Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
Projektinriktat arbetssätt

Bettmässan London 2019

Bild15

Då var det dags för årets Bett mässa i London.

Tredje året för oss och nu skulle vi alltså få åka med Lin Education. Temat för i år var ”Mind the gap” ett känt uttryck för alla som någon gång åkt tunnelbanan i London. Temat syftar till klyftor som behöver överbryggas. Det kan handla om klyftor i digitalisering, mellan generationer, mellan människa och maskin eller mellan individer och grupper.

Vi började onsdagsmorgonen med frukost på planet och sen var det full fart i fyra dagar. Föreläsningar som avlöste varandra, nätverkande, reflektionsstunder, fotograferande, minnesanteckningar, möten, diskussioner och flera föreläsningar osv.

Vi började med att lyssna på Anna Rosling Rönnlund – svärdotter till Hans Rosling, som har tagit över efter sin svärfar och talade om hur klyftor i världen kan minskas genom en faktabaserad världsbild. Gapminder som Anna är medgrundare till är en svensk stiftelse som gör statistik rörande sociala, ekonomiska och miljörelaterade frågor lättillgänglig och enkel att förstå.

Är du fattig så ser ditt hem ganska likadant ut oavsett var i världen du bor och samma gäller om du är rik och allt där mitt emellan. Gå in på gapminder.org om du är intresserad av att se hur människor lever beroende av inkomst.

Vi fortsatte med Andreas Ekström som jag tror skrämde upp de flesta i rummet när han pratade om Sju sätt att äga världen där han beskriver digitaliseringens största utmaningar och konfliktområden. Han pratade bla om ”att äga vår tid” dvs att det är några få stora aktörer på nätet som äger sighterna vi hela tiden umgås runt, tittar på bilder och är sociala i. De bestämmer vad vi ska se…och inte se…. ”Nätneutralitet” Vad händer om vi inte har det? Om ni som jag inte riktigt är hundra på vad nätneutralitet är så läs om det i Wikipedia så förstår ni hur Andreas skrämde upp oss. En väckarklocka!Bild12

Dag 2 började vi med en föreläsning av David Philips och storytelling. Han fångade oss med sina berättarskills, jag grät, skrattade, hade djupa veck i pannan, blev arg, ledsen och lycklig… vilken känslostorm… Men det var ju det som var meningen. ”En story är som en kort förälskelse” så beskrev David det.

Vi fick med oss lite olika tips på hur vi skulle leverera en story som säljer, övertygar och skapar minnen hos den vi talar till.

Efter känslostormen åkte vi på ett skolbesök till Mayflower Primary School. En multikulturell inkluderande skola som jobbar språkutvecklande med Storytelling. Det var superkul att få se hur skolan ser ut i England och barnen var så glada när vi kom på besök, de hade övat in en svensk sång som de sjöng tillsammans för oss. De jobbade temainriktat i alla klasser och fick in storytelling i alla ämnen som jag förstod det.  På rasten lekte alla barnen på skolgården och mobiltelefonerna lyste med sin frånvaro! Wow!

IMG_1816

Sista föreläsningen för dagen höll fotografen Jonas Berg i. Han lärde oss hur vi ska tänka när vi tar en bild. Att bilden ska berätta en story! Har jag hört det förut idag tänkte jag här….:)

Här kommer några tips!

  1. När du tar en bild tänk då; Hur har jag inte sett detta tidigare?
  2. Ha humor i bilden!
  3. Jobba med reflektioner och ljus.

Så bra tips och efter detta blev inte något sig likt längre. Vi fotograferade varandra ur konstiga och otippade synvinklar, zoomade allt, jobbade med mobilernas ficklampor osv. Middagen hann bli kall innan alla hade tagit den perfekta bilden…..

Sista dagen började med Fredrik Reinfeldt som talade om hur han ser på världen om några år. Han pratade om grader av förvirring Sverige v England. Regeringskris och Brexit.

Linbana till Bettshow.20190125_142116

Vi tittade runt efter nya digitala verktyg till förskolan men hittade faktiskt inget speciellt. Många söta små robotar fanns det ju med uppgiften att lära oss programmering men det har vi ju redan. Oona och jag gick istället och lyssnade på en föreläsning om när vi ska välja analoga eller digitala verktyg i undervisningen? Summan av det; Välj det verktyg som ger mest motivation för eleven att lära sig.

IMG_1844IMG_1841IMG_1863

Ett par AI (Artificiell Intelligens)föreläsningar hann vi också med. Vad som kommer i framtiden är alltid spännande att lyssna på fast i mina öron låter det som en ny Sci-fi film från Netflix.

Tack London, Bett och Lin för i år. Härligt sällskap hade man, många nya kontakter fick man och jag vill boka biljett till nästa år igen!

#bettshow #linedu #digitalisering

Jenny och Oona

Bett 2019

Oli taas aika tämän vuoden Lontoon Bett-messujen. Kolmas vuosi meille ja tällä kertaa saimme matkustaa Lin Educationin kanssa. Tämän vuoden teemana oli ”Mind the gap”, tunnettu ilmaus heille, jotka ovat joskus matkustaneet Lontoon metrolla. Aihe kohdistuu kuiluihin, jotka pitää kuroa umpeen. Se voi tarkoittaa kuilua digitalisoinnissa, sukupolvien välillä, ihmisten ja koneiden välillä tai yksilön ja ryhmän välillä.

Aloitimme keskiviikkoaamun lentokoneen aamupalalla ja sen jälkeen oli täysi vauhti päällä neljä päivää. Luentoja, verkostoitumista, reflektointihetkiä, kuvaamista, muistiinpanoja, palavereja, keskusteluja ja lisää luentoja.

Aloitimme kuuntelemalla Anna Roslig Rönnlundia, Hans Roslingin miniää, joka oli seurannut appensa jalanjälkiä, ja puhui siitä, kuinka maailman kuiluja voidaan pienentää faktapohjaisella maailmankuvalla. Gapminder, jonka yksi perustajista Anna on, on ruotsalainen säätiö, joka tekee helposti luettavia ja ymmärrettäviä tilastoja sosiaalisiin, taloudellisiin ja ympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Jos olet köyhä, näyttää sinun kotisi aika samanlaiselta riippumatta siitä, missä päin maailmaa asut, ja sama koskee myös rikkaita ja kaikkia siltä väliltä. Mene katsomaan gapminder.org jos olet kiinnostunut näkemään, miten ihmiset asuvat tuloista riippuen.

Jatkoimme Andreas Ekströmin luennolla, joka varmasti säikäytti suurimman osan huoneessa olijoista, kun hän puhui seitsemästä tavasta omistaa maailma ja digitalisoinnin suurimmista haasteista ja konfliktialueista. Hän puhui mm. ”meidän ajan omistamisesta” toisin sanoen että muutama iso toimija netissä omistaa sivut, joita käytämme eniten, he omistavat paikan, jossa puhumme ja olemme sosiaalisia. He päättävät mitä me näemme ja mitä me emme näe. ”Nätneutralitet” (nettineutraalius), mitä tapahtuu jos meillä ei ole sitä? Jos ette ole aivan varmoja siitä, mitä ”nätneutralitet” tarkoittaa, voit mennä Wikipediaan lukemaan aiheesta ja ymmärrätte, kuinka Andreas säikäytti meidät. Herätyskello!

Toinen päivä alkoi David Philipsin luennolla aiheesta storytelling, tarinankerronta. Hän vangitsi meidät kertojantaidoillaan: nauroin, itkin, olin vihainen, surullinen ja onnellinen… Mikä tunnemyrsky… Mikä oli tarkoituskin. ”Tarina on kuin lyhyt ihastus” kuvaili David. Saimme vinkkejä siitä, kuinka tarjota tarina, joka myy, vakuuttaa ja luo muistoja kuulijassaan.

Tunnemyrskyn jälkeen menimme tutustumaan Mayflower Primary Schooliin. Monikulttuurinen koulu, joka työskentelee kielenkehityksen ja tarinankerronnan parissa. Oli superkivaa nähdä miltä englantilainen koulu näyttää, ja lapset olivat iloisia meidän vierailustamme. He olivat harjoitelleet ruotsalaisen laulun, jonka he esittivät meille. He työskentelivät teemajohtoisesti kaikilla luokilla ja ymmärtääkseni he saivat tarinankerronnan yhdistettyä kaikkiin aineisiin. Kaikki lapset leikkivät välitunnilla pihalla ja kännykät loistivat poissaolollaan! Wau!

Päivän viimeisen luennon piti valokuvaaja Jonas Berg. Hän opetti meille, mitä pitää miettiä kun ottaa kuvaa. Että kuva kertoo tarinan!

Tässä tulee muutama vinkki:

1. Kun otat kuvaa, ajattele, oletko nähnyt kuvan jo aiemmin.

2. Käytä huumoria kuvissa!

3. Käytä heijastuksia ja valoa.

Niin hyviä vinkkejä, ja tämän jälkeen kaikki muuttui. Me kuvasimme toisiamme oudoissa ja uusissa kuvakulmissa, zoomasimme kaiken, käytimme kännykän taskulamppua jne.Päivällinen ehti jäähtyä ennen kun kaikki olivat saaneet täydellisen kuvan…

Viimeinen päivä alkoi Fredrik Reinfeldtilla, joka puhui siitä, miltä maailma näyttää hänen mielestään muutaman vuoden päästä. Hän puhui hämmennyksestä koskien hallituskriisiä ja Brexitiä. Sen jälkeen otimme Linradan Bettshow’hun. Me kävelimme ympäri messuja ja etsimme uusia digitaalisia työkaluja esikouluun, mutta emme oikeastaan löytäneet mitään erityistä. Monia söpöjä robotteja, joilla voi opetella ohjelmoimaan, mutta meillä on jo sellaisia. Me menimme sen sijaan kuuntelemaan luentoa siitä, milloin valita analogisia tai digitalisia työkaluja opetuksessa. Loppukaneetti oli: valitse työväline, joka motivoi oppilaita eniten oppimaan. Ehdimme kuunnella myös pari luentoa AI:sta (Artificiell Intelligens). On aina jännittävää kuunnella mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta minun korviin se kuullostaan Netflixin Sci-fi-elokuvalta.

Kiitos Lontoo, Bett ja Lin tältä vuodelta. Mukavaa seuraa ja monia uusia kontakteja. Haluan varata liput myös ensi vuodelle!

#bettshow #Linedu #digitalisointi

Jenny ja Oona

Förståelse för sin omvärld

IMG_1292

 

Vi jobbar projektinriktat som så många andra och just nu har vi projektämne Närmiljö som vi utforskar genom ljud.

Barnen har fått ta med sig en ljudupplevelse från naturen i bild och textform. Alltifrån badplask till hästgnägg och getingsurr. Precis såna ljud man hör på sommaren:) Det är faktiskt lite mysigt att fortsätta prata om sådant som hände i somras när termometern börjar krypa neråt och galonbyxor och gummistövlar åker på. Att hålla kvar sommaren lite längre! Jag frågade barnen vad de fick för känsla i kroppen när de hörde sina ljud och jag fick så poetiskt beskrivande svar;

– Jättebra, jag nästan svimmar, det är så vackert.(koltrastsång)

– Bra, skönt. Det är att vara i ett skönt bad, jätteskönt vatten.(hästgnägg)

– Inte så roligt, dom sticks så mycket.(getingsurr)

Vi har varit på ljudspaning i skogen och upptäckt många olika sorters ljud som vi kategoriserade när vi kom till förskolan.IMG_1393

Jag skrev upp alla ljuden på små lappar och läst upp dem högt för barnen.

– Uggla, vad kan det vara för ljud?

– Ett naturljud för det hör till naturen, resonerade barnen.

– Någon som hamrar?

– Ett människoljud för det är en människa som gör hammaren, svarade ett barn.

– Oljud?

– Det är ett maskinljud för det låter så att det gör ont i öronen.

Barnen fortsatte att reflektera över ljuden……

– Lite konstigt, vi var i naturen och hörde mest maskinljud.

Bild15

Vi har även konstaterat att det finns oljud- ljud man inte tycker om och braljud- ljud man tycker om och att det handlar om tycke och smak, att det är helt upp till var och en vad man tycker om och inte tycker om för ljud.

Någon tycker om ljudet av vinden i bladen och någon annan om sorgliga sånger medan någon inte tycker om motorljud eller gnissel av dörrar.

Tänk vad spännande det är att arbeta i projekt med barnen, när man får grotta in sig i något ämne, vända ut och in på det och upptäcka att man blir överraskad varje gång av barnens sätt att tänka och deras sätt att skapa sig en förståelse för sin omvärld.

#projektinriktatarbetssätt #lovemyjob

Jenny och Oona

Oman ympäristönsä ymmärtäminen

 

Me työskentelemme projektilähtöisesti, kuten monet muutkin, ja tällä hetkellä projektimme aiheena lähiympäristö, jota tutkimme äänien kautta. Lapset ovat ottaneet mukaansa äänielämyksen luonnosta kuvan ja tekstin muodossa. Kaikkea veden loiskeesta hevosen hirnuntaan ja ampiaisen surinaan. Juuri niitä ääniä, joita kuulee kesällä :) On itseasiassa aika ihana jatkaa kesän tapahtumista puhumista kun lämpömittari alkaa laskea ja päälle pitää pukea kurahousut sekä kumisaappaat. Että voi jatkaa kesää vielä hetken! Kysyin lapsilta miltä heidän kropassa tuntui, kun he kuulivat heidän valitsemansa äänen, ja sain vastaukseksi niin runollisia kuvauksia:

– Niin hyvältä, melkein pyörryn, se on niin kaunista (mustarastaan laulu).

– Hyvältä, ihanalta. Se on kuin olisi ihanassa kylvyssä, ihanassa vedessä (hevosen hirnunta).

– Ei niin hauskalta, ne pistävät niin paljon (ampiaisen surina).

Olimme ääntenmetsästyksellä metsässä, ja havaitsimme monia erilaisia ääniä, jotka kategorisoimme, kun tulimme takaisin esikouluun.

– Pöllö, minkälainen ääni se on?

– Luonnonääni, sillä se kuuluu luontoon, järkeilivät lapset.

– Joku joka vasaroi?

– Ihmisääni, koska ihminen tekee vasaran, vastaa yksi lapsi.

– Melu?

– Se on koneen ääni, sillä se kuulostaa niin, että korviin sattuu.

Lapset jatkavat äänien reflektointia…

– Vähän outoa, että olimme luonnossa, mutta kuulimme eniten koneen tekemiä ääniä.

Totesimme myös, että löytyy sekä melua – ääntä, josta ei pidä, että hyvää ääntä – ääntä, josta pitää, ja että kyseessä on makuasia, on ihmisen mieltymyksistä kiinni, mistä äänistä hän pitää tai ei pidä.

Joku pitää siitä äänestä kun tuuli havistuttaa lehtiä ja toinen taas pitää surullisesta musiikista. Joku toinen ei taas pidä moottorin äänestä tai oven narinasta.

Ajatella, miten jännittävää on työskennellä lasten projektin parissa, kun saa paneutua johonkin aiheeseen, tutkia sitä läpikotaisin ja huomata, että joka kerta yllättyy lasten tavasta ajatella ja luoda ymmärrystä heidän ympäristöstään.

 

#projektilähtöinentyöskentely #lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Kultur på förskolan

IMG_0506

Så var luciafirandet för i år avklarat, pust, och nu återstår inte många dagar av året på förskolan men ett måste är väl ändå att klämma in lite julpyssel att hänga i granen. Vi skapar lite julstämning, äter jullunch och önskar alla en god jul och gott nytt år och allt det där.

Nu får ni se hur barnens pepparkaksdjur blev. Barnen har fått göra kristyr och spritsa på sina pepparkaksdjur och även hunnit sätta ihop huset till dem. Det känns lite som att ”knyta ihop säcken” för projektet när vi skapade detta pepparkaksprojekt. Jag upplevde att barnen tyckte det var roligt att ”göra” sina djur igen. Barn brukar ju gilla att se, göra saker om och om igen…. Övning ger färdighet!IMG_0505

Vi har under hösten läst en serie böcker med barnen som heter Kommissarie Gordon. I böckerna löser Gordon och Paddy mysterier på löpande band. När vi sedan såg att boken fanns som teaterföreställning på Teater Pero gick vi så klart dit och såg den. En fantastisk föreställning som engagerade barnen från första stund.

28075211d6824084961c071e8b76c06b_L Bild från Teater Peros hemsida.
     
  En fängslande deckare om ett nattligt nötmysterium. Från 4 år
                                                                                      

Om inte detta vore nog så… kommer nu Kommissarie Gordon som film på SF biografer i jul!

I förskolan pratar vi ofta om hur vi förbereder barnen för en kulturupplevelse. Här har vi ett exempel. Först läser vi boken sen ser vi teatern och sist får barnen en möjlighet att se filmen tillsammans med sina föräldrar.

Det ska bli spännande att höra vad barnen tyckte om filmen! Var den lika bra som teatern? Fick de med samma saker som i boken?

Nästa år när alla är tillbaka från julledigheten kan vi prata och reflektera om vad de minns från filmen, teatern, boken?

En tanke som slog mig; Ska vi göra en saga med barnen som vi sedan skapar en teater om för att till sist göra en film om? Behöver nog en post-it lapp med en påminnelse om det till nästa år!

Mvh en pedagog i behov av lite julledighet :)

Kultturielämyksiä esikoulussa

Nyt kun Lucia on ohi ja enää ei ole montaa päivää jäljellä vuodesta, täytyy vielä ehtiä tehdä joulukuuseen koristeita. Luomme joulutunnelmaa, syömme joululounasta ja toivotamme kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Saatte nähdä, millaisia lasten piparkakuista tuli. Lapset ovat saaneet koristella piparkakkueläimensä ja koota niille talon. Tuntuu siltä, että piparkakkuprojektin myötä päätämme koko eläinprojektin. Minusta tuntuu siltä, lapsista oli hauskaa tehdä taas eläimensä. Lapset yleensä pitävät siitä, että voivat nähdä ja tehdä asioita uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus tekee mestarin!

Syksyn aikana olemme lukeneet kirjasarjaa, jonka nimi on Komisario Gordon. Kirjoissa seikkailevat Gordon ja Paddy selvittävät mysteereitä jatkuvalla syötöllä. Kun sitten huomasimme, että kirjasta on tehty teatteriversio Teater Perossa, menimme tietysti katsomaan sitä. Fantastinen esitys, joka osallisti lapset heti ensi hetkestä lähtien. Eikä tässä vielä kaikki, nyt Komisario Gordonista on tulossa jouluna elokuva!

Puhumme usein esikoulussa siitä, miten lapsia valmistellaan kulttuurielämystä varten. Tässä on yksi esimerkki: ensin luemme kirjan, sen jälkeen käymme teatterissa ja lopuksi lapsilla on mahdollisuus nähdä elokuva yhdessä vanhempiensa kanssa.

On jännittävää kuulla, mitä lapset tykkäsivät elokuvasta. Oliko se yhtä hyvä kuin teatteri? Oliko elokuvassa mukana samoja asioita kuin kirjoissa?

Ensi vuonna kun kaikki ovat palanneet takasin joululomalta, voimme puhua ja reflektoida, mitä he muistavat elokuvasta, teatterista ja kirjoista.

Sain tästä ajatuksen: Pitäisikö meidän tehdä lasten kanssa satu aiheesta, jonka voisi sitten esittää teatterina ja lopuksi kuvata? Tarvitsen varmasti post-it-lapun muistutukseksi!

Terveisin loman tarpeessa oleva pedagogi

Programmering i projektet

IMG_0287

Frågor som vi ofta får höra är;

– Men hur får vi in digitaliseringen i projektet?

Digitalisering i förskolan är ju en sak men i projektet?

De flesta i förskolan arbetar med ett projektinriktat arbetssätt. Dvs vi jobbar med olika projekt och då kommer frågan HUR får vi in de digitala verktygen och programmeringen i det.

Alla använder vi oss av Ipaden till att söka kunskap om olika saker tillsammans med barnen. Vi sitter och söker bilder eller fakta om tex olika djur, länder, Beybladefigurer osv.

Att koppla ihop Ipaden med projektorn så att alla kan se sökresultatet är ett sätt att koppla ihop projektet med digitala verktyg.

Att ”skapa” en egen Bluebotmatta är en annan.

Barnen är inne i programmeringen av Bluebot igen. De tycker att det är så roligt att programmera den lilla blåa roboten, ibland så att den går åt ”rätt” håll men lika mycket så att den går åt helt ”fel” håll så att barnen ligger på golvet och vrider sig av skratt:)

Barnens projektuppgift var att ta med en bild av ett djur i sin närmiljö. För att koppla ihop programmering med projektet lät jag barnen skapa en egen djur-bluebotmatta. De tecknade och skrev namnet på sina djur på ett stort papper. Jag skapade 15cm stora rutor över mattan sedan plastade jag in ”mattan” i bokplast så att den ska hålla.

När vi ska jobba i tex projektet kan barnen ta fram sin egen djurmatta och programmera Blueboten så att den går till ett speciellt djur.

– Vem har gjort ekorren, ropar barnen.

– Det har Klara gjort, svarar några barn.

Klara kommer fram till mattan och tittar.

– Åh ni har kommit till min ekorre säger hon och så berättar hon vad hon vet om ”sin” ekorre.

Ett enkelt sätt att koppla ihop projekt och programmering. Sedan kan man ju skapa mattemattor, språkmattor, naturvetenskapsmattor, rörelsemattor, bara fantasin sätter gränser.

Jenny och Oona

Ohjelmointi projektissa

Kuulemme usein kysymyksiä kuten:

-Miten saamme digitalisoinnin mukaan projektiin? Digitalisointi esikoulussa on yksi asia, mutta entäs projektissa?

Useimmissa esikoulussa on projektilähtöinen työskentelytapa. Toisin sanoen työskentelemme erilaisten projektien parissa, ja silloin herää kysymys, miten saamme digitaaliset työkalut ja ohjelmoinnin mukaan projektiin. Me kaikki käytämme iPadia kun etsimme kuvia tai tietoa esimerkiksi eläimistä, eri maista, Beybladeista jne. Se, että yhdistää iPadin projektoriin niin että kaikki voivat nähdä hakutuloksen, on yksi tapa yhdistää projekti ja digitaalinen työväline. Oman Blue-bot-maton tekeminen on toinen.

Lapset ovat innostuneet taas Blue-botin ohjelmoinnista. Heidän mielestä pienen sinisen robotin ohjelmointi on niin hauskaa, joskus silloin kun robotti menee ”oikeaan” suuntaan, mutta yhtä paljon silloin kun se menee ”väärään” suuntaan. Silloin lapset makaavat lattialla ja kierivät naurusta. Lasten projektitehtävänä oli ottaa kuva eläimestä heidän lähiympäristössään. Yhdistääkseni ohjelmoinnin projektin kanssa, annoin lasten tehdä oman eläinmaton Blue-botille. Kaikki lapset piirsivät oman eläimensä ja kirjoittivat sen nimen isolle paperille. Tein maton päälle 15cm kokoisia ruutuja, ja sen jälkeen päällystin maton kontaktimuovilla, jotta se kestäisi kauemmin.

Kun työskentelemme projektin parissa, voivat lapset ottaa eläinmaton esille ja ohjelmoida Blue-botin menemään yhden eläimen luota toiselle.

-Kuka on tehnyt oravan? huutavat lapset.

-Klara on tehnyt sen, vastaa muutama lapsi.

Klara tulee maton luokse ja katsoo.

-Te olette tulleet minun oravani luokse! sanoo hän, ja kertoo kaiken, mitä tietää ”hänen” oravastaan muille lapsille.

Yksinkertainen tapa yhdistää projekti ja ohjelmointi. Muita esimerkkejä maton teosta on matematiikka-, kieli-, luonnontiede- ja jumppamatot. Mattojen tekemisessä vain fantasia on rajana!

/Jenny ja Oona