Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Förskola

Datorspaning

Bild1Bild2

Att få upp ögonen på barnen om vad som faktiskt är digitalt i vår värld är spännande. Vi pratar mycket om digitaliseringen i barngruppen, vi programmerar och jobbar med robotar men vet de om vad som faktiskt är datorer runt omkring oss?

Jag visade barnen en bild på flera av våra vanligaste datorer hemma. Det var en mobiltelefon, en robotgräsklippare, en bil, en kaffemaskin och ett kök. Jag frågade om de visste vad dessa hade gemensamt;

– Man kan använda dem!

– Jag har sån (kaffemaskin)

Det är sant svarade jag men alla dessa saker är faktiskt datorer!

– Va? Svarade barnen med varsin rynka i pannan:)

Jag förklarade att det fanns mikrokontrollers i dessa maskiner som gör dem till datorer och att det är vi människor som programmerar vad de olika datorerna ska göra. Tex när vattnet ska bli varmt i kaffemaskinen eller när spisen ska bli varm i köket osv.

Vi gick på datorspaning på förskolan och vi började i det stora lekrummet!

– Där Jenny, där uppe är en dator, musikspelaren!

– Absolut det är en dator med en display som visar vilken låt som spelas, svarade jag!

– Och där Jenny, projektorn måste ju vara en dator, säger ett barn med alvar i rösten.

IMG_1385

– Såklart att den är det, svarar jag.

Nu blir barnen ivriga och springer från rum till rum.

– Torkskåpet!

– iPaden!

– KUBO!

När de sprang hela vägen till köket blev de tysta en stund. Det fanns många blinkande lampor och olika displayer med siffror på.

– Oj vad många datorer det finns i köket, reflekterade barnen tillsammans.

Detta är ju barnens vardag, den digitaliserade vardagen som de ska få möjlighet att utveckla en förståelse för som det så fint står i nya Lpfö18. Vi hjälper till på traven och öppnar deras ögon för den då!

#digitalisering #Lpfö18

Jenny och Oona

Tietokonejahti

On jännittävää avata lasten silmät sille, mikä todella on digitaalista meidän maailmassamme. Puhumme paljon digitalisoinnista esikoulussa. Me ohjelmoimme ja työskentelemme robottien parissa, mutta tietävätkö lapset mitkä kaikki ovat oikeasti tietokoneita ympärillämme?

Näytin lapsille kuvan muutamasta tavallisimmasta tietokoneesta meidän kodeissamme. Kuvassa oli kännykkä, robottiruohonleikkuri, auto, kahvinkeitin ja keittiö. Kysyin lapsilta, tietävätkö he mikä näitä laitteita yhdistää:

– Niitä voi käyttää!

– Minulla on sellainen (kahvinkeitin)

Se pitää paikkansa, mutta kaikki nämä laitteet ovat itseasiassa tietokoneita!

– Mitä? Vastasivat lapset otsat rypyssä :)

Minä selitin, että näissä laitteissa on mikrokontrollit, jotka tekevät laitteista tietokoneita ja että me ihmiset ohjelmoimme tietokoneet tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi jotta vedestä tulee lämmintä kahvinkeittimessä tai jotta liedestä tulee kuuma keittiössä.

Lähdimme tietokonejahtiin ja aloitimme isosta leikkihuoneesta!

– Tuolla Jenny, tuolla ylhäällä on tietokone, musiikkisoitin!

– Kyllä, se on tietokone näytöllä, joka näyttää mitä kappaletta soitetaan, vastaan!

– Ja tuolla Jenny, projektorin täytyy olla tietokone, sanoo yksi lapsista vakavalla äänellä.

– Tietysti se on, minä vastaan.

Nyt lapsista tulee innokkaita ja he juoksevat huoneesta toiseen.

– Kuivauskaappi!

– iPadi!

– KUBO!

Kun he juoksivat koko keittiöön, tuli hetkeksi hiljaista. Siellä oli paljon vilkkuvia valoja ja erilaisia numeronäyttöjä.

– Oi miten paljon tietokoneita keittiössä on, pohtivat lapset yhdessä.

Tämä on lasten arkipäivää, digitalisoitua arkipäivää, jonka ymmärtämistä heidän on saatava mahdollisuus kehittää, kuten uudessa Lpfö18:ssa niin hienosti lukee. Me autamme heitä avaamaan silmänsä!

#digitalisointi #Lpfö18

Jenny ja Oona

Pepparkakshusutställning ArkDes 2018

IMG_1631

Vi har besökt pepparkakshusutställningen på ArkDes två år i rad med vår barngrupp så i år skulle vi själva delta. Alltså ställa ut ett pepparkakshus!

Vi tittade på ArkDes hemsida och såg att temat för i år var Lyxigt! Vad är lyxigt för dig? Frågade vi barnen då;

– Varje fredag äter jag fredagsgodis, lyxigt.

– Att bo på taket är lyxigt..

– Fint hus är dyrt.

– En glass på lördag betyder lyxigt.

– Att äta ett pepparkakshus med blåbärsglasyr på är lyxigt.

Sedan fick de rita var sitt ”lyxigt” hus som vi hade en omröstning om. Det stod tillslut mellan tre olika hus. Robothuset med glasyrben och pepparkaksarmar vann med 4 röster medan de andra två fick två röster var. Ett demokratiskt val blev det! Alla var nöja med det.

Ett av barnen kallade faktiskt barnet vars husmodell vann för arkitekten. Det kändes stort att barnen använder så pass avancerade ord när vi pratar om ett pepparkakshus! Men till saken hör ju att för 1,5 år sedan hade vi projektämne Närmiljö då vi tittade närmare på just arkitekturen runt omkring oss. Kul att barnen kommer ihåg!

IMG_1634

Hur skulle vi gå till väga nu då? Vi bestämde oss för att låta barnen brottas med byggandet ett tag med hjälp av papper, sax och tejp!

– Hur många väggar behövs för att bygga detta hus?

– Hur många takbitar?

– Kan roboten stå på sina glasyrben?

Barnen satt och klippte och tejpade ett tag… alla var engagerade och ville vara med i processen.

Det blev matematik på hög nivå. Vi diskuterade rektanglar, trianglar, cm och cm².

– Två eller fyra takbitar Jenny tror jag, ropade ett barn.

– Fyra för annars snöar det in, svarar ett annat barn då.

Det var spännande att höra deras resonemang. Vi testade deras olika förslag för att vara säkra på att det inte kommer att snöa in! Problemet med glasyrbenen löste barnen på ett smart sätt. För inte kan robothuset stå på sina glasyrben, ”den kommer att krascha då” resonerade barnen, huset måste helt enkelt sitta ner kom de på.

När alla bitar var färdigritade så var det dags för bakandet av husdelarna. Det var inte lätt att kavla ut degen på bakplåtspapper men barnen hjälptes åt. En höll i pappret och den andra kavlade. Samarbetsövning. När alla bitar var färdig utskurna gräddades de och sedan fick de svalna lite.IMG_1664

I väntan på att pepparkakshus delarna skulle svalna så rörde vi ihop kristyren. En ljusblå, en vit, en lila och en rosa fylld spritspåse blev det.

Arkitekten talade om hur hen hade tänkt och rådfrågade sina kompisar om de gillade hens idéer.

Alla barn hjälptes åt att spritsa kristyr på husdelarna men även smaka av kristyren som såg sååååå god ut!

IMG_1682

Vi vuxna smälte sockret och satte ihop huset efter barnens instruktioner. Barnen stod runt omkring oss och ett av barnen höll andan som för att hjälpa oss att koncentrera oss när vi försiktigt tryckte ihop väggarna mot varandra.

Det var nu vi började ångra oss… Varför gör vi det här? Tänk om det går sönder? Tänk om…. Tänk om….. Katastroftankarna om huset bara vällde in! Men det var bara att bita ihop och ånga på:)

Huset satt nu ner med en massa nonstop som dekoration och en massa god kristyr överallt! Barnen och vi pedagoger var nöjda.IMG_1688

Men hur tänkte arkitekten och de andra barnen kring lyxigt hus då?

Det är lyx att ha ett hus som kan gå, att ha ett robothus. Om man flyttar kan huset gå dit så behöver man inte sakna huset och om man vill så kan huset gå till stranden så vaknar man där.

IMG_1710

Wow vilket drömhus! Ett sånt hus vill jag bo i!

#arkdes #byggochkonstruktion #matematikiforskolan #pepparkakshustavling

Jenny och Oona

Piparkakkunäyttely ArkDes 2018

Olemme käyneet ArkDesin piparkakkutalonäyttelyssä kaksi vuotta peräkkäin, ja tänä vuonna päätimme osallistua näyttelyyn omalla piparkakkutalolla! Katsoimme ArkDesin kotisivuja ja näimme, että tämän vuoden teemana on luksus! Kysyimme lapsilta, mikä on heille luksusta:

– Syön joka perjantain perjantaikarkkia, luksusta.

– On luksusta asua katolla…

– Hieno talo on kallis.

– Jätski lauantaina tarkoitta luksusta.

– On luksusta syödä mustikkakuorrutteista piparkakkutaloa.

Sitten kaikki lapset saivat piirtää oman luksustalon, joista sitten äänestettiin voittaja. Äänestys oli tasainen kolmen talon kohdalla. Robottitalo kuorrutejaloilla ja piparkakkukäsillä voitti neljällä äänellä, kun taas kaksi muuta taloa saivat kumpikin kaksi ääntä. Siitä tuli demokraattinen vaali! Kaikki olivat tyytyväisiä.

Yksi lapsista kutsui voittajatalon suunnitellutta lasta arkkitehdiksi. Tuntui isolta asialta, että lapset käyttivät niin monimutkaista sanaa, kun puhuimme piparkakkutalosta! Asiaan liittyy tietysti se, että meillä oli 1,5 vuotta sitten projektin aiheena lähiympäristö, jolloin tutkimme lähemmin juuri meitä ympäröivää arkkitehtuuria. Hauskaa, että lapset muistivat!

Kuinka jatkamme nyt? Päätimme antaa lasten painia rakentamisen parissa ensin paperin, saksien ja teipin kanssa.

– Kuinka monta seinää tarvitaan tämän talon rakentamiseen?

– Kuinka monta kattopalaa?

– Voiko robotti seistä kuorrutusjaloilla?

Lapset leikkasivat ja teippasivat jonkin aikaa… Kaikki olivat sitoutuneita ja halusivat olla mukana prosessissa. Siitä tuli korkean tason matematiikkaa. Keskustelimme suorakulmioista, kolmioista, senttimetreistä ja neliösenttimetreistä.

– Kaksi tai neljä kattopalaa, luulisin, huusi yksi lapsista.

– Neljä, sillä muuten sinne sataa sisään, vastasi toinen lapsi.

Oli jännittävää kuulla heidän ajatustenvaihtoa. Kokeilimme erilaisia ehdotuksia ollaksemme varmoja, ettei sisään tule satamaan lunta! Kuorrutejalkojen ongelma ratkaistiin fiksulla tavalla. Koska robottitalo ei voi seistä (se tulee menemään silloin rikki, miettivät lapset), päätyivät lapset siihen, että talon täytyy yksinkertaisesti istua.

Kun kaikki palat oli piirretty valmiiksi, oli aika ryhtyä leipomaan talon paloja. Ei ollut helppoa kaulia taikinaa leivinpaperin päällä, mutta lapset auttoivat toisiaan. Yksi piti kiinni paperista ja toinen kauli taikinaa. Yhteistyöharjoitus. Kun kaikki palat oli leikattu, paistomme ne, ja annoimme niiden sitten jäähtyä. Odotellessamme piparkakkutalon osien jäähtymistä, sekoitimme kuorrutukset valmiiksi. Pursotinpussit täytettiin vaaleansinisellä, valkoisella, liilalla ja vaaleanpunaisella kuorrutteella.

Arkkitehti kertoi, mitä oli ajatellut, ja kysyi, pitivätkö hänen kaverit hänen ajatuksestaan. Kaikki lapset auttoivat pursottamaan kuorrutetta talon paloille ja tietysti myös maistamaan kuorrutetta, joka näytti niiiin hyvältä!

Me aikuiset sulatimme sokerin ja painoimme talon osat yhteen lasten ohjeiden mukaisesti. Lapset seisoivat meidän ympärillä, ja yksi lapsista pidätteli henkeä kuin auttaakseen meitä keskittymään, kun varovasti painoimme seinät kiinni toisiinsa. Nyt aloimme katua… Miksi teemme tämän? Mitä jos se menee rikki? Mitä jos… Mitä jos… Katastrofiajatukset kumpuilivat, mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin purra hammasta yhteen ja jatkaa :) Talo oli nyt paikoillaan ja koristeita sekä kuorrutetta oli joka paikassa! Sekä lapset että me aikuiset olimme tyytyväisiä. Mutta mitä ajattelivat itse arkkitehti ja muut lapset luksustalosta? On luksusta, että on talo, joka voi kävellä, että on robottitalo. Jos muuttaa voi talo kävellä sinne niin, ettei tarvitse kaivata taloa ja jos haluaa, voi talo kävellä rannalle ja sitten herää siellä. Wau mikä unelmatalo! Sellaisessa talossa haluan asua!

#arkdes #rakentaminenjakonstruktio #matematiikkaesikoulussa #piparkakkutalokilpailu

Jenny ja Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet är ett statligt svenskt museum i Stockholm, vilket behandlar det svenska kulturarvet inom musik, teater och dans.

Museet, som tidigare hetta Musik- och teatermuseet ligger i en 400 år gammal byggnad. Det fick vi veta när vi besökte museet förra veckan och jag tror nog mest att det var jag och min kollega som tappade hakorna och bara;

– Va, 400 år gammalt!                                                                                                                                                                                                          Medan barnen mest undrade när de skulle få dansa:)

Detta är numera mitt absoluta favoritmuseum! Tänk att få dansa, spela instrument, svara på kluriga frågor, leta efter en sengångare, spela teater, spela dockteater, prova kostymer, klättra i 400år gamla trappor och mycket, mycket mer.

Vi gick till museet med en grupp 5åringar och eftersom att det öppnar först kl 11 tog vi med oss matsäck som vi åt på plats. När alla var mätta och belåtna var det dags att upptäcka museet. Vi fick en introduktion så att vi visste hur vi skulle gå för att inte missa något, det finns ju 3 våningar:) Vi började med dansen. När ni går hit ta på er gymnastikskor! De två första rummen är nämligen dansrum. I första rummet sitter det en kinect kontroll i taket som gör att man ser sig själv på väggen när man dansar. Andra rummet är det olika dansare projicerade på 5 olika platser i rummet. Vi körde danceoke med dem dvs karaoke fast med dans. Super roligt med olika stilar och olika tempon. Vi låg stundtals på golvet eller så försökte vi steppa….. Det blev svettigt! Mitt i allt dansande ställde sig ett barn och pekade upp mot taket samtidigt som hen räknade. Jag frågade;

– Vad gör du?

– Jag räknar 1,2,3,4,5, 5 stycken projektorer!

IMG_1576

Ett barn mitt i digitaliseringen som kom på att bilderna på väggarna måste ju vara projicerade från någonstans. WOW!

Vi gick vidare…. till musiken.

Vi provade spela både harpa, trummor och xylofon innan vi gick in i en ljudskog. Ett av barnen beskriver rummet såhär;

– Som en massa elgitarrer!

IMG_1603

Precis så, tänker jag då. En massa strängar som sitter fast från golv till tak med ljusslingor i sig. Och när man sedan drar i strängarna vibrerar golvet i takt till musiken.

Sedan kommer vi till dockteater delen. Vi hittar några bekanta ansikten från olika föreställningar som vi sett bla Sirkka från Syster från havet och Lillan och katten från Kattresan.

Jag hittade gamla minnen från när jag var liten också.

Anita och Televinken! Televinken är en marionettdocka som hade ett program med tant Anita på 70-talet.

Vilka minnen! :)

Sedan hittade vi tre handdockor som vi kunde spela teater med. Vilken lycka! Som ni förstår finns det ju supermycket mer att göra, titta på, undersöka och experimentera med på museet men det tänkte jag att ni skulle få uppleva själva!

Som sagt var, mitt nya favvo museum i Stockholm. Gå dit!

Om inte annat så för att hälsa på Televinken :)

IMG_1625

#föddpå70talet #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny och Oona

Scenkonstmuseet

Scenkonstmuseet on valtiollinen ruotsalainen museo Tukholmassa, joka on omistettu ruotsalaiselle musiikin, teatterin ja tanssin kulttuuriperinnölle.

Museo, jonka nimi oli aiemmin Musik- och teatermuseet, sijaitsee 400 vuotta vanhassa rakennuksessa. Opimme tämän, kun kävimme museossa viime viikolla, mutta luulen että minä ja työkaverini olimme enemmän vaikuttuneita tästä tiedosta kuin lapset:

– Mitä, 400 vuotta vanha!

Lapsia kiinnosti lähinnä se, milloin he saisivat tanssia :)

Tämä on nykyään minun ehdoton suosikkimuseoni! Ajattele, että saa tanssia, soittaa instrumentteja, selvittää vastauksia hankaliin kysymyksiin, etsiä laiskiaista, tehdä teatteria, tehdä nukketeatteria, kokeilla pukuja, kiivetä 400 vuotta vanhoja portaita ja paljon paljon muuta. Menimme museoon viisi vuotiaista lapsista koostuvan ryhmän kanssa, ja koska museo aukeaa vasta kello 11, otimme eväät mukaan ja söimme ne paikan päällä.

Kun kaikkien mahat olivat täynnä, oli aika ryhtyä tutkimaan museota tarkemmin. Saimme aluksi pienen perehdytyksen, jotta tietäisimme, minne kaikkialle meidän on mentävä, jottemme jää mistään paitsi, sillä museossa on kolme kerrosta :)

Aloitimme tanssilla. Kun tulette tänne, laittakaa jumppakengät jalkaan! Kaksi ensimmäistä huonetta ovat nimittäin tanssihuoneita. Ensimmäisen huoneen katossa on kinect liikeohjain, jonka avulla näkee itsensä seinällä tanssimassa. Toisessa huoneessa on viidelle eri seinille heijastettuja tanssijoita. Tanssimme danceokea heidän kanssaan (karaokea laulun sijaan tanssilla). Superhauskaa erilaisilla tyyleillä ja tahdeilla. Makasimme hetkittäin lattialla tai yritimme stepata… Se oli hikistä hommaa! Kesken kaiken yksi lapsista seisahtui ja osoitti kattoon ja laski samanaikaisesti. Kysyin häneltä:

– Mitä sinä teet?

– Minä lasken 1,2,3,4,5, 5 projektoria!

Yksi lapsi, joka keskellä digitalisointia ymmärsi, että seinän kuvat täytyy heijastua jostakin. WAU!

Jatkoimme eteenpäin… musiikkiin.

Kokeilimme soittaa harppua, rumpuja ja ksylofonia ennen kuin menimme sisään äänimetsään. Yksi lapsista kuvaili huonetta näin:

– Kuin monta sähkökitaraa!

Aivan niin, ajattelin silloin. Monta kieltä, joissa on kiinni valokaapeleita, ja jotka ovat kiinni katossa ja lattiassa. Ja kun vetää kielistä, lattia tärisee musiikin tahdissa.

Seuraavaksi tulemme nukketeatteriosaan. Löydämme muutamia tuttuja kasvoja erilaisista esityksistä, joita olemme nähneet, kuten Sirkka Syster från havet-esityksestä ja Lillanin ja kissan Kattresan-esityksestä.

IMG_1619

Löysin myös vanhoja muistoja ajalta, jolloin olin pieni. Anita ja Televinken! Televinken on marionettinukke, jolla oli ohjelma Anita-tädin kanssa 70-luvulla.

Mitä muistoja! :)

Sitten löysimme kolme käsinukkea, joilla pystyimme esittämään teatteria. Mikä onni! Kuten varmasti ymmärrätte, museosta löytyy superpaljon enemmän tekemistä, näkemistä, tutkittavaa ja kokeiltavaa, mutta ajattelin, että jätän jotain koettavaa myös teille! Kuten sanottu, minun uusi lempimuseoni Tukholmassa. Menkää käymään! Jos ei muuta, niin moikkaamaan Televinkeniä :)

#syntynyt70luvulla #lovemyjob #scenkonstmuseet

Jenny ja Oona

Halloween

Bild1

Efter FNveckan, en vecka där vi uppmärksammar solidaritet, respekt och gemenskap i hela världen vänder vi oss nu mot de mörka krafterna och fira Halloween.

Jag minns inte ens när det blev självklart att vi på förskolan skulle fira det. När jag var liten firade vi inte det alls… Att klä ut sig är ju roligt och vi på vår förskola ser det hela som en maskerad så man får komma utklädd precis som man vill. Generellt sett skulle jag nog säga att även 2018 är killarnas outfits fokuserade på egenskaper såsom styrka,  snabbhet (läs superhjältar)medans tjejernas outfits tyvärr fortfarande fokuserar mer på utseende (läs söta hundar, leoparder, Elsa) osv . Ni fattar? Har vi inte kommit längre? Jag skulle vilja se Wonderwoman,  eller att tjejerna väljer att klä ut sig som Batman eller Spiderman.

superheroes-1560256_960_720

Jag tänker ofta på att jag ska var en god förebild för barnen på förskolan. Att jag som tjej pratar om vad jag gör, mina egenskaper inte hur jag ser ut. Jag cyklar och tränar för att bli stark och snabb. Vi provar vår styrka mot varandra genom att bryta arm efter lunchen på förskolan. Barnen säger ofta då något i stil med;

– Min pappa är superstark.

Tyvärr hör jag aldrig någon som säger ; – Min mamma är superstark.

Tror dock att det kommer förändras i och med att det är så populärt att gå på gym nu. Det är mer som en livsstil! Att tjejer styrketränar är vanligt. Jag är ju stark, starkare än mina barns pappa i alla fall!

Så frågar man mina barn hoppas jag att de säger;

-Min mamma är superstark!

Vad gör vi förutom att ha maskerad då? Jo vi pysslar olika monster av toarullar, silkespappersspöken och ljuslyktor. Vi har Halloweendisco med läskig musik(Ghostbusters, Thriller osv) och halloweentipsrunda med ficklampa… Frågor som; Var kan du hitta ett monster? Vilka färger kan ett monster ha? Vad kan du klä ut dig till på Halloween? Osv

IMG_1546

Sen får barnen snoriga popcorn till mellis! :) (gröna popcorn)

Jag tittar på så många olika vampyrserier på Netflix så jag ser döden överallt. Alltid är det någon som står och lurar i mörkret. Mörkrädd som jag är, är jag glad att Halloween är över!

Snart är det Lucia och då får vi klä ut oss igen! :)

#genusiförskolan #starkatjejer #halloween

Jenny och Oona

Halloween

YK-viikon jälkeen, viikon, jolloin huomioimme solidaarisuutta, kunnioitusta sekä yhteisöllisyyttä koko maailmassa, käännyimme nyt kohti pimeitä voimia ja vietimme halloweenia. En edes muista, milloin halloweenin juhlimisesta tuli itsestäänselvyys esikoulussa. Kun olin pieni, emme juhlineet sitä ollenkaan… Pukeutuminen naamiaisasuun on hauskaa ja me esikoulussa näemme koko halloweenin naamiaisina, joten kaikki saavat pukeutua miten haluavat. Yleisesti voin todeta, että jopa vuonna 2018 ovat poikien asut keskittyneet ominaisuuksiin kuten voima ja nopeus (lue: supersankareita) kun taas tyttöjen asut valitettavasti keskittyvät enemmän ulkonäköön (lue: söpöjä koiria ja leopardeja, Elsa) jne. Te ymmärrätte? Emmekö ole päässeet pidemmälle? Haluaisin nähdä Ihmenaisen tai että tytöt pukeutuisivat Batmaniksi tai Hämähäkkimieheksi.

Mietin usein, että minun on oltava hyvä esikuva esikoulun lapsille. Että minä tyttönä puhun siitä, mitä teen ja minkälaisia ominaisuuksia minulla on sen sijaan että puhuisin siitä, miltä minä näytän. Pyöräilen ja treenaan, jotta minusta tulisi vahva ja nopea. Me mittelemme voimiamme vääntämällä kättä esikoulussa lounaan jälkeen. Lapset sanovat usein jotain tähän tyyliin:

– Minun isä on supervahva.

Valitettavasti en koskaan kuule kenenkään sanovan, että minun äitini on supervahva.

Luulen kylläkin tämän muuttuvan, koska nykyään on niin suosittua käydä salilla. Se on enemmänkin elämäntapa! On tavallista, että tytöt nostelevat painoja. Minä olen vahva, ainakin vahvempi kuin lasteni isä! Eli jos minun lapsilta kysytään, he toivottavasti vastaavat:

– Minun äitini on supervahva!

Mitä sitten teemme naamiaisten lisäksi? Askartelemme erilaisia hirviöitä vessapaperirullista, teemme silkkipaperikummituksia ja lyhtyjä. Meillä on halloweendisko pelottavalla musiikilla (Ghostbusters, Thriller jne) ja halloweentietokilpailu taskulampun kanssa. Kysymyksiä kuten: Mistä voit löytää hirviön? Minkä värinen hirviö voi olla? Miksikä voit pukeutua halloweeninä? jne. Sitten lapset saavat räkäpopcornia välipalalla! :) (vihreää popcornia)

Katson niin montaa eri vamppyyrisarjaa Netflixistä, että näen kuolemaa joka puolella. Aina on joku, joka seisoo ja väijyy pimeydessä. Koska pelkään pimeää, olen iloinen, että halloween on ohi! Kohta on Lucia ja saamme taas pukeutua! :)

#genusiesikoulussa #vahvattytöt #halloween

Jenny ja Oona

FN vecka

IMG_1537

Förra veckan firade vi FN vecka genom att uppmärksamma FNs arbete, allas lika värde och rättigheter. Ett spännande arbete med många tankar….

När jag var liten var det naturligt att prata om krig och fred, man demonstrerade mot krig i olika länder och ställde upp och var solidarisk med sina medsystrar i andra länder. Men idag då? Vad har barnen på förskolan för bild av världen och om krig och fred?

Om vi tar ner frågan om krig och fred till förskolebarnens nivå…. Fred i barngruppen kontra krig i barngruppen.

Barnen började associera krig med bråk och fred med att vara vänner.

– Att hålla sams är ju som fred! resonerar ett barn.

– Jag leker krig ibland och skjuter då, berättar ett annat barn.

Stora frågor som inte är så lätta att svara på.

IMG_1541

Det här gör vi på FN veckan: Vi pratar om olika länder och språk, vi äter mat från andra länder under veckan och vi pysslar som vi alltid gör i förskolan…

Vi skapar olika fredsduvor(som barnen kallade för koltrastar?), vi målar flaggor och vi sjunger sånger på olika språk under samlingen mm. Det blir en extra fin stämning och gemenskap när man pratar om fred och om att hålla sams och att visa respekt för varandra.

IMG_1538

FN-dagen är en dag för att uppmärksamma och reflektera kring allt som FN gör i världen. Tillsammans skapar vi en bättre värld genom att varje dag arbeta för fred, utveckling och mänskliga rättigheter.

Från  FN förbundet

Hur gör ni?

#peaceonearth #FN #YK

Jenny och Oona

Bild1

YK-viikko

Viime viikolla vietettiin YK-viikkoa huomioimalla YK:n tekemä työ, kaikkien ihmisten samanarvoisuus ja oikeudet. Jännittävä työ ja paljon ajatuksia… Kun olin pieni, oli luonnollista puhua sodasta ja rauhasta, oli mielenosoituksia eri maiden sotia vastaan ja oltiin solidaarisia eri maiden kanssasiskojen kanssa. Mutta nykypäivänä sitten? Millainen kuva esikoulun lapsilla on maailmasta sekä sodasta ja rauhasta?

Jos otamme kysymyksen sodasta ja rauhasta esikoululapsien tasolle… Rauha lapsiryhmässä vastaan sota lapsiryhmässä. Lapset alkavat assosioida sotaa riidan kanssa ja rauhaa ystävinä olemisen kansa.

– Sovussa oleminen on kuin rauha! Perustelee yksi lapsista.

– Leikin välillä sotaa ja silloin ammun, sanoo toinen lapsi.

Isoja kysymyksiä, joihin ei ole niin helppo vastata.

Tätä teemme YK-viikolla: Puhumme eri maista ja kielistä, syömme ruokaa eri maista ja askartelemme, kuten aina. Me teemme erilaisia rauhankyyhkyjä (joita lapset kutsuivat mustarastaiksi), maalasimme eri maiden lippuja, lauloimme lauluja eri kielillä jne. Muodostui ekstrahieno tunnelma ja yhteisöllisyys, kun puhuimme rauhasta, sovussa olemisesta sekä toisten kunnioittamisesta.

YK:n päivä on päivä, jolloin huomioidaan ja reflektoidaan kaikkea, mitä YK tekee maailmalla. Yhdessä luomme paremman maailman työskentelemällä päivittäin rauhan, kehityksen ja ihmisoikeuksien puolesta.

Vapaasti käännetty FN förbundetista

Miten te teette?

#peaceonearth #YK

Jenny ja Oona

Ett kollegialt lärande

Bild1

Vi har förmånen att få hålla i nätverksträffar för finska pedagoger i staden. Vi jobbar som ni vet mycket med digitaliseringen som vi ju brinner för. Så igår var det dags för en träff med källkritiska bilder på schemat.

Dessa pedagoger är vana att jobba med digitala verktyg men det är inte så lätt som det ser ut alla gånger…….

De fick två uppgifter;

Första var att skapa en analog bild med digitalt tagna bilder.

De fick följande instruktioner:

  1. Hitta på vad som ska hända i din bild, tex träffar du någon?
  2. Fundera ut var bilden ska tas
  3. Be en kollega ta bilden på dig
  4. Gå in på en sökmotor på datorn tex Google och hitta bilden som föreställer tex vem du träffar.
  5. Skriv ut bilderna
  6. Klipp och klistra ihop bilderna

Bild2

Andra uppgiften var att jobba i appen PicCollage och digitalt skapa en källkritisk bild.

  1. Fundera ut vad som ska hända i din bild tex ska du stå i öknen eller vid Eiffeltornet i Paris?
  2. Ta en bakgrundsbild eller ladda ner en till iPaden.
  3. Be en kollega ta en bild på dig, använd greenscreen om ni har
  4. Öppna upp appen PicCollage och börja skapa din bild

Bild3

De fick även fundera på om dessa två sätt kan vara bra för barnen att skapa källkritiska bilder och i så fall varför?

Pedagogerna svarade bla;

”Att skapa bilderna analogt dvs klippa och klistra är mer konkret för barnen, bra att börja analogt med skapandet av bilder och ett sätt för barnen att skapa sig en verklighetsuppfattning.

Att skapa digitalt bilder går snabbare, kan lättare delas med vårdnadshavare och är mångsidigt.”IMG_1532

Det är fantastiskt givande att hålla i dessa träffar, byta erfarenheter och inspirera/inspireras av varandra. Att som pedagog få möjlighet att ”prova själv” och lyfta upp problem och svårigheter med kollegor innan det är dags att låta barngruppen skapa är ett sätt att utvecklas tillsammans pedagoger emellan.

#längelevekollegialtlärande

Jenny och Oona

Kollegiaalinen oppiminen

Meillä on etuna, että saamme pitää verkostotapaamisia Tukholma kaupungin suomenkielisille pedagogeille. Kuten tiedätte, työskentelemme paljon digitalisoinnin parissa. Joten viime viikolla oli aika tapaamiselle, jossa käsiteltiin lähdekriittisiä kuvia. Nämä pedagogit ovat tottuneita työskentelemään digitalisten työvälineiden kanssa, mutta aina se ei ole niin helppoa kuin miltä se näyttää…

He saivat kaksi tehtävää:

Ensimmäinen tehtävä oli tehdä analoginen kuva käyttäen digitalisesti otettuja kuvia.

He saivat seuraavat ohjeet:

Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

  1. Keksi mitä kuvassasi tapahtuu, esim. tapaatko jonkun?
  2. Mieti, missä kuva otetaan
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta
  4. Mene tietokoneen hakuohjelmaan, esim. google ja etsi kuva, joka esittää esim. sitä hahmoa kenet sinä tapaat
  5. Tulosta kuvat
  6. Leikkaa ja liimaa kuvat yhteen

Toisena tehtävänä oli käyttää PicCollage-appia ja tehdä lähdekriittinen kuva.

  1. Mieti, mitä kuvassa tapahtuu, esim. seisotko autiomaassa vai Eiffel-tornin vieressä Pariisissa?
  2. Ota taustakuva tai lataa kuva iPadille
  3. Pyydä kollegaa ottamaan kuva sinusta (käytä greenscreeniä jos teillä on)
  4. Avaa PicCollage-appi ja aloita kuvan tekeminen

He saivat myös miettiä, voisiko nämä olla hyviä tapoja antaa lasten tehdä lähdekriittisiä kuvia ja siinä tapauksessa miksi?

Pedagogit vastasivat muun muassa näin:

”Kuvien luominen analogisesti, toisin sanoen leikkaamalla ja liimaamalla, on konkreettisempaa lapsille, hyvä aloittaa kuvien luominen analogisesti ja se on yksi tapa kehittää lasten todellisuudentajua. Digitaalinen luominen sujuu nopeammin, on helpompi jakaa huoltajille ja on monipuolinen.”

Näiden tapaamisten pitäminen on fantastisen antoisaa, saa vaihtaa kokemuksia ja sekä inspiroida muita, että inspiroitua muista. Se, että pedagogi saa mahdollisuuden kokeilla itse ja nostaa esiin ongelmia sekä vaikeuksia kollegoiden kesken ennen, kuin on lapsiryhmän vuoro kokeilla, on yksi tapa kehittyä yhdessä muiden pedagogien kanssa

#kauaneläköönkollegiaalinenoppiminen

Jenny ja Oona

Förståelse för sin omvärld

IMG_1292

 

Vi jobbar projektinriktat som så många andra och just nu har vi projektämne Närmiljö som vi utforskar genom ljud.

Barnen har fått ta med sig en ljudupplevelse från naturen i bild och textform. Alltifrån badplask till hästgnägg och getingsurr. Precis såna ljud man hör på sommaren:) Det är faktiskt lite mysigt att fortsätta prata om sådant som hände i somras när termometern börjar krypa neråt och galonbyxor och gummistövlar åker på. Att hålla kvar sommaren lite längre! Jag frågade barnen vad de fick för känsla i kroppen när de hörde sina ljud och jag fick så poetiskt beskrivande svar;

– Jättebra, jag nästan svimmar, det är så vackert.(koltrastsång)

– Bra, skönt. Det är att vara i ett skönt bad, jätteskönt vatten.(hästgnägg)

– Inte så roligt, dom sticks så mycket.(getingsurr)

Vi har varit på ljudspaning i skogen och upptäckt många olika sorters ljud som vi kategoriserade när vi kom till förskolan.IMG_1393

Jag skrev upp alla ljuden på små lappar och läst upp dem högt för barnen.

– Uggla, vad kan det vara för ljud?

– Ett naturljud för det hör till naturen, resonerade barnen.

– Någon som hamrar?

– Ett människoljud för det är en människa som gör hammaren, svarade ett barn.

– Oljud?

– Det är ett maskinljud för det låter så att det gör ont i öronen.

Barnen fortsatte att reflektera över ljuden……

– Lite konstigt, vi var i naturen och hörde mest maskinljud.

Bild15

Vi har även konstaterat att det finns oljud- ljud man inte tycker om och braljud- ljud man tycker om och att det handlar om tycke och smak, att det är helt upp till var och en vad man tycker om och inte tycker om för ljud.

Någon tycker om ljudet av vinden i bladen och någon annan om sorgliga sånger medan någon inte tycker om motorljud eller gnissel av dörrar.

Tänk vad spännande det är att arbeta i projekt med barnen, när man får grotta in sig i något ämne, vända ut och in på det och upptäcka att man blir överraskad varje gång av barnens sätt att tänka och deras sätt att skapa sig en förståelse för sin omvärld.

#projektinriktatarbetssätt #lovemyjob

Jenny och Oona

Oman ympäristönsä ymmärtäminen

 

Me työskentelemme projektilähtöisesti, kuten monet muutkin, ja tällä hetkellä projektimme aiheena lähiympäristö, jota tutkimme äänien kautta. Lapset ovat ottaneet mukaansa äänielämyksen luonnosta kuvan ja tekstin muodossa. Kaikkea veden loiskeesta hevosen hirnuntaan ja ampiaisen surinaan. Juuri niitä ääniä, joita kuulee kesällä :) On itseasiassa aika ihana jatkaa kesän tapahtumista puhumista kun lämpömittari alkaa laskea ja päälle pitää pukea kurahousut sekä kumisaappaat. Että voi jatkaa kesää vielä hetken! Kysyin lapsilta miltä heidän kropassa tuntui, kun he kuulivat heidän valitsemansa äänen, ja sain vastaukseksi niin runollisia kuvauksia:

– Niin hyvältä, melkein pyörryn, se on niin kaunista (mustarastaan laulu).

– Hyvältä, ihanalta. Se on kuin olisi ihanassa kylvyssä, ihanassa vedessä (hevosen hirnunta).

– Ei niin hauskalta, ne pistävät niin paljon (ampiaisen surina).

Olimme ääntenmetsästyksellä metsässä, ja havaitsimme monia erilaisia ääniä, jotka kategorisoimme, kun tulimme takaisin esikouluun.

– Pöllö, minkälainen ääni se on?

– Luonnonääni, sillä se kuuluu luontoon, järkeilivät lapset.

– Joku joka vasaroi?

– Ihmisääni, koska ihminen tekee vasaran, vastaa yksi lapsi.

– Melu?

– Se on koneen ääni, sillä se kuulostaa niin, että korviin sattuu.

Lapset jatkavat äänien reflektointia…

– Vähän outoa, että olimme luonnossa, mutta kuulimme eniten koneen tekemiä ääniä.

Totesimme myös, että löytyy sekä melua – ääntä, josta ei pidä, että hyvää ääntä – ääntä, josta pitää, ja että kyseessä on makuasia, on ihmisen mieltymyksistä kiinni, mistä äänistä hän pitää tai ei pidä.

Joku pitää siitä äänestä kun tuuli havistuttaa lehtiä ja toinen taas pitää surullisesta musiikista. Joku toinen ei taas pidä moottorin äänestä tai oven narinasta.

Ajatella, miten jännittävää on työskennellä lasten projektin parissa, kun saa paneutua johonkin aiheeseen, tutkia sitä läpikotaisin ja huomata, että joka kerta yllättyy lasten tavasta ajatella ja luoda ymmärrystä heidän ympäristöstään.

 

#projektilähtöinentyöskentely #lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Mikrovärld

IMG_1330En mikrovärld är precis som det låter en mini mini värld. En fantasi, en plats att drömma sig bort på, att hitta på en berättelse om, att leka i, att utmana sig i osv

Vi valde att bygga upp vår fantasivärld i en kartong för att lätt kunna flytta på den. Vi valde en skogsmiljö med naturmaterial i. Vi skrev ut en skogsbakgrund och klistrade fast den längst bak i kartongen. Vi plockade pinnar, stenar, kottar, kastanjer, snäckor osv som vi la i kartongen, vi hängde även upp en bit hönsnät (för den spännande effektens skull).

Vi tog bilder på mig med ett paraply (min fantasisaga) som vi skrev ut i olika storlekar, bilder på fjärilar, olika skalbaggar, en fladdermus mm.

Dessa arrangerade vi sedan i kartongen för att sedan rikta webbkameran mot scenen, kopplade ihop den med en dator och en webbsidan www.webbcamtoy.com

På sidan finns olika filter att använda tex old movie, spy cam, under water, snow mm.

Bild1

Sedan låter jag barnen leka i mikrovärlden och låter dem hitta på olika historier om vad som händer…. Hitta sitt favoritfilter osv… Du kan också låta dem rikta kameran mot varandra och höra skrattet när någon blir upp-och–ner vänd eller täkt av snö:)

Detta om något är ju språkutvecklande och samtidigt utvecklar barnen digital kompetens. Att få leka i en fantasi- mikrovärld och använda sig av digital teknik att ändra stämningen med låter som jag hade älskat att göra som barn. Att hitta på en historia…..som snabbt kan ändra sig när du byter ett filter…webcam-toy-photo16

Att få fäktas med en skalbagge lika stor som mig själv under vattnet…..det var min fantasi:) …..Tänk att få känna sig stor och stark! Att få låtsas vara med i en sci-fi film!

#digitalkomptens #språkutvecklande #sci-fifilm

Jenny och Oona

Mikromaailma

 

Mikromaailma on sellainen, miltä se kuulostaakin: mini mini maailma. Fantasia, paikka, jossa voi unelmoida, keksiä tarinan, leikkiä, haasta itsensä jne. Rakensimme meidän fantasiamaailman pahvilaatikkoon, jotta voisimme siirrellä sitä. Valitsimme metsämaiseman, jossa on käytetty luonnonmateriaaleja. Tulostimme kuvan metsästä taustakuvaksi ja liimasimme sen laatikon perälle. Keräsimme keppejä, kiviä, käpyjä, kastanjoita, simpukoita jne. jotka laitoimme laatikkoon. Laitoimme myös palan kanaverkkoa roikkumaan katosta (jännittävän efektin vuoksi). Otimme minusta kuvia sateenvarjon kanssa (minun fantasiatarina), jotka tulostimme eri kokoisina. Tulostimme myös kuvia perhosista, eri koppakuoriaisista, lepakosta jne. Nämä järjestimme sitten laatikkoon jonka jälkeen kohdistimme webbikameran näyttämöä kohti ja yhdistimme sen tietokoneen ja nettisivun www.webbcamtoy.com kanssa. Sivuilta löytyy käyttöön eri filttereitä, esimerkiksi vanha elokuva, vakoilukamera, veden alla, lumi jne. Sitten annan lasten leikkiä mikromaailmassa ja keksiä tarinoita siitä, mitä tapahtuu, sekä löytää heidän suosikkifiltterin jne. Voit myös antaa lasten kohdistaa kameran toisiansa kohti ja kuunnella naurua, kun joku lapsista käännetään ylösalaisin tai peittyy lumeen :) Tämä jos jokin kehittää kielenoppimista ja lapsen digitaalista osaamista. Itse olisin rakastanut fantasia-mikromaailmassa leikkimistä ja digitaalisen tekniikan käyttämistä tunnelman muuttamiseen lapsena. Keksiä tarina, joka muuttuu nopeasti vaihtamalla filtteriä… Voida miekkailla itseni kokoisen koppakuoriaisen kanssa veden alla… se oli minun fantasiani :) Ajatella, että voi tuntea itsensä isoksi ja vahvaksi! Voida kuvitella olevansa mukana scifi-elokuvassa!

 

#digitaalinenosaaminen #kielenkehitys #scifi-elokuva

 

Jenny ja Oona

Lpfö18

IMG_0358

”Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen. Barnen ska ges möjlighet att grundlägga ett kritiskt och ansvarsfullt förhållningssätt till digital teknik, för att de på sikt ska kunna se möjligheter och förstå risker samt kunna värdera information.”

                                                                                                                                                               Lpfö18

Så står det i läroplanen.

Ett stort ansvar vilar på våra axlar, vi som jobbar i förskolan.

Adekvat digital kompetens? Vad betyder det? En lämplig och användbar digital kompetens för barnen. Vad är lämpligt att kunna när man är 4 år? Ansvarsfullt förhållningssätt när man är 4år? Har jag som vuxen ett ansvarsfullt förhållningssätt till mina digitala enheter? Många frågor.

Jag menar, när jag tittar på en serie måste jag ju se klart den, alltså släpper jag inte min padda förrän helgen är slut! Jag vet inte? Ansvarsfullt?

I dessa valtider har man ju lärt sig att vara extra noga med att vara källkritisk, man delar inte inlägg hur som helst på tex Facebook(det gjorde inte jag innan heller) man tänker till ett varv till innan man delar. Är detta en källa som jag litar på osv. Att vara ansvarsfull och tänka kritiskt är så viktigt.

Vi som är vuxna minns ju hur det var förr, innan datorer och internet medan barnen som växer upp idag inte vet något annan är det som är nu. De kommer inte utmanas av samma saker som vi gjorde. Förändringen sker snabbare än någonsin. Men för oss händer det så fort. Det känns så svårt ibland.

Då ska vi tänk på Linda Liukas ord; ” It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nu är ett bra tillfälle att ta upp källkritik på med sina tonåringar hemma eller barnen på förskolan.

Låta barnen skapa egna fake news bilder! Har detta verkligen hänt? Träffade Victoria verkligen en T-rex i skogen idag????

Lite mediauppfostran tack!

Vi har en ny läroplan att förhålla oss till och jobba efter from 1a juli 2019. Välkommen!

#nyrevideradläroplan #Lpfö18

Jenny och Oona

Lpfö18

”Koulutuksen tulee antaa lapsille edellytykset kehittää adekvaattia digitaalista osaamista antamalla heille mahdollisuus kehittää ymmärrystä digitalisoinnista, jota he kohtaavat arjessaan. Lapsille on annettava mahdollisuus luoda perusta digitaalisen tekniikan kriittiselle ja vastuulliselle suhtautumistavalle, jotta he voivat pitkällä tähtäimellä nähdä mahdollisuudet ja ymmärtää riskit sekä pystyä arvioimaan informaatiota.”

Vapaasti suomennettu Lpfö18:stä

Näin lukee opetussuunnitelmassa. Suuri vastuu lepää esikoulussa työskentelevien harteilla. Adekvaatti digitaalinen osaaminen? Mitä se tarkoittaa? Tarkoituksenmukainen ja käyttökelpoinen digitaalinen osaaminen lapsille. Mitä on tarkoituksenmukaista osata kun on 4-vuotias? Vastuullinen suhtautumistapa kun on 4-vuotias? Onko minulla aikuisella vastuullinen suhtautumistapa minun digitaalisiin laitteisiin? Paljon kysymyksiä. Tarkoitan, että kun katson jotain sarjaa, minun täytyy katsoa se loppuun, en siis voi irroittautua pädiltäni ennen kuin viikonloppu on ohi! En tiedä? Vastuullista? Näinä vaaliaikoina on opittu olemaan erittäin tarkkoja lähdekritiikin suhteen. Facebookissa ei jaeta mitä tahansa vaan mietitään ennen jakamista. Onko tämä lähde, johon luotan jne. On niin tärkeää olla vastuullinen ja miettiä kriittisesti. Me, jotka olemme aikuisia, muistamme hyvin millaista oli ennen, ennen tietokoneita ja internetiä, kun taas nykyajan lapset eivät tiedä muusta kuin nykyisestä. He eivät tule kokemaan samoja haasteita kuin me. Muutos tapahtuu nopeammin kuin koskaan. Se tuntuu välillä vaikealta. Silloin voimme miettiä Linda Liukkaan sanoja: ”It´s not magic and it´s not complicated. It just happened really really really fast.”

Nyt on hyvä aika ottaa lähdekritiikki esille teini-ikäisten lasten kanssa kotona tai lasten kanssa esikoulussa. Nyt on hyvä aika antaa lasten luoda omia feikkiuutiskuvia! Onko tämä oikeasti tapahtunut? Tapasiko Victoria oikeasti T-Rexin metsässä tänään? Hieman mediakasvatusta, kiitos! Uusi opetussuunnitelma on tulossa ja sen mukaan työskennellään ensimmäinen heinäkuuta 2019 lähtien. Tervetuloa!

#uudistettuopetussuunnitelma #Lpfö18

Jenny ja Oona

Fortsättningen om mördarsnigeln

IMG_1351 Regnbågesnigel

Samtalen och tankarna kring matbordet har just nu handlat om mördarsniglar och andra djur.

– Jenny om jag äter kalkon är jag en kannibal då?

– Nej du är en köttätare svarar jag.

– Som en T-rex? Frågar barnet för att försöka förstå.

– Ja ungefär…. Alltså du äter ju kött om du äter kalkon på smörgåsen svarar jag och pekar på mellissmörgåsen.

– Men jag ska bli vegetarian när jag blir stor berättar hen sen.

– Ok, vet du vad du måste äta för att få i dig alla viktiga näringsämnen då frågar jag.

– Ja massor med grönsaker svarar hen, jag vill bara inte äta kött och vara kannibal.

– Och jag är flexiterian ropar ett annat barn, för jag äter grönsaker ibland.

Det är inte så lätt med alla nya preferens ord, vad man får, bör och ska äta osv…

Vilka spännande tankar som man får ta del av under måltiderna på förskolan ändå och tänk att dessa tankar kom ifrån att vi tog en skogspromenad och såg en snigel som såg ut som en bajskorv! :)

Vi jobbar vidare med tankarna om snigeln.

Vad kan det finnas mer för sniglar frågar jag barnen? Jag triggar deras fantasi genom att fråga; Kan ni hitta på en fantasisnigel!

Barnen brainstormar;

– Människoätandesnigel!

– Snigelkrokodilen!

– Regnbågesnigel!

– Rödsnigel!

– Bilsnigel!

Barnen tecknar sina sniglar och pratar intensivt om sniglarnas olika egenskaper.

Bild1 Bilsnigel

IMG_1357

– Människoätandesnigeln har jätte, jättemånga vassa tänder!

– Bilsnigeln blir en bil när den ska resa och kan simma i vattnet och åka egen båt.

Vem behöver Wikipedia och internet när det är så mycket roligare och utmanande att lyssna på barnens egna fakta beskrivningar av sina djur.

När barnen sprutade ur sig idéer om sniglar så tecknade ett barn en musikrobot med högtalarben och med konfetti som sprutar ut ur huvudet. Den roboten skulle man väl kunna sälja till vilken club som helst! Hur coolt vore inte det:)

IMG_1361 Musikrobot

#framtidsvision #digitaliseringiförskolan #smartabarn

Jenny och Oona

Jatkoa murhaajaetanalle

Keskustelut ja ajatukset ruokapöydän ääressä ovat juuri nyt liittyneet murhaajaetaniin ja muihin eläimiin.

– Jenny, jos minä syön kalkkunaa, olenko silloin kannibaali?

– Ei, olet lihansyöjä, vastaan.

– Kuten T-Rex? Lapset kysyvät ymmärtääkseen paremmin.

– Kutakuinkin.. Sinä siis syöt lihaa jos syöt kalkkunaa leivän päällä, vastaan ja osoitan voileipää.

– Mutta minusta tulee isona kasvissyöjä, kertoo hän sitten.

– Okei, tiedätkö mitä sinun pitää syödä jotta saisit kaikki tarvittavat ravintoaineet? Kysyn häneltä.

– Kyllä, paljon kasviksia, vastaa hän, en halua vain syödä lihaa ja olla kannibaali.

– Minä olen ”fleksitariaani”, huutaa toinen, koska syön välillä vihanneksia.

Ei ole niin helppoa kaikkien uusien mieltymyssanojen kansaa, mitä saa, pitää ja pitäisi syödä jne.

Mitä jännittäviä ajatuksia saa kuulla ruokailujen aikana esikoulussa ja ajatella, että nämä ajatukset nousivat siitä, kun olimme metsäkävelyllä ja näimme etanan joka näyttö kakkapökäleeltä! Keskustelemme lisää etanoista. Mitä muita etanoita voi olla, kysyn lapsilta? Haastan heidän mielikuvitusta kysymällä voivatko he keksiä mielikuvitusetanan! Lapset miettivät yhdessä:

– Ihmissyöjäetana!

– Etanakrokotiili!

– Sateenkaarietana!

– Punaetana!

– Autoetana!

Lapset piirtävät omat etanansa ja puhuvat intensiivisesti etanoiden eri ominaisuuksista.

– Ihmissyöjäetanalla on todella terävät hampaat

– Autoetanasta tulee auto kun se matkustaa ja se voi uida vedessä ja ajaa omaa venettä.

Kuka tarvitsee Wikipediaa ja internetiä kun on paljon hauskempaa ja haastavampaa kuunnella lasten omaa kuvailua heidän eläimistään. Kun lapset ideoivat heidän etanoitaan, yksi lapsista piirsi musikkirobotin kaiutinjaloilla ja päästä tulevalla konfetilla. Sitä robottia voisi myydä millä klubilla tahansa! Kuinka siistiä se olisi! :)

#tulevaisuudensuunnitelmat

#esikoulundigitalisointi #älykkäätlapset

Jenny ja Oona