Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Programmering

Digitala strategier

IMG_2184

Ny termin, nya utmaningar heter det ju.

Nya barn väller in på avdelningen, tittar nyfiket på alla nya leksaker. Blickarna stannar som oftast på IKT hyllan med de olika botarna.

– Får jag leka med Blue-bot? frågar ett barn.

Absolut får du leka med botarna, svarar jag.

Jag tar fram den stora världskartamattan som barnet pekade på och det ansluter ett barn till.

– Vad är det där? frågar det ena barnet de andra och pekar på ett land.

– Indien.

– Bor du där? (- Kommer du där ifrån? menar barnet)

– Nej, nej Iran, skrattar barnet och håller sig för munnen.

Jag imponeras av hur snabbt barnen hittar på världskartan och känner igen sina länder.

Det ena barnets strategi för hur Blue-bot ska komma till rätt land är att räkna rutorna på kartan.

– 1, 2, 3 räknar hen och visar samtidigt sin kompis hur man gör.

IMG_2186

Det andra barnet har en annan strategi.

– Jag vill gå till… Vad heter den? Frågar hen mig.

– Vitryssland, svarar jag.

– Det var dit jag ville, svarar hen snabbt och säkert.

Hen håller Blue-boten i handen och hoppar med den i rutorna samtidigt som hen räknar.

Nu har även Tactile readern kommit fram och hen håller i ”svängbrickan” när det ska svängas.

Barnen har olika strategier för att lära sig nya saker. De är så hands-on. Logiska. Det ska bli spännande att följa den digitala utvecklingen hos denna nya barngrupp under deras sista år på förskolan.

Digitaliseringen ska synas och ta plats på våra förskolor, inte som ett litet inslag i verksamheten utan som en del i våra pedagogiska miljöer. Miljöer som inspirerar och utvecklar barnen på förskolan.

#nyläroplan #digitaliseringiförskolan

Jenny och Sanna

Digitaaliset strategiat

Uusi lukuvuosi, uudet strategiat.

Uudet lapset saapuvat osastolle, katselevat uteliaina uusia leikkikaluja. Katseet pysähtyvät usein hyllylle, jossa on erilaisia robotteja.

– Voinko leikkiä Blue-botilla? eräs lapsista kysyy.

– Tottakai, minä vastaan.

Otan esiin suuren maailman kartta-maton, jota lapsi osoitti. Mukaan liittyy toinenkin lapsi.

– Mikä maa tämä on? kysyy lapsi osoittaessaan maata toiselle lapselle.

– Intia.

– Asutko siellä? (eli tuletko sieltä, hän tarkoittaa)

– En, vaan Iranissa, toinen lapsi nauraa.

Vaikutun siitä, miten nopeasti lapset löytävät ja tunnistavat kartasta omat kotimaansa.

Toisen lapsen strategia ohjelmoida Blue-bot oikeaan maahan on laskea kartan ruudut.

– Yksi, kaksi, kolme hän laskee ja näyttää samanaikaisesti kaverilleen, miten hän tekee.

Toisella lapsella on toisenlainen strategia.

– Haluan mennä… mikä tuon maan nimi on? lapsi kysyy minulta.

– Valko-Venäjä, minä vastaan.

– Sinne minä haluan, hän vastaa nopeasti ja varmasti.

Hän pitää Blue-botia kädessään ja hyppelee sen kanssa ruutuja samanaikaisesti kun hän laskee.

Nyt on otettu esiin myös Blue-botin ohjelmointiin  tarkoitettu Tactile Reader. Lapsi ottaa käteensä “käännöslaatan”, kun on robotin aika kääntyä.

Lapsilla on erilaisia tapoja oppia uusia asioita. He ovat käytännöllisiä ja loogisia. On jännittävää seurata heidän digitaalisten taitojensa kehittymistä viimeisen esikouluvuoden aikana.

Digitalisoinnin tulee näkyä ja saada sijaa esikouluissamme, ei vain pienenä lisänä toimintaan vaan osana pedagogista ympäristöä. Ympäristöä, joka inspiroi ja kehittää lapsia esikoulussa.

#uusiopetussuunnitelma #esikoulundigitalisointi

Jenny ja Sanna

Bettmässan London 2019 del 2

IMG_0860

Vad såg vi? Vad hörde vi? Vad kände vi? Vad tar vi med oss hem?

Just där och då var intrycken så stora som jag skrev i förra bloggen så att jag både grät, skrattade och hade känslostormar under en och samma föreläsning!

Så här hemma på kammaren funderar jag mycket på vad vi såg? Trender som fortsätter är ju att barnen själva skapar, bygger ihop olika robotar och 3D printing är fortfarande stort. Till och med Bee-bot och Blue-Bot har fått utklädningskläder att ta på sig. Det kommer i en plåtlåda med olika aktiviteter tex Zoo, byggarbetsplats osv med aktivitetskort och olika figurer att leka med på en speciell matta. Vilken utveckling!zoo

Men vad samlades barnen på mässan kring då? Jo, VR glasögon. De stod i klunga runt en kompis som gick runt i Viritual Reality världen och väntade tålmodigt på sin tur att prova. Eller så stod de runt olika robotar och programmerade dem.IMG_1852

Vad hörde vi på föreläsningarna?

Mycket om AI (artificiell intelligens) Hur man kommer att kunna arbeta i skolor med AI och hur man kan lära sig av en AI. Det är spännande tankar. Men en AI kan aldrig ersätta en mänsklig hjärna. Det är också viktigt att komma ihåg.

Vad var viktigt att ta med sig från Bett då?

Jag minns bla från en av föreläsningarna vi lyssnade på så sa de ungefär så här;                                                                                                     ”Ungdomarna idag gör ingen skillnad på det digitala livet de lever och det verkliga livet”, in-real-life så att säga. Det är en tanke som vi ska komma ihåg. Det vi vuxna måste lära oss digitalt kommer så självklart för barnen. Det är deras verklighet. Vi säger ”skärmtid” när de sitter och chattar, de säger att de är sociala och umgås med varandra. Båda har vi rätt! En tanke vurpa!

Nu i dagarna har Katrin Jäverbring från Medioteket släppt en bok som heter En digitalare förskola. En bok som bör finnas på varje förskola att hålla i handen när just digitaliseringen känns lite svår för oss vuxna. En handbok som gör det mindre läskigt, lättare att förstå, en hands-on bok. Tack Katrin för den!9789127454200

Tack igen Bett och Lin för fantastiska dagar i London!

#digitaliseringiförskolan #endigitalareförskola #medioteket #bett

Jenny och Oona

Bett 2019 osa 2

Mitä me näimme? Mitä me kuulimme? Mitä me tunsimme? Mitä otamme mukaan kotiin?

Paikan päällä vaikutelmat olivat niin suuria, että kuten kirjoitin viime blogissa, sekä itkin, nauroin ja koin tunnemyrskyjä saman luennon aikana! Kotona ryhdyin miettimään, mitä me oikein näimme? Jatkuvia trendejä olivat edelleen lasten itse rakentamat tai tuunaamat robotit sekä 3D tulostus. Jopa Bee-Bot- ja Blue-Bot-robotit olivat saaneet pukeutumisvaatteita päälleen. Peltilaatikoissa tulee erilaisia teemoja (kuten eläintarha ja rakennustyömaa) aktiviteettikorteilla ja erilaisilla hahmoilla, joilla voi leikkiä erikoismatolla. Mikä kehitys!

Mutta minkä ääreen messuilla olevat lapset kerääntyivät? VR-lasien. He seisoivat kaverin ympärillä, joka käveli ympäri Virtual Reality-maailmaa, ja odottivat kärsivällisesti omaa vuoroaan. Tai sitten he seisoivat eri robottien ympärillä ja ohjelmoijat niitä.

Mitä kuulimme luennoilla? Paljon AI:sta (artificiell intelligens, tekoäly). Miten koulussa voidaan hyödyntää tekoälyä ja miten tekoälylta voi oppia. Jännittäviä ajatuksia. Mutta On tärkeä muistaa, ettei tekoäly voi koskaan korvata ihmisen aivoja.

Mikä oli tärkeintä ottaa mukaan Bett-messuilta? Muistan muun muassa yhden luennon, jossa sanottiin, että nykypäivän nuoret eivät tee eroa digitaalisen elämän ja oikean elämän välille. Se on ajatus, joka on hyvä muistaa. Se, mitä me aikuiset joudumme opettelemaan digitaalisesti, on itsestäänselvää lapsille. Se on heidän todellisuuttaan. Me sanomme ”ruutuaika” kun he istuvat ja chattailevat, he sanovat olevansa sosiaalisia ja seurustelevat toistensa kanssa. Me molemmat olemme oikeassa!

Medioteketin Katrin Jäverbring on julkaissut lähiaikoina kirjan nimeltä ”En digitalare förskola”, digitaalisempi esikoulu. Kirja pitäisi löytyä jokaisesta esikoulusta, jotta sitä voi lukea kun digitalisointi tuntuu meistä aikuisista vaikealta. Käsikirja, joka tekee siitä vähemmän pelottavaa ja helpompaa tajuta käytännön vinkeillä. Kiitos Katrin kirjasta!

Kiitos Bett ja Lin fantastisista päivistä Lontoossa!

#esikoulundigitalisointi #endigotalareflrskola

# medioteket #bett

Jenny ja Oona

Bettmässan London 2019

Bild15

Då var det dags för årets Bett mässa i London.

Tredje året för oss och nu skulle vi alltså få åka med Lin Education. Temat för i år var ”Mind the gap” ett känt uttryck för alla som någon gång åkt tunnelbanan i London. Temat syftar till klyftor som behöver överbryggas. Det kan handla om klyftor i digitalisering, mellan generationer, mellan människa och maskin eller mellan individer och grupper.

Vi började onsdagsmorgonen med frukost på planet och sen var det full fart i fyra dagar. Föreläsningar som avlöste varandra, nätverkande, reflektionsstunder, fotograferande, minnesanteckningar, möten, diskussioner och flera föreläsningar osv.

Vi började med att lyssna på Anna Rosling Rönnlund – svärdotter till Hans Rosling, som har tagit över efter sin svärfar och talade om hur klyftor i världen kan minskas genom en faktabaserad världsbild. Gapminder som Anna är medgrundare till är en svensk stiftelse som gör statistik rörande sociala, ekonomiska och miljörelaterade frågor lättillgänglig och enkel att förstå.

Är du fattig så ser ditt hem ganska likadant ut oavsett var i världen du bor och samma gäller om du är rik och allt där mitt emellan. Gå in på gapminder.org om du är intresserad av att se hur människor lever beroende av inkomst.

Vi fortsatte med Andreas Ekström som jag tror skrämde upp de flesta i rummet när han pratade om Sju sätt att äga världen där han beskriver digitaliseringens största utmaningar och konfliktområden. Han pratade bla om ”att äga vår tid” dvs att det är några få stora aktörer på nätet som äger sighterna vi hela tiden umgås runt, tittar på bilder och är sociala i. De bestämmer vad vi ska se…och inte se…. ”Nätneutralitet” Vad händer om vi inte har det? Om ni som jag inte riktigt är hundra på vad nätneutralitet är så läs om det i Wikipedia så förstår ni hur Andreas skrämde upp oss. En väckarklocka!Bild12

Dag 2 började vi med en föreläsning av David Philips och storytelling. Han fångade oss med sina berättarskills, jag grät, skrattade, hade djupa veck i pannan, blev arg, ledsen och lycklig… vilken känslostorm… Men det var ju det som var meningen. ”En story är som en kort förälskelse” så beskrev David det.

Vi fick med oss lite olika tips på hur vi skulle leverera en story som säljer, övertygar och skapar minnen hos den vi talar till.

Efter känslostormen åkte vi på ett skolbesök till Mayflower Primary School. En multikulturell inkluderande skola som jobbar språkutvecklande med Storytelling. Det var superkul att få se hur skolan ser ut i England och barnen var så glada när vi kom på besök, de hade övat in en svensk sång som de sjöng tillsammans för oss. De jobbade temainriktat i alla klasser och fick in storytelling i alla ämnen som jag förstod det.  På rasten lekte alla barnen på skolgården och mobiltelefonerna lyste med sin frånvaro! Wow!

IMG_1816

Sista föreläsningen för dagen höll fotografen Jonas Berg i. Han lärde oss hur vi ska tänka när vi tar en bild. Att bilden ska berätta en story! Har jag hört det förut idag tänkte jag här….:)

Här kommer några tips!

  1. När du tar en bild tänk då; Hur har jag inte sett detta tidigare?
  2. Ha humor i bilden!
  3. Jobba med reflektioner och ljus.

Så bra tips och efter detta blev inte något sig likt längre. Vi fotograferade varandra ur konstiga och otippade synvinklar, zoomade allt, jobbade med mobilernas ficklampor osv. Middagen hann bli kall innan alla hade tagit den perfekta bilden…..

Sista dagen började med Fredrik Reinfeldt som talade om hur han ser på världen om några år. Han pratade om grader av förvirring Sverige v England. Regeringskris och Brexit.

Linbana till Bettshow.20190125_142116

Vi tittade runt efter nya digitala verktyg till förskolan men hittade faktiskt inget speciellt. Många söta små robotar fanns det ju med uppgiften att lära oss programmering men det har vi ju redan. Oona och jag gick istället och lyssnade på en föreläsning om när vi ska välja analoga eller digitala verktyg i undervisningen? Summan av det; Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

IMG_1844IMG_1841IMG_1863

Ett par AI (Artificiell Intelligens)föreläsningar hann vi också med. Vad som kommer i framtiden är alltid spännande att lyssna på fast i mina öron låter det som en ny Sci-fi film från Netflix.

Tack London, Bett och Lin för i år. Härligt sällskap hade man, många nya kontakter fick man och jag vill boka biljett till nästa år igen!

#bettshow #linedu #digitalisering

Jenny och Oona

Bett 2019

Oli taas aika tämän vuoden Lontoon Bett-messujen. Kolmas vuosi meille ja tällä kertaa saimme matkustaa Lin Educationin kanssa. Tämän vuoden teemana oli ”Mind the gap”, tunnettu ilmaus heille, jotka ovat joskus matkustaneet Lontoon metrolla. Aihe kohdistuu kuiluihin, jotka pitää kuroa umpeen. Se voi tarkoittaa kuilua digitalisoinnissa, sukupolvien välillä, ihmisten ja koneiden välillä tai yksilön ja ryhmän välillä.

Aloitimme keskiviikkoaamun lentokoneen aamupalalla ja sen jälkeen oli täysi vauhti päällä neljä päivää. Luentoja, verkostoitumista, reflektointihetkiä, kuvaamista, muistiinpanoja, palavereja, keskusteluja ja lisää luentoja.

Aloitimme kuuntelemalla Anna Roslig Rönnlundia, Hans Roslingin miniää, joka oli seurannut appensa jalanjälkiä, ja puhui siitä, kuinka maailman kuiluja voidaan pienentää faktapohjaisella maailmankuvalla. Gapminder, jonka yksi perustajista Anna on, on ruotsalainen säätiö, joka tekee helposti luettavia ja ymmärrettäviä tilastoja sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Jos olet köyhä, näyttää sinun kotisi aika samanlaiselta riippumatta siitä, missä päin maailmaa asut, ja sama koskee myös rikkaita ja kaikkia siltä väliltä. Mene katsomaan gapminder.org jos olet kiinnostunut näkemään, miten ihmiset asuvat tuloista riippuen.

Jatkoimme Andreas Ekströmin luennolla, joka varmasti säikäytti suurimman osan huoneessa olijoista, kun hän puhui seitsemästä tavasta omistaa maailma ja digitalisoinnin suurimmista haasteista ja konfliktialueista. Hän puhui mm. ”meidän ajan omistamisesta” toisin sanoen että muutama iso toimija netissä omistaa sivut, joita käytämme eniten, he omistavat paikan, jossa puhumme ja olemme sosiaalisia. He päättävät mitä me näemme ja mitä me emme näe. ”Nätneutralitet” (nettineutraalius), mitä tapahtuu jos meillä ei ole sitä? Jos ette ole aivan varmoja siitä, mitä ”nätneutralitet” tarkoittaa, voit mennä Wikipediaan lukemaan aiheesta ja ymmärrätte, kuinka Andreas säikäytti meidät. Herätyskello!

Toinen päivä alkoi David Philipsin luennolla aiheesta storytelling, tarinankerronta. Hän vangitsi meidät kertojantaidoillaan: nauroin, itkin, olin vihainen, surullinen ja onnellinen… Mikä tunnemyrsky… Mikä oli tarkoituskin. ”Tarina on kuin lyhyt ihastus” kuvaili David. Saimme vinkkejä siitä, kuinka tarjota tarina, joka myy, vakuuttaa ja luo muistoja kuulijassaan.

Tunnemyrskyn jälkeen menimme tutustumaan Mayflower Primary Schooliin. Monikulttuurinen koulu, joka työskentelee kielenkehityksen ja tarinankerronnan parissa. Oli superkivaa nähdä miltä englantilainen koulu näyttää, ja lapset olivat iloisia meidän vierailustamme. He olivat harjoitelleet ruotsalaisen laulun, jonka he esittivät meille. He työskentelivät teemajohtoisesti kaikilla luokilla ja ymmärtääkseni he saivat tarinankerronnan yhdistettyä kaikkiin aineisiin. Kaikki lapset leikkivät välitunnilla pihalla ja kännykät loistivat poissaolollaan! Wau!

Päivän viimeisen luennon piti valokuvaaja Jonas Berg. Hän opetti meille, mitä pitää miettiä kun ottaa kuvaa. Että kuva kertoo tarinan!

Tässä tulee muutama vinkki:

1. Kun otat kuvaa, ajattele, oletko nähnyt kuvan jo aiemmin.

2. Käytä huumoria kuvissa!

3. Käytä heijastuksia ja valoa.

Niin hyviä vinkkejä, ja tämän jälkeen kaikki muuttui. Me kuvasimme toisiamme oudoissa ja uusissa kuvakulmissa, zoomasimme kaiken, käytimme kännykän taskulamppua jne.Päivällinen ehti jäähtyä ennen kun kaikki olivat saaneet täydellisen kuvan…

Viimeinen päivä alkoi Fredrik Reinfeldtilla, joka puhui siitä, miltä maailma näyttää hänen mielestään muutaman vuoden päästä. Hän puhui hämmennyksestä koskien hallituskriisiä ja Brexitiä. Sen jälkeen otimme Linradan Bettshow’hun. Me kävelimme ympäri messuja ja etsimme uusia digitaalisia työkaluja esikouluun, mutta emme oikeastaan löytäneet mitään erityistä. Monia söpöjä robotteja, joilla voi opetella ohjelmoimaan, mutta meillä on jo sellaisia. Me menimme sen sijaan kuuntelemaan luentoa siitä, milloin valita analogisia tai digitalisia työkaluja opetuksessa. Loppukaneetti oli: valitse työväline, joka motivoi oppilaita eniten oppimaan. Ehdimme kuunnella myös pari luentoa AI:sta (Artificiell Intelligens). On aina jännittävää kuunnella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minun korviin se kuullostaan Netflixin Sci-fi-elokuvalta.

Kiitos Lontoo, Bett ja Lin tältä vuodelta. Mukavaa seuraa ja monia uusia kontakteja. Haluan varata liput myös ensi vuodelle!

#bettshow #Linedu #digitalisointi

Jenny ja Oona

Datorspaning

Bild1Bild2

Att få upp ögonen på barnen om vad som faktiskt är digitalt i vår värld är spännande. Vi pratar mycket om digitaliseringen i barngruppen, vi programmerar och jobbar med robotar men vet de om vad som faktiskt är datorer runt omkring oss?

Jag visade barnen en bild på flera av våra vanligaste datorer hemma. Det var en mobiltelefon, en robotgräsklippare, en bil, en kaffemaskin och ett kök. Jag frågade om de visste vad dessa hade gemensamt;

– Man kan använda dem!

– Jag har sån (kaffemaskin)

Det är sant svarade jag men alla dessa saker är faktiskt datorer!

– Va? Svarade barnen med varsin rynka i pannan:)

Jag förklarade att det fanns mikrokontrollers i dessa maskiner som gör dem till datorer och att det är vi människor som programmerar vad de olika datorerna ska göra. Tex när vattnet ska bli varmt i kaffemaskinen eller när spisen ska bli varm i köket osv.

Vi gick på datorspaning på förskolan och vi började i det stora lekrummet!

– Där Jenny, där uppe är en dator, musikspelaren!

– Absolut det är en dator med en display som visar vilken låt som spelas, svarade jag!

– Och där Jenny, projektorn måste ju vara en dator, säger ett barn med alvar i rösten.

IMG_1385

– Såklart att den är det, svarar jag.

Nu blir barnen ivriga och springer från rum till rum.

– Torkskåpet!

– iPaden!

– KUBO!

När de sprang hela vägen till köket blev de tysta en stund. Det fanns många blinkande lampor och olika displayer med siffror på.

– Oj vad många datorer det finns i köket, reflekterade barnen tillsammans.

Detta är ju barnens vardag, den digitaliserade vardagen som de ska få möjlighet att utveckla en förståelse för som det så fint står i nya Lpfö18. Vi hjälper till på traven och öppnar deras ögon för den då!

#digitalisering #Lpfö18

Jenny och Oona

Tietokonejahti

On jännittävää avata lasten silmät sille, mikä todella on digitaalista meidän maailmassamme. Puhumme paljon digitalisoinnista esikoulussa. Me ohjelmoimme ja työskentelemme robottien parissa, mutta tietävätkö lapset mitkä kaikki ovat oikeasti tietokoneita ympärillämme?

Näytin lapsille kuvan muutamasta tavallisimmasta tietokoneesta meidän kodeissamme. Kuvassa oli kännykkä, robottiruohonleikkuri, auto, kahvinkeitin ja keittiö. Kysyin lapsilta, tietävätkö he mikä näitä laitteita yhdistää:

– Niitä voi käyttää!

– Minulla on sellainen (kahvinkeitin)

Se pitää paikkansa, mutta kaikki nämä laitteet ovat itseasiassa tietokoneita!

– Mitä? Vastasivat lapset otsat rypyssä :)

Minä selitin, että näissä laitteissa on mikrokontrollit, jotka tekevät laitteista tietokoneita ja että me ihmiset ohjelmoimme tietokoneet tekemään erilaisia asioita. Esimerkiksi jotta vedestä tulee lämmintä kahvinkeittimessä tai jotta liedestä tulee kuuma keittiössä.

Lähdimme tietokonejahtiin ja aloitimme isosta leikkihuoneesta!

– Tuolla Jenny, tuolla ylhäällä on tietokone, musiikkisoitin!

– Kyllä, se on tietokone näytöllä, joka näyttää mitä kappaletta soitetaan, vastaan!

– Ja tuolla Jenny, projektorin täytyy olla tietokone, sanoo yksi lapsista vakavalla äänellä.

– Tietysti se on, minä vastaan.

Nyt lapsista tulee innokkaita ja he juoksevat huoneesta toiseen.

– Kuivauskaappi!

– iPadi!

– KUBO!

Kun he juoksivat koko keittiöön, tuli hetkeksi hiljaista. Siellä oli paljon vilkkuvia valoja ja erilaisia numeronäyttöjä.

– Oi miten paljon tietokoneita keittiössä on, pohtivat lapset yhdessä.

Tämä on lasten arkipäivää, digitalisoitua arkipäivää, jonka ymmärtämistä heidän on saatava mahdollisuus kehittää, kuten uudessa Lpfö18:ssa niin hienosti lukee. Me autamme heitä avaamaan silmänsä!

#digitalisointi #Lpfö18

Jenny ja Oona

Medioteket- Förskolans eventdag 2018

46159206_1172156686281499_6746187526479806464_n

…..börjar med Ledarspåret på förmiddagen.

Här sitter chefer och pedagoger med ledande roller inom förskolan och lyssnar först på Katrin Jäverbring från Medioteket som pratar om de nya skrivningarna i Lpfö18 och om hur viktig digital kompetens är för barnen på förskolan. Det är alltid lika inspirerande att lyssna på Katrin när hon ger oss vinkar om hur vi kan jobba med just digital kompetens i förskolan.

Sedan lyssnade vi på när Michelle och Ellinor från Hässelby-Vällingby SDF DigitalStudion berättade om sitt arbete. Hur de började bygga upp studion dit pedagogerna fick komma för att utveckla sin digitala kompetens och hur de sedan går vidare med det. Spännande att höra om deras resa som faktiskt inte är så lång men Oj vad de har hunnit med mycket! Imponerande!

Jag reflekterar över vad mycket samlad kunskap och kompetens det finns här! Alla är så generösa med sitt material. Alla hjälps vi åt, alla är vi på väg åt samma håll mot digitaliseringen.

Vi fick även lyssna på Christel Jahge från Medioteket som berättade om skolplattformen men inte det som vi alla har hört om förut utan mer om HUR vi kommer att kunna använda verktygen i skolplattformen så småningom. Det tyckte jag var spännande, att få blicka in i framtiden.

Sedan hålls det workshops på eftermiddagen hela 12 st. Först till kvarn är det som gäller när man ska skriva upp sig! Hoppas, hoppas att man kommer med på det som intresserar en mest.

Jag och Oona håller i en av dessa. ”Kreativt digitalt skapande” heter vår workshop. Vi pratar först om varför det är viktigt med digitalkompetens för barnen i förskolan och sedan hur vi kan hjälpa barnen att öka sin digitala kompetens och öva sig i datalogiskt tänkande. För att sedan på själva workshopen låta deltagarna måla med robotbollen Sphero Sprk+ och programmera roboten KUBO.

IMG_6539

Bild1Själva lekandet, målandet, programmerandet är ju roligt i sig men vi måste ju även tänka till kring hur vi kan få in dessa verktyg, robotar i verksamheten utan att de blir ett extra verktyg som vi tar fram nångång ibland. Att kunna jobba med dem under projektet, ute i naturen eller i ateljén, det är utmaningen. Det är kul att bolla idéer med andra pedagoger och få idéer och inspiration att ta med hem till förskolan.

#längelevekollegialtlärande #medioteket

Jenny och Oona

Medioteket – Förskolans eventdag 2018

….. alkoi aamupäivän ohjelmalla nimeltä Ledarspåret.

Täällä istuu johtajat sekä johtavissa rooleissa olevat pedagogit esikouluista ja kuuntelevat ensin Medioteketin Katrin Jäverbringiä, joka puhuu esikoulun uuden opetussuunnitelman Lpfö18 uusista osista ja siitä, kuinka tärkeää digitaalinen osaaminen on esikoulun lapsille.   On aina yhtä inspiroivaa kuunnella Katrinia kun hän antaa meille vinkkejä siitä, kuinka työskennellä digitaalisen osaamisen parissa esikoulussa.

Sen jälkeen kuuntelimme, kun Michelle ja Ellinor Hässelby-Vällingbyn DigitalStudiosta kertoivat heidän työstään. Kuinka he alkoivat rakentamaan studiota, johon pedagogit saivat tulla kehittämään omaa digitaalista osaamistaan ja kuinka he sitten menivät eteenpäin. Jännittävää kuulla heidän matkastaan, joka ei oikeastaan ole niin pitkä, mutta oi miten paljon he ovat ehtineet siinä ajassa! Vaikuttavaa!

Mietin kuinka paljon tietoa ja osaamista on kerääntynyt tänne! Ja kaikki ovat niin anteliaita materiaaleissaan. Kaikki auttavat toisiaan, kaikki ovat menossa samaan suuntaan kohti digitalisointia.

Saimme myös kuunnella Medioteketin Christel Jahgea, joka kertoi skolplattformenista, mutta ei sitä asiaa, mitä kaikki ovat jo kuulleet, vaan sitä MITEN me pystymme pian käyttämään skolplattformenin eri toimintoja. Mielestäni se oli jännittävää, saada katsoa tulevaisuuteen.

Sen jälkeen iltapäivällä pidettiin 12 työpajaa. Nopeus on valttia, kun ilmoittautuu niihin! Toivottavasti, toivottavasti pääsee mukaan siihen työpajaan, joka kiinnostaa itseä eniten.

Minä ja Oona pidimme niistä yhden. ”Kreativt digitalt skapande” oli meidän työpajan nimi. Puhuimme ensin siitä, miksi lasten digitaalinen osaaminen esikoulussa on niin tärkeää ja sen jälkeen siitä, kuinka voimme auttaa lasta lisäämään digitaalista osaamista ja harjoitella datalogista ajattelua. Itse työpajassa osallistujat saivat maalata robottipallo Sphero Sprk+:lla ja ohjelmoida KUBO-robottia.

Leikkiminen, maalaus ja ohjelmointi ovat itsessään hauskaa, mutta meidän täytyy myös ajatella, kuinka saamme nämä robotit mukaan toimintaan ilman, että niistä tulee extratyövälineitä, jotka otetaan esille vain silloin tällöin. Haasteena on, että saa ne mukaan projektiin, ulos luontoon tai ateljeehen. On kiva vaihtaa ajatuksia muiden pedagogien kanssa ja saada uusia ideoita ja inspiraatiota kotiinviemiseksi esikouluun.

#kauaneläköönyhteisöllinenoppiminen #medioteket

Jenny ja Oona

Analog programmering

Eller programmering utan digitala verktyg som det betyder har vi jobbat med i veckan. När de nya yngre barnen kom in på avdelningen var ju alla våra robotar och digitala verktyg såååå spännande och nya för dem. Alla ville prova! Alla ville ”simma med delfinerna” i projiceringskuben på vilan och mata Awbie med jordgubbar i OSMO osv.

En eftermiddag hittade jag ”pilkort” ,kort med pilkommandon för analog programmering. Jag satte igång att bygga en bana och direkt kom det några nyfikna barn trippandes in i rummet.

– Vad gör du Jenny?

– Bygger en programmeringsbana svarar jag.

De tittar med spänning på bygget och jag ser att de ser pilarna och att de börjar förstå vad de ska göra.

Ett av de äldre barnen kommer fram och vill visa hur man gör. Han tittar på pilarna och siffrorna och pratar högt så att alla ska förstå.

– Tre steg fram….. två steg fram…..sväng åt det här hållet(han pekar åt höger)

Han går banan fram och de andra följer efter…

IMG_1305

Det håller dem sysselsatta en stund. Sedan börjar de göra förändringar i banan. Flytta några pilar hit och dit.

Vad händer då?

– En bugg, ropar ett av barnen.

– Du kan inte gå rakt fram utan den där pilen? Förklarar hen.

IMG_1304

– Oj, nu kan jag bara surra runt, ropar hen efter en stund.

IMG_1307

Barnen har upptäckt fel i banan och helt plötsligt blev det en ny lek…

Att skapa buggar i banan och sedan ska kompisarna hitta felet och ”göra rätt”. Det är här samtalet om datalogiskt tänkande kommer in.

Vem är det som programmerar en dator/robot? Hur måste vi tänka?

Det vi vet av denna lek är att vi måste vara precis i vår programmering. Alla pilar behövs annars blir det en bugg, ett fel och då kommer man inte rakt fram.

Ett lustfyllt lärande…

#digitaliseringiförskolan #programmering

Jenny och Oona

Analoginen ohjelmointi

Tai ohjelmointi ilman digitalisia työvälineita, sen parissa olemme työskennelleet tällä viikolla. Kun uudet lapset aloittivat ryhmässämme, olivat kaikki meidät robotit ja digitaliset työvälineet niiiin jännittäviä ja uusia heille. Kaikki halusivat kokeilla! Kaikki halusivat ”uida delfiinien kanssa” heijastuskuutiossa lepohetkellä ja syöttää Awbielle mansikoita OSMOssa jne. Yhtenä iltapäivänä löysin ”nuolikortit”, kortit, joissa on nuolisymbolit analogista ohjelmointia varten. Ryhdyin rakentamaan rataa ja huoneeseen sipsutteli heti muutama utelias lapsi.

– Mitä sinä teet Jenny?

– Rakennan ohjelmointirataa, vastaan.

He katsovat rakennelmaa jännittyneenä ja minä näen, että he näkevät nuolet, ja alkavat ymmärtämään, mitä heidän tulee tehdä. Yksi lapsista tulee eteen ja haluaa näyttää mitä pitää tehdä. Hän katsoo nuolia ja numeroita ja puhuu kovaan ääneen niin, että kaikki ymmärtävät.

– Kolme askelta eteenpäin… kaksi askelta eteenpäin… käänny tuohon suuntaan (osoittaa oikealle).

Hän kävelee radan läpi ja muut seuraavat perässä. He pysyvät toimeliaana jonkin aikaa. Sitten he ryhtyvät tekemään rataan muutoksia. Siirtävät muutaman nuolen eri paikkaan. Mitä sitten tapahtuu?

– Bugi, huutaa yksi lapsista.

– Et voi mennä suraan eteenpäin ilman tuota nuolta, hän selittää.

– Oi, nyt voin vain pyöriä ympäri, huutaa hän hetken päästä.

Lapset ovat huomanneet radassa virheen ja yhtäkkiä siitä tulee uusi leikki… He luovat rataan bugeja, virheitä, joita kavereiden pitää löytää ja tehdä sitten ”oikein”. Tässä vaiheessa keskustelu datalogisesta ajattelusta astuu mukaan kuvioon. Kuka on se, joka ohjelmoi tietokonetta tai robottia? Miten meidän pitää ajatella? Tiedämme tämän leikin ansiosta, että ohjelmoinnissa pitää olla erittäin tarkka. Kaikkia nuolia tarvitaan, muuten tulee bugi, virhe, ja silloin ei pääse menemään suoraan. Ilontäyteistä oppimista…

#esikoulundigitalisointi #ohjelmointi

Jenny ja Oona

Att lära av varandra

Bild11

– Jenny, vad är det där för robot frågar ett av barnen mig och pekar på roboten KUBO.

Snabbt kommer ett av de äldre barnen fram och berättar att det är en robot som man kan programmera med hjälp av pusselbitar.

– Jag kan visa dig, säger hen i nästa andetag och tittar på mig i hopp om att jag ska svara ja på frågan.

– Absolut säger jag, visa gärna hur man programmerar KUBO.

Barnen sätter sig tätt tätt intill varandra som om de ska dela en hemlighet.

Att låta barnen lära av varandra är ett fantastiskt bra sätt att introducera nya leksaker, lekar eller verktyg på förskolan. Att ge barnen ansvar för introduktionen av nytt material ger dem möjlighet att växa med uppgiften.

När vi redan hade två robotstationer igång på avdelningen samtidigt tänkte jag att nu räcker det för stunden men då kommer det ett barn med OSMO i handen och en iPad i den andra.

– Jenny jag vill spela OSMO med han som äter jordgubbar, säger barnet till mig.

– Okej, svarar jag. Fixar du det själv?

– Så klart jag gör, får jag till svar.

Barnet ifråga sitter och spelar en stund för sig själv tills några kompisar ser det och säger att det nog är deras tur nu.

– Kan ni spela det då, frågar hen sina kompisar.

– Nej, svara de och skakar på huvudena.

– Jag kan visa er, svarar hen då.

Jag sitter som en fluga på väggen och lyssnar och iakttar vad som händer vid bordet. Att växa med uppgiften…..Bild12

Efter en liten stund kommer barnet som nu inte får spela gående till mig med en uppgiven syn:

– Jag har inget att göra, suckar hen.

– Du kan väl rita nåt föreslår jag snabbt.

Efter en stund går jag fram till ritbordet och frågar vad barnet har ritat.

– Det ser du väl, det är ju Awbie(han som äter jordgubbar i spelet)

Får man inte spela spelet kan man ju alltid rita det i väntan på att det ska bli ens tur igen! :)

Bild10

#KUBO #OSMO #digitaliseringiförskolan

Jenny och Oona

Lapset oppivat toisiltaan 

– Jenny, mikä robotti tuo on? kysyy yksi lapsista ja osoittaa KUBO-robottia.

Pian yksi vanhemmista lapsista tulee paikalle ja kertoo, että se on robotti, jonka voi ohjelmoida palapelin palasten avulla.

– Minä voin auttaa sinua, sanoo hän ja katsoo minua toiveikkaana, että vastaisin kyllä kysymykseen :)

– Ilman muuta, vastaan, näytä mieluusti miten KUBOa ohjelmoidaan.

Lapset istuvat vierivieren kuin he jakaisivat keskenään salaisuuden. Se, että antaa lasten oppia toisiltaan, on fantastisen hyvä tapa esitellä uusia leikkikaluja, leikkejä ja työvälineitä esikoulussa. Kun antaa lapselle vastuuta uuden materiaalin esittelystä, he saavat mahdollisuuden kasvaa tehtävän mukana.

Kun meillä oli jo kaksi robottipistettä käynnissä samanaikaisesti, ajattelin, että nyt riittää tällä erää, mutta sitten paikalle tuli lapsi  OSMO toisessa kädessä ja iPad toisessa.

– Jenny, minä haluan pelata OSMOa sillä joka syö mansikoita, sanoo lapsi minulle.

– Okei, vastaan. Onnistutko laittaman pelin kuntoon itse?

– Tottakai! saan vastaukseksi.

Kyseinen lapsi pelaa yksinään hetken kunnes muutama kaveri huomaa tämän ja sanoo, että nyt on heidän vuoro.

– Osaatteko edes pelata sitä? kysyy hän kavereiltaan.

– Ei, he vastaavat ja puistelevat päätään.

– Minä voin näyttää teille, hän vastaa

Minä olen kärpäsenä katossa ja kuuntelen mitä pöydän ympärillä tapahtuu. Tehtävän mukana kasvamista.. Hetken päästä ensiksi OSMOlla pelannut lapsi tulee luokseni lannsituneen näköisenä.

– Minulla ei ole mitään tekemistä, hän huokaa.

– Sinä voisit vaikka piirtää jotain, ehdotan nopeasti.

Hetken päästä menen piirrustuspöydän luokse ja kysyn mitä lapsi on piirtänyt.

– Etkö näe, se on Awbie (olento, joka syö mansikoita pelissä).

Jos ei saa pelata itse peliä, voi aina odotellessa piirtää sen kunnes on taas oma vuoro.

Jenny ja Oona

Robotdans

Bild1

Jag står ute på förskolegården, jag tittar mig omkring, räknar om alla barn är på plats, jag går runt för att titta efter att alla har något att göra osv….. ni vet!:)

Jag går runt hörnet av huset, där ser jag två barn som står och pratar. Jag observerar dem en stund innan jag går fram av ren nyfikenhet och frågar dem;

– Vad leker ni?

– Att jag är en robot! Svarar ett av barnen.

– Alltså hen säger till vad jag ska göra, förklarar hen som är roboten och pekar på sin kompis.

Sen tar kompisen en nyckelring i form av en blomma och lägger i bröstfickan på roboten.

– Vad gör du nu? Frågar jag då.

– Jag programmerar, svarar då barnet!

Okej, detta är alltså nyss fyllda 4-åringar som programmerar varandra med hjälp av en blomma och en massa fantasi.

Jag sätter mig på bänken bredvid barnen och lyssnar….

– Pippi Långstrump och Björnen sover ska du dansa nu, programmerar kompisen.

– Men jag är trasig nu, slut på motorn, förklarar roboten.

Ingen fara visade det sig för kompisen är en hejare på att laga robotar också. Hen trycker och vrider på osynliga knappar och skruvar och sedan sätter roboten igång med en robotdans ala 80talet. Ryckigt och stelt. Helt ljuvligt. Det är härligt när man ser att digitaliseringen i förskolan berikar barnens lek på ett positivt sätt. Jag tänker osökt på San Marinos Eurovision Song Contest bidrag i år där vi såg fyra stycken dansande robotar på scen, det måste ha inspirerat barnen och att de så klart har programmerat roboten Blue-bot på förskolan. När jag var liten så dansade de coola kidsen robotdans på skoldiscot, jag tittade bara avundsjukt på.

Att kunna dansa som en robot var inne när jag var liten och tänk det är inne nu igen!

#älskarmitt80tal #digitaliseringiförskolan #robot #programmering

Jenny och Oona

Robottitanssi

Seison ulkona esikoulun pihalla, katselen ympärilleni, lasken, että kaikki lapset ovat paikalla, kävelen ympäriinsä ja katson, että kaikilla on jotain tekemistä jne. Te tiedätte :)

Kävelen kulman taakse ja näen kaksi lasta, jotka seisovat ja juttelevat. Tarkkailen heitä hetken aikaa ennen kun menen puhtaasta mielenkiinnosta heidän luokse ja kysyn:

– Mitä te leikitte?

– Että olen robotti! vastaa toinen lapsista.

– Hän sanoo mitä minun pitää tehdä, selittää lapsi, joka on robotti, ja osoittaa kaveriaan.

Kaveri ottaa kukan muotoisen avaimenperän ja laittaa sen robotin rintataskuun.

– Mitä te teette nyt? kysyn heiltä.

– Minä ohjelmoin, vastaa lapsi!

Okei, nämä lapset ovat siis täyttäneet juuri neljä vuotta, ja ohjelmoivat toisiaan kukan ja fantasian avulla. Istun penkille lasten viereen ja kuuntelen.

– Nyt tanssit Peppi Pitkätossun ja Karhu nukkuu, ohjelmoi kaveri.

– Mutta olen rikki, moottori on loppu, selittää robotti.

Ei hätää, sillä kaveri olikin hyvä korjaamaan robotteja. Hän painaa ja vääntää näkymättömiä nappeja, ruuvaa ja käynnistää robotin 80-luvun robottitanssilla. Nykivästi ja jäykästi. Aivan ihanaa. On upea nähdä kuinka digitalisointi rikastaa lasten leikkiä positiivisella tavalla. Ajattelen San Marinon Euroviisu-esitystä, jossa neljä robottia tanssi lavalla, se on varmasti inspiroinut lapsia ja tietysti he ovat myös ohjelmoineet Blue-bot-robottia esikoulussa. Kun olin pieni, tanssivat coolit lapset robottitanssia koulun diskossa ja minä katsoin heitä kateellisena. Robotin lailla tanssiminen oli suosiossa kun olin pieni, ajatella, että se on suosittua vielä nykyäänkin!

 

Jenny ja Oona

Digitalisering i förskolan

Är det meningsfullt för barnen?

Detta tänker jag ofta på när jag funderar ut en aktivitet att göra med barnen osv….

Vad lär sig barnen? Är det roligt för dem? Ni fattar:)

I och med den nya reviderade läroplanen kommer ju digitala verktyg att spela en större och mer betydande roll i barnens verksamhet. Nu kan vi inte längre säga;

– Jag är inte så intresserad av det där, någon annan kan göra det!

– Jag är sååååå oteknisk!

– Men vi har ju tema dans nu, vi gör det sen!

Ni fattar?

Tåget går nu! Hoppa på! Tuuuuuuut!

Jag lånar en bild från Medioteket och Katrin Jäverbring som visar så tydligt vad det är vi ska jobba med och vilken liten del det här med robotar och programmering är!

Bild2

Här i bloggen har vi under året vi skrivit bloggat om olika robotar men även om andra digitala verktyg som ingår i digitaliseringen av förskolan. Glöm inte bort att digitaliseringen är så mycket mer än bara programmering… Tex källkritik LÄNK

Låt oss göra en uppdatering i barngruppen. Vad har hänt sedan vi började jobba med digitala verktyg? Vad har de lärt sig? Kan de använda sina nya skills på andra sätt?

Jo visst händer det saker i barngruppen! De vet tex att en iPad är så mycket mer än bara en film-spel-barnvakts platta:)

Vill man se en film på förskolan får man skapa en först! LÄNK

När vi tex under lunchen diskuterar hur man är ”snabb som en vessla” och barnen undrar så klart vad en vessla är då reser sig ett barn snabbt upp och hämtar en iPad och säger:

– Vi googlar en bild!

Ett barn skapar ”buggar” i briotågbanan genom att vända en räls åt fel håll och sedan ropa högt så att alla hör:

– Oj oj en bugg, den måste jag laga! 20180319_102451_resized

Och så vänder han rälsen rätt och kör vidare med sitt tåg!

Ett annat barn leker ”tornadodiscokula” iklädd avdelningens alla paljettmantlar. Den idén fick hen av robotbollen Sphero som snurrar runt och blixtrar ljus. IMG_1175

Att barnen använder ord som: programmera, ”nätet”, googla, koda, loop, bug som om det vore det mest självklara orden på förskolan.

Så visst märks det i barngruppen att det är en digitalisering i förskolan på gång och visst är det berikande och meningsfullt för dem!

#revideradläroplan # digitalisering

Jenny och Oona

Digitalisointi esikoulussa

Onko tämä mielekästä lapsille? Mietin tätä usein kun suunnittelen lasten kanssa tehtäviä aktiviteetteja jne. Mitä lapset oppivat? Onko se hauskaa? Te ymmärrätte :) Uudistetun opetussuunnitelman myötä digitaliset työkalut tulevat saamaan suuremman ja merkityksellisemmän roolin lasten toiminnassa. Nyt emme enää voi sanoa:

– En ole niin innostunut siitä, joku muu voi tehdä sen!

– Olen niiiiin epätekninen!

– Mutta meidän teemana on juuri nyt tanssi, teemme sen joskus toiste!

Juna lähtee nyt! Hyppää kyytiin! Tuuuuut! Lainaan Medioteketin ja Katrin Jäverbringin kuvaa (löytyy ylempää tekstistä), joka näyttää selkeästi, miten pieni osa robotit ja ohjelmointi on digitalisointia. Olemme täällä blogissakirjoittaneet vuoden aikana roboteista, mutta myös muista digitalisista työkaluista. Älä unohda, että dgitalisointi on paljon muutakin kuin vain ohjelmointia, esimerkiksi lähdekritiikki LÄNK

Mietitäänpä mitä on tapahtunut lapsiryhmässä siitä lähtien kun aloitimme digitaalisten työkalujen käytön. Mitä he ovat oppineet? Voivatko he käyttää uusia taitojaan muilla tavoilla? Kyllä, lapsiryhmässä tapahtuu asioita! He tietävät esimerkiksi, että iPad on paljon muutakin kuin vain filmi-peli-lapsenvahti-tabletti. Jos haluaa katsoa elokuvan esikoulussa, on sellainen ensin tehtävä. LÄNK

Kun esimerkiksi lounaalla puhuimme siitä, kuinka joku on ”nopea kuin lumikko”, lapset tietysti ihmettelevöt, mikä lumikko oikein on. Yksi lapsista nousee ja hakee iPadin ja sanoo:

– Me googlaamme miltä se näyttää!

Yksi lapsi tekee ”bugeja” briojunarataan kääntämällä yhden raidepalan väärin päin ja sanoo sitten kovaan ääneen niin, että kaikki kuulee:

– Oi voi, bugi, minun täytyy korjata se!

Sitten hän kääntää raiteen oikein päin ja jatkaa matkaa junallaan. Yksi toinen lapsu leikkii ”tornadodiskokuulaa” pukemalla osaston kaikki paljettiviitat. Hän sai idean robottipallo Spherolta, joka pyörii ympäri ja salamoi valoja. Lapset käyttävät jo sanoja kuten ohjelmointi, netti, googlata, koodata, luuppi ja bugi kuin ne olisivat päivänselviä sanoja esikoulussa. Eli kyllä lapsiryhmästä huomaa, että digitalisointi on käynnissä esikoulussa ja että se on rikastuttavaa ja mielekästä heille!

#reviderarläroplan #digitalisering

Jenny ja Oona

Datalogiskt tänkande

IMG_0823

 

Hej vad gör du? frågar jag barnet som sitter vid bordet och har en bok i handen.

– Jag läser om dash och dot, svarade hen.

– Okej, vad står det då? frågade jag.

– Det vet jag ju inte för jag kan ju inte läsa men jag tittar på bilden.

Jag frågade om hen ville prova jobba med dash och dot en stund och det ville hen.

Det blev en liten grupp nyfikna barn som följde med oss till lekrummet med de nya robotarna. Vi har sen tidigare laddat ner ett par appar till dem.

Barnen hittade snabbt olika funktioner såsom; ändra färg på robotarna, ändra hastighet, olika ljud som de kan spela upp, snurra på huvudet och spela in ljud. Det sistnämnda är väl det som varit roligast hittills. Att spela in sin egen röst, att säga något roligt som får kompisarna att kikna av skratt när dash kör in i ett rum.

dash

– Bajs prutt, bajs prutt!

– Stopp, jag är polis!

– La la la la la la la la la la!

– Dags att städa! (säger vi vuxna)

Jag tror ni fattar! :)

Jag som pedagog måste ju inte tycka om allt som finns på förskolan och jag måste erkänna att jag inte ännu har förstått dash och dot men barnen älskar dem. De sitter och klappar på dem och tycker nog att de är söta. Robotarna ger ifrån sig söta ljud och påminner om något husdjur typ.

Vi har alltså bara precis börjat bekanta oss med dessa robotar men hittills verkar de populära.

Men vad lär sig barnen då av dessa robotar undrar vi?

Att det är just vi människor som programmerar en robot, alltså barnen i gruppen som tillsammans styr den! Vi tränas på tänket, att tänka som en robot = datalogiskt tänkande.

Jenny och Oona

IMG_0799

Dataloginen ajattelu

Hei, mitä sinä teet? kysyn lapselta, joka istuu pöydän ääressä ja pitelee kirjaa kädessä.

- Minä luen Dashistä ja Dotista, hän vastaa

- Okei, mitä siinä lukee? kysyn

- En tiedä, koska en osaa lukea! Mutta katson kuvia.

Kysyin häneltä, haluaako hän kokeilla Dashiä ja Dotia, ja hän halusi. Pieni innokas ryhmä lapsia seurasi meitä ja uusia robotteja leikkihuoneeseen. Olimme jo aikaisemmin ladanneet niille muutaman apin. Lapset löysivät helposti erilaisia toimintoja kuten väriä ja nopeuden vaihtaminen, erilaisia ääniä, pään pyörittäminen ja oman äänen nauhoittaminen. Viimeksi mainittu on ollut hauskin toiminto tähän mennessä. Se, että voi nauhoittaa omaa ääntään ja sanoa jotain hauskaa, joka saa kaverit nauramaan kun Dash ajaa huoneeseen.

- Kakka pieru, kakka pieru!

- Seis, olen poliisi!

- La la la la la la la la la la la!

- Aika siivota! (me aikuiset sanomme)

Luulen, että ymmärrätte! J Minun pedagogina ei tarvitse pitää kaikesta, jota esikoulusta löytyy ja minun täytyy myöntää, että en ole vielä ymmäärtänyt Dashia ja Dotia, mutta lapset rakastavat niitä. He istuvat ja silittävät niitä, heidän mielestä ne ovat söpöjä. Niistä pääsee söpöjä ääniä ja ne muistuttavat lemmikkieläimiä. Olemme siis vasta alkaneet tutustumaan näihin robotteihin, mutta tähän mennessä ne vaikuttavat suosituilta.

Mitä lapset sitten oppivat näiltä roboteilta? Että juuri me ihmiset ohjelmoimme robotin, eli ryhmän lapset ohjaavat sitä yhdessä! Me harjoittelemme ajattelemaan kuin robotti = dataloginen ajattelu.

Jenny ja Oona