Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
naturvetenskap

Filosofiska tankar

IMG_1159

Då har vi äntligen kommit igång med den nya filmen. Barnen har tecknat, klippt och klistrat olika saker till filmen men nu är ju inte teckningarna i sig slutprodukten utan filmen är det, så nu är vi mitt uppe i det digitala skapandet. Igår filmade vi nog 7 st olika sätt som koltrasten Pipis hade dött på. Ganska sorgligt stundtals och ganska komiskt stundtals… Efter att ett av barnen hade filmat klart hens scen började hen prata om vilken musik som skulle spelas i bakgrunden. Hen gillade en av låtarna från förra filmen LÄNK så vi lyssnade på den igen och ja, det var en bra låt! Barnet ifråga hade ett helhetstänk till sin scen, hur slutproduktionen skulle se ut! Wow! Inte ens 5år än…. Man kan inte annat än att bli imponerad!

Under luncherna denna vecka har samtalen handlat om naturvetenskap;

– Jenny, vad händer om hjärtat inte orkar pumpa runt blodet? frågar ett av barnen.

– Det hände min morfar, berättar ett annat.

Vi tittar på en bild av ett människoskelett, barnen börjar diskutera och fråga;

– Varför sitter hjärtat där uppe där det är så trångt(bakom revbenen), där nere finns det ju mycket mer plats(pekar under revbenen)Skelett-Mensch-drawing

Vi pratar om de viktiga organen i kroppen och hur vi kan skydda dem med skelettet i kroppen och hjälm på huvudet osv. Barnen återkommer till….- Annars kan man ju dö!

Vi behöver tydligen filmen om Pipis liv(död) och följande veckor av frågor- och svarluncher för att bearbeta och skapa oss en förståelse för döden. Kan låta lite deppigt men nejdå det är vi vuxna som har det synsättet, inte barnen. Deras frågor är ofta finurliga eller rakt på sak.

När vi var på en skogspromenad i veckan såg vi en koltrast som flög iväg och genast sa ett av barnen;

– Undrar om det var Pipis? Jag menar hon kanske lever igen, alltså hon kanske bara dog lite?

– Nej, svarar kompisen bestämt, den fågeln ser du väl är mindre än Pipis!

Jag tyckte i alla fall att det var en härlig filosofisk tanke från en blivande 5åring, döden kanske inte är så bestämd och definitiv som vi vuxna tycks tro!

#längelevelivet #digitaltskapande #lovemyjob

Jenny och Oona

Filosofisia ajatuksia

Olemme vihdoin päässeet vauhtiin uuden filmin kanssa. Lapset ovat piirtäneet, leikanneet ja liimanneet erilaisia asioita filmiä varten, mutta tällä kertaa piirrustukset eivät ole lopputuotos, vaan filmi, joten olemme keskellä digitaalista luomisprosessia. Tänään kuvasimme seitsemän eri vaihtoehtoa siitä, miten Pipis oli kuollut. Hetkittäin aika surullista, mutta hetkittäin aika koomista.. Sen jälkeen kun yksi lapsista oli kuvannut hänen kohtauksensa valmiiksi, alkoi hän puhumaan siitä, minkälaista musiikkia soitettaisiin taustalla. Hän piti yhdestä viime filmin kappaleesta, joten kuuntelimme sen uudestaan ja kyllä, se oli hyvä kappale! Kyseisellä lapsella oli kokonaiskuva hänen kohtauksestaan, miltä lopputulos tulee näyttämään! Wau! Eikä lapsi ole vielä edes 5 vuotta.. Ei voi muuta kuin olla vaikuttunut!

Tällä viikolla lounaskeskustelut ovat liittyneet luonnontieteisiin:

– Jenny, mitä tapahtuu, jos sydän ei enää jaksa pumpata verta? kysyy yksi lapsista.

– Niin tapahtui minun vaarille, kertoo toinen.

Me katsomme kuvaa ihmisen luurangosta, lapset alkavat keskustella ja kysyä:

– Miksi sydän on noin ylhäällä, tuolla on niin ahdasta (kylkiluiden takana), tuolla alhaalla on paljon enemmän tilaa (osoittaa kylkiluiden alapuolelle).

Me puhumme kehon tärkeistä elimistä ja siitä, kuinka voimme suojella niitä luurangon avulla sekä käyttämällä kypärää jne. Lapset palaavat taas tähän: -Muuten voi kuolla!

Tarvitsemme selvästi filmin Pipiksen elämästä (ja kuolemasta) ja sitä seuraavat viikot kysymys- ja vastauslounaita, jotta voimme käsitellä ja ymmärtää kuolemaa. Tämä voi kuulostaa hieman masentavalta, mutta ei, se on meidän aikuisten tapa nähdä asia, ei lasten. Heidän kysymykset ovat näppäriä ja suoria.

Kun me olimme alkuviikosta metsäretkellä ja näimme mustarastaan lentävän tiehensä, sanoi yksi lapsi heti:

– Olikohan se Pipis? Tarkoitan, että hän ehkä hän elää taas, hän ehkä kuoli vain vähän?

– Ei, vastaa yksi kavereista päättäväisesti, tuo lintu näyttää pienemmältä kuin Pipis!

Minun mielestäni se oli ihana filosofinen ajatus tulevalta viisivuotiaalta, kuolema ei ehkä olekaan niin lopullinen kuten me aikuiset uskomme!

Jenny ja Oona

Multimodalt lärande

IMG_1101

Att arbeta digitalt lyfter och driver verksamheten framåt, leken förändras och ges nya dimensioner. Så skulle jag väl uttrycka mig angående digitaliseringen i förskolan.

Såklart att leken förändras när barnens värld förändras. Deras referensram blir större och leken hänger på, som snurrande tornadodiscokulan vi skrev om för ett par bloggar sedan. LÄNK

Ett tightare samarbete mellan avdelningarna på förskolan och även förskola- skola för att samtala om vad barnen redan har fått vara med om, vad barnen har för erfarenheter av tex digitala verktyg osv.

IMG_1095

Barnen i min grupp har snart redan hunnit med att göra 2 filmer, jobbat med greenscreen, programmerat robotar, tränat sitt datalogiska tänkande, undersökt närmiljön med webbägget, fotograferat med iPaden, målat med en robotboll, ritat i iPaden och lärt sig lite om källkritik(bilder) mm. (läs förskolebloggen så ser ni)

Vi vet att det ser olika ut på olika förskolor, alla har kommit olika långt i digitaliseringsarbetet.Bild10

Nu i veckan har vi skapat en storyboard till vår nya film, den om koltrasten Pipis liv. Alla barn som vill kommer att få berätta hur de tror att hon dog. Några berättar skämtsamt andra med allvar. En bearbetning, en reflektion, ett behov av att prata om döden och vi gör det med hjälp av en film. Ett multimodalt verktyg!

#livsfrågor #digitaliseringen #multimodalaverktyg

 

Med multimodala texter avses hur andra resurser än tal och skrift används för att skapa betydelse, till exempel bilder och ljud.

                                                                            Hämtat från Skolverket

Jenny och Oona

Multimodaalinen oppiminen

Kun työskentelee digitaalisesti, se ajaa toimintaa eteenpäin, leikki muuttuu ja siihen tulee uusia ulottuvuuksia. Niin sanoisin esikoulun digitalisoinnista. Tottakai lasten leikki muuttuu samalla kun heidän maailma muuttuu. Heidän viitekehyksensä laajenee ja leikki seuraa mukana, kuten pyörivän tornaadodiskopallon tapauksessa, josta kirjoitimme aiemmin. LÄNK

Tiiviimpi yhteistyö esikoulun ryhmien välillä sekä myös esikoulun ja koulun välillä, jotta voi keskustella, missä lapset ovat saaneet olla mukana ja mitä kokemuksia heillä jo on esimerkiksi digitalisista työvälineistä.

Ryhmäni lapset ovat jo ehtineet tehdä kaksi filmiä, työskennellä greenscreenin kanssa, ohjelmoida robotteja, harjoitella datalogista ajattelua, tutkia lähiympäristöä langattoman mikroskoopin avulla, ottaa kuvia iPadillä, maalata robottipallolla, piirtää iPadillä ja oppia hieman lähdekritiikistä.

Me tiedämme, että eri esikouluissa tämä näyttää erilaiselta, osa on päässyt digitalisointityössä pidemmälle kuin toiset.

Tällä viikolla olemme tehneet storyboardin uudelle filmillemme, joka käsittelee mustarastas Pipiksen elämää. Kaikki lapset jotka haluavat, tulevat kertomaan, miten he uskovat Pipiksen kuolleen.

Toiset kertovat leikkisästi, toiset taas enemmän tosissaan. Työstäminen, reflektointi, tarve puhua kuolemasta, ja me teemme sen filmin avulla. Multimodaalinen työkalu!

#elämänkysymyksiä # digitalisointi # multimodaalisettyövälinnet

Jenny ja Oona

Att arbeta med stora livsfrågor

IMG_1048

 

Att ta sig an livsfrågor som döden är ett av våra jobb, tillhör uppdraget liksom. Barn möter liv och död varje dag. Vi ser döda djur i skogen, fåglar, daggmaskar, getingar, flugor, spindlar som barnen tränar på. Tränar på att handskas med döden. Barnens gammelmormor är sjuk och dör, någon grannes hund dör. Barn pratar ofta om döden, som för att skapa sig en förståelse om den.

När vi hittade den döda koltrasten Pipis (som vi döpte den till) upplevde barnen många olika känslor: förvånad, arg, fnissig, ledsen och andra tyckte det var spännande.

”Barns behov av att på olika sätt få reflektera över och dela sina tankar om livsfrågor med andra ska stödjas.”

                                         Läroplan för förskolan Lpfö 98 Reviderad 2016

 

Vi hittade Pipis en torsdag när vi skulle plocka vitsippor men barnen släppte inte tankarna kring henne(de kallade Pipis för hon). Under följande vecka kom tankarna om den döda fågeln tillbaka hos barnen så vi insåg att vi måste göra något men vad? Barnen föreslog att vi skulle begrava henne men som ni själva kan lista ut så fanns ju inte Pipis kvar där vi lämnat henne en vecka tidigare. Barnen misstänkte att en räv eller varg eller möjligtvis en tiger hade tagit henne.

Hur gör vi nu då när vi inte har något att begrava, frågade vi oss?

Barnen kom på att vi kunde begrava en bild av Pipis istället. Sagt och gjort, vi skrev ut en bild och gjorde ett plakat av pappkartong att sätta vid graven.

Vi grävde en liten grop och la ner bilden, alla öste lite jord över den och sedan ställde vi oss i en ring. Barnen regisserade hur vi skulle göra. Vi sjöng en sång…. Sommar, sommar och sol…. Och dansade runt i ringen. De som ville fick säga något:

– Hejdå Pipis!

– Vi kommer sakna dig lilla fågel!

– Piip piip!

– Jag saknar dig!pipis

Sedan gick vi vidare ut i skogen…

Men fågeln finns kvar i barnens tankar…. Vi håller ju på med en film om Pipis liv! Fortsättning följer…

#lovemyjob #digitaltskapande #Lpfö98reviderad2016

Jenny och Oona

Työskentelyä elämän suurten kysymysten parissa

Elämään liittyvien kysymysten käsittely kuuluu tehtäväämme esikoulussa, sillä lapset kohtaavat elämään ja kuolemaan liittyviä asioita päivittäin. Me näemme kuolleita eläimiä metsässä, lintuja, kastematoja, ampiaisia, kärpäsiä ja hämähäkkejä, joiden avulla lapset opettelevat käsittelemään kuolemaa. Lapsen isoäiti on sairas ja kuolee, jonkun naapurin koira kuolee. Lapset puhuvat usein kuolemasta, luodakseen itsellen ymmärryksen asiasta. Kun löysimme kuolleen mustarastas-Pipiksen (jonka nimiseksi kastoimme sen), herätti se lapsissa monia eri tunteita: ihmetystä, vihaa, hihitystä, surua ja joidenkin mielestä se oli jännittävää.

”Lapsen tarvetta saada reflektoida eri tavoin sekä jakaa ajatuksiaan toisten kanssa elämään liittyvissä kysymyksissä tulee tukea .”

                                   Esikoulun opetussuunnitelma Lpfö 98 Uusittu 2016

 

Löysimme Pipiksen eräänä torstaina kun olimme poimimassa valkovuokkoja, mutta lapset eivät unohtaneet sitä. Seuraavan viikon aikana lasten ajatukset palasivat yhä uudestaan metsässä olevaan kuolleeseen lintuun, joten me ymmärsimme että meidän pitäisi tehdä jotain. Mutta mitä? Lapset ehdottivat että voisimme haudata sen, mutta kuten varmasti ymmärrätte, Pipis ei enää ollut siellä minne olimme sen aiemmin jättäneet. Lapset epäilivät, että kettu, susi tai mahdollisesti tiikeri olisi vienyt sen.

Mitä me teemme nyt kun meillä ei ole mitään, mitä haudata? Lapset keksivät, että voisimme haudata kuvan Pipiksestä. Sanottu ja tehty, me tulostimme kuvan sekä teimme pahvista kyltin, jonka laittaisimme haudan viereen. Kaivoimme pienen kuopan, johon laitoimme kuvan ja kaikki ripottelivat multaa sen päälle. Lopuksi asetuimme rinkiin haudan ympärille. Lapset päättivät mitä me tekisimme seuraavaksi. Lauloimme laulun ”Sommar, sommar och sol” ja tanssimme ympäri piirissä. Halukkaan saivat sanoa jotain:

– Hei hei Pipis!

– Me tulemme kaipaamaan sinua, pikkuinen lintu!

– Tsirp tsirp!

– Minä tulen kaipaamaan sinua!

Sen jälkeen jatkoimme matkaan metsään. Mutta lintu pysyy lasten ajatuksissa, sillä teemme filmiä Pipiksen elämästä! Jatkoa seuraa!

#lovemyjob #digitaltskapande #Lpfö98reviderad2016

Jenny ja Oona

En studie i vitsippor

sparrow-2770911_1920

Och så kom äntligen solen och värmen! Så fort visaren stiger över +10grader tar vi på oss solglasögonen och jeansjackan och leker att det är sommar! Medans övriga europa anser att +10grader är dunjackeväder:)

Så fort värmen kommer, kommer vitsipporna! Alla förskolebarns dröm. Oftast hela skogsgläntor, backar, väggrenar fulla av vita sippor som bara väntar på att barnen ska plocka dem. Vi går på plockpromenad där syftet är att få plocka blommor och sätta i vatten på förskolan för att på eftermiddagen få ta med dem hem.

IMG_0981

Så gjorde vi förra torsdagen. Gick en promenad och plockade vitsippor.

Vi tog med ett webbägg som är bluetooth kopplad med iPaden. Vi undersökte blommorna vi plockade och tog närbilder på dem.

Väl på förskolan fick barnen måla av blommorna med vattenfärg.

Tänk vad spännande en liten blomma kan bli i närbild, det är ju bara kronbladen som är vita, ”ändå heter den vitsippa” reflekterade ett barn.

IMG_1045

Barnen fortsatte att titta på naturen med hjälp av webbägget: en myra, en kotte, ett gammalt ekollon, grässtrån osv. Vi slutade använda ägget när vi hittade en död fågel. Barnen började prata om döden, om hur fågeln hade dött och om hur livet hade sett ut för den.

– Jenny, vi kan väl göra en film om fågelns liv!

Så stolt jag blir nu! Dessa barn har lärt sig ett nytt sätt att se sin omvärld och att skaffa sig kunskap. Detta kan vara ett sätt att prata och reflektera med barnen om livsfrågorna de möter i sin vardag. Om vi vill lära oss mer om något eller om vi bara vill äta popcorn och titta på film så skapar vi en film! Så jobbar vi!

Fortsättning följer………..

#slutpåvintern #lovemyjob #digitalaverktyg #filmskapande

Jenny och Oona

IMG_1528

Valkovuokkojen tutkimista

Vihdoinkin saatiin aurinkoa ja lämpöä! Heti kun lämpömittari nousee yli +10 asteen, otamme käyttöön aurinkolasit ja farkkutakin ja leikimme, että on kesä! Samaan aikaan muualla Euroopassa +10 astetta pidetään toppatakkikelinä. :)

Heti kun lämpö saapuu, ilmestyvät myös valkovuokot! Kaikkien esikoululasten unelma. Yleensä kaikki metsäaukeat, mäet ja tienreunustat ovat täynnä valkovuokkoja, jotka vain odottavat, että lapset tulisivat poimimaan niitä. Menemme keräyskävelyille, joiden tarkoituksena on saada poimia kukkia, laittaa ne veteen esikoulussa ja ottaa ne kotiin päivän päätteeksi.

Näin teimme myös viime viikon torstaina. Menimme kävelylle ja poimimme valkovuokkoja. Otimme mukaan langattoman mikroskoopin, joka on yhdistetty bluetoothilla iPadiin. Tutkimme keräämiämme kukkia ja otimme niistä lähikuvia. Esikoulussa lapset saivat maalata valkovuokkoja vesiväreillä. Pienestä kukasta tuli niin jännittävä lähikuvassa: vain terälehdet ovat valkoisia. ”Silti sen nimi on valkovuokko”, pohtii yksi lapsista.

Lapset jatkoivat luonnon tutkimista langattoman mikroskoopin avulla: muurahainen, käpy, vanha tammenterho, ruohonkorsi jne. Lopetimme mikroskoopin käytön kun löysimme kuolleen linnun. Lapset alkoivat puhua kuolemasta, siitä kuinka lintu oli kuollut ja minkälainen sen elämä oli ollut.

– Jenny, me voisimme tehdä linnun elämästä filmin!

Tulin niin ylpeäksi! Nämä lapset ovat oppineet uuden tavan nähdä ympäristönsä ja hankkia tietoa. Tämä voi olla yksi tapa puhua ja reflektoida lasten kanssa elämän suurista kysymyksistä, joita he kohtaavat arjessaan. Jos haluamme oppia lisää jostakin asiasta tai jos haluamme vain syödä popkornia ja katsoa filmejä, teemme itse filmin!

Jatkoa seuraa….

#talvenloppu #lovemyjob #digitaalisettyökalut #filmintekeminen

Jenny ja Oona

Fantasivetenskap

IMG_0517

 

Att jobba med barns fantasi och skapande är vi bra på i förskolan. Att spinna vidare på deras idéer och hjälpa dem att genomföra/slutföra dem.

Nu tillbaka till en dag i höstas när vi än en gång gick på en promenad denna gång till stranden och ett barn hittade en ”klo”.

Min tanke här var att låta barnen utveckla och förverkliga sina skapande idéer och att jag ska vara någon sorts assistent som ger dem verktyg att jobba vidare.

– Jenny, Jenny jag har hittat en klo! ropar ett barn.

– Du har hittat vaddå, svarar jag frågande.

– Jag tror det är en klo, en djurklo. En klo som ett djur har tappat.

– Det kan vara en kräftklo, föreslår en kompis.

– Eller en skorpiongifttagg?

Än en gång far barnens fantasi iväg och jag njuter. Att höra deras diskussioner och resonemang angående en ”klo” de har hittat.

– Vi är ju på stranden, det måste vara en kräftklo! Kräftor lever i vattnet, resonerar ett barn.

Vi tar med ”klon” till förskolan och undersöker den.

Jag vet ju mycket väl vad det är men barnen frågar faktiskt inte mig om det. Jag låter mig dras in i deras fantasivärld och förundras över deras kreativitet.IMG_0520

Det är definitivt en klo tror barnen. De får i uppgift att rita djuret som klon sitter på….. Men först tar jag en bild av ”klon” och skriver ut den, klipper ut den och limmar fast den på ett papper.

Kanske det ändå är ett horn från en enhörning???

Att få möjligheten att följa barnen på detta sätt, att få tillgång till deras fantasivärld och att få sitta med vid dessa diskussioner är den medforskande pedagogens jobb. Ett fantastiskt roligt jobb tycker jag!IMG_0519

#lovemyjob

Jenny och Oona

Fantasiatiede

Olemme esikouluissa hyviä työskentelemään lasten fantasian ja askartelujen parissa. Me autamme lapsia pyörittämään ajatuksiaan ja sekä toteuttamaan, että viemään niitä loppuun asti.

Nyt takaisin erääseen syksyiseen päivään, jolloin olimme kävelyllä rannalla ja lapset löysivät ”kynnen”. Ajatukseni oli, että lapset voivat pyöritellä ideoitaan yhdessä ja minun roolini olisi olla jonkinlainen assistentti, joka antaa työkaluja työskentelyyn sekä auttaa lapsia kehittämään ja toteuttamaan heidän ideoitaan.

– Jenny, Jenny, minä löysin kynnen! yksi lapsista huutaa.

– Sinä olet löytänyt minkä? vastaan kysyvästi.

– Luulen, että se on kynsi, eläimen kynsi. Kynsi, jonka joku eläin on menettänyt.

– Se voi olla ravun saksi, ehdottaa toinen lapsi.

– Tai skorpionin pistin? sanoo kolmas.

Lasten mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja minä nautin siitä kun saan kuunnella heidän keskusteluaan ja ajatuksenjuoksua ”kynttä” koskien.

-Me olemme rannalla, sen täytyy olla ravun saksi! Ravut asuvat vedessä, miettii yksi lapsista.

Otamme ”kynnen” mukaan esikouluun ja tutkimme sitä.

Minä tiedän oikein hyvin mikä ”kynsi” oikeasti on, mutta lapset eivät edes kysy minulta siitä. Annan itselleni luvan tempautua mukaan lasten fantasiamaailmaan ja ihmettelen heidän luovuuttaan. Se on todellakin kynsi, uskovat lapset. He saavat tehtäväkseen piirtää eläimen, jolle kynsi kuuluu. Mutta ensin otan kuvan kynnestä, tulostan ja leikkaan sen ja lopuksi liimaan sen paperille. Ehkä se on kuitenkin yksisarvisen sarvi!

Lasten mukana tutkivan pedagogin työhön kuuluu, että saa mahdollisuuden seurata lapsia tällä tavalla, pääsyn heidän fantasiamaailmaansa ja kuulla kaikki nämä keskustelut!

Fantastisen hauska työ minun mielestäni!

#lovemyjob

Jenny ja Oona

Digitala hösttavlor

IMG_0279

Som alla vet så jobbar vi på förskolan med hösten nu. Alla går vi i skogen, pratar-, läser- ,skapar- ,leker höst!

Men det är kanske dags att hitta på nya sätt att skapa, att dokumentera hösten. Digitalt?

Vi gick ut i skogen och pratade, sjöng, och lekte i höstiga skogen. Barnen fick i uppgift att samla fem stycken naturmaterial som de tyckte var typiskt höstiga. En vild diskussion startade.Bild1

– Vad är höstigt? En blomma? En kotte? En pinne? Frågade barnen.

– Ta bara det ni tycker är höstigt, finns inga fel bara rätt! Svarade jag barnen.

De samlade på sig naturmaterial, diskuterade mellan varandra, bytte med varandra, kastade bort saker, plockade tillbaka och höll på så hela promenaden.

Väl på förskolan la vi upp vårt material på svart papper och barnen fick arrangera sina konstverk. Ett löv där, ett ekollon där, en pinne osv.

Sedan tog vi fram kameran och tog bilder på dem som vi skrev ut och satte på väggen. Voila!Bild320171027_083438

En digital hösttavla som inte finns kvar i verkligheten utan bara digitalt. (och så klart på väggen i pappersform)

Man behöver alltså inte bara limma fast löv, ekollon eller rönnbär på papper utan vi kan också använda digitala verktyg för att dokumentera hösten! Dessutom kan vi diskutera och reflektera länge kring bilderna som sitter på väggen medan de torkade löven eller rönnbären lätt blir till ”skräp” efter ett par veckor på väggen.(när de har trillat av)

Tekniken ska komplettera och berika det vi redan har på förskolan, tekniken ska inte ersätta något!

Jenny och Oona

20171027_083309

Digitaaliset syystaulut

Kuten me kaikki tiedämme, esikoulussa työskennellään nyt syksyn parissa. Kaikki me käymme metsässä, puhumme ja luemme syksystä sekä teemme syysaskarteluja. On ehkä kuitenkin aika keksiä uusia tapoja askarrella ja dokumentoida syksyä. Digitaalisesti? Kävelimme metsään ja puhuimme, lauloimme ja leikimme syksyisessä metsässä. Lapset saivat tehtäväkseen kerätä viisi luonnonmateriaalia, jotka heidän mielestä olivat syksyisiä. Alkoi villi keskustelu.

– Mikä on syksyistä? Kukka? Käpy? Keppi? Kysyivät lapset.

– Ottakaa vain jotain, mikä teidän mielestänne on syksyistä, ei ole vääriä vastauksia, vain oikeita! vastasin lapsille

He keräsivät luonnonmateriaaleja, keskustelivat ja vaihtoivat niitä keskenään, heittivät pois ja ottivat taas takaisin koko kävelyn ajan. Esikoulussa laitoimme keräämämme materiaalin mustille papereille ja lapset saivat luoda taideteoksensa. Yksi lehti sinne, tammenterho tänne ja niin edelleen. Sitten otimme esille kameran, kuvasimme taideteokset ja laitoimme printatut kuvat seinälle. Voilà! Digitaalinen syystaulu, jota ei enää ole olemassa muuten kuin digitaalisesti (ja tietysti seinällä paperimuodossa). Ei siis tarvitse vain liimata lehtiä, tammenterhoja tai pihlajanmarjojapaperille, vaan voimme myös käyttää digitaalisia työkaluja dokumentoidaksemme syksyä! Sitä paitsi voimme keskustella seinillä olevista kuvista pidempään, kun taas liimatut lehdet ja pihlajanmarjat muuttuvat parissa viikossa ”roskaksi”, joka varisee lattialle. Tekniikan tarkoitus on täydentää ja rikastaa jo olemassa olevaa toimintaamme, ei korvata sitä.

/Jenny ja OonaBild2

Lupp+Ipad

IMG_0382

Tillbaka från semestern…… hjärnan ska jobba igen…..

Digitalisering och programmering. Det är det vi håller på med fast vi började med  programmering och kodning och fastnade där ett tag men nu har vi gått vidare. Det känns som om vi måste tydliggöra att digitaliseringen inte bara handlar om programmering utan om allt omkring det också. Om igen, tekniken ska komplettera och berika vår verksamhet inte ersätta något!

Barnen ska utveckla förståelse,  en förmåga att använda teknik och ett förhållningssätt till digital teknik. Vi har vidgat våra vyer och använt oss av ett gammalt verktyg och lagt till ett nytt.  Lupp + Ipad. Ett fantastiskt sätt att undersöka saker med. Vi får in: naturvetenskap, språkutveckling, teknik, samtal kring källkritik och digitala verktyg mm.

Vi gick ut med barnen på gården och lät dem samla in saker de ville titta närmare på.

En sten blev ett berg

Ett bär blev ett jätte äpple

Ett höstlöv blev ett spännande mönster

Med tekniken kan vi på ett enkelt sätt ta bilder i naturen som vi sedan tar med oss in till barngruppen på förskolan. Vi kan projicera dem på väggen med en projektor så att alla kan se och samtala kring dem.

Vi välkomnar digitaliseringen  i förskolan för det gör vårt jobb så mycket roligare och utmanande!

/Jenny och Oona

IMG_0389

Takaisin töissä loman jälkeen! Aivot pääsee taas työskentelemään..

Digitalisointi ja ohjelmointi, se on se, mitä me teemme. Me aloitimme ohjelmoinnilla ja koodauksella, joihin jumituimme joksikin aikaa, mutta nyt olemme jatkaneet eteenpäin. Tuntuu siltä, että meidän täytyy selventää, että digitalisointi ei ole pelkästään ohjelmointia, vaan paljon kaikkea muutakin. Tekniikka täydentää ja rikastaa toimintaamme, se ei korvaa sitä.

Lapset saavat kehittää ymmärrystään sekä kykyä käyttää tekniikkaa. Me olemme laajentaneet näkökulmaa käyttämällä vanhaa työvälinettä ja yhdistämällä siihen jotain uutta: luuppi + iPad. Fantastinen tapa tutkia asioita. Luupin ja iPadin kanssa työskentelyyn saa mukaan luonnontieteet, kielenkehityksen, tekniikan, keskustelut lähdekritiikistä, digitaalisia työkaluja jne.

Me menimme pihalle lasten kanssa, ja keräsimme asioita, joita he halusivat tutkia lähemmin.

Kivestä tuli vuoriIMG_0386

Marjasta tuli iso omena

Syyslehdestä muodostui jännittävä kuvio

Tekniikan avulla voimme ottaa luonnossa kuvia, jotka voimme ottaa mukaan esikouluryhmään. Kuvat voi heijastaa seinälle projektorilla niin, että kaikki näkevät ne ja voivat keskustella kuvista.

Me toivotamme digitalisoinnin tervetulleeksi esikouluun, sillä se tekee meidän työstämme niin paljon hauskempaa ja haastavampaa!

/Jenny ja Oona