Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Projektinriktat arbetssätt

Förståelse för sin omvärld

IMG_1292

 

Vi jobbar projektinriktat som så många andra och just nu har vi projektämne Närmiljö som vi utforskar genom ljud.

Barnen har fått ta med sig en ljudupplevelse från naturen i bild och textform. Alltifrån badplask till hästgnägg och getingsurr. Precis såna ljud man hör på sommaren:) Det är faktiskt lite mysigt att fortsätta prata om sådant som hände i somras när termometern börjar krypa neråt och galonbyxor och gummistövlar åker på. Att hålla kvar sommaren lite längre! Jag frågade barnen vad de fick för känsla i kroppen när de hörde sina ljud och jag fick så poetiskt beskrivande svar;

– Jättebra, jag nästan svimmar, det är så vackert.(koltrastsång)

– Bra, skönt. Det är att vara i ett skönt bad, jätteskönt vatten.(hästgnägg)

– Inte så roligt, dom sticks så mycket.(getingsurr)

Vi har varit på ljudspaning i skogen och upptäckt många olika sorters ljud som vi kategoriserade när vi kom till förskolan.IMG_1393

Jag skrev upp alla ljuden på små lappar och läst upp dem högt för barnen.

– Uggla, vad kan det vara för ljud?

– Ett naturljud för det hör till naturen, resonerade barnen.

– Någon som hamrar?

– Ett människoljud för det är en människa som gör hammaren, svarade ett barn.

– Oljud?

– Det är ett maskinljud för det låter så att det gör ont i öronen.

Barnen fortsatte att reflektera över ljuden……

– Lite konstigt, vi var i naturen och hörde mest maskinljud.

Bild15

Vi har även konstaterat att det finns oljud- ljud man inte tycker om och braljud- ljud man tycker om och att det handlar om tycke och smak, att det är helt upp till var och en vad man tycker om och inte tycker om för ljud.

Någon tycker om ljudet av vinden i bladen och någon annan om sorgliga sånger medan någon inte tycker om motorljud eller gnissel av dörrar.

Tänk vad spännande det är att arbeta i projekt med barnen, när man får grotta in sig i något ämne, vända ut och in på det och upptäcka att man blir överraskad varje gång av barnens sätt att tänka och deras sätt att skapa sig en förståelse för sin omvärld.

#projektinriktatarbetssätt #lovemyjob

Jenny och Oona

Oman ympäristönsä ymmärtäminen

 

Me työskentelemme projektilähtöisesti, kuten monet muutkin, ja tällä hetkellä projektimme aiheena lähiympäristö, jota tutkimme äänien kautta. Lapset ovat ottaneet mukaansa äänielämyksen luonnosta kuvan ja tekstin muodossa. Kaikkea veden loiskeesta hevosen hirnuntaan ja ampiaisen surinaan. Juuri niitä ääniä, joita kuulee kesällä :) On itseasiassa aika ihana jatkaa kesän tapahtumista puhumista kun lämpömittari alkaa laskea ja päälle pitää pukea kurahousut sekä kumisaappaat. Että voi jatkaa kesää vielä hetken! Kysyin lapsilta miltä heidän kropassa tuntui, kun he kuulivat heidän valitsemansa äänen, ja sain vastaukseksi niin runollisia kuvauksia:

– Niin hyvältä, melkein pyörryn, se on niin kaunista (mustarastaan laulu).

– Hyvältä, ihanalta. Se on kuin olisi ihanassa kylvyssä, ihanassa vedessä (hevosen hirnunta).

– Ei niin hauskalta, ne pistävät niin paljon (ampiaisen surina).

Olimme ääntenmetsästyksellä metsässä, ja havaitsimme monia erilaisia ääniä, jotka kategorisoimme, kun tulimme takaisin esikouluun.

– Pöllö, minkälainen ääni se on?

– Luonnonääni, sillä se kuuluu luontoon, järkeilivät lapset.

– Joku joka vasaroi?

– Ihmisääni, koska ihminen tekee vasaran, vastaa yksi lapsi.

– Melu?

– Se on koneen ääni, sillä se kuulostaa niin, että korviin sattuu.

Lapset jatkavat äänien reflektointia…

– Vähän outoa, että olimme luonnossa, mutta kuulimme eniten koneen tekemiä ääniä.

Totesimme myös, että löytyy sekä melua – ääntä, josta ei pidä, että hyvää ääntä – ääntä, josta pitää, ja että kyseessä on makuasia, on ihmisen mieltymyksistä kiinni, mistä äänistä hän pitää tai ei pidä.

Joku pitää siitä äänestä kun tuuli havistuttaa lehtiä ja toinen taas pitää surullisesta musiikista. Joku toinen ei taas pidä moottorin äänestä tai oven narinasta.

Ajatella, miten jännittävää on työskennellä lasten projektin parissa, kun saa paneutua johonkin aiheeseen, tutkia sitä läpikotaisin ja huomata, että joka kerta yllättyy lasten tavasta ajatella ja luoda ymmärrystä heidän ympäristöstään.

 

#projektilähtöinentyöskentely #lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Kultur på förskolan

IMG_0506

Så var luciafirandet för i år avklarat, pust, och nu återstår inte många dagar av året på förskolan men ett måste är väl ändå att klämma in lite julpyssel att hänga i granen. Vi skapar lite julstämning, äter jullunch och önskar alla en god jul och gott nytt år och allt det där.

Nu får ni se hur barnens pepparkaksdjur blev. Barnen har fått göra kristyr och spritsa på sina pepparkaksdjur och även hunnit sätta ihop huset till dem. Det känns lite som att ”knyta ihop säcken” för projektet när vi skapade detta pepparkaksprojekt. Jag upplevde att barnen tyckte det var roligt att ”göra” sina djur igen. Barn brukar ju gilla att se, göra saker om och om igen…. Övning ger färdighet!IMG_0505

Vi har under hösten läst en serie böcker med barnen som heter Kommissarie Gordon. I böckerna löser Gordon och Paddy mysterier på löpande band. När vi sedan såg att boken fanns som teaterföreställning på Teater Pero gick vi så klart dit och såg den. En fantastisk föreställning som engagerade barnen från första stund.

28075211d6824084961c071e8b76c06b_L Bild från Teater Peros hemsida.
     
  En fängslande deckare om ett nattligt nötmysterium. Från 4 år
                                                                                      

Om inte detta vore nog så… kommer nu Kommissarie Gordon som film på SF biografer i jul!

I förskolan pratar vi ofta om hur vi förbereder barnen för en kulturupplevelse. Här har vi ett exempel. Först läser vi boken sen ser vi teatern och sist får barnen en möjlighet att se filmen tillsammans med sina föräldrar.

Det ska bli spännande att höra vad barnen tyckte om filmen! Var den lika bra som teatern? Fick de med samma saker som i boken?

Nästa år när alla är tillbaka från julledigheten kan vi prata och reflektera om vad de minns från filmen, teatern, boken?

En tanke som slog mig; Ska vi göra en saga med barnen som vi sedan skapar en teater om för att till sist göra en film om? Behöver nog en post-it lapp med en påminnelse om det till nästa år!

Mvh en pedagog i behov av lite julledighet :)

Kultturielämyksiä esikoulussa

Nyt kun Lucia on ohi ja enää ei ole montaa päivää jäljellä vuodesta, täytyy vielä ehtiä tehdä joulukuuseen koristeita. Luomme joulutunnelmaa, syömme joululounasta ja toivotamme kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Saatte nähdä, millaisia lasten piparkakuista tuli. Lapset ovat saaneet koristella piparkakkueläimensä ja koota niille talon. Tuntuu siltä, että piparkakkuprojektin myötä päätämme koko eläinprojektin. Minusta tuntuu siltä, lapsista oli hauskaa tehdä taas eläimensä. Lapset yleensä pitävät siitä, että voivat nähdä ja tehdä asioita uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus tekee mestarin!

Syksyn aikana olemme lukeneet kirjasarjaa, jonka nimi on Komisario Gordon. Kirjoissa seikkailevat Gordon ja Paddy selvittävät mysteereitä jatkuvalla syötöllä. Kun sitten huomasimme, että kirjasta on tehty teatteriversio Teater Perossa, menimme tietysti katsomaan sitä. Fantastinen esitys, joka osallisti lapset heti ensi hetkestä lähtien. Eikä tässä vielä kaikki, nyt Komisario Gordonista on tulossa jouluna elokuva!

Puhumme usein esikoulussa siitä, miten lapsia valmistellaan kulttuurielämystä varten. Tässä on yksi esimerkki: ensin luemme kirjan, sen jälkeen käymme teatterissa ja lopuksi lapsilla on mahdollisuus nähdä elokuva yhdessä vanhempiensa kanssa.

On jännittävää kuulla, mitä lapset tykkäsivät elokuvasta. Oliko se yhtä hyvä kuin teatteri? Oliko elokuvassa mukana samoja asioita kuin kirjoissa?

Ensi vuonna kun kaikki ovat palanneet takasin joululomalta, voimme puhua ja reflektoida, mitä he muistavat elokuvasta, teatterista ja kirjoista.

Sain tästä ajatuksen: Pitäisikö meidän tehdä lasten kanssa satu aiheesta, jonka voisi sitten esittää teatterina ja lopuksi kuvata? Tarvitsen varmasti post-it-lapun muistutukseksi!

Terveisin loman tarpeessa oleva pedagogi

Programmering i projektet

IMG_0287

Frågor som vi ofta får höra är;

– Men hur får vi in digitaliseringen i projektet?

Digitalisering i förskolan är ju en sak men i projektet?

De flesta i förskolan arbetar med ett projektinriktat arbetssätt. Dvs vi jobbar med olika projekt och då kommer frågan HUR får vi in de digitala verktygen och programmeringen i det.

Alla använder vi oss av Ipaden till att söka kunskap om olika saker tillsammans med barnen. Vi sitter och söker bilder eller fakta om tex olika djur, länder, Beybladefigurer osv.

Att koppla ihop Ipaden med projektorn så att alla kan se sökresultatet är ett sätt att koppla ihop projektet med digitala verktyg.

Att ”skapa” en egen Bluebotmatta är en annan.

Barnen är inne i programmeringen av Bluebot igen. De tycker att det är så roligt att programmera den lilla blåa roboten, ibland så att den går åt ”rätt” håll men lika mycket så att den går åt helt ”fel” håll så att barnen ligger på golvet och vrider sig av skratt:)

Barnens projektuppgift var att ta med en bild av ett djur i sin närmiljö. För att koppla ihop programmering med projektet lät jag barnen skapa en egen djur-bluebotmatta. De tecknade och skrev namnet på sina djur på ett stort papper. Jag skapade 15cm stora rutor över mattan sedan plastade jag in ”mattan” i bokplast så att den ska hålla.

När vi ska jobba i tex projektet kan barnen ta fram sin egen djurmatta och programmera Blueboten så att den går till ett speciellt djur.

– Vem har gjort ekorren, ropar barnen.

– Det har Klara gjort, svarar några barn.

Klara kommer fram till mattan och tittar.

– Åh ni har kommit till min ekorre säger hon och så berättar hon vad hon vet om ”sin” ekorre.

Ett enkelt sätt att koppla ihop projekt och programmering. Sedan kan man ju skapa mattemattor, språkmattor, naturvetenskapsmattor, rörelsemattor, bara fantasin sätter gränser.

Jenny och Oona

Ohjelmointi projektissa

Kuulemme usein kysymyksiä kuten:

-Miten saamme digitalisoinnin mukaan projektiin? Digitalisointi esikoulussa on yksi asia, mutta entäs projektissa?

Useimmissa esikoulussa on projektilähtöinen työskentelytapa. Toisin sanoen työskentelemme erilaisten projektien parissa, ja silloin herää kysymys, miten saamme digitaaliset työkalut ja ohjelmoinnin mukaan projektiin. Me kaikki käytämme iPadia kun etsimme kuvia tai tietoa esimerkiksi eläimistä, eri maista, Beybladeista jne. Se, että yhdistää iPadin projektoriin niin että kaikki voivat nähdä hakutuloksen, on yksi tapa yhdistää projekti ja digitaalinen työväline. Oman Blue-bot-maton tekeminen on toinen.

Lapset ovat innostuneet taas Blue-botin ohjelmoinnista. Heidän mielestä pienen sinisen robotin ohjelmointi on niin hauskaa, joskus silloin kun robotti menee ”oikeaan” suuntaan, mutta yhtä paljon silloin kun se menee ”väärään” suuntaan. Silloin lapset makaavat lattialla ja kierivät naurusta. Lasten projektitehtävänä oli ottaa kuva eläimestä heidän lähiympäristössään. Yhdistääkseni ohjelmoinnin projektin kanssa, annoin lasten tehdä oman eläinmaton Blue-botille. Kaikki lapset piirsivät oman eläimensä ja kirjoittivat sen nimen isolle paperille. Tein maton päälle 15cm kokoisia ruutuja, ja sen jälkeen päällystin maton kontaktimuovilla, jotta se kestäisi kauemmin.

Kun työskentelemme projektin parissa, voivat lapset ottaa eläinmaton esille ja ohjelmoida Blue-botin menemään yhden eläimen luota toiselle.

-Kuka on tehnyt oravan? huutavat lapset.

-Klara on tehnyt sen, vastaa muutama lapsi.

Klara tulee maton luokse ja katsoo.

-Te olette tulleet minun oravani luokse! sanoo hän, ja kertoo kaiken, mitä tietää ”hänen” oravastaan muille lapsille.

Yksinkertainen tapa yhdistää projekti ja ohjelmointi. Muita esimerkkejä maton teosta on matematiikka-, kieli-, luonnontiede- ja jumppamatot. Mattojen tekemisessä vain fantasia on rajana!

/Jenny ja Oona