Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Förskola

Förståelse för sin omvärld

IMG_1292

 

Vi jobbar projektinriktat som så många andra och just nu har vi projektämne Närmiljö som vi utforskar genom ljud.

Barnen har fått ta med sig en ljudupplevelse från naturen i bild och textform. Alltifrån badplask till hästgnägg och getingsurr. Precis såna ljud man hör på sommaren:) Det är faktiskt lite mysigt att fortsätta prata om sådant som hände i somras när termometern börjar krypa neråt och galonbyxor och gummistövlar åker på. Att hålla kvar sommaren lite längre! Jag frågade barnen vad de fick för känsla i kroppen när de hörde sina ljud och jag fick så poetiskt beskrivande svar;

– Jättebra, jag nästan svimmar, det är så vackert.(koltrastsång)

– Bra, skönt. Det är att vara i ett skönt bad, jätteskönt vatten.(hästgnägg)

– Inte så roligt, dom sticks så mycket.(getingsurr)

Vi har varit på ljudspaning i skogen och upptäckt många olika sorters ljud som vi kategoriserade när vi kom till förskolan.IMG_1393

Jag skrev upp alla ljuden på små lappar och läst upp dem högt för barnen.

– Uggla, vad kan det vara för ljud?

– Ett naturljud för det hör till naturen, resonerade barnen.

– Någon som hamrar?

– Ett människoljud för det är en människa som gör hammaren, svarade ett barn.

– Oljud?

– Det är ett maskinljud för det låter så att det gör ont i öronen.

Barnen fortsatte att reflektera över ljuden……

– Lite konstigt, vi var i naturen och hörde mest maskinljud.

Bild15

Vi har även konstaterat att det finns oljud- ljud man inte tycker om och braljud- ljud man tycker om och att det handlar om tycke och smak, att det är helt upp till var och en vad man tycker om och inte tycker om för ljud.

Någon tycker om ljudet av vinden i bladen och någon annan om sorgliga sånger medan någon inte tycker om motorljud eller gnissel av dörrar.

Tänk vad spännande det är att arbeta i projekt med barnen, när man får grotta in sig i något ämne, vända ut och in på det och upptäcka att man blir överraskad varje gång av barnens sätt att tänka och deras sätt att skapa sig en förståelse för sin omvärld.

#projektinriktatarbetssätt #lovemyjob

Jenny och Oona

Oman ympäristönsä ymmärtäminen

 

Me työskentelemme projektilähtöisesti, kuten monet muutkin, ja tällä hetkellä projektimme aiheena lähiympäristö, jota tutkimme äänien kautta. Lapset ovat ottaneet mukaansa äänielämyksen luonnosta kuvan ja tekstin muodossa. Kaikkea veden loiskeesta hevosen hirnuntaan ja ampiaisen surinaan. Juuri niitä ääniä, joita kuulee kesällä :) On itseasiassa aika ihana jatkaa kesän tapahtumista puhumista kun lämpömittari alkaa laskea ja päälle pitää pukea kurahousut sekä kumisaappaat. Että voi jatkaa kesää vielä hetken! Kysyin lapsilta miltä heidän kropassa tuntui, kun he kuulivat heidän valitsemansa äänen, ja sain vastaukseksi niin runollisia kuvauksia:

– Niin hyvältä, melkein pyörryn, se on niin kaunista (mustarastaan laulu).

– Hyvältä, ihanalta. Se on kuin olisi ihanassa kylvyssä, ihanassa vedessä (hevosen hirnunta).

– Ei niin hauskalta, ne pistävät niin paljon (ampiaisen surina).

Olimme ääntenmetsästyksellä metsässä, ja havaitsimme monia erilaisia ääniä, jotka kategorisoimme, kun tulimme takaisin esikouluun.

– Pöllö, minkälainen ääni se on?

– Luonnonääni, sillä se kuuluu luontoon, järkeilivät lapset.

– Joku joka vasaroi?

– Ihmisääni, koska ihminen tekee vasaran, vastaa yksi lapsi.

– Melu?

– Se on koneen ääni, sillä se kuulostaa niin, että korviin sattuu.

Lapset jatkavat äänien reflektointia…

– Vähän outoa, että olimme luonnossa, mutta kuulimme eniten koneen tekemiä ääniä.

Totesimme myös, että löytyy sekä melua – ääntä, josta ei pidä, että hyvää ääntä – ääntä, josta pitää, ja että kyseessä on makuasia, on ihmisen mieltymyksistä kiinni, mistä äänistä hän pitää tai ei pidä.

Joku pitää siitä äänestä kun tuuli havistuttaa lehtiä ja toinen taas pitää surullisesta musiikista. Joku toinen ei taas pidä moottorin äänestä tai oven narinasta.

Ajatella, miten jännittävää on työskennellä lasten projektin parissa, kun saa paneutua johonkin aiheeseen, tutkia sitä läpikotaisin ja huomata, että joka kerta yllättyy lasten tavasta ajatella ja luoda ymmärrystä heidän ympäristöstään.

 

#projektilähtöinentyöskentely #lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Mikrovärld

IMG_1330En mikrovärld är precis som det låter en mini mini värld. En fantasi, en plats att drömma sig bort på, att hitta på en berättelse om, att leka i, att utmana sig i osv

Vi valde att bygga upp vår fantasivärld i en kartong för att lätt kunna flytta på den. Vi valde en skogsmiljö med naturmaterial i. Vi skrev ut en skogsbakgrund och klistrade fast den längst bak i kartongen. Vi plockade pinnar, stenar, kottar, kastanjer, snäckor osv som vi la i kartongen, vi hängde även upp en bit hönsnät (för den spännande effektens skull).

Vi tog bilder på mig med ett paraply (min fantasisaga) som vi skrev ut i olika storlekar, bilder på fjärilar, olika skalbaggar, en fladdermus mm.

Dessa arrangerade vi sedan i kartongen för att sedan rikta webbkameran mot scenen, kopplade ihop den med en dator och en webbsidan www.webbcamtoy.com

På sidan finns olika filter att använda tex old movie, spy cam, under water, snow mm.

Bild1

Sedan låter jag barnen leka i mikrovärlden och låter dem hitta på olika historier om vad som händer…. Hitta sitt favoritfilter osv… Du kan också låta dem rikta kameran mot varandra och höra skrattet när någon blir upp-och–ner vänd eller täkt av snö:)

Detta om något är ju språkutvecklande och samtidigt utvecklar barnen digital kompetens. Att få leka i en fantasi- mikrovärld och använda sig av digital teknik att ändra stämningen med låter som jag hade älskat att göra som barn. Att hitta på en historia…..som snabbt kan ändra sig när du byter ett filter…webcam-toy-photo16

Att få fäktas med en skalbagge lika stor som mig själv under vattnet…..det var min fantasi:) …..Tänk att få känna sig stor och stark! Att få låtsas vara med i en sci-fi film!

#digitalkomptens #språkutvecklande #sci-fifilm

Jenny och Oona

Mikromaailma

 

Mikromaailma on sellainen, miltä se kuulostaakin: mini mini maailma. Fantasia, paikka, jossa voi unelmoida, keksiä tarinan, leikkiä, haasta itsensä jne. Rakensimme meidän fantasiamaailman pahvilaatikkoon, jotta voisimme siirrellä sitä. Valitsimme metsämaiseman, jossa on käytetty luonnonmateriaaleja. Tulostimme kuvan metsästä taustakuvaksi ja liimasimme sen laatikon perälle. Keräsimme keppejä, kiviä, käpyjä, kastanjoita, simpukoita jne. jotka laitoimme laatikkoon. Laitoimme myös palan kanaverkkoa roikkumaan katosta (jännittävän efektin vuoksi). Otimme minusta kuvia sateenvarjon kanssa (minun fantasiatarina), jotka tulostimme eri kokoisina. Tulostimme myös kuvia perhosista, eri koppakuoriaisista, lepakosta jne. Nämä järjestimme sitten laatikkoon jonka jälkeen kohdistimme webbikameran näyttämöä kohti ja yhdistimme sen tietokoneen ja nettisivun www.webbcamtoy.com kanssa. Sivuilta löytyy käyttöön eri filttereitä, esimerkiksi vanha elokuva, vakoilukamera, veden alla, lumi jne. Sitten annan lasten leikkiä mikromaailmassa ja keksiä tarinoita siitä, mitä tapahtuu, sekä löytää heidän suosikkifiltterin jne. Voit myös antaa lasten kohdistaa kameran toisiansa kohti ja kuunnella naurua, kun joku lapsista käännetään ylösalaisin tai peittyy lumeen :) Tämä jos jokin kehittää kielenoppimista ja lapsen digitaalista osaamista. Itse olisin rakastanut fantasia-mikromaailmassa leikkimistä ja digitaalisen tekniikan käyttämistä tunnelman muuttamiseen lapsena. Keksiä tarina, joka muuttuu nopeasti vaihtamalla filtteriä… Voida miekkailla itseni kokoisen koppakuoriaisen kanssa veden alla… se oli minun fantasiani :) Ajatella, että voi tuntea itsensä isoksi ja vahvaksi! Voida kuvitella olevansa mukana scifi-elokuvassa!

 

#digitaalinenosaaminen #kielenkehitys #scifi-elokuva

 

Jenny ja Oona

Lpfö18

IMG_0358

”Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.”

                                                                                                                                                               Lpfö18

Så står det i läroplanen.

Ett stort ansvar vilar på våra axlar, vi som jobbar i förskolan.

Adekvat digital kompetens? Vad betyder det? En lämplig och användbar digital kompetens för barnen. Vad är lämpligt att kunna när man är 4 år? Ansvarsfullt förhållningssätt när man är 4år? Har jag som vuxen ett ansvarsfullt förhållningssätt till mina digitala enheter? Många frågor.

Jag menar, när jag tittar på en serie måste jag ju se klart den, alltså släpper jag inte min padda förrän helgen är slut! Jag vet inte? Ansvarsfullt?

I dessa valtider har man ju lärt sig att vara extra noga med att vara källkritisk, man delar inte inlägg hur som helst på tex Facebook(det gjorde inte jag innan heller) man tänker till ett varv till innan man delar. Är detta en källa som jag litar på osv. Att vara ansvarsfull och tänka kritiskt är så viktigt.

Vi som är vuxna minns ju hur det var förr, innan datorer och internet medan barnen som växer upp idag inte vet något annan är det som är nu. De kommer inte utmanas av samma saker som vi gjorde. Förändringen sker snabbare än någonsin. Men för oss händer det så fort. Det känns så svårt ibland.

Då ska vi tänk på Linda Liukas ord; ” It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nu är ett bra tillfälle att ta upp källkritik på med sina tonåringar hemma eller barnen på förskolan.

Låta barnen skapa egna fake news bilder! Har detta verkligen hänt? Träffade Victoria verkligen en T-rex i skogen idag????

Lite mediauppfostran tack!

Vi har en ny läroplan att förhålla oss till och jobba efter from 1a juli 2019. Välkommen!

#nyrevideradläroplan #Lpfö18

Jenny och Oona

Lpfö18

”Koulutuksen tulee antaa lapsille edellytykset kehittää adekvaattia digitaalista osaamista antamalla heille mahdollisuus kehittää ymmärrystä digitalisoinnista, jota he kohtaavat arjessaan. Lapsille on annettava mahdollisuus luoda perusta digitaalisen tekniikan kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumistavalle, jotta he voivat pitkällä tähtäimellä nähdä mahdollisuudet ja ymmärtää riskit sekä pystyä arvioimaan informaatiota.”

Vapaasti suomennettu Lpfö18:stä

Näin lukee opetussuunnitelmassa. Suuri vastuu lepää esikoulussa työskentelevien harteilla. Adekvaatti digitaalinen osaaminen? Mitä se tarkoittaa? Tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen digitaalinen osaaminen lapsille. Mitä on tarkoituksenmukaista osata kun on 4-vuotias? Vastuullinen suhtautumistapa kun on 4-vuotias? Onko minulla aikuisella vastuullinen suhtautumistapa minun digitaalisiin laitteisiin? Paljon kysymyksiä. Tarkoitan, että kun katson jotain sarjaa, minun täytyy katsoa se loppuun, en siis voi irroittautua pädiltäni ennen kuin viikonloppu on ohi! En tiedä? Vastuullista? Näinä vaaliaikoina on opittu olemaan erittäin tarkkoja lähdekritiikin suhteen. Facebookissa ei jaeta mitä tahansa vaan mietitään ennen jakamista. Onko tämä lähde, johon luotan jne. On niin tärkeää olla vastuullinen ja miettiä kriittisesti. Me, jotka olemme aikuisia, muistamme hyvin millaista oli ennen, ennen tietokoneita ja internetiä, kun taas nykyajan lapset eivät tiedä muusta kuin nykyisestä. He eivät tule kokemaan samoja haasteita kuin me. Muutos tapahtuu nopeammin kuin koskaan. Se tuntuu välillä vaikealta. Silloin voimme miettiä Linda Liukkaan sanoja: ”It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nyt on hyvä aika ottaa lähdekritiikki esille teini-ikäisten lasten kanssa kotona tai lasten kanssa esikoulussa. Nyt on hyvä aika antaa lasten luoda omia feikkiuutiskuvia! Onko tämä oikeasti tapahtunut? Tapasiko Victoria oikeasti T-Rexin metsässä tänään? Hieman mediakasvatusta, kiitos! Uusi opetussuunnitelma on tulossa ja sen mukaan työskennellään ensimmäinen heinäkuuta 2019 lähtien. Tervetuloa!

#uudistettuopetussuunnitelma #Lpfö18

Jenny ja Oona

Fortsättningen om mördarsnigeln

IMG_1351 Regnbågesnigel

Samtalen och tankarna kring matbordet har just nu handlat om mördarsniglar och andra djur.

– Jenny om jag äter kalkon är jag en kannibal då?

– Nej du är en köttätare svarar jag.

– Som en T-rex? Frågar barnet för att försöka förstå.

– Ja ungefär…. Alltså du äter ju kött om du äter kalkon på smörgåsen svarar jag och pekar på mellissmörgåsen.

– Men jag ska bli vegetarian när jag blir stor berättar hen sen.

– Ok, vet du vad du måste äta för att få i dig alla viktiga näringsämnen då frågar jag.

– Ja massor med grönsaker svarar hen, jag vill bara inte äta kött och vara kannibal.

– Och jag är flexiterian ropar ett annat barn, för jag äter grönsaker ibland.

Det är inte så lätt med alla nya preferens ord, vad man får, bör och ska äta osv…

Vilka spännande tankar som man får ta del av under måltiderna på förskolan ändå och tänk att dessa tankar kom ifrån att vi tog en skogspromenad och såg en snigel som såg ut som en bajskorv! :)

Vi jobbar vidare med tankarna om snigeln.

Vad kan det finnas mer för sniglar frågar jag barnen? Jag triggar deras fantasi genom att fråga; Kan ni hitta på en fantasisnigel!

Barnen brainstormar;

– Människoätandesnigel!

– Snigelkrokodilen!

– Regnbågesnigel!

– Rödsnigel!

– Bilsnigel!

Barnen tecknar sina sniglar och pratar intensivt om sniglarnas olika egenskaper.

Bild1 Bilsnigel

IMG_1357

– Människoätandesnigeln har jätte, jättemånga vassa tänder!

– Bilsnigeln blir en bil när den ska resa och kan simma i vattnet och åka egen båt.

Vem behöver Wikipedia och internet när det är så mycket roligare och utmanande att lyssna på barnens egna fakta beskrivningar av sina djur.

När barnen sprutade ur sig idéer om sniglar så tecknade ett barn en musikrobot med högtalarben och med konfetti som sprutar ut ur huvudet. Den roboten skulle man väl kunna sälja till vilken club som helst! Hur coolt vore inte det:)

IMG_1361 Musikrobot

#framtidsvision #digitaliseringiförskolan #smartabarn

Jenny och Oona

Jatkoa murhaajaetanalle

Keskustelut ja ajatukset ruokapöydän ääressä ovat juuri nyt liittyneet murhaajaetaniin ja muihin eläimiin.

– Jenny, jos minä syön kalkkunaa, olenko silloin kannibaali?

– Ei, olet lihansyöjä, vastaan.

– Kuten T-Rex? Lapset kysyvät ymmärtääkseen paremmin.

– Kutakuinkin.. Sinä siis syöt lihaa jos syöt kalkkunaa leivän päällä, vastaan ja osoitan voileipää.

– Mutta minusta tulee isona kasvissyöjä, kertoo hän sitten.

– Okei, tiedätkö mitä sinun pitää syödä jotta saisit kaikki tarvittavat ravintoaineet? Kysyn häneltä.

– Kyllä, paljon kasviksia, vastaa hän, en halua vain syödä lihaa ja olla kannibaali.

– Minä olen ”fleksitariaani”, huutaa toinen, koska syön välillä vihanneksia.

Ei ole niin helppoa kaikkien uusien mieltymyssanojen kansaa, mitä saa, pitää ja pitäisi syödä jne.

Mitä jännittäviä ajatuksia saa kuulla ruokailujen aikana esikoulussa ja ajatella, että nämä ajatukset nousivat siitä, kun olimme metsäkävelyllä ja näimme etanan joka näyttö kakkapökäleeltä! Keskustelemme lisää etanoista. Mitä muita etanoita voi olla, kysyn lapsilta? Haastan heidän mielikuvitusta kysymällä voivatko he keksiä mielikuvitusetanan! Lapset miettivät yhdessä:

– Ihmissyöjäetana!

– Etanakrokotiili!

– Sateenkaarietana!

– Punaetana!

– Autoetana!

Lapset piirtävät omat etanansa ja puhuvat intensiivisesti etanoiden eri ominaisuuksista.

– Ihmissyöjäetanalla on todella terävät hampaat

– Autoetanasta tulee auto kun se matkustaa ja se voi uida vedessä ja ajaa omaa venettä.

Kuka tarvitsee Wikipediaa ja internetiä kun on paljon hauskempaa ja haastavampaa kuunnella lasten omaa kuvailua heidän eläimistään. Kun lapset ideoivat heidän etanoitaan, yksi lapsista piirsi musikkirobotin kaiutinjaloilla ja päästä tulevalla konfetilla. Sitä robottia voisi myydä millä klubilla tahansa! Kuinka siistiä se olisi! :)

#tulevaisuudensuunnitelmat

#esikoulundigitalisointi #älykkäätlapset

Jenny ja Oona

Mördarsnigel och Wikipedia

IMG_1288

En tisdag morgon på förskolan frågade ett barn om inte vi kunde gå till skogen.

– Javisst svarade jag! Och tog alla åtta barn i gruppen och gick ut.

Det hade regnat tidigare så det var fortfarande blött ute. Gummistövlar och galonbyxor på!

Jag planerade att vi skulle gå vår ”vanliga” runda runt en fågelsjö och det tyckte barnen lät kul.

Vi hade knappt kommit in på grusvägen i skogen förrän ett barn ropar:

– Jenny en sniiiiiiiigel, kom och titta!

Alla samlades vi runt snigeln. En brun slemmig sak.

– En kladdsnigen, förklarade ett av barnen.

Utan skal, konstaterar de sedan.

– Den ser ut som en bajskorv, säger ett av barnen och alla skrattar till för det är precis vad vi alla tänker.

IMG_1289

Vi blir sittandes på grusvägen pratandes och filosoferandes.

Var är snigelns skal? Varför ska den gå över vägen? Vad är det för hål den har på sidan?

– Tänk om den blir överkörd av en cykel? Säger ett av barnen plötsligt.

Alla tittar sig omkring och ser då en cyklist komma farande.

– Akta sniiiiiiigeln! Ropar barnen till cyklisten som väjer allt vad hen kan.

Vi blir sittandes på grusvägen till dess att snigeln har vänt om och är på väg tillbaka in i skogen. Bort från den farliga grusvägen med cyklisten.

Vi fortsätter vår promenad och hittar en till snigel, väldigt lik den första fast lite mörkare. Är det samma sort? En kusin funderar barnen?

Väl tillbaka på förskolan samlar jag ihop barnens tankar och frågor och frågar sedan barnen hur vi kan ta reda på allt detta?

– Vi googlar ,svarar de världsvant!

Så det gör vi och jag läser på Wikipedia att det är en skogssnigel som även kallas för mördarsnigel för att den är kannibal och äter andra sniglar. Oj vad spännande en liten skogspromenad kunde bli.

IMG_1291

Och hålet i sidan på snigeln var lunghålet inte en skada som vi trodde.

Vi pratar också om källkritik när vi använder internet med barnen. Kan vi lita på att allt vi läser om på ”nätet” är sant? Är allt vi ser på datorn sant, har det hänt på riktigt? Viktiga frågor att samtala med barnen om idag.

Vi fortsätter med vår skogspromenad runt fågelsjön varje vecka och upptäcker varje gång något nytt spännande som vi kan forska vidare på.

Något nytt att träna oss på att vara källkritiska mot när vi letar efter fakta och information på internet.

#naturvetenskap #digitalaverktygiförskolan #källkritikiförskolan

Jenny och Oona

Muhaajaetana ja Wikipedia

Eräänä tiistaiaamuna esikoulussa yksi lapsi kysyi voisimmeko mennä metsään.

– Tottakai, vastasin ja otin kaikki ryhmän kahdeksan lasta ja lähdin heidän kanssa ulos.

Aiemmin oli satanut, joten ulkona oli vielä märkää. Saappaat ja kurahousut jalkaan! Suunnittelin, että kävelisimme meidän ”normaalin” reitin ympäri Fågelsjön, ja lasten mielestä se oli hyvä idea. Olimme tuskin päässeet edes metsän soratielle, kun yksi lapsi huusi:

– Jenny, etana, tule katsomaan!

Kaikki kerääntyivät etanan ympärille. Ruskea ja limainen.

– Tahmaetana, selitti yksi lapsista.

– Ilman kotiloa, he totesivat sitten.
– Se näyttää ihan kakkapökäleeltä, sanoo yksi lapsista ja kaikki nauraa, sillä juuri sitä me kaikki mietimme.

Me jäämme istumaan soratielle puhumaan ja filosofioimaan. Missä on etanan kotilo? Miksi se menee tien yli? Mikä tuo reikä se sivussa on?

– Mitä jos se jää pyörän yliajamaksi? Sanoo yksi lapsista yhtäkkiä.

Kaikki katsovat ympärilleen, ja näkevät pyöräilijän lähestyvän.

– Varo, etana! Huutavat lapset pyöräilijälle, joka kaartaa minkä pystyy.

Jäämme istumaan soratielle niin pitkäksi aikaa, että etana on kääntynyt ja on matkalla takaisin metsään. Pois vaaralliselta soratieltä pyöräilijöineen. Jatkamme kävelyämme, ja löydämme toisen etanan, joka on hyvin samanlainen kuin ensimmäinenkin, mutta tummempi. Onko se samaa lajia? Serkkuko, miettivät lapset. Palattuamme esikouluun kerään lasten ajatuksia ja kysymyksiä ja kysyn sitten lapsilta, miten voimme selvittää kaiken tämän?

– Googlaamme, vastaavat lapset.

Niin teemme, ja luen Wikipediasta, että se on metsäetana, jota kutsutaan myös murhaajaetanaksi, koska se on kannibaali ja syö muita etanoita. Oi kuinka jännittävä yhdestä metsäretkestä voikaan tulla. Ja etanan sivussa oleva reikä oli ilmareikä, ei vamma, kuten luulimme.

Puhumme myös lähdekritiikistä kun käytämme internetiä lasten kanssa. Voimmeko luottaa siihen, että kaikki mitä luemme netistä on totta? Onko kaikki mitä näemme tietokoneelta totta, onko se todella tapahtunut oikeasti? Tärkeitä kysymyksiä lasten kanssa puhuttavaksi tänä päivänä.

Jatkamme metsäretkeä Fågelsjön ympäri joka viikko ja löydämme joka kerta jotain uutta ja jännittävää, jonka tutkimista voimme jatkaa. Jotain uutta mitä harjoitella on olla lähdekriittinen kun etsimme faktaa ja informaatiota netistä.

#luonnontieteet #digitalisettyövälineetesikoulussa #lähdekritiikkiesikoulussa

Jenny ja Oona

Att lära av varandra

Bild11

– Jenny, vad är det där för robot frågar ett av barnen mig och pekar på roboten KUBO.

Snabbt kommer ett av de äldre barnen fram och berättar att det är en robot som man kan programmera med hjälp av pusselbitar.

– Jag kan visa dig, säger hen i nästa andetag och tittar på mig i hopp om att jag ska svara ja på frågan.

– Absolut säger jag, visa gärna hur man programmerar KUBO.

Barnen sätter sig tätt tätt intill varandra som om de ska dela en hemlighet.

Att låta barnen lära av varandra är ett fantastiskt bra sätt att introducera nya leksaker, lekar eller verktyg på förskolan. Att ge barnen ansvar för introduktionen av nytt material ger dem möjlighet att växa med uppgiften.

När vi redan hade två robotstationer igång på avdelningen samtidigt tänkte jag att nu räcker det för stunden men då kommer det ett barn med OSMO i handen och en iPad i den andra.

– Jenny jag vill spela OSMO med han som äter jordgubbar, säger barnet till mig.

– Okej, svarar jag. Fixar du det själv?

– Så klart jag gör, får jag till svar.

Barnet ifråga sitter och spelar en stund för sig själv tills några kompisar ser det och säger att det nog är deras tur nu.

– Kan ni spela det då, frågar hen sina kompisar.

– Nej, svara de och skakar på huvudena.

– Jag kan visa er, svarar hen då.

Jag sitter som en fluga på väggen och lyssnar och iakttar vad som händer vid bordet. Att växa med uppgiften…..Bild12

Efter en liten stund kommer barnet som nu inte får spela gående till mig med en uppgiven syn:

– Jag har inget att göra, suckar hen.

– Du kan väl rita nåt föreslår jag snabbt.

Efter en stund går jag fram till ritbordet och frågar vad barnet har ritat.

– Det ser du väl, det är ju Awbie(han som äter jordgubbar i spelet)

Får man inte spela spelet kan man ju alltid rita det i väntan på att det ska bli ens tur igen! :)

Bild10

#KUBO #OSMO #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Lapset oppivat toisiltaan 

– Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa KUBO-robottia.

Pian yksi vanhemmista lapsista tulee paikalle ja kertoo, että se on robotti, jonka voi ohjelmoida palapelin palasten avulla.

– Minä voin auttaa sinua, sanoo hän ja katsoo minua toiveikkaana, että vastaisin kyllä kysymykseen :)

– Ilman muuta, vastaan, näytä mieluusti miten KUBOa ohjelmoidaan.

Lapset istuvat vierivieren kuin he jakaisivat keskenään salaisuuden. Se, että antaa lasten oppia toisiltaan, on fantastisen hyvä tapa esitellä uusia leikkikaluja, leikkejä ja työvälineitä esikoulussa. Kun antaa lapselle vastuuta uuden materiaalin esittelystä, he saavat mahdollisuuden kasvaa tehtävän mukana.

Kun meillä oli jo kaksi robottipistettä käynnissä samanaikaisesti, ajattelin, että nyt riittää tällä erää, mutta sitten paikalle tuli lapsi  OSMO toisessa kädessä ja iPad toisessa.

– Jenny, minä haluan pelata OSMOa sillä joka syö mansikoita, sanoo lapsi minulle.

– Okei, vastaan. Onnistutko laittaman pelin kuntoon itse?

– Tottakai! saan vastaukseksi.

Kyseinen lapsi pelaa yksinään hetken kunnes muutama kaveri huomaa tämän ja sanoo, että nyt on heidän vuoro.

– Osaatteko edes pelata sitä? kysyy hän kavereiltaan.

– Ei, he vastaavat ja puistelevat päätään.

– Minä voin näyttää teille, hän vastaa

Minä olen kärpäsenä katossa ja kuuntelen mitä pöydän ympärillä tapahtuu. Tehtävän mukana kasvamista.. Hetken päästä ensiksi OSMOlla pelannut lapsi tulee luokseni lannsituneen näköisenä.

– Minulla ei ole mitään tekemistä, hän huokaa.

– Sinä voisit vaikka piirtää jotain, ehdotan nopeasti.

Hetken päästä menen piirrustuspöydän luokse ja kysyn mitä lapsi on piirtänyt.

– Etkö näe, se on Awbie (olento, joka syö mansikoita pelissä).

Jos ei saa pelata itse peliä, voi aina odotellessa piirtää sen kunnes on taas oma vuoro.

Jenny ja Oona

Tillbaka till Blue-Bot

Höstterminen är i gång och de flesta av oss har fått en ny barngrupp eller några nya barn i alla fall. Då dyker frågorna upp……

Hur tar vi oss vidare i digitaliseringen?

Ska man fortsätta där man slutade?

Eller ska man börja om?

Vad kan de här barnen? Vad har de fått prova på? Hur har deras lärande förändrats?

Vi fick halva avdelningen utbytt, nya yngre kompisar:)

De kom nyfiket intrippande på avdelningen med stora ögon. De har ju varit och lekt hos oss många gånger tidigare men nu skulle de ju äntligen få börja på riktigt!

De tittade nyfiket på vår bygghörna och konstaterade att;

– Såna där klossar har vi inte på vår gamla avdelning!

Byggandet kom igång. Först en borg sen ett sjukhus och sist en Blue-Bot bana. Att just de nya transparanta klossarna skulle inspirera till robot banbygge var en överraskning.IMG_1262

När barnen sedan på samlingen och under lunchen ivrigt berättade vad de gjort på semestern och var de hade varit någonstans kom vi på att vi kunde låta Blue-Bot besöka dessa ställen. Sagt och gjort vi tog fram världskartan och lät barnen programmera Blue-Bot på en semesterresa! Alla ställen var inte lika lätta att hitta. Spanien och Kroatien är ju lätta….landet och mormor och morfar var lite svårare att hitta:)

IMG_1254

Vi fortsätter alltså där barnen och vi slutade innan sommaren, jobbar vidare på deras kunskaper och tar tillvara på deras nyfikenhet.

Senare samma dag:

– Jenny, vad är det där för robot? Frågar ett av barnen och pekar på KUBO….fortsättning följer.

#blue-bot #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Takaisin Blue-Bottiin

 

Syyslukukausi on käynnissä ja suurin osa meistä on saanut uuden lapsiryhmän tai ainakin muutaman uuden lapsen. Silloin nousee esiin kysymyksiä..

Kuinka jatkamme työskentelyä digitalisoinnin parissa?

Jatkammeko siitä mihin jäimme keväällä?

Vai aloitammeko alusta?

Mitä uudet lapset osaavat? Mitä he ovat saaneet kokeilla? Kuinka heidän oppiminen on muuttunut?

Meidän ryhmäämme lapsista puolet ovat uusia :)

He hiipivät uteliaina ja silmät suurina osastollemme. He ovat olleet leikkimässä meidän luona useita kertoja, mutta vihdoin he aloittaisivat ihan oikeasti! He katsoivat uteliaina meidän rakentelunurkkausta ja totesivat:

-  Tuollaisia palikoita ei ole meidän vanhalla osastollamme!

He aloittivat rakentelun. Ensin linna, sitten sairaala ja lopuksi Blue-Bot-rata. Oli yllättävää, että juuri nämä uudet läpinäkyvät palikat inspiroivat rakentamaan robotille radan. Kun lapset sitten kertoivat innokkaina päiväpiirin ja lounaan yhteydessä siitä, mitä he olivat tehneet lomallaan ja missä kaikkialla he olivat olleet, keksimme, että voisimme antaa Blue-Botin vierailla näissä paikoissa. Tuumasta toimeen: otimme esille maailmankartan ja annoimme lasten ohjelmoida Blue-Botin lomamatkalle! Kaikkia paikkoja ei ollut yhtä helppoa löytää. Espanja ja Kroatia olivat helppoja, mutta mummin ja vaarin mökki oli vaikeampi löytää :)

Me jatkamme siis siitä, mihin me lopetimme ennen kesää ja hyödynnämme sekä heidän uteliaisuuttaan että heidän jo olemassa olevia taitojaan.

Myöhemmin samana päivänä:

- Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa   KUBOa.. Jatkoa seuraa!

 

#bluebot  #esikoulundigitalisointi 

 

Jenny ja Oona

Projiceringskub

Bild1

Så var höstterminen igång. Många är tillbaka på förskolorna, utvilade efter semestern, redo för nya utmaningar. Ny läroplan på g och bloggen kommer som vanligt ut på fredagar! Nu KÖÖÖÖÖÖR vi!

Innan sommaren gjorde jag och min kollega färdigt vår projiceringskub på förskolan. Själva snickeriarbetet hade vi lejt bort till en snickare så vi skulle bara sätta fast tyget. Vi hade ett par lakan och ”myggnätstyg” att jobba med. Vi vände och vred på kuben, projicerade undervattensbilder för att se hur det skulle bli om vi satte tyg där eller om det blev bättre där…osv… ni fattar?

IMG_1239

Vi bestämde oss för att två sidor skulle få vitt bomullstyg på sig och taket och en tredje sida skulle få ”myggnät”. Vi hade sett att man på ett ”myggnät” kunde projicera igenom nätet och ändå fastnade bilden på ”myggnätet”. Vi använde oss av en häftpistol för att få fast tygerna.

Vi tömde projektorrummet på alla möbler och lät endast en stor grön matta ligga kvar. Sedan klädde in väggar och fönster med vitt tyg och papper. Detta för att vi ska kunna projicera överallt.

Vi har köpt en liten projektor som vi tänker är enkel att flytta runt på så att man kan projicera bilder/filmer från olika vinklar.

Rummet som kuben står i är i minsta laget, alla önskar vi oss större lokaler men vem gör inte det! :)

Jag började med att projicera en undervattensfilm på kuben med olika fiskar och hajar, jag hörde på barnen att de blev imponerade.

– Wow, va coolt!

– Häftigt ju!

– Åh, vad fint vattnet är.

– Titta där är Nemo! Och en sköldpadda!

Efter det spelade jag upp en film med dykare och delfiner.

DSCN2506

Det tog exakt 30 sekunder för de två barnen som var där inne att börja leka att även de var dykare. De blåste upp sina munnar som om de höll andan allt medan de simmade med delfinerna. Den leken höll på fram till mellis och sen tyckte några andra barn att det minsann var deras tur att simma!

Dagen efter ville jag prova något annat och det var min tur att ha läsvilan så jag la in lite mysiga kuddar och filtar i kuben och satte igång en undervattensfilm med meditationsmusik på. Barnen kom in och satte sig eller la sig ner och tittade på filmen, stämningen var lugn, samtalen var lågmälda och jag undrade bara varför jag inte satt ihop kuben tidigare! :)

Vi läste säkert 3 kapitel ur ”Stora boken om Sandvargen” innan något av barnen ens frågade;

– När är vilan slut?

Jag hade älskat att få leka i kuben som barn. Jag älskade nämligen att titta på naturprogrammet ”Ett med naturen” med programledaren Arne Weise. Jag kan fortfarande fastna för naturdokumentärer men då på Netflix! :)

#digitaliseringiförskolan #naturvetenskap  # älskarmitt80tal

Jenny och Oona

Heijastuskuutio

Syyslukukausi on taas käynnissä. Monet ovat palanneet takaisin esikouluun, levänneinä loman jälkeen, valmiina uusiin haasteisiin. Uusi opettussuunnitelma on tuloillaan ja blogi tulee taas ulos perjantaisin kuten aiemminkin!

Ennen kesää teimme kolleganin kanssa haijastuskuution. Puuseppä kasasi kuution ja meille jäi vain kankaan kiinnitys. Meillä oli sitä varten muutama lakana ja ”hyttysverkkoa”. Me kääntelimme kuutiota ja heijastimme vedenalaista maisemaa nähdäksemme miten kankaiden eri sijoittelu vaikuttaa heijastamiseen. Me päätimme, että kahdelle sivulle tulee valkoista puuvillakangasta ja kattoon sekä kolmannelle sivulle tulee ”hyttysverkkoa”. Käytimme kankaiden kiinnittämiseen niittipistoolia. Tyhjensimme koko projektorihuoneen kaikista huonekaluista, vain vihreä matto sai jäädä paikoilleen lattialle. Sen jälkeen peitimme seinät ja ikkunat valkoisella kankaalla ja paperilla, jotta voisimme heijastaa kaikkialle. Olemme ostaneet pienen projektorin, jota on helppo siirtää niin, että kuvia tai videoita voi heijastaa eri kulmista. Huone, jossa kuutio on, on erittäin pieni ja toivoisimmekin isompia huoneita, kuten varmasti kaikki muutkin! :)

Aloitin heijastamalla kuutioon vedenalaista maailmaa, jossa eri kalat ja hait uiskentelivat. Kuulin lasten olevan erittäin vaikuttuneita.

– Vau, miten coolia!

– Mahtavaa!

– Oi, onpa vesi kaunista.

– Katso, tuolla on Nemo! Ja kilpikonna!

Sen jälkeen näytin videon, jossa oli sukeltajia ja delfiinejä. Kesti tasan 30 sekunttia enen kuin kuution sisällä olevat kaksi lasta alkoivat leikkiä olevansa sukeltajia. He puhalsivat suunsa täyteen kuin olisivat pidätelleet hengitystä samalla kun he uivat delfiinien kanssa. Leikki jatkui välipalaan asti ja välipalan jälkeen oli muutaman muun lapsen mielestä jo vihdoin heidän vuoronsa päästä uimaan!

Seuraavana päivänä halusin kokeilla jotain muuta ja oli minun vuoroni pitää lepohetken lukutuokio. Laitoin tyynyjä ja vilttejä kuution lattialle ja käynnistin vedenalaisen videon, jonka taustalla soi meditointimusiikkia. Lapset tulivat sisään ja istuutuivat tai menivät makuulle lattialle ja katsoivat videota. Tunnelma oli rauhallinen, keskustelut hiljaisia ja minä mietin vain sitä, miksen ollut rakentanut kuutiota aiemmin! :)

Me luimme varmasti kolme kappaletta kirjasta ”Stora boken om Sandvargen” ennen kuin kukaan lapsista edes kysyi koska lepohetki loppuu! Minä olisin rakastanut leikkiä lapsena kuutiossa. Rakastin nimittäin katsoa luonto-ohjelmaa ”Ett med naturen”. Voin vieläkin juuttua luontodokumentteihin, mutta nykyyään Netflixissä! :)

Jenny ja Oona

Barnens egna bilder

Bild19

Jag har länge tänkt på det här med barnens egna bilder och då menar jag när barnen tar egna bilder med kameran.  Vad intresserar dem? Vad är det de ser? Vad försöker de förstå?

Jag lät två barn, 4 resp 5 år gamla fotografera på förskolans gård helt själva en eftermiddag. Jag assisterade bara när något gick fel typ att barnen glömde bort vilken knapp de skulle trycka på! Hur tog de bilderna, vad var roligast att ta bilder på? Tar vi likadana bilder, jag och barnen? Många frågor som kom upp….

Det som slog mig först var nog att de var så entusiastiska i sitt fotograferande. De sprang hit och dit, klättrade, kröp, hoppade, sträckte på sig, bara för att kunna knäppa just den speciella bilden.

Att fotografera ett flygplan krävde tydligen att man skulle klättra upp på lekstugetaket, att fotografera en insekt krävde att man kröp in under bordet, att fotografera kompisens öga i närbild krävde att man var alldeles blixtstilla osv…….

IMG_1208

Det som fotograferades allra mest var nog förskolans nya griffeltavlor i form att djur som hängts upp på staketet.

När sedan en 3-åring fick kameran tog hen bilder på sina kompisar som poserade vant och även innehållet i en hink med sand var spännande:)

DSCN2500

Så vad lärde jag mig?

Att jag som vuxen har en idé, en tanke när jag fotograferar typ barnens lärande, -skapande, -görande, att dokumentera medan när barnen får en kamera i handen tar deras iver över att få fotografera så att de bara springer runt och fotograferar det som de ser för ögonblicket, för stunden.

Och medan barnen fotograferade allt de såg fotograferade jag barnen som fotograferade:) alltså deras görande!Bild17

#digitaltskapande

Trevlig midsommar / Jenny och Oona

Lasten omat valokuvat

 

Olen kauan miettinyt lasten omia kuvia, ja tarkoitan tällä sitä, kun lapset ottavat kuvia kameralla. Mikä heitä kiinnostaa? Mitä he näkevät? Mitä he yrittävät ymmärtää? Annoin kahden lapsen, neljä ja viisivuotiaan, valokuvata itse esikoulun pihalla eräänä iltapäivänä. Minä autoin vain silloin kun jokin meni pieleen, esimerkiksi kun lapset unohtivat mitä nappia heidän pitäisi painaa! Miten he ottivat kuvat, mitä oli hauskinta kuvata? Otammeko samanlaisia kuvia, minä ja lapset? Paljon kysymyksiä tuli ilmoille…

Ensimmäinen ajatukseni oli varmasti, että lapset olivat hyvin innostuneita valokuvauksesta. He juoksivat sinne tänne, kiipesivät, ryömivät, hyppivät ja kurottivat saadakseen napattua juuri tietyn kuvan.

Lentokoneen kuvaaminen vaati näemmä leikkimökin katolle kiipeämistä, hyönteisen kuvaaminen vaati pöydän alle ryömimistä, kaverin silmän kuvaaminen lähikuvaan taas vaati, että kumpikin oli aivan paikallaan jne.

Esikoulun uusia eläimen muotoisia aidassa roikkuvia liitutauluja kuvattiin kaikkein eniten. Kun sitten 3-vuotias sai kameran, otti hän kuvia tottuneesti poseeraavista kavereistaan ja myös ympärin sisältö oli jännittävää.

Joten mitä minä opin?

Että minulla aikuisena on idea, ajatus kun valokuvaan lasten oppimista, luomista, tekemistä, dokumentoin sillä aikaa kun lapsi saa kameran käteen ja hedän innostus valokuvaamisesta saa heidät juoksemaan ympäri ja kuvaamaan sen mitä he näkevät hetkessä.

Ja samalla kun lapset kuvasivat kaikkea mitä he näkivät, minä kuvasin lapsia, jotka kuvasivat, eli heidän tekemistään.

 

Hyvää juhannusta / Jenny ja Oona

Projektorläsning

9789163893179

Nu är det allt bra länge sedan jag skrev att jag skulle prova läsa bok med hjälp av projektorn, men nu är det gjort. Verktyg som berikar som sagt var.

Jag kopplar ihop min iPhone med projektorn, jag väljer telefonen för att den är så mycket smidigare att föra över bilderna när jag vill zooma in något i boken.

Alla kan se, ingen sitter i vägen, de som vill kan ligga ner.

Tror jag hade 16 barn i gruppen då, 4-5 åringar.

Vi släcker ner i lekrummet och drar ner rullgardinerna så att vi nästan får biomörker.

Alla sitter knäpptysta och förväntansfulla.

”Lillebror Kanin tycker inte om att bada. Särskilt inte i Djupsjön för den ser så läskig ut.” Så börjar Sagan om den underbara familjen kanin och Djupsjöns hemlighet.

En fantastisk saga som är sagolik, spännande, skrämmande, fantastisk, snillrika och skojiga, kort sagt oemotståndliga och tar upp så många känslor. Den är fantasifullt illustrerad med livfulla och detaljrika bilder. Varje sida har så många detaljer som du kan dramatisera genom att zooma in och använda din teaterröst för att skapa stämning. Barnen är en tacksam publik som lever sig in i sagan och nästan hoppar till när bilden med sjöodjuret dyker upp.

Bild15

Så, om du har många barn som ska lyssna, titta på en saga så rekommenderar jag projektorläsning….. så att alla kan se!

Ibland måste man dyka ner i djupet, trots att man inte vågar …

                             Ur ”Djupsjöns hemlighet”, den fjärde boken om familjen Kanin

 

#lovemyjob #teaterapanimig #

Jenny och Oona

Projektorilukemista

Jokin aika sitten kirjoitin, että aion kokeilla kirjan lukemista projektorin avulla. Nyt se on tehty. Työväline, joka rikastaa, kuten sanottu.

Yhdistän minun iPhonen projektoriin, koska sen kautta on helpompi tuoda kuvia, kun haluan zoomata jotain. Kaikki näkevät, kukaan ei ole tiellä, ne jotka haluavat voivat maata lattialla. Minulla oli ryhmässä 16 lasta, jotka ovat 4-5-vuotiaita.

Me sammutamme leikkihuoneen valot ja vedämme rullaverhot alas niin että huoneeseen tulee melkein yhtä pimeää kuin elokuvissa. Kaikki istuvat aivan hiljaa ja odottavaisina. ”Pikkuveli Kaniini ei pidä uimisesta. Varsinkaan Djupsjössä, koska se näyttää niin pelottavalta.”Näin alkaa satu Den underbara familjen Kanin och Djupsjöns hemlighet. Fantastinen satu joka on sadunomainen, jännittävä, fantastinen ja hauska, lyhyesti sanottuna vastustamaton ja se ottaa esille niin paljon eri tunteita. Se on kuvitettu mielikuvituksellisesti eloisilla ja yksityiskohtaisilla kuvilla. Jokaisella sivulla on niin paljon yksityiskohtia, joita voi dramatisoida zoomaamalla ja käyttämällä teatteriääntä luodaksesi tunnelman. Lapset ovat kiitollinen yleisö, joka eläytyy satuun ja melkein hyppäävät ilmaan kun kuva merihirviöstä ilmestyy.

Joten jos sinulla on monta lasta kuuntelemassa ja katsomassa satua, suosittelen projektorilukemista, jotta kaikki voivat nähdä!

”Väillä täytyy sukeltaa syvyyksiin, vaikka ei uskaltaisikaan…”

Kirjasta Djupsjöns hemlighet

Jenny ja Oona