Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
naturvetenskap

3 år och 100 blogginlägg senare…….

keyboard-171845_960_720

Jag trodde väl aldrig att jag skulle skriva 100stycken blogginlägg när jag började skriva.

Men tydligen hade jag mycket att berätta.

Inläggen i sig har varit till för att inspirera andra inom förskolan och visa på vad vi gör på min förskola tex hur vi arbetar med digitala verktyg. På senare tid har det väl handlat mer om när man ska använda det digitala och hur vi förhåller oss till det. Men även hur vi förhåller oss till dem som är negativt inställda till att digitala verktyg kommer in och används av barnen på förskolan.

På resan har barngrupperna jag jobbat i blivit mutimodala. Barnen använder sig gärna av film för att tex skapa sig en förståelse för kastanjer eller stora livsfrågor som döden osv. För att det ska kunna hända behöver verktyget iPad och de olika apparna för filminspelning vara kända för barnen. Vi provar oss fram när vi skapar med barnen, ibland lyckas vi och ibland blir det fel men det gör inget. Hos oss är vi inte rädda att misslyckas utan ser det som ett sätt att lära oss tillsammans med barnen. Men många gånger är det dock vi vuxna som är rädda för att göra fel och då vågar vi inte ens försöka… vi sätter krokben på oss själva och digitaliseringen.IMG_2252

För barnen spelar det ingen roll om de arbetar med analoga eller digitala verktyg. De kan springa och hämta ett webbägg för att titta på något som är väldigt litet (en myra). Men de kan lika gärna fråga efter en vanlig analog lupp att använda.                                                                                      Vi vuxna söker information och fakta med barnen på ”nätet” men vi försöker samtidigt visa på att vi kan hämta information och fakta genom våra böcker på förskolan eller på biblioteket. Det digitala utesluter ju inte det analoga. De är ju verktyg som kompletterar varandra. Som berikar vår verksamhet.

Tänk att barnens och vår syn på digitaliseringen har vidgats från att nästan bara handla om programmering i början. Vi arbetade med robotar och analog programmering till att nu filma och arbeta med källkritik osv. Under resans gång har vi provat många olika robotar som finns recenserade här i bloggen, några riktigt bra och några mindre bra.

Bild1

Jag har berättat om förskolans många traditioner och hur vi på vår förskola gör då. Från julpyssel med digital julstämning, FN veckan och Halloween stämning.

Bettmässan i London har bidragit till några inlägg och inspiration för oss också. Vilka digitala verktyg är det som används ute på förskolorna utanför Sveriges gränser?

Vi har tagit upp klimatfrågan med barnen och arbetat med hur vi kan minska matsvinnet. Även källsortering kom vi in på och vi som många andra arbetar med hållbar utveckling.

”En hållbar utveckling är en utveckling som tillfredsställer dagens behov utan att äventyra kommande generationers möjligheter att tillfredsställa sina behov”.

Ur Brundtlandrapporten

Det är bara att skrolla ner efter detta inlägg så hittar ni 99stycken inlägg att hämta mer inspiration från.

Vet inte om det blir en 101?

#förskolebloggen #återblick #slutapåtopp #digitaliseringiförskolan

Jenny och Sanna

Kolme vuotta ja 100 blogia myöhemmin

En koskaan uskonut kirjoittavani sataa blogitekstiä aloittaessani blogin kirjoituksen. Ilmeisesti minulla kuitenkin oli paljon kerrottavaa.

Blogi oli tarkoitettu inspiroimaan muita esikoulussa työskenteleviä näyttämällä, miten minun esikoulussani työskennellään esimerkiksi digitaalisten työkalujen kanssa. Viime aikoina blogissa on käsitelty enemmän sitä, milloin digitaalisia työkaluja tulisi käyttää ja miten suhtaudumme niihin. Ja myös sitä, miten suhtaudumme heihin, jotka pitävät digitaalisten työkalujen käyttöä esikoulussa negatiivisena asiana.

Matkan varrella lapsiryhmäni ovat tulleet yhä multimodaalisemmiksi. Lapset tekevät mielellään videoita ymmärtääkseen vaikkapa kastanjoita tai suuria kysymyksiä, kuten kuolemaa. Jotta lapset voivat tehdä videoita, pitää iPadin käytön sekä videoimiseen tarvittavien appien olla tuttuja lapsille. Lasten kanssa luodessa perille päästään kokeilemalla; joskus onnistutaan ja jos joskus epäonnistutaan, se ei haittaa. Me emme pelkää epäonnistumista vaan näemme sen tapana oppia yhdessä lasten kanssa. Monesti kuitenkin juuri me aikuiset pelkäämme tehdä väärin ja siksi emme uskalla edes yrittää.

Lapsille ei ole merkitystä työskentelevätkö he analogisten vai digitaalisten työkalujen kanssa. He voivat juosta ja hakea pienoismikroskoopin tutkiakseen jotakin oikein pientä, esimerkiksi muurahaista. Yhtä hyvin he voivat hakea tutkimusvälineeksi tavallisen luupin. Me aikuiset etsimme yhdessä lasten kanssa tietoa ”netistä” mutta pyrimme myös näyttämään, että tietoa voi löytää myös esikoulun sekä kirjaston kirjoista. Digitaalisen ei tarvitse poissulkea analogista vaan työkalut täydentävät toisiaan; rikastavat toimintaa.

Ajatelkaa, miten meidän ja lasten näkemykset digitalisoinnista ovat laajentuneet alun lähes pelkästä ohjelmoinnista. Työskentelimme robottien ohjelmoinnin ja analogisen ohjelmoinnin kanssa ja nykyään teemme mm. omia videoita ja harjoittelemme lähdekriittisyyttä. Matkan varrella olemme kokeilleet monia erilaisia robotteja (joiden arvosteluja löytyy aiemmista blogeista), joista toiset olivat parempia ja toiset huonompia.

Olen kertonut esikoulun monista perinteistä ja miten perinteitä esikoulussa kunnioitetaan; jouluaskarteluista digitaaliseen joulutunnelmaan, YK:n viikosta Halloweeniin.

BETT-messut Lontoossa ovat tarjonneet inspiraatiota blogiin ja työhön. Mitä digitaalisia työkaluja muiden maiden esikouluissa käytetään?

Ilmastokysymystä on käsitelty lasten kanssa ja harjoiteltu ruokahävikin vähentämistä. Myös jätteiden lajittelu on aloitettu ja yhdessä monien muiden kanssa työskentelemme kestävän kehityksen parissa.

Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.”

                                                                                                              – Gro Harlem Bruntland

                                                                             

Siitä vain rullaamaan tästä blogista alaspäin ja löydätte 99 blogia, joista voitte ammentaa inspiraatiota.

En tiedä, tuleeko blogia numero 101.

#förskolebloggen #katsaus #lopetetaanhuipulla

Jenny ja Sanna

En digitalare ateljé

mandala

På vilka olika sätt kan barnen utforskar naturmaterial på?

Detta gratis, i överflöd i skogen material.

Vi på förskolan är rätt så duktiga på att samla naturmaterial till barnen så att de kan skapa med det i ateljén. Det blir många kastanje- och ekollonkonstverk, lövfrotage, osv nu på hösten… Men vad gör vi sedan….med materialet som blir över??? (vi kan tex ta det till byggrummet eller…..)

Jag tänker, låt oss skapa en digitalare ateljé!

mandala 1

Lägg ett papper på golvet, projicera en mandala på pappret och låt sedan barnen skapa med naturmaterialet i mandalan. Ett nytt sätt att utforska naturmaterial på! När ni är färdiga kan ni fotografera konstverken för att på det sättet spara dem.

mandala 2

Älskade höst med sina färger och fina höstpromenader med barnen i krispig höstkyla. Känner ni känslan?

Om man vill göra något annat än lövfrotage kan jag tipsa om en digitalare hösttavla: Vi målar en hösttavla med robotbollen Sphero sparks och några höstiga lönnlöv som vi i för hand har pressat och torkat.

IMG_2241

Vi använder oss av färgerna vi såg i skogen (gult, rött, orange, guld) när vi plockade löven. Jag tejpar fast löven på pappret och barnen styr sedan robotbollen Sphero genom färgerna med hjälp av iPaden. När barnen känner sig klara lyfter jag bort löven och sim sala bim… En digitalare hösttavla

IMG_2243

Ett annat sätt, ett nytt sätt att tänka om hösten, om den digitalare ateljén.

#endigitalareförskola #lovemyjob

Jenny och Sanna

Digitaalisempi ateljee

 Millä eri tavoin lapset voivat tutkia luonnonmateriaaleja? Tätä ilmaista, metsästä runsain mitoin löytyvää materiaalia.

 Me esikoulussa olemme melko taitavia keräämään lapsille luonnonmateriaalia, jota he voivat käyttää apuna luovassa toiminnassa. Monia kastanja- ja tammenterhoteoksia, lehtien värittämistä paperin läpi jne. näin syksyllä. Mutta mitä sitten teemme kaikella ylijääneellä materiaalilla?  Ehkä ne voi viedä rakenteluhuoneeseen tai…

Ehkä voimme luoda digitaalisemman ateljeen!

 Aseta paperi lattialle, heijasta mandala projektorin avulla paperille ja anna lasten tehdä mandala luonnonmateriaaleista. Uusi tapa tutkia ja hyödyntää luonnonmateriaalia. Kun mandala on valmis, teoksen voi valokuvata, jotta siitä jää muisto.

 Kävelyt lasten kanssa kirpeässä syksyn säässä syksyn väriloistoa ihaillen. Saatteko kiinni tunteesta?

 Jos haluaa tehdä lasten kanssa muuta kuin perinteisiä syysaskarteluja, voin antaa vinkin digitaalisemmasta syystaulusta. Me maalasimme syksyisen taulun käyttäen apuna Sphero-robottipalloa sekä kuivattuja ja prässättyjä vaahteranlehtiä. Käytimme taulussa värejä, joita näimme syksyisessä metsässä poimiessamme lehtiä: keltaista, oranssia, punaista ja kultaa. Teippasin lehdet kiinni paperiin, jonka jälkeen lapset ohjasivat robottipalloa iPadin avulla paperin päällä levittäen värejä ympäriinsä. Kun lapset olivat valmiita, nostin pois lehdet ja simsalabim, taulu oli valmis.

 Erilainen, uusi tapa ajatella syksyä ja digitaalisempaa ateljeeta.

 

#digitaalisempiesikoulu #lovemyjob

 

Jenny ja Sanna

 

Naturvetenskap i förskolan

20190909_085157x

Vi har läst Susanne Kjällander och Bim Riddersporres bok Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund där vi fastnade för kapitlet om transduktion. En transduktionskedja är en visuellt målande bild av hur barnen lär sig, tydliggör och skapar mening i sitt eget lärande. Vi pedagoger visualiserar barns lärande i en kedjeform för att förstå vilka konsekvenser dessa kedjor får för deras meningsskapande.

Jag tänker på barnens forskande om kastanjer på förskolegården för ett par blogginlägg sedan.

 

Här kommer kedjan…

1 Barnen började med att hitta en taggig kastanj för att sedan öppna kastanjen och hitta en omogen vit kastanj och undersöka den med hjälp av ett ljusbord, en lupp och ett webbägg. Barnen använde ord som; wow, coolt, ”som en drake” osv när de undersökte kastanjen. De bad varandra titta på vad de hade ”hittat” för spännande sak i luppen osv.

2 De tog foto med hjälp av webbägget och Ipaden.

3 Sedan ville barnen teckna av de olika stegen i mognadsprocessen av kastanjen, en grön, en vit och en brun kastanj. Under tiden de tecknade pratade de om de olika färgernas betydelse.

– Den är i skalet, det gröna.

– Den vita är inte klar.

– Den ska ju vara brun, då är den färdig.

4 Barnen upptäckte sedan att den vita kastanjen mognade och blev brun och de ville skapa en film om detta (för att skapa sig en större, djupare förståelse) med hjälp av iPaden och appen iMotion.

5 För att i sista kedjan skapa olika lekar utomhus på gården med alla kastanjer. Barnen samlade kastanjer under en hel vecka (allt eftersom de ramlade ner) och kom på nya användningsområden för dem i sina lekar och skapande.

Bild19

Barnen har genom olika tillvägagångssätt skapa sig en förståelse för det naturvetenskapliga lärandet. De har gestaltat kastanjen både genom fysiska material (naturmaterial, papper, penna) och digitala material (webbägg, foto, film)

Det är så roligt att följa barnens upptäckter, ahaupplevelser och det är ju så att man lär ju så länge man lever! (visste inte att kastanjen kunde mognar utanför skalet!)

#lovemyjob #digitaliseringiförskolan #naturvetenskap

Jenny och Sanna

Luonnontiedettä esikoulussa
Olemme lukeneet Susanne Kjällanderin ja Bim Riddersporren kirjaa Digitalisering i
förskolan på vetenskaplig grund ja kiinnitimme huomiota kappaleeseen
transduktiosta. Transduktio-ketju on visuaalinen kuvaus lapsen oppimisesta, miten
lapsi selventää ja luo merkityksiä omassa oppimisessaan. Me pedagogit
visualisoimme lapsen oppimisen ketjun muotoon ymmärtääksemme, miten lapset
rakentavat merkityksiä. Havainnollistaaksemme transduktio-ketjua käytämme
esimerkkinä kastanjoita, joiden tutkimisesta kerroimme muutaman viikon
takaisessa blogissa.
Lenkki 1
Lapset löysivät piikikkään hevoskastanjan, joka avattiin ja huomattiin, että
kastanja on kypsymätön. Lapset tutkivat kastanjaa valopöydän, luupin ja
pienoismikroskoopin avulla. Lapset kommentoivat kastanjaa mm. sanoilla “vau”,
“cool”, “kuin lohikäärme”. He pyysivät toisiaan katsomaan, mitä löydöksiä olivat
tutkimusvälineiden avulla tehneet.

Lenkki 2
Lapset valokuvasivat kastanjaa pienoismikroskoopin ja iPadin avulla.

Lenkki 3
Lapset piirsivät kastanjan eri kypsymisvaiheet: vihreän, valkoisen ja ruskean
kastanjan. Piirtäessään lapset keskustelivat eri värien merkityksistä:
– Vihreä on kuoressa.
– Valkoinen ei ole vielä valmis.
– Sen pitää olla ruskea, sitten se on valmis.

Lenkki 4
Lapset huomasivat, että valkoinen kastanja alkaa ajan myötä tummua. He
halusivat kuvata kypsymisestä videon iPadin ja iMovie-apin avulla (saavuttaakseen
laajempaa ja syvempää ymmärrystä).

Lenkki 5
Ketjun viimeisenä lenkkinä on lasten erilaiset ulkoleikit kastanjoilla. Lapset
keräsivät kastanjoita viikon ajan ja keksivät uusia käyttötarkoituksia niille leikissä
ja luovassa toiminnassa.
Lapset ovat kehittäneet erilaisten lähestymistapojen kautta ymmärrystä
luonnontieteellisestä oppimisesta. He ovat hahmottaneet kastanjaa sekä
perinteisen materiaalin avulla (luonnonmateriaalit, kynä, paperi) että digitaalisen
materiaalin avulla (pienoismikroskooppi, valokuvaus, video).
On hienoa seurata lasten havaintoja ja ahaa-elämyksiä. Ja oppia ikä kaikki;
aiemmin en tiennyt, että kastanja kypsyy myös kuoren ulkopuolella.
#lovemyjob #digitalisointiesikoulussa #luonnontiede
Jenny ja Sanna

Digital utveckling

Kan vi vara utan den i förskolan?

En dag satt jag på förskolan och spelade Tripp trapp träd på en iPad med några barn. Ett av barnen ryggade plötsligt tillbaka när vi kom in på ett spel som går ut på att man ritar en insekt på paddan som sedan börjar krypa eller flyga över skärmen. Det barnet kände helt klart obehag av insekter.

Vi spelade ett tag till och ju vanare hen blev så satt hen närmare och närmare paddan och kunde undersöka insekten mer och mer. Så här är ju det digitala verktyget och tekniken superbra! Hen kunde här få möjlighet att undersöka insekter på för hen ett ”säkert” avstånd.

1280px-International_Space_Station_after_undocking_of_STS-132

Eller när vi pratade om rymden och frågan om hur man går på toaletten i rymden kom upp. Hur gjorde vi förr i tiden? Innan digital teknik fanns i förskolan? Vi hade tagit ett lexikon och slagit upp ordet rymdstation och hoppats på att svaret på just vår fråga stod i den boken. Nu för tiden går vi till Youtube och letar. Och mycket riktigt, det finns en film om hur man går på toaletten i viktlöst tillstånd. Detta tycker ju jag är lika spännande som barnen

Samtidigt ska vi komma ihåg att en viktig del av att vara digitalt kompetent som pedagog är att veta när det är lämpligt eller inte att använda digitala verktyg.

Jag kan ju tycka att det är roligt att visa barnen att man faktiskt kan slå upp saker i böcker också… tyvärr är ju våra faktaböcker på förskolan inte så uppdaterade nuförtiden. Men ändå om vi tex ska ta redan på fakta om en dinosaurie så går det ju lika bra att leta i en bok.illustrated-dinosaurs-chart

Och nu för tiden om barnen vill lära sig saker om tex kastanjer kan de ju teckna kastanjer, undersöka kastanjer med webbägg, leka med kastanjer, skapa film om kastanjer osv… Barnen använder multimodalt lärande som ett av flera verktyg i förskolan.

Det är så här barnen på min avdelning gör för att utforska kastanjer. De är inte främmande inför digital teknik, de ser inga hinder bara möjligheter.

Vi kan absolut inte vara utan digital teknik på förskolan!1 Vi måste bara vara digitalt kompetenta nog att avväga när vi ska använda det digitala och när vi inte ska det!

Jag efterlyser fler nätverk ute på förskolorna där ett ständigt samtal förs mellan pedagoger angående digital teknik för att vi ska kunna säkerställa ett pedagogiskt förhållningsätt till tekniken.

#lovemyjob #multimodaltlärande #digitalutveckling

Jenny och Sanna

Digitaalinen kehitys

Voiko esikoulussa olla ilman digitaalista tekniikkaa?

Eräänä päivänä pelasin Tripp Trapp Träd-peliä iPadilla muutaman lapsen kanssa. Aloitimme pelin, jossa näytölle ilmestyy sormen painalluksella hyönteinen, joka sitten alkaa liikkua näytöllä. Yksi lapsista vetäytyi välittömästi taaksepäin, hän ei selvästikään pitänyt hyönteisistä.

Pelasimme vielä hetken ja perääntynyt lapsi tuli pikkuhiljaa lähemmäs ja   lähemmäs iPadia ja uskaltautui tutkimaan hyönteisiä. Tässä suhteessa tekniikka ja digitaaliset työkalut ovat loistavia. Lapsi sai mahdollisuuden tutkia hyönteisiä sopivan etäisyyden päästä.

Tai kun puhuimme avaruudesta ja mietimme sitä, miten avaruudessa käydään vessassa. Miten aiemmin tehtiin? Ennen kuin digitaalista tekniikkaa oli saatavilla esikoulussa. Ehkä olisimme ottaneet esiin tietosanakirjan ja etsineet sieltä sanan avaruusasema ja toivoneet, että vastaus löytyisi sieltä. Nykyisin menemme YouTubeen ja etsimme sieltä. Ja aivan oikein, sieltä löytyy video, jossa kerrotaan miten painottomassa tilassa käydään vessassa. Tämä on minun ja lasten mielestä yhtä jännittävää!

Samanaikaisesti meidän tulee muistaa, että tärkeä osa pedagogin digitaalista osaamista on tietää, milloin digitaalisten työkalujen käyttö kannattaa ja milloin ei.

Mielestäni lapsille on tärkeää näyttää, että kirjoistakin voi etsiä tietoa. Valitettavasti esikoulun tietokirjat eivät ole nykyään kovinkaan ajan tasalla. Mutta jos esimerkiksi etsimme tietoa dinosauruksista, voimme yhtä hyvin etsiä kirjasta.

Nykyään kun lapset haluavat oppia esimerkiksi kastanjoista, he voivat  piirtää kastanjoita, tutkia niitä pienoismikroskoopeilla, leikkiä kastanjoilla, kuvata niistä filmi jne. Näin lapset minun osastollani tutkivat kastanjoita. He eivät vierasta digitaalista tekniikkaa. He eivät näe esteitä, vaan mahdollisuuksia. Lapset käyttävät työkaluna multimodaalista oppimista.

Me emme missään nimessä voi olla ilman digitaalista tekniikkaa esikoulussa! Meillä täytyy vain olla tarpeeksi digitaalista osaamista punnitaksemme, milloin digitaalisten työkalujen käyttö kannattaa ja milloin ei.

Minä toivon, että esikouluissa käytäisiin pedagogien kesken jatkuvaa keskustelua digitaalisesta tekniikasta. Näitä keskusteluja tarvitaan varmistamaan pedagoginen suhtautumistapa tekniikkaan.

#lovemyjob #multimodaalinenoppiminen #digitaalinenkehitys

Jenny ja Sanna

Utforskande del 2

Att här händer det något viktigt, så slutade jag ett blogginlägg för ett par veckor sedan. Jag tar upp tråden och fortsätter….

Några barn hade hittat kastanjer och undersökt dem på ljusbordet med ett webbägg bla. Det sista detta barn gjorde då var att rita av den vita omogna kastanjen. Vi har sedan dess ritat av många kastanjer, öppnat upp kastanjerna och förvånats över att ibland är de bruna(kastanjebruna) när vi öppnar dem och ibland är de vita.

När vi en dag hade öppnat en kastanj och hittat en vit omogen så la barnet kastanjen i sin ficka och gick och lekte. Efter en liten stund kom barnet springande till mig och ropade;

– Jeeeenny, den är inte vit längre!

– Vilken då? ropade jag tillbaka.

– Kastanjen!

Barnet kom fram och höll kastanjen i sin hand. Den var nu lite orange/brun. Nästan lite smutsig. Vi tittade på den och undersökte den. Vi tyckte att den kändes lite hårdare.

– Tror du den kommer bli brun? Frågar barnet mig sedan.

– Ingen aning, svarade jag ärligt.

Verkligen ingen aning. Så vi gjorde ett experiment.

Vi plockade ner ett par kastanjer och la de vita omogna kastanjerna i fönstret på förskolan. Efter 15 min gick vi tillbaka och tog en bild och efter 2 timmar tog vi en annan bild osv…

Och ja! Den blev mer och mer kastanjebrun.

Och dagen efter var den heeeeelt brun.

– Är den mogen nu Jenny, frågade barnet mig dagen efter.

– Det skulle jag tro svarade jag.

– Fast du vet att man inte kan äta de här kastanjerna va? frågade jag barnet.

– Ja ja, det vet jag men jag tror att hästar kan det för det heter ju hästkastanj det har min mamma sagt.

Detta måste vi undersöka………..

(Alldeles riktig, vi läste på nätet att hästkastanjerna är giftiga för människor men inte för hästar!) Så nu vet vi och ni det!

#manlärsignågotnyttvarjedag #lovemyjob #naturkunskap

Jenny och Sanna

Tutkimista osa 2

Tässä tapahtuu nyt jotakin tärkeää, näihin sanoihin lopetin blogipostaukseni pari viikkoa sitten. Nyt jatketaan samasta aiheesta…

Lapset olivat löytäneet kastanjoita ja tutkineet niitä mm. pienoismikroskoopin avulla valopöydällä. Viimeiseksi lapset piirsivät valkoisen kypsymättömän kastanjan. Tämän jälkeen olemme piirtäneet monia kastanjoita, avanneet niitä ja ihmetelleet, miten ne joskus ovat (kastanjan)ruskeita ja joskus taas valkoisia.

Eräänä päivänä olimme avanneet kastanjan kuoren ja löytäneet sisältä valkoisen kypsymättömän kastanjan. Lapsi laittoi kastanjan takaisin kuoreen ja lähti leikkimään. Hetken kuluttua lapsi tuli juosten luokseni.

– Jenny, se ei ole enää valkoinen!

– Mikä?

– Kastanja!

Lapsi tuli luokseni ja piti kastanjaa kädessään. Se oli nyt hiukan oranssinruskea, vähän likaisen näköinen. Katsoimme ja tutkimme kastanjaa. Meistä se tuntui vähän kovemmalta.

– Luuletko, että siitä tulee ruskea? kysyi lapsi minulta.

– Ei aavistustakaan, vastasin rehellisesti.

Minulla ei todellakaan ollut aavistustakaan. Niinpä teimme pienen kokeen. Keräsimme muutaman kastanjan ja laitoimme valkoiset kastanjat esikoulun ikkunalaudalle. 15 minuutin kuluttua menimme takaisin ja otimme kastanjoista kuvan. Kahden tunnin kuluttua tästä otimme taas kuvan ja niin edelleen… ja kyllä, kastanjat muuttuivat aina vain ruskeammiksi. Ja seuraavana päivänä ne olivat jo kokonaan ruskeita.

– Ovatko ne kypsiä nyt Jenny? kysyi lapsi minulta seuraavana päivänä.

– Kyllä minä luulisin, vastasin.

– Tiesithän, että näitä kastanjoita ei voi syödä? kysyin lapselta.

– Joo joo, tiedän kyllä mutta luulen, että hevoset voivat syödä niitä, koska sen nimi on hevoskastanja, äiti on kertonut.

Tätä täytyy tutkia. Ja aivan totta, luimme netistä, että hevoskastanjat ovat myrkyllisiä ihmisille mutta eivät hevosille. Joten nyt tiedämme tämänkin!

#jokapäiväoppiijotakinuutta #lovemyjob #luonnontiede

Jenny ja Sanna

För digitalisering i förskolan

Okej då! Jag ger mig in i debatten….

Såg på Svt Opinion live härom kvällen. Debatten handlade om skärmens vara eller icke vara på förskolan!

Oj oj oj, var ska jag börja? Vi har ju en ny läroplan, det blir svårt att strunta i den. De nya skrivningarna om digitalisering talar sitt tydliga språk. Vi på förskolan ska ge barnen förutsättningar att utveckla adekvat digital kompetens och hur vi gör det måste vi kunna förmedla. Vi(pedagoger)måste bli bättre på att kommunicera med föräldrar om vad detta betyder och innebär för deras barn på förskolan och att skärmtid inte = digitalisering i förskolan. Kom ihåg att digitalisering innebär så mycket mer än ”bara” iPads. Men som de flesta debattörer vill framhålla så sitter ju bara barnen på förskolan med en iPad i handen och ”spelar” något spel eller lägger ett pussel. Men om man läser i läroplanen så står det ju faktiskt inget om iPads?

Men vi som vet, vi vet. Här kommer några exempel på hur vi faktiskt jobbar med digitaliseringen i förskolan!

Exempel 1.

Barnen lär sig tillsammans att programmera en robot på en världskartamatta på golvet. De kryper runt och rör sig tillsammans med boten runt om i ”världen”. Samtalar om olika länder osv.

Exempel 2.

Barnen plockar kastanjer på förskole gården, tar in dem och lägger på ett ljusbord. Ett undersökande av kastanjen börjar. De plockar fram ett webbägg och kopplar ägget till en iPad så att alla runt ljusbordet ska kunna se den förstorade kastanjen.

IMG_2207

Exempel 3

Barnen har läst sagan om Rödluvan och kan den utan och innan. De vill spela in en film. För någon vill vara Rödluva och någon vill vara varg. Lite skrämmande och lite spännande. Vi jobbar med greenscreen för att få till de olika miljöerna. (stuga i skogen, blommor i en glänta i skogen osv)

IMG_2025

Exempel 4

Barnen har vernissage på förskolan. De vill gärna berätta om sina verk för alla som kommer och tittar. De skapar QRkoder där de berättar om sina konstverk så att besökarna kan scanna av koden och lyssna på beskrivningen.

Exempel 5

Barnen jobbar med programmering. De lär sig programmera en robot men parallellt jobbar de även med analog programmering i form av programmeringsdans. De programmerar varandra med hjälp av rörelsekort och väljer sedan en låt att dansa till.

Exempel 6

Barnen har skapat källkritiska bilder och samtalat om dem. De har använt sig av greenscreen och sedan ”klippt in sig” i olika miljöer osv Har detta verkligen hänt? Ska vi tro på allt som vi läser/ser i media idag? Ett sätt att lära ut källkritik på förskolan.

Så kom igen…. Var någonstans såg ni i mina exempel stillasittande barn med en iPad i handen?

Bild1

Så om igen, vi måste bli bättre på att kommunicera med vårdnadshavarna och ni pedagoger som ännu inte har börjat er digitaliseringsresa… Det är hög tid nu!

#digitaliseringiförskolan #nyläroplan

Jenny och Sanna

Esikoulun digitalisoinnin puolesta

Hyvä on, nyt minun on liityttävä väittelyyn.

Katsoin SVT Opinion Live-ohjelmaa tässä eräänä iltana. Keskustelu käsitteli ”ruudun” käyttämistä esikoulussa – kyllä vai ei.

Voi voi, mistä aloittaisin? Meillä on uusi opetussuunnitelma, sitä ei oikein voi olla noudattamatta. Opetussuunnitelmassa kerrotaan digitalisointiin liittyvistä tavoitteista selkeästi. Meidän tulee luoda lapsille edellytyksiä kehittää asianmukaista digitaalista kompetenssia ja meidän täytyy myös osata kertoa, miten me tämän asian kanssa työskentelemme. Meidän (pedagogien) täytyy parantaa kommunikointia vanhempien kanssa tämän osalta. Mitä digitalisointi tarkoittaa esikoulussa ja heidän lastensa kohdalla? Meidän on muistutettava, että digitalisointi esikoulussa EI tarkoita ruutuaikaa. Digitalisointi on paljon muutakin kuin iPadit. Suurin osa esikoulun digitalisoinnin vastustajista haluaa nostaa esiin sen, että lapset vain istuvat esikoulussa iPad kädessä ja ”pelaavat” jotakin peliä tai tekevät palapeliä. Mutta kun luemme opetussuunnitelmaa, siellä ei lue mitään iPadeista.

Mutta tietäjät tietävät. Tässä tulee muutama esimerkki siitä, miten esikouluissa työskennellään digitalisaation kanssa.

Esimerkki 1.

Lapset opettelevat yhdessä ohjelmoimaan robottia maailman karttaa kuvaavan maton päällä. He ryömivät ympäri mattoa ja liikkuvat yhdessä robotin kanssa ”ympäri maailman” sekä keskustelevat eri maista.

Esimerkki 2.

Lapset poimivat esikoulun pihalta kastanjoita, tuovat ne sisälle ja tutkivat niitä valopöydällä. Lapset hakevat pienoismikroskoopin, kytkevät mikroskoopin iPadiin, jotta kaikki lapset valopöydän ympärillä näkevät suurennetun kastanjan.

Esimerkki 3.

Lapset ovat lukeneet sadun Punahilkasta ja osaavat sen etu- ja takaperin. He haluavat tehdä sadusta elokuvan. Joku haluaa olla Punahilkka, joku taas susi. Jännittävää ja vähän pelottavaakin. Green screenin avulla luomme erilaiset tapahtumapaikat satuun; metsän, kukkakedon ja isoäidin mökin.

Esimerkki 4.

Esikoulun lapsilla on näyttely. He haluavat mielellään kertoa tekemistään taideteoksista. He tekevät QR-koodeja, joissa kuvailevat teoksistaan. Katsojat voivat skannata koodin puhelimellaan ja kuunnella lapsen kuvauksen.

Esimerkki 5.

Lapset työskentelevät ohjelmoinnin parissa. He oppivat ohjelmoimaan robottia mutta he harjoittelevat myös analogista ohjelmointia ohjelmointitanssin avulla. Lapset ”ohjelmoivat” toisiaan liikekorttien avulla ja valitsevat sitten kappaleen, jonka tahdissa tanssivat.

Esimerkki 6.

Lapset ovat tehneet lähdekriittisiä kuvia ja keskustelleet niistä. He ovat kuvanneet itsensä green screeniä apuna käyttäen ja sitten ”leikanneet” kuvansa erilaisiin ympäristöihin. Onko tämä todella tapahtunut? Voimmeko uskoa kaiken, mitä näemme mainoksissa, televisiossa, internetissä? Näin voi opettaa lähdekriittisyyttä esikoulussa.

Siis oikeasti… Missä yllämainituista esimerkeistä näette paikallaan istuvia lapsia tuijottamassa iPadia?

Siis vielä kerran, meidän täytyy kommunikoida vanhempien kanssa paremmin, kun on kyse digitalisoinnista. Ja te pedagogit, jotka ette ole vielä digitalisointimatkaa aloittaneet, nyt on korkea aika!

#esikouludigitalisointi #uusiopetussuunnitelma

Jenny ja Sanna

Fortsättning adekvat digital kompetens

När vi nu har kickat igång höstterminen gör vi det med en repetition på vårt digitaliseringsnätverk i enheten.

Vi ville se till att alla behärskar sina iPads och att alla vet vilka appar vi använder och hur.

Och hur var det nu igen med animation? Hur gjorde man nu igen?

Kan även de allra minsta på förskolan spela in film?

Ja med visst kan de det! Vi startade igång med en animations nätverksträff och visst tog det en stund för de flesta att hitta ”rätt” knapp för inspelning och ljud osv. Men åh vad härligt att höra sina kollegor skratta och grymta som grisar när de spelar in en film om grisar för de allra minsta på förskolan.

IMG_2197

Nu när vår nya läroplan med de nya digitaliseringsskrivningarna har börjat gälla så kan vi inte längre säga;

– De där(digitalisering) får någon annan göra! Jag är inte så bra på det.

Det gäller oss alla i förskolan att vara up-to date! Vi pedagoger måste skaffa oss adekvat digital kompetens för förskolan!

Vi tänker nog att de nya skrivningarna handlar om barnens adekvata digitala kompetens inte vår egen kompetens. Men det går ju hand i hand.

När barnen utforskar och upptäcker genom att filma, använda internet, rita, måla, bygga, använda webbägg, projicera bilder, ta bilder, redigera bilder osv så är det ju klart att även vi måste kunna dessa språk. Hjälpa dem att använda dessa verktyg.

IMG_2201

Barnen blir både konsumenter och producenter av visuell förskolekultur, med fokus på just barnen och på vad de gör. Multimodalt lärande mao.

Med multimodala texter avses hur andra resurser än tal och skrift används för att skapa betydelse, till exempel bilder och ljud.

                                                                            Hämtat från Skolverket

Men med allt multimodalt som kan postas överallt på tex internet så måste vi även ta ett ansvar för att prata om integritet och vem som äger bilden/verket. Vem får jag fota? Vem har skapat verket? Osv.

Vi måste prata om Copyright-upphovsrätt med barnen.

Vi skriver ju namn på barnens alster, men varför då egentligen?

Jo för att visa vem som gjort den och i förlängningen vem som äger den! Eller hur? Berätta, prata och kanske viktigast av allt att tänka på hur vi själva gör. Fråga barnen om du får fotografera dem, om du får skriva deras namn på verken osv. Vi ska sätta ord på att materialet ägs av någon. De är upphovsmän till sina verk även om man kanske inte ofta ser det så. På så sätt skapas även respekt för andras verk, vad andra har skapat och om hur man får ”låna” bilder man hittar på nätet osv.

Allt detta har ju med digital kompetens att göra.  Ge barnen möjlighet att grundlägga ett kritiskt förhållningssätt till digital teknik och medier är precis det vi gör. Vi ger barnen en möjlighet att utveckla en förståelse för den digitalisering de möter i vardagen.

Alla dessa 100 språk………………………………………

#mutimodaltlärande #naturvetenskap #endigitalareförskola #lovemyjob

Jenny och Sanna

Jatkoa asianmukaiseen digitaaliseen kompetenssiin

Nyt kun syyslukukausi on potkaistu käyntiin, käynnistimme myös yksikkömme digitalisointiverkoston jo opitun kertauksella. Halusimme varmistaa, että kaikki hallitsevat iPadien käytön ja tietävät, mitä appeja käytetään ja milloin.

Mitenkäs animaation tekeminen menikään? Voivatko esikoulun pienimmätkin lapset kuvata elokuvia? No tottakai he voivat!  Ensimmäinen verkostotapaamisemme käynnistyi animaatioiden teolla. Kesti tietenkin hetken, ennen kuin kaikki löysivät oikeat napit kuvaamiseen, äänille jne. Mutta pian sain jo kuulla naurua ja röhkimistä, kun kollegat kuvasivat elokuvaa porsaista kaikkein pienimmille esikoululaisille.

Nyt kun uusi opetussuunnitelma digitalisointikirjoituksineen on astunut voimaan, emme voi enää sanoa: ”Joku muu saa tehdä tämän (digitaalisten työkalujen käytön). Minä en ole tässä niin hyvä!” Nyt meidän kaikkien on oltava ajan tasalla! Meidän pedagogien on hankittava esikoulussa tarvittavaa asianmukaista digitaalista osaamista.

Meidän tulee huomioida, että opetussuunnitelman kirjoitukset eivät koske vain lasten asianmukaista digitaalista osaamista vaan myös omaa osaamistamme. Ne kulkevat käsi kädessä.

Kun lapset tutkivat ja havainnoivat videoimalla, käyttämällä internetiä, piirtämällä, maalaamalla, rakentamalla, käyttämällä mikroskooppia, heijastamalla kuvia, ottamalla kuvia, muokkaamalla kuvia jne. on selvää, että meidän pitää myös osata näitä kieliä. Meidän on osattava auttaa heitä käyttämään näitä työkaluja.

Lapsista tulee sekä kuluttajia että tuottajia visuaaliseen esikoulukulttuuriin, jonka keskiössä ovat lapset ja se, mitä he tekevät. Toisin sanoen multimodaalista oppimista.

Multimodaaliset tekstit tarkoittavat sitä, kuinka muita resursseja kuin puhetta ja kirjoitusta käytetään merkityksen luomiseen; esimerkiksi kuvia ja ääniä.

Skolverket

Kaiken tämän monikanavaisen viestitulvan keskellä meidän pitää myös huolehtia, että puhumme myös integriteetistä ja kuka omistaa kuvan tai teoksen. Ketä saan valokuvata? Kuka on teoksen tekijä? Meidän on puhuttava lasten kanssa tekijänoikeuksista.

Me nimeämme lasten teokset, mutta miksi oikeastaan teemme niin? Osoittaaksemme, kuka teoksen on tehnyt ja kuka sen omistaa, eikö vain? Kerro, puhu ja mikä tärkeintä mieti, miten itse toimit. Kysy lapsilta saatko kuvata heitä, saako heidän teoksiinsa kirjoittaa heidän nimensä jne. Meidän tulee sanoittaa lapsille, että materiaalin omistaa aina joku. Heillä on tekijänoikeus omiin teoksiinsa, vaikka siltä ei aina näyttäisikään. Voiko esimerkiksi internetistä ladata mitä tahansa kuvia mistä tahansa? Näistä asioista pitää lasten kanssa keskustella, jotta voidaan oppia kunnioittamaan toisten teoksia.

Kaikella tätä yhdistää digitaalinen osaaminen. Anna lapsille mahdollisuus luoda perusteet kriittiselle suhtautumiselle medioihin ja digitaaliseen tekniikkaan ­­- tätä me juuri teemme. Annamme lapsille mahdollisuuksia kehittää ymmärrystä digitalisaatioon, jonka he kohtaavat arjessa.

Kaikki nämä 100 kieltä……

#multimodaalinenoppiminen #luonnontiede #digitaalisempiesikoulu #lovemyjob

Jenny ja Sanna

Utforskande

En morgon kommer ett barn inspringande till förskolan och ropar;

– Titta Jenny vad min mamma plockade åt mig idag!

Hen öppnar sin ryggsäck och häller ut ett gäng kastanjer på bordet.

– Wow vad fina, svarar jag.

– Får jag lägga dem på ljusbordet? frågar barnet.

– Javisst, svarar jag och nickar åt det hållet bordet står.

IMG_2193

Barnet hämtar en kompis och de går tillsammans bort till ljusbordet. De lägger ner kastanjerna och tar var sin lupp och börjar undersöka dem.

– Wow vad coolt, hör jag det ena barnet säga.

De visar mig hur coola spetsarna är på skalet och tycket att det ser ut som ryggen på en drake.

-Absolut, svarar jag och håller med.

IMG_2191

Sedan hittar de var sitt kalejdoskop och en tredje kompis kommer med och undersöker kastanjerna. De förundras över hur ”många” kastanjer de kan se i sina kalejdoskop. De riktar nu fokuset mot varandra och skrattar när de ser hur lustiga de själva ser ut.

Ett av barnen undrar om vi skulle kunna titta på kastanjebladen också och det gör vi enkelt genom att vi har ett kastanjeträd på gården. Vi springer ut och tittar på det.

När vi kommer in igen säger ett annat barn att hen vill öppna kastanjen. Skära i den och se om det finns en kastanj inuti.

– Ok, säger jag och hämtar en fruktkniv att skära med.

Vi skär i kastanjen och barnet får den vita omogna kastanjen i handen. Hen tittar lite besviket på mig och säger;

– Det var ju tråkigt att det inte var en kastanj i!

Jag tittar på barnet och då trillar polletten ner för mig.

Barnet såg framför sig att en kastanj är kastanjebrun och kunde inte förstå att det var samma fast omogen.

Vi satte oss ner och jag förklarade vad det var som hade hänt eller snarare det som inte hade hänt än………

Barn har ett fantastiskt sätt att undersöka saker på. De går systematiskt tillväga när de utforskar och är så härligt ärliga i sina funderingar och snabba svar.

IMG_2195

– Får jag rita kastanjen nu, frågar barnet tillslut.

– Självklart svarar jag.

Och jag ser hur barnet börjar rita den vita omogna kastanjen och tänker att här händer det något viktigt

”När barn lär prövar de sin kunskap och sina handlingar på nya sätt i nya sammanhang.”

(Selander 2017: Didaktiken efter Vygotskij) ur Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund, Kjällander, Riddersporre

#naturvetenskap

Jenny och Sanna

Tutkimista

Eräänä aamuna yksi lapsista tulee juosten esikouluun ja huutaa:

– Katso Jenny mitä äiti keräsi minulle tänään!

Hän avaa reppunsa ja kaataa kasan kastanjoita pöydälle.

– Vau miten hienoja, vastaan.

– Voinko laittaa ne valopöydälle? kysyy lapsi.

– Tottakai, vastaan ja nyökkään valopöytää kohti.

Lapsi hakee kaverin ja he menevät yhdessä valopöydän luokse. He laskevat kastanjat pöydälle, ottavat luupit käteen ja alkavat tutkia.

– Vau miten siistejä, kuulen toisen lapsista sanovan.

Lapset näyttävät minulle, miten hienoja kuoren piikit ovat. Lasten mielestä ne näyttävät lohikäärmeen selältä. Olen lasten kanssa samaa mieltä.

Seuraavaksi lapset ottavat kaleidoskoopit. Mukaan liittyy kolmaskin lapsi. He tutkivat kastanjoita kaleidoskoopeilla ja ihmettelevät, kuinka monta kastanjaa näkyy. Nyt he katselevat toisiaan kaleidoskoopin läpi ja nauravat nähdessään, miten hassuilta näyttävät.

Yksi lapsista pohtii, voisimmeko tutkia myös kastanjapuun lehteä. Sen voimme tehdä helposti, koska pihassamme on kastanjapuu. Juoksemme ulos katsomaan lehtiä.

Kun tulemme takaisin sisälle, kysyy yksi lapsista, voiko kastanjan avata? Leikata kuoren auki ja katsoa, onko sisällä kastanja.

– Selvä, minä sanon ja haen hedelmäveitsen.

Leikkaamme kastanjan auki ja lapsi saa valkoisen, kypsymättömän kastanjan käteensä. Hän katsoo minua pettyneenä.

– Harmi, ettei sisällä ollut kastanjaa!

Katson lasta ja saan ahaa-elämyksen. Lapsi näki mielessään ruskean kastanjan eikä ymmärtänyt, että hän piteli kädessään kastanjaa, joka ei ollut vielä kypsynyt valmiiksi. Istuimme alas ja selitin mitä on tapahtunut, tai pikemminkin mitä ei ollut vielä tapahtunut.

Lapsilla on fantastinen tapa tutkia asioita. He lähestyvät asioita systemaattisesti tutkiessaan asioita ja ovat ihanan rehellisiä pohdinnoissaan ja nopeissa vastuksissaan.

– Voinko piirtää kastanjan nyt? kysyy lapsi lopulta.

– Tietenkin, minä vastaan.

Ja minä näen lapsen piirtävän valkoista, kypsymätöntä kastanjaa ja ajattelen, että nyt tapahtuu jotakin tärkeää.

”Kun lapsi kokeilee uusia tietojaan ja taitojaan uusilla tavoilla uusissa yhteyksissä – tällöin tapahtuu oppimista

(Selander 2017: Didaktiken efter Vygotskij). Teoksessa Digitalisering i förskolan på vetenskapligt grund.

#luonnontiede

Jenny ja Sanna

Förskolesummit 2019

20190603_091916

I måndags var vi på Förskolesummit som hålls på Stockholms universitet. Man kunde följa oss på Pedagogsthlms instagram där vi skapade instastorys under dagen. Det var så många spännande föreläsningar, möjligheter att få träffa andra pedagoger och utbyta erfarenheter. Se vad som händer i de andra stadsdelarna…

Vi började dagen med att lyssna till Anne-Li Lindgren som pratade om förskolans historia. Sjukt spännande och intressant(hade jag väl inte trott) Hon pratade om kvinnors rättigheter och hur ”att ta hand om barn” förr i tiden var en informell arbetsmarknad men på 50-talet började man få stadsbidrag för barnomsorgen så då expanderade den. Vi fick läsa/höra ett par barnobservation från år 1937. En tanke vurpa uppstod; Vad ger våra egna observationer från förskolan idag för historiskt perspektiv för kommande generationer?

Sedan lyssnade vi till Jonas Stier som föreläste om Interkulturellt förhållningssätt. Vi skrattade igenkännande och tog med oss lite tips; ”Bättre att ha en diskussion än att inte ha den alls”

Inför alla mässor och föreläsningar är det alltid viktigt att göra ett förarbete. Vem eller vilka ska föreläsa, har de skrivit om vad de ska prata om, finns det något utgivet på ämnet osv.. Ni fattar!20190603_095845

”Barns lärande med digitala verktyg i naturvetenskapen” hette Cecilia Caiman och Susanne Kjällanders föreläsning . Inför den gjorde jag min läxa. Jag hade slagit upp Susanne Kjällanders och Bim Riddersporres bok ”Digitalisering i förskolan på vetenskaplig grund” och hittade kapitel 4 där de just pratar om naturvetenskap och digitala verktyg. Spännande läsning – när det digitala lärandet får utrymme går det plötsligt att realisera det icke realiserbara! Att genomföra det icke genomförbara! Hur cool är inte den meningen.

Den föreläsningen var både fängslande, underhållande och inspirerande. Härligt att få ”höra” det live:) Nu vill vi bara ta med barnen ut i skogen med webbägg och undersöka naturen!

#förskolesummit #förskolan #hållbarframtid

Jenny och Sanna

Förskolesummit 2019

Maanantaina olimme Förskolesummitissa, joka järjestetään Tukholman

yliopistolla. Pedagog Stockholmin Instagram (@Pedagogsthlm) seurasi

päiväämme instastoryjen kautta. Niin monta jännittävää luentoa,

mahdollisuuksia tavata muita pedagogeja ja vaihtaa kokemuksia, kuulla

ja nähdä mitä muissa kaupunginosissa tapahtuu…

Aloitimme päivämme kuuntelemalla Anne-Li Lindgreniä, joka kertoi

esikoulun historiasta. Todella jännittävää ja mielenkiintoista, mitä en

kyllä olisi uskonut! Lindgren puhui naisten oikeuksista ja siitä, kuinka

lapsista huolehtiminen oli aluksi vapaamuotoista työtä, kunnes 1950-

luvulla aloitettu valtiontukien maksaminen laajensi ja ammatillisti alan.

Saimme kuulla ja lukea kaksi esimerkkiä lapsihavainnoinneista 1930-

luvulta. Aloin miettiä, millaisen historiallisen perspektiivin omat

havainnointimme esikoulusta tänä päivänä antavat tuleville sukupolville?

Seuraavaksi kuuntelimme Jonas Stieriä, joka luennoi interkulttuurisesta

suhtautumistavasta. Monet hänen kertomista esimerkeistään saivat

meidät nauramaan, koska tunnistimme tilanteet niin hyvin. Luennolla

kerrottiin myös keskustelujen merkityksestä, miten huonokin keskustelu

on tyhjää parempi.

Ennen messuja ja luentoja on aina hyvä tehdä vähän etukäteistyötä:

katsoa ketkä ovat luennoimassa, mitä he ovat aiheesta kirjoittaneet,

löytyykö aiheesta jotakin julkaisuja jne. Te tiedätte kyllä…

“Lapsen oppiminen luonnontieteissädigitaalisten työalujen avulla” oli

Cecilia Caimanin ja Susanne Kjälanderin luennon nimi. Tään

aiheeseen olin tutustunut aiemmin. Sain käsiini Susanne Kjällanderin ja

Bim Riddersporren toimittaman “Digitalisering i förskolan på vetenskaplig

grund”-kirjan (tutustumisen arvoinen, muuten) ja löysin luvun 4, jossa

Caiman ja Kjällander kertovat luonnontieteistä ja digitaalisista

työkaluista. Se oli mielenkiintoista luettavaa – miten digitaalinen

oppimisen saadessa tilaa, tulee ei-havainnointavasta yhtäkkiä

havainnoitavaa! Ei-toteutettavasta toteutettavaa!

Luento oli sekä vangitseva, viihdyttävä että inspiroiva. Mukava kuulla

lukemansa asiat “livenä”. Nyt haluan vain läteälasten kanssa metsää

Webb-äggin (kannettava web-kamera) kanssa ja tutkia luontoa!

#förskolesummit #esikoulu #kestävätulevaisuus

Jenny ja Sanna

Kapten Reko IRL

IMG_2005

Så blev det äntligen dags för oss att åka till Skansen och träffa Kapten Reko.

Vi samlades på förskolan redan kl 8:00. Vi åkte två olika bussar genom stan vilket barnen tyckte var spännande.

När vi var framme fick vi tåga upp till Bragehallen i ett låååångt led.(det ligger bakom Lillskansen) Vi gick in och satte oss och åt en frukt i väntan på Kaptenen. Och så äntligen efter att alla barnen hade ropat;

– KAPTEN REKOOO!

Så kom hon.

Hon frågade oss frågor ur spelet som vi hade övat på;

– Hur många grader ska det vara i kylskåpet?

– 5 GRADER, ropade alla barn tillbaka.

– Kan man äta en brun banan?

– JAAAAAAA! Osv

Sedan sjöng hon en svängig låt för oss och visade hur mycket vatten det ryms i ett badkar.(om man slänger en avokado så slösar man 200 liter vatten, det är vad som behövs för att odla en avokado!)

Bild3

Efter det delades vi in i grupper och fick följa med varsin Skansenpedagog som tog oss med på 4 olika uppdrag.

I första uppdraget fick vi lära oss lite om grisar. Vi träffade grisarna Seglora, Vera och Viveka. Tydligen älskar de gurka och morötter som vi fick mata dem med. Vi fick även lära oss var skinkan kommer ifrån på grisen vilket barnen fnissade åt.(rumpan)

– Var ska man förvara korv? Frågade Skansenpedagogen oss.

– I kylskåpet, svarade barnen och vips hade vi klarat vårt första uppdrag:)

IMG_1977

I andra uppdraget fick vi träffa de två kossorna Gerta och Valentina och se vart juvret sitter på en ko(vart mjölken kommer ifrån)Vi fick även lukta på gammal mjölk, fyyyy vad äckligt:(

– Hur ska man göra för att veta om mjölken går att dricka?

– Titta, lukta, smaka! Svarade barnen som rinnande vatten och vips hade vi klarat andra uppdraget.

Tredje uppdraget handlade om hönorna och deras ägg.

– Hur kan vi kontrollera om ett ägg är färskt?

– Lägg det i ett glas vatten och om det flyter är det gammalt men om det sjunker går det att äta, svarade barnen.

Bild2

Wow vad barnen har lärt sig mycket och vad de kommer ihåg! Jag blev verkligen imponerad. Check på uppdrag nr tre med andra ord.

Sista uppdraget handlade om bondens jobb på åkern.

– Vad heter maskinen som bonden använder för att skörda säden med?

Det var tyst ett tag bland de tänkande barnen…

– Skördetröska, svarade ett av barn då, klart och tydligt. #stoltpedagog

Jag sträckte på mig lite extra här:)

Sedan fick vi prova att göra mjöl(vi använde en mortel) Det var ganska svårt tyckte barnen och dessutom var vi ju alla hungriga nu.

Bild1

Vi gick tillbaka till Kapten Reko för att redovisa att vi klarat av alla uppdragen.

Kapten Reko dubbade oss till Rekohjältar och hon sjöng en sång och showade för oss. Sedan fick vi ta bilder med henne. #starstruck #kaptenreko #skansen #klimatfrågan #gretathunberg

Nu kurrade det ordentligt i våra magar och vi promenerade ner till Sollidenterassen där pannkakorna väntade på oss. Energinivån hos oss ökade med 100 % efter sylt(socker)chocken. Vi stannade till bakom terrassen i en lekpark och lekte av oss innan vi var tvungna att påbörja resan hem till förskolan. Och det är så klart nu som solen tittar fram….när man ska sitta en timme på bussen och inte när man promenerar runt på Skansen. Pust…..

Vi är så nöjda med dagen och peppade att föra Kapten Rekos budskap vidare: SLÄNG INTE MATEN! …till alla vi känner och inte känner för den delen också. Det är ju barnens framtid som står på spel här.

Utbildningen ska ge barnen möjlighet att tillägna sig ett ekologiskt och varsamt förhållningssätt till sin omgivande miljö och till natur och samhälle. Barnen ska också ges möjlighet att utveckla kunskaper om hur de olika val som människor gör kan bidra till en hållbar utveckling,

 Ur Lpfö18

Jenny och Sanna

 

Kapteeni Reko in real life

Tuli viimein aika matkustaa Skansenille tapaamaan Kapteeni Rekoa. Kokoonnuimme esikoululle jo kello kahdeksan. Matkustimme kahdella bussilla kaupungin läpi. Tämä oli lasten mielestä jännittävää. Päästyämme perille marssimme Brage-hallin luo pitkässä jonossa (halli sijaitsee Lillskansenin takana). Istuimme alas ja söimme hedelmät odotellessamme Kapteenia. Ja vihdoin, kun lapset olivat huutaneet hänen nimeään, hän saapui paikalle.

Hän kysyi meiltä pelistä, jota olimme pelanneet:

– Kuinka monta astetta jääkaapissa tulee olla?

– Viisi astetta, huusivat lapset takaisin.

– Voiko ruskean banaanin syödä?

– KYLLÄ! Ja niin edespäin.

Seuraavaksi hän lauloi meille svengaavan kappaleen ja näytti, kuinka paljon vettä mahtuu kylpyammeeseen: noin 200 litraa. Jos heittää avokadon roskikseen, tuhlaa 200 litraa vettä, koska niin paljon vettä kuluu yhden avokadon viljelyyn.

Tämän jälkeen meidät jaettiin ryhmiin. Jokainen ryhmä sai oman Skansen-pedagogin, joka tuli mukaamme suorittamaan neljää erilaista tehtävää. Ensimmäisessä tehtävässä opimme hiukan porsaista. Tapasimme porsaat Segloran, Veran ja Vivekan. Porsaat ilmeisesti rakastavat kurkkua ja porkkanaa, joita syötimme heille. Saimme myös tietää, mistä porsaan osasta kinkku tehdään. Tämä tieto sai lapset tirskumaan, koska vastaus kuuluu: takapuolesta.

– Missä makkaraa säilytetään? Kysyi Skansen-pedagogi meiltä.

– Jääkaapissa, vastasivat lapset ja näin olimme selvittäneet ensimmäisen tehtävän.

Toisessa tehtävässä tapasimme kaksi lehmää, Gertan ja Valentinan ja saimme nähdä, missä utareet sijaitsevat (siis mistä maito tulee). Pääsimme myös haistamaan vanhentunutta maitoa, yök miten ällöttävää!

– Mistä tietää, että maito on juotavaa?

– Katso, haista, maista! Vastasivat lapset kuin vettä vain, ja toinen tehtävä oli suoritettu.

Kolmas tehtävä käsitteli kanoja ja niiden munia.

– Mistä tiedämme, että muna on tuore?

– Laita se vesilasiin. Jos se kelluu, se on vanha mutta jos se uppoaa, sen voi syödä, lapset vastasivat.

Vau, miten paljon lapset ovat oppineet ja mitä kaikkea he muistavat. Olin todella vaikuttunut. Kolmas tehtävä suoritettu.

Viimeisessä tehtävässä oli kyse maanviljelijän työstä pellolla.

– Mikä on nimeltään kone, jota maanviljelijä käyttää viljan keruuseen?

Lapset ajattelivat hetken hiljaa.

– Leikkuupuimuri, vastasi yksi lapsista selkeällä äänellä. #ylpeäpedagogi.

Tässä kohtaa pullistuin ylpeydestä.

Tämän jälkeen saimme kokeilla tehdä jauhoja morttelilla. Se oli lasten mielestä aika vaikeaa ja alkoi olla jo nälkäkin. Palasimme takaisin Kapteeni Rekon luo kertomaan, että kaikki tehtävät oli suoritettu. Kapteeni Reko löi meidät Reko-sankareiksi ja lauloi meille. Sitten oli kuvien ottamisen vuoro. #starstruck #kapteenireko #skansen #ilmastokysymys #gretathunberg

Nyt alkoivat mahat kurista toden teolla ja kävelimme Solliden-terassille, jossa letut odottivat meitä. Energiatasomme nousi noin 100%, kiitos hillon (sokerin). Ruoan jälkeen leikimme hetken leikkipuistossa. Sitten olikin jo pakko lähteä takaisin esikoululle. Ja tietenkin aurinko tulee esille juuri silloin, kun meillä on edessä tunnin matka bussissa, ei silloin kun kävelemme ympäri Skansenia. Huokaus…

Olemme niin tyytyväisiä päivään ja innokkaita viemään Kapteeni Rekon sanomaa eteenpäin kaikille, jotka tunnemme ja myös tuntemattomille: RUOKAA EI SAA HEITTÄÄ POIS! Kyseessä on lasten tulevaisuus.

 

Opetuksen tulee antaa lapsille mahdollisuuksia omaksua ekologinen näkökulma ympäristöön, luontoon ja yhteiskuntaan. Lapselle on myös annettava mahdollisuuksia kehittää tietämystä siitä, miten ihmisten tekemät erilaiset valinnat vaikuttavat kestävään kehitykseen.

 

                                                                                                                 Lpfö18

Jenny ja Sanna