Visar alla blogginlägg med nyckelordet:
skapande

Robotdans

Bild1

Jag står ute på förskolegården, jag tittar mig omkring, räknar om alla barn är på plats, jag går runt för att titta efter att alla har något att göra osv….. ni vet!:)

Jag går runt hörnet av huset, där ser jag två barn som står och pratar. Jag observerar dem en stund innan jag går fram av ren nyfikenhet och frågar dem;

– Vad leker ni?

– Att jag är en robot! Svarar ett av barnen.

– Alltså hen säger till vad jag ska göra, förklarar hen som är roboten och pekar på sin kompis.

Sen tar kompisen en nyckelring i form av en blomma och lägger i bröstfickan på roboten.

– Vad gör du nu? Frågar jag då.

– Jag programmerar, svarar då barnet!

Okej, detta är alltså nyss fyllda 4-åringar som programmerar varandra med hjälp av en blomma och en massa fantasi.

Jag sätter mig på bänken bredvid barnen och lyssnar….

– Pippi Långstrump och Björnen sover ska du dansa nu, programmerar kompisen.

– Men jag är trasig nu, slut på motorn, förklarar roboten.

Ingen fara visade det sig för kompisen är en hejare på att laga robotar också. Hen trycker och vrider på osynliga knappar och skruvar och sedan sätter roboten igång med en robotdans ala 80talet. Ryckigt och stelt. Helt ljuvligt. Det är härligt när man ser att digitaliseringen i förskolan berikar barnens lek på ett positivt sätt. Jag tänker osökt på San Marinos Eurovision Song Contest bidrag i år där vi såg fyra stycken dansande robotar på scen, det måste ha inspirerat barnen och att de så klart har programmerat roboten Blue-bot på förskolan. När jag var liten så dansade de coola kidsen robotdans på skoldiscot, jag tittade bara avundsjukt på.

Att kunna dansa som en robot var inne när jag var liten och tänk det är inne nu igen!

#älskarmitt80tal #digitaliseringiförskolan #robot #programmering

Jenny och Oona

Robottitanssi

Seison ulkona esikoulun pihalla, katselen ympärilleni, lasken, että kaikki lapset ovat paikalla, kävelen ympäriinsä ja katson, että kaikilla on jotain tekemistä jne. Te tiedätte :)

Kävelen kulman taakse ja näen kaksi lasta, jotka seisovat ja juttelevat. Tarkkailen heitä hetken aikaa ennen kun menen puhtaasta mielenkiinnosta heidän luokse ja kysyn:

– Mitä te leikitte?

– Että olen robotti! vastaa toinen lapsista.

– Hän sanoo mitä minun pitää tehdä, selittää lapsi, joka on robotti, ja osoittaa kaveriaan.

Kaveri ottaa kukan muotoisen avaimenperän ja laittaa sen robotin rintataskuun.

– Mitä te teette nyt? kysyn heiltä.

– Minä ohjelmoin, vastaa lapsi!

Okei, nämä lapset ovat siis täyttäneet juuri neljä vuotta, ja ohjelmoivat toisiaan kukan ja fantasian avulla. Istun penkille lasten viereen ja kuuntelen.

– Nyt tanssit Peppi Pitkätossun ja Karhu nukkuu, ohjelmoi kaveri.

– Mutta olen rikki, moottori on loppu, selittää robotti.

Ei hätää, sillä kaveri olikin hyvä korjaamaan robotteja. Hän painaa ja vääntää näkymättömiä nappeja, ruuvaa ja käynnistää robotin 80-luvun robottitanssilla. Nykivästi ja jäykästi. Aivan ihanaa. On upea nähdä kuinka digitalisointi rikastaa lasten leikkiä positiivisella tavalla. Ajattelen San Marinon Euroviisu-esitystä, jossa neljä robottia tanssi lavalla, se on varmasti inspiroinut lapsia ja tietysti he ovat myös ohjelmoineet Blue-bot-robottia esikoulussa. Kun olin pieni, tanssivat coolit lapset robottitanssia koulun diskossa ja minä katsoin heitä kateellisena. Robotin lailla tanssiminen oli suosiossa kun olin pieni, ajatella, että se on suosittua vielä nykyäänkin!

 

Jenny ja Oona

Att måla digitalt

Förra veckan målade vi vitsippor, vitsippor och vitsippor! :)

Ni vet hur vi blir på förskolan, alla barn ska få måla men i omgångar så vi målar samma sak i veckor…… Vi tittar på vitsippor från alla håll och kanter för att vara säkra på att vi sett hela blomman! Vi använde oss av vattenfärg och pensel och innan dess hade vi tecknat av blomman med färgpennor. Hur går vi vidare? Ett nytt material? Ett nytt verktyg?

Vi tar fram en iPad och letar fram en ritapp!

IMG_1076

På väggen i lekrummet finns redan en vit filmduk upphängd som man kan projicera på. Vi kopplar in projektorn och barnen sätter igång att rita!

– Vi ritar på väggen Jenny, skriker barnen av förtjusning och skrattar.

IMG_1081

Vi ökar barnens kreativitet genom att utmana dem finmotoriskt och erbjuda dem nya sätt, nya perspektiv, nya verktyg att jobba/skapa med. De skaffar sig kunskaper, lär sig nya begrepp och får erfarenheter.

Efter att de har ritat blomman med olika färgpennor på iPaden hittar de olika stämplar med hjärtan och stjärnor. De skapar fina mönster som jag måste komma och titta på stup i kvarten! :)

IMG_1036

Detta är ett sätt att komplettera det vi redan har på förskolan.

Vattenfärg+pensel och  iPad+ritapp

Vi ska inte ersätta något utan berika det vi redan har!

#lovemyjob

Jenny och Oona

Maalausta digitaalisesti

 

Viime viikolla maalasimme valkovuokkoja, valkovuokkoja ja valkovuokkoja! :)

Te tiedätte, miten tämä tapahtuu: kaikki lapset saavat maalata vuorollaan, joten maalaamme samaa asiaa viikkoja… Katsomme valkovuokkoja kaikista eri suunnista ja kulmista, jotta voimme olla varmoja, että näemme koko kukan! Käytimme vesivärejä ja siveltimiä ja sitä ennen olimme piirtäneet kukan värikynillä. Miten menemme eteenpäin? Käyttämällä uutta materiaalia? Tai uutta työvälinettä?

Otamme iPadin esille ja avaamme piirrustusapin!

Leikkihuoneen seinällä on jo valmiina valkokangas, johon voi heijastaa kuvan. Laitoimme projektorin päälle ja lapset alkoivat piirtämään!

-Me piirrämme seinälle Jenny, kiljuvat lapset ilosta ja nauravat.

Me lisäämme lasten luovuutta antamalla heille hienomotorisia haasteita ja tarjoamalla heille uusia tapoja, perspektiivejä sekä työvälineitä työskentelyä/askartelua varten. He hankkivat tietoa, oppivat uusia käsitteitä ja saavat uusia kokemuksia.

Sen jälkeen kun he ovat piirtäneet kukan iPadin värikynillä, lapset löytävät sydämen ja tähden muotoiset leimasimet. He luovat hienoja kuvioita, joita minun pitää tulla jatkuvasti katsomaan! :)

Tämä on yksi tapa täydentää sitä, mitä meillä jo on esikoulussa.

Vesivärit+siveltimet ja iPad+piirrustusappi

Me emme korvaa mitään vaan rikastamme sitä, mitä meillä jo on!

#lovemyjob

 

Jenny ja Oona

Digitalt utforskande

 

Det är det barnen och vi gör hela tiden! Vi utforskar vår omvärld digitalt med en iPad i handen eller med kompisarna kring en robot eller med projektorn när vi dansar danceoke.   LÄNK

Det går ju inte en dag utan att barnen möter dessa verktyg. Vi svarar i iPhonen när det ringer, vi tar en bild på deras byggen eller konstverk i ateljén med en iPad, de använder en robotboll att måla med:)

Tänk vad berikande det ändå är med digitala verktyg. Vi slutar ju inte måla med penslar för det!

Verktygen ersätter ju inte något utan berikar det vi redan har! Kan inte sägas för många gånger upplever jag det!

När ett barn kommer springande och säger:

– Snälla ta en bild på mitt bygge, jag vill visa det till min pappa! Men pappa är i ett annat land så kan du skicka den till honom istället!

– Självklart, svarade jag.

IMG_0403

Och den pappan blev både glad och överraskad av bilden som skickades… Det är inga konstigheter för dessa barn de är ju födda in i detta. Det har funnits smartphones i hela deras liv, lärplattor med, de vet hur man använder dem. De är digital natives som det talas om medan jag och många med mig är digital immigrants¹. Man kan ju inte fråga förskolebarn idag om de kommer ihåg hur det var innan iPhonen fanns….. Men det kan man fråga mig… Hur var livet innan mobiltelefonen? Det minns jag hur tydligt som helst! Man hördes på kvällen när kompisarna var hemma och kunde svara i telefonen eller gick till kompisen IRL och ringde på. Jag längtar inte tillbaka till den tiden, det var krångligare att hålla kontakt med kompisarna men visst är det trevligare att titta i ett fotoalbum med riktiga pappersfotografier än i ett fotoalbum på paddan:)

Men man får inte glömma bort att lyfta blicken från skärmen och uppleva det som händer! Att överväga när ett digitalt verktyg berikar livet eller när det gör att man missar något är ju en del i den digitala kompetensen som vi alla behöver.

#digitalkompetens # revideradläroplan

Jenny och Oona

¹Nätets infödda eller digitalt infödda (eng digital native) är en term som används för att beteckna den generation som har vuxit upp i en tid då datorer och internet redan var en väsentlig del av samhället. Personer som vuxit upp innan internet fanns för masskonsumtion kallas då för nätets invandrare, Digital Immigrants på engelska.

                                                                                                                                                            Hämtat från WIKIPEDIA

 

Digitaalinen tutkiminen

Sitä lapset tekevät koko ajan! Me tutkimme maailmaa digitaalisesti iPad kädessä, ystävien kanssa robotin ympärillä tai projektorin kanssa kun tanssimme danceokea. LÄNK

Ei mene päivääkään, etteikö lapset näkisi näitä työvälineitä. Vastaamme iPhoneen kun se soi, otamme kuvan lasten rakennelmista tai taideteoksista ateljeessa iPadillä ja lapset käyttävät robottia maalaamiseen :)

Mieti, kuinka rikastuttavia digitaaliset työkalut voivat olla. Mutta me emme kuitenkaan lopeta pensseleillä maalaamista sen takia!

Kun yksi lapsi tulee juosten ja sanoo:

– Voisitko ottaa kuvan minun rakennelmasta, haluan näyttää sen isälleni! Mutta isä on toisessa maassa, niin voisitko lähettää sen hänelle?

– Tietysti, vastaan.

Kyseinen isä sekä ilahtui että yllättyi saamastaan kuvasta… Tämä ei ole mitenkään ihmeellistä näille lapsille, jotka ovat syntyneet keskelle kaikkea tätä. Heidän koko elämänsä ajan on ollut älypuhelimia ja tabletteja, he tietävät, kuinka niitä käytetään. He ovat digital natives, kuten sanotaan, mutta minä ja monet muut olemme digital immigrants¹. Nykypäivän esikoululaisilta ei voi enää kysyä, muistavatko he ajan ennen iPhonea. Mutta minulta sitä voi kysyä.. Millaista oli elämä ennen kännyköitä? Muistan sen erittäin hyvin! Soitimme toisillemme illalla kun kaverit olivat kotona tai menimme kaverin oven taakse soittamaan ovikelloa. En kaipaa niitä aikoja, silloin oli vaikempi pitää yhteyttä ystäviin, mutta on tietysti kivempi katsoa valokuva-albumia jossa on oikeita kuvia kuin valokuva-albumia iPadiltä :)

Ei saa kuitenkaan unohtaa nostaa katsetta näytöltä ja kokea se mitä ympärillämme tapahtuu! Sen miettiminen, että rikastaako digitaalinen työkalu elämää vai menettääkö jotakin, on osa sitä digitaalista osaamista, jota me kaikki tarvitsemme.

#digitalkompetens #revideradläroplan

Jenny ja Oona

Fantasivetenskap del 2

symaskin

 

Att arbeta som medforskande pedagog är inte alltid så lätt men när vi arbetar tematiskt med barnen blir uppdraget mer spännande och djupgående både för barnen och för oss pedagoger.

Att tillsammans med barnen sätta ord på det som händer runt omkring oss, att dela upplevelser med barnen, lyssna på deras funderingar och ta dem på allvar är ett viktigt uppdrag/jobb.

Frågor som kommer upp är;

Vilka lärprocesser är barnen inne i nu? Vad försöker de förstå?

När Lisa klär ut sig i tigermantel och möter Kalle med paljettvingar, vad händer då? Vad blir det för möte? Vad kommer de att upptäcka? osv…

De flesta har ju en utklädningshörna på förskolan, men har vi funderat på vad vi har i den? Vad får barnen klä ut sig till?  Vad tillåter vi pedagoger barnen att leka? Begränsar vi barnens fantasi genom att ”bara” ha typiska pojk- och flick- kläder?

Under en av mellandagarna i julas hittade min kollega massa tyg som vi beställt för läääääänge sedan men inte gjort något med. Det var olika paljett tyger och olika djurmönstertyger. Hon började sy mantlar av dem.

Några långa och några korta mantlar blev det.

Sen fick barnen syn på dem.IMG_0522

Några började direkt leka prinsar och prinsessor, några vilda djur på savannen, ett par brandmän, en Batman och en annan superhjälte dök upp. Hund och kattfamiljer, hästar och en flygande dinosaurie. Nu gäller det som pedagog att hitta en egen mantel att ta på sig och dyka in i barnens fantasivärld som sagt var det är inte alltid så lätt att vara medforskande/medlekande pedagog!

 

IMG_0533

IMG_0535

Men tänk att en och samma mantel kan bli så många olika saker hos ett barn. Det är bara fantasin som begränsar oss.

IMG_0527 Två brandmän i paljettmantlar.

 

Mer utklädningskläder, eller jag menar fler mantlar till förskolan!

Vill ni läsa om Fantasivetenskap del 1 ? Länk

//Jenny och Oona

Fantasiatiede osa 2

Mukana tutkivana pedagogina työskentely ei aina ole niin helppoa, mutta kun työskentelee erilaisten teemojen parissa, tulee tehtävästä paljon jännittävämpi ja syvällisempi sekä lapsille, että meille pedagogeille. On erittäin tärkeää, että saa yhdessä lasten kanssa sanoittaa sen, mitä ympärillä tapahtuu, jakaa elämyksiä lasten kanssa, sekä kuunnella heidän mietteitään ja ottaa ne tosissaan.

Kysymyksiä, joita tulee esille on muun muassa: Minkälainen on lasten oppimisprosessi juuri nyt? Mitä he yrittävät ymmärtää? Kun Lisa pukeutuu tiikeriviittaan ja tapaa Kallen, jolla on paljettisiivet, mitä silloin tapahtuu? Minkälainen kohtaaminen siitä tulee? Mitä lapset tulevat havaitsemaan? Useimmilla esikouluilla on roolivaatenurkkaus, mutta olemmeko miettineet mitä vaatteita nurkkaus sisältää? Minkälaisiin vaatteisiin lapset saavat pukeutua? Minkälaisia leikkejä me pedagogit annamme lasten leikkiä? Rajoitammeko me lasten fantasiaa pelkillä poikien ja tyttöjen roolivaatteilla?

Välipäivinä yksi kollegoistani löysi valtavasti kankaita, joita olimme tilanneet aikoja sitten, mutta joita emme olleet käyttäneet. Kankaita oli erilaisilla paljeteilla sekä eläinkuvioilla. Hän ryhtyi ompelemaan niistä viittoja. Kankaista tuli muutama lyhyt ja muutama pitkä viitta. Sitten lapset näkivät viitat. Jotkut alkoivat leikkimään prinssejä ja prinsessoja, jotkut villieläimiä savannilla. Myös pari palomiestä, Batman ja yksi toinen supersankari ilmestyi leikkeihin, sekä pian myös koira- ja kissaperheitä, hevosia ja lentävä dinosaurus. Nyt pitää löytää viitta myös pedagogille, jotta pääsee sukeltamaan lasten fantasiamaailmaan. Kuten sanottu, ei aina ole niin helppoa olla mukana tutkiva ja leikkivä pedagogi.

Mutta mieti, että yksi ja sama viitta voi olla samanaikaisesti niin monta eri asiaa lapselle. Vain fantasia on rajana. Lisää roolivaatteita, tai oikeastaan viittoja esikouluun!

Haluatteko lukea osan yksi? Tässä siihen linkki!

//Jenny ja Oona

Fantasivetenskap

IMG_0517

 

Att jobba med barns fantasi och skapande är vi bra på i förskolan. Att spinna vidare på deras idéer och hjälpa dem att genomföra/slutföra dem.

Nu tillbaka till en dag i höstas när vi än en gång gick på en promenad denna gång till stranden och ett barn hittade en ”klo”.

Min tanke här var att låta barnen utveckla och förverkliga sina skapande idéer och att jag ska vara någon sorts assistent som ger dem verktyg att jobba vidare.

– Jenny, Jenny jag har hittat en klo! ropar ett barn.

– Du har hittat vaddå, svarar jag frågande.

– Jag tror det är en klo, en djurklo. En klo som ett djur har tappat.

– Det kan vara en kräftklo, föreslår en kompis.

– Eller en skorpiongifttagg?

Än en gång far barnens fantasi iväg och jag njuter. Att höra deras diskussioner och resonemang angående en ”klo” de har hittat.

– Vi är ju på stranden, det måste vara en kräftklo! Kräftor lever i vattnet, resonerar ett barn.

Vi tar med ”klon” till förskolan och undersöker den.

Jag vet ju mycket väl vad det är men barnen frågar faktiskt inte mig om det. Jag låter mig dras in i deras fantasivärld och förundras över deras kreativitet.IMG_0520

Det är definitivt en klo tror barnen. De får i uppgift att rita djuret som klon sitter på….. Men först tar jag en bild av ”klon” och skriver ut den, klipper ut den och limmar fast den på ett papper.

Kanske det ändå är ett horn från en enhörning???

Att få möjligheten att följa barnen på detta sätt, att få tillgång till deras fantasivärld och att få sitta med vid dessa diskussioner är den medforskande pedagogens jobb. Ett fantastiskt roligt jobb tycker jag!IMG_0519

#lovemyjob

Jenny och Oona

Fantasiatiede

Olemme esikouluissa hyviä työskentelemään lasten fantasian ja askartelujen parissa. Me autamme lapsia pyörittämään ajatuksiaan ja sekä toteuttamaan, että viemään niitä loppuun asti.

Nyt takaisin erääseen syksyiseen päivään, jolloin olimme kävelyllä rannalla ja lapset löysivät ”kynnen”. Ajatukseni oli, että lapset voivat pyöritellä ideoitaan yhdessä ja minun roolini olisi olla jonkinlainen assistentti, joka antaa työkaluja työskentelyyn sekä auttaa lapsia kehittämään ja toteuttamaan heidän ideoitaan.

– Jenny, Jenny, minä löysin kynnen! yksi lapsista huutaa.

– Sinä olet löytänyt minkä? vastaan kysyvästi.

– Luulen, että se on kynsi, eläimen kynsi. Kynsi, jonka joku eläin on menettänyt.

– Se voi olla ravun saksi, ehdottaa toinen lapsi.

– Tai skorpionin pistin? sanoo kolmas.

Lasten mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja minä nautin siitä kun saan kuunnella heidän keskusteluaan ja ajatuksenjuoksua ”kynttä” koskien.

-Me olemme rannalla, sen täytyy olla ravun saksi! Ravut asuvat vedessä, miettii yksi lapsista.

Otamme ”kynnen” mukaan esikouluun ja tutkimme sitä.

Minä tiedän oikein hyvin mikä ”kynsi” oikeasti on, mutta lapset eivät edes kysy minulta siitä. Annan itselleni luvan tempautua mukaan lasten fantasiamaailmaan ja ihmettelen heidän luovuuttaan. Se on todellakin kynsi, uskovat lapset. He saavat tehtäväkseen piirtää eläimen, jolle kynsi kuuluu. Mutta ensin otan kuvan kynnestä, tulostan ja leikkaan sen ja lopuksi liimaan sen paperille. Ehkä se on kuitenkin yksisarvisen sarvi!

Lasten mukana tutkivan pedagogin työhön kuuluu, että saa mahdollisuuden seurata lapsia tällä tavalla, pääsyn heidän fantasiamaailmaansa ja kuulla kaikki nämä keskustelut!

Fantastisen hauska työ minun mielestäni!

#lovemyjob

Jenny ja Oona

Kultur på förskolan

IMG_0506

Så var luciafirandet för i år avklarat, pust, och nu återstår inte många dagar av året på förskolan men ett måste är väl ändå att klämma in lite julpyssel att hänga i granen. Vi skapar lite julstämning, äter jullunch och önskar alla en god jul och gott nytt år och allt det där.

Nu får ni se hur barnens pepparkaksdjur blev. Barnen har fått göra kristyr och spritsa på sina pepparkaksdjur och även hunnit sätta ihop huset till dem. Det känns lite som att ”knyta ihop säcken” för projektet när vi skapade detta pepparkaksprojekt. Jag upplevde att barnen tyckte det var roligt att ”göra” sina djur igen. Barn brukar ju gilla att se, göra saker om och om igen…. Övning ger färdighet!IMG_0505

Vi har under hösten läst en serie böcker med barnen som heter Kommissarie Gordon. I böckerna löser Gordon och Paddy mysterier på löpande band. När vi sedan såg att boken fanns som teaterföreställning på Teater Pero gick vi så klart dit och såg den. En fantastisk föreställning som engagerade barnen från första stund.

28075211d6824084961c071e8b76c06b_L Bild från Teater Peros hemsida.
     
  En fängslande deckare om ett nattligt nötmysterium. Från 4 år
                                                                                      

Om inte detta vore nog så… kommer nu Kommissarie Gordon som film på SF biografer i jul!

I förskolan pratar vi ofta om hur vi förbereder barnen för en kulturupplevelse. Här har vi ett exempel. Först läser vi boken sen ser vi teatern och sist får barnen en möjlighet att se filmen tillsammans med sina föräldrar.

Det ska bli spännande att höra vad barnen tyckte om filmen! Var den lika bra som teatern? Fick de med samma saker som i boken?

Nästa år när alla är tillbaka från julledigheten kan vi prata och reflektera om vad de minns från filmen, teatern, boken?

En tanke som slog mig; Ska vi göra en saga med barnen som vi sedan skapar en teater om för att till sist göra en film om? Behöver nog en post-it lapp med en påminnelse om det till nästa år!

Mvh en pedagog i behov av lite julledighet :)

Kultturielämyksiä esikoulussa

Nyt kun Lucia on ohi ja enää ei ole montaa päivää jäljellä vuodesta, täytyy vielä ehtiä tehdä joulukuuseen koristeita. Luomme joulutunnelmaa, syömme joululounasta ja toivotamme kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Saatte nähdä, millaisia lasten piparkakuista tuli. Lapset ovat saaneet koristella piparkakkueläimensä ja koota niille talon. Tuntuu siltä, että piparkakkuprojektin myötä päätämme koko eläinprojektin. Minusta tuntuu siltä, lapsista oli hauskaa tehdä taas eläimensä. Lapset yleensä pitävät siitä, että voivat nähdä ja tehdä asioita uudestaan ja taas uudestaan. Harjoitus tekee mestarin!

Syksyn aikana olemme lukeneet kirjasarjaa, jonka nimi on Komisario Gordon. Kirjoissa seikkailevat Gordon ja Paddy selvittävät mysteereitä jatkuvalla syötöllä. Kun sitten huomasimme, että kirjasta on tehty teatteriversio Teater Perossa, menimme tietysti katsomaan sitä. Fantastinen esitys, joka osallisti lapset heti ensi hetkestä lähtien. Eikä tässä vielä kaikki, nyt Komisario Gordonista on tulossa jouluna elokuva!

Puhumme usein esikoulussa siitä, miten lapsia valmistellaan kulttuurielämystä varten. Tässä on yksi esimerkki: ensin luemme kirjan, sen jälkeen käymme teatterissa ja lopuksi lapsilla on mahdollisuus nähdä elokuva yhdessä vanhempiensa kanssa.

On jännittävää kuulla, mitä lapset tykkäsivät elokuvasta. Oliko se yhtä hyvä kuin teatteri? Oliko elokuvassa mukana samoja asioita kuin kirjoissa?

Ensi vuonna kun kaikki ovat palanneet takasin joululomalta, voimme puhua ja reflektoida, mitä he muistavat elokuvasta, teatterista ja kirjoista.

Sain tästä ajatuksen: Pitäisikö meidän tehdä lasten kanssa satu aiheesta, jonka voisi sitten esittää teatterina ja lopuksi kuvata? Tarvitsen varmasti post-it-lapun muistutukseksi!

Terveisin loman tarpeessa oleva pedagogi

Digital julstämning

20171208_124134_resized Julstämning på kontoret

Så var det dags att börja julpyssla och sjunga luciasånger.

Hur utvecklar vi pysslet?

Hur ser den digitala tekniken ut i julpysslet på förskolan?

Hur får vi in julstämning på förskolan?

Ett förslag är att besöka ArkDes utställning Pepparkakshus 2017. I år var temat Gränslöst.

Ett sätt att utveckla och utmana den annars så traditionella pepparkaksbakandet innan Lucia med barnen på förskolan.

IMG_0479 OBS! Ett bygge från utställningen!

Jag personligen är inte så förtjust i att baka på förskolan utan håller mig hellre till pysslet men när vi kopplade ihop projektet med bakandet var jag med!

Barnen fick i uppgift att skapa ”sitt djur” från närmiljön i pepparkaka.

– Men vi har ju ingen ”kräft” form? Säger ett barn olyckligt då.

– Och ingen ”får” form heller, säger en annan.

Då frågar jag barnen hur de tycker att vi ska göra då?

– Köpa en form, föreslår ett barn.

– Vi kan väl rita en form? Säger ett annat barn.

Det var ett riktigt bra förslag resonerade vi oss fram till för vi har ju papper, penna och sax.

IMG_0486IMG_0490

Vi tar fram våra djurbilder och börjar teckna av konturerna. Eftersom barnen redan har jobbat med djuren sedan augustimånad är det nu inga problem att teckna av dem. De som först tyckte att det var svårt, har fått självförtroende att teckna. Övning ger färdighet!

Sedan hjälper vi pedagoger till att klippa ut djuren och tar tillfället i akt att jobba med positiva och negativa bilder.

Pepparkaksdjuren kommer att få kristyr på sig så småningom…. Och ett hus att bo i.

Barnen bakade även ”husväggar” som vi ska foga samman med hjälp av socker och kristyr så fortsättning följer….

Men för att ni ska få julstämningsinspiration vill jag dela med mig redan nu, innan lucia!

För att skapa lite mer mysig julstämning när ni pysslar med barnen kan vi föreslå att man laddar ner en app/eller youtubear tex en sprakande eldstad eller ett snöigt fönster! Eller varför inte projicera ett ljus som brinner på väggen under luciatåget då vi sjunger ”Tänd ett ljus”

Använd då en projektor som är kopplad med iPaden eller iPhonen.

Trevlig Lucia

Jenny och Oonaljus

TIPS!

Instagramtävling – ArkDes utmanar hela landet

Har du också bakat något gränslöst? Eller känner du dig inspirerad att gå hem och vara med i tävlingen? Du har fortfarande chansen! Var med och tävla på instagram. Ladda upp en bild på ditt pepparkakshus med hashtagg #arkdespepparkakshus senast 12 december kl. 24.00.

Digitaalinen joulutunnelma

Nyt on taas aika jouluaskartelujen ja Lucia-laulujen. Miten kehitämme askartelua? Miten digitaalinen tekniikka näyttäytyy esikoulun jouluaskarteluissa? Miten päästä joulutunnelmaan esikoulussa?

Yksi ehdotus on, että käy ArkDesin näyttelyssä nimeltä Pepparkakshus 2017. Tänä vuonna tema on Gränslöst – Rajaton. Yksi tapa kehittää ja haastaa muuten niin perinteistä piparkakkujen leivontaa ennen Luciaa.

Henkilökohtaisesti en ole niin innostunut esikoulussa leipomisesta, vaan mielummin keskityn askarteluun, mutta siinä vaiheessa kun yhdistimme projektin ja leipomisen, olin mukana!

Lapset saivat tehtäväkseen tehdä lähiympäristön eläimensä piparkakkutaikinasta.

–                     Mutta meillä ei ole ravun muottia! sanoo yksi lapsista onnettomana.

–                     Eikä lammasmuottia, sanoo toinen.

Kysyn lapsilta mitä meidän pitäisi heidän mielestä tehdä?

–                     Ostaa muotteja, ehdottaa yksi lapsi.

–                     Eikö me voida piirtää muotteja? sanoo toinen.

Päädyimme siihen, että se oli erittäin hyvä idea, sillä esikoulusta löytyy paperia, kyniä ja saksia. Otamme esille eläinkuvamme, ja alamme piirtää ääriviivoja.Koska lapset ovat työskennelleet eläinten parissa jo elokuusta lähtien, ei piirtämisen kanssa ole mitään ongelmia. Ne lapset, joiden mielestä piirtäminen oli kauden alussa vaikeaa, ovat saaneet lisää itseluottamusta. Harjoitus tekee mestarin. Me pedagogit autamme lapsia leikkaamaan eläimet, ja samalla käytämme tilaisuuden hyödyksi ja työskentelemme myös positiivisten ja negatiivisten kuvien kanssa.

Piparkakkueläimet tulevat pian saamaan kuorrutuksen. Ja talon, jossa asua. Lapset leipoivat taloon seinät, jotka yhdistämme toisiinsa sokerin ja kuorrutteen avulla, eli jatkoa seuraa…

Mutta jotta saisitte joulumieleen inspiraatiota, haluan jakaa tämän teidän kanssanne jo nyt, ennen Luciaa! Luodakseen hieman kodikkaamman joulutunnelman kun askartelette, ehdotamme että lataatte apin tai etsitte YouTubesta videon esimerkiksi loimuavasta takasta tai lumisesta ikkunasta ja heijastatte sen seinälle! Tai miksi ei heijastaisi palavaa kynttilää seinälle samalla kun Lucia-kulkue laulaa ”Sytytä kynttilä”. Käytä silloin projektoria, joka on yhdistetty iPadin tai iPhonen kanssa.

Hyvää Luciaa!

Jenny ja Oona

Sagan om ägget

IMG_0942

Ett barn ropar; – Jenny, jag har hittat ett ägg!

– Ett ägg? Åh,har du hittat ett fågelägg? svarar jag hen.

– Det vet jag inte? svarar barnet. Kanske är det ett fågelägg?

De andra barnen samlas runt och tittar med stort intresse på fyndet.

– Det där ser ut som ett dinosaurieägg!

– Nej, som ett T-rex ägg.

– Eller som ett fjärilsägg.IMG_0401

Förslagen var många och frågorna hopade sig….

Vems är ägget? Var är mamman? Vad har hänt med ägget? Varför är det trasigt?

Väl tillbaka på förskolan får barnen i uppgift att teckna vad som kommit ur ägget. De får använda kolpennor. Ett nytt material att arbeta med för dessa barn och som kräver en viss teknik. Barnen övar sig ett par gånger innan de sätter igång att teckna uppgiften. För att alla skulle se ägget och få inspiration använde vi digitalteknik.ägg

Vi projicerade bilden av ägget på en filmduk med hjälp av iPaden och en projektor och extra ljus i form av en ficklampa för att belysa ägget mer dramatiskt.

Barnens teckningar blev helt fantastiska och fantasifulla!IMG_0451

Vem kom ur ägget?

En robot, en fjäril, en alicorn, en drake, en kyckling, en människa, en sköldpadda och en häst mm

Här är ett exempel på hur tekniken faktiskt berikar barnens vardag.

Som en fortsättning på uppgiften kan barnen nu få berätta vad som verkligen hände med ägget! Att få berätta en historia…

Jenny och OonaIMG_0405

Satu munasta

Lapsi huutaa: -Jenny, minä olen löytänyt munan!

-Munan? Oi, oletko löytänyt linnunmunan? vastaan hänelle.

-En tiedä! Vastaa lapsi. Ehkä se on linnunmuna!

Muut lapset kerääntyvät munan ympärille ja katsovat löytöä suurella mielenkiinnolla.

-Näyttää dinosauruksen munalta!

-Ei vaan T-rexin munalta.

-Tai perhosen munalta.

Ehdotuksia ja kysymyksiä tuli monia.

Kenen muna se on? Missä äiti on? Mitä munalle on tapahtunut? Miksi se on mennyt rikki?

Palattuamme takaisin esikouluun, lapset saavat tehtäväkseen piirtää sen, mitä munasta on tullut ulos. He saavat käyttää hiilikyniä. Hiilikynät ovat uusi materiaali näille lapsille, ja niiden käyttö vaatii erityistä tekniikkaa. Lapset harjoittelevat muutaman kerran ennen kun he käyvät tehtävän kimppuun.

Jotta kaikki näkisivät munan ja saisivat inspiraatiota, käytämme digitaalista tekniikkaa. Me heijastimme munan kuvan filmikankaalle iPadin ja projektorin avulla. Käytimme myös taskulamppua saadaksemme dramaattisemman valaistuksen munalle. Lasten piirrustuksista tuli aivan fantastisia ja mielikuvituksellisia.

Mikä munasta sitten kuoriutui?

Robotti, perhonen, siivekäs yksisarvinen, lohikäärme, kana, ihminen, kilpikonna, hevonen ja niin edelleen. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten tekniikka rikastuttaa lasten arkea. Tehtävä jatkuu sillä, että lapset saavat kertoa, mitä munalle todella tapahtui!

Jenny ja Oona

Digitala hösttavlor

IMG_0279

Som alla vet så jobbar vi på förskolan med hösten nu. Alla går vi i skogen, pratar-, läser- ,skapar- ,leker höst!

Men det är kanske dags att hitta på nya sätt att skapa, att dokumentera hösten. Digitalt?

Vi gick ut i skogen och pratade, sjöng, och lekte i höstiga skogen. Barnen fick i uppgift att samla fem stycken naturmaterial som de tyckte var typiskt höstiga. En vild diskussion startade.Bild1

– Vad är höstigt? En blomma? En kotte? En pinne? Frågade barnen.

– Ta bara det ni tycker är höstigt, finns inga fel bara rätt! Svarade jag barnen.

De samlade på sig naturmaterial, diskuterade mellan varandra, bytte med varandra, kastade bort saker, plockade tillbaka och höll på så hela promenaden.

Väl på förskolan la vi upp vårt material på svart papper och barnen fick arrangera sina konstverk. Ett löv där, ett ekollon där, en pinne osv.

Sedan tog vi fram kameran och tog bilder på dem som vi skrev ut och satte på väggen. Voila!Bild320171027_083438

En digital hösttavla som inte finns kvar i verkligheten utan bara digitalt. (och så klart på väggen i pappersform)

Man behöver alltså inte bara limma fast löv, ekollon eller rönnbär på papper utan vi kan också använda digitala verktyg för att dokumentera hösten! Dessutom kan vi diskutera och reflektera länge kring bilderna som sitter på väggen medan de torkade löven eller rönnbären lätt blir till ”skräp” efter ett par veckor på väggen.(när de har trillat av)

Tekniken ska komplettera och berika det vi redan har på förskolan, tekniken ska inte ersätta något!

Jenny och Oona

20171027_083309

Digitaaliset syystaulut

Kuten me kaikki tiedämme, esikoulussa työskennellään nyt syksyn parissa. Kaikki me käymme metsässä, puhumme ja luemme syksystä sekä teemme syysaskarteluja. On ehkä kuitenkin aika keksiä uusia tapoja askarrella ja dokumentoida syksyä. Digitaalisesti? Kävelimme metsään ja puhuimme, lauloimme ja leikimme syksyisessä metsässä. Lapset saivat tehtäväkseen kerätä viisi luonnonmateriaalia, jotka heidän mielestä olivat syksyisiä. Alkoi villi keskustelu.

– Mikä on syksyistä? Kukka? Käpy? Keppi? Kysyivät lapset.

– Ottakaa vain jotain, mikä teidän mielestänne on syksyistä, ei ole vääriä vastauksia, vain oikeita! vastasin lapsille

He keräsivät luonnonmateriaaleja, keskustelivat ja vaihtoivat niitä keskenään, heittivät pois ja ottivat taas takaisin koko kävelyn ajan. Esikoulussa laitoimme keräämämme materiaalin mustille papereille ja lapset saivat luoda taideteoksensa. Yksi lehti sinne, tammenterho tänne ja niin edelleen. Sitten otimme esille kameran, kuvasimme taideteokset ja laitoimme printatut kuvat seinälle. Voilà! Digitaalinen syystaulu, jota ei enää ole olemassa muuten kuin digitaalisesti (ja tietysti seinällä paperimuodossa). Ei siis tarvitse vain liimata lehtiä, tammenterhoja tai pihlajanmarjojapaperille, vaan voimme myös käyttää digitaalisia työkaluja dokumentoidaksemme syksyä! Sitä paitsi voimme keskustella seinillä olevista kuvista pidempään, kun taas liimatut lehdet ja pihlajanmarjat muuttuvat parissa viikossa ”roskaksi”, joka varisee lattialle. Tekniikan tarkoitus on täydentää ja rikastaa jo olemassa olevaa toimintaamme, ei korvata sitä.

/Jenny ja OonaBild2

Höstpyssla med overheaden

Bild1

Så var det höst igen och vi i förskolan ska hitta på höstligt pyssel, för så gör vi! Vi sjunger höstliga sånger typ, Löven faller, Gubben höst och Jag har ett litet äpple osv.… Vi ramsar om Igelkotten rund och go och trär rönnbär på snöre:) För så gör vi…. Vi går skogspromenader och samlar naturmaterial typ färgglada löv och kottar för så gör vi…. Vi skapar olika konstverk tillsammans med barnen och pratar om vad som händer i naturen på hösten osv… för så gör vi…

IMG_0172

Allt detta har jag gjort i veckan! Check på det!

Men jag har också låtit barnen bekanta sig igen med ett gammalt verktyg, Overheadapparaten.

Detta underbara verktyg som passar så bra i förskolan.

Många kan arbeta kring OHn samtidigt, ett inkluderande verktyg.

Barnen kan experimentera med olika material, vad är opakt och vad är transparant? Varför blir det en skugga? Varför kan jag se igenom vissa material? Barnen samarbetar, samtalar och utbyter åsikter och insikter med varandra.

Vi tog vårt naturmaterial som vi plockat under vår obligatoriska skogspromenad och la det på OHn och projicerade bilden på staffliet. Vi vuxna hjälpte barnen att rita av konturerna av de olika materialen och sen fick barnen skapa skuggor med svarta färgpennor.

IMG_0173

Barnen tyckte om att arbeta i ljuset av OHn med skuggorna som skapades.

IMG_0175

Så var höstpysslet igång….för så gör vi!

// Jenny och Oona

Syysaskarteluja

Syksy on taas tullut ja on aika taas keksiä syksyisiä askarteluja. Me laulamme syksyisiä lauluja, riimittelemme siilistä ja pujotamme pihlajanmarjoja neulan avulla naruun. Me menemme kävelylle metsään ja keräämme erilaisia luonnonmateriaaleja, kuten värikkäitä lehtiä ja käpyjä. Luomme yhdessä lasten kanssa taideteoksia ja keskustelemme siitä, mitä luonnolle tapahtuu syksyisin.

Kaikkea tätä olemme tehneet viikon aikana!

Olemme myös antaneet lasten tutustua vanhaan työkaluun, piirtoheittimeen. Tämä upea työkalu sopii niin hyvin esikouluun. Piirtoheittimen äärellä voi työskennellä moni lapsi samanaikaisesti. Lapset voivat tutkia erilaisia materiaaleja ja ottaa selvää mikä on läpinäkyvää ja mikä taas läpinäkymätöntä. Miksi varjo muodostuu? Miksi joidenkin materiaalien läpi voi nähdä? Lapset tekevät yhteistyötä, keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä ja tietoja keskenään.

Me laitoimme piirtoheittimelle luonnonmateriaalit, jotka poimimme syyskävelyltä ja heijastimme ne maalaustelineelle. Me aikuiset autoimme lapsia piirtämään eri materiaalien ääriviivat ja sen jälkeen lapset saivat luoda varjoja mustalla värikynällä. Lapset pitivät työskentelystä piirtoheittimen valon luodessa varjoja.

Ja niin oli syysaskartelut taas käynnissä!

// Jenny ja Oona