 frågorna på väggen och bad föräldrarna om hjälp. De skulle svara på frågorna tillsammans med sina barn men de måste berätta hur det kan svaret. Dvs har de kunskapen eller använder de internet, google osv.

Detta är ett sätt att visa på hur tekniken kan hjälpa oss men även ett sätt att tex prata om källkritik med barnen. LÄNK

Det är dags att hitta nya strategier att lära ut, lära ut digital kompetens i förskolan.

#nyrevideradläroplanpåväg #digitalaverktyg

 

Jenny och Oona

Uusia strategioita

Uusien strategioiden siitä, kuinka opetamme ja käytämme digitaalista tekniikkaa, täytyy kuulua pedagogien digitaaliseen kompetenssiin. Meidän täytyy olla luovia, herkkäkuuloisia ja innovatiivisia löytääksemme uusia tapoja!

Minä esitin kysymyksiä lapsille heidän eläimistään projektissa:

Mitä sinä tiedät/osaat sinun eläimestäsi?

Mitä sinä haluaisit tietää lisää eläimestäsi?

Lapsilla oli paljon kysymyksiä, yhteensä 14 kappaletta :)

Kaikkea siitä, että ”Voiko orava lentää?” siihen että ”Onko liiloja lampaita olemassa?”. Kysyin lapsilta, kuinka he saisivat vastaukset kysymyksiin, ja lapsilla oli selkeä strategia valmiina:

– Laitamme kysymykset seinälle ja kysymme meidän vanhemmilta!

– Mitä jos vanhemmat eivät tiedä vastausta? kysyn heiltä.

– Sitten kysymme isovanhemmilta, tädeiltä, naapureilta jne, vastaavat lapset.

Niinpä laitoimme kaikki 14 kysymystä seinälle ja pyysimme vanhemmilta apua. He tulisi vastata kysymyksiin yhdessä lastensa kanssa, mutta heidän pitäsi kertoa, kuinka he löysivät vastauksen. Eli oliko heillä tietoa jo ennestään vai etsivätkö he vastauksen netistä jne. Tämä on yksi tapa näyttää, kuinka tekniikka voi auttaa meitä, mutta myös hyvä tilaisuus puhua lähdekritiikistä lasten kanssa. LINKKI

On aika löytää uusia strategioita opettaa digitaalista kompetenssia esikoulussa!

#nyrevideradläroplanpåväg #digitalaverktyg

Jenny ja Oona

 

Digitalisering i förskolan

Är det meningsfullt för barnen?

Detta tänker jag ofta på när jag funderar ut en aktivitet att göra med barnen osv….

Vad lär sig barnen? Är det roligt för dem? Ni fattar:)

I och med den nya reviderade läroplanen kommer ju digitala verktyg att spela en större och mer betydande roll i barnens verksamhet. Nu kan vi inte längre säga;

– Jag är inte så intresserad av det där, någon annan kan göra det!

– Jag är sååååå oteknisk!

– Men vi har ju tema dans nu, vi gör det sen!

Ni fattar?

Tåget går nu! Hoppa på! Tuuuuuuut!

Jag lånar en bild från Medioteket och Katrin Jäverbring som visar så tydligt vad det är vi ska jobba med och vilken liten del det här med robotar och programmering är!

Bild2

Här i bloggen har vi under året vi skrivit bloggat om olika robotar men även om andra digitala verktyg som ingår i digitaliseringen av förskolan. Glöm inte bort att digitaliseringen är så mycket mer än bara programmering… Tex källkritik LÄNK

Låt oss göra en uppdatering i barngruppen. Vad har hänt sedan vi började jobba med digitala verktyg? Vad har de lärt sig? Kan de använda sina nya skills på andra sätt?

Jo visst händer det saker i barngruppen! De vet tex att en iPad är så mycket mer än bara en film-spel-barnvakts platta:)

Vill man se en film på förskolan får man skapa en först! LÄNK

När vi tex under lunchen diskuterar hur man är ”snabb som en vessla” och barnen undrar så klart vad en vessla är då reser sig ett barn snabbt upp och hämtar en iPad och säger:

– Vi googlar en bild!

Ett barn skapar ”buggar” i briotågbanan genom att vända en räls åt fel håll och sedan ropa högt så att alla hör:

– Oj oj en bugg, den måste jag laga! 20180319_102451_resized

Och så vänder han rälsen rätt och kör vidare med sitt tåg!

Ett annat barn leker ”tornadodiscokula” iklädd avdelningens alla paljettmantlar. Den idén fick hen av robotbollen Sphero som snurrar runt och blixtrar ljus. IMG_1175

Att barnen använder ord som: programmera, ”nätet”, googla, koda, loop, bug som om det vore det mest självklara orden på förskolan.

Så visst märks det i barngruppen att det är en digitalisering i förskolan på gång och visst är det berikande och meningsfullt för dem!

#revideradläroplan # digitalisering

Jenny och Oona

Digitalisointi esikoulussa

Onko tämä mielekästä lapsille? Mietin tätä usein kun suunnittelen lasten kanssa tehtäviä aktiviteetteja jne. Mitä lapset oppivat? Onko se hauskaa? Te ymmärrätte :) Uudistetun opetussuunnitelman myötä digitaliset työkalut tulevat saamaan suuremman ja merkityksellisemmän roolin lasten toiminnassa. Nyt emme enää voi sanoa:

– En ole niin innostunut siitä, joku muu voi tehdä sen!

– Olen niiiiin epätekninen!

– Mutta meidän teemana on juuri nyt tanssi, teemme sen joskus toiste!

Juna lähtee nyt! Hyppää kyytiin! Tuuuuut! Lainaan Medioteketin ja Katrin Jäverbringin kuvaa (löytyy ylempää tekstistä), joka näyttää selkeästi, miten pieni osa robotit ja ohjelmointi on digitalisointia. Olemme täällä blogissakirjoittaneet vuoden aikana roboteista, mutta myös muista digitalisista työkaluista. Älä unohda, että dgitalisointi on paljon muutakin kuin vain ohjelmointia, esimerkiksi lähdekritiikki LÄNK

Mietitäänpä mitä on tapahtunut lapsiryhmässä siitä lähtien kun aloitimme digitaalisten työkalujen käytön. Mitä he ovat oppineet? Voivatko he käyttää uusia taitojaan muilla tavoilla? Kyllä, lapsiryhmässä tapahtuu asioita! He tietävät esimerkiksi, että iPad on paljon muutakin kuin vain filmi-peli-lapsenvahti-tabletti. Jos haluaa katsoa elokuvan esikoulussa, on sellainen ensin tehtävä. LÄNK

Kun esimerkiksi lounaalla puhuimme siitä, kuinka joku on ”nopea kuin lumikko”, lapset tietysti ihmettelevöt, mikä lumikko oikein on. Yksi lapsista nousee ja hakee iPadin ja sanoo:

– Me googlaamme miltä se näyttää!

Yksi lapsi tekee ”bugeja” briojunarataan kääntämällä yhden raidepalan väärin päin ja sanoo sitten kovaan ääneen niin, että kaikki kuulee:

– Oi voi, bugi, minun täytyy korjata se!

Sitten hän kääntää raiteen oikein päin ja jatkaa matkaa junallaan. Yksi toinen lapsu leikkii ”tornadodiskokuulaa” pukemalla osaston kaikki paljettiviitat. Hän sai idean robottipallo Spherolta, joka pyörii ympäri ja salamoi valoja. Lapset käyttävät jo sanoja kuten ohjelmointi, netti, googlata, koodata, luuppi ja bugi kuin ne olisivat päivänselviä sanoja esikoulussa. Eli kyllä lapsiryhmästä huomaa, että digitalisointi on käynnissä esikoulussa ja että se on rikastuttavaa ja mielekästä heille!

#reviderarläroplan #digitalisering

Jenny ja Oona

SETT mässan

Så var det dags för SETT mässan i Kista.

Min första gång men absolut inte den sista.

Inspirerande möten, kreativt, spännande, utvecklande, lekfullt, roligt, osv osv

Vad härligt att få ta del av vad som händer på andra förskolor, jag känner en fantastisk kreativitet som sprids genom dessa möten. ”Åh det där vill jag också prova!”

Jag fastnade en lång stund i Mediotekets hörna där jag lekte, programmerade en robotboll som heter Sphero Sprk+ att köra genom en vattenbana. Utmaningen var dessutom på tid! Jo jag fixade det, dock med en rätt dålig tid, 37 sekunder men är ändå rätt nöjd att jag tog mig igenom banan och fattade hur man skulle göra!

IMG_0037

Jag hittade Ur´s Tripp Trapp Träd app på mässan. Den laddade jag ner så fort jag kom hem. Jag upplevde den pedagogisk och rolig! Får se vad barnen tycker om den på förskolan!pggt6kajl5irkgjs34lf

Sista saken som jag fastnade för var en jättestor Ipad som stod på golvet där flera barn kan arbeta samtidigt.

Fantastisk smart idé för förskolan där vi just arbetar många tillsammans, alla vill se och prova sig fram.

Jag hoppas att fler tar möjligheten att gå på mässan nästa år just för att hämta inspiration och inspirera andra.IMG_0027

Jenny

Vihdoinkin oli aika Kistan SETT-messujen. Minun ensimmäinen kerta, muttei missään nimessä viimeinen. Inspiroivat tapaamiset, luovaa, jännittävää, kehittävää, hauskaa jne. Oli upeaa nähdä, mitä muissa esikouluissa tapahtuu. Tunnen fantastista luovuutta, joka leviää näissä tapaamisissa. ”Tuota haluan myös kokeilla!”, ajattelin melkein koko ajan.

Jumituin pitkäksi aikaa Medioteketin nurkkaukseen, jossa ohjelmoin robottipalloa nimeltään Sphero Sprk+ ajamaan läpi vesiradan. Haastavuutta lisäsi se, että rata piti suorittaa tietyssä ajassa. Onnistuin siinä, vaikkakin aika oli aika huono, 37 sekuntia.  Olen kuitenkin tyytyväinen, että läpäisin koko radan ja että opin ohjamaan Spheroa!

Löysin myös UR:n Tripp Trapp Träd-apin messuilta. Latasin sen heti kotiin tultuani omalle pädilleni. Mielestäni appi on pedagoginen ja hauska. Saa nähdä, mitä lapset pitävät siitä esikoulussa.

Viimeinen asia, joka herätti kiinnostukseni, oli valtavan iso lattialla oleva iPad, jonka ääreen mahtui monta lasta työskentelemään samanaikaisesti. Fantastisen fiksu idea esikouluun, jossa yleensä työskennellään monen lapsen kanssa samanaikaisesi ja kaikki haluavat nähdä ja kokeilla. ¨

Toivottavasti moni teistä lähtee messuille ensi vuona saadakseen inspiraatiota sekä inspiroidakseen muita!

/Jenny

Digitalisering i förskolan

Analogt eller digitalt?

Både och skulle vi väl säga.

Att arbeta med digitala verktyg när man kodar utesluter ju inte att man använda sig av analogt kodande. Tex programmera en kompis eller dansprogrammering.

Att arbeta parallellt med analogt och digitalt skapande ger barnen en större förståelse för vad det är de lär sig.

Barnen kan programmera en vuxen eller för de större barnen, varandra. De kan tex programmera någon att rita något, att tvätta händerna osv

Det gäller att var exakt i sina kommandon annars blir det ju fel! Dvs det blir en bugg i programmeringen.20170420_153812_resized 2

Man kanske torkar händerna innan man har satt på kranen, hitta buggen, fixa den, göra en ny programmering och testa den!

Att skapa en dans med hjälp av danskommandokort.

Eller som barnen kallar det – programmeringsdans.

Detta har vi använt oss av på samlingen. Vi har delat in samlingsringen i 2 grupper och de har fått varsitt sett av programmeringsdanskort. Sedan har de i tur och ordning valt ett kort med en rörelse på och satt ihop en danssekvens, valt musik från spotify, för att sedan dansa sin programmeringsdans för varandra. När vi väl hade gjort detta några gånger kunde vi se att barnen själva hämtade korten och ställde sig på samlingsmattan för att skapa egna danser.

Så att tro att digitaliseringen i förskolan är lika med extra mycket skärmtid och att alla ska bli programmerare när de blir stora är fel!

dans Korten är från Karin Nygårds serie Programmera mera på UR

 

De kan lika gärna bli dansare!

 

// Jenny och Oona

Digitalisointi päiväkodissa

Analogisesti vai digitaalisesti? Meidän mielestä sekä että! Digitaalisten työvälineiden käyttö ei poissulje analogista koodausta, esimerkkinä kaverin koodaus tai ohjelmointitanssi. Kun työskennellään samanaikaisesti sekä analogisesti että digitaalisesti, saavat lapset paremman kuvan siitä, mitä he ovat juuri oppimassa. Nuoremmat lapset voivat ohjelmoida aikuisen ja vanhemmat lapset myös toisiaan. He voivat esimerkiksi ohjelmoida toisen piirtämään jotakin, pesemään kätensä jne. Lasten täytyy olla tarkkana antamissaan käskyissä, muuten ohjelmointi voi mennä pieleen. Sillon voi käydä niin, että käsien kuivaus tapahtuu ennen hanan aukaisemista, jolloin lasten pitää löytää bugi (virhe), korjata se, tehdä uusi ohjelmointi ja kokeilla uudestaan.

Tanssin keksiminen ohjelmointitanssikorttien avulla, tai kuten lapset sanovat – ohjelmointitanssi.

Olemme jakaneet lapset kahteen ryhmään, ja kumpikin ryhmä on saanut oman nipun ohjelmointitanssikortteja. Jokainen lapsi on vuorollaan saanut valita yhden kortin, joista on tehty ryhmän yhteinen tanssisekvenssi. Lapset ovat saaneet valita sopivan musiikin Spotifysta ja tanssia ohjelmointitanssinsa toisilleen. Kun olimme kokeilleet tätä muutaman kerran, ryhtyivät lapset oma-aloitteisesti hakemaan kortteja ja tekemään omia tansseja. Jos luulee, että digitalisointi esikoulussa tarkoittaa vain lisää ruutuaikaa ja että kaikista lapsista tulee aikuisena ohjelmoijia, on väärässä. Heistä voi tulla myös tanssijoita!

//Jenny ja Oona

Digitala verktyg- Osmo

tangram

Digitala verktyg

Nu har vi provat ett nytt digitalt verktyg i barngruppen som heter Osmo.

Osmo består av en Ipadhållare och en spegel att fästa på iPadens kamera. Detta gör att bordet framför iPaden blir en spelplan.

Osmo har olika program, vi har provat 4 av dem, Tangram, Words, Numbers, Coding.

Programmen är för barn mellan 5-12 år.

Tangram är ett pusselspel. Spelet går ut på att man ska härma en viss pusselbild som visas på Ipaden och sen sätta ihop den med hjälp av olikfärgade träpusselbitar på bordet.

Words är ett språkspel där man i den lättaste nivån ska hitta ”rätt” första bokstav i enkla ord. Det finns en bild som hjälp.

Numbers är ett matematikspel där man adderar, multiplicerar och räknar ihop tärningsprickar till en specifik siffra i en bubbla.

Coding är ett kodningsspel där man förflyttar Awbie(en spelfigur) med hjälp av pilar, siffror och olika symboler (hopp- gå- ta- bilder mm) så att han kan äta jordgubbar.

Alla spel engagerar många barn samtidigt. Barnet som spelar sitter i mitten och kompisarna hänger över axeln på barnet och vill se och hjälpa till. Barnen får bl.a. träning i turtagning, kodning, matematik, språk, logiskt tänkande, samarbete mm, samtidigt som de får lära sig använda ett digitalt verktyg. Att ge alla barn samma möjligheter, det är det som det handlar om i förskolan. Låta alla prova sig fram, låta alla få en kunskap utefter sina förutsättningar.

Alla behöver digital kompetens idag!

// Jenny och Oona

Numbers

Digitalaaliset työvälineet

Nyt olemme kokeilleet lapsiryhmässä uutta digitaalista työvälinettä, jonka nimi on Osmo.

Osmo sisältää jalusta iPadille sekä peilin, joka kiinnitetään iPadin kameraan. Peilin avulla iPadin edessä oleva tila muuttuu digitaaliseksi pelilaudaksi. Osmoon kuuluu erilaisia ohjelmia, joista olemme kokeillut neljää: Tangram, Words, Numbers ja Coding. Ohjelmat soveltuvat 5-12-vuotiaille lapsille.

Tangram on peli, jossa matkitaan iPadin näytöllä olevaa kuvaa, ja yritetään muodostaa samanlainen kuvia eriväristen puisten palapelipalojen avulla.

Words on kielellinen peli, jonka helpoimmalla tasolla etsitään sanan ensimmäistä kirjainta. Kuva sanasta on vihjeenä näytöllä.

Numbers on matematiikkapeli, jossa yhteenlaskun ja kertolaskun avulla yritetään saada ympyrässä olevaa lukua vastaava numero nopan silmälukuja käyttämällä.

Coding on koodauspeli, jossa liikutellaan Awbieta (pelihahmoa) nuolien, numeroiden ja erilaisten symbolien (hyppää, ota, kävele jne.) avulla niin että hän pääsee syömään mansikoita.

Kaikkiin peleihin voi osallistua monta lasta samanaikaisesti. Lapsi joka pelaa, istuu keskellä ja kaverit katsovat vierestä ja haluavat auttavat. Samalla kun lapset harjoittelevat uuden digitaalisen työvälineen käyttöä, oppivat he muun muassa vuoronodottamista, koodausta, matematiikkaa, kieltä, loogista ajattelua sekä yhteistyötä. Kaikki lapset saavat samat mahdollisuudet, kuten esikoulussa kuuluukin. Annetaan kaikkien kokeilla sekä oppia uutta. Nykyään kaikki tarvitsevat digitaalista osaamista!

// Jenny ja Oona