Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Förskola

Bibliotekskultur

IMG_2019

 När jag var liten gick vi jämt till biblioteket. Med mamma och pappa och med dagis(för det hette så då) Vi lånade böcker, läste tidningar, träffade kompisar och gick på sagostunder där. Det fanns till och med ett litet bibliotek i den lilla förorten som jag växte upp i. Där hade de en låda med finska böcker man fick låna. Förra veckan var vi på Finlandinstitutets bibliotek. Det största finska biblioteket i Sverige. Jag skaffade mig mitt första finska bibliotekskort. Nu kan jag låna böcker på finska men även låna finska filmer. Man streamar filmen hem. Sist jag lånade film på biblioteket var när mina barn var små och då fick man med sig ett VHS band eller en cd skiva.. hahaha

När vi tittade på utbudet av böcker fastnade jag för idén om tvillingböcker. Här kan man prata om en språkutvecklande idé. Det är alltså samma bok på finska och på svenska som i ett paket. Man kan alltså läsa böckerna parallellt så att det blir en djupare förståelse för barnen som är tvåspråkiga.

Det fanns även böcker som var tvåspråkiga. Alltså på samma sida stod texten på båda språken. Också en smart idé.

IMG_2023

Nog har det skett en utveckling på biblioteken, ett digitalare bibliotek kan man säga. Man kan ju låna ljudböcker att lyssna på i mobilen på väg till jobbet och visst kan det vara smidigt att läsa en bok på iPaden när man tex är på semester. Då kan man ju ha med sig flera böcker utan att de tar någon plats. Men nog är det ändå mysigast att krypa upp i en soffa och läsa en riktig bok tillsammans med någon. Det är något speciellt med en lånebok i alla fall, doften av en lånebok är ett av mina barndomsminnen.

#språkutvecklande #finlandsinstitutet #bibliotekskultur #barndomsminne

Jenny och Sanna

Kirjastokulttuuria

Kun olin pieni, kävin säännöllisesti kirjastossa äidin, isän ja päiväkodin kanssa (koska siksi esikouluja siihen aikaan kutsuttiin). Lainasimme kirjoja, luimme lehtiä, tapasimme kavereita ja kävimme satutunneilla. Siinäkin pienessä lähiössä, jossa minä kasvoin, oli pieni kirjasto. Kirjastossa oli pieni laatikko, jossa oli suomalaisia kirjoja, joita sai lainata.

Viime viikolla olimme Suomi-instituutin kirjastossa. Se on suurin suomenkielinen kirjasto Ruotsissa. Hankin ensimmäisen suomalaisen kirjastokorttini. Nyt voin lainata suomalaisia kirjoja sekä suomalaisia elokuvia. Elokuvat voi katsoa kotona suoraan tietokoneelta tai tabletilta. Viimeksi kun lainasin elokuvan kirjastosta, lapseni olivat pieniä ja silloin kirjastosta sai mukaan VHS-kasetin tai dvd-levyn… hah!

Katsoessamme kirjatarjontaa kiinnitin huomioni ”kaksoskirjoihin”. Kaksoskirjat tarkoittavat samaa kirjaa sekä suomeksi että ruotsiksi yhdessä paketissa. Kirjoja voi siis lukea rinnakkain, joka auttaa syventämään ymmärrystä kaksikielisillä lapsilla. Tätä voi kutsua kieltä kehittäväksi ideaksi!

Kirjastosta löytyy myös kirjoja, jotka ovat valmiiksi kaksikielisiä. Eli samalla sivulla on teksti molemmilla kielillä. Tämä on myös hyvä idea.

Kirjastot ovat kehittyneet ajan mukana digitaaliseen suuntaan. Kirjastosta voi lainata äänikirjoja, joita voi kuunnella puhelimesta työmatkoilla ja lomalla voi olla kätevää lukea kirjaa iPadilta. Tällöin lomalukemiset eivät vie tilaa matkatavaroista. Kaikkein ihaninta on kuitenkin käpertyä sohvaan ja lukea kirjaa yhdessä ääneen. Joka tapauksessa kirjaston kirjoissa on jotain erityistä, niiden tuoksu vie suoraan lapsuuteen.

#kielenkehitys #suomiinstituutti #kirjastokulttuuri #lapsuusmuisto

Jenny ja Sanna

Kapten Reko IRL

IMG_2005

Så blev det äntligen dags för oss att åka till Skansen och träffa Kapten Reko.

Vi samlades på förskolan redan kl 8:00. Vi åkte två olika bussar genom stan vilket barnen tyckte var spännande.

När vi var framme fick vi tåga upp till Bragehallen i ett låååångt led.(det ligger bakom Lillskansen) Vi gick in och satte oss och åt en frukt i väntan på Kaptenen. Och så äntligen efter att alla barnen hade ropat;

– KAPTEN REKOOO!

Så kom hon.

Hon frågade oss frågor ur spelet som vi hade övat på;

– Hur många grader ska det vara i kylskåpet?

– 5 GRADER, ropade alla barn tillbaka.

– Kan man äta en brun banan?

– JAAAAAAA! Osv

Sedan sjöng hon en svängig låt för oss och visade hur mycket vatten det ryms i ett badkar.(om man slänger en avokado så slösar man 200 liter vatten, det är vad som behövs för att odla en avokado!)

Bild3

Efter det delades vi in i grupper och fick följa med varsin Skansenpedagog som tog oss med på 4 olika uppdrag.

I första uppdraget fick vi lära oss lite om grisar. Vi träffade grisarna Seglora, Vera och Viveka. Tydligen älskar de gurka och morötter som vi fick mata dem med. Vi fick även lära oss var skinkan kommer ifrån på grisen vilket barnen fnissade åt.(rumpan)

– Var ska man förvara korv? Frågade Skansenpedagogen oss.

– I kylskåpet, svarade barnen och vips hade vi klarat vårt första uppdrag:)

IMG_1977

I andra uppdraget fick vi träffa de två kossorna Gerta och Valentina och se vart juvret sitter på en ko(vart mjölken kommer ifrån)Vi fick även lukta på gammal mjölk, fyyyy vad äckligt:(

– Hur ska man göra för att veta om mjölken går att dricka?

– Titta, lukta, smaka! Svarade barnen som rinnande vatten och vips hade vi klarat andra uppdraget.

Tredje uppdraget handlade om hönorna och deras ägg.

– Hur kan vi kontrollera om ett ägg är färskt?

– Lägg det i ett glas vatten och om det flyter är det gammalt men om det sjunker går det att äta, svarade barnen.

Bild2

Wow vad barnen har lärt sig mycket och vad de kommer ihåg! Jag blev verkligen imponerad. Check på uppdrag nr tre med andra ord.

Sista uppdraget handlade om bondens jobb på åkern.

– Vad heter maskinen som bonden använder för att skörda säden med?

Det var tyst ett tag bland de tänkande barnen…

– Skördetröska, svarade ett av barn då, klart och tydligt. #stoltpedagog

Jag sträckte på mig lite extra här:)

Sedan fick vi prova att göra mjöl(vi använde en mortel) Det var ganska svårt tyckte barnen och dessutom var vi ju alla hungriga nu.

Bild1

Vi gick tillbaka till Kapten Reko för att redovisa att vi klarat av alla uppdragen.

Kapten Reko dubbade oss till Rekohjältar och hon sjöng en sång och showade för oss. Sedan fick vi ta bilder med henne. #starstruck #kaptenreko #skansen #klimatfrågan #gretathunberg

Nu kurrade det ordentligt i våra magar och vi promenerade ner till Sollidenterassen där pannkakorna väntade på oss. Energinivån hos oss ökade med 100 % efter sylt(socker)chocken. Vi stannade till bakom terrassen i en lekpark och lekte av oss innan vi var tvungna att påbörja resan hem till förskolan. Och det är så klart nu som solen tittar fram….när man ska sitta en timme på bussen och inte när man promenerar runt på Skansen. Pust…..

Vi är så nöjda med dagen och peppade att föra Kapten Rekos budskap vidare: SLÄNG INTE MATEN! …till alla vi känner och inte känner för den delen också. Det är ju barnens framtid som står på spel här.

Utbildningen ska ge barnen möjlighet att tillägna sig ett ekologiskt och varsamt förhållningssätt till sin omgivande miljö och till natur och samhälle. Barnen ska också ges möjlighet att utveckla kunskaper om hur de olika val som människor gör kan bidra till en hållbar utveckling,

 Ur Lpfö18

Jenny och Sanna

 

Kapteeni Reko in real life

Tuli viimein aika matkustaa Skansenille tapaamaan Kapteeni Rekoa. Kokoonnuimme esikoululle jo kello kahdeksan. Matkustimme kahdella bussilla kaupungin läpi. Tämä oli lasten mielestä jännittävää. Päästyämme perille marssimme Brage-hallin luo pitkässä jonossa (halli sijaitsee Lillskansenin takana). Istuimme alas ja söimme hedelmät odotellessamme Kapteenia. Ja vihdoin, kun lapset olivat huutaneet hänen nimeään, hän saapui paikalle.

Hän kysyi meiltä pelistä, jota olimme pelanneet:

– Kuinka monta astetta jääkaapissa tulee olla?

– Viisi astetta, huusivat lapset takaisin.

– Voiko ruskean banaanin syödä?

– KYLLÄ! Ja niin edespäin.

Seuraavaksi hän lauloi meille svengaavan kappaleen ja näytti, kuinka paljon vettä mahtuu kylpyammeeseen: noin 200 litraa. Jos heittää avokadon roskikseen, tuhlaa 200 litraa vettä, koska niin paljon vettä kuluu yhden avokadon viljelyyn.

Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Jokainen ryhmä sai oman Skansen-pedagogin, joka tuli mukaamme suorittamaan neljää erilaista tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä opimme hiukan porsaista. Tapasimme porsaat Segloran, Veran ja Vivekan. Porsaat ilmeisesti rakastavat kurkkua ja porkkanaa, joita syötimme heille. Saimme myös tietää, mistä porsaan osasta kinkku tehdään. Tämä tieto sai lapset tirskumaan, koska vastaus kuuluu: takapuolesta.

– Missä makkaraa säilytetään? Kysyi Skansen-pedagogi meiltä.

– Jääkaapissa, vastasivat lapset ja näin olimme selvittäneet ensimmäisen tehtävän.

Toisessa tehtävässä tapasimme kaksi lehmää, Gertan ja Valentinan ja saimme nähdä, missä utareet sijaitsevat (siis mistä maito tulee). Pääsimme myös haistamaan vanhentunutta maitoa, yök miten ällöttävää!

– Mistä tietää, että maito on juotavaa?

– Katso, haista, maista! Vastasivat lapset kuin vettä vain, ja toinen tehtävä oli suoritettu.

Kolmas tehtävä käsitteli kanoja ja niiden munia.

– Mistä tiedämme, että muna on tuore?

– Laita se vesilasiin. Jos se kelluu, se on vanha mutta jos se uppoaa, sen voi syödä, lapset vastasivat.

Vau, miten paljon lapset ovat oppineet ja mitä kaikkea he muistavat. Olin todella vaikuttunut. Kolmas tehtävä suoritettu.

Viimeisessä tehtävässä oli kyse maanviljelijän työstä pellolla.

– Mikä on nimeltään kone, jota maanviljelijä käyttää viljan keruuseen?

Lapset ajattelivat hetken hiljaa.

– Leikkuupuimuri, vastasi yksi lapsista selkeällä äänellä. #ylpeäpedagogi.

Tässä kohtaa pullistuin ylpeydestä.

Tämän jälkeen saimme kokeilla tehdä jauhoja morttelilla. Se oli lasten mielestä aika vaikeaa ja alkoi olla jo nälkäkin. Palasimme takaisin Kapteeni Rekon luo kertomaan, että kaikki tehtävät oli suoritettu. Kapteeni Reko löi meidät Reko-sankareiksi ja lauloi meille. Sitten oli kuvien ottamisen vuoro. #starstruck #kapteenireko #skansen #ilmastokysymys #gretathunberg

Nyt alkoivat mahat kurista toden teolla ja kävelimme Solliden-terassille, jossa letut odottivat meitä. Energiatasomme nousi noin 100%, kiitos hillon (sokerin). Ruoan jälkeen leikimme hetken leikkipuistossa. Sitten olikin jo pakko lähteä takaisin esikoululle. Ja tietenkin aurinko tulee esille juuri silloin, kun meillä on edessä tunnin matka bussissa, ei silloin kun kävelemme ympäri Skansenia. Huokaus…

Olemme niin tyytyväisiä päivään ja innokkaita viemään Kapteeni Rekon sanomaa eteenpäin kaikille, jotka tunnemme ja myös tuntemattomille: RUOKAA EI SAA HEITTÄÄ POIS! Kyseessä on lasten tulevaisuus.

 

Opetuksen tulee antaa lapsille mahdollisuuksia omaksua ekologinen näkökulma ympäristöön, luontoon ja yhteiskuntaan. Lapselle on myös annettava mahdollisuuksia kehittää tietämystä siitä, miten ihmisten tekemät erilaiset valinnat vaikuttavat kestävään kehitykseen.

 

                                                                                                                 Lpfö18

Jenny ja Sanna

 

Klimatfrågan

Bild1

Som jag skrev för ett par veckor sedan spelar vi just nu Kapten Reko med de blivande skolbarnen på förskolan.

 ”Kapten Reko och Rekospelet är ett utbildningsmaterial som syftar till att lära barn i förskolan/förskoleklass och vuxna i deras närhet varför man inte ska slänga maten och vad man kan göra för att minska matsvinnet.”                                                                                             Hämtat från kfstockholm.se  

Bild2

Under spelets gång har vi bla lärt oss att ta lagom med mat på tallriken så att vi inte behöver slänga bort mat, vi har lärt oss hur vi ska förvara maten så att den håller längre, vi har lärt oss hur vi kan kontrollera på ett smart sätt att maten går att äta utan att titta på bäst-före-datumet(titta-lukta-smaka) och vi har lärt oss återvinna förpackningar.

 

IMG_1946 Det ska vara + 5grader i kylskåpet!

Spelet i sig tar inte så lång tid att spela men barnen har fått uppdrag att göra hemma tex kontrollera om de har en grönsakslåda i sitt kylskåp hemma och om hur många grader de har i sitt kylskåp osv. Vi har haft många spännande diskussioner som har väckt min nyfikenhet om hur barnen tänker kring klimatfrågan. Har de någon uppfattning om vad som händer i världen på jorden?

Bild3

– Vad tycker ni om spelet, frågade jag barnen lite allmänt.

– Alla borde spela det, fick jag till svar av ett barn.

– Varför då, frågade jag då.

– Så att de inte slänger maten, kom det som svar.

– Varför då, fortsatte jag att fråga.

– Det är inte bra för miljön, svarade hen då.

Så kloka svar! Jag blir imponerad av barnen som verkar vilja förstå hur vi människor kan påverka miljön och livet på jorden.                                Jag blir väldigt glad när jag hör ett barn tillrättavisa ett annat barn;

– Du måste rita på båda sidorna av pappret för annars tar skogen slut och ekorren har ingenstans att bo.

Jag menar, det finns ju vuxna människor som inte tror att miljön är i fara? Världsledare som misstror larmrapporter om hur det står till med moder jord.(läs Trump) Som tror att vi kan slösa på jordens resurser eftersom att de typ är oändliga?? Men dessa barn som medvetet nu vid 5 års ålder ritar på båda sidorna av pappret är ju morgondagens ledare. Hoppas att de minns spelet när de väl ska styra Sverige, världen om ett par år :) Att de minns hur vi jobbade med klimatfrågan redan på förskolan.

Som en avslutning eller final i spelandet har vi blivit inbjudna till Skansen där vi ska få träffa Kapten Reko i egen hög person, göra tre stycken uppdrag på Skansen och äta pannkakslunch! Vi är alla väldigt förväntansfulla inför detta! Fortsättning följer…..

#kaptenreko #klimatfrågan #gretathunberg #lovemyjob

Jenny och Sanna

Ilmastokysymys

Kuten kirjoitin pari viikkoa sitten, pelaamme juuri tulevien esikoululuokkalaisten kanssa esikoulussa Kapteeni Rekoa.

”Kapteeni Reko ja Reko-peli on koulutusmateriaali, jonka tarkoituksena on opettaa lapsia ja esikoulussa / esikoululuokalla ja aikuisia heidän lähipiirissään miksi ruokaa ei tulisi heittää pois ja mitä voidaan tehdä ruokahävikin vähentämiseksi.” –Konsumentföreningen Stockholm

Pelatessa olemme oppineet mm. ottamaan sopivan määrän ruokaa lautaselle, ettei tarvitse heittää ruokaa pois sekä oppineet, miten ruokaa tulisi säilyttää, jotta se säilyisi pidempään. Lisäksi olemme oppineet, että ruokaa voi usein syödä vielä parasta ennen-päiväyksen jälkeenkin (katso-haista-maista). Olemme myös oppineet kierrättämään ruokapakkauksia.

Peli itsessään ei vie paljon aikaa mutta lapset ovat saaneet myös kotitehtäviä, esimerkiksi tarkistaa onko heidän jääkaapissaan vihanneslokero ja kuinka monta astetta jääkaapissa on. Olemme käyneet monia jännittäviä keskusteluja, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan sitä, mitä lapset ajattelevat ilmastokysymyksistä. Onko heillä jonkinlainen käsitys siitä, mitä maailmassa tapahtuu?

– Mitä piditte pelistä? kysyn lapsilta yleisesti.

– Kaikkien pitäisi pelata sitä, sain vastaukseksi yhdeltä lapsista.

– Miksi? kysyn seuraavaksi.

– Ettei kukaan heitä ruokaa pois, minulle vastataan.

– Miksi? minä jatkan.

– Sei ei ole hyväksi ympäristölle, lapsi vastaa.

Miten viisaita vastauksia! Lapset, jotka näyttävät haluavan ymmärtää miten me ihmiset voimme vaikuttaa ympäristöön ja elämään maan päällä, tekevät minuun vaikutuksen. Tulen iloiseksi, kun kuulen lapsen sanovat toiselle lapselle:

– Sinun pitää piirtää molemmille puolille paperia, muuten metsät loppuvat eikä oravilla ole enää asuinpaikkoja.

Kuitenkin on olemassa aikuisia ihmisiä, joiden mielestä ympäristö ei ole vaarassa. Suurvaltojen johtajia, jotka epäilevät hätäraportteja, joissa kerrotaan äiti maan tilasta (lue: Trump). Heitä, jotka uskovat, että voimme tuhlata maapallon resursseja, koska ne ovat loputtomia. Mutta nämä lapset, jotka viiden vuoden iässä piirtävät molemmille puolille paperia, he ovat tulevaisuuden johtajia. Toivottavasti he muistavat pelin, kun he ovat Ruotsin tai maailman ohjaimissa muutaman vuoden kuluttua. Muistavat, että me työskentelimme ilmastokysymysten kanssa jo esikoulussa.

Kun Reko-peli oli pelattu loppuun, saimme kutsun Skansenille tapaamaan Kapteeni Rekoa, tekemään tehtäviä ja syömään pannukakku-lounasta. Tätä me kaikki odotamme kovasti! Jatkoa seuraa…

#kaptenreko #ilmastokysymys #gretathunberg #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Berikande och kompletterande material

20190304_141255

Vad ska barnen få möta för material på förskolan/avdelningen?

Det är en fråga som vi alla ställer oss så fort vi får ny barngrupp, en ny kollega, ny lokal, ny Lpfö eller när vi märker att barnen inte använder leksakerna på ”rätt” sätt. Vad behöver vi ändra på tänker vi då? Vårt förhållningssätt, materialet eller möbleringen?

På min avdelning har vi alltid haft tänket att barnen ska få möta, få tillgång till sådant de inte har hemma. Tex en overhead apparat, olika typer av klossar, ljusbord, massa kaplastavar, en projiceringskub mm.

Det barnen redan har hemma kan de ju leka med där tänker vi.

En eftermiddag sitter två barn och leker med tågbanan. Jag tänker då att jag ska inspirera dem lite mer genom att projicera en POV¹ film från ett tåg på projiceringskuben i rummet.

20190304_142216

Det tar max två minuter så sitter alla barn i rummet i kuben och leker ”ut och resa” leken tillsammans. Jag hör hur en berättar röst säger;

– Det fanns en toalett och en restaurangvagn här på tåget. Som om hen försöker få med de andra barnen i leken.

– Snart ska vi kliva av, ropar ett barn.

– Jenny vart är vi? Frågar ett barn mig när hen tittar på landskapet som susar förbi på kuben.

– Vi reser genom Italien, berättar jag då.

– Åh där har jag varit, svarar ett barn.

Det är ju sånt här barnen ska få möta på förskolan. Saker de inte har hemma. Få möjlighet att utveckla sina lekar tillsammans med andra. Att få använda digitala verktyg som berikar och kompletterar verksamheten kan jag inte säga tillräckligt ofta tycker jag!

– Vart är vi på väg? Kommer en kollega in och frågar med sin Kristian Luuk röst imitation. ”På spåret” ironin är hög här!

Barnen fortsätter sin resa och kommer överens om att tåget måste åka mot Sverige och förskolan för mellanmålsvagnen har precis kommit in i rummet.

¹POV point of view (filmad från förarsätet)

#digitalaverktyg #lovemyjob #påspåret

Jenny och Sanna

Rikastava ja täydentävä materiaali

Millaista materiaalia lapsilla tulisi olla osastolla tai esikoulussa?

Tällainen kysymys esitetään, kun saamme uuden lapsiryhmän, uuden kollegan, uudet tilat, uuden opetussuunnitelman tai kun huomaamme, että lapset eivät käytä leikkikaluja ”oikealla” tavalla. Mitä meidän täytyy muuttaa, mietimme silloin. Suhtautumistapaamme, materiaaleja vai kenties kalustusta?

Minun osastollani on aina ollut ajatus, että lapsille tulee tarjota sellaista mitä heillä ei ole kotona. Esimerkiksi piirtoheitin, erilaisia palikoita, valopöytä, kasoittain kapla-palikoita, heijastuskuutio ym. Niillä leikkikaluilla mitä lapsella on kotona, hän voi leikkiä kotona.

Eräänä iltapäivänä kaksi lasta leikkivät junaradalla. Ajattelen, että voin inspiroida leikkiä heijastamalla POV[1]-filmin junasta huoneessa olevaan heijastuskuutioon. Parin minuutin kuluttua kaikki huoneessa olevat lapset istuvat kuution sisällä ja leikkivät matkustusleikkiä. Kuulen, kuinka yksi lapsi sanoo kertojan äänellä aivan kuin houkutellakseen muita lapsia mukaan leikkiin:

– Täällä junassa on vessa ja ravintolavaunu.

– Kohta jäädään pois, huutaa yksi lapsista.

– Jenny, missä me ollaan? kysyy eräs lapsi katsellessaan ohikiitäviä maisemia kuutiossa.

– Me matkustamme läpi Italian, kerron.

– Siellä minä olen käynyt, kertoo eräs lapsista.

Tällaista lapsen tulisi olla mahdollista tehdä esikoulussa. Asioita, joita ei voi tehdä kotona. Saada mahdollisuus kehittää leikkejä yhdessä toisten kanssa. Saada käyttää digitaalisia työkaluja, jotka rikastavat ja täydentävät toimintaa. Tämän asian tärkeyttä ei voi mielestäni korostaa liikaa!

– Minne olemme menossa? Kollegani tulee sisään huoneeseen ja kysyy kysymyksen imitoiden Kristian Luukia. ”På spåret”-ohjelmaa on selvästi katsottu!

Lapset jatkavat matkaansa ja pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että junan täytyy lähteä kohti Ruotsia, koska välipalavaunu on juuri tullut sisään huoneeseen.

#digitaalisettyökalut #lovemyjob #påspåret

Jenny ja Sanna

[1] POV: Point of View (kuvattu kuljettajan paikalta)

Kollegialt lärande 2

Nu har vi haft ett nätverk för finska pedagoger. Denna gång för att diskutera det vi (jag och Oona) hörde på Bettmässan i London.

Vi jobbade i små diskussionsgrupper med frågor som;

När ska vi välja analoga eller digitala verktyg i förskolan?   

  office-3277872_960_720keyboard-171845_960_720                   

– Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

Det svaret fick vi på en föreläsning på Bettmässan.

Men HUR vet man vilket det är då? Som Katrin Jäverbring skriver i sin bok En digitalare förskola;

En del av pedagogens viktiga digitala kompetens och professionella bedömning är även att se när, var och hur digital teknik kan tillföra något till barnens lärande, och när det är lika bra eller kanske till och med bättre utan.”

Vi fortsätter med frågorna:

Ge exempel på hur barnen kan vara konsumenter resp producenter av digitala medier. Hur arbetar vi med det i förskolan?

- Om man är konsument läser man boken om man är producent skriver man en bok istället.

- Konsumenten spelar bara spelet.

- Pedagogen har en viktig roll i hur vi använder digitala verktyg i förskolan.

- En aktiv vs passiv konsumering av digitala verktyg – vi diskuterar och reflekterar.

- Vi spelar andra spel på lärplattan än vad barnen spelar hemma. Med en pedagogisk-lärande tanke bakom.

Digitalt skapande – Vad är det?

Hur kan vi få in digital teknik i skapandet?

- Vi spelar in sånger på iPaden som vi sedan kan lyssna på..

- Vi jobbar med green screen. Skapar bilder och film.

- Barnen dansar balett medan vi projicerar en balettföreställning på väggen som inspiration.

- Vi spelar in egna filmer.

- Vi skapar känsloböcker på iPaden av bilder på barnens ansiktsuttryck.

IMG_1159

Ge exempel på en aktivitet på förskolan som går att göra analogt och digitalt? Berätta hur ni tänker.

- Vi läser böcker digitalt och analogt. För små barn läser vi mer analogt då de gärna sitter i knät eller nära, nära. För de större barnen kan det fungera bra att läsa en bok och projicera bilden på väggen med hjälp av en projektor så att alla kan se.

- Skriva på ett papper eller på en dator.

- Rita på iPaden eller på ett papper.

IMG_1076

Alla dessa diskussioner som förs runt omkring i arbetslagen på förskolorna runt om i landet är så viktiga. För en likvärdig förskola och för en gemensam grund att stå på. Den nya läroplanen ska implementeras och vi måste diskutera och reflektera över hur vi gör med den nya digitala tekniken som redan är inne i förskolan.

Jag läste en artikel där Malin Nielsen berättade om sin avhandling där hon tar upp hur vi använder digitala verktyg i förskolan. Hon tar upp att det faktiskt finns rätt dåliga appar på lärplattan där det inte handlar om något lärande för barnen. Tex när man spelar memory på en lärplatta. När själva momentet dra och släppa blir det roliga i spelet och inte att minnas var paret finns. Eller att ens vänta på sin tur osv. Då sker det mer lärande och utveckling när man spelar IRL på bordet med faktiska kort. Spänningen stiger när kompisen missar just det där paret som man vet var de finns. Jag är en tävlingsmänniska och försöker alltid spela på riktigt även med barnen på förskolan fast jag måste ju erkänna att deras minne är oftast bättre än mitt.

#digitaltskapande #minnesträning #nyläroplan

Jenny och Sanna

Kollegiaalinen oppiminen 2

Tapasimme jälleen suomenkielisiä pedagogeja verkostotapaamisessa. Tällä kertaa keskustelimme siitä, mitä minä ja Oona kuulimme BETT-messuilla Lontoossa.

Keskustelimme pienryhmissä mm. seuraavista kysymyksistä:

Milloin valita analoginen, milloin taas digitaalinen työkalu esikoulussa? Luento BETT-messuilla antoi kysymykseen seuraavanlaisen vastauksen: -Valitse työkalu, joka motivoi eniten lasta oppimaan.

Mutta miten tiedetään, kumpi se sitten on? Katrin Jäverbring kirjoittaa kirjassaan ”En digitalare förskola”: ”Yksi tärkeä osa pedagogin digitaalista osaamista ja ammatillista arviointia on myös nähdä, miten ja milloin digitaalinen tekniikka tuo jotakin lisää lasten oppimiseen ja milloin on yhtä hyvä tai jopa parempi tehdä ilman.”

Antakaa esimerkkejä, miten lapset ovat digitaalisten medioiden kuluttajia tai tuottajia? Miten tämän asian kanssa työskennellään esikoulussa?

- Kuluttaja lukee kirjaa, tuottaa taas tekee itse kirjaa

- Kuluttaja vain pelaa pelejä

- Pedagogilla on tärkeä rooli siinä, miten käytämme digitaalisia työkaluja esikoulussa

- Aktiivinen kuluttaminen vs. passiivinen kuluttaminen – keskustellaan, reflektoidaan yhdessä

- Esikoulussa käytetään erilaisia appeja kuin kotona – taustalla ajatus pedagogisesta oppimisesta

Digitaalinen luova toiminta – mitä se on? Miten voimme hyödyntää digitaalista tekniikka luovassa toiminnassa?

 – Nauhoitetaan lauluja iPadilla ja kuunnellaan niitä

- Työskennellään green screenin kanssa

- Lapset tanssivat balettia, projektorilla heijastetaan seinälle kuva balettiesityksestä inspiraatioksi

- Tehdään omia elokuvia

- Tehdään iPadin avulla tunnekirjoja, joihin valokuvattu lasten kasvoista erilaisia ilmeitä

Antakaa esimerkkejä esikoulun toiminnoista, joita voi tehdä sekä analogisesti että digitaalisesti? Kertokaa ajatuksistanne?

 – Luetaan kirjoja analogisesti ja digitaalisesti. Pienten lasten kanssa on helpompi lukea perinteisesti, koska he haluavat mielellään istua sylissä tai olla lähellä. Isompien lasten kanssa voi vaikka heijastaa kirjan kuvat seinälle, jotta kaikki varmasti näkevät.

- Kirjoitetaan paperille tai tietokoneelle

- Piirretään paperiin tai iPadiin

 Kaikki tällaiset keskustelut, joita käydään työyksiköissä ympäri maan, ovat hyvin tärkeitä. Niillä pyritään tasavertaiseen esikouluun ja yhteiseen maaperään, jolla seisoa. Uusi opetussuunnitelma pannaan täytäntöön ja meidän täytyy keskustella ja reflektoida, miten toimimme uuden digitaalisen tekniikan kanssa, jota esikoulussa on jo saatavilla.

Luin artikkelin, jossa Malin Nielsen kertoi väitöskirjastaan, jonka aiheena oli digitaalisten työkalujen käyttö varhaiskasvatuksessa. Tutkimuksessaan hän havaitsi, että monet esikouluissa käytettävistä apeista ovat suorastaan huonoja, ne on suunniteltu enemmän pelaamista kuin oppimista varten. Yksi esimerkki on muistipelin pelaaminen tabletilla, jossa korttien nopeasti klikkailemisesta tulee pelin tärkein osuus, ei siitä, että muistetaan missä on parit. Digitaalisesta versiosta puuttuu myös esimerkiksi konkreettinen oman vuoron odotus. Tällöin enemmän oppimista tapahtuu, kun pelataan konkreettisilla muistipelikorteilla. Jännitys kohoaa, kun kaveri nostaa väärän kortin ja sinä tiedät, missä on pari. Minä olen kilpailuhenkinen ja yritän aina pelata tosissani myös lasten kanssa. Pakko tunnustaa, että lasten muisti on usein parempi kuin minun.

#digitaalinenluovatoiminta #muistiharjoittelu #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

Gemensamt skapande

Bild12

Vi har varit på Finlandsinstitutet med barngruppen och tittat på Kustaa Saksis utställning av unika gobelänger tillverkade med vävtekniken Jacquard.

Kustaa är en finsk designer och tvärvetenskaplig textilkonstnär som har inspirerats av sin sjukdom migrän när han skapade dessa konstverk.

Vi fick gå in i ett stort rum där alla konstverken hängande på väggarna. Vi satte oss på golvet mitt i rummet så att vi kunde se alla gobelänger.

Sedan fick vi en introduktion om vem konstnären var och hur han hade gått till väga med sitt skapande.

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERA Vävstol??

Jag hade redan läst innan att han hade använt sig av en vävteknik och i mina ögon hade han ju suttit vid en STOR vävstol och vävt dessa konstverk fast i själva verket så skapades dessa med en dator som sedan programmerat en vävmaskin att tillverka konstverken. Digital teknik alltså! Efter det fick vi varsin kalejdoskop lupp att titta på konstverken med. Mönstret rörde sig och det blev många av samma sak.….IMG_1904

– Jenny det finns många av dig nu, säger ett barn till mig, medan hen tittar på mig igenom luppen.

Spännande upptäckt. Vi tittar vidare på konstverken och såg olika saker allihopa. Någon såg en djungel medan någon annan såg ett träd eller ett lejon. Allt i samma bild.

Vi fick sedan gå in i en ateljé och tillsammans rita med oljepastellkritor en teckning inspirerad av konstverken vi precis tittat på. Några barn ritade mönster medan några valde att rita sin familj eller ett hus osv. Vi var fyra stycken runt ett papper så vi samarbetade om ytan och färgerna. Det blev verkligen ett spännande skapande och barnen lyssnade noga på vad färgerna heter på finska:)

– Keltainen, gul på svenska berättade Mia som höll i work shopen.

IMG_1916

När vi var klara fick vi ta med våra konstverk till förskolan där vi kan inspirera andra genom vårat gemensamma skapande.

#gemensamtskapande #finskkultur #språkutveckling #lovemyjob

Jenny och Sanna

Yhteinen luova toiminta

Olimme lapsiryhmän kanssa Suomi-instituutissa katsomassa Kustaa Saksin näyttelyä, jossa oli esillä ranskalaisella Jacquard-kudontatekniikalla luotuja ryijyjä. Saksi on suomalainen graafikko, tekstiilisuunnittelija ja –taiteilija. Näyttelyn teokset ovat saaneet inspiraation taiteilijan migreenin oireista.

Menimme sisään suureen huoneeseen, jonka seinillä taideteokset roikkuivat. Istuimme lattialla huoneen keskellä, josta näimme kaikki ryijyt. Seuraavaksi saimme kuulla taiteilijasta ja siitä, miten teokset olivat syntyneet. Olin lukenut, että taiteilija on käyttänyt töissään kudontatekniikkaa ja näin silmissäni, kuinka hän on istunut suurien kangaspuiden ääressä ja kutonut teoksiaan. Todellisuudessa mallit luotiin tietokoneella, jonka ohjelmoi kudontalaitteen valmistamaan teoksen. Siis digitaalista tekniikkaa! Tämän jälkeen saimme kaikki omat pienet kaleidoskooppi-luupit, joiden avulla tarkastelimme taideteoksia. Kuviot liikkuivat ja sama kohta toistui monta kertaa.

– Jenny, sinua on nyt monta, sanoin eräs lapsi minulle katsellessaan minua luupin läpi.

Jännittävä havainto. Katsomme edelleen taideteoksia ja näemme kaikki erilaisia asioita. Joku näki viidakon, kun taas joku toinen näki puun tai leijonan. Ja kaikki samassa teoksessa.

Tämän jälkeen pääsimme käymään ateljeessa, jossa saimme kaikki yhdessä piirtää öljypastelliliiduilla taideteoksen, joka sai inspiraatiota äsken näkemistämme taideteoksista. Jotkut lapsista piirsivät kuvioita, kun taas toiset piirsivät esimerkiksi perheensä tai kotinsa. Neljä lasta jakoi aina yhden paperin ja värit. Tällainen luova toiminta oli todella jännittävää ja lapset kuuntelivat tarkasti, kun workshopin vetäjä Mia kertoi, mitä värit ovat suomeksi: -Keltainen, ruotsiksi gul.

Kun olimme valmiita, saimme ottaa taideteoksemme mukaan esikoululle, missä voimme inspiroida muita yhteisten tuotoksiemme kautta.

#yhteinenluovatoiminta #suomalainenkulttuuri #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny ja Sanna

En likvärdig förskola

9789138327364

Det låter så fint men oj vad olika det ser ut i Stockholm eller i bara samma enhet hur långt man kommit i digitaliseringen. Nu är det inte långt kvar tills vi alla måste jobba med våran digitala kompetens. Vårt styrdokument Lpfö 18 säger det from 1 juli!

Några av oss har hållit på med programmering i ett par år men några ska faktiskt börja med det nu. Vilken tur att vi kan hjälpas åt, alla ska vi ju åt samma håll. Mot digitaliseringen.

Jag känner mig ödmjuk inför tanken att några ska börja nu med tex programmering, jag minns hur svårt jag tyckte det var i början och det fanns inte så många att fråga om man behövde hjälp med idéer eller om man körde fast. Nu är vi många som kan hjälpas åt och till för er som ligger i startgroparna:)

Att hitta på olika programmeringslekar eller Blue-bot banor har man ju blivit något av en expert på och det är ju så kul! Fortfarande.

Efter programmeringen vidgade vi vårt synfält och jobbade med digitaliseringen och vår digitala kompetens. Vi jobbade med projektorer och digitalt skapande. Och mycket av detta får jag dela med mig av idag i olika nätverk osv. Men att jag lär mig något nytt varje dag när jag är på jobbet det råder det ingen tvekan om, om det handlar om digital kompetens hos mig eller hos barnen blir jag alltid lika imponerad.

Vi ska ge barnen nya skills så att de kan förstå sin omvärld…..den digitaliserade vardagen…   Det är ju en svindlande tanke att vi ska förbereda barnen idag på att de ska jobba med jobb i framtiden som ännu inte finns!

Har sagt det förr i bloggen men här kommer det igen…. ”Alla vill ha digital skills, digital kompetens.

IMG_1390

Det viktiga är att förskolan är likvärdig, att barnen möter likvärdig verksamhet så att vi kan ge alla barn samma chans att lyckas i framtiden.

Utbildningen ska också ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens genom att ge dem möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen.

                                                                                       Lpfö2018                                                                               

#digitaliseringiförskolan #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Tasavertainen esikoulu

Kuulostaa todella hienolta, kuitenkin käytännössä erot Tukholman ja jopa yksiköiden sisällä ovat suuria suhteessa siihen, miten pitkälle digitalisoinnissa ollaan päästy. Pian meidän kaikkien pitää kehittää digitaalista osaamista, todetaan meidän toimintaamme ohjaavassa dokumentissa (Lpfö 18) 1. heinäkuuta 2019 alkaen.

Jotkut meistä ovat puuhailleet ohjelmoinnin parissa jo parin vuoden ajan mutta jotkut ovat vasta nyt aloittamassa. Onneksi voimme auttaa niitä, jotka ovat vasta aloittamassa, olemmehan kaikki menossa samaan suuntaan, kohti digitalisaatiota.

Tunnen itseni nöyräksi kun ajattelen, että jotkut ovat nyt aloittamassa esimerkiksi ohjelmoinnin kanssa. Muistan, kuinka vaikeaa se minusta oli aluksi. Silloin ei vielä ollut montaa ihmistä, jolta olisi voinut saada apua ideointiin tai jos törmäsi ongelmiin. Nyt meitä on monta, jotka voivat auttaa teitä, jotka ovat vasta lähtökuopissa.

Näiden vuosien aikana on kehitytty erilaisten ohjelmointileikkien sekä Blue-bot-ratojen löytämisen asiantuntijoiksi. Ohjelmointi on edelleen tosi hauskaa!

Ohjelmoinnin jälkeen laajensimme näkökulmaamme työskentelemällä digitalisoinnin ja oman digitaalisen osaamisen parissa. Työskentelimme projektorien ja digitaalisen luovan toiminnan kanssa. Tätä osaamista saan jakaa paljon tänä päivänä erilaisissa verkostoissa jne. Opin kuitenkin työssäni jotakin uutta joka päivä, siitä ei ole epäilystäkään. Olen edelleen yhtä vaikuttunut, oli kyse sitten minun tai lasten digitaalisen osaamisen lisääntymisestä.

Meidän tulee antaa lapsille uusia taitoja, jotta he voivat ymmärtää ympäröivää maailmaa sekä arjen digitalisoitumista. On huimaavaa ajatella, että valmistamme lapsia tulevaisuuden töihin, joita ei ole vielä olemassakaan! Olen todennut tämän blogissa aiemminkin mutta tässä se taas tulee: ”Kaikki haluavat digitaalisia taitoja, digitaalista osaamista.”

Tärkeintä on, että esikoulu on tasavertainen. Lasten tulee saada tasavertaista toimintaa, jolloin kaikilla lapsilla on samat mahdollisuudet onnistua tulevaisuudessa.

 

“Koulutuksen tulee myös antaa lapsille edellytyksiä kehittää asianmukaista digitaalista osaamista siten, että heille annetaan mahdollisuus kehittää ymmärrystä arjessa kohtaamansa digitalisaatioon.”

                                                                                       Lpfö 2018

 

#digitalisointiesikoulussa #Lpfö2018

Jenny och Sanna

Digitalt+analogt skapande

IMG_1887

Som en fortsättning på förra veckans blogginlägg……att barnen inte gör någon skillnad på det digitala och IRL kommer här en koppling…..

Då var det dags för alla hjärtansdags pyssel på förskolan och eftersom att barnen inte gör någon skillnad på digitalt och analogt fick pysslet bli digitalt+klippa&klistra. Alla barn kan ju göra hjärtan/kärleks tecken med händerna så det var det som vi fotade. Barnens händer när de gör ett hjärta med dem. Sedan skrev vi ut dem så att barnen kunde använda dem att skapa sina egna alla hjärtansdags kort. Även vi måste ju utvecklas och inte skapa silkespappers hjärtan år ut och år in.

kärlek

Vad är det mer som har hänt då…… Vi får våran avdelning renoverad och under tiden får vi vara på andra avdelningar på förskolan. Vilket ju är spännande. Man ser hur andra har det. Som ett arbetsplatsbyte bara det att man har med sig sin barngrupp. Nya idéer föds, nytt material provas och nya rutiner skapas. Hur gör denna barngrupp när de ska måla ,vila , läsa bok mm. Barnen är som kalvar på grönbete, tycket allt är roligt på ”nya” avdelningen. De skuttar omkring och vet inte riktigt var de ska vara. Vi har haft mycket fokus på språk för att denna avdelning har många engelskspråkiga barn så vi har plockat fram alla språk vi kan…

– Hur säger man vatten nu igen på tyska?

– Wasser heter det Jenny, får jag snabbt till svar.

– Danke, svarar jag då.

– Vettä på finska va Jenny? säger ett barn mitt emot mig då.

– Water heter det, säger ett annat barn.

Så här fortsätter måltiderna för oss på den ”nya” avdelningen. Snart är vi tillbaka på vår avdelning med nymålade väggar och välpolerat golv. Låt oss fortsätta med våra nya vanor att prata olika språk med varandra. Berika varandras språk med nya ord och melodier. Låt oss komma ihåg att borta bra men hemma bäst. Vår avdelning är ju rätt mysig men liten när man jämför med den ”nya” stora avdelningen.

#digitaltskapande #språkutveckling #lovemyjob

Jenny och Sanna

Digitaalinen ja analoginen luova toiminta

Viime viikon blogissa kerroimme, miten nykyajan lapset eivät tutkimuksen mukaan tee eroa digitaalisen ja todellisen elämän välillä. Tässä blogissa tulee jatkoa tähän ajatukseen.

Oli ystävänpäiväaskartelun aika. Ja koska lapset eivät tee eroa digitaalisen ja analogisen maailman välillä, askartelu oli tällä kertaa digitaalinen, leikkaa ja liimaa. Kaikki lapset osaavat tehdä käsillään sydämen, joten valokuvasimme kaikkien lasten kädet sydämen muodossa. Kuvat tulostettiin ja lapset käyttivät kuvia tehdessään ystävänpäiväkortit. Myös meidän pedagogien täytyy kehittyä, eikä vain toistaa samaa paperisydänaskartelua vuodesta toiseen.

Mitä muuta on tapahtunut? Oma osastomme on remontissa ja se aikaa saamme olla esikoulun toisilla osastoilla. On jännittävä nähdä, millaista muilla osastoilla on. Kuin työpaikan vaihto siten, että lapsiryhmä on mukana. Syntyy uusia ideoita, kokeillaan uusia materiaaleja ja luodaan uusia rutiineja. Miten juuri tässä ryhmässä maalataan, levätään, luetaan kirjoja jne. Lapset ovat kuin vasikat kevätlaitumella, heidän mielestään kaikki uudella osastolla on hauskaa. He hyppelevät ympäriinsä eivätkä oikein tiedä missä olla.

Koska osastollamme on monta englanninkielistä lasta, olemme puhuneet paljon kielistä. Olemme harjoitelleet käyttämään kaikkia osaamiamme kieliä.

– Miten sanotaankaan vesi saksaksi?

– Se on ”wasser” Jenny, saan nopean vastauksen.

– Danke, minä vastaan.

– Vettä suomeksi; eikö niin Jenny? kysyy lapsi minua vastapäätä.

– Se on ”water”, sanoo eräs lapsista.

Näin jatkuvat ruokailut ”uudella” osastollamme. Pian pääsemme takaisin omalle osastollemme, jossa on vastamaalatut seinät ja puhtaaksi kiillotetut lattiat. Jatkakaamme siellä uutta tapaa puhua eri kielillä toistemme kanssa. Rikastetaan toistemme kieltä uusin sanoin ja melodioin. Muistakaamme että poissa on hyvä mutta kotona paras. Osastomme on hyvin viihtyisä mutta pieni verrattuna uuteen suureen osastoomme.

#digitaalinenluovatoiminta #kielenkehitys #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Bettmässan London 2019 del 2

IMG_0860

Vad såg vi? Vad hörde vi? Vad kände vi? Vad tar vi med oss hem?

Just där och då var intrycken så stora som jag skrev i förra bloggen så att jag både grät, skrattade och hade känslostormar under en och samma föreläsning!

Så här hemma på kammaren funderar jag mycket på vad vi såg? Trender som fortsätter är ju att barnen själva skapar, bygger ihop olika robotar och 3D printing är fortfarande stort. Till och med Bee-bot och Blue-Bot har fått utklädningskläder att ta på sig. Det kommer i en plåtlåda med olika aktiviteter tex Zoo, byggarbetsplats osv med aktivitetskort och olika figurer att leka med på en speciell matta. Vilken utveckling!zoo

Men vad samlades barnen på mässan kring då? Jo, VR glasögon. De stod i klunga runt en kompis som gick runt i Viritual Reality världen och väntade tålmodigt på sin tur att prova. Eller så stod de runt olika robotar och programmerade dem.IMG_1852

Vad hörde vi på föreläsningarna?

Mycket om AI (artificiell intelligens) Hur man kommer att kunna arbeta i skolor med AI och hur man kan lära sig av en AI. Det är spännande tankar. Men en AI kan aldrig ersätta en mänsklig hjärna. Det är också viktigt att komma ihåg.

Vad var viktigt att ta med sig från Bett då?

Jag minns bla från en av föreläsningarna vi lyssnade på så sa de ungefär så här;                                                                                                     ”Ungdomarna idag gör ingen skillnad på det digitala livet de lever och det verkliga livet”, in-real-life så att säga. Det är en tanke som vi ska komma ihåg. Det vi vuxna måste lära oss digitalt kommer så självklart för barnen. Det är deras verklighet. Vi säger ”skärmtid” när de sitter och chattar, de säger att de är sociala och umgås med varandra. Båda har vi rätt! En tanke vurpa!

Nu i dagarna har Katrin Jäverbring från Medioteket släppt en bok som heter En digitalare förskola. En bok som bör finnas på varje förskola att hålla i handen när just digitaliseringen känns lite svår för oss vuxna. En handbok som gör det mindre läskigt, lättare att förstå, en hands-on bok. Tack Katrin för den!9789127454200

Tack igen Bett och Lin för fantastiska dagar i London!

#digitaliseringiförskolan #endigitalareförskola #medioteket #bett

Jenny och Oona

Bett 2019 osa 2

Mitä me näimme? Mitä me kuulimme? Mitä me tunsimme? Mitä otamme mukaan kotiin?

Paikan päällä vaikutelmat olivat niin suuria, että kuten kirjoitin viime blogissa, sekä itkin, nauroin ja koin tunnemyrskyjä saman luennon aikana! Kotona ryhdyin miettimään, mitä me oikein näimme? Jatkuvia trendejä olivat edelleen lasten itse rakentamat tai tuunaamat robotit sekä 3D tulostus. Jopa Bee-Bot- ja Blue-Bot-robotit olivat saaneet pukeutumisvaatteita päälleen. Peltilaatikoissa tulee erilaisia teemoja (kuten eläintarha ja rakennustyömaa) aktiviteettikorteilla ja erilaisilla hahmoilla, joilla voi leikkiä erikoismatolla. Mikä kehitys!

Mutta minkä ääreen messuilla olevat lapset kerääntyivät? VR-lasien. He seisoivat kaverin ympärillä, joka käveli ympäri Virtual Reality-maailmaa, ja odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Tai sitten he seisoivat eri robottien ympärillä ja ohjelmoijat niitä.

Mitä kuulimme luennoilla? Paljon AI:sta (artificiell intelligens, tekoäly). Miten koulussa voidaan hyödyntää tekoälyä ja miten tekoälylta voi oppia. Jännittäviä ajatuksia. Mutta On tärkeä muistaa, ettei tekoäly voi koskaan korvata ihmisen aivoja.

Mikä oli tärkeintä ottaa mukaan Bett-messuilta? Muistan muun muassa yhden luennon, jossa sanottiin, että nykypäivän nuoret eivät tee eroa digitaalisen elämän ja oikean elämän välille. Se on ajatus, joka on hyvä muistaa. Se, mitä me aikuiset joudumme opettelemaan digitaalisesti, on itsestäänselvää lapsille. Se on heidän todellisuuttaan. Me sanomme ”ruutuaika” kun he istuvat ja chattailevat, he sanovat olevansa sosiaalisia ja seurustelevat toistensa kanssa. Me molemmat olemme oikeassa!

Medioteketin Katrin Jäverbring on julkaissut lähiaikoina kirjan nimeltä ”En digitalare förskola”, digitaalisempi esikoulu. Kirja pitäisi löytyä jokaisesta esikoulusta, jotta sitä voi lukea kun digitalisointi tuntuu meistä aikuisista vaikealta. Käsikirja, joka tekee siitä vähemmän pelottavaa ja helpompaa tajuta käytännön vinkeillä. Kiitos Katrin kirjasta!

Kiitos Bett ja Lin fantastisista päivistä Lontoossa!

#esikoulundigitalisointi #endigotalareflrskola

# medioteket #bett

Jenny ja Oona

Bettmässan London 2019

Bild15

Då var det dags för årets Bett mässa i London.

Tredje året för oss och nu skulle vi alltså få åka med Lin Education. Temat för i år var ”Mind the gap” ett känt uttryck för alla som någon gång åkt tunnelbanan i London. Temat syftar till klyftor som behöver överbryggas. Det kan handla om klyftor i digitalisering, mellan generationer, mellan människa och maskin eller mellan individer och grupper.

Vi började onsdagsmorgonen med frukost på planet och sen var det full fart i fyra dagar. Föreläsningar som avlöste varandra, nätverkande, reflektionsstunder, fotograferande, minnesanteckningar, möten, diskussioner och flera föreläsningar osv.

Vi började med att lyssna på Anna Rosling Rönnlund – svärdotter till Hans Rosling, som har tagit över efter sin svärfar och talade om hur klyftor i världen kan minskas genom en faktabaserad världsbild. Gapminder som Anna är medgrundare till är en svensk stiftelse som gör statistik rörande sociala, ekonomiska och miljörelaterade frågor lättillgänglig och enkel att förstå.

Är du fattig så ser ditt hem ganska likadant ut oavsett var i världen du bor och samma gäller om du är rik och allt där mitt emellan. Gå in på gapminder.org om du är intresserad av att se hur människor lever beroende av inkomst.

Vi fortsatte med Andreas Ekström som jag tror skrämde upp de flesta i rummet när han pratade om Sju sätt att äga världen där han beskriver digitaliseringens största utmaningar och konfliktområden. Han pratade bla om ”att äga vår tid” dvs att det är några få stora aktörer på nätet som äger sighterna vi hela tiden umgås runt, tittar på bilder och är sociala i. De bestämmer vad vi ska se…och inte se…. ”Nätneutralitet” Vad händer om vi inte har det? Om ni som jag inte riktigt är hundra på vad nätneutralitet är så läs om det i Wikipedia så förstår ni hur Andreas skrämde upp oss. En väckarklocka!Bild12

Dag 2 började vi med en föreläsning av David Philips och storytelling. Han fångade oss med sina berättarskills, jag grät, skrattade, hade djupa veck i pannan, blev arg, ledsen och lycklig… vilken känslostorm… Men det var ju det som var meningen. ”En story är som en kort förälskelse” så beskrev David det.

Vi fick med oss lite olika tips på hur vi skulle leverera en story som säljer, övertygar och skapar minnen hos den vi talar till.

Efter känslostormen åkte vi på ett skolbesök till Mayflower Primary School. En multikulturell inkluderande skola som jobbar språkutvecklande med Storytelling. Det var superkul att få se hur skolan ser ut i England och barnen var så glada när vi kom på besök, de hade övat in en svensk sång som de sjöng tillsammans för oss. De jobbade temainriktat i alla klasser och fick in storytelling i alla ämnen som jag förstod det.  På rasten lekte alla barnen på skolgården och mobiltelefonerna lyste med sin frånvaro! Wow!

IMG_1816

Sista föreläsningen för dagen höll fotografen Jonas Berg i. Han lärde oss hur vi ska tänka när vi tar en bild. Att bilden ska berätta en story! Har jag hört det förut idag tänkte jag här….:)

Här kommer några tips!

  1. När du tar en bild tänk då; Hur har jag inte sett detta tidigare?
  2. Ha humor i bilden!
  3. Jobba med reflektioner och ljus.

Så bra tips och efter detta blev inte något sig likt längre. Vi fotograferade varandra ur konstiga och otippade synvinklar, zoomade allt, jobbade med mobilernas ficklampor osv. Middagen hann bli kall innan alla hade tagit den perfekta bilden…..

Sista dagen började med Fredrik Reinfeldt som talade om hur han ser på världen om några år. Han pratade om grader av förvirring Sverige v England. Regeringskris och Brexit.

Linbana till Bettshow.20190125_142116

Vi tittade runt efter nya digitala verktyg till förskolan men hittade faktiskt inget speciellt. Många söta små robotar fanns det ju med uppgiften att lära oss programmering men det har vi ju redan. Oona och jag gick istället och lyssnade på en föreläsning om när vi ska välja analoga eller digitala verktyg i undervisningen? Summan av det; Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

IMG_1844IMG_1841IMG_1863

Ett par AI (Artificiell Intelligens)föreläsningar hann vi också med. Vad som kommer i framtiden är alltid spännande att lyssna på fast i mina öron låter det som en ny Sci-fi film från Netflix.

Tack London, Bett och Lin för i år. Härligt sällskap hade man, många nya kontakter fick man och jag vill boka biljett till nästa år igen!

#bettshow #linedu #digitalisering

Jenny och Oona

Bett 2019

Oli taas aika tämän vuoden Lontoon Bett-messujen. Kolmas vuosi meille ja tällä kertaa saimme matkustaa Lin Educationin kanssa. Tämän vuoden teemana oli ”Mind the gap”, tunnettu ilmaus heille, jotka ovat joskus matkustaneet Lontoon metrolla. Aihe kohdistuu kuiluihin, jotka pitää kuroa umpeen. Se voi tarkoittaa kuilua digitalisoinnissa, sukupolvien välillä, ihmisten ja koneiden välillä tai yksilön ja ryhmän välillä.

Aloitimme keskiviikkoaamun lentokoneen aamupalalla ja sen jälkeen oli täysi vauhti päällä neljä päivää. Luentoja, verkostoitumista, reflektointihetkiä, kuvaamista, muistiinpanoja, palavereja, keskusteluja ja lisää luentoja.

Aloitimme kuuntelemalla Anna Roslig Rönnlundia, Hans Roslingin miniää, joka oli seurannut appensa jalanjälkiä, ja puhui siitä, kuinka maailman kuiluja voidaan pienentää faktapohjaisella maailmankuvalla. Gapminder, jonka yksi perustajista Anna on, on ruotsalainen säätiö, joka tekee helposti luettavia ja ymmärrettäviä tilastoja sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Jos olet köyhä, näyttää sinun kotisi aika samanlaiselta riippumatta siitä, missä päin maailmaa asut, ja sama koskee myös rikkaita ja kaikkia siltä väliltä. Mene katsomaan gapminder.org jos olet kiinnostunut näkemään, miten ihmiset asuvat tuloista riippuen.

Jatkoimme Andreas Ekströmin luennolla, joka varmasti säikäytti suurimman osan huoneessa olijoista, kun hän puhui seitsemästä tavasta omistaa maailma ja digitalisoinnin suurimmista haasteista ja konfliktialueista. Hän puhui mm. ”meidän ajan omistamisesta” toisin sanoen että muutama iso toimija netissä omistaa sivut, joita käytämme eniten, he omistavat paikan, jossa puhumme ja olemme sosiaalisia. He päättävät mitä me näemme ja mitä me emme näe. ”Nätneutralitet” (nettineutraalius), mitä tapahtuu jos meillä ei ole sitä? Jos ette ole aivan varmoja siitä, mitä ”nätneutralitet” tarkoittaa, voit mennä Wikipediaan lukemaan aiheesta ja ymmärrätte, kuinka Andreas säikäytti meidät. Herätyskello!

Toinen päivä alkoi David Philipsin luennolla aiheesta storytelling, tarinankerronta. Hän vangitsi meidät kertojantaidoillaan: nauroin, itkin, olin vihainen, surullinen ja onnellinen… Mikä tunnemyrsky… Mikä oli tarkoituskin. ”Tarina on kuin lyhyt ihastus” kuvaili David. Saimme vinkkejä siitä, kuinka tarjota tarina, joka myy, vakuuttaa ja luo muistoja kuulijassaan.

Tunnemyrskyn jälkeen menimme tutustumaan Mayflower Primary Schooliin. Monikulttuurinen koulu, joka työskentelee kielenkehityksen ja tarinankerronnan parissa. Oli superkivaa nähdä miltä englantilainen koulu näyttää, ja lapset olivat iloisia meidän vierailustamme. He olivat harjoitelleet ruotsalaisen laulun, jonka he esittivät meille. He työskentelivät teemajohtoisesti kaikilla luokilla ja ymmärtääkseni he saivat tarinankerronnan yhdistettyä kaikkiin aineisiin. Kaikki lapset leikkivät välitunnilla pihalla ja kännykät loistivat poissaolollaan! Wau!

Päivän viimeisen luennon piti valokuvaaja Jonas Berg. Hän opetti meille, mitä pitää miettiä kun ottaa kuvaa. Että kuva kertoo tarinan!

Tässä tulee muutama vinkki:

1. Kun otat kuvaa, ajattele, oletko nähnyt kuvan jo aiemmin.

2. Käytä huumoria kuvissa!

3. Käytä heijastuksia ja valoa.

Niin hyviä vinkkejä, ja tämän jälkeen kaikki muuttui. Me kuvasimme toisiamme oudoissa ja uusissa kuvakulmissa, zoomasimme kaiken, käytimme kännykän taskulamppua jne.Päivällinen ehti jäähtyä ennen kun kaikki olivat saaneet täydellisen kuvan…

Viimeinen päivä alkoi Fredrik Reinfeldtilla, joka puhui siitä, miltä maailma näyttää hänen mielestään muutaman vuoden päästä. Hän puhui hämmennyksestä koskien hallituskriisiä ja Brexitiä. Sen jälkeen otimme Linradan Bettshow’hun. Me kävelimme ympäri messuja ja etsimme uusia digitaalisia työkaluja esikouluun, mutta emme oikeastaan löytäneet mitään erityistä. Monia söpöjä robotteja, joilla voi opetella ohjelmoimaan, mutta meillä on jo sellaisia. Me menimme sen sijaan kuuntelemaan luentoa siitä, milloin valita analogisia tai digitalisia työkaluja opetuksessa. Loppukaneetti oli: valitse työväline, joka motivoi oppilaita eniten oppimaan. Ehdimme kuunnella myös pari luentoa AI:sta (Artificiell Intelligens). On aina jännittävää kuunnella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minun korviin se kuullostaan Netflixin Sci-fi-elokuvalta.

Kiitos Lontoo, Bett ja Lin tältä vuodelta. Mukavaa seuraa ja monia uusia kontakteja. Haluan varata liput myös ensi vuodelle!

#bettshow #Linedu #digitalisointi

Jenny ja Oona